maanantai 30. joulukuuta 2013

Melkein päivä valkeni...

...ja niimpä minä kameraa ihan vähän ulkoilutin.

Elmo 14 viikkoa ja Oiva 1 v 8 kk








keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulunviettoa

Se olis jouluaatto taas onnellisesti ohi, ja hauskinta oli tietty seurata koirien joululahjapuuhia. Kelit kun on mitä on, niin en edes yrittänyt kameran kanssa pihalle. Tässäpä kuitenkin muutama sisäkuva muistoksi.

Elmolla Joulufiilis hakusessa? :D
Tämmöinen koirille heti aamusta, 
Illalla pakettien avaamista.
Elmo ei oikein vielä osannut, mutta onneksi Oivalta sujui.

Sama on aina saatava...

Oiva yritti mulle esitellä, kuinka hieno lelu.
Joku penikka teki siitä vähän haastavaa. :D


Elmolla on mielipide siitä, kenen lahja se oikein on...



perjantai 13. joulukuuta 2013

Rokotuksilla

Elmolla oli eilen rokotukset. Oiva oli mukana näytillä, jotta saadaan sen IBD:n hoito siirrettyä lähemmäs Punkalaidunta, eikä tarvitse lääkkeitä metsästää sentään ihan 100km päästä. Oiva ei ollut ikinä koko klinikalla käynytkään, mutta kai se koiran nenään haisi riittävästi eläinlääkärille, sillä täriseminen alkoi heti odotushuoneessa. Elmo pöhki rauhoitustokkuraista isoa mustaa koiraa, mutta huiskutti häntää kaikille ihmisille jotka vain katsoivatkin kohti.

Rokotusta Elmo ei edes huomannut, huiskutti vaan lisää häntää ja söi tarjottuja raksuja. Oivan tilanne käytiin läpi, ja saatiin lääkevarastoihin täydennystä. Pohdin, etten ole ihan varma, olisko sillä taas lievää närästystä. Päädyttiin ainakin aluksi Antepsiniin - helpompi hoitaa närästys heti pois ennenkuin pahenee. Ei siis enää kuitenkaan puruluita, vaikka aluksi näytti että maha voisi niitä kestääkin. Vaikka voi tämä närästely johtua keppien tai peuranpaskan syömisestäkin, mutta ei oteta nyt riskejä.

Lääkitys muuten tuntuu kuitenkin olevan kohdallaan, sillä Oiva oli ilahduttavasti saanut painoa! 18 kiloa näytti vaaka, uusi ennätys! :) Elmo-mörssäri kerää painoa ihan automaattisen omatoimisesti: pari päivää vajaa 12 viikkoinen painoi jo kaikki 8 kiloa! :D

Elmon sisko oli kuulemma saanut jonkun super-rokotteen, kun sen voimin oli päässyt itse kiipeämään sohvallekin. Elmo sai ihan huonon rokotteen: Sillä mihkään sohvalle pääse...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Uusia reittejä tutkimassa

Täällähän menis vaikka mitä hienoja maastoja ulkoilla, mutta mun on jalat ollut siinä jamassa, että ulkoiltu ei ole oman pihan ulkopuolella juuri yhtään. Nyt olis parin viikon saikulta tarkoitus pian palailla töihin, ja kävin vähän verryttelemässä koipiani rauhallisella kävelyllä ja kokeilemassa miten ne kestää. Tai no, rauhallisella - riippuu keneltä kysytään!

Oivishan veti sata lasissa ja penikka tietty perässä. Oiva ei kuunnellut yhtään ja siellä se näreikössä Elmokin töppöjaloillaan yritti pysyä isomman perässä. Onneksi Oiva ei lähde kauas, vaikka ihan korvattomana menikin eestaas uusien hajujen ja jälkien perässä. Ärsyttää silti ettei se kuuntele. Pitäs olla paremmat eväät kuin allergianappulat, vaan eipä voi antaa. Ehkä se siitä korvatkin palautuu kun päästään enemmän ulkoilemaan kotiaitojen ulkopuolelle.

Noh, tältä meillä kuitenkin näytti kolmen vartin "rauhallisen" metsälenkin, ja parin tunnin pihalla sinkoilun ja painimisen jälkeen.



maanantai 9. joulukuuta 2013

One up, one to go!

Samalla kävyllä

Jostain syystä Oivalla on nykyään
kintereet kokoajan ruvella...






One up, one to go!

Joskus näinkin päin!

Lällislää!

Aamuruuan ja -ulkoilun jälkeen Oiva yleensä kömpii takaisin yläkertaan nukkumaan ja Elmo saa ajankulukseen puruluun. Hetken se syö puruluuta ja alkaa sitten piilotella sitä. Ja piilottaakin niin hyvin, etten mä enää löydä sitä, vaikka mahdollisia paikkoja on tasan vaan 2 huonetta. Eilen aamulla luu oli lelulaatikon takana, olohuoneen sivupöydän alla, sohvan alla ja toisen pöydän jalan vieressä. Pissapaperikassien alle se ei sopinut, kuulemma. Lopulta rupesin katselemaan että missäs luu nyt on, kun se pitää kerätä talteen ennenkuin Oiva herää. Ei missään. Lopulta luu löytyi puukopan ja seinän välistä pienestä raosta.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

perjantai 6. joulukuuta 2013

Elmo harrastaa

Elmo kävi eilen pikkupentujen sosiaalistamisryhmässä, pentuja oli yhteensä viisi. Tämä oli myös ensimmäinen autoilu ilman Oivaa, eikä muutenkaan ole paria kertaa enempää autoiltu. Ekat viisi minuuttia meni kiljuessa auton takana, ja sitten Elmo joko pyörtyi tai hyväksyi asian. Perillä Elmo oli kokolailla reipas, vähän hirvitti isommat pennut aluksi, mutta ihan normaalia käytöstä kuitenkin noin pieneltä. Pian se jo meni muiden perässä ja oli kuulemma ekakertalaiseksi rohkeampi, kuin mitä muut ekalla kerralla ovat olleet.

Välissä otettiin jokaiselle yksi luoksetulo. Elmo kipitteli hämmentyneenä mun luokse huoneen poikki, mutta kipitti kuitenkin. Kaikilla oli siis koirat kiinni ja tehtiin yksitellen, ryhmän vetäjä tietty piti pannasta kiinni. Pienen rauhoittumisharjoituksen jälkeen pennut saivat taas leikkiä. Elmo oli rohkaistunut siinä määrin että se löysi äänensä, ja väkytti ja paimensi muita kauheella tohinalla. :grin: 


Ensviikolla ei päästä, kun on jo rokotus varattuna samalle päivälle. Mutta varmasti käydään jatkossakin, oli ihan mukava leikkikerho, ja aikakin oli pennuille sopiva eli "vaan" puolituntia. Näkee Elmo vähän maailmaa ja tottuu samalla autoiluun. (Ja mä pääsen vielä helpommalla, kun ei tartte kuin puoli tuntia katsella päältä miten naperolla nyrjähtelee aivosolut, ja illalla on rauhallista ;) ).

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenteriluukku II

...Tai siis luukku neljä, mutta mun väkerryksistä toinen. :) Hyvää anti-joulua, Elmo sano että pitääkää joulukalenterinne!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Parilla koirafoorumilla on ollut tapana järjestää joulukalenteri: jokaiselle joulukalenterin päivälle arvotaan tekijä, ja omana päivänä sitten laitetaan oma luukku sille kuuluvaan viestiketjuun. Mä sain kunnian tänä vuonna aloittaa Lapikkaan joulukalenterin ja ajattelin nämä väkästelemäni luukut laittaa tännekin näkyviin.

Tässäpä siis ensimmäinen luukku!


















keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Melkein pystykorva jo!

Mä olen sairaslomalla, niin ehtii naputella blogia. Harmi vaan, että on vointi niin huono ja jalat niin kipeät, ettei kuitenkaan voi tehdä mitään, mistä sitten kirjoittelis. Onneksi oma piha on koirille (ainakin vielä niin uusi ja) hieno juttu, että ne käyttää sitä koko alaltaan hyödyksi ja liikuttavat itseään ihan reilusti. Ja näyttävät vielä oikein tyytyväsiltä osaansa.

Parin tunnin aamusinkoilun jälkeen tulivat koirat kuistille ja sain ikkunan läpi napattua Elmosta kuvan, miten 9½ viikkoisesta on jo melkein tullut pystykorva!

9½ viikkoinen pystykorva!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Haikeita fiiliksiä

Sytytin aamulla kynttilän Ruulle.
Tänään olisi ollut Ruun kahdeksas syntymäpäivä.
:'(

maanantai 25. marraskuuta 2013

Puruluita ja matolääkeihmettelyä

Oivalla on maha nyt ollut viimeaikoina oikein hyvä, niin olen antanut sille tässä Punkalaitumella asuessa pari kertaa pienen puruluun. Syystä että se vetää tuolla ihan omalla pihallakin keppejä ja risuja kitusiinsa siihen malliin, että seuraavaksi sillä on varmaan suolitukos. Puruluiden kalvaminen ei täysin poista keppien syöntiä, mutta on kuitenkin vähentänyt sitä ja se helpommin luopuu kepeistä käskyllä. Tosin enhän mä sitä tuolla pihalla ole kokoaikaa vahtimassa. En jaksa uskoa että puhdistettu ja pesty naudan nahkaluu voi mitenkään olla pahempi, kuin se kaikki mitä se tuolta kitusiinsa pistelee.

Evästäminen ei rajoitu pelkän oman tontin risuantimiin, eikä lintulaudan alla tonkimiseen (pitänee muuten siirtää lintulaudat aidan ulkopuolelle, Elmo veti eilen pitkin pihaa Wellua karkuun talipallo suussa), vaan aitojen ulkopuolella kiidetään heti lähimpään peuranpaskakasaan ja kieritään ja syödään niin kauan kuin ehditään. *KOP KOP* puuta, mutta sen maha on toistaiseksi ollut ihan ok.

Toisaalta kortisoni on sille välttämätön IBD:n takia, mutta toisaalta se tekee semmoisen hullun nälän, että kaikki pitää syödä mikä suusta vähänkään alas mahtuu, vaikkei se ensiajattelemalta niin syötäväksikelpaaalta omistajan mielestä aina tunnukaan...

Just yhtenä päivänä, kun Oiva veteli pellolla paskaa minkä ehti parempiin suihin, manasin että se vielä kuolee tuohon suolistovammaansa, kun se syö kaiken. Mutta milläs minä sitä kaikelta voin varjella? Koittakaapa itse käskyttää kortisoni-nälästä kärsivää koiraa, että äläpä kuule ota. Karua ehkä, mutta mielummin sitten lyhyempi ja onnellisempi elämä, puuhaten kaikkia koirille kuuluvia juttuja, kuin pitkä ja aina hihnassa tai sisällä "turvassa" vietetty. En tiedä mikä on ääni kellossa sitten, jos ja kun tulee ensimmäinen pahenemisvaihe... Toisaalta elämä on täällä Oivalle aika stressitöntä. Ja stressi on IBD:lle myrkkyä. Toivotaan siis piiiiiitkiä aikoja ilman vaivoja.

Heräsin yhtenä päivänä siihen ajatukseen, että Oiva tarvis madottaa yhtäaikaa Elmon kanssa ennen Elmon rokotuksia. Ja että milläköhän sekin olis järkevintä toteuttaa, kun ei tuonne IBD-mahaan ihan mitä mömmöjä tahansa kannata varmuuden vuoksi änkeä. Viime madotus on ollut keväällä ennen IBD:n varmistumista, joten madotus alkaisi olla ajankohtainen jo muutenkin.

Kävin kysymässä asiaa tuosta eläinlääkäristä mihin ollaan rokotuksillekin menossa, ja sieltä saatiin mukaan Advocate-liuosta (laitetaan iholle, ei tarvi antaa suun kautta mitään mahaa ärsyttävää), joka tappaa talossa ja puutarhassa - tai no, ainakin sisä- ja ulkoloiset. On siinäkin toki lääkeainetta, joka kai voi herkimmille IBD potilaillekin mahdollisesti ehkä jotain aiheuttaa joissain tapauksissa, mutta Oiva ei kuulune ainakaan vielä niihin pahimpiin vaivaisiin. Hoituu kuitenkin sitten madotus yhdellä pipetillä, ja vaikutus on sen verran pitkä, ettei uusintamadotusta tarvita, vaikka Elmo madotetaan sitten myös ennen tehosterokotuksia uudelleen.

Tässäpä vielä kuvaa poikain sisäpaineista:





Yks päivä niillä oli semmoinen leikki, että Oiva seisoi keskellä olohuonetta, ja leikin sääntöjen mukaan se ei saanut nähtävästi liikkua keskeltä lattiaa. Elmo-Fabio sen sijaan singahteli huoneen nurkasta toiseen ristiin rastiin, ja Oiva yritti saada sen kiinni aina kun se sinkosi lattian poikki.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Tuhkikset kylässä

Tuhkavuorten täti kävi tänään kylässä muutaman nelijalkaisen eukon kanssa. Koirat sinkoili pihalla, ja käytiin napsimassa muutama kuva tuossa viereisellä pellolla. Mukana menossa oli tietty Oiva ja Elmo, sekä Kaisan likoista Tuli, Klaara, Maisa ja Vanu. Kaikki ei mun kuviin oikein osunut mutta tässäpä pari räpsyä:

Maisa, Oiva, Klaara ja Tuli

Elmo

Oiva ja Tuli

!!!!!

Oivis

Ulpi on suti :)

Maisa

Tuli ja Maisa

torstai 21. marraskuuta 2013

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Pihahommia!

Ei muka ehdi päivittämään blogia, kun on NIIIIN kiva olla ulkona koirien kanssa. :) Elmon mahatauti selättyi hienosti, eikä onneksi tarvittu antibioottia.

On tää vaan helppoa pennunpitoa, kun kaiken ylimääräisen virtapiikkienergian voi purkaa milloin vain omalla pihalla. Keskenään en ole vielä uskaltanut koiria ulos jättää, vaikkei kertaallen pihassa vierailleesta haukasta ole enää näkynyt jälkeäkään. Lisäksi Oiva on ihan tohkeissaan painimassa pennun kanssa tai juosuttamassa sitä lelun kanssa pitkin pihaa.

Kova tuo Elmo on syömään. Sille on pakko antaa illalla viimeiseksi vielä ruoka, kun muuten tulee poru kesken yötä kun nälättää. Ja se poru ei lopu kuin syömällä. Muutenhan Elmo kiltisti nukkuu pedillään eikä juuri puuhaile öisin mitään.

Olin ajatellut etten ollenkaan opeta Elmoa siihen että yöllä pääsee ulos. Tehköön asiansa paperille yön aikana. Mutta ei, Elmo ei voi tehdä kakkoja sisälle, ja yöllä tulee aina vielä yksi hätä vaikka viimeisen ruuan jälkeen pääsee asioille. Paperille se kyllä pissaa, mutta onhan se hyvä juttu että on toisen hädän kanssa jo noin sisäsiisti. Toisaalta sen kanssa on yöllä helppo käydä ulkona, kun se kipittelee tuonne pusikkoon, hoitaa asiansa, ja tulee sitten takaisin sisälle nukkumaan.

Eilen olin lämmittänyt torppaa vähän enemmän, kun on hieman hakusessa vielä että miten hyvin tuo takka varaa yms. No tuli sitten vähän kuuma. Niin kuuma, että Elmo ihan läähätti yläkerrassa ja Oivakin vapaaehtoisesti kelpuutti paljaan lattian makuualustakseen. Kävin pari kertaa yöllä Elmon kanssa pihalla viilentymässä, mutta hetken sisälläolon jälkeen tuli aina hirvee hiki naperolle. Toin sitten koirat keittiöön nukkumaan, kun alakerassa edes lattia on viileä, vaikka muuten olis lämmin. Vähän meinasi aiheuttaa protestia mokoma keskellä yötä keittiöön hylkääminen (ovat siinä siis työpäivien yksinoloajat kumminkin), mutta taisi Elmo pian huomata että on helpompi olla viileämmässä. :)

Ehkä en tänään lämmitä ihan niin paljoa...

torstai 14. marraskuuta 2013

Huono karma?

Ehtihän se Elmo olla meillä 4 päivää, kun jo piti tehdä visiitti eläinlääkäriin. Ei onneksi mitään ripulia kummempaa, mutta nuo pennut kun tuppaavat kuivumaan niin nopeasti. Aluksi löysiä kasoja tuli vain sillä tahdilla, kuin mitä pennut nyt yleensäkin käyvät hädällä, yleensä ruuan jälkeen. Menin apteekkiin ajatuksena ostaa Inupekt Fortea ja Canicur Pro tahnaa, mutta eipä sellaisia täällä peräkylän apoteekissa ollut. Yritettiin sitten Biopakilla ja Pro-Kolin tahnalla.

Meinattiin sitten kasvattajan kanssa, että jos Elmolla kumminkin sattuisi olemaan matoja. Hain apteekista Axilurit, ja liekö siitä vai muuten vaan, aloikin sitten sen sortin paskaralli ettei tosikaan. Ripuli tuli ihan vetenä ja lensi metrin kaaressa taaksepäin. Myös seinään, vaikka onneksi Elmo sinnikkäästi yrittikin tehdä asioitaan vain ulos. Päätin että seuraavana päivänä käymme lääkärissä.

Lääkäriaika oli eilen iltapävällä ja päivän aikana Elmo olikin mennyt jo vähän vaisuksi. Sitä ennen se hämmästyttävästi jaksoi riehua ja rellestää vaikka peräpäästä tuli tavara vetenä. Elmo nesteytettiin, ja saatiin kotiin Promaxia, Inupect Fortea ja Intestinal sapuskaa märkä- ja kuivaruokana. Matolääke jatketaan myös loppuun, niin on sitten se matojen osuuskin poissuljettu.

Pari tuntia nesteytyksen jälkeen napero virkosi, vaikka ruikkua tuli edelleen. Tänään tilanne on ollut jo oikeinkin hyvä tuotosten suhteen ja Elmo on pysynyt reippaana. :) Painoa naperolla oli 7,5 vko:n iässä 3,8 kg.

Tässäpä tämän päivän touhuja: