lauantai 31. tammikuuta 2015

Helppoo ku heinän teko!

Eiku... Ei ehkä sittenkään. Katsotaampa uudestaan.

Juju piilee siinä, että ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja ei saa poistua vihreällä merkityltä A-linjalta. Toisessa harjoituksessa piti sitten taas pysytellä sinisellä B-linjalla. Lakkas olemasta helppoa! :D

Ensimmäinen A-linjan ohjaus meni puolivahingossa tosi hyvin, kunnes Elmo alkoi epäröidä putkille irtoamista. Ei sen kanssa vaan ole tehty vielä noin isoja irtoamisia. Maalissa odotti apuohjaaja namipalkan kanssa, niin viimeinen suora ei aiheuttanut ongelmia.



B-linjan ohjaus yllätti siinä, miten hyvin Elmo sitten taas irtosi hypylle. Hitaasti, mutta irtosi kuitenkin! 9-esteelle sitä aavistuksen piti saattaa, ja sen verran huijata, että 9-10 välissä poikkesin A-linjalle (jonne ei saanut mennä!), mutta sen jälkeen pystyin palaamaan B-linjalle, koska loppusuoran päässä odotti namipalkka.

Ei taaskaan maailman kauneinta tekemistä, mutta en villeimmissä kuvitelmissakaan olettanut Elmon suoriutuvan lähellekään tällaisista harjoituksista, kun kurssille osallistuttiin! Lisäksi opimme, että kolmas kerta (ainakin samaa sorttia) on jo liikaa, kaksi kierrosta vielä menee hyvällä vireellä.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Toisenlaisia agioivalluksia

1. Älä yritä treenata klo 20 jälkeen illalla, jos olet jo puolinukuksissa.
2. Älä ihmettele, miksi (ohjaajapehmeä) koirakin on kuin täi tervassa, vaan katso kohta 1.
3. Suunnittele paremmin!

Kukaan kun ei kuitenkaan usko mua, kun aina ihkutan ja hehkutan Elmoa, niin tämä tuonee lisäuskottavuutta, että eilen ei todellakaan mennyt mainittavan hyvin. :D Lisäksi yksin treenatessa on se hurjan suuri vaara, että tekee liikaa. Edes Armasta en voinut ottaa mukaan, sillä se oli saanut päivällä rokotuksensa ja piti pitää rauhassa. (Lisäksi se sai lievän rokotusreaktion, joten sitä suuremmalla syyllä Armas jäi kotiin Wellun kanssa).

Jotain saatiin sentään nyhrättyä kasaan. Ekassa harjoituksessa kaikessa yksinkertaisuudessaan takaaleikkaus väliin 3-4. Alussa ja lopussa putket tuomaan vauhtia.



Toisessa harjoituksessa putkelle lähetystä kummastakin suunnasta.



Ja sitten sekalainen joukko suunnittelemattomia epäonnistuneita yritelmiä, kuten mm. keppien harjoittelua ohjaaja puolikoomassa. Nou nou nou...

tiistai 27. tammikuuta 2015

Tammikuun kuvia!

Jäänyt ihan tammikuun kuvatukset laittamatta, joten tässä sekalainen postaus koko kuukaudelta. Kuvissa siis seikkailee tietenkin Elmo ja Armas, mutta myös vieraileva tähti pappakoiruus Otto. :)

Elmo - luminapsija

Tähyilypartio

Naapurin Hifi ja Elmo

Hömpsöttimet

"Siis niinku hau is dis wörkin'?"

Elmo-Fabio

*narsknarsknarsk*

Pappa edellä ja junnut vanavedessä

Otto

*BANZAI!*

Oton oma askellaji?

Omituisten otusten kerho :)

Lapinkoirakaverienseisoja

HEPULIIIII!!!!

Huumori-Sintti

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Agilityoivalluksia

Mulle on aina olleet takaaleikkaukset kamalan vaikeita. En tiedä miksi, muttakun vaan on. Tänään olen erittäin ylpeä siitä, että osasin sovittaa omaa ohjaustani Elmon menoon, ja vaihtamalla valssin takaaleikkaukseen. Elmo on vielä niin alussa agilitytaipaleellaan, että se ei vielä osaa lukea ohjausta kovin tarkasti ja toki itse olen "hieman" ruosteessa.

Kuitenkin jos yritin valssia väleille 7-8 ja 8-9, olin sen verran Elmoa edellä, että se hyppää vauhdilla kilometrin suoraan eteenpäin, ehtii 7-esteeltä lähes A:lle ennenkuin saan sen kääntymään esteelle 8. Niimpä päätinkin yrittää näihin väleihin takaaleikkausta, jolloin Elmo kääntyy paremmin, kun en ole sitä edellä. Takaaleikkaukset ovat luonnollisesti vielä kovin kankeita, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen fiilikseen jolla Elmo tekee, ja siihen sinnikkääseen yrittämiseen ja oivaltamiseen.


Rataa tehtiin ensin kahdessa osassa (1-10, 10-19), joten ehdin vaihtaa suunnitelmaa välille 17-18, ja tein siihen takaaleikkauksen, sillä käännös oli tosi tiukka ja koiralla siinä kohti rataa vauhti päällä. Tämä takaaleikkaus onnistui parin yrittämän jälkeen hienosti, kun sain korjattua omaa ohjaustani, ja muistin olla taas kerran töksäyttämättä vauhtia kokonaan pois. Lopuksi porskutettiin koko rata laakista läpi. :)

Elmo vaan osaa yllättää, nimittäin keppejä lukuunottamatta saatiin tehtyä ihan hyvää rataa! Keppejä kokeiltiin tänään vinokeppeinä, ja se näin alustavasti tuntuu Elmon kanssa ehkä toimivimmalta tavalta opettaa kepit.



Turku kv + agilitya

JUN ERI 1
Tuomari: Tuula Savolainen
"Kaunislinjainen uros, jolla hyvä vahvuus. Oikealinjainen pää, hyvät korvat. Hyvä eturinta, tilava rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hieman luisu lantio. Hyvä turkki. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Etuliikkeet saavat vielä vakiintua, kyynärpäistä löysät. Tehokas sivuaskel. Hieman korkealla kannettu häntä. Miellyttävä käytös."

Elikkä tuommoiset terveiset eilisestä näyttelystä. Näyttelyssä itsessään ei sen kummempaa kerrottavaa ole. Elmo seisoi huonosti (= tässon just kaikkia hajuja!) ja juoksi komeasti. :D Mutta löytyipä sieltä jotakin kamalaakin, nimittäin myyntikojuosastolta. Muuten niin rauhassa ja sulavasti väkijoukossa luoviva Elmo oli yhtäkkiä aivan kauhuissaan. Kesti hetken tajuta, että mikä sitä riivaa.


"V*TTU NE ON RILLANNU MUN ESI-ISIEN JA SUKULAISTEN TYÖKAVERIT"
Tuumasi Elmo kun järkytyksekseen näki kokonaisen kojullisen pusseihin pakattuja kuivattuja PORON osia! Vielä kotonakin se nuuhkaisee ja pakenee poroherkkupussia...

Jooooooopa... :D

~~~ * ~~~ * ~~~ * ~~~

Mutta sitten aksahommia! Perjantaina käytiin omatoimiagiliitelemässä, ja Armaskin pääsi mukaan. Armas rallatteli putkea, kokeili pari kertaa keinua (joka oli matallimmassa mahdollisessa asennossa - kätevä tuommoi säädettävä), ja hyppi hyppyä ilman rimaa.

Putki oli superhauska. Keinulla sintti ei edes huomannut mitään kippausvaihetta lihapullansyönniltään. Hypyssä taas ei ollut edes rimaa, mutta Artsi hyppäsi silti, kuten asiaan kuuluu. :D

Elmo puolestaan rohkaistiin A-esteelle Rosa-neitokaisen vanavedessä, ja sen jälkeen koirakin tuntui ihmettelevän, että mikä tässä muka oli vaikeaa. Puomilla en pysy enää Elmon vauhdissa. ohjauskäppyröissä toistettiin vähän viimekertaista persjättöä, sekä kokeiltiin uutta kiemuraa. Hidashan se on noissa  meille vielä hankalissa mutkissa, mutta mitä siitä.

Ehdottoman parasta kaikessa on se, että ollaan löydetty molemmille hyvin mieluisa harrastus. Elmo oli vapaana kentällä, kun kuljeskelin Armas sylissäni ympäriinsä ihmetteemässä, että mitä seuraavaksi tehtäisi. Elmo kulki mukana ja tuijotti mua herkeämättä. "Mitä seuraavaksi?!?!", se kysyi, ja sen silmät loistivat. Aina kun lähestyinkin jotakin estettä, Elmo kävi tekemässä sen oma-aloitteisesti ja palasi taas kysymään, että "Mitä sitten voidaan tehdä?!?!". Elmo sai käppyröiden vastapainoksi rallitella myös hyppy-putki kirmailua.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Helka Hirmuinen ja orkesteri

...kävivät meillä siis kylässä jo viimeviikolla, mutta en muka ole ehtinyt siitä mitään päivitellä. Miia ja Armaksen sisko Papu tulivat meille jo keskiviikkona, ja Satu tuli sitten vierailemaan torstaina mukanaan Helka Hirmuinen ja muu orkesteri. :)

Mukava iltapäivä 7 porokoiran voimin. Eli pidemmittä puheitta kuvia!

Armas

Papu "Kuulen kyllä."

Papu polulla ja Armas sen vieressä tahtomassa namia

Armas on kova poika tahtomaan! Elmo ja Papu kannustavat.

Armas ja Helka Hirmuinen

Helka "Villivarsa" Hirmuinen

Elmo :)

Hilppa ja Elmo

"No? No? Alannymunkaa!"

"Mä tahdon tahtoo tahtoo
Mä tahdon tahtoo tahtoo
Mä tahdon tahtoo tahtoo
MÄ TAHDON!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Salaa melko taitava

Elmo nimittäin. Sen kanssa on harjoiteltu parit valssit, mutta niin vaan eilen tehtiin samaan radanpätkään valssin lisäksi takaakiertoa ja persjättöä. Vauhti oli tänään hitaampi, mutta häntä heilui, eikä ollut enää tietoakaan viimekerran jännittämisestä. Ja ymmärtäähän tuon hitauden: Ihan uusia käännöksiä ja käppyröitä toinen toistensa perään. Pitäähään siinä vähän ottaa iisisti ja keskittyä. (Taas sain Elmolta liian myöhään kerrotusta tiukasta kurvista haukut! :D ) Tärkeintä on kuitenkin se tahto tehdä, rento fiilis ja heti kun on käppyrät tehty voi keskittyä hännän vispaamiseen ja yleiseen hytkymiseen. :)



Pätkin meidän harjoituksen heti kolmeen osaan, ettei Elmo ahdistu palkattomuudesta kun tulee niin paljon uusia juttuja. Mentiin siis pätkissä seuraavasti: 1-4, 4-8 ja 8-11. Persjättö kolmosen jälkeen meni aluksi pari kertaa pipariksi, mutta onnistui sen jälkeen ihan kohtuullisen hyvin. Kympiltä sain ne haukut, kun kiepsautin Elmon takaisin itseäni kohti, ja kerroin sen hitusen liian myöhään ilmeisesti. Melko hyvn se kyllä kääntyi, mutta olisi nähtävästi arvostanut, jos olisi tiennyt mun suunnitelman ihan vähän aiemmin. :P

Mielestäni kuitenkin ihan erinomaisen hyvin siihennähden mitä Elmon kanssa on agia tehty. Eli ei juuri ollenkaan! Lopuksi otettiin rata kahdessa pätkässä: 1-8 ja 8-11. Meni oikeinkin sujuvasti ja siitä saatiin kiitosta myös ryhmän vetäjältä. :)

Lopuksi olikin sitten meille oikein pähkinä purtavaksi. Kepit olivat puolikkaat (6 keppiä) ja putkelle lähteys pimeään kulmaan (vai oliko se sokea kulma? En ikinä muista...). No otettiin ihan yksittäin näitä osasia, kun ei me osata sen enempää keppejä, kuin hankalia putkikulmiakaan.



Tänään kepitkin vähän takkusivat, taisi Elmoa jo vähän väsyttää. Putkellekin tultiin yhtä matkaa, ihan ilman mitään lähettämistä, mutta hankalasta kulmasta toki. Tämä tehtiin muutaman kerran, ja putkelle oli tarkoitus mennä vuorotellen kummastakin päästä. Häntä huiskui vielä tämäkin jälkeen, eli ei tehty liian vaikeaksi touhua, vaikkei se nyt niin hohdokkaasti onnistunutkaan. :)



sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Elmon kanssa agilityssä!

Eilen käytiin harrastelevien kausiagilityn ekalla treenikerralla. Ne jotka tietää Elmon rauhallisuutta huokuvan harrastusluonteen, voisivat yllättyä saamistamme kommenteista:
"Se on niin nopea koira, että sun pitää kyllä ruveta miettimään miten teet nuo alasmenokontaktit."
"Kylläpä se kääntyy tiukasti ollakseen noinkin suuri koira"
Aluksi Elmo toki ei uskaltanut hypätä edes estettä, kun se kaula pitkällä katseli hyppyjen toiselle puolelle ja oli aivan vakuuttunut joutuvansa mustaan aukkoon, jos erehtyy hyppäämään.  Kun olin saanut vakuutettua Elmon siitä, ettei se joudu toiseen ulottuvuuteen jos menee ja hyppää, niin Elmo itsekin totesi sen olevan vaan sitä samaa mustaa lattiaa, millä hän kokoajan turvallisesti seisoo. 

Ja sitten homma lähti rullaamaan! Me tehtiin iloista ja vauhdikasta ykkösluokan rataa noin vain! Joo, eihän se mitään jäätävän kaunista menoa ollut, mutta meillä oli hauskaa. Eikä ole tarkoitus verrata itseämme muihin, tai toisinpäin, mutta tulimpa siinä kuitenkin ajatelleeksi parinkin koirakon menoa katsellessa, että on se vaan mahtava tunne, kun koira haluaa tehdä juttuja mun kanssa! Toisarvoista on se, miten hienosti osataan n*ssia pilkkua.

Mitä tulee tiukkoihin käännöksiin, niin tekniikkahan Elmon hypyissä on vielä ihan hukassa. Se hyppää kilometriloikan suoraan eteenpäin, jonka jälkeen se tekee sen tiukan käännöksen. Ei siis mitään esteiden siivekkeitä nuolevia tiukkoja käännöksiä. :D Vauhtikin on hyvin riippuvainen vireestä, ja pitää kiinnittää huomiota toistojen määrään ja treeniaikaan. Eilen tehtiin mielestäni tosi paljon, ja se näkyi jo viimeisellä radanpätkällä hidasteluna/väsymisenä. Toki eilinen oli pääkoppaa hurjasti kuormittavaa, kun alkuun piti jännitellä vähän kaikkea. Mutta niin innoissaan pieni ruskuainen oli, että yhdessä tiukassa mutkassa ansaitsin jopa pari riehaantunutta haukahdusta! (Tai närkästynyttä, kun ohjasin huonosti!) :D

A-esteelle Elmo ei eilen rohkaistunut olenkaan, mutta kokeillaan sitä sitten toisella kerralla. Meidän kouluttaja onneksi uskoi, kun sanoin että Elmoa ei voi liikaa patistaa eikä pakottaa mihinkään, tai se ei tahdo sen jälkeen tehdä enää mitään. Totesi vain, että se on hyvä kun tunnet itse koirasi. Ja totesi vielä treenin lopuksi, että se todella vaikuttaa herkältä koiralta. Puomi sen sijaan saatiin parilla harjoituksella niin hienoksi, että se pystyttiin yhdistämään rataan.

Kaikenkaikkiaan ryhmä on meille tosi hyvä: Rento, eikä mitään paineita. Saadaan myös hyppiä medikorkuisia esteitä, niin ei ainakaan tarvitse pelätä Elmon lonkkienkaan puolesta. Vaan eipä meiltä mitään harrastuksia ole kielletty, päinvastoin, paljon liikuntaa lihaskunnon hankintaan ja ylläpitoon. Tuntuu vain itsestä mukavammalta olla "turhaan" hypyttämättä kovin korkeita. Ja jos sitä ehkä kaikista raskainta A-estettä ottaa joskus ja jouluna pari kertaa, niin en millään jaksa uskoa koiran siihen(kään) hajoavan. :)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Hyvää uutta vuotta!

Elmo 1v 3kk

Otto

Armas vauhdissa

Whiiii!

Papu ja Armas

Otto ja Elmo hippasilla

Otto hepuloi

Armas

Armas ja Elmo. Kumpi voittaa?

Papu ja Armas

Otto ja Elmo
Mitä Otolla mielessä?