perjantai 31. toukokuuta 2013

Otto kylässä

Otto kävi jo alkuviikosta kylässä. Muutama kuvatus:

Oivis

Otto leikkii pystykorvaa

Harmaakuono

"Kuvvaa muaki!"

lauantai 25. toukokuuta 2013

Pyörönmaalla

Oivis oli tänään jo vähän eilistä reippaampi ja käveltiin sitten pieni lenksu. Taas piti ulkoiluttaa kameraa kun keli on niin komea! :)

Oivis metsätiellä

Kukkaiskoira










Oho, lähti lapasesta...

Hanit


perjantai 24. toukokuuta 2013

Korkkarilla

Käytiin Oiviksen kanssa hengaamassa Korkkarin kukkaniityllä. Epätavallisen rauhallista oli meininki, vaikka napero oli ekaa kertaa irti yli 10 päivään. Tai ylipäätään oikein missään kymmeneen päivään. Tässä sisällä se on alkanut sentään jo antaa vihjeitä että välillä on vähän tylsää, mutta ei se oikein tässäkään ole riehaantumaan asti päässyt. Pari pientä ruokahepulia ja vähän lelun kuskaamista, enimmäkseen kuitenkin nukkumista tai muuten vaan makoilua.

Halusin vähän kokeilla onko vaivojen hoitamisella ollut mitään vaikutusta autoiluun, mutta yhtä lailla Oiva edelleen pelkäsi. Katsellaan nyt lääkärikontrolliin asti että onko noita tulehduksia saatu vielä edes nujerrettua. Melkein 2 viikkoa siis vielä kontrolliin ellei ennen sitä tule tarvetta mennä näytille. Toivottavasti ei.

Nyt on napero taas ihan uupunut, otti jo pieni ulkoilu kovasti voimille. Vaikka ihmekkös tuo, antibiootitkin vielä kesken ja muutenkin toipilas. Nappasin kuitenkin muutaman kuvan meidän ulkoilusta.

Oiva näki muita koiria. Perus mangusti-reaktio jotta näkee paremmin.
(Ja sehän siis osaa tuon ihan ilman tukematta hihnaan...)
Hanit kukkakedolla :)
Minä ja koirani

Oiva tarkkana




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sairastuvalla III

Eilen en tajunnut kysyä lääkärissä puoliakaan asiosita, kun koko suolistotulehdus tuli melko puun takaa. Onhan Oivalla ollut melkein aina vähän semmoinen stressivatsa, että esimerkiksi koiratapahtumissa saattaa tulla vähän löysät läjät jos on jännää. Ja itseasiassa viimeikoina tuotokset on haisseet aika pahalle. Varsinaista ripulointia ei kuitenkaan ole ollut. Ihan satunnaista ja kertaluonteista joka menee itsellään ohi. Paitsi muutama kk takaperin kun se laihtuikin niin, että sitä sitten tutkittiin ja tutkittiin. Silloin sitä epäiltiin IBD:ksi -eräänsortin krooninen suoliston tulehdus- mutta koska vaiva tuntui parantuvan niin en ole osannut sitäkään epäillä.

Eilen myöhään illalla Oiva oli tosi huonovointisen oloinen. Lopulta se sitten oksensikin pari kertaa. Toiottavasti iltalääkkeet jotka oli saanut pari-kolme tuntia aiemmin oli ehtineet imeytyä, sillä samaan aikaan saatu ruoka tuli ulos.

Muistelin että mulle oli jäänyt oksennuksenestolääkettä (Cerenia), ja soitin sitten tänään aamulla Vethaussiin että uskaltaiskohan sitä antaa ja millä annostuksella. Lisäksi kyselin, että eikö Tylosin olisi paikallaan (sitä olis kans vielä viimekierrokselta jäljellä) tai että eikö mitään kipulääkettä olis mitä voisi pissatulehdukseen antaa. Muistelin että Litalgin olisi vain jonkunlainen mahalääke, eikä auttaisi muunlaiseen kipuun.

Jouduin kuitenkin neuvottelemaan asiat hoitajan kanssa, joka sitten aina kävi kysymässä lääkäriltä. Tuntui että koko hommasta tuli vähän rikkinäinen puhelin -efekti, sillä Tylosinia ei tarvitse koska pissatulehdukseenhan on jo Xeden-antibiootti. Noh, tämä kai tarkoittanee että Xeden auttaa suolistonkin tulehdukseen, tai että niitä ei saa/voi antaa yhtäaikaa. Tramalia voisi kipuun antaa jos on todella kipeä. (Sitäkin löytyy kotoa, jäi Ruun sairastelusta vajaa paketti). Se on kuitenkin semmoinen tainnutusnappi, millä koiran saa ihan sekaisin, että se olisi kyllä aika viimeinen vaihtoehto. Litalginia suositteli jättämään pois, koska siinäkin on tulehduskipulääkettä joka ei ole hyväksi mahalle. Mutta jos on kovin kipeä, niin voi antaa sitten kuitenkin. Öh, vai niin.

Tutkin sitten Litalginin pakkausselostetta tarkemmin, ja senhän itseasiassa pitäisi auttaa pissatulehduskipuihinkin. En uskalla sitä nyt poiskaan jättää, sillä edellinen eläinlääkäri kyllä juuri mahan takia jätti Loxicomin pois ja määräsi Litalginia. Luotan että kun hän myös Oivaa on jo kahtena kertana tutkinut, niin on osannut ajatella Litalginin hyöty-haitta suhteet niin, että Oiva sitä kuitenkin tarvitsee. Eikä sitä muutenkaan ole tarkoitus antaa kuin 5-7 päivää. Cereniaa annettiin kerta-annos, ettei Oiva oksentaisi lääkkeitä ulos ja olo muutenkin paranisi.


Pieni potilas
















Cerenian ja aamulääkkeiden myötä Oivan olo tuntui taas parantuvan siinä määrin, että se rauhoittui nukkumaan. Mutta on se apea. Se on kohta viikon maannut vaan laakereillaan, eikä sitä yhtään edes riehuta. Äsken se ulkona käveli (!) ison osan kusetusrinksasta. Okei, siellä on kuuma, mutta valitettavasti tulee mieleen Ruu vuosi sitten... Toivottavasti tuo napero tuosta lähtee toipumaan, ja pian!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Lisää tulehduksia :(

Oiva oli aamulla kipeän oloinen. Yritti nukkua mutta vaihtoi paikkaa vähän väliä, läähätteli, vinkui ja venytteli etupäätään kuin olisi leikkiinkutsuasennossa. Soitin jälleen Vethaussiin ja sinne me sitten lähdettiin.

Oiva taju kankaalla tippaletku kintussa ja omistaja hermorakenne ylikuormittuneena poru kurkussa. Eturauhanen rauhoittunut, enää vain yksittäisiä siittiöitä pissassa, mutta kusitulehdus on ja pysyy ja vissiin hieman pahentunutkin (ainakin kohdissa prot., leuk. ja bil. enemmän plussia kuin viimeksi). Lisäksi ihan kohtuullinen suolistotulehdus (krooninen?), mahassa ja suolistossa lisäksi niin paljon kaasua että osan sisäelimien ultraaminen vaikeaa. Veriarvot normaalit.

Antibiootti meni vaihtoon, lisäksi nyt Pepcidiä mahansuojaksi ja Litalginia mahakipuun. Loxicom-kipulääkettä ei voi enää antaa ettei se ärsytä mahaa enempää.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Sairastuvalla II

Eilen Oiva oli levoton. Läähätteli, vinkui ja ulos olis pitänyt vaan päästä hajujen maailmaan. Lopulta se alkoi harrastaa ulvomisharjoituksia. Tardakin vaikutusta siis odotellessa...

Tänään Oiva on ollut hurjan väsynyt, nukkuu vaan. Liikkuminenkin on pihalla vähän semmoista "paskat housuissa" peitsaamista, mutta pystyy kuitenkin ravaamaankin niin halutessaan. Soitin jo lääkäriinkin ja juttelin pitkät pätkät lääkärin kanssa, mutta vielä seuraillaan vointia. Kuumetta ei ole, ja pissassa ei kuitekaan vielä näkyisi onko eturauhasen tulehdus lähtenyt paranemaan vai ei. Antibiootti alkaa vasta saada parhaan teränsä, ja Tardakin vaikutusta odotellaan vielä ainakin viikonlopun yli. Kipulääkettähän jo menee, joten eipä kamalasti ole nyt muuta tehtävissä.

Antibioottia ei kannata vielä näin pian alkaa vaihtamaankaan, kun sitten joutuu taas odottelemaan muutaman päivän että se uusi alkaisi vaikuttaa. Sitten tietty vaihdetaan jos alkaa näyttää ettei nykyinen oikeasti toimi. Muuten käy niin, että on kohta syöty vähänaikaa jokaista antibioottia, ja pian mikään ei enää auta. Tardak vaikuttaa yleensä 2-3 päivässä, mutta yksilöllisiä eroja on. Ja Oiva on senverran reilusti viriili, että voi ottaa aikansa. Jos vointi jatkuu apaattisena, niin maanantaina voisi uusi pissanäyte jo kertoa jotain.

Lääkäri oli eri kuin viimekerralla, mutta näki tietysti koneelta kaikki viimekäynnin merkinnät. Suositteli myös kovasti kastrointia, sillä kun Tardakin vaikutus loppuu, on uusimisriski enemmän kuin todennäköinen Oivan tapauksessa. Lisäksi meinasi että myöhemmällä iällä tehtävä kastrointi ei välttämättä enää auta, kun on kyseessä yliseksuaalinen uros.

torstai 16. toukokuuta 2013

Sairastuvalla

Oivan tassut näyttävät jo paremmilta, mutta muuten on ihan kummallisen rauhallista. Oiva myös änkee kovasti syliin ja läähättely on herkässä. Kipulääkettä kuitenkin menee, eli toivottavasti ei ole kovin kipeä. Aamulla Oivis istuskeli sohvan selkänojalla ja katseli ikkunasta ulos. Piti sitten muutama kuva räpsiä:



tiistai 14. toukokuuta 2013

Lääkärissä

Oiva on alkanut pelkäämään ääniä. Äänien myötä se alkoi pelkäämään autossa töyssyjä ja tärähdyksiä tuossa reilu kuukausi takaperin. Tai niin ainakin luulin. Pari-kolme viikkoa Oivalta on puuttunut agilityssa se "luova hulluus". Se on kyllä tehnyt kaiken osoitetun kiltisi ja ihan kohtuullisen reippaasti. Kunnes viime sunnuntaina se teki stopin.

Viimeyönä heräsin siihen että Oiva änkesi sänkyyn mun viereen ja keikkui hereillä. Se ei yleensä yöllä tuppaudu sänkyyn. Nyt se vaihtoi paikkaa, kääntyili, nuoli takatassujaan, eikä antanut mun nukkua. Nousin tutkimaan sen tassuja. Molemmissa takatassuissa oli anturoiden välissä märkivää tulehdusta.

Noh, ei kun lääkäriin. Pyysin tassujen lisäksi tutkimaan eturauhasen (ja koiran päällisin puolin kauttaaltaan). Ja sieltä se omituisen käytöksen syy ainakin osittain paljastui: Hurjan kamala eturauhastulehdus. Eturauhanen oli vähän suurentunut ja pissassa oli reilusti siittiöitä, tulehdussoluja ja verta. :(

Oiva sai hormoonipistoksen joka uusitaan kolmen viikon kuluttua. Lisäksi antibiootit ja kipulääkkeet sekä lääkkeet tassutulehdukseen. Nähtäväksi jää miten käytös pelkojen osalta normalisoituu. Autopelko olisi selitettävissä tällä vaivalla - töyssyt ja tärähdykset on tehneet kipeää. Nähtäväksi jää sitten mikä on vaikutus ääniarkuuteen ja muuhun säikkyilyyn.

Lääkäri suositteli harkitsemaan kastrointia. Näin nuorella noin raju tulehdus ei lupaa hyvää. :(

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Agilitytaantuma

Meillä nyt tök tök tökkii. Onneksi meidän ohjaaja lohdutti että tuommoinen taantuma tulee tosi monelle urokselle tuossa vuoden hujakoilla, eikä ollut huolissaan tilanteesta. Sylikääntö vielä jotenkin toimi, kun sitä on tehty aiemminkin, mutta niisto (ja saksalainen - vaimikäsenytoli) oli hieman harmaita hiuksia aiheuttava kokemus. Oiva ei vaan kertakaikkiaan suostunut hyppäämään mua kohti. Kai se meinas etten kuitenkaan väistä, kun olin muutenkin kömpelönä liikaa siinä edessä. Eikä varmaan auta asiaa että silloin kerran tossa talvella se jäi mun jalkoihin ja heitti voltin. Oiva teki totaalisen stopin ja haukkui ja peruutti. Ja siinä ei ole kyse huvittamisesta, vaan sen sitten näkee kun sille tulee semmoinen aivolukko, että ei vaan pysty/tajua/kykene.

Onneksi Päivi oli ajantasalla ja harjoitusta helpotettiin heti riittävästi. Saatiin myös kotitehtäväksi harjoitella niistoa sillä hyvin hyvin helpolla tavalla. Loppuun otettiin sitten semmoinen suoraviivainen hyppy-putki kaahailu joka menikin hienosti.

Sitkeästi ajateltiin myös mennä tiistaina korkkaamaan Oivan agikisaura mölliagilityn putkiluokkaan. Eli luokassa on vain putkia ja 20cm hyppyjä. Aiemman kokemuksen mukaan putkiluokan rata on melko suoraviivainen, eikä siinä yleensä ole ollut mitään hurjan vaikeita ohjauskuvioita. Lähinnä käydään tutustumassa myös vähän muihin agikenttiin ja nuuskimaan kisatunnelmia. :)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Ruovesi RN 11.5.2013

JUN H

Tuomari Elina Haapaniemi
"Vuoden vanha hieman ujosti esiintyvä junioriuros. Hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Riittävä sukupuolileima. Erittäin hyvä pään muoto. Kauniit silmät ja ilme. Hyvä purenta. Riittävä luusto. Vielä hyvin ahdas edestä. Hyvä ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut takaosa. Tällä hetkellä vielä kovin lyhyt liikerata ja liikkeisiin saa tulla lisää ulottuvuutta. Tarvitsee enemmän aikaa."

Kuva (C) Kaisa Hurme
 
Kuva (C) Kaisa Hurme

torstai 9. toukokuuta 2013

Meiränkylällä mätsärissä

Oivariini tänään mätsärissä ja ekaa kertaa "jouduttiin" jo aikuisten luokkaan.
Sijoituksena hienosti PUN 4! :)
Oivan mielestä hauskinta oli ehkä tavata taas pentukurssilta tutut partikset. Lopuksi käytiin vielä keskenämme Rivieeralla ulkoilemassa ja pulikoimassa.


Lisäksi mätsäristä sai oikein arvostelulapun.
Yleisvaikutelma: Erinomainen
Liikkeet: Erinomaiset
Luonne: Iloinen ja reipas
Karvapeite: Erinomainen

Tuomarin kommentteja: "Ihana! Käyttäytyy upeasti."


:)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Rivieeralla

Sportti-Vartti Oivis vauhdissa!
(C) Kaisa Hurme

Oiva sinkoilee :)
(C) Kaisa Hurme

 
Loput oman kameran tuotoksia 
Sylvi ja Oiva

Oiva

Oivis uikkii

Porkkikset kivellä: Oiva, Sylvi ja Tuli

Oiva liehittelee Sylviä

Piikkisika?

Sype ja Oi

Kuviokelluntaa. Oiva, Klaara ja Sylvi

perjantai 3. toukokuuta 2013

Oiva, Ratto ja Ego

Mentiin pitkästä aikaa ulkoilemaan Maijan, Raton ja Egon kanssa. Vähän meinas Oivaa aluksi hirvittää kun vastassa oli yhteensä noin 80 kiloa koiraa, ja vain kahteen osaan jaettuna. :D Mutta hienosti tuli pojat toimeen keskenään. :)

Oiva ja Ratto

Pieni ikäero, suuri kokoero

Ego ja Oiva


Lentävä porkkis

Harlem Shake?


Ego 6v - Oiva 1v - Ratto 1v

Pojat hengaa





Kaislikossa suhisee

Varoitus: Muuttuu ojassa käpyehmäksi :D