Tänään sitten käytiin tohtorin juttusilla. Tutkittiin pissanäyte ja anaalirauhaset, otettiin verikokeita ja ultrattiin vielä varmuuden vuoksi kohtukin kohtutulehduksen poissulkemiseksi. Anaalirauhasista ei löytynyt vikaa, ja samoin verikokeissa sisuskalut, elektrolyytit ja crp ihan normaaleja. Ei kohtutulehdusta. Pissasta löytyi joitakin punasoluja, mutta ei mitään muuta tulehdukseen viittaavaa. Ei bakteereja, eikä valkosoluja ja pH:kin oli vain 5. Pissasta tehtiin varmuuden vuoksi myös viljely, jonka tulokset saadaan huomenna.
Yleistutkimuksessa sitten löytyi aristusta SI-nivelen kohdalta ja onneksi miedän osteopaatti oli työvuorossa ja saatiin Huldalle heti helpotusta vaivaan. SI-nivelen lisäksi jumissa oli sen ympäristö ja myös vatsan puolelta jotakin kireällä. Koska mitään näitä vaivoista ei ollut 1,5 kuukautta sitten kun Huldaa hoidettiin ensimmäistä kertaa elämässään, todettiin että sille on tarvinnut käydä jotakin. Siinä se sitten tuli mun mieleen: Peuran perään sinkoaminen. 10 minuuttia oli tuossa päivänä eräänä viime viikolla rinsessa vedellyt sorkkaeläimen perässä, ja tuli takaisin melko rapaisena ja kotiin käveltiin jäykästi peitsaten. Heitin sille illalla Back on trackin niskaan, enkä sen enempää asiaa edes ajatellut.
Hulda on siis todennäköisesti sillä reissullaan saanut jonkinlaisen tällin. Arvioinut täydessä vauhdissa etäisyyden väärin ja ojan yli hypätessä rysähtänyt mättääseen. Tai saanut osumaa siltä peuralta. Tai ponkaissut muuten vaan sata lasissa jostain jonnekkin vähän epäonnistuneesti tuolla reissulla. Hulda sai klinikalla kipulääkettä, ja tänään siis on vain lepäilty. Huomenna on ohjelmassa kevyttä kävelyä. Back on track loimi, eli taikaviitta, otettiin taas käyttöön ja Hulda on saanut nautiskella myös lämpimän kaurapussin alla pötköttelystä.
Mutta mikään ei ole niin kamalaa porokoiran mielestä, kuin mahaan ultraa varten ajeltu kalju läntti. Nih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti