perjantai 29. kesäkuuta 2012

Varsinaiset pentutreffit!

Eilen lähdettiin taas ulkoilemaan rivieeralle. Seuraksemme saatiin Kaisa ja 3 porokoiraneitiä, 1 corgineiti ja 6 kpl inan vajaa 8 viikkoisia poropenneleitä! Kyllä piisas vilinää ja vilskettä 12 koiran kanssa! :D

Oiva oli aivan haltioissaan kokonaisesta laumasta leikkikavereita. Ruu katseli hetken kauhistuneena pentulaumaa. Oivan mielestä Runo-corgi oli kerrassaan hurmaava. Parhaat pentupainit syntyi Marco-valkosukkapennun kanssa. Lisäksi Oivaa viehätti neiti Oranssin tulinen luonne. :D

Ehkä parasta kuitenkin kaikesta oli nähdä ensimmäistä kertaa noin kolmeen kuukauteen Ruun saavan sinkoiluhepulin likkojen kanssa! <3 Sen hyppelehtiminen oli aika tönkön näköistä, ja saas nähdä oliko liian rankka ulkoilu selkäjumiselle Ruukkelille, mutta sen pääkopalle tämä teki ehdottomasti hyvää! Voi sitä onnellista ilmettä! :) Illalla hoidin vielä Ruuta lämpötyynyllä.

Kyllä tyypit koisas onnellisina koko ehtoon, ja normaaliin nähden Oivan iltavillitkin oli aika laimeat! :D

Kaikki kuvat: (c) Kaisa Hurme










keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Ruukkeli opastaa

"Ja sitten näytät sille keskar... eikun kieltä näääääin,
jos se pyytää sua tekemään jotakin!"

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pentutreffejä ja selkäjumia

Lauantaina käytiin vielä treffaamassa muut pennelit ennekuin loputkin lähtevät maailmalle. Tuija oli järkännyt makkaranpaistokekkerit Vihtijärvelle. Veljessarja pisti heti Oivaa poikki ja pinoon, kun mokoma oli ollut pari päivää poissa laumasta. :D Oiva kävi taas molskahtamassa järveen, kuten suurin osa muistakin pennuista - osa jopa pariin otteeseen. Onneksi ei sillä riekkumisen määrällä pyyhekuivauksen jälkeen paljoa kylmä päässyt vaivaamaan. Ruu oli mukana myös, mutta keskittyi enimmäkseen makkarankerjuuseen.

Eilen Oivan ihmettelynaiheisiin kuului kauhistuttava imuri sekä kylpeminen. Kylpeminen ei ollutkaan niin kamalaa, onhan tuota uimista jo tullut reenailtua, joskin kastuminen aiheutti taas hillittömän mönkimishepulin.

Nyt kun Ruun lääkitykset ovat hyvin ehtineet loppua, uskalsin varovasti sitä vähän hieroa. Jumia tuntuisi olevan ainakin niissä kohdin mitä aristi sakemanninhyökkäyksen jälkeen, eli vasen lapa ja rintaranka. Jonkun verran on vetänyt myös jumiin ristiin oikealta takaa lanneselästä. Pitää sitä tässä nyt varovasti koittaa hoitaa.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Uimahommia ja hevostelua

Eilen lähdettiin käymään "Rivieeralla". Päivä oli tosi kuuma ja Ruu tykkäsikin käydä uimassa. Vesi oli lämmintä, kun kyseessä ei ole mikään järvi, vaan hiekkakuopan kalliolla oleva koirien vesiparatiisi! Oivakin rohkeasti meni luttaamaan, mutta molskahti vähän touhottaessaan isomman puoleisesti. No, kovapäinen rämäpää kun on, niin tottahan molskahdusta piti kokeilla uudemmankin kerran. Hauskaa näytti olevan luttaamassa kummallakin koiralla. :)







Parvelan talli kun on siinä ihan lähettyvillä, niin käytettiin tilaisuutta hyväksi ja piipahdettiin katsomassa hevosia. Talissa turvallisesti sylissä moikattiin Sumua ja Royettea. Ensimmäinen kerta kun näin pienen poropojan olevan ihan hiljaa paikallaan. Taisi olla vähän jännää kuitenkin. Ulkona tassuteltiin omin jaloin ja käytiin katsomassa kentällä Alli-hevosta.

Retken jälkeen uni maistui molemmille ja meillä oli hyvin rauhallista koko illan. Ajattelin että väsyneeltä pennulta olis helppo leikata kynnet, mutta Oiva pisti kyllä koko rahan edestä ranttaliksi. Noin pieneltä leikkuu toki vielä onnistuu, mutta tätä pitää kyllä harjoitella paljon. Ihan sylissä rentoutumisesta ja tassujen kopeloinnista lähtien. Matolääke meni ongelmitta pienen piimätilkan seassa.

Yö meni taas ihan rauhallisissa merkeissä, vähän Oiva itsekseen välillä leikkii ja viimeyönä änki itsensä Ruun kanssa samaan petiin. Ruu ei arvostanut vaan pakeni sohvalle. :D Nyt koko illan huilailun jälkeen on naperossa taas virtaa, ja meneillään on melkoiset aamuleikit!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Oiva saapuu!

Me on täällä äimistelty että noin reipas pentu voi ollakkin. Oiva tuli taloon, Ruu otti sen häntää heiluttaen vastaan, minuutin jälkeen Oiva viipotti jo lelu suussa eikä sillä ole öisin yhtään koti-ikävää tai porua! Vähän ekana yönä vinkui kun oli tylsää, mutta viihdytti sitten itseään kantamalla lelujaan. Oiva rakastaa rapsutuksia ja leikkimistä ihmisten kanssa. Se menee ihan sykkyrälle kun sitä kehuu. Kuitenkin se osaa myös leikkiä välillä itsekseen, ja (Ruun seurassa) yksinoloharjoitukset on jo alkaneet, lyhystä pätkistä tietty. Kaikki on mennyt oikein mainiosti.




On se sitten mainio napero. Se ei pelkää mitään, mutta ei ole kuitenkaan mikään tyhmänrohkea. Istahtaa pariksi hetkeksi tuumaamaan asioita, ja sitten viipottaa taas kolmeamiljoonaa. Osaa sopivassa suhteessa haastaa Ruuta leikkiin, tehdä tuttavuutta, mutta kuitenkin Ruun murahduksista fiksusti vähän mielistelee ilman että yhtään arastelee. Tällä reseptillä Ruu on jo hyväksynyt pennun ihan iholleen asti, saa nukkua vieressä ja tohottaa jaloissa, vaikkei Ruu olekkaan vielä lämmennyt leikkimään asti.

Luonnettakin kyllä löytyy. Laitoin eilen koirille ruokia keittiön pöydällä. Oiva komensi vauhtia haukkumalla ja hyppäämällä etutassut tuolille yltääkseen pöydälle (vaikkei se toki vielä ylety). Napakasti kerroin jotta ei ja työnsin Oivan lattialle. Tätä toistui noin 4 kertaa, jonka jälkeen Oiva istahti tuumaamaan ja ajattelinkin että nyt se luovutti. No vielä mitä, se ihan vallan tulistui, otti vauhtia ja koitti hypätä kokonaan tuolille! No yrityksestä seurasi ihan automaattinen käytöksen korjaus kun Oiva mätkähti lattialle. Eihän se nyt toki vielä pääse minnekkään tuoleille asti hyppäämään. Usko omiin kykyihin näemmä kuitenkin on.

Illalla tulikin sitten kaksi iltavilliä ja Ruu pakeni sohvalle...

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kontrollirallin loppusuora

Käytiin Ruun kanssa kontrollissa. Asiat alkavat olemaan paranemaan päin, mutta aina on jokin MUTTA...

Maksa-arvot olivat edelleen vähän koholla, mutta olivat kuitenkin viikontakaisesta hyvin lähteneet laskemaan kun kortisoni on loppunut. Tämä hyvä.

Sitten se mutta. WBC on kuitenkin alhaalla edelleen (oli jo viikko sitten) ja Ruu kärsii siis leukopeniasta. Lääkäri ei siitä kuitenkaan ollut huolissaan, selitti sen jotenkin niin että kroppa on tavallaan "käyttänyt" ne kaikki valkosolut kun on ollut todella sairaana tässä kevään mittaan. Olisi siis tuon Anaplasmoosin aiheuttamaa ja korjaantuu ajan myötä.

Edelleen jatkuvaan väsymykseen lääkäri meinasi että todennäköisesti kroppa vaan ottaa oman aikansa toipumiseen. Nyt olis tarkoitus ottaa Ruu mukaan Oivan rokotuksille n. 1 kk päästä jolloin voidaan neuvotella otetaanko kontrollit jo silloin, tai jos kaikki menee hyvin, niin vasta 2 kk päästä Oivan 16 vko rokotusten yhteydessä. Toki nyt pitää seurata tilannetta. Jos väsyminen pahenee, niin tietty sitten heti lääkäriin.

Toivotaan että Ruun kroppa tuosta löytäisi taas tasapainon, nyt saadaan jättää Doximycin pois, sitä on mennyt 4 vko kuuri jo, eikä oireita ole enään pitkiin aikoihin ollut. :) Tohtori oli sitä mieltä että pennun tulo tekee nyt Ruun psyykkeelle hyvää. Että se on nyt Ruu lääkärin määräyksestä sitten kestettävä rämäpää-Oivaa, se tekee sulle hyvää! ;) Eli Ruun jaksamisen mukaan tehdään ihan normaaleja asioita ja aktiviteettejä. Ilmoitin Ruun heinäkuussa alkavalle VALKK:n tokokurssille, niin saadaan sitten Pulpun kanssa vähän mukavaa laatuaikaa kahdestaan ilman pentua. Oivalle sitten taas on suunitteilla syksyllä alkava pentukurssi, kun saadaan rokotukset ensin kuntoon! :)

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Nakupelle kesämies

Ruu sai eilen paikallisen trimmaajan luona uuden kesämiesasun! Hassultahan se näyttää, ja kokonaan ajeltuna voisi olla fiksumman näköinen, mutta pidin tätä hevoshommista tuttua (no ehkä vähän tuunattua) klippausmallia käytännöllisenä myös koiralle.

-Viilentää oloa
-Suojaa edelleen jonkunverran hyttysiltä, sateelta, kylmältä, naarmuilta, yms.
-Jos karva kasvaakin hitaasti, tod. näk. tarkenee kuitenkin talvella hyvin




Ruu on anaplasmoosinsa ja pitkäänkestäneen sairastelun jälkeen kestänyt kovin huonosti kuumuutta, joten meinasin ettei siinä mitään häviä, jos kokeilee turkin keventämistä. Eilen ainakin jaksoi hetimmiten käydä pellon poikki antamassa parille rusakolle vauhtia. Ajoi ne metsänreunaan ja tuli hyvin tyytyväisenä takaisin. Muutenkin ihan tyytyväiseltä vaikuttaa "kampaukseensa", ja ilmeisesti on viileämpi olo kun aiempaa enemmän viihtyy päiväunilla sohvallakin paljaan lattian sijaan.

Huomenna on taas veriarvokontrolli, ja isostipaljon toivotaan että maksa-arvot ovat normalisoituneet kortisonin poisjättämisen myötä! Muuten Ruun vointi on ollut tosi hyvä, ei mitään mystisiä oireita enää. :)

Keskiviikkona kotiutuu sitten rämäpää-Oiva. Oli kuulemma kovan vastuksen jo osannut laittaa kynsienleikkuussa - ison metelin kera, tietty... :D

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hajutunnistusta

Alettiin Ruun kanssa reenaileen hajutunnistusta (vai erottelua?). Nyt on liikunta taas minimissään sakemannivaurioiden takia, joten raasu tylsistyy.

No ei oikein suju ei! :D Tavoite siis oli että Ruu haistaa astiaa missä on teellä hajustettu sideharso.

1) Ruu yrittää ottaa astian suuhun, kantaa ja/tai purra sitä. (Sitä on sattumalta tullut aikanaan palkattua kamalasti asioiden kantamisesta, kun se on niin hauska kun se tekee sitä niin tohkeissaan ja kantaa/noutaa mitä vaan).

2) Jos kantaminen ei ole sallittua eikä tuota palkkaa alkaa välittömästi haukkuminen.

3) Kun haukkuminen ei auta tai siitä pitää jopa kerrostalossa vähän kieltää, niin sitten se alkaa tuijotella tyhjyyteen kun se ei tiedä mitä pitää tehdä.

Ruu ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan kun tarjolla on mahdollisuus nameihin, ja tämä kun yhdistetään siihen että sen mielestä ei myöskään tapahdu mitään konkreettista, niin se turhautuu.

Otettiin pieni tuumailutauko ja alettiin alusta. Mietittiin mikä auttaa tokossa: Enemmän rauhallisia suullisia kehuja, vähemmän namia. Superonnistumisesta nami. Näin pystyy yliahne ja innokas porokoirakin ajattelemaan mitä tapahtuu. :D

Kehuin äänellä jokaisesta eleestä vähänkin astiaa kohti, jolloinka Ruu ehti tajuta mistä palkkio/kehu oikeastaan ansaitaan. Namia sai vasta kun nenä kävi tarpeeksi lähellä astiaa tai Ruu jopa tuuppasi nokkansa astian sisään. Ensimmäisten reenien lopputulos: Ruu työntää nokkansa astiaan, ei vielä malta haistella.

On se vaan vieläkin kuuden vuoden jälkeen vaikea tajuta että Ruu on niin innokas tekemään asioita, että pitää muistaa palkata sitä tarpeeksi maltillisesti. Pitää vaan muistuttaa itseään kokoajan: "Tekeminen on palkinto, tekeminen on palkinto..."

Onneksi on ihan se ja sama opitaanko me tästä mitään, on se meinaan kaukana siitä miltä hajutunnistuksen opettelun pitäisi näyttää, kun koiruus kiikuttaa lasia/mukia pitkin olkkaria... *hups*

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Veriarvokontrolli

Tänään piipahdettiin taas Vethaussissa kontrollikäynnin merkeissä. Verihiutaleet ja punasolut on edelleen hyvällä mallilla vaikka kortisoni loppui tänään. Lääkäri halusi kuitenkin pitkän kortisonikuurin takia katsoa myös maksa-arvot, ja ne olivatkin kohonneet. (Katsottu viimeksi useampi viikko sitten, silloin ei vikaa). Seuraava kontrolli onkin sitten noin viikon päästä, koska maksa-arvojen pitäisi alkaa palautumaan kun kortisonia ei enää anneta. Valkosolut olivat sitten taas alhaiset. Sekin kai voi johtua kortisonista.

Doximyciniä jatketaan vielä neljäskin viikko varmuuden vuoksi, vaikka kaikki epämääräiset oireet ovatkin poistuneet. On tässä kuitenkin niin kauan tämän asian kanssa painittu, että parempi ottaa varman päälle. Normaalistikin kuurin pituus anaplasmoosissa on 3-4 viikkoa.

Mitä tulee Ruun saamiin vammoihin tappelussa sakemannin kanssa, niin niiden pitäisi ihan hyvin parantua ajan kanssa. Selästä (tarkemmin rintarangan alueelta) ei löytynyt mitään rangan aristusta, joten jonkun osuman siis vain saanut selkälihaksiin.

Koska Ruu on muutenkin jo klippailtu kaikenmaailman verinäytteenotto- ja puremajäljenhoitoaukkoja täyteen, päätin epätoivoisesti vähän keventää sen turkkia Wellun hiustenajelukoneella. Mahan alus oli jo osittain ajeltu eturauhasultran takia, joten jatkoin sieltä etujalkojen väliä kohden turkin lyhentämistä. Etujalkojen välistä kaulan etupuolelta myös lyhensin karvaa, ja toisesta rintalihaksesta paljastuikin mustelma/ruhje. Sinne se sakemannin toinen kulmahammas mennyt on...

Ei se nyt järin nätti ole, mutta halusin vähän nähdä tuon rintamuksen tilannetta kun tuntui että sakemanni pääsi sinne aika hyvin kuitenkin rouhaisemaan. Ei sieltä mitään isompaa onneksi löytynyt ja olokin saattaa olla nyt aavistuksen viileämpi. :)

Vihdoin selvisi kuka pentusista muuttaa meille, ja se on Oiva-rämäpää: Taikarummun Erikoinen Ihme! :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Irtokoiria :(

Alkoi eilinen aika onnettomasti. Lähdettiin Ruun kanssa puoliunessa aamukävelylle. Ruu haisteli jotakin voikukkaa ja havahduttiin vasta jonkun naisen huutoihin, kun häneltä oli lapinkoira vetänyt päänsä läpi pannasta ja tuli suoraan Ruun päälle. Fyysisiä vammoja ei onneksi tullut, koko tilanne oli enemmän ääntä ja hässäkkää. Vitutti silti suunnattomasti taas uusi huono kokemus Ruulle. Koira oli ulkoiluttajalla hoidossa ja hän pahoitteli hirveästi. Myöhemmin koiran omistaja otti muhun vielä yhteyttä pahoitellakseen ja lupasi korvata eläinlääkärikulut jos niitä tuli. No, ei onneksi tullut mitään.

Myöhemmin samana päivänä oltiin tulossa Ruun kanssa Taikarumpulasta pentujenkatsomisreissulta kotiin. Ehdin nurkan takaa tajuta että meidän pihassa on sakemanni - irti, ja samassa se ampui päälle. Oli siis irti jollakin naisella joka oli kylässä tuossa naapurissa.

Siitä varsinainen show sitten tulikin. Ruulla paloi hermo ihan totaalisesti, ja lopputulos oli se että sain väkisin vääntää Ruun leuat irti huutavan sakemannin naamasta. No kerta se ensimmäinenkin ihan tätä lajia... En kyllä voi syyttää Ruuta, ihmekkö se on jos alkaa jo ihan tosissaan puolustaa itseään näillä kokemuksilla. :( Mun huutaminen ja itseni väliin änkeminen ja irtokoiran "potkiminen" kun ei näemmä tuota mitään tulosta näiden röyhkeimpien yksilöiden kohdalla.

Nainen sentään pyysi anteeksi vaikka sen koira vuoti aika reilusti verta. Mä painuin vauhdilla Ruun kanssa sisälle ja sitten pääsikin jo hysteerinen poru ja kädet tärräsi kun tutkin Ruuta. Omassa kädessä oli pienet rouhaisujäljet. Lähdin viemään Ruuta hetken päästä Vethaussiin. Lavassa oli reikä ja Ruu aristi selkäänsä. Muita reikiä ei löytynyt, mutta pieniä ruhjeita pari. Selkään oli myös tullut joko osumaa, tai sitten se oli tappelussa nitkahtanut. Päälle tullut koira oli kuitenkin ihan reilun kokoinen.

Aamuinen ei tuntunut enää miltään tämän rinnalla. Ruulla on selvästi ollut kipuja, mutta Tramal auttaa onneksi hyvin. Asennonvaihdot tuottaa vieläkin vähän ähinää eikä se tietenkään halua mielellään maata tuolla kyljellä jonka puolella reikä on. Vitutus on suoraan sanottuna jo ihan ultimaalista. Tänään on vaan vedetty peitto korviin Ruun kanssa ja sitten unta kupoliin.

Pentujenkatsomisreissu sentään onnistui ja Taikarumpulassa vierähtikin vaatimattomasti 5 tuntia. :D