sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Alaska ja Armas - itku pitkästä ilosta

Armaksen velipoika Alaska kävi eilen kylässä. Pieniä rutinoita oli ilmassa pikkuteineillä havaittavissa, mutta hyvin vähän. Siivosti pojat leikkivät, joskin ajoittain toki sata lasissa mentiin kuten asiaan kuuluu. Melkeinpä Alaska halusi enemmän nuhjuta ( = mielistellä tunkemalla suuhun) Elmon kanssa tai kanniskella leluja pitkin pihaa, kuin niinkään painia veljensä kanssa. Mutta Elmo onkin ihana. Elmo on kaikkien pikkupoikien idoli! :D

Elmo ja Alaska

Alaska

Alaska

Armas ja Alaska - rapa roiskuu!

Alaska ja Armas

Alaska ja Armas

Armas ja Alaska

Armas, Alaska ja Elmo

Neuvottelutuokio

Elmo ja Alaska

Alaska

Mahtoi kuitenkin käydä joku liukastuminen tai vastaava äksidentti, kun velipojan lähdettyä nukuttiin hyvä tovi, jonka jälkeen liikkelle lähtiessä Armas ontui. Onneksi kotoa löytyi Rimadyliä, joten sitä siis ja lepoa nyt muutama päivä.

Elmo ja Alaska

Alaska ja Elmo

Elmo ja Alaska

Alaska

Alaska

Alaska

Alaska ja Armas
Ja taustalla Elmo namintoivossa. :D

Alaska

Tänään olin löytävinäni kipukohdan lapaluun päällä kulkevista lihaksista, joten jonkinlaisesta venähdyksestä tai revähdyksestä lienee kyse. Etupäähän on kuvattu läpikotaisin ja ortopedin arviokin kuvista saatu, ja sielä ei löytynt mitään aiempaa ontumaa selittävää. Olisiko silloin jo ollut liharevähdystä (samalla tavalla ilmenneet oireet) ja tuommoisilla revähdyksillähän on tapana revähtää tosi helposti uudelleen - monesti vielä vähän enemmän kuin edellisellä kerralla.

Ja menohan näytti Armaksella eilen jo tältä ennen velipojan saapumista...



Osteopaatilla vol 3

Elmo sai hyviä uutisia osteopaatilta! Ei ole enää kipeän koiran kroppa, vaan paljon elastisempi kuin aiemmin. Ja onhan sen itsekin huomannut, miten Elmo on ollut parempi. Se leikkiikin enemmän. Roudaa välillä leluja sisältä ulos ja toisinpäin - ihan tohkeissaan! Pyöräillä saadaan Elmon ehdoilla. Ja Elmohan tykkää. Ennemmin se pitää ottaa valjaisiin ja flexiin, kun vapaana viipottaa niin julmettua vauhtia nykyään. :)

Elmo 1v 9kk



Armas oli mukana kans ekaa kertaa. Vähän on tälliä ottanut takapäähän ja siellä vähän vinoutta ja pinnettä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa! Parin kuukauden päästä molemmat koirat uudestaan hoidettavaksi.

Elmolle pitäisi nyt metsästää jotakin muun vahvuista gabapentiniä, jotta saataisi vähän laskettua annosta ja etsittyä pienin toimiva annos. Annoshan on nyt aika iso - joskin se on toiminut erinomaisesti. Noita 600mg tabletteja kun ei saa järkevästi mutakuin puoliksi, niin annos on nyt sen 300 + 300 päivässä.


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusvieraita

Tällaisia vieraita ei olekaan ennen käynyt - oli sitten juhannus tai ei!

Ritari ja Lyydia

Kaikkien mielenrahan säilymiseksi
aluksi tutustuttiin hihnassa


Armas esitteli pihan
parhaat kiipeilypaikat!

Lyydia ja (kohta entinen) ruusupuska

Mitä leikittäis?


Mikä meno?

OMG se meni meidän koiratarhaan!
(Ja koppiin kans!)

Tulettehan pian uudestaan?

torstai 18. kesäkuuta 2015

Tokosääntöjä tutkimassa

Tokon säännöthän ovat muuttumassa, ja niitä lueskellessa meinasi pieni TOKO-kärpänen puraista. Näytti ALO:n liikkeet niin kivoilta, että päätin vähän Armaksen kanssa kokeilla miten se taipuisi nyt edes ihan vaan sivulletuloon.

No ei sitten niin v***llakaan - siis edes makkaralla ohjaamalla! Jaa, no tämäpä oli helppo ja ennenkaikkea lyhyt tokoura!

Miten tehdään mukulakoiralle vasemman jalan vieressä napottamisesta maailman kivoin juttu, kun se lähtökohtaisesti on sen mielestä maailman typerin idea ikinä? Otetaan ainaonnellinen hömpsötin Elmo jalan viereen syömään makkaraa! Ei muuten kestänyt naperolta kovin kauaa hoksata, että meillä muuten syödään makkaroita tästälähin vaan mun vasemman jalan vieressä. :D




Alkoi yritystä löytyä siinä määrin että kun seuruutin Elmoa nakki-imutuksella, niin Armas kiilasi itsensä Elmon ja mun väliin! Olisi pitänyt ehdottomasti videokuvata tuo lähtötilanteen sählääminen. Nyt on kuitenkin siihennähden kolmessa päivässä edistytty huomattavasti! :)



Välillä jo vähän naurattaakin!




Elmokin napottaa :)
Tarkkana!
Ja koska mikään ei ole niin tehokasta, kuin porokoirien ahneus, niin tuplana ne yrittää vielä enemmän!




sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Lammaspaimennus - Oivalluksia ja lapsineroja

Minähän olen väittänyt, miten Elmo on vähän laiska paimen. Tai ettei se viitsi vaivautua, jos sille ei ole riittävästi tekemistä. Jälkimmäinen toteamus varmasti pitääkin ainakin osittain paikkaansa, mutta laiska se ei ole! Ensiyritelmällä Elmo pinkaisi kaikki lampaat joka ilmansuuntaan, kun minä huusin sille että "Tule!". No tulihan se, työtä käskettyä, suorinta eittiä luokse niinkuin on opetettu.

Sitten saatiin vähän opetusta. 1. Mitä sinä haluat ylipäätään tehdä? (en tiedä) 2. Mitä sinä haluat, että koira tekee? (öömmm...) 3. Aloitatko kierrosta, vai kuljetuksesta? (kuljetuksesta? Kai? Vai?) 4. Älä ainakaan huuda "Tule!", kun sehän tulee. :D

Tästä se lähtee. Elmo odottaa.
(C) Satu Viljakainen
Noniin, uusilla ohjeilla matkaan, ja voi hyvänen aikanen kyllä Elmo sitten paimensikin! Tyylilleen vannoutuneesti hyvin rauhallisesti (joka oikeastaan on tosi hyvä juttu!), mutta se paimensi koko pitkän pätkän, eikä sillä ollut mitään tarvetta haahuilla muuta, näyttää mielensäpahoittaneelta tai jäädä haistelemaan turhanpäiväisiä.

Elmo sai ihan uudenlaisen arvion, kun minut koulutettiin ensin niin, että Elmo ymmärsi mitä siltä haluttiin. Elmo on kiltti lampaille (no sitä se on aina ollut), se on miellyttämisenhaluinen ja haluaa tehdä töitä mulle! Se myös lukee lampaita oikein hyvin. :)

Mennään!
(C) Satu Viljakainen

Odota!
(C) Satu Viljakainen

Kierrä!
(C) Satu Viljakainen

Noin vaan me sitten kuljetettiin lampaita pellolla ja kuljettiin portistakin. Mun ei oikeastaan tarvinnut muta kuin rytmittää Elmoa käskyillä "Odota" ja "mennään". Kiertokin alkoi päivän päätteeksi sujua. :)

Kuljetusta
(C) Satu Viljakainen

Kuljetusta
(C) Satu Viljakainen

Ja sitten Armas. Armas on lapsinero. Kuulemma. Mut vannotettiin kautta kiven ja kannon tulemaan sen kanssa uudestaankin paimentamaan, kun menee kuulemma muuten hyvä koira hukkaan.

Armas. Kiinnostunut, mutta maltillinen.
(C) Satu Viljakainen

Armas
(C) Satu Viljakainen
Pentuhan se vasta on, ja tietty liinassa kuljettiin, mutta Armaksella on idea heti hallussa. Päivän aluksi käytiin läpi se, mitä paimennuksessa loppuviimein koiralta haetaan: pitää olla innostunut lampaista, mutta pitää olla maltillinen. Sitä kaikkea Armas oli.

Armas
(C) Satu Viljakainen

Armas rauhallisena, vaikka lampaat liikkuivat reippaasti
(C) Satu Viljakainen

Tarkkana ja rauhallisesti
(C) Satu Viljakainen
Armas ei myöskään riehaantunut, vaikka lampaat lähtivät juoksemaan, niistä ei tullut saalista. Armas malttoi tilanteen niin vaatiessa omatoimisesti pysähtyä, arvioida tilannetta ja sen jälkeen luontaisesti toimia juuri oikein tilanten vaatimalla tavalla. Harmi kun kuvista ei välity Armaksen "ongelmanratkaisutaidot" tai se, miten se valitsi toimintansa lampaiden mukaan.

Armas käänsi lampaiden suunnan
(C) Satu Viljakainen