lauantai 31. elokuuta 2013

3 pv kortisonia takana

Ja tänään päästiin metsälenkille! Tai itseasiassa Oivan kunto olis sallinut sen ihan hyvin jo eilen, tuossa se illan tullen taas kuperkeikkaili ja sekoili sohvalla. Mun räkätauti sen sijaan 9h työpäivän päälle ei sallinut lenkkeilyä.

Tänään lähdettiin heti aamusta ihanan raikkaaseen syksyltä tuoksuvaan metsään. Tai mun haistelut oli vähän räkäistä ryystämistä, mutta kyllä sieltä syksyisen metsän ihana tuoksu tuli perille asti. Oivalla oli ihanaa! Se sai muutamat kunnon hepulit sammaleisessa mättäikössä ja oli muutenkin hyvin reippaana tutkimassa kaikki kivet, kepit, mättäät ja ruohotupsut.

Kortisonista ei ole toistaiseksi tullut muita oireita, kun vain vähän lisääntynyt juominen ja aavistuksen isommat pissahädät. Silti Oiva pystyy helposti esim. koko yönkin nukkumaan ilman että hätä yllättää.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kortisonia

Oiva oksentelee kolmatta päivää. Ei mitään massiivista oksentelua, enemmän semmoista pari kertaa päivässä puklauttamista, mutta väsynyt Oivis on kyllä. Olkoon sitten purutikku tai närästys aiheuttajana, päätin aloittaa kortisonikuurin. Prednison 5mg. 1 tabletti 2 kertaa päivässä 2 viikon ajan, sen jälkeen 1 tabletti päivässä 2 viikon ajan, ja edelleen 1 tabletti joka toinen päivä 2 viikon ajan.

Toivottavasti näillä eväillä tulehdusreaktio saadaan kuriin pidemmäksi ajaksi.

tiistai 27. elokuuta 2013

Vuoristorataa

Vielä sunnuntaina Oiva oli elämänsä kunnossa, niinkuin edellisten postausten kuvistakin näkyy. Ja Oivahan rakastaa kalvamista. Se on viime kuukaudet tympeän näköisenä narskuttanut kongiansa kun ei muutakaan saa. Päätin sitten kokeilla antaa sille puruluun - enkä edes oikeastaan puruluuta, vaan 6 grammaa painavan kierretikun. Nyt kun kuitenkin on aika oletettavaa ettei sillä ole allergioita, vaan IBD on aiheuttanut kaikki oireet, niin eihän se selviä kuin kokeilemalla mitä sen maha kestää. Loppuelämä ilman puruluita tuntui niin kurjalta ajatukselta, kun on nähnyt millaisella intohimolla tuo koiruus luita kaluaa. Ja jopa sitä tyhjää kongia.

Noh, ei olis kannattanut. Maanantaina Oivis puklautti matolle syömiään ruohoja. Se menis vielä sattumasta. Koirat kun tapaa aika herkästi oksentaa milloin mistäkin syystä. Mutta viime yönä (eli ma-ti välinen yö) Oiva nukkui huonosti, piereskeli, halusi ulos ja kirputti taas kylkiään. Tänään tiistaina se puklautti pienen läntin sohvalle.

Toistaiseksi, onneksi, se syö hyvin. Tänään se kuitenkin on ollut vähän väsyneemmän oloinen ja välillä vaihtaa paikkaa, pihisee ja hakeutuu syliin. Ei loppuviimein kamalan kipeän oloinen, mutta jotenkin hankala olo sillä on. Oireilu voi toisaalta johtua myös närästyslääkkeiden vähentämisestä. Viksu kun olis ollut, olis tajunnut olla tekemättä puruluukokeilua samaan syssyyn kun närästylääkkeitä lopetellaan. Mutta hei 6 grammaa, niikö pienestä se on kiinni? Näköjään...

Noh, jos oireet johtuu puruluusta, se menee ohi parissa päivässä. Aiemman kokemusken perusteella päivänä X (eli sunnuntaina) syöty sopimaton asia aiheuttaa pahimmat oireet parin päivän kuluttua (eli tänään tiistaina). Jos ei mene ohi tai pahenee, niin oireet johtuu todennäköisimmin närästyslääkkeiden lopettelusta. Kortisonit onkin sitten jo valmiiksi olemassa, että eiköhän tässä parissa päivässä näe mihin suuntaan tuo vointi tällä erää menee.

Turha kai sitä on itseään liiaksi syyttää. Melkoista opettelua ja tasapainottelua ja koiranlukua tässä on saanut harrastaa. Kyllähän sitä nyt koiransa parhaaksi yrittää kaikkensa tehdä. Tai ei kai kukaan tutkituta koiraansa lähemmäs 800 euron tähystyksellä (puhumattakaan muista ell kuluista mitä on saatu ennen diagnoosia kulutettua) ja sitten tieten tahtoen pilaa koko hommaa 6 gramman kierretikulla... :D

Olen myös lukenut että IBD potilaat hyötyisivät omega 3 -rasvahapoista. Mutta yritä tässä nyt sitten pähkäillä mitä Oivalle uskaltaa kokeilla? Ei mitään ainakaan taas hetkeen, että saadaan homma taas takaisin tasapainoon.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Oivis ja Otto

Aurinko paistaa ja kamera on ulkoillut nyt ahkerasti. Siispä: Taas kuvia!

Ottokin vihdoin lämpeni, ja suostui leikkimään hetken Oivan kanssa. :)


Oivan uusi harrastus: Kaiva vesilätäkköä



Jos nyt vähän meni jotain naamaan...

Epätarkka kuva, mutta siinä kaikki oleellinen Oivan tämn hetken voinnista:
Oiva "Sportti-Vartti" Taikarumpula is back!


Namitauko!

Iiiiihanaa!

lauantai 24. elokuuta 2013

Pellolla

Tämmöstä tännään
 
Otsipotsin korvat. :D

Leiki munkaa!


Whiiiiii!




Oiva bongasi pompottajan!

Otto Von Otus ja Taikarummun Erikoinen Ilme... eiku Ihme.



Ottaisin kourallisen makeisia, kiitos!


perjantai 23. elokuuta 2013

Otto tuli kylään!

Hain Oton eilen meille kyläreissulle. Taas on naama saanut lisää harmaata väriä. Tänään lähdettiin heti töiden jälkeen Pälkäneen hiekkamontuille. Ei Otto enää kamalasti viitsi helteessä spurttailla, mutta eilen metsässä antoi kyllä Oivalle kyytiä kun kyllästyi kuuntelemaan sen haukkumista. No muttakun Oiva sitä vaan, että "LEIKI MUN KAA! HEI LEIKI N-Y-T!". :D

Aikamme käppäiltiin kuopalla ja Otto ja Oiva nuuskuttelivat hiekkakasan taakse. Minä siinä jotakin kiviä kuvailin ja hiljaksiis kävelin perässä. Oiva tulikin takaisin katsomaan mihin jäin, mutta Ottoa ei näkynyt. Huhuilin ja viheltelinkin vähän, ja kävin hiekkakasan takana katsomassa. Ei Ottoa. Lähdin takaisin autolle päin, johon nyt ei matkaa ollut kuin varmaan 100 metriä. Näin auton - ja Oton seisovan vähän hylätyn näköisenä auton vieressä. Raasu oli eksynyt. Otto. Eksynyt.

Voi papparainen, taitaa ruveta ikä painamaan. Sieltä autolta se sitten tuli miljoonaa luokse kun huutelin sitä. Nuorena poikana se karkasi riistaviettinsä viemänä harva se lenkki ja oli helposti kolme varttia hukassa. Eikä se ikinämilloinkaan eksynyt mihinkään, vaikka en minä sitä odotellut vaan jatkoin lenkkiä koko ajan. Otto halusi autoon. Ja kotiin. "Typerä monttu oli muutenkin!", se sanoo.

Oiva on ollut nyt reipas, eikä viime omatoimievästelyjen jälkeen tullut kuin pari päivää mahan lurinaa ja isoja röyhtäsyjä. Muuten Oivis porskutti ihan reippaana, ja vältettiin mahakivut siltä erää. Saattaa isommalla Tylosin annoksellakin olla osuutensa, tiedä häntä. Pääasia että meillä on iloinen ja touhukas Oivis!
























sunnuntai 18. elokuuta 2013

Pälksyn montulla

Olikin oikein ihanaa ulkoilla auringonpaisteessa energiaa täynnä olevan Sportti-Vartin kanssa. Mutta tietenkin Oivis sieltä sitten jotain söi. :( Se mitä se ei ehtiyt syödä, näytti hyvin märältä sämpylän palalta. Samasta kohtaa se söi jotain muuta. Eli toivottavasti nyt ei kamalia mahakipuja saada riesaksi tällä kertaa... Kortisoniakaan ei voi rokotuksen takia vielä pariin viikkoon aloittaa.





















 


Kultakimpale?