sunnuntai 31. elokuuta 2008

ADHD koirapäivä

Aamulla oli pikkasen hermo kireällä ei_niin_hyvin levätyn yön jälkeen. Yöllä heräsin taas hirveään närästykseen joka tuntui lähinnä sydänkohtaukselta. Rintaa puristi niin ettei osannut kuin itkeä, tai ennemminkin huutaa kivusta. Illalla olin toki jo käynyt Mehiläisessä päivystyksessä, mutta mitään heti auttavaa poppaskonstia en sieltä saanut.

Aamulla oli siis hermo "hieman" kireällä ja olo jokseenkin voimaton. Tiuskin koirille aamupissillä turhasta ja olo oli yhä enemmän onneton. Tajusin sentään pitää aamulenkin lyhyenä jottei koirille tarvitse turhasta tiuskia. Katsoivat vaan mua jotta mikä sitä nyt taas vaivaa?

Päivällä Dina tuli meille harjoitteluhoitoon. Sillä todellakin oli jonkun sortin ADHD. :) Otto jäi melkein ovelle Merjan perään tahtomaan kun se huomasi että pentu on jäämässä tänne. Dina sinkoili ihan joka suuntaan. Olohuoneestä täysiä keittiöön, käännös ja vauhtia olohuonetta kohti. Syöksy Oton kimppuun joka johtaa sivuluisuna sohvan alle. Kolistellen ylös ja taas menoksi. Otto oli sentä leikissä mukana mutta Ruu huolestuneena kantoi lelujaan turvaan mokomalta riiviöltä. Dina oli yhtä heiluvaa häntää, mielistelevää kiemurtelua ja vikkelää punaista kieltä joka lipsutti jokaisen suupieliä johon ylttyi. Pari kertaa oli pakko sylittää neiti rauhoittumaan mutta koko puolituntia mitä hoitoharjoittelu kesti oli täynnä menoa ja meininkiä. Äidin perään ei siinä hässäkässä muistanut ja ehtinyt pieni flatti ikävöidä.

Merja tuli hakemaan Dinaa ja lähdettiin yhdessä tuumin ulkoilemaan. Kaikki neljä koiraa auton perään ja menoksi. Yritettiin ensin josko näyttelijänpuiston koirapuistossa ei olisi ketään ja voitaisiin mennä sinne. Koirat saatiin jotenkuten autosta hihnoihin, mutta koirapuisto olikin varattu. Takaisin siis sinkoilevien koirien kanssa autolle. Hihat meinasi taas palaa mutta sain lopulta koirat kulkemaan edes jotenkinpäin järjestyksessä.

Mentiin siis Puomitien pellolle. Ei muutakuin koirat ulos autosta ja taas hirmuinen sinkoilu joka suuntaan. Nyt ei ollut hihnoja ja koko pelto tilaa juosta. Siellä ne ADHD koirat nyt painoivat ympäriinsä. Kaikki kävivät tietenkin luttaamassa isossa ojassa ja Otto sai hirmuisia hepuleita. Merja on onnistunut puolivahingossa ehdollistamaan Oton pillille ja se tuli joka kerta kaukaakin hirmuista vauhtia pillin kuullessaan. Joka kerta sai tietty palkkaakin.

Kotona annoin koirille puruluut kaluttavaksi ja sen jälkeen niille maistuikin uni pari tuntia ketarat oikosenaan.

lauantai 30. elokuuta 2008

Oton viikko ja koiraluento

Otto on siedättynyt muihin uroksiin aika hienosti. Pili-labbiksen kanssa voidaan ulkoilla niin että molemmat ovat vapaana eikä Ottoa enää jännitä. Toki se pitää pientä hajurakoa ja puuhastelee omiaan, mutta pojat voivat lenkkeillä yhdessä ja vähän nuuskaista samaa hajua miltei vierekkäin. Menin tietenkin tätäkin hommaa vähän sössimään, kun koitettiin ulkoilla puolitoistavuotiaan saksanpaimenkoirauroksen kanssa. Otto käytti hyvin selkeää elekieltä että älä tule tänne kun en tykkää ja kaikki sujuikin ihan ok. Ehdin juuri sanoa että nyt me lähdetään kun on mennyt niin hyvin, niin samassa sitten rähähti. Otto ei tykännyt siitä että Onni alkoi sinkoilemaan liian läheltä häntä. Se oli vain liian peloittavaa. Mitään reikiä ei onneksi kumpaankaan tullut, pelkkää ääntä oli koko rähähdys. Mun olis kuitenkin pitänyt nähdä jo puoli minuuttia aiemmin että nyt riittää. Tuon episodin jälkeen ollaan kuitenkin ulkoiltu Pilin kanssa ja se on sujunut edelleen hyvin.

Yhtenä päivänä yritettiin lainata lenkkikaveriksi Mian Sadetta. Sade lähti meidän mukaan Tanyan taluttamana vähän hämillään. Radalla päästettiin koirat irti ja hetken niillä oli leikintynkää alkamassa. Sade kuitenkin vilkuili kotiinpäin. Lopulta radan kauimmaisessa nurkassa se päätti että nyt on liian jännää ja se yksinkertaisesti vain pinkoi kotiin. Ei auttanut perään huudot eikä namit kun neiti lähti koko pitkien kinttujen voimalla kaahaamaan. Kotiohan se oli suoraan mennyt ja Mia sanoikin jottei se ole ennen ollut yksin vieraiden mukana, vaan Valpuri on ollut aina sen kanssa.

Luennolla

Keskiviikkona päästiin koko päiväksi koiraluennolle aiheena lemmikin painonhallinta ja koiran ongelmakäyttyminen. Luennot piti ongelmakoirakouluttaja Rilla Nummisalo. Painonhallintaluento oli pitkälti hill'sin mainosta, mutta löytyi sieltä toki asiaakin. Koirien käyttäytymisen luento olikin hyvin mielenkiintoinen. Kaikkea en tähän pysty mitenkään referoimaan, mutta joitain omia juttuja kävin tauolla kysymässä.

Kysyin siitä miten mun tulisi toimia kun ohitetaan muita koiria. Ruuhan on mennyt aika mahdottomaksi sen jälkeen kun se doggisekoitus kävi sen kimppuun. Ja juuri kun se fyysisesti toipui niistä ruhjeista ja rei'istä, niin karannut ajokoira ahdisteli meitä pahasti, vaikkei ihan tappelemaan alkanutkaan. Ruulle on asiassa kamalinta ollut se, että doggisekoitus oli päättänyt jo kauan ennenkuin Ruu ehti sen nähdä, käydä Ruun kimppuun. Ruu vielä luotti mun hoitavan tilanteen ja meni kiltisti mun selän taakse kun ajattelin jotta minähän suojelen ja hoidan tilanteen. Suoraan sanottuna paskan marjat. Sen kokoinen koira tuli heittämällä mun yli, ohi ja päältä ja Ruu sai sen elukan kimppuunsa täynnä raivoa.

Rilla hyvin kuvaili miten Ruusta todennäköisimmin joka ulkoilulla tuntuu siltä kuin se olisi yksin yöllä hautausmaalla ja se pelkäisi joka kiven kaatuvan sen niskaan. Siltä on viety omanarvontunto ja luottamus (muihin koiriin ja mun kykyyn suojella sitä tosipaikan tullen). Puhuttiin siitäkin miten yritin kyllä toimia ihan oikein suojelemalla Ruuta, mutta vaikka sitä miten koittaa tehdä oikein niin ei sitä pysty yli voimiensa supersankariksi ryhtymään.

Aika samoja ohjeita sain joita olin itsekin ajatellut toimiviksi. Ruulla tuo ohitusten paheneminen on selvää epävarmuutta ja pelkoa. Kaikkien lenkkien tulisi olla mahdollisimman turvattuja ja ennakoitavia. Ruuta ei pitäisi viedä liian lähelle muita koiria vaan tarvittaessa poiketa toiselle tielle, vaihtaa kadunpuolta, mitävaan. Ruun työskentelyintoa tulisi myös käyttää hyväksi ja antaa Ruulle jokin pieni tehtävä, kuten namien maasta etsiminen (tässä tulee hyödynnettyä myös rauhoittavia signaaleja). Lisäksi Ruuta voisi opettaa pyynnöstä kulkemaan mun takana, niin sitten joskus kun "temppu" on tarpeeksi hyvin hanskassa ja on päästy siihen tilanteeseen että oikeasti voidaan ohittaa muita koiria, niin Ruu tekisi sen kulkemalla mun takana jolloinka sen ei tarvitse ensimmäisenä olla kohtaamassa ohitettavaa koiraa.

Ruuhan siis myös tuohon kahteen peräkkäiseen koiranhyökkäykseen liittyen pelkää ajokoiria. Näiden juttujen siedättymiseen ja luottamuksen palautumiseen voi Rillan mukaan kulua helpostikin 1-2 vuotta. Ja täällä kaupungissa ei noiden tilanteiden ennakoiminen ole aina kovin helppoa. Joko joku tulee yllättäen nurkan takaa tai jossain juoksentelee taas jokin irtokoira. Tai kuten tuo doggisekoitus... Mä jo ennakoin sitä olemalla toisella puolen katua etten joudu ohittamaan sitä. Vasta kun se oli mennyt parkkipaikalle pusikon taakse lähdin ylittämään tietä. Sieltä se vaan rykäsi päälle.

Eipä siis muutakuin hommiin...

perjantai 29. elokuuta 2008

Ikävän ikävät seuraukset

Ruu käväisi taas maanantaina lääkärissä. Virkku-neitosen perään ikävöinti oli ilmeisesti niin rankkaa hommaa, että itseään rauhoittaakseen Ruu nuoli taas jalkansa auki. Jalassa siis oli joskus pari kuukautta sitten haava joka ehti jo edellisistä nuoluamisista parantua. Jalka oli nyt kuitenkin aika kurjan näköinen ja passitin Petrin viemään Ruun lääkäriin. Tälläkertaa saatiin hoidoksi antibioottikuuri, Fuciderm-geeliä ja side tassun päälle joka maustetaan Bitter-Spraylla nuolemisen estämiseksi.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Petri soitti mulle koululle että Ruulla on joku hätänä. Se vain oli vinkunut ja ollut levoton ja jotenkin kipeän oloinen. Muistelin sitten että joskus jommallekummalle koiralle oli joku antibiootti jouduttu vaihtamaan, ja todennäköisesti se siis oli ollut Ruu ja Rilexine antibiootti. Nyt pitää kirjoittaa se muistiin kun viimeksi en näemmä tajunnut. Aamulla Petri jätti antibiootin antamatta ja päätti pitää etäpäivän jotta voi tarkkailla Ruuta. Ruu pääsi vähän niinkuin iskän kanssa töihin kun Petri oli kävellyt hakemaan työläppärin kotiin etäpäivää varten. Petri oli sitten Ruun kanssa mennyt vielä käymään tuossa lääkärillä ja antibiootti oli vaihdettu Synuloxiin.

lauantai 23. elokuuta 2008

Jänispaistia

Koirat sitten otti ja pyydysti jäniksen. Ja tappoi. Menin ammattikoululle aitaukseen juoksuttamaan koiria ja päästin koirat autosta irti. Ne meni aitaukseen edellä ja minä pistin portin kiinni. No sitten me se vasta huomattiin. Jänisparka oli jäänyt aitaukseen sisälle. Se oli sitten sen jänön menoa kun koirat pääsivät vauhtiin. Kaikessa karmeudessaan on pakko sanoa että se oli hienoa katseltavaa. Koirat elementissään saalistamassa. No jänis ei kauaa karkuun päässyt ja koirat kävivät siihen kiinni, Otto etunenässä. Siihen se jänö jäi sitten makaamaan ja kun en tajunnut antaa koirien hoitaa hommaansa loppuun oli se pitkäkorva itse päästettävä päiviltään. Vaikka eipä enää siinä vaiheessa henki paljoa pihissyt.

Koirilla silmät loistivat. Ne nuuskuttelivat kentän tarkkaan moneen kertaan läpi ja olisivat halunneet päästä portista katsomaan mihin jänön vein. Paska säkä jänikselle mutta elämä on.

T niinku Täyrellinen

On nuo koirat vaan niin Täydellistä sakkia, kun Otto tulee päivä päivältä paremmin toimeen vieraiden urosten kanssa ja Ruu nappasi näyttelystä ensimmäisen T:n niinku täydellisen.

Otto siis on oikein yllättänyt kun se koulussa metsäntuntemustunnilla aurinkovuoressa olisi pistänyt ihan leikiksi luokkakaverin leikatun uroksen kanssa! (kyllä, saatiin koirat mukaan tunnille) Ei mitään kitinöitä ja pörinöitä vaan tosi hupia. Meinasin silmät tiputtaa päästäni! Pari päivää myöhemmin ulkoiltiin kämppisnaapurin Heidin ja Pili-labbiksen kanssa. Koirat olivat vapaana. Ottoa hirvitti kyllä ja se aluksi vähän murisi, mutta kun se huomasi saavansa olla rauhassa se piti kiltisti vaan pientä hajurakoa Piliin. Ei mitään tappeluita! Tosin tämä vaati sitä että Pili on niin kiltti eikä haasta riitaa. Ottokin uskalsi sitten olla ihan kauniisti!

Ruu siis nappasi Valkeakosken KR näyttelystä elämänsä ensimmäisen T:n. Tuomari ei tykännyt Ruusta vissiin alkuunkaan ja tuli vielä toteamaan miten tämä on AIVAN liian iso ja se on PAHA virhe. Itseä koko homma vain huvittaa, mutta rotumääritelmässä lukee että tyyppi kokoa tärkeämpi. Eli ei PAHA virhe. Mittaustulokseksi saatiin kuitenkin "vain" 55,5cm. Meinasi jo naurattaa kun kehäsihteeri näpelsi harmaita ja ruskeita nauhoja mutta tuomarin kanssa kuitenkin valkkasi meille sen keltaisen. Hylätty oliskin ollut paljon kovempi juttu! :D

Ruu AVO T

Ruun tulos ei jaksa harmittaa, mutta tuomarin tuomarointi jaksaa ihmetyttää. Valkomerkkisellä porokoiranartulla oli liian vaaleat merkit (?). Merkit siis ihan normaalin kokoiset ja noh, valkoiset. Mitä muuta voi olla koiralla joka on väriltään musta valkoisin merkein? Erittäin arka narttu taasen sai heittämällä EH:n vaikka seisoi kokoajan häntä koipien välissä vaikkei siihen kukaan olisi koskenutkaan, puhumattakaan kun se väisti tuomaria kopeloitaessa.

No näitähän sattuu ja löytyy. Seuraava näytelmä Jyväskylän KV marraskuussa.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Otto lääkärissä

No niimpä siinä sitten kävi että silmätulehdushan tuo oli. Tulehdus on vaan toisessa silmässä, mutta siinä Ruukin oli oikeassa että silti pitää molemmat hoitaa. Silmävoidetta lähti matkaan. Kyselin samalla muuta koiriin liittyvää, ja Otto ei ole lihava. "Ei sen mikään vinttikoira ole tarkoitus ollakaan, kyllä se on ihan terveen painoinen", sanoi lääkäri kopeloituaan Ottoa.

Ruun laihtumisesta kerroin myös ja naisreissuista, johon ohjeeksi saatiin tietty yksinkertaisesti "antaa sen syödä reilusti". Tohtori meinasi myös että varmasti sydänsurut ja astutusreissut ovat laihduttaneet miestä. Saatiin myös lupa vaihtaa Intestinal nappulat Joseran SensiPlussaan pikkuhiljaa.

Ruu uusiin naimisiin

Ruu kävi viimeviikolla taas riiuureissuilla. Lopputuloksena kaksi kertaa naimisiinmeno pikkumustan Virkku-neitosen kanssa. Astutukset siis sujuivat mallikkaasti, Ruu ei taaskaan suostunut astumaan ennenkuin päivä oli kohdillaan. Toiseen astumiseen Ruun oli jo käytettävä hieman suostuttelua ja pian pariskunta oli ollut kuuleman mukaan naimisissa karviaispensaan katveessa kolme varttia. Hyvä Ruu! Kyllä se vaan näjemmä ossaa!

Mutta voi mitkä sydänsurut tästä rakkaustarinasta alkoikaan. Ruu on kotona ulvonut, kiivennyt kallellaan olevien sängynrunkojen päälle istumaan nähdäkseen ikkunasta. Pään se oli tunkenut tuuletusikkunan ritilään kiinni ja laulanut sydänsurujaan maailmalle. Se oli syönyt hajamielisen hitaasti ja yhtenä aamuna jopa jättänyt puolet ruuasta syömättä! Siis ahmatti_kaiken_syövä_Ruu! Jättänyt syömättä! Ruu onkin nyt ihan liian hoikka, kun tarkoitus oli saada herraa hieman lihomaan ja laihtumaan on käynyt, niin mahtanut tuo naimisiinmeno ja sydänsurut olla kuluttavaa puuhaa.

Ruu ikävöi

Lisäsin ruokaa reilusti kahdella desillä päivässä. Nyt menee 6dl päivässä ja on pikkaisen tuhtia tuo intestinal pöperö (20/30)... Siksi määrä ollutkin aluksi aika pieni, mutta lisää se vaan näyttää tarvitsevan. Lauantain näyttelystä ei kannata toivoa ihmeitä tuollaisen hoikkeliinin kanssa. "Komea mutta ohkanen" on vissiin Ruun motto nyt.

Otto on menossa taas kerran lääkäriin. Silmätulehdus vaivaa ja kummasti vain toisessa silmässä. No samallahan se täällä menee kun Tampesteriin oli kuitenkin tultava käymään oman hammaslääkärin takia. Pääsee sitten Ottokin ihan omalle lääkärille. Ruu olisi kovasti innokas taas Oton silmiä hoitamaan, ja on kovasti sitä mieltä että saattaa se vaiva olla molemmissakin silmissä. Saas nähdä kuinka oikeaan tällä kertaa osuu.

torstai 14. elokuuta 2008

Kuulumisia koulun alusta

Oton kanssa saavuttiin koululle sunnuntai-iltana. Otto sai korvikemajan kirjoituspöydän alle ja pehmikkeeksi vanhan päiväpeiton. Se näytti kelpaavan hyvin. Otto saa myös mennä Tanyan sänkyyn ja sekös on hupia.

Maanantaina käytiin parikin lenkkiä ja ihmeteltiin hevosia, lehmiä ja lampaita.
Tiistaina ulkoiltiin Mian ja Doggityttöjen kanssa 1 ½ tuntia rappulassa. Sateella oli vielä juoksu, mutta se ei kiinnostanut Ottoa normaalia enempää. Se leikki sateen kanssa kuten aina ennenkin.

Eilen koirapuistoiltiin illalla ja tutustuttiin uuten sekarotuiseen tyttökoiraan Flaihin. Hyvin tulivat juttuun, mutta leikkiä ei oikein saatu aikaiseksi. Tyttö istuskeli mieluiten penkillä ja vain tarkkaili maisemia. Otto taasen yllättäen innostui kun sille heiteltiin käpyjä ja juoksenteli niiden perässä.

perjantai 8. elokuuta 2008

Lomaviikko mökillä

Tiistaina aamupäivällä huristeltiin mökille ja saatiin seuraksemme Tanya. Korkattiin mökkeily grillaamalla jonka jälkeen lähdimme koirien kanssa lenkille. Käveltiin Haukilammille laavulle ja ihailtiin maisemia. Ruu oli taas heti uimassa. Parin tunnin reissu siitä saatiin aikaiseksi ja kivaa oli. Koirat kirmailivat koko päivän vapaana pihassa ja illalla saatiin porukkaan mukaan vielä Merja, Nuka ja Dina. Pihasaunaa ja grilliä tuli käytettyä ahkerasti. Illalla uni maistui kaikille.

Matkalla laavulle

Keskiviikko aloitettiin pihalla aamukahvilla ja seuraamalla koirien leikkejä pihalla. Otto vallan innostui leikkimään Dinan kanssa, vaikka aiemmin olikin ollut sitä mieltä että hänen jääkaappinsa lähelle ei olisi asiaa. Nyt Dina sai kuitenkin kiipeillä Oton päällä joka heittäytyi selälleen pennun kanssa leikkimään. Ruu ei järin pitänyt Dinan pentumaisesta innokkuudesta vaan keskittyi leikkimään Nukan kanssa. Myyräjahti oli myös päivän sana ja paljon myyränkoloja löytyikin. Nenät mullasta ruskeana ja silmät ilosta loistaen palasivat koirat alapihan ja takametsikön myyräjahtireissuilta.
Iltapäivällä lähdettiin Mustialan suoralle uittamaan koiria. Otto tapansa mukaan luttasi rantavedessä ja puuhasteli omiaan muiden uidessa kilpaa keppien perässä. Uimisen lopuksi pojat vetivät spurtit ohrapellossa ja takertuvia vihneitä löytyy Ruun turkin seasta vieläkin...

Otto nautiskelee

Torstaina jäi lenkkeilyt välistä kun onnistuin puiden haussa nyrjäyttämään nilkkani edellisenä päivänä. Eipä koirat lenkille kaivanneetkaan kun kolmatta päivää yhteenmenoon saivat irrallaan juosta pihassa. Muuten harrastukset olivatkin samat kuin muinakin päivinä. Koirien kuvausta, grillaamista, saunomista, päivätorkkuja ja koirien puuhien seuraamista.

Tänään perjantaina onkin sitten satanut vettä kaatamalla ja mökiltä poistuttiin koko konkkaronkka jo aamupäivästä. Koirien kanssa tulin Tammelaan ja täällä vietetään aikaa ainakin huomiseen asti. Otto nukkuu sohvalla peiton alla ja Ruu lattialla (ilman peittoa tietty). Kuvia ilmestyy galleriaan myöhemmin.

Oton ja Ruun leikkejä

maanantai 4. elokuuta 2008

Ruu tokoilee

Ruu on tänään tokoillut kahteen otteeseen. Aamulla tässä sisällä alettiin pohtia maahanmenon syvintä olemusta. Ruu pyrkii menemään maahan istumasta tai muuten vaan perä edellä. Silloin kyynärät on viimeiset jotka osuu maahan ja usein ne jäävät täpinöissä hieman ilmaan. Lähdin siis ensin ohjaamaan Ruuta namilla maahan etupää edellä. Itse istuin lattialla. Sitten samaa hommaa mutta itse olin seisaallaan ja lopulta niin että itse olen seisaallaan mutta koira suunnilleen tuossa sivulla. Lopulta liikkeestä maahanmenon alkeita, edelleen reilulla avulla. Jokaisesta kerrasta palkka ja homma hautumaan.

Illalla oltiin menossa treffaamaan Ruun kanssa ekaa kertaa Dina-pentua. Ennen treffejä jäin tokoilemaan tuohon viereiselle parkkipaikalle. Aloitin seuraamisella hihnassa ja Ruu oli hyvin maltillinen. Se seurasi hienosti ja autoin sitä pysähdyksissä reilusti namilla oikealle paikalle sivulle. Seurattiin suoraa, täyskäännöstä ja erilaisia kaarroksia. Ruu teki hienosti hommia ja palkkailin sitä reilusti mutta satunnaisilla väleillä.

Sitten jatkettiin jo päivällä tehdyillä maahanmenoharjoituksilla. Maahan mentiin hienosti ja nopeasti, palkkana ruoka ja vinkupallo. Välillä autoin palkalla maahan asti, välillä annoin vain käskyn ja pientä vartaloapua (josta onkin sitten hankala päästä eroon jos siitä tekee itselleen tavan...). Palkkasin edelleen reilusti ja hyvin sujui. Otin liikkeestä maahanmenosta suoraan paikallamakuun ja jätin Ruun makaamaan hihnoineen päivineen noin minuutiksi kymmenen metrin päähän. Kehuin maltillisesta paikallamakuusta ja vilkuilut jätin huomiotta. Palasin koiran luo ja palkkasin. Loppuun vielä hieman "kontaktikävelyä" pallopalkalla.

Ruu oli tänään todella hieno!

Sitten mentiin pikkumetsään treffaamaan Dinaa. Dinaa oletetusti kauhistutti Ruun kova ääni, ja Ruu ei voinut käsittää vaikka hän miten teki oikein selkeitä leikkiinkutsuasentoja ja huusi pennun korvaan jotta "TUU LEIKKIIN MUN KAA!", niin se ei tullut. Kuitenkin heti jos Ruu lakkasi möykkäämästä niin Dina uteliaana seurasi Ruun perässä sen touhuja eikä pelännyt ollenkaan. Eiköhän pieni flättipentukin pian opi poron tavoille ja ymmärtää että kova ääni tarkottaa tuplasti enemmän leikkiä!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Tokoilua

Joku mielenhäiriö taisi emäntään iskeä kun se yhtäkkiä pakkasi kaikenmaailman tokoilusysteemejä ja sitten lähdettiin tokoilemaan! Ajelin ammattikoululle aitaukseen. Annoin koirien ensin nuuskutella paikkoja ja kirmailla hetken keskenään ja purkaa suurimpia energioita. Itse keräilin hyvää mieltä koiria katselemalla, päivällä kun oli ollut hieman kiukkuinen olotila.

Kun puuhastelufiilikset oli keräilty otin ensin Oton areenalle. Aiheena hyppy ja alkuun käytin reilusti apuja pitkän tauon jälkeen. Nopeasti Otto muisti homman idean ja toimi ilman apujakin. Seuraaminen sujui hienosti, joskin se olisi saanut olla tiiviimpää. Seuraaminen oli kuitenkin iloista ja kontakti oli hyvä. Seuraamisesta pysähdykset ja niiden perusasennot olivat täysin hukassa.

Muutama luoksetulo ja kaukokäskyjä. Luoksetulot ok, tavallaan ihan innokkaita mutta kuitenkin vähän laiskan oloisia. Kerkee sitä vähemmälläkin tuumas Otto. Mutta kaukokäskyt variaationa istu-maahan-istu toimivat piiiitkän ajan jälkeen melki neljästä metristä! WAU!

Ruun vuoro. Seuraamista. Hau-hau-hau! Ruu oli kuumunut odottaessaan omaa vuoroaan ja se kiljahteli riemusta. Kontakti oli MAHTAVA ja innokkuus vallan LOISTELIASTA, mutta paikka ihan hukassa. Ruu edisti ja se poikitti. Mutta huippukivaa sillä näytti olevan. Palkkasin Ruuta pallolla heittäen sitä satunnaisiin suuntiin "vapaa!" käskyn saattelemana.

Hyppy oli ok, toimi aika samalla tavalla kuin Otolla. Sitten otettiin joitakin puoliliikkeestä olevia maahanmenoja. Kyynärpäät meinasivat jäädä melki joka kerta ilmaan ja koko koira oli jännittynyt kuin viulun kieli. "PALLO PALLO PALLO!". No, kun kyynärpäät osui maahan lensi myös pallo.

Tässä välissä koirat saivat taas kirmailla keskenään.

Oton vuoro uudestaan. Noutoa puisella ohjatunnoudon kapulalla. Toimi kokonaisuutenakin, vaikka tietty aloitettiin osissa. Odota - kapula lentää - hae - Otto hakee - sivulle ( apukäsky) - kiitos! Noudon jälkeen hitaasta liikkeestä maahanmenoja. Ihan kohtuullisia.

Ruu mukaan kuvioon ja kahdella koiralla paikallamakuuta. Toimi todella hyvin jopa sen reilun pari minuuttia noin 15 metrin matkalta. Hieman koirat ottivat lonkka-asentoa ja kuuntelivat ja katselivat ympärilleen, mutta könöttivät paikallaan kuin tatit. Edelleen kun siihen edelliskertaan oli niin pitkä aika, niin auttelin koiria "odota!" käskyillä jos ne näyttivät levottomilta ja kehuilla kun ne makasivat levollisesti katse minuun päin. Näitä tehtiin pari.

Ruu yksin. Metallinouto. Metallikapula oli vähän ällö, mutta hienosti se tuotiin käteen asti vaikkakin se putosi matkalla pari kertaa. Palkaksi kapula vaihtui pallon heittoon ja pallo taas namiin. Pari metallilla ja loppuun pari puisella kapulalla. Se ei sentä tippunut matkalla.

Otolle vielä hyppynouto joka sekin pienillä apukäskyillä toimi hienosti. Sitten koirat saivat taas keskenään kirmailla.

Jos ei Ruusta nyt heti huomenna ole tokovaliota tulossa, niin aikamoinen kotipuuhasteluvalio se kyllä on. Siitä ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle kun katselee sen innokkuutta tehdä töitä ja tehtäviä. Tokossakin siitä olisi oikeasti vaikka miten pitkälle, mutta en vaan osaa tuota hillitöntä intoa saada pysymään aisoissa niin että suoritukset olisivat tarkkoja. Mutta mikäs pakko sitä kilpailla onkaan.

Otto taasen oli hieman laiskistunut sitten viimenäkemän. Liekö siihen vaikuttanut kastrointi, vai oliko namit huonoja, vaiko vain sellainen päivä ettei suurin into tänään löytynyt. Tunnollisesti Ottokin tehtäviään suoritti ja oli ihan iloinen ja innokas, mutta se suurin säpäkkyys ja vauhti puuttui.

lauantai 2. elokuuta 2008

Taikarummun Charmikkaat

Taikarummun C-pennut, Ruun ja Tuikkeen lapsoset syntyivät tänään! 2 prinssiä ja 2 prinsessaa, kaikki mustia merkein. Isin ihania valkotassuja löytyy kuulemma kaikilta. :) Voi jännitystä ja ihanuutta! Pennut ja emä voivat hyvin ja Tuike tunnollisesti hoivaa jälkikasvuaan. Taikarummun pentublogi.

Otto oli tänään treffaamassa noutajatyttöjä Nukaa ja Dinaa. Tyypeillä oli huisin kivaa ja Otto sai pari hepulia niin että Nuka välillä hukkasi Oton. Dina on Oton mielestä vielä hieman ällö, mutta kauniisti Otto Dinan kanssa käyttäytyy. Otto kääntelee päätään pois kun se väistelee Dinan lähestymisyrityksiä ja välillä se murahtaa komentaakseen Dinaa. Kuitenkin niin ettei se satuta pentua. Enimmäkseen Otto on kuitenkin huomaamatta koko pentua ja paistattelee sen ihailussa ja suosiossa.

Ruulle ostin tänään kokeiluun pureskeltavia kasvipohjaisia siilejä, joita meillä on ollut aiemminkin. Matkaan lähti myös pienehköjä valkoisia (lue: rasvattomia ja mauttomia) nahkaluita, sekä perunapohjaisia mietoja puruluita. Nyt vaan varovasti tarpeeksi pitkillä aikaväleillä kokeillaan mikä Ruun massulle sopii, niin saa herra sentäs jotakin pureskeltavaa. Kieltämättä useampaan kertaan on käynyt mielessä miten paljon helpommalla oltaiskaan päästy ilman sitä suolistovirusta... No, Ruu on onneksi puuhakas, iloinen ja aurinkoinen itsensä, joten eipä tässä hätä ole tämän näköinen.

Otolle puolestaan ostin hammastahnaa ja PlaqueOffia. Huomasin sillä olevan ientulehduksen, kun sen kalvaessa ikenistä tuli verta. Tutkin sitten suuta ja monen hampaan kohdalla ienraja oli punoittava ja verestävä. Kieltämättä hammaskiveä löytyy ja henki haisee... Kokeillaan siis nyt ahkerampaa hampaiden harjausta ja paljon kehuttua PlaqueOffia. Viimeisen teho tosin alkaa näkymään vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

Ensi viikolla suunnataan matka taas mökille ainakin pariksi yöksi ja kaveriksi saadaan Tanya. Merja tulee myös koirineen viipymään yhdeksi yöksi joten kyllä meillä siellä sitten koiria piisaa! Mökkireissua siis odotellessa ja Ruun pentusten elämänalkua seuratessa!

perjantai 1. elokuuta 2008

Mökillä Tanyan kanssa

Päätin sitten yhtäkkiseltään torstaina huristella mökille koirien kanssa ja sain Tanyan mukaan kaveriksi. Ohjelmassa oli torstai ja perjantai syömistä, saunomista ja pötköttelyä. Koirat nautiskelivat tuttuun tapaansa vapaudestaan ja kirmailivat pitkin pihaa ja metsää. Pahimman helteen aikana ne pötköttelivät talon seinustalla tai pusikossa varjossa.

Perjantaina lähdettiin Mustialaan uimaan (ja täydentämään jääkaappia). Saatiin olla rannalla keskenämme ja Ruu ui minkä ehti. Ottokin tuli taas luttaamaan rantaveteen ja muutenkin koirat hippastelivat kaislikossa ja rannalla. Tanyan kanssa löydettiin näkinkenkä jonka sisällä asui limainen möykky. Se oli tietenkin Ruunkin mielestä huippujännä kun ihmisetkin siitä olivat niin kiinnostuneita, sen oli pakko olla tärkeä!

Uimisen jälkeen oli taas virtaa puuhastella. Tai joillakin oli. Otto nautiskeli auringonpaisteesta kaikessa rauhassa. Edellispäivän agilityputki oli tänään jo rauhoittunut.