Agilityvalmennus, osa 1

Tämän päivän valmennusta olikin sitten odotettu kuin kuuta nousevaa. Käytiin siis Huldan kanssa Forssan Pussikoirien järjestämässä Ville Liukan agilitykoulutuksessa. Tykkäsin tosi paljon kouluttajan sopivan rennosta ja kannustavasta asenteesta, sekä tietysti toimivista neuvoista. Ja näitä me sitten tehtiin aloittaen valkoisten numeroiden radasta.

RATA 1 (valkoiset numerot)

(Helpottaisi myös asian selittämistä, kun tietäisi kaikkien ohjauskuvioiden nimet...). Alussa Hulda irtosi hyvin kakkosesteelle, mutta mitä enemmän toistoja tuli, sitä pidemmälle se piti "taluttaa". 3-4 väliin tein ensin persjätön ja kun oltiin päästy 4-siivekkeen ohi, käänsin sen valssilla (vai oliskohan se sitten pakkovalssi) esteen yli. Ensimmäinen puomi oli vähän hidas, mikä sikäli on ihan ymmärrettävää kun vieraat esteet ja on sitä keinuakin alettu tekemään. Puomi reipastui huomattavasti useammilla toistoilla, ja kyllä se ensimmäisenkin sentään ravilla meni. Ensimmäinen kontakti ei onnistunut, mutta muut sitten kyllä.

Sitten alkoi juoksuralli, jossa haasteena on se, kun tullaan useamman kerran samaan kohtaan, mutta tehdäänkin eri asioita. Siinä hyvin huomaa onko koira oikeasti kuulolla. Mua kannustettiin kokeilemaan leijeröintiä niin tuohon 8-11 välille, kuin myös tultaessa kepeille. Ohjasin siis Huldaa niin, että kepit jäi mun ja Huldan väliin. Rohkeasti lähdin kaikkea kokeilemaan, onneksi. Hulda pisteli kuin vanha tekijä, eikä ollut moksiskaan. Vauhtiakin tuntui piisaavan ihan hienosti. Esteelle 11 oli reippaasti vauhtia, joten siihen tehtiin valssi-persjättö, jolloin koira kääntyi tehokkaammin putkelle.

Hirveä hinku mulla olis ollut kummallakin radalla jokaisille kepeille muuttaa Huldan linjaa niin, että se olis kaartanut vähän loivemmin kepeille. Mua kuitenkin kiellettiin puuttumasta koiran tekemiseen, ja hyvä niin. Leuka meinasi loksahtaa maahan, kun otin Huldan vastaan keppien takaa, ja niin vain sujahti sinne rinsessa kepeille, vaikkei olla tällaisista keppikulmista uskallettu edes uneksia!

RATA 2 (siniset numerot)

Radan alkuun ei saanut ottaa etumatkaa, sillä tämä rata ikään kuin jatkui siitä mihin edellinen päättyi. Tässä olikin sitten enemmän käppyröitä ja tehtiin suosiolla tätä useammassa pätkässä. Kun olin lähettänyt Huldan putkeen kirmasin kolmosesteen taakse ja tein persjätön ja otin sillä Huldan esteen yli. Vitosen takaakierto meni ekalla yrittämällä plörinäksi kun itse sähelsin jotain sinne päin, mutta täsmällisemmällä ojauksella se onnistui sen jälkeen joka kerta. Kepit onnistuivat hienosti, ja taas oli ohjaajalla leuka maassa asti. Hieno Hulda!

Keppien jälkeen piti malttaa kulkea riittävän pitkään suoraan, ja törkätä koira 9-esteen yli vasta kun kirsu on ohittanut siivekkeen. esteelle 11 takaaleikkaus, joista ensimmäisellä kerralla kiirehdin liikaa ja se meni mönkään, sen jälkeen taas onnistui. A:n kontakti bueno joka kerta! Taas olisin halunnut muuttaa Huldan linjaa kepeille loivemmaksi kaareksi, mutta en saanut tehdä niin. Onneksi en taaskaan saanut, sillä parin erehdyksen ja yrityksen kautta tämäkin keppikulma onnistui. Kolmas kerta näissä treeneissä kun mulla oli leuka maassa asti. Kyllä vain on taitava Hulda! Loppurata meni ongelmitta, ja keinu jätettiin suosiolla tällä kerralla väliin.

Yleiset ohjeet ja kotiläksyt

Saatiin kotiläksyksi putkikuuri, eli putkeen lähetyksiä. Ihannetilanne olisi olla jopa yhden esteen takana, ja pelkällä putkikäskyllä ilman muita vihjeitä saada koira sinkoamaan putkeen. Nythän Hulda menee niihin kuin mille tahansa esteelle: Ei sitä tarvitse perille asti saattaa, mutta semmoinen erityinen imu putkiin olisi tarpeen. Pitkillä suorilla jossa jään selvästi jälkeen, Hulda ennen putkea kääntää päätään ja kysyy, että ihanko varmasti. Niihin tilanteisiin siis lisää varmuutta.

Lisäksi ohje oli tehdä lyhyttä pätkää, paljon palkkaa, paljon suoraa vauhtirallia ja säästeliäästi käppyröitä. Tätä on kyllä jo parhaamme mukaan noudatettukin, ja aiotaan noudattaa jatkossakin! Jäi kyllä valtavan hyvä mieli, paljon onnistumisia ja arvokkaita virheitäkin, joista opittiin paljon. Hienoahan tässä on se, että viikon päästä uudestaan, ja kaikista parasta on kuitenkin treenin päätteeksi iloinen koira!