Agitreenit: Oiva kaahaa ja rakastaa ihmisiä

Tämmöstä tänään. Oivalla oli vauhti päällä heti alkuunsa. Vähän se tuppas oleen kierroksilla, ja sen mielestä Päivi oli ihana, jä välillä se karkasi tarkistamaan saako sieltä jotain nakkia. Mutta pääasiassa se kyllä meni tosi hienosti. Putkisuoralla mä olin taas auttamattomasti kilometrin jäljessä. Mutta putkiin se sujahteli vauhdilla, se ei tänään ollut ongelma.

Loppua kohden alkoi napero vähän väsyä, on ollut kaikenlaista ohjelmaa viimepäivät ja on tuntikaupalla ollut leikkihetkiä muiden koirien kanssa. Päivin kanssa kuitenkin puhuttiin, että kamalan hyvin se tekee hommia kun pitää muistaa että se on kuitenkin vasta 8kk just täyttänyt.

Haisut vie välillä junnua menessään, varsinkin pihalla. Odotettavissa saattaa olla piakkoin vähän taantumaa murkkuiän merkeissä, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Tänään ei kyllä Oivan osalta ollut minkäänlaista ongelmaa, mä itse joissakin kohdissa missä pitäis tajuta odottaa koiraa hosun, koska yleensä mä kuitenkin olen myöhässä. Eli alan sitten hosumaan ja kiirehtimään joka mutkassa.

Toi eellä ja Oiva perässä!
29.12.2012

Oivis ja tokoreenit

Tänään oli hallitokotreenit. Olis ollut paljon helpompaa jäädä rypemään itsesääliin ja ikävöidä Ruuta. Olla menemättä kun nämä on ne treenit jotka olin nimenomaan Ruulle ajatellut. Mutta ketä se hyödyttäisi? Ruu ei enää takaisin tule, vaikka miten tahtoisin.

Mulla ei ole Oivalle myöskään minkäänlaista suunnitelmaa tokoilun saralla. Tykkäähän se tokoilla ja touhuta, mutta en oikein saa mitään järkevää ja suunnitelmallista aikaiseksi. Eikä ole aina niin tarkkaa miten se liikkeitä tekee, joten olkoon nämä nyt sitten yleiset puuhastelu- ja hallintatreenit vaikka sitten agilityä ajatellen. Tai meidän keskinäistä puuhastelua varten.

Ja mukavaahan meillä oli, ei sillä. Mutta kieltämättä melkoisen haikea fiilis.

Aloitettiin muistuttelemalla mieleen sivulletuloa. Se oli nakin avulla ihan helppo homma, mutta nakki-imutus-seuraaminen muistutti lähinnä kenguruloikkaa. Siitäkin huolimatta että nakki oli ihan sopivalla korkeudella ettei siihen olis tarvinnut yhtään loikkia.

Otettiin muutama putkeen lähetys, kun ei voitu vastustaa kiusausta. Oivan mielestä se oli siiiistii! :)

Epämääräinen lajitelma erilaisia istualtaan odottamisia ja muutama luoksetulokin. Istu-maahan-istu hinkutusta. Oivalla ei ole aavistustakaan mitä sana "maahan" tarkoittaa, mutta harjoitellaan. Käsimerkillä menee ihan hyvin, ja jopa pysyy siellä jonkun aikaa.

Otettiin oikein rivissä isojen koirien kanssa paikallamakuukin. Joskin seisoin metrin päässä Oivasta ja työnsin sen kitaan nakkeja tiuhaan tahtiin. Pari kertaa se nousi ylös, mutta ihan hirmu hyvin meni silti mun mielestä. Eikä niinkään se että mitä osataan ja mitä vielä ei, vaan se että Oiva yrittää ja tekee innokkaasti. :)

Loppuun vielä palkaksi pari putkeen lähetystä ja leikkimistä.

Oivan Joulu

Oiva aamulenkin jälkeen. Käytiin metsässä ja ihmeteltiin vastaatulevia kolmea hevosta kuskeineen.
Metsälenkin jälkeen on hyvä ottaa torkut Sammakon kanssa, ja jännittää miten kiltti onkaan tullut oltua.

No tosi kiltti, lahjoja on kokonainen kasa!

Oiva harjoittelee lahjojen avaamista.

Käkättävä koira on jo saatu ulos paketista.

Vihreä virkattu pupu.

Ja seuraavan paketin kimppuun!

Oivalla niin Ruu-ukin ilme... *niisk*



Oivis ja joululahjakärmes joulupäivänä



Oiva ja pupu

Oiva ja käkättävä koira -video

Lepää rauhassa Ruu

Hetkellisesti näytti taas hitusen paremmalta, mutta Gabapentinin lopetus kertoi karua kieltään. Ruu liikkui taas jäykästi. Vaikka tuskimpa tuo selkäkipu sitä yksinään noin huonoon kuntoon vei. Ihotulehdukseen ehdittiin vielä viikonloppuna vaihtaa rajummat antibiootitkin. Eilen ei kuitenkaan enää puruluu maistunut ja parina viimeisenä iltana se ei kömpinyt enää edes sänkyyn viereen, kuten sillä oli aina tapana tehdä.

Ikävä on suunnaton, mutta eläinlääkärin kanssa päädyimme tänään siihen, että Ruun on aika päästä pois. Vahvemmilla kipulääkkeillä olisi vielä voitu yrittää kitkuttaa, mutta mielestäni Ruu ansaitsi parempaa. Parempaa kuin kyyhöttää pää riipuksissa. Väsyneenä.


26.11.2005 - 17.12.2012

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Oiva-Ohjus aksaa

Pävän sana oli täysiä. :)

Eka rata. Vaikka mä olin 3 ja 4 esteen välissä jo menossa, kun Oiva tuli ulos putkesta, niin se oli paljon ennen mua seuraavalla putkella. 5. putki taas välillä vähän tökki, joten otettiin väliin myös pelkkää putkelle lähetystä. Mutta koska mä siis olin hädintuskin muurilla kun Oiva oli jo ihan muualla, niin se lähti katsomaan olisko Päivillä tällä kertaa jotain herkkuja. :D Sinänsä meni tosi hyvin, että vaikka kuinka pinkosin naama menosuuntaan, saatoin luottaa että Oiva hyppää matkalle osuvat esteet, eikä sitä tarvinnut olla vierestä ohjaamassa että se hyppää. Esteet toki siis vain 20cm korkeita, mutta silti.

Ensin mustilla numeroilla merkatut esteet. Mä ehdin tehdä tasan ekalla esteellä ohjauksen, kun Oiva jo pinkoi täyttä häkää namialustalle joka oli 3. esteen jälkeen. No, mikäs siinä: Täydellisen nopea suoritus ja esteetkin meni ihan oikein. Harmi ettei sillä ollut mitään tekemistä ohjauksen kanssa... :D

Toiseen suuntaan oranssilla merkityt esteet. Esteiden kulmaa vähän pienennettiin, eli enää siitä ei päässyt suorassa linjassa pinkomaan läpi. (En vain jaksanut lähes samaa raapustaa uudelleen.) Nyt Oiva koitti oikaista, vaikkei namialustaa ollut. Mutta kun Päivi oli siellä! Tein sitten ihan sillätavalla että palkkasin sen vauhdista joka esteen välillä, niin se alkoi kuunnella mun epätoivoisia ohjausyrityksiä. :P

Epäonnen multihuipentuma

Ruun niskaläntti meni eilen entistä kipeämmäksi. Puhdistusyritykset ja lähellekkään ajeltua aluetta koskeminen aiheutti kijlumista ja lattialle heittäytymistä. Päädyin sitten vedellä suihkuttelemaan ihoaluetta, jotta siihen ei tarvitse varsinaisesti koskea. Päästiin tänään onneksi heti aamupäivällä tuohon lääkäriin. Allerginen reaktio, ihotulehdus ja alkamassa oleva paise. Lääkäri ei ollut ennen näin voimakkaaseen reaktioon Durogesic-laastarissa törmännyt, vaikka kuulemma aika paljon niitä käyttävät leikkauspotilailla.

Keväällähän Ruu sai allergisen reaktion pitkävaikutteisesta kortisonipistoksesta. Sille märki semmonen pieni onkalo pistokohtaan. Sinänsä outoa, että se ei muuten tunnu olevan allerginen millekkään. Sillä ei ole ikinä ollut mitään rapsuttelua tai punoittavaa ihoa tai muutakaan.

Lääkäri alkoi jo miettimään autoimmuunisairauksia. Tai jos punkkitauti on laukaissut semmoisen. Tai jos se onkin vieläkin itsessään se punkkitauti?

Lääkkeeksi nyt Kefavet 500mg kahdesti päivässä, ja paikallisesti Canofite kahdesti päivässä. Ennen Canofiteä puhdistus laimennetulla Betadinella jos Ruu kestää kivuiltaan. Jos tuohon kunnon paise kehittyy, niin mahdollisesti pitää puhkaista kirurgisesti... Lupasivat soittaa huomenna mihin suuntaan on vointi menossa.

Mutta jotakin positiivistakin. Selkä vaikutti paljon paremmalta. Joko Gabapentin auttaa, tai sitten tulehduskipulääke ja lepo. Kummin vain, enää ei alettu huutaa selän painelusta. Viimeksi kipein kohta oli heti ristiluun etupuolella, niin nyt Ruu pyrki istumaan tunnusteltaessa rirtiluun takaa. Ei kuitenkaan mitään mitään niin hurjaa kipureaktiota kuin viimeksi. :)

Tilannepäivitys

Soittelin eilen eläinlääkärin kanssa. Oli katsonut Ruun aiempia kuvia, ja 23.11. otetussa keuhkokuvassa oli lääkärin mielestä sellaisia muutoksia/tiivistymiä, joita siellä ei kuuluisi olla. Edes Ruun ikäisellä koiralla. Eikä pitänyt niitä myöskään keväällä sairastetun kennelyskän ja keuhkotulehduksen jäänteinä. Mielenkiintoista sinänsä, että ne kuvat ottanut ell toisella klinikalla sanoi että keuhkokuva on puhdas. Keuhkokuva ja rankakuvat lähtevät nyt spesialistille arvioitavaksi lyhyen sairaskertomuksen kanssa.

Viimeyönä taas heräsin pariinkin otteeseen kun Ruu yski. Lisäksi muistan ihmetelleeni parina kertana kun oltiin Ruun kanssa metsässä, että vaikka oli melko kylmä (ei ollut kuitenkaan vielä lunta silloin), niin Ruu lenkin loppupuolella läähätti. Eikä se ollut pitänyt mitään huimaa tahtia yllä ennen sitäkään. Se vaan niin kiinnitti huomiota, kun en ensin tajunnut koiraa katsoessani miksi se näyttää niin kummalta. Se läähätti, eikä ollenkaan sillain naama onnellisessa naurussa kun on tullut sinkoiltua kaverin kanssa... Liittyykö tähän vai ei, kuka tietää.

Uusia selkäkuvia Ruusta ei nyt oteta. Niistä ei selviäisi mitään uutta. Muutenhan sitä selkäkipua ei nyt huomaa, kun on täsyin levossa, mutta tunnustelemalla aristaa vieläkin kokolailla paljon. Ja onhan se toki väsynyt ja apaattinen. Uloslähtiessä se innokkaan ympäriinsätepsuttelun sijaan seisoo eteisessä pää riipuksissa ja odottaa että sille laitetaan panta. Ulkona se on melko rauhallinen, mutta liikkuu kokolailla ok, mitä nyt jäykän oloisesti tietenkin.

Suunnitelma on nyt seuraavanlainen: Sunnuntaina ei enää anneta Gabapentiniä ja maanantaina tai tiistaina soitto lääkärille ja kuulumisien kertomista. Rimadyliä nyt kokoajan se 50mg kahdesti päivässä niinkuin tähänkin asti. Sanoin etten ole enää varma onko tuo Ruun hirmuinen apeus lääkkeen tekemää väsymystä vai kipuilua. Välillä se vieläkin vähän nuolee tai järsii takajalkojaan, eniten kintereiden ja polvien kohdalta, mutta se on nyt ehkä aavistuksen vähentynyt. Näin saadaan vähän viitettä siitä väsyttääkö se Gabapentin sitä todella noin paljon, vai onko se noin kipeä. Ja huomaako Gabapentinin lopetuksen jälkeen jotakin eroa koirassa, eli onko siitä ollut yhtään mitään hyötyä.

Doximycin päätettiin lopettaa nyt. Sitä on syöty jo kilokaupalla ilman mainittavaa hyötyä. Nyt olisi kuitenkin saatava lääkemääräkin jollekkin yhtään järjelliselle tasolle, ennenkuin maksa sanoo poks.

Mitäs vielä? Niskassa olevan ajellun läntin, jossa oli kipulaastari, se on raapinut vähän ruvelle. Lisäksi siitä tihkuu kauttaaltaan kirkasta ja tahmeaa nestettä. Kudosnestettä? Kipeä se on, Ruu alkoi oikein valittamaan kun sitä puhdistin.

Oiva ei aamulla tiennyt mitä sen olisi Ruun suhteen pitänyt tehdä, kun toinen oli niin apaattinen. Oiva hetken haisteli Ruuta kauttaaltaan, ja kävi sitten varovasti sen lähelle makaamaan. Mahtaako napero ymmärtää jotakin, mistä meillä ihmisillä ei ole haisuakaan?

Kivut palasivat

Ruu kävi tänään lääkärissä. Lääkkeistä ja levosta huolimatta kipuoireet palasivat (takajalkojen järsiminen, syliin änkeminen normaalia enemmän ja välillä kun makoilee sohvalla niin pihisee vähän itsekseen.) Oiva kun osui Ruun takajalkoihin ohimennessään, niin tuli heti Ruulta rähähdys. Eli kipeä se on.

On paljon mahdollista että Ruulla punkkitauti on ehtinyt jo tehdä muutoksia hermostoon ja/tai aivoihin. Vein lääkärille aiempia Ruun röntgenkuvia ja mm. reilu vuosikkaana otetut selkä- ja lonkkakuvat ja nyt keväällä ja syksyllä otettuja kuvia mm. keuhkoista missä kuitenkin näkyy rankaa. Vertaa niitä nyt otettuihin selkäkuviin.

Lisäksi perjantaina selkäkuvassa siltä osin mitä keuhkoja näkyi, oli keuhkoissa pieniä tiivistymiä ja välillä iltaisin Ruu vähän yskiikin. Nyt Ruu sai opiaatti-kipulääkettä piikkinä, sekä opiaatti-kipulääke laastarin jonka vaikutus on pari päivää. (Ja reppana on ihan sekaisin). Lisäksi Gabapentinin annosta nostetaan. Nyt menee jo Rimadyl tulehduskipulääke täydellä annoksella, sekä Doximyciniä edelleen 150mg x2.

Nyt mietitään lähdetäänkö selkää paremmin kuvaamaan, koska se ei ole tässä tilanteessa se ainoa ongelma. Mitään isoja operaatioita tällä sairashistorialla ei ole järkevää lähteä tekemään, joten on hyvin paljon mahdollista että jos kipulääkkeet eivät ala tuomaan helpotusta, on tehtävä raskastakin raskaampi päätös.

ROP-pentu Oiva

6.12.2012 Valkeakoski RN

PEK-1, KP, ROP-pentu

Tuomari Jaana Hartus

"Erittäin tasapainoisesti rakentunut mittasuhteiltaan ja rungoltaan varsin lupaava nuori uros. Hyvät käpälät. Oikean muotoinen luonnollisesti vielä kesken kehityksen oleva pää. Hyvät silmät ja korvat. Tässä iässä vielä hieman niukat kulmaukset edessä ja takana. Lupaava karva."  

Hyvät ja huonot uutiset

Oltiin eilen ulkoilemassa, kun Ruu vinkaisi kesken matkan haistellessaan ojassa jotakin. Seuraava kiljaisu tuli kun se hyppäsi autosta alas. Soitin Vethaussiin, että nyt on joku vialla kun pari päivää aiemmin aloitetusta kipulääkkeestä huolimatta koira valittaa kipua. Hoitajan mielestä "se kyllä pärjää tiistaihin. Luulisin.". Tiistaina olis siis ollut veriarvokontrolli.

Soitin sitten meidän kylän eläinsairaalaan, ja he ottivat Ruun vastaan - reilun 50 sivun sairaskertomuksen kanssa, josta osa papereiista puuttui. Lääkäri lähti tutkimaan ihan alusta, tarkoituksella unohtaen aiemmat diagnoosit. (Vaikkakin tokihan ne täytyy ottaa huomioon lopuksi yhteenvetoa tehdessä ja lääkityksiä suunnitellessa).

Tehtiin yleistutkimus, neurologinen tutkimus, verikokeet, eturauhasen tutkiminen, virtsanäyte... Rintarangan alueella oli lievää aristusta, mutta lannerangan ja ristiluun kohdalta syntyi meteli. Sattuu. Päivystyspotilaina kun oltiin, lähdettiin tekemään vaina pakolliset tutkimukset. Selästä otettiin sivuttainen röntgenkuva, jotta poissuljettiin kaikki irti-katki-poikki-katastrofit. Ristiluu oli oudosti vähän pystyssä asennossa, mutta mitään sen hälyyttävämpää ei onneksi löytynyt.

Veriarvot olivan läheteneet 2 viikon Doximycinin syömisen jälkeen hienosti korjaantumaan. Verihiutaleet jo viitteiden sisäpuolella 187. Valkosolut nousseet puolella, vaikkakin olivat vielä alle viitteiden. (4,44 viite 6-12). Punasoluarvotkin olivat muuttuneet paremminki, mutta lääkäri suositteli rautakuuria kun Ruun punasoluarvot ovat muuten jo niin pitkään keikkuneet anemaian rajamailla.

Ruulle annettiin kunnon kuurit lääkkeitä. Doximycin jatkuu aiemman ohjeen mukaan. Rimadyliä ja Gabapentiniä kipuun, B-vitamiinia ja mahansuojalääkkeitä.

Gabapentiniä jouduttiin hakemaan Tampereelta asti kun meidän kylällä ei ollut sopivaa vahvuutta. Ja nyt aamulla uusin silmin tilannetta katsottuna taitaa Rimadyl olla väärää vahvuutta. (Pitäsi olla 50mg, meillä 20mg purkki...). Ei muuta kuin kohta takaisin apteekkiin kysymään asiaa...

Tänään lupasivat soitella Ruun vointeja, ja alkuviikosta tehdään tarkempi suunnitelma lähdetäänkö Ruun selkää kuvaamaan tarkemmin. Onhan siitä jo aikaa kun se on reilu vuotiaana kuvattu, vaikka silloin se oli ihan priimaa. Mutta onhan Ruukkeli jo 7.

Hyvät uutiset on se, että veriarvot ovat siis parantuneet, ja apaattisuudelle löytyi ainakin osittain syy selkäkivuista. Huonot uutiset se, ettei vielä tiedetä mikä selässä on, ja onko se kuitenkin punkkitaudin aiheuttamaa vai ihan oma erillinen juttunsa.

Kooste Ruun punkkitaudista

Päätin kasata tähänastisesta punkkisairauden selätysyrityksestä jonkinlaisen koosteen. Lähinnä itselleni, on sitten helppo tarkastaa mitä milloinkin on tapahtunut. Tiedoissa on vähän aukkoja esim. lääkkeiden vahvuuksista ja kuurien pituuksista. Kaikki lääkärikäynnitkään ei ole muistissa, eli ei noita lääkkeitä ihan tyhjästä ole tempaistu.

Tässä siis vielä yhtenä könttinä mitä kaikkia oireita Ruulla on ollut:

Trombosytopenia
Anemia
Laihtuminen
Väsymys
Liikkumishaluttomuus (lihas- ja nivelkivut?)
Hengitysvaikeudet
Tasapainohäiriöt
Tuskaisuus
Pientä lämpöilyä
Leukopenia


Koko homma alkaa siis huhtikuulta

12.4. Ruulla alkaa raju 8vrk kestävä kennelyskä
Lääke: Synulox 14 vrk

27.4. Keuhkotulehdus alkaa oireilla pari päivää edellisen ab kuurin loputtua
Lääke: Synulox, Prednisolon

Ruu oireilee voimakkaasti. Tiheä, pumppaava, pinnallinen hengitys. Nopea syke. Tuskainen olotila. Edellinen lääkäri ei ota vastaan usean soittokerran jälkeen, joten vaihdamme klinikkaa.

2.5. Lääkärissä oireilun vuoksi. Löytyy trombosytopenia ja anemia.
Lääke: Prednisolon annosta nostetaan. 30mg x 2

5.5. Eturauhastulehdus. Ruu kipuilee jälleen. Klinikalla löytyy eturauhastulehdus, josta ei ollut tunnustellessa merkkiäkään kolme päivää aiemmin.
Lääke: Xeden, Ypozane, Tramal
6.5. Lääke: Dibenzyran

16.5. Trombosytopenia pahenee, lämpöilyä.

18.5. Aloitetaan Imurel 50mg

23.5. Ruulla tasapaino-ongelmia (neurologisia oireita). Imurel parantanut veriarvoja, edelleen menee myös kortisoni.
Lääke: Doximycin 150mg x 2

31.5. Veriarvot normaalit, alkaa Imurelin ja kortisonin purku ja lopetus.

12.6. Leukopenia

19.6. 4vko:n Doximycinkuuri loppuu

6.7. Eturauhanen vaivaa taas.
Lääke: Tardak

17.7. Ruu on apaattinen ja kivulias, veriarvokontrolli. Leukopenia pahentunut.
Lääke: Doximycin (8vko), Loxicom

15.9. Doximycin loppuu

1.10. Ruulla lihasjumia/kipua. Omatoimisesti kipulääkettä 2pv, helpottaa.

11.10. Kastraatio

23.10. Tikkien poisto. Haava vähän tulehtunut.

Marraskuun aikana Ruun vointi pikkuhiljaa taas huonontunut. Väsymystä, apaattisuutta.

27.11. Doximycin alkaa oireilun vuoksi

2.12. Ruu liikkuu hieman kehnosti, ei siedä Oivan riekkumista, tasapaino-ongelmia (?)

Oivan agi - Putkipulmia ja takaaleikkauksia

Tänään oli taas Oivalla joku ajatuskatkos putkien kanssa. Ekalla radalla se ei olisi mennyt niihin millään (takaaleikkaus kummallekkin putkelle), mutta toisella radalla se meni niihin ihan hyvin, ehkä vähän hitaasti, vaikka putket oli tismalleen samat, ja niihin piti tehdä ihan samanlaiset takaaleikkaukset. Mä edelleen hosun ja huidon. Kaikki siis kokolailla niinkuin ennenkin! :D

Kuvan mukaista rataa tänään harjoiteltiin. Ensin mustilla numeroilla merkitty rata. Numerot on laitettu niin, että siltä puolelta piti ohjata, jolla numero on. Alkuun lähdettiin ihan hyppy - rengas harjoittelulla, jossa Päivi oli renkaan takana valmiina auttamassa koiraa oikeasta kohdasta ja palkkaamassa. Muutaman toiston jälkeen Oiva muisti hyvin renkaan. Ensimmäiseen putkeenkin se meni vielä jotenkuten normaalisti. Kummallekkin putkelle siis takaaleikkaus, muuten lähinnä tuommoista perus suorien kirmailua. Muuria mentiin ekaa kertaa, mutta ei se Oivaa hämännyt. Oli vielä ihan minimuuri tietenkin.

Meitä oli tällä kertaa vaan kolme ryhmässä joten ehdittiin tehdä hyvin. Seuraavaksi harjoiteltiin oransseilla numeroilla merkitty rata. Putkia ennen takaaleikkaus ja putken jälkeen persjättö. Nyt Oiva meni putkiin hyvin, mutta suoralla karkasi välillä katsomaan Päiviä, kunnes parin kokeilun jälkeen huomasi ettei siitä hyödy mitään. Renkaasta suihkasi kerran väärästä välistä, mutta hyvin se senkin meni kun ohjasi tarkasti.

Kumpaakin rataa otettiin enimmäkseen parissa-kolmessa pätkässä, ja vain kerran ihan kokonaisina. Onhan Oiviskin vielä aika kakara ja harjoitukset kumminkin aika pitkiä. :) Mutta tällä kertaa ei kertaakaan jumittanut missään harjoitusten väleissäkään nuuskimaan nenä kiinni lattiassa. Tekemisen meininki oli kyllä kohdallaan, ja jos ei ekan radan putkipulmia huomioda niin meni ihan hitsin hyvin!

Lopuksi otettiin vielä yksitellen keinua ja puomia. Aika vauhdilla jo saa keinun laskea maahan eikä Oivan päätä kyllä huimaa yhtään. Josta syystä puomilla saakin olla tarkkana ettei se putoa - tai lähinnää hyppää alas - ja vauhtiakin on niin ettei siitä paljon kiinni pidellä. Toistaiseksi toimii yksi nakinpala ylösmenon yläpäässä, jolloin Oiva keskittyy hyvin, eikä loiki kesken ylösmenon pois puomilta. Sen verran taitaa sekin ehtiä ajattelemaan ettei sieltä ihan ylhäältä enää kannata hypätä.

*** *** *** *** *** *** ***
Iltapäivällä oltiin koirien kanssa hakapirtin metsässä vajaa kolme varttia ja Ruu jaksoi tosi hyvin. Pitää nyt katsoa millainen se on huomenna, jääkö vielä väsy päälle vaikka ulkona jaksaakin. Vähän ailahtelevaa sen vointi on sillätavalla, että välillä se tässä sisällä vaikuttaa aika nuupealta. Väkipakolla änkeää edelleen sänkyyn nukkumaan, eikä ihan jokakerta jaksa singahtaa kaittiöön vaikka siellä rapisteltais tai kokkailtais jotakin. Mutta parannusta on näissäkin tapahtunut kumminkin. Toivotaan nyt että se tuosta taas tulis kuntoon!