lauantai 26. maaliskuuta 2016

Missä vika piilee?

Armas on taas pari päivää järsinyt takajalkojaan kintereistä alaspäin. Siis järsimisellä tarkoitan hullua rouskuttamista. Samaten sen naama on mennyt vähän kireäksi. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta Oivallahan oli sama ilmiö jos se oli kipeä. Tuntuu kuin kaikki naaman lihakset olisivat aivan pinkeät, ja se muuttaa koiran ilmettä jonkin verran. Meillä onkin ihan tuttu ilmaus "naama kireänä", kun koiralla on kipua.

Yhtenä päivänä sitten mies tuli tuolta pihalta hakemaan mua, että "Armaksella on joku vialla, se vain istuu tuolla ja näyttää tosi kummalta!". Menin katsomaan. Siellä se tosiaan istui, vältteli Huldan riekkumisyrityksiä ja kummalta se näytti siitä syystä, että naama oli tosi kireä. Kello oli jo melkein viisi, joten ei ehditty enää sille päivälle eläinlääkärille ennen sulkemisaikaa. Lykkäsin kipulääkettä Armakselle ja varasin ajan seuraavalle päivälle punktaattipissanäytteen ottoon. Voihan olla että oireilulle olisi jokin muukin syy, mutta aika samat oireet oli viimeksi pissatulehduksessa.

Touhukaksikon touhuja ennen vatsaepisodia

Lääkäriin mentiin, mutta pissassa ei kuitenkaan ollut kertakaikkiaan mitään vikaa. Pissan pH oli jopa niinkin alhainen kuin 5, joten todettiin että Urinaidia riittäisi vain yksi tabletti jatkossa. Ei bakteereita, ei kiteitä, ei mitään. Otettiin sitten myös vähän verikokeita, mutta niissäkin kaikki ok. Maksa ja munuaiset toimii, sokeriarvot ja tulehdusarvot normaalit. Korvatkin katsottiin, mutta ei mitään vikaa missään.

Ajateltiin sitten, että olisko se tuolla jäisellä pihalla nyrjäyttänyt tai venäyttänyt vähän jonkun paikan. Kipulääke oli kuitenkin jonkin verran auttanut, joten sitä muutama päivä ja seurataan.


Seuraavana aamuna, eli eilen, sitten katsoin että sillä onkin kyllä vatsa aika kovalla, mutta kakkaa oli kuitenkin joka päivä tullut, joten en ollut asiasta sen enempää huolestunut. Annoin kuitenkin lääkärin ohjeen mukaan Levolacia, mutta siitä muutaman tunnin kuluttua Armas olikin sitten jo vesiripulilla. En sitten antanut enää kipulääkettäkään ripulin takia, enkä luonnollisestikaan enempää Levolacia.

"Kato mun ikenii!"




Viime yönä Armas sitten herätti mut useampaan otteeseen päästäkseen ulos ripaskalle ja nyt aamusta se oksensikin pariin otteeseen. Kipulääkkeet ja Levolacit vaihtui siis lennosta Biobakkiin ja Inupekt forteen. Saas nähdä kuinka tämä vielä etenee.

Muuta "syyllistä" en juurikaan keksi, kun sen että nuo saivat ajanvietteeksi naudan putkiluita ennen tämän episodin alkua. Niistä nyt kuitenkaan ei irtoa juurikaan mitään ja säännöllisesti niitä ovat saaneet, joten en tiedä voiko niitäkään nyt tästä syyttää. Tai sitten Armas on syönyt tuolta pihalta jotakin. Joku sen vatsan on nyt kuitenkin ärsyttänyt pahemman kerran. Hulda on onneksi toistaiseksi säästynyt vatsaoireilta. Toivotaan, että asia on jatkossakin niin.



perjantai 18. maaliskuuta 2016

Hulda 4 kk

Hulda tänään 4 kk, jonka kunniaksi käytiin ostamassa jo isomman tytön panta. Pinkki niittipanta prinsessalle, kuinkas muutenkaan.

4 kk - 9,4 kg - 40,5 cm



torstai 17. maaliskuuta 2016

Pikkupiruja ja prinsessoja

Eiku ai niin,
meillä pikkupiru ja prinsessa taitaa olla sama asia. :D




Jep, kyllä se on niin suloinen ja kiltti!

Auta kevättä, syö jäätä!
T: Armas
Kestääkö jää?



tiistai 15. maaliskuuta 2016

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pissakontrollia ja rokotuksia

Torstaina oli Armaksen pissakontrolli. Stixissä veri oli kahdella plussalla ja sedimetissä näkyi yksittäisiä punasoluja. Bakteereita tai struviittikiteitä ei enää ollut. Eläinlääkäri arveli veren tulleen joko punktaattina otetun näytteen takia tai sitten Armaksen rakko on ollut niin ärtynyt, että sitäkautta hieman verta tullut pissaan.

Pissaviljely valmistui seuraavaksi päiväksi, eikä siinä ollut kasvua. Antibiootti oli siis kaikkinensa tehnyt tehtävänsä ja nyt jatketaan Urinaid-lisäravinteella. Uusi pissanäyte kontrolloidaan heti, jos mitään oireilua alkaa uudelleen.

Kuvia, joita löytyi puhelimen kätköistä.


Hulda oli mukana saamassa rokotteensa. Sitä ennen hän olisi halunnut toki avustaa eläinlääkäriä Armaksen punktaattinäytteen kanssa, sekä muutenkin viuhtoa ympäriinsä tutkimassa asioita.

Rokotuksia Hulda ei edes huomannut, tarjosi vain hoitajalle maahanmenoa namien toivossa kun eläinlääkäri tuikkasi piikit niskanahkaan. Nameja toki sitten saikin, ja se oli Huldan mielestä reissun paras osuus.



Tuossa yhtenä päivänä, tarkemmin keskiviikkona, jouduin jättämään pilalle hemmotellut pienet polokoilat tarhaan heti aamutuimaan klo 6.00. ja suuntasin itse Turkuun lääkärireissulle. Tarhaanhan nuo menevät äärimmäisen mielellään, sinne kun aina heitelleään vähän nappuloita etsittäväksi. Jonottavat oikein tarhan portilla, että päästä meidät jo tänne!

Aikainen ajankohta sai hieman hämmentyneitä ilmeitä osakseen, olihan päivä vasta valkenemassa. Nappulanetsintä oli kuitenkin niin hyvässä vauhdissa, ettei mun perään paljon katsottu kun kurvasin pihasta pois.

Vasta kokonaiset kuusi (6) tuntia myöhemmin palasin reissultani. Voi pieniä polokoilia, miten he ilostuivat saapumisestani. Tarhasta päästyään he ilostuksissaan juoksivat kerran pihan ympäri, ja sen jälkeen jonottamaan oven taakse sisälle pääsyä. Kumpainenkin suorinta tietä omalle lempipaikalleen, ja siltä seisomalta - tai oikeastaan makaamalta - unta kupoliin niin että tuhina vain kävi! "On se elämä niin kovin lankkaa!", sanoo pienet polokoilat.

Se on kyllä hassu juttu, miten jo parin tunnin tarhailu saa ne aivan uupuneeksi. Samaa ei kuitenkaan tapahdu vaikka miten urheilisivat pihassa. Kai se on se suuri vastuu vahtia pihaa ja taloa, kun ketään ihmistä ei ole kotona.



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Armaksen fysioterapia ja eräretki omalla pihalla

Eilen maanantaina kurvailtiin sitten taas Tampereelle Koirakuntosalille fysioterapiaan. Päätettiin että ei laiteta Armasta vesimatolle pissatulehduksen takia. Ei sitten ainakaan märkänä pääse kylmettymään, vaikka takki mukana olikin. Ihan ensin katsottiin liikkeitä ulkona. Ontuma oli todella pientä, mutta sanoinkin että vieraammassa paikassa se skarppina ontuu vähemmän ja sitten kotona rentona joskus hieman enemmän. Toki ei se ontuminen kotonakaan mitenkään kovin huomattavaa ole enää ollut.

Koirani on kumia...?



Sitten fyssari halusi taas ihastella Armaksen bravuuria: maasta ylös nousemista yhdellä etujalalla seisten tassua antaen. :) Oli kuulemma ottanut tempun koirajumpan ohjelmistoon ja opettanut omalle koiralleen. Puomikuja ja iso tasapainotyyny sujuivat Armakselta niin ikään ongelmitta.

Hieronnassa löytyi jonkin verran jumia leikatun jalan lavasta, sekä rintarangan alueelta selästä. Molemmat kohdat sopivat jumittumaan vielä olemassaolevasta ontumasta. Mitään ihmeempiä ei löytynyt, ja seuraava kerta olis sitten taas 1,5 - 2 kk kuluttua, että saadaan pidettyä paikat auki.


Retkellä.

Sunnuntaina allekirjoittaneella oli taas yksi erittäin huonoista päivistä, enkä pystynyt lenkille. Päätettiin aktivoida koiria ja itseämme nuotioretkellä - ihan vaan omalla pihalla. Varsinainen eräretki! :D Vaan onhan siinä kaikkeen osallistuvilla koirilla aikamoinen tehtävälista:

1. Nuotion rakennukseen osallistumista.
2. Makkaratikkujen tekoon osallistumista.
3. Yleistä riehumista.
4. Pihan vahtimista.
5. Makkaran paistumisen seuraamista.
6. Kerjäämistä.
7. Makkaran syömistä.
8. Lisää yleistä riehumista.


Yleistä riehumista.
Kyllä muuten koirat simahti "eräretken" jälkeen. :)



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Hulda passikuvassa

Huligaani-Hulda senkun kasvaa. :) Otettiin eilen passikuvia, ja ikäähän pirpanalla on huimat 15 ½ viikkoa.



Armas sitten taas on sitä mieltä, että hänen ei tarvitsisi enää levätä, vaan eikö voisi jo mennä tukka putkella? Takajalkojen kirputus on vähentynyt, muttei vielä kokonaan loppunut. Urinaid makutabletit ovat nimensä veroisia: "Maistuvan juu, mutta pahalle.", sanoo Armas. Niimpä tungen sekä texasin kokoisia antilooppeja, että saman kokoisia Urinaideja reppanan kitusiin. Ne kun eivät mahdu minkään nakin tai muunkaan sisälle piiloon.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Taas pissatulehdus!

Armaksella on ollut niin oudosti oireilevia pissatulehduksia aiemminkin, että kun olin muutamia päiviä katsellut takajalkojen lisääntynyttä kirputtelua, ja pari kertaa ruokakupilla tapahtuvaa äkillistä istahtamista, päätin viedä eilen pissanäytteen klinikalle. Ja mikäs se siellä taas muukaan kuin bakteeritulehdus, jonka seurauksena reilusti struviittikiteitä.

Aloitettiin Clamovet 400mg/100mg 1 tbl kahdesti päivässä 10 päivän kuuri. Kontrolliin mennään ennen kuurin loppumista, jossa ultrataan rakko ja otetaan kontrollipissanäyte punktaattina.

Lisäksi aloitettiin Urinaid-lisäravinne, sillä RC:n Urinary-nappulaanhan Armas ei enää sitten lopulta suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan.

Tiistaina ehdittiin kuitenkin vielä käydä alkeiskurssilla, kun olin autuaan tietämätön Armaksen tulehduksesta. Vähän ihmettelin kyllä kun terävin kärki tekemisestä puuttui, mutta ihan mielellään se silti teki hommia. Reppana. Onneksi nyt saa levätä ja parannella tulehdusta rauhassa.