lauantai 29. lokakuuta 2016

Huldan treenisuunnitelma

Nyt kun Huldalla on kipinä tokoiluun syttynyt ja asenne alkaa olla kohdillaan, niin olis syytä viimeistään nyt tehdä jonkinlainen suunnitelma. Tavoistani poiketen olen ollut niin reipas, että 90% treeneistä olen suunnitellut etukäteen, mutta jokin pidemmän ajan suunnitelma ja kooste voisi nyt olla paikoillaan.

1) Kaikista tärkeintä on edelleen huolehtia motivaation säilymisestä ja hauskanpidosta. Pitäisi olla itsestäänselvä juttu, mutta parempi sekin on nyt kirjata ylös.
   * Välillä siis muistetava tehdä myös hyvin lyhyttä treeniä, koska Huldalle helposti jää sellainen "Mä tahdon lisää!" -mielentila.
   * Viljellään surutta mieluisia liikkeitä, kuten merkin kiertoa. Ainakaan toistaiseksi ei ole näkyvissä, että into sitä kohtaan olisi laantumassa - päinvastoin.
   * Lelupalkkausta käytetään aina kun se on mahdollista, ja allekirjoittanut yrittää opetella palkkaamaan sillä paremmin.

2) Sopivissa määrin haastetta ja etenemistä, ei kuitenkaan tylsistytetä koiraa hinkkaamalla aina samaa ja samalla tavalla. Treeneihin ptää saada samankin asian opetteluun uusia tapoja, jotta homma pysyy mielenkiintoisena.
   * Tähän sitten keksimään niitä tapoja, selailemaan tokoaiheisia blogeja vinkkien toivossa ja varastamaan treenikavereilta parhaat ideat


Sitten ihan yksittäisiä liikkeitä, enimmäkseen alokasluokasta, joihin pureuduttava. Kaikkiinhan niihin tietenkin on, mutta jonkinlainen kooste tähän ihan omaksikin muistilistaksi:

Perusasento: Tähän otettava semmoinen tehokuuri, että päästään loputkin käsimerkit häivyttämään pois. Lisäksi sivulla makaamisesta istumaan nouseminen työn alle.

Paikallaolo: Tätä on treenattu hävettävän vähän. Tehtävä ihan alokasuokan paikallamakuuta. Kotona kasvatetaan aluski aikaa ja matkaa, treeneissä ja muualla helpotetusti erilaisissa häiriöissä. Lisäksi paikallaan istumisen vahvistamista luoksetuloa ja hyppyä varten.

Seuraaminen: Tässä en suostu kiirehtimään, sillä nyt meneillään oleva tapa tuntuu hyvältä ja toimivalta. Treenikaverilta saatiin hyviä vinkkejä käsiavun häivyttämiseen, ja nami-imutuksen lisäksi lähdetään tekemään niitä.
   * Perusasennossa, nami vasemmassa kädessä ja käsi koiran pään ulkopuolella. Palkka oikeasta kädestä kun pitää katsekontaktin. Viimeksi onnistui jo lopulta vasemmän käden heiluttelu, ja katsekontakti säilyi. (Ja oli niin haisevia ja hyviä nameja, että varmasti tiesi siellä namin olevan).
   * Perusasennossa jonkin matalan aidan tms. vierellä. Vasen käsi koiran pään ulkopuolella (tai viistossa yläpuolella, minne se luonnollisesti seuruuttaessa asettuu) ja siitä seuraamista askel-kaksi kerrallaan ja palkka kun sujuu oikein. Alussa aita estää koiraa irtautumasta liian kauas oikeasta seuraamispaikasta, jolloin päästään palkkaamaan heti ja paljon, ja sitäkautta rakentamaan oikeaa seuraamispaikkaa.
   * Kuten tähänkin asti namilla imuttamista. Edelleen pikkuhiljaa nostetaan namia ylemmäs ja häivytetään sitakautta. HUOM! Muista nostaa namia kylkeä pitkin ylöspäin, ei eteen rinnan päälle!
   * Seuraamisen pysähdykset -> Perusasento.


Maahanmeno: Tätä harjoiteltava monipuolisesti ja kiinnitettävä huomiota sivulla maahanmenossa suoraan asentoon, jota edesauttaa oikea perusasennon paikka. Jos perusasento on liian edessä, Hulda helposti kellahtaa lonkka-asentoon pyrkiessään pitämään katsekontaktia. Pikkuhiljaa aloitetaan treenit myös liikkeestä maahanmenon saralla. Kaukokäskyjen maahanmenot parempia, niissä kiinnitettävä huomiota, ettei liike hidastu kun matkaa aloitetaan kasvattamaan.

Luoksetulo: Odottamista vahvistettava. Tulee lujaa pitkältä matkalta, edelleen olleet ohjelmassa tosi pitkän matkan "pentuluoksetulot", joissa avustaja pitää pannasta kiinni kun itse kirmaan karkuun. Nyt yhdistettävä lyhyeltä matkalta perusasentoon tuleminen ja kasvattetava siinä pikkuhiljaa luoksetulon matkaa.
   * Edelleen pidetään ohjelmassa myös "pentuluoksetulot".
   * Välillä vapautetaan luoksetulon loppusuoralla suoraan lelupalkalle, ja välillä otetaan sivulle perusasentoon. Kun on kävelty pois koiran luota ja käännytty sitä kohti, vaihdellaan aikaa, jonka jälkeen luoksetulokutsu annetaan.
   * Aina ei kutsuta, vaan palataan palkkaamaan odottamisesta.

Noutoesineen pitäminen: Tästä voisi tehdä kilometrin mittaisen selostuksen, mutta jos lyhyesti yritän... Kapulana meillä on kevyt ohjatun noudon kapula. Mitä jo osataan?
   * Hulda lähtee innokkaasti hakemaan ja koska se ei kuitenkaan osaa vielä tuoda sitä käteen asti, olen toistaisesi vapauttanut sen lelulle kun tulee lujaa kapula suussa mua kohti. Vapautuksen paikkaa olen vaihdellut.
   * Nostaa innokkaasti lähellekin tiputetun kapulan, mutta ei vielä pidä.
   * Asenne Huldan mielestä tylsiä pitoharjoituksia kohtaan on parantunut. Jaksaa paremmin työskennellä, vaikka heti ei onnistukaan. Alussa paineistui ja lähti mielellään tekemään itsekseen jotakin muuta, kuten hyppyä tai kiertoa. Tämän asenteen parantumisen koen olevan avainasemassa pitoharjoitusten etenemiselle, ja ei enää ole paljosta tuo kapulan pitäminen kiinni. Nuo vahtiharjoitukset kapulan kanssa ovat olleen avainasemassa siinä, että kapula on pysynyt kiinnostavana.
   * Pitoharjoituksissa haluaa kapulan ja tarttuu siihen useimmiten innokkaasti, ei kuitenkaan vielä pidä sitä itse.
   * Kaikkien sääntöjen vastaisesti ollaan tehty kapulalla vetoleikkiä. Parantanut kapulan haluamista ja leikkimisen kautta myös pitoharjoitukset ovat edistyneet.


Kauko-ohjaus: Tätä sivuttu jo tuolla maahanmeno-osiossa. Istuminen ja maahanmeno nyt läheltä tehtynä kivan reippaita. Pidettävä huoli, että kun matkaa aloitetaan kasvattamaan, ei liikeiden nopeus kärsi.

Estehyppy: Hyppää innokkaasti. Lopun perusasento kuntoon, niin se on siinä. Lisäksi harjoiteltava, että kun lähestytään estettä, ei ota varaslähtöä omin päin suorittamaan...

Lisäksi tehdään siis merkin kiertoa, koska se on Huldan mielestä parasta ikinä. Ruutua ei olla alun jälkeen paljoa tehty, mutta siinä toinen kiva liike tuomaan vähän vaihtelua treeneihin.

Tavoite: Möllitokon alokasluokka kesällä 2017 :)


torstai 20. lokakuuta 2016

Asenne on rock!

Se tunne kun treenaat tokoa bortsu- ja belgikoirakon kanssa, eikä sun porokoira häviä oikeastaan ollenkaan vauhdissa tai asenteessa. Semmoset treenit meillä oli eilen, Hulda on kyllä viimeaikoina syttynyt ihan uudella tavalla tokoiluun!

Armas aloitti treenaamalla ensin ja päihitti kaikki ainakin pyllynvispauksessa. Ajoittain se malttoi keskittyä sivulletuloon, katsekontaktiin tai jopa pieneen pätkään seuraamista. Kaikki tuntuu olevan sille uutta ja jännää, mutta edetään pikkuhiljaa. Armaksen "treenien" ensisijainen tarkoitus on näyttää sille vähän muutakin maailmaa, ja että muussa maailmassa on kivaa, eikä aina autolla matkusteta eläinlääkäriin. Samalla saa muutaman aivosolun nyrjäytettyä ja porokoiralle hyvän mielen
.
Armas tänään ekaa kertaa omassa pihassa irti.
Keskittyi tosin lähinnä namien kerjäämiseen
ja temppujen tekemiseen.

Hulda aloitti vuoronsa aina niin ihanalla merkin kierrolla ja vauhtia ainakin piisasi. Lähetin sen kiertoon, ja palkkasin heittämällä lelun taakseni. Saatiin sopivasti tekemismoodi päälle ja kokeiltiin noutoa, jonka kanssa takellellaan. Olen nyt päätynyt ohjatun noudon kevyeen kapulaan, kun se tuntuu olevan mieluisin. Samalla sitä on vaikea kantaa väärästä kohdasta, kuten tavallista kapulaa voi roikottaa vaikka toisesta päästä.

Pidin Huldaa pannasta ja heitin kapulaa. Heti kun kapula pysähtyi irrotin Huldasta ja hihkaisin "Hae!". Se haki kapulan tosi reippaasti, ja vapautin sen kun se oli tulossa hyvää kyytiä mua kohti kapula suussa, ja heitin palkan taakseni. Muutama kerta tehtiin ja yritin vapauttaa sen aina vähän eri kohdassa, jotta Hulda ei ennakoisi milloin kapulan saa sylkäistä. Sitten tehtiin muutama nopea nosto. Heitin kapulan ihan viereeni ja vapautin "Vapaa!" -käskyllä heti kun se oli innokkaasti napannut kapulan maasta.

Tähän asti kaikki ok. Sitten yritettiin pelkkää pitoa. Hulda epämääräisesti mälväisee kapulaa suussaan, mutta ei pidä siitä missään vaiheessa kunnolla kiinni. Tätä on yritetty tehdä, eikä edetä yhtään. Tämä on siis toistaiseksi laitettava jäihin ja keksittävä jotain muuta. Hulda jopa pari kertaa lähti tarjoamaan merkin kiertoa kesken kaiken, koska se olis paljon kivempaa. Ajattelin ottaa vielä loppuun pari heittoa, jotta kapulaan saadaan lopuksi hyvä fiilis. Ensimmäisellä heitolla haki, mutta sylki ennen aikojaan kapulan suustaan. Oli pahoittanut mielensä pitoharjoituksesta. Toinen meni kelvollisesti ja kolmas yritys sitten jo taas tosi hyvin, joten kapula jätettiin sillä kertaa siihen.



Sitten saatiin toinen koirakko samaan aikaan kentälle treenaamaan. (Kenttä muuten oli sellainen, jolla ei ole ennen käyty. Ei tuntunut olevan vaikutusta keskittymiseen!). Tehtiin pätkiä seuraamista, sekä askeleen-kahden seuraamista, josta pysähtyessä perusasentoon istumaan. Tätä ei ole juurikaan tehty, joten ihan namilla ohjaamalla lähdettiin liikkeelle. Loppuun otettiin vielä maahanmenoja niin edessä kuin sivullakin. Sivulla kellahti taas helposti lonkalleen. Vasta nyt muistin tätä kirjoittaessa, että teki sitä aiemminkin jos perusasento oli liian edessä... Tähän siis kiinnitettävä huomiota!

Kaikkinensa treeneissä oli tosi hyvä fiilis ja Huldalla (kapulan pitämistä lukuunottamatta) super hyvä asenne. Mm. merkin kierrossa ja kapulan noutamisessa oli tosi hyvä vauhti! Lelupalkkaus, kun se vihdoin aidosti kelpaa Huldalle palkaksi, on tuonut kyllä hurjasti draivia noihin vauhtiliikkeisiin. Mitä noutoon tulee, niin treenikaveri tuumasi hyvin: "Pitää muistaa, että se on ihan kakara vielä.". Niinhän se on. Ja kun oikein ajattelee, niin me ollaan treenattu tokoa vasta... Mitä? Kaikki hurjat ja huimat kolme kuukautta! Malttia ja harjoittelua, niin hyvä siitä tulee! :)

Wroooom!
Porokoira ja puudeli synkassa :)

tiistai 18. lokakuuta 2016

Pikakelauksella ajan tasalle

Armas
Armaksen luustolausunto tuli kennelliitosta nopeasti. Oikea kyynärä on odotetusti kolmonen, syynä varislisäkkeen irtautuminen. Sen takiahan kinttu alunperin leikattiin. Koska luusto muuten on täysin priimaa, tulee väkisinkin mieleen oliko sillä pentuajan tapaturmalla kuitenkin osuutta asiaan ja missä määrin. Siitä isosta tällistä, jossa mm. lapaan tuli paha lihasrevähdys, kaikki alkoi... Sillain sitä on turha miettiä, kun ei se Armaksen tilannetta miksikään muuta. Nyt vaan toivotaan että näillä eväillä pärjätään.

Huldalla ehti olla ja mennä pissatulehdus, joka jäi kokonaan raportoimatta Armaksen tilannetta ihmetellessä. Nyt prinsessa kuitenkin on jo tervehtynyt ja virtaa on vähintäänkin riittävästi. Tokotreenien ja metsälenkin jälkeen se edelleen kuskaa leluja ja kysyy silmät loistaen, että mitä sitten tehtäisiin? Parit pienet tokotreenit on kotipihassa tehty ihan hienolla menestyksellä. Huomenna olisi tarkoitus taas porukalla treenailla.


Tarhailua - Lähti vähän rukkasesta
Armas kävi viime perjantaina osteopaatilla, joka tuumasi että sängystä on pudottu kunon rytinällä. Lantio vinossa ja tälli repinyt selkää ja lapaa myöden. Armas hoidettiin, ja takapakista huolimatta osteopaatin mielestä tilanne on kokonaisuudessaan parantunut. Nyt vaan palaillaan taas takaisin liikuntaan asteittain ja otetaan (tai ollaan jo otettu) kävelyt mukaan päiväohjelmaan. Gabapentiinin kanssa on sujunut myös ihan kivasti. Alun väsymyskin alkaa olla enää muisto vain. Katsotaan nyt hetki pärjätäänkö tällä 2 x 150mg annoksella vai nostetaanko sitä jossain vaiheessa.

Pitkään olen kypsytellyt ajatusta raakaruokinnasta, ja nyt päätin siihen ryhtyä. Tai siis laittaa koirat siihen ryhtymään. Onhan mulla aiemminkin otukset ruokailleet raakaa, joten mikään uusi asia tää ei ole. Todennäköisesti pidän nappulan mukana ihan pienissä määrissä, helpottaa sitten esim. kyläilyä kun ainakin osa ruuasta voi olla nappulaa. Nyt on pari päivää ostettu lähikaupasta koirien jauhelihaa ja silakoita, torstaina tulee kennelrehulta 15 kiloa lihaa.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Armaksen läpivalaisu

Armaksen hännänalusen verille nuoleskelu ja kaameat kaasuvaivat loppuivat Tylosiinilla. Kuitenkin sängystä tippumisen jälkeen nuoleskelu levisi huomattavasti laajemmalle alueelle takapuolessa, takajalkoja kirputeltiin hurjan paljon, takapäätä säikyttiin jonkun verran ja vähän vaisumpikin Armas oli. Päätettiin siis jatkaa tutkimuksia, kun joku selvästi oli vialla vaikka suolistotulehds saatiinkin helposti kuriin.

Eläinlääkäri löysikin kipeät kohdat lihaksistosta selästä ja varsinkin oikean takajalan sisäreiden lihakset olivat todella kipeät. Koska oireilu muuttui putoamisen jälkeen, on oletettavaa että se on satuttanut itsensä siinä rytäkässä. Mihin lie spagaattiin venyttänyt jalkansa pudotessaan. Joskin on mahdollista sekin, että etujalan keventäminen aiheuttaa rasitusta ja kipua takaosaan, ja se varmastikaan ei yhtään auta tilannetta.

Olin jo päättänyt että nyt vaiva selvitetään kerralla ja kunnolla ja otetaan lonkista ja kyynäristä samalla viralliset kuvat. Selkä kuvattiin epävirallisesti, koska sieltä kuitenkin löytyi kipukohta, ja takapään epämääräisen kipuilun takia kuvattiin lonkat. Joskin selän ja takajalan lihasvammat selittävät ne kipuilut - varsinkin kun muuta ei löytynyt. Leikattu kyynärä kuvattiin kahdesta suunnasta ja kyynärkuvat lähetettiin myös Talviolle arvioitavaksi. Vastauskin tuli jo, että ei näe kyynärässä mitään uutta vauriota.

Lonkat.
Vähintäänkin senverran terveet,
että näillä on hyvä porskuttaa!
Oikea kyynärä
Vasen kyynärä

Leikatun jalan katkaistu kyynärluu näyttää edelleen aika karulta. Nivel on siistin näköinen, joten tulee mieleen tuleeko esim. tuollaisen putoamisen jälkeen kipu kuitenkin katkotusta luusta eikä nivelestä? Onneksi ennen tippumista toipuminen oli jo hyvällä mallilla, eikä nytkään löytynyt luustosta mitään vikaa (leikattu jalka toki on mitä on). Toivotaan siis, että kunhan lihasvammat paranevat, niin Armas on taas kuin uusi. Eläinlääkäri suositteli osteopaatilla käyntiä, ja meillä onkin sopivasti seuraava aika perjantaina.

Armas saa nyt kipulääkkeeksi Tramalia. Lisäksi aloitetaan Gabapentin annoksella 150 mg x 2. Annoksen voi nostaa pikkuhiljaa 300 mg x 2. Gabapentiniähän Armakselle kerran kokeiltiin, aika pian ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta en kokenut siitä olevan silloin apua. Kipu saattoi olla sen sorttista vielä siinä vaiheessa, että se ei ollut oikea lääke siihen kipuun. Kokeillaan nyt uudestaan, kun enää ei ole leikkauksen takia sellaista akuuttia kipua. Kyllä sen sitten näkee miten auttaa, ja aina sen voi pois jättää jos ei ole hyötyä.

Nyt sitten vaan odotellaan lonkista ja kyynäristä kennelliiton arviota.

Kaularanka
Rintaranka
Lanneranka

torstai 6. lokakuuta 2016

Kahden koiran tokotreenit

Tai siis neljän koiran, mutta kaksi niistä oli mun. Armaksella alkaa olla siinämäärin virtaa, että päätin sen pääsevän mukaan tokotreeneihin. Kun olin ottamassa Armasta ulos, niin Hulda karkasi autosta. Ei ollenkaan Huldan tapaista. Eikä se minnekään sen enempää lähtenyt. Tuumasi vaan, että eikö tää ollutkaan Huldan oma harrastus?

Armas meni kuten kuvitella saattaa. Sitä ihmetytti ihan kaikki. Niinkuin olisi pennun kanssa mennyt ensikertaa pentukurssille. On Armas ihan pienenä pentukurssin toki käynyt, mutta se oli kauan aikaa ennen jalkaleikkauksia. "Kyllä se kotona osaa!" sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Ei voinut keskittyä seuraamiseen, eikä osannut alkuunkaan edes alkeelliisintakaan katsekontaktiharjoitusta. Kotona osataan tarjota katsekontaktia joka asiaan, niin nyt vimmalla kaivettiin namia kädestä kuin ei olisi ikinä mitään harjoiteltu.

"Seuraa! Eiku..."
"Katso! Eiku..."
"Sivu!"
"Seuraa!"
Sujuu se sittenkin vähän!
Ehdottomasti, jos Armas vaan pysyy kinttunsa kanssa jonkinlaisessa kunnossa, nää pienet treenihetket vierailla mailla tekis enemmän kuin hyvää! Vähän kuin aloittaisi (melkein) kaksivuotiaan häiriönsietoharjoitukset alusta. Ja oli se sitten ihan tohkeissaan kuitenkin, kun vähän pääsi mukaan jonnekin puuhastelemaan.

P.s. Tänään mentiin jo 1,5 km lenkki flexissä. Jalka voi edelleen hyvin!

Laitoin Armasta takaisin autoon, niin taas Hulda karkasi. "Eikö tää nyt perkele ole mun harrastus?", kiroili pikkuprinsessa. Prinsessa palautettiin autoon ja treenivuoro oli viimeisenä.

Mutta OMG kun se vihdoin pääsi hommiin! Se ei ole ikinämilloinkaan ollut niin täpinöissään.
-Se seurasi innokkaasti
-Se jopa haki heitettyä noutokapulaa (vapautin kun oli kapula suussa matkalla mun luokse)
-Se karkasi hypylle noin viidesti ennenkuin malttoi odottaa ensimmäistäkään sivulletulokäskyä (joku sanois että tää on huono, mutta mun mielestä Huldan mielentila oli niin oikea!)
-Teki merkin kiertoa niin että sora lensi ja
-Vielä kerran seurasi tosi innokkaasti! Sain jopa nostettua namia muutaman sentin irti kuonosta.

Lisäksi Hulda varsinkin merkin kierrossa oikein odotti lelua palkaksi tehdystä työstä. Ja hyvä minä! Maltoin lopettaa ajoissa, kun Hulda oli vielä intoa piukassa!

"Seuraa!"
Hyppy
"Kierrä!"
Se kantaa kapulaaaa!
Hupsista...

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kaunis, ja vielä taitavakin!

Huldalla oli melkoinen harrastusviikonloppu. Lauantaina pyörähdettiin näyttelykehässä ja sunnuntaina paimennettiin lampaita. Kummassakin teiniprinsessa ylitti odotukset reippaasti.

Tuulos rn

Lauantain koiranäyttely oli järjestetty parkkihallissa, jossa alusta oli ikävän liukas. Hulda ravasi pari kierrosta ihan hyvin, kunnes se huomasi tassujensa lipsuvan liukkaalla pohjalla. Hulda yritti ottaa tukea nojaamalla pantaan, mutta se sai aikaan entistä enemmän lipsumista. Paras narttu -kehässä pudottiin sija jokaisen juostun kierroksen jälkeen. Tuomari harmitteli, että kun on niiiin kaunis koira, mutta harmi että se tänään liikkuu huonosti. Ihan viimeisiksi ei siltikään jääty, mutta serti meni tälläkin kertaa täpärästi sivu suun. Onneksi liikkuminen oli normaalia ne pari kierrosta yksilöarvostelun aikana.

JUN ERI 1, SA, PN 3, VARASERT

Tuomari: Mari Lackman

"10 kk. Erinomainen tyyppi, mittasuhteiltaan oikea. Oikeapiirteinen, vielä kevyt pää. Rauhallinen ilme. Erinomainen ylä- ja alalinja. Hieman pysty olkavarsi, hyvät kulmaukset takana. Hyvä häntä ja karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Etuaskel saa vielä tiivistyä."

Lammaspaimennus

Sunnuntaina sitten suunnattiin heti aamutuimaan Someron Woollandiaan lammaspaimennukseen. Armas pääsi mukaan turistikoiraksi, ja kyllä sillä sitten olikin ihanaa! Se keräsi ison kasan rapsutuksia ja teki tuttavuutta jokaisen mahdollisen koiran kanssa. Hyvin tuli juttuun myös puoliveljensä kanssa, samaten kuin äitinsä kanssa. Jalka tuntuu sängystä tippumien jälken parantuvan päivä päivältä.

Armas liehittelemässä Unnaa
Huldan kanssa mentiin lammasaitaan liinassa, kuten sinne jokainen vasta-alkaja menee. Liinasta oli kuitenkin pian luovuttava, sillä Huldalla oli niin vahva kiertämistaipumus, etten pysynyt yhtään perässä, vaan Hulda niputti ja mut ja lampaat liinalla sieväksi paketiksi alta aikayksikön. Liinasta siis luovuttiin. Hulda oli aivan mahtava! Ei pienintäkään aikomusta jahdata lampaita, vaikka välillä melko vauhdikkaastikin lähti niitä kiertämään.

Toiselle kierrokselle lähdettiinkin sitten heti ilman liinaa. Nopeasti päästiin jutun juoneen kiinni. Harjoiteltiin kuljettamista, pysäytyksiä, lampaille lähettämistä ja kiertämistä. Ei hullummin ensikertalaiselta kymmenkuiselta! Kehuja tuli niin kouluttajalta kuin yleisöltäkin. Mahtava Hulda!

Kuljettamista
Lampaille lähetys
Kiertää...
...kiertää!
Kuljettamista
Kuljettamista