ALO-luokan raakavedos

Eikö se niin kuulu tehdäkin, että ilmoitetaan keskeneräinen koira möllitokokokeseen, googletetaan sen jälkeen mitä siihen ALO-luokkaan oikeastaan kuuluikaan ja mennään sitten hallille kokeilemaan miten sujuu? Ai ei vai. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei perjantain möllitoko toteudu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Mutta tulipahan tehtyä hyvin paljon karkea raakavedos ensimmäistä kertaa tänään siitä, missä mennään ALO luokan suhteen. Joskin toki palkkasin jokaisen liikkeen jälkeen, ja vahvistin lisäksi muutaman perusasennon. Paikkamakuuta ei tehty, sitä päästään huomenna treenaamaan porukassa.

Seuraaminen. Huldalta lähti ihan rukkasesta. Sen silmät meinasi plopsahtaa päästä kun sillä oli niin siistiä ja se oli niin kierroksilla, että se haukkui (!). Juoksemisessa se lähti lentoon ja sillä oli hurjan hauskaa. Tehtiin toinen seuraaminen perään, kun ensimmäiseen oli purettu pöllöääliövirta. Seuraaminen oli hieno! Edellen se oli siisteintä ikinä, mutta Hulda oli hiljaa ja keskittynyt, eikä lähtenyt lentoon juoksussa, vaan seurasi juosten. Hyvät perusasennot ja käännökset.

Liikkeestä maahanmeno. Menee maahan nopeasti mutta ponkaisee pian ylös. Toisella yrityksellä jää maahan. Palaan luokse ja nousee istumaan liian nopeasti. Pyydän uudelleen maahan, ja vasta hetken päästä istumaan.

Luoksetulo. Jätän Huldan odottamaan ja se tulee käskystä luokse. Ja takaa kiertäen suoraan sivulle.

Kaukokäskyt. Matka noin 1,5m. Ehtii tarjota sivulla maahan-istu-maahan ja yhden ylimääräisen sivulletulon. Huldalla on siistiä ja mua naurattaa sen touhotus. Sitten se malttaa vähän keskittyä, jää makaamaan, nousee käskyllä nopeasti istumaan, mutta istuma-asento on vähän huolimaton. Menee käskyllä nopeasti maahan. Koiran viereen palatessa jumppaa taas itsekseen ylös-alas.

Noutoesineen pitäminen. Meillä on meidän erikoispuukapulanpätkä. Menen polvilleni Huldan eteen ja annan sille kapulan. Kehun ja rapsuttelen. Muutaman sekunnin kuluttua otan kapulan pois. Hulda ei pahoittanut mieltään, vaan kysyy, että mitä sitten tedään?

Estehyppy. Muistan, että hallilla on oikea tokohyppy. Hulda on hyppinyt tokohyppynsäkin aina agilityesteellä. Hulda parin metrin päähän esteestä istumaan ja itse toiselle puolelle. Hulda tulee kutsusta esteen yli ja suoraan sivulle.

Mä olin täysin haltioitunut! Onhan tuossa tekemistä toki, mutta Hulda pystyy paljon enempään, kuin mitä olin kuvitellut. Perusasentoihin varmuutta siihen, milloin kannattaa odottaa istumassa, ja milloin mennä maahan, ja taas milloin pysyä maassa ja malttaa odottaa käskyä istumaan. Seuraaminen pyritään pitämään edelleen vain maailman eniten siisteimpänä ikinä. Kapulahommat on eniten vaiheessa, mutta siinäkin on viimeisen viikon aikana taas edetty huimasti. Kaikessa on oikeastaan jonkinlainen runko jo olemassa, nyt vain taas monipuolista treeniä, ettei jää hinkkaamaan pelkästään paria liikettä. Ehkä pikkuhiljaa todellakin jo pitää ottaa isompia kokonaisuuksia treenin alle pienten yksittäisten liikkeenosien sijaan. Tai siis niiden lisäksi. :) Ennenkaikkea tämän päivän asenne oli huiman hieno. En tiedä kummalla oli hauskempaa, mutta yritä siinä nyt leikkiä tokokoetta kun pyrskähtelee koiran rönsyilystä nauramaan useammassa käänteessä.

Mutta rönsyily on hyvä! Mii laiks rönsyily! Siitä on helpompi siistiä suorituksia, kuin yrittää saada laamailevaan koiraan lisää potkua.