sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Soramontulla

Tänää oli mahtava ilma! Ei mikä tahansa koiranilma, vaan melko hyvin porokoiran ilma! Kauheesta tuulesta hualimatta mun meinas tulla hiki ku juoksin narupallon perässä pitkin soramonttua. Täsä on ny ensteks tämmönen perhepotretti misä mää olen W-miähen ja Vihreen Ratsun kanssa samassa kuvassa.


Täsä on sitte kuvaa mun palloilusta. Ja en o muistanu tänne viä kertookkaan kun edellispäivänä me ajeltiin ton mun autonkuljettajan kans Lempäälään ja mää pääsin leikkimään Ronjan ja Roopen kans! Se oli mahtavaa. Ronjahan ny on tiätenki ihan rakastunu muhun kun se pussailee yhtenään, mutta jumantsuikka kuulkaa miten sirpsakat ja pitkät sääret sillä on! Emmääkä iha hiras o, mutta kyllä siinä saa porokoira jäädä katteleen perävaloja ku suoralta lähetään!


Täsä ny on vähän tän päivän maisemia. Mää leikin olevani poromaassa tunturin juurella, mutta en sitte jaksanu kiivetä ylös asti. Mutsi ei halunnu heittää palloo sinne, kun se arveli että se joutuu sen ite käymään hakemassa.



keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Valkeekosken paskapiiput

Täsä nää ny o heti ekasa kuvasa ja koko komeuressaan: Valkeekosken paskanhajuset savupiiput. Mutsi mulle kerto miten ne oli joskus ennen mun olemassaoloo ollu Oton kans kylässä Elinalla ja Remulla ja ne oli Herwoodista kattellu korkeelta parvekkeelta ku Valkeekosken käryt näky taivaalla. Siinä ne si oli nauranu et joku tuaki paskanhajusa elää. Ja missäs sitä nyt itte sitten ollaan niin? No, ei täälä onneks o toistaseks kauheesti haissu.



No, oli kumminki siis niin komee ilma (ja ihan hajutontaki kyllä) että lährettiin vähä tonne ulkoileen. Mutsiki jo jakso selkänsä kans melkein tunnin olla, mutta enimmäkseen se kykki ton kameransa kanssa ja mun olis pitäny sille muka poseerata. Sanoin että emmää ny ehri ku tarttee reenata itteensä ny ku taas vähän pääsee ja kyä mää si reenasinki. Lyhkästä matkaa, pitkää matkaa, umpihankee ja kepinkantoo. Täsä olis ny kuvaa siittä ku teen melkein kaikkee yhtäaikaa!

Sinne jäälle oli merkitty tommosilla risuilla (mihin mun mielestä olis kaikkiin tarttenu kusta) tommonen reitti, mutta ei sinne voinu mennä ku jään päällä oli nii paljo vettä. Mutsi kökki taas rannalla ruikuttamassa ku mää kävin muutamat kusasemassa mutta voitteko kuvitella mitä si kävi!? No ku mää tiätty olin kans kastellu tassuni tua vetesä mitä ton lumen alla on ni mun alko tassuja paleleen! Paleleen! Porokoiralla! Mää olen kasvattanu nii jumalattomat varpaanvälikarvakki, mutta siinä sitä sitte vasta onki ku neki kastuu. No mää unohrin sitte semmosen takaiskun kyä heti ku lähettiin taas eteneen.


Mää päätin si mutsillekki kertoo et varpaat jäätyy et tarttis keppiäki heitellä ni tulis lämmin. Ei se heti uskonu. Mää huusin kovempaa:


Suastuin si lopuks viä yhteen tämmöseen maisemaposeerauskuvaan ku ajattelin et kaikki beipet olis ihan kuumana tästä mun herkästä ja romanttisesta puolesta. Ja onhan tossa tota luntaki nii paljo et onhan se ny taivaan tosi että mää sovin tämmösiin maisemiin!


torstai 20. tammikuuta 2011

Alkaisko rekikoiraksi?

Tänään toi mutsi tajus lähtee viemään mua irtijuokseen. Voitteks kuvitella etten o kahteen päivään pääsy mihkään!? Eilen madeltiin 20 minuuttia hihnassa ja mitään muuta hyvää siinä ei ollu ku että ehdin haistella kaiken ku mutsi on nii hidas. Tänään siis kuitenki se kaivo ton vihreän ratsunsa (=Mazda) tuolta hangesta ja vei mut tonne heritynniemeen.



Ensin siinä käveltiin semmosta rauhallista tahtia ja mä vähän tarkkailin tota mutsia et kuinka se ny oikein pärjää. Ihan hianosti se meniki aluks, mutta takastullessa se tuli jo niin hitaasti että mun piti huolestuneena sille vähän haukkua et se jakso takas autolle asti.

Rupesinki siinä si miättiin että tarttis saara jostain pulkka ni voisin vetää sitä perässäni. Ei se ny kauheen hyvältä näyttäny kun vaikka 40 minuuttia sainki juosta ni mutsi ei päässy siinä ajassa ku 2 kilometriä! (Joista kuulemma toinen oli liikaa). Mä sitten loppumatkasta koitin sitä piristää. Ensin hain sitä ihan kamalasti leikkimään, mutta ei se alkanu mun kans ollenka. Si keksin että pidän sen hyväntuulisena esittämällä kaikki hianot seuraamiset ja sivulletulot ja se kyä kannatti ku alko nameja ropista suuhun kokoajan.


Päästiin sitte takasi vihreelle ratsulle ja mä olisin jaksanu juosta vielä ainakin sata kilometriä, mutta menin sitte kiltisti kyytiin ja esitin tyytyväistä. Täytyy varmaan kysyä W-miäheltä alkasko se heittää mulle palloo joku ilta. Ainaki kuulin ku se eilen suunnitteli mun pään menoks jotain namin etsintää...

tiistai 18. tammikuuta 2011

Paluu julkkikseksi

Se o mortonki kaikille! Nykku loppuvuaresta laitettiin leegotki uusiks, ni o hyvä alottaa uus vuasi komeempana ku koskaan! Ajattelin että nyt kun tolla mutsillaki näkys olevan aikaa ni se saa taas alkaa sihteerinhommiin ja puhtaakskirjottaa nää mun jutut.

Sen pitäs kuulemma olla töissä viälä, mutta joku valkotakkinen sano sille ettei se voi olla ja sen pitää mennä johonki magneettikuvausputkeen. Ei se o kyä mua ny vieny oikein ollenka lenkille. Vähän se on ajanu tonne mettätielle autolla ja si hetken olen saanu juasta itekseni ja siinä kaikki. Se on tylsää ja väärin sanon mää!