torstai 28. syyskuuta 2017

Sänkkärit on täällä taas!

Huldan kanssa on otettu aika iisisti tokokokeen jäljiltä, vaikka seuraavaan kokeeseen ei ole kuin 2,5 viikkoa. Jotain pientä virettä nostattavaa on pariin otteeseen tehty superpalkalla. Lisäksi on takavarikoitu mielikuvituspentuja ja petaamismahdollisuuksia. Myös liikuntaa on pyritty lisäämään mahdollisuuksien mukaan.

Tänään käytiin hallilla tekemässä vähän agilitya, sekä pienet seuraamistreenit kissanruokapalkalla. Aksassa tehtiin lähinnä A:ta ja puomia helpossa muutaman esteen harjoituksessa, sekä hyppysuoralla eteenlähetystä. Yksi esteistä oli rengas, ja suunnasta riippuen se oli estesuoran ensimmäinen tai viimeinen este. Hyvin Hulda irtosi suoralle ja tunnollisesti suoritti kaikki esteet suunnasta riippumatta.  Seuraamisessa se oli ensimmäisen toiston ajan hieman vetelä ja jätättävä, mutta reipastui kyllä sen jälkeen ja paransi loppua kohden. 

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin vielä tuohon sänkkärille ulkoilemaan.










"Hei mutsi jaksa vielä hetki, kohta ollaan kotona!"

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ensimmäinen oikea tokokoe

Mä en tiedä ollaanko meillä vaan niin kertakaikkiaan valeraskaana, vai onko meillä käsillä ihan oikea _ongelma_. Huldalla ei ollut minkäänlaista virettä, ja liikkeiden välit se näytti lähinnä siltä, niinkuin aina oltaisi kaikki liikkeiden välit vähintään sitä vartti hakattu, eikä siihen oikein saanut mitään kontaktia. Tämä tuli mulle kyllä ihan puskista. Ei ollut pieneen mieleenkään tullut, että hommat voisi mennä noin vikaan.


Paikkamakuun Hulda päätti istua. Se meni kyllä käskystä maahan, mutta ehti ponkaista ylös juuri ennen kuin koirat piti jättää, eikä se mennyt enää useammallakaan käskyllä maahan. Tuomari sitten tuumasi, että no jätä istumaan. Jos nyt jotain positiivista, niin siellä Hulda istui ihan levollisen ja varman oloisesti. Nolla siitä toki saatiin. 0

Ensimmäinen yksilöliike oli liikkeestä maahanmeno. Yllättäen Hulda jätätti jo heti ensimmäisistä askelista asti, mutta totteli kuitenkin maahanmenokäskyn ja pysyi hyvin maassa kun palasin takaisin viereen. Nousi hyvin istumaan. 8

Kapulan pitoon on pakko olla tyytyväinen. Joskus ajattelin, ettei päästä tokoa ikinä korkkamaan kun se ei vaan pidä kapulaa. Tuomari kommentoi kapulan pidon olevan erinomainen! 10

Sitten se seuraaminen... Voi elämä. Hulda lähti taas laahustamaan mun perässä. Harhautui ensimmäisen pysähdyksen kohdalla ohi mun oikealta puolelta (?!?!) haistellen jotain. Matka jatkui (taka)vasemmalla, hitaassa kävelyssä se oli edes vierellä, mutta kokolailla ilman kontaktia. Täyskäännös oli hyvä ja juoksuun se vähän innostui, mutta hojaantui musta irti sivusuunnassa. Tuomari kommentoi kauniisti, että oli vähän "ilmavaa" menoa.

Luoksetulo kohtuullisen ok, joskin puutteellinen perusasento. 8

Hypyssä ensimmäisellä käskyllä nytkähti. Toisella tuli ja teki hyvin. 8

Kaukokäskyissä nousi vasta toisellä käskyllä, mutta nousi sitten hyvin. Maahan meni ok, ja pysyi hyvin kun palasin viereen. Nousi istumaan lopussakin vasta toisella käskyllä. 7

Kokonaisvaikutus 8 (Ihan liian anteliasta, jos multa kysytään!)

Kokonaispisteet 122,5 ja III-tulos. Saatiin suklaata kannustuspalkinnoksi, kun tehtiin päivän surkeimmat pisteet ALO:ssa. :D Kotiin kun päästiin, niin Huldalla oli lähinnä kiire sohvan nurkkaan petaamaan ja pesimään.

Seuraavaan kokeeseen on jo ilmoittauduttu. Se käydään katsomassa, ja jos sama meno jatkuu, niin sitten todetaan käsillä oikeasti olevan ongelma, tai ainakin ettei olla vielä valmiita kokeeseen. Jos vire on yhtään parempi (tai siis että sitä ylipäätään on), niin sitten voidaan todeta, että valeraskaus oli todennäköinen syypää.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Porokoiran pesimisaika

Eilen käytiin hallilla tekemässä vähän tokojuttuja ja agilitya. Aloitettiin lyhyillä seuraamispätkillä, sivulletuloilla ja luoksetulolla. Hulda oli vähän turhankin kiihkeässä vireessä, mutta ainakin sillä oli hauskaa. Ja siis jos kerran on putki vaikka tarjolla, niin ihan hyvin voi luoksetulon koukata putken kautta, vaikka se olikin pari metriä sivussa suorasta luoksetulolinjasta. Mutta mitäs oli niin houkutteleva suora putki melkein matkan varrella.

Kaveri oli suunnitellut meille putkirallirataa, mutta oli sen verran pitkä rata, että ihan suosiolla sitä osissa tehtiin.


Vaikeimmat ansat Huldalle oli se luoksetulossakin koettu suora putki esim. heti 1. esteen jälkeen. Samaten sinne putkeen olis ollu niin kiva singota esteeltä nro 13. Kaikista vaikeimmaksi kuitenkin osoittautui ohjata Hulda esteelle nro 21, kun kerran se just oli hetkeä aiemmin tehty takaakiertona. Piti ihan älyttömän paljon kääntää Huldaa vastakäännöksellä 20 etseen jälkeen, että sen sai suorittamaan seuraavan esteen ihan vaan helposti etukautta. Mutta voi sitä ihanuutta, kun sitten oikein luvan kanssa sai singota loppusuoralle ja sinne niin ihanaan putkeen. Kyllä muuten irtosi hyvin maaliviivalle asti.

Loppuun tehtiin vielä parit paikkamakuut, ja niissä ei ongelmia ilmennyt.

Kuvat tämän päivän treeneistä.
Kuvien (c) Tiia Kakkonen

"Jee!"

Tänään sitten käytiin kentällä treenailemassa tokotouhuja, ja aloitettiin taas seuraamisen vireen vahvistamisella ja luoksetuloilla. Toisella vuorolla keskityttiin sitten viereen palaamisiin, kun Hulda makaa, sekä tietysti leikkimiseen.

Huomenna onkin sitten aika osteopaatille ja tsekataan Hulda vielä läpi taannoisen kohellusvammansa takia. Fyysisesti se on kyllä tuntunut olevan ihan kunnossa, mutta jonkinlaista valeraskautta se kehittelee, sillä se petaa ihan julmetusti joka paikassa, pesii sohvannurkassa ja kaivelee pesimiskoloja myös pihalle. Välillä se saattaa nuolla jotakin lelua kuten pentua, mutta ei hirveästi ole vielä hoivannut mitään tiettyä/tiettyjä lelu(j)a.

Huominen on samalla välipäivä treenaamisesta, jonka jälkeen ajattelin vielä tiistaina ja keskiviikkona tehdä jotakin pientä treeniä, mutta sitten torstai ja perjantai on pyhitetty lepäämiselle. Se onkin sitten enää 6 yötä tokokokeeseen, kun ensiviikon lauantaina korkataan ensimmäinen tokokoe! Jos pehmo- tai vinkulelupentuja ehtii syntyä, niin toivottavasti ne on sitten vieroitettu ennen koetta...





Etsi kuvasta lihapulla
"Vapaa!"

torstai 14. syyskuuta 2017

Älä unohda, mikä on meidät tähän asti tuonut

Mulle ei sovi nää ajat tokokokeeseen ilmoittautumisen ja itse kokeen välillä. Olisi parasta, kun tänään ilmoittautuisi ja huomenna olisi jo koe. Ei, mä en jännitä enkä panikoi, mutta treenatessa meinaa välillä tupata unohtumaan koiran vire jonnekin takavasemmalle, kun tulee hinkattua liikkeitä teknisesti paremmiksi. Se muka jotenkin kuuluu asiaan, kun kerran kokeeseen ollaan menossa. Sikäli ihan ymmärrettävää, että olisihan se suotavaa oikeasti osatakin jotain siellä kokeessa. Koska noita juttuja jonkin verran nyt kuitenkin osataan, niin paljon enemmän olisi hyötyä viritellä se koiran fiilis ja tahtotila tehdä asioita huippuunsa.

Maanantaina siis todettiin tämä kömmähdys, että treenit on luisumassa väärään suuntaan ja asiaa alettiin korjaamaan. Joskin sitten heti tiistai ja keskiviikko oli suunniteltuja vapaapäiviä tokotouhuista, ja tänään suunnattiin treeneihin tarkoituksena treenata ennenkaikkea oikeaa mielentilaa.

Treenit meni itseasiassa niin hyvin, että aloin pohtimaan kannattaako tässä edes treenata ihan niin paljoa ennen koetta, kuin mitä olin alunperin ajatellut. Joka tapauksessa kaksi päivää ennen koetta on pyhitetty levolle, rentoutumiselle ja mukavalle ulkoilulle. Ehkä vähän jopa tylsistymiselle, niin on sitten koepäivänä virtaa touhuta temppuja. :)

(C) Koirapalvelu Taidogas
Fiiliksiä viime lauantain möllitokokokeesta

lauantai 9. syyskuuta 2017

Möllitoko

Menin sitten tekemään semmoisen tempauksen, että ilmoitin Huldan tokokokeeseen. Siihen on aikaa 2 viikkoa, ja tänään käytiin vielä möllitokokisoissa vähän tunnustelemassa mitä treenattavaa tässä kahdeksi viikoksi on. Ihan hirveitä ylläreitä ei ollut. Paikkamakuu oli ainoa, missä oli joku ihme aivopieru ja Hulda halusi tehdä paikkaistumisen. Toki sitäkin tässä ehditään vielä treenata, mutta normaalisti siinä ei ihmeempää ongelmaa ole ollut, joten en siitä nyt ihmeemmin ajatellut repiä stressiä.

Sitten taas tiedossa on ollut, ja treenilistalle laitettu, että liikkeissä koiran viereen palaamista pitää harjoitella. Tänään ne ei sujuneet sitäkään vähää, mitä normaalisti. Samaten perusasennossa istumiseen ja makaamiseen pitää treenata kestoa, joskin tilanne on treenillä jo ottanut hyvin edistystä, eikä Hulda pääsääntöisesti enää jumppaa istu-maahan -touhuja liikkeiden alussa. Eikä myöskään lopussa niissä liikkeissä, joissa liike päättyy perusasentoon. Esim. seuraaminen, luoksetulo, hyppy...



Tämmöiset pisteet sieltä tänään irtosi, 163,5, I-tulos ja sijoitus 2/3. Saatiin hyviä huomioita ja neuvoja vielä tuomarilta tulevaa koetta varten. Liikkeestä maahanmenon takaisin koiran viereen palaaminen oli ihan kamala, mutta itse maahanmeno liikkeestä oli hieno. Kaukokäskyissä Hulda meni kyllä aloituksessa käskystä maahan, mutta ponkaisi sieltä kuitenkin ylös. Samoin siinäkin takaisin viereen palaaminen oli treeniä vailla, vaikka itse liike sinänsä sujui hyvin. Mulla on kuitenkin täysi luotto siihen, että jos tuosta asiasta ei pomminvarmaa kahdessa viikossa tehdä, niin ainakin siihen saadaan paljon edistystä aikaan. Nyt pitää vain järkevästi suunnitella treenit kahden viikon ajalle, sekä muistaa jättää riittävästi myös lepopäiviä. Siis lähinnä lepopäiviä aivoille, ettei vallan tympäännytä koiraa hinkkaamalla tokoa, tokoa ja tokoa joka päivä.

Pari videota tältä päivältä. Seuraamisessa meidät liikkuroitiin lähes seinää päin, mutta kyllä se Hulda sieltä vielä juuri mahtui täyskäännökseen, vaikka se selvästi hämmentyikin asiasta. Pääasia, että se kuitenkin jatkoi hommia kun latu taas aukesi.

Seuraaminen:



Hyppy ja kapulan pito:



Ja siis hei, kapulan pito 10!!! Ihan mahtavaa, on sen asian kanssa sitten tahkottukin viime ajat. Mutta niinhän se on: Train, don't complain!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kuokkavieraina tokotreeneissä

Saatiin tänään Huldan kanssa kuokkia Pirkanmaan Käyttökoirien tokotreeneissä. Treenailtiin isolla kentällä pareittain, eli kentällä oli yhtäaikaa vieraita koiria, mutta parin kanssa treenattiin vuorotellen ja katsottiin toisen tekemistä. Meidän treenipari olikin jo entuudestaan tuttu, Armaksen sisko Lahja ohjaajineen.

Seuraaminen

Hulda aloitti perusasennoilla ja seuraamisella. Aluksi vähän autoin Huldaa suoraan perusasentoon, ja sitten hetki vain oltiin. Hulda pysyi tänään melko hyvin istumassa, eikä jumpannut oikeastaan ollenkaan tässä. Kun istuminen sivulla onnistui, tehtiin siitä seuraamisen liikkellelähtöjä. Lopuksi vielä kaverin liikkuroimana pieni seuraamiskuvio. Hulda oli ihan tosi hyvässä vireessä ja teki tarkkana hommia. Oikeastaan ainoa kömmähdys kävi seuraamiskaavion pysähdyksessä, kun Hulda katsoikin muualle ja seuraava liikkellelähtö ei ollut kovin hyvä, mutta parissa askeleessa Hulda hyvin korjasi itsensä oikeaan paikkaan ja teki hyvää seuraamista pienestä virheestä huolimatta.

Liikkeestä maahan + kierto

Toisella kierroksella tehtiin liikkeestä maahanmenoja. Ensin taas peruutellen Huldan edellä ja kun ne sujui, niin sivulla oikein päin kulkien. Nämä sujui paremmin kuin mitä ne tähän asti on sujuneet ja maahanmenot olivat nopeita. Palkkasin lähes kaikki paria toistoa lukuunottamatta heti Huldan mennessä maahan, eli en jatkanut siitä enää matkaa.

Kentällä oli tötsä kiertämistä varten, joten vähän semmoisena bonushupina päätettiin kokeilla sitä pitkästä aikaa. Aloitin melko läheltä, mutta matkaa sai lisätä pariinkin otteeseen ja Hulda pinkoi ihan tosi innokkaasti tehtävää. Palkkasin kaikki kierrot heittämällä lelua itsestäni vasemmalle takaviistoon, jolloin kierrotkin olivat tiiviitä.

Kaukokäskyt + paikkamakuu

Kolmannella vuorolla tehtiin kaukokäskyjä ja otettiin loppuun paikkamakuu porukassa. Hulda edelleen on kaukoissa kovin innokas menemään maahan ennen aikojaan, mutta todettiin sen seuraavan niin tiiviisti mun kättä, että jo siinä vaiheessa kun lasken käden istu-käsimerkin jälkeen alas, niin Huldakin painuu maahan. Lisäksi olen palkannut Huldaa lähes jokaisesta asennonvaihdosta, ainakin jos ne on siis kelvollisia. Kokeiltiin ottaa useampi asennonvaihto putkeen, ja kun sitä palkkaa ei tullut ihan jokaisesta vaihdosta, niin Huldakin malttoi keksittyä paremmin ohjeistukseen. Esim. istu-maahan-istu-maahan toimii ihan hyvin. Toki palkkasin välissäkin varsinkin jos tuli joku erityisen ponnahtava ja hieno istumaan nousu.

Tänään saatiin sitten ihan oikea useamman koiran paikkamakuu. Hulda alkaa jo istua perusasennossa varmemmin, mutta maahanmenoa pitää vielä harjoitella kahdeltakin kantilta: Jotta se menee maahan suoraan ja pysyy siellä sivulla ollessaan. (Liikkeestä maahanmenossa suoruusongelmaa ei ole, kun mun matka jatkuu kokoajan eteenpäin). Mutta tämä ei sikäli ole mikään ongelma, vaan ihan puhtaasti treenin vähyydestä johtuva juttu. Hulda makasi hyvin paikallaan, kerran aavistuksen kallistui lonkalleen ja kerran laittoi pään maahan, jonka taas hetken päästä nosti ylös. Paikkamakuuaika oli noin minuutin ja matka noin 20 m. Toki yksitellen tehtävää istumaan nousua Hulda ei jaksanut odottaa, vaan pomppasi ylös kun olin hetken seissyt sen vierellä. Eli treeniä, treeniä vaan. :)

Treenien päätteeksi lähdettiin Lahjan ja Virpin kanssa pienelle hihnakävelylle, jonka jälkeen tytöt sai vetää kentällä muutaman kierroksen rallia keskenään.


Lahja ja Hulda
(C) Virpi Rannikko

maanantai 4. syyskuuta 2017

Match show & Yyterin koiraranta

Jos Poriin asti matkustaa match show'hun, on se vähintäänkin hyvä syy poiketa samalla Yyterin koirarannalla. Mätsärissä katselin, että väkeä oli aika paljon, ja isoja aikuisia koiria oli miltei 30 kpl. Hulda pärjäsi hienosti aina PUN 2 palkintopallille asti! Tuomari siinä valkatessaan Huldan ja tervun väliltä voittajaa, kiitteli molempien koirien luonnetta ja esiintymistä. 



Rannalla oltiin kaverin malinois-pennun Riesan kanssa, ja kyllähän siinä irtosi Huldastakin välillä aikamoista hepulia. :)















perjantai 1. syyskuuta 2017

Hallitreenit: Toko + agi

Hulda on opiskellut viikon aikana miten maltetaan istua sivulla perusasennossa tarkkana kuin porkkana, vaikka ihminen tuijottelee hajamielisenä eteensä, eikä "muista" kertoa joka hetki uusia koordinaatteja. Harjoitukset on menneetkin tosi hienosti ja edistystä on tapahtunut. Tai niin mä luulin. Tänään istumistreenin jälkeen otettiin sitten paikkamakuu. Ei siinäkään mitään, mutta kun oli tarkoitus ottaa toinenkin paikkamakuupätkä, niin enhän mä ehtinyt saada Huldan kuin vasta sivulle, kun se jo jumppasi niin tärkeänä istu-maahan-istu-maahan -jumppaa. Alkoi lähinnä naurattaa, ja piti vähän auttaa että muisti taas pysyä istumassa.

Sitä ennen oltiin siis tosiaan tehty sitä istumista sekä pelkiltään, ja niin että lähdettiin siitä lyhyeen seuraamispätkään. Seuraamispätkistä 4/5 oli ihan buenoja, yhdessä toistossa se alussa harhautui katsomaan jotain, mutta tuli sitten mukaan matkaan. Noutokapulaakin vähän kokeiltiin, mutta oli kierrokset sen verran tapissa, että maltti puuttui matkasta. Toki ihan positiivinen ongelma tämän kaiken tahkoamisen jälkeen, että koira ei malta edes istua odottamassa kapulaa, vaan se _hyppää_ siihen kiinni kuin sika limppuun.


Agilityn puolelta tehtiin keinua. Se oli hallin keinussa matalimmasta lähtien neljännessä pykälässä (joka ei toki kerro kenellekään mitään, mutta jos nyt edes omaan muistiin tämä) ja katselin jo viimeksi kun sillä korkeudella tehtiin pari vikaa toistoa, että alkaa olla homma aika jännän äärellä. Tänään pari ekaa toistoa oli ihan jees, mutta sitten alkoi Huldaa hirvittää, ja se plänttääntyi taljaksi siihen keinun kriittiseen kippauskohtaan. Saa nähdä helpottaako ensi kertaan mennessä kun asia saa hautua, vai pitääkö palata pykälää matalammalle.

Suunnitelma oli eniveis pysyä nyt tässä korkeudessa pidempään. Niin kauan, että siitä tulee oikeasti kiva ja varma, ja siitä voi taas lähteä hilaamaan keinua ylemmäs. Herkästi palataan sille edelliselle tasolle jos vielä ensikerralla näyttää siltä, että tämä neloskorkeus on vielä liikaa. Ollaan kuitenkin kokolailla nollasta ja koko keinun kammoamisesta päästy hyvin alkuun, niin turha kiirehtiä nyt tässä vaiheessa ja pilata koko homma.

Ohjauskäppyröistä oli hinku päästä kokeilemaan uudelleen takaakierto-persjättöä sekä aloittaa päällejuoksun opetus. Koska kuitenkin on nuo pari rankkaa agivalmennusta alla pitkine ratoineen, tein 4 esteen harjoituksen, jossa pääsi ensin harjoittelemaan ensimmäistä, ja pienellä muokkaamisella toista ohjauskippuraa. Kumpikin koiralle suhteellisen suoraviivainen ja päättyi pitkään suoraan putkeen josta sai singota etupalkalle. Päällejuoksua tehtiin molemmilta puolilta, ja se onnistuikin aika kivasti. Vauhtia oli myös hyvin ja Huldalla asenne koko treenin ajan kohdallaan. :)