RATA 1 (valkoiset)
Hulda oli valkoisella radalla paikoitellen aika tahmea liikkumaan, mutta se johtui varmaankin osittain myös siitä, että mä en kertakaikkiaan päässyt juoksemaan kovin hyvin polveni kanssa. Jos mä en nyt parhaimmillanikaan ole kovin nopea, mutta en pystynyt edes siihen parhaimpaan. Myöskään pärisevä karvahiiri ei yllättäen ollutkaan ehkä se paras leluvalinta, joten mentiin osittain myös makkaralla.
Nelonen kurvattiin ulkokautta vastakäännöksellä ja 6:lle tein takaaleikkauksen. 9 oli hankala, yritin sitä ensin jollain pakkovalssin tapaisella, mutta vaihdettiin se sitten päällejuoksuksi, joka onnistui jotenkuten paremmin. 11 taas takaaleikkauksella. Tätä 5-11 pätkää hinkattiin jokunen kerta. Ensimmäisellä yrityksellä 11 esteelle Hulda painui mun mokan takia liian pitkän kurvin, oli väärässä linjassa, painui 11 esteen oikeaan laitaan, mun rytmitys oli kamala ja Hulda veti tästä kaikesta johtuen väärää laukkaa esteelle, mutta niin vaan se teki takaaleikkauksen ihan oikein, vaihtoi laukkaa ja jatkoi oikeaan suuntaan. Joillekin koirille tuo myös oli vähän hankala, koska siinä hypättii aika vahvasti "seinää päin". Takana oli aita ja runsasta kasvillisuutta. Huldaa se ei tuntunut haittaavan.
Este 13 päällejuoksuna ja leikkaus ennen putkea. 17 pakkovalssi ja sen jälkeen Hulda ampuikin toistuvasti suoraan putkeen. Siis väärään putkeen. No, mehän saatiin viikko sitten kotiläksyksi, että putkien pitäisi imeä Huldaa enemmän, joten... Että sinne se nyt sujahti sujuvasti ja jätti mun päällejuoksentelemaan ihan keskenäni. Saatiin se sitten lopulta jonkilaisella törkkäyksellä tuolta kentän keskiosan puolelta esteen yli. Musta ei enää irronnut sille kerralle kirmailua niin, että olisin ajoissa saanut leikattua putkelle, että koira olis kartalla missä puolella putkea mä meen, tehtiin semmoinen "kun mokaa kisoissa ja on auttamattomasti myöhässä, niin miten tällaisessa tilanteessa selviää" -harjoitus. Jäin siis putken sisäkurvin puolelle, noukin koiran putken suulta mukaani, käänsin vastakädellä viimeiselle hypylle ja leikkasin koiran takaa jotta se varmasti kunnolla kääntyy. Ei ehkä kaunein ja nopein ratkaisu, mutta siihen tilanteeseen ihan toimiva meille. Ja ihan totta, joskus tulee eteen radalla tilanne, josta pitää vaan jotenkin selviytyä, jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut.
Tältä radalta parasta antia olivat ehdottomasti takaaleikkaukset. "Pirun hienot" oli kommentit. Ne vaan toimii.
RATA 2 (siniset)
Mä en ollut ihan kamalasti kotona perehtynyt siniseen rataan, kun kuvatekstissä luki "taitavammille koirakoille". Toki vähän sitä katselin, mutten osannut kuvasta lukea niin hyvin rataa, että olisin suurimpaan osaan kohtia keksinyt mitään järkevää ohjauskuviota, jonka realistisesti pystyn toteuttamaan. Niinpä sain rataantutustumisessa kohta kohdalta ohjeet miten edetä.
Lyhykäisyydessään: 3, 10, 11, 12 ja 15 takaakierto-persjättö. 7-8 väliin persjättö. 4 ja 17 takaakierto. Jätin viimeisen esteen pois, sillä halusin palkata Huldan siitä kun se irtoaa loppusuoralle. Tämän radan suurin anti oli ehdottomasti huomata, että mä voin tyrkätä Huldan takaakiertoon ja luottaa siihen, että se hyppää, vaikka käännän sille selän ja otan sen persjätöllä toiseen käteen. Ja että niitä voi tehdä kolme peräkkäin, kun vaan itsevarmasti tekee, etenee ja ehtii. Ja tietysti ennenkaikkea liikku pois koiran tieltä, jotta se voi hypätä.
Tämmöisiä kuvioita ei olla ikinä ennen tehty, mutta kouluttaja sanoi, että kun koiran esteosaaminen on riittävällä tasolla, niin ei tämä loppuviimein ole koiralle mikään vaikea juttu. Jokseenkin fiilistä nostattavaa oli myös se, että ihan joka ikinen takaakierto-persjättö onnistui. Jokainen! Ja noita pätkiä tuli kuitenkin muutamaan kertaan hinkattua.
Viimeinen pätkä 13-19 tehtiin pariin kertaan, ja Hulda irtosi hyvin loppusuoralle. Siihen oli hyvä lopettaa, kun Huldalla silmät paloivat intoa. Oli paljon onnistuneempi leluvalinta tälle kierrokselle (vinkupingviininmuna), ja mun eteneminenkin oli jouhevampaa, joten sekin osaltaan auttoi ylläpitämään Huldan draivia. Jäähdyttelykävelylle lähdettäessä Huldalla edelleen silmät loisti ja se seurasi mua siihen malliin, että siihen olis voinut päälle suorittaa vaikka yhden tokokokeen.
Aivan mahtava fiilis jäi tästä radasta kertakaikkiaan! Taas on sellainen olo, että me pystytään Huldan kanssa ihan mihin vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti