perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pitkät piuhat

Sitähän tässä on ihmetelty, että mistä Elmolle tuli ne kaksi antibioottikuurin vaatinutta nielutulehdusta. Mahasta/närästyksestä lähtöisin olevaksi ne todettiin sen perusteella, että tulehdus oli todella syvällä. Aiemmin Elmo söi ongelmitta nivelvaivoihinsa Arthroflexiä ja Nutrolin senioria. Sitten tuossa nelisen (?) kuukautta sitten siirsin sen Nutrolin nivel moniteholle. Ensimmäisen nielutulehduksen jälkeen onnistuin oivaltamaan, että sitä aivan selvästi närästää kala (niinku lohena ruokakupissa) ja se jätettiin pois ruokavaliosta.

Ja vieläkään ei sytyttänyt. Ennenkuin tänään mulle sitten valkeni: Nutrolin nivelen öljy on kalaöljyä! DAA, tottakai se on! En kai osannut ajatella asiaa kun Nutrolin seniori oli sopinut aiemmin hyvin. Nyt tarkemmin tutkailin asiaa, ja seniorissa on kalaöljyn lisäksi kasviöljyjä, kun nivel moniteho on ehtaa kalaöljyä. Seniori on siis kalan osalta "laimeampaa".

Ei muuta voi sanoa, kun voi koira parkaa! Omistajan pitkistä piuhoista kärsii koko koira.

Nyt pitää siirtyä takaisin Arthroflexiin tai vastaavaan, ja etsiä omega kolmoset muualta. Äkkivilkaisulla taitaa kalaöljy olla ainoa (ainakin helppo) vaihtoehto mistä saa EPA ja DHA rasvahappoja, mutta muuten kolmosia voi ottaa vaikka pellavaöljystä. En taida ainakaan heti uskaltaa kokeilla sitä aiemmin sopinutta Nutrolin senioriakaan, että saataisi nyt oikeasti toi kala pois ruokavaliosta ja tilanne rauhoittumaan, jotta nähdään onko se ollut ongelmien aiheuttaja.

p.s. Artsi toipuu hienosti!


Käytiin yhtenä päivällä Myötätuulessa kahvillakin!
Kyllä siinä muutama aivosolu nyrjähti katsellessa
toripäivän ruuhkaa... :D

torstai 30. heinäkuuta 2015

Nivelrikkoa

Onneksi verikokeet eivät tuoneet uusia yllätyksiä. Kilpirauhasessa ei ole vikaa, eikä Elmolla ole sen puoleen addisonin tautiakaan. Jäljelle ei siis oikeastaan jää muuta kuin kyynärnivelten nivelrikko. Sykettäkin on kotona ahkerasti seurailtu, ja se on jo kivunnut kuudekymmenen paremmalle puolelle.

Sain aiheen tiimoilta eilen ortopedin langan päähän, ja asian hahmottamiseksi halusin tietää mitä arvioisi kyynäristä kennelliiton asteikolla. 1/1 ne edelleen olisi, mutta oikea on kuitenkin hieman pahempi kuin vasen. Lievää nivelrikkoa ja steriili tulehdustila kummassakin. Muistilappuun tuli raapusteltua puhelun aikana hajanaisesti seuraavaa: "Oik. pahempi, skleroosi, varislisäkkeen alueella epämääräistä, inkongruenssi?, vas. tiiviyttä puolikuun alueella, oik + vas ei osteofyyttejä, 1/1, synoviitti".

Nyt mennään kipulääkkeillä (Tarkemmin edellinen postaus: Previcox, Gabapentin, Cartrophen) ja levolla. Koiraa lukien levon jälkeen pikkuhiljaa pieniä pätkiä liikuntaa voinnin ja vasteen mukaan.

Jos ei helpota näillä eväillä, niin niveliin voidaan pistää kortisonia, hyaluronihappoa ja puudutusainetta 2-3 kerran sarjana. Mutta sitä ei tehdä nyt yhtäaikaa cartrophen-hoidon aikana sen aiheuttaman kohonneen verenvuotoriskin takia. Lisäksi itse olen jo aiemmin penkonut tietoa IRAP- ja PRP-hoidoista nivelrikkoon, ja tuo PRP voisi tulla kysymykseen jos muu ei auta.

Sitten kiltisti kuuntelin mihin kaikkeen nykylääketiede eläimilläkin pystyy. Kun toki aina olisi vaihtoehtona nivelien CT-kuvaus ja niiden perusteella suunniteltu nivelien osaimplantti (hintaa useampi tonni per nivel, luulisin).

Mutta vaikka voittaisin lotossa, niin joku järki. Sitä voisi edes harkita, jos kyseessä olisi yksi nivel. Mutta jos ensin korjataan kumpikin kyynärä erikseen niin isolla rahalla jota normaalilla kuolevaisella ei ole, pitkine toipumisaikoineen, niin edelleen jää takapään oireilu ja nivelrikkoinen lonkka (tai siinä vaiheessa ehkä jo lonkat?), niin siihenkö sitten päälle vielä useamman tonnin lonkkaleikkaus? Sellaiseen leikkaus- ja toipumisrumbaan en laittaisi edes pahinta vihamiestäni.

Jos joku nyt ihmettelee onko Armas jotenkin arvokkaampi, kun pääsi (tai joutui?) leikkaukseen, niin vastaus on yksioikoisesti "ei". Armas sai mahdollisuuden leikkauksen muodossa, koska sillä vaikuttaa kaikki muut nivelet olevan ihan terveet ja ehjät ainakin tässä vaiheessa kasvua. Niimpä todella toivon että tämä tulee olemaan sille ainoa leikkaus ikinä.

Mutta palatakseni Elmon tilanteeseen, toivon että kyynärät ovat nyt vaan ottaneet itseensä, kun noin viikko takaperin oltiin pyörälenkillä ja kesken lenkin alkoi ukkostaa. Vaikka muuten on pyörällä menty todella maltillisesti, niin silloin tuli hieman pistettyä vauhtia salamoinnin takia. Se saattoi olla liikaa Elmolle ja toivottavasti se siitä taas korjaantuu kun saadan nivelten tilanne rauhoittumaan.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Epikset jaot vol II

Tästä tulee piiitkä teksti. Otsikko olisi voinut olla myös "Hyviä ja huonoja uutisia".

Hyvät ensin, eli Armas. Hakasten poisto sujui hienosti, haava on siisti, ja kaikki näyttää tässä vaiheessa just siltä kuin pitääkin. 2,5 viikon päästä on ensimmäinen kontrolliröntgen ja siihen asti pitäisi pysyä edelleen levossa. 1,5m x 2m aitaus olkkarin nurkassa on siis Armaksen asumus vielä ainakin seuraavaan kontrolliin saakka. Kaulurista sentään päästiin jo eroon. Cartrophen pistossarja aloitetaan todennäköisesti kontrolliröntgenien yhtedessä. Vielä ei viitsi jättää päiväksikään ilman tulehduskipulääkettä, jonka cartrophen vaatii.



Sitten ne huonot... Edellisestä postauksesta siis selviää miksi Elmo tuli mukaan eläinlääkäriin. Vaisuus ja kipuoireet. Vastaanotolla löytyi vielä matala syke ja kuumottavat kyynärnivelet. Näitä sitten selvittämään. Olin huomannut aamulla ennen lääkäriin lähtöä, että Elmo on tosi haluton liikkumaan pihalla. Kävi se nyt pissalla, mutta muuten lähinnä seisoskeli ja katseli.

Ja mitä sitten lähdettiin tutkimaan?
-Pieni verenkuva
-Elinarvot
-Elektrolyytit
-CRP
-Punkkivälitteiset sairaudet
-Kilpirauhasen vajaatoiminta
-Addisonin tauti
-Kyynärnivelten rtg



Kilpirauhasen vajaatoiminnan ja addisonin tuloksia vielä odotellaan, muissa kokeissa ei löytynyt poikkeavaa. Röntgenkuvissa löydöksenä lievää nivelrikkoa (kyynärät olleet 1/1, mutta ilman rikkoa puolisen vuotta sitten), joka toki voi aiheuttaa kipua, mutta epäilyttää aiheuttaisiko se noin voimakasta flegmaattisuutta. Matalaa sykettä se ei ainakaan aiheuta, päinvastoin, yleensä kipu nostaa sykettä. Anaalirauhaset olivat aika täynnä, mutta tyhjentyivät helposti, eturauhanen ok, nielussa ei hereillä poikkeavaa, imusolmukkeet normaalit. Lonkkien taaksevedossa jäykkyyttä.

Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun eläinlääkäri heittää ilmoille tuon addisonin (edellinen oli vielä eri klinikalla, eli sitä epäilyä ei voinut lukea missään Elmon tiedoissakaan), päätin että normaaleista natrium ja kaliumarvoista huolimatta tehdään ACTH-rasitustesti, koska se on ainoa luotettava keino diagnosoida addison.

Addisonhan voi aluksi oireilla tuollaisena totaalisena vetämättömyytenä esim. vain sairastumisen yhteydessä, kun elimistö joutuu stressitilaan. Eikä tuo Elmo nyt oikein ole ihan täysin entiselleen reipastunut missään vaiheessa viimeisen nielutulehduksen jälkeen.



Koska se nyt eniveis on kipeä, ja ainakin osa oireilusta selittyy nivelkivuilla, muutettiin hieman lääkitystä:

Previcox 227mg ½ tbl aamuisin
Gabapentin 300mg iltaisin

Lisäkis aloitettiin Cartrophen pistossarja, koska edellisestä on kulunut reilu 5kk ja se olisi ollut edessä kuitenkin ihan just kohta. Pistospäivinä ei anneta tulehduskipulääkettä.

Nielutulehdusten takia käytetään nyt jonkin aikaa Pepcidiä (10mg aamuin illoin) tulehduskipulääkkeen vuoksi.

Nyt on ainakin niin kattavasti tutkittu, ettei jäänyt mitään availujen varaan. Eikä tarvitse miettiä "Mitäs jos?" "Olisko pitänyt?" "Jos kuitenkin?". Jos tämä kaikki sitten osoittautuu johtuvaksi nivelrikkokivusta, niin sitten selvitellään mitä sen asian hyväksi on vielä tehtävissä. PRP-pistoshoito? Kortisoni- ja hyaluronhappo pistokset niveleen? Nivelten "siivous" tähystämällä? (josta siis toipuu miljoonasti nopeammin, kuin Armaksen tapauksessa, kun aikuisilta ei enää lähdetä katkomaan kyynärniveltä).

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Epikset jaot

Miten. Voi. Olla. Mahdollista.
Miten?

Elmohan vetristyi ihan hyvin sairaslomansa jälkeen, kun päästiin pikkuhiljaa lenkkeilyn makuun. Kunnes se sitten alkoi taas lepäillä ja nukkua enemmän. Perjantaina se alkoi hinkata kuonoaan. Ja raapia. Sillain ihan kunnolla, että sen huomasi, eikä se todellakaan ollut normaalia. Lisäksi se alkoi kirputtaa kyynärniveliään ja etujalkojaan. Tai oikeammin oikein rouskuttaa. Tänään tuntui jo että se rouskuttaa myös takajalkojaan, mutta muualta kropasta se ei itseään raapinut.

Ensin ajattelin kuonossa olleen ötökänpureman, mutta ei sekään oikein sovi kuvioon, kun raapii ja hinkkaa kuonoa ihan kauttaaltaan. Välillä iho on punoittanut, mutta erityisemmin rikki se ei sitä onneksi ole raapinut. Hotspotin varalta olen koko naamaa ja päätä käynyt monta kertaa läpi, mutta eipä ole mitään löytynyt.

Kuonon hinkkaaminen on jo laantumaan päin, mutta eniten nyt pelottaa tuo kyynärien tilanne. Nehän on puolisen vuotta takaperin kuvattu, ja kennelliitosta 1/1 takaisin tulleet. En edes itseasiassa tiedä mikä niistä ykköset tekee, eikä tiennyt kuvannut eläinlääkärikään, mutta ennen tätä ne eivät ikinä ole oireilleet. Eikä se nytkään onnu tai mitään, mutta se saattaa olla mahdoton huomatakin jos kumpikin kyynärä ahdistaa tasaisesti yhtä paljon. Jos ne nyt edes on kyynärät mitkä ahdistaa. Saattaahan se olla vain etujalat sopivasti rouskutettavana kun jonnekin sattuu.

Ja jonnekin aivan varmasti sattuu. Nämä oireet on nähty ennenkin tuon takapään kipuilun kohdalla. Elmo nukkuu paljon ja vähän itselleen epätavallisissa paikoissa. Ja sitten se viimeinen oire, jonka pitää viimeistään herättää toimimaan. Elmo on kärttyinen Armakselle (varsinkin kun kuvioissa on puruluita). Vaikka toinen reppana on teljettynä aidan taakse. Ja vaikka ei todellakaan ole ollut mitään "tilanetta" päällä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta täysin kummallista käytöstä aina leppoisalle Elmolle. Ja valitettavasti ei ole ensimmäinen kerta. Joka kerta nämä oireet on olleet yhdistettävissä kipuun.

Niinpä varasin ajan huomiselle eläinlääkäriin. Menee samalla reissulla kun Armaksella on hakasten poisto.

Että semmosta.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kuvapläjäys

Ensin Elmon touhuja eilisellä lenkillä.

Emuli


Ei pöllömmät lenkkimaastot




Ja sitten Armaksen.

Aina vaan hihnassa oltava

Hyväntuulinen potilas

Hyvä meidän joukkue! :D
Hyvä meidän joukkue vol II


torstai 23. heinäkuuta 2015

Terapiametsä

Olen tässä joutunut pariin kertaan tällä viikolla piipahtamaan Tampereella, ja siellä tungoksessa ja ruuhkassa meinaa samantien aivot räjähtää. Mutta nyt on Elmolle haettuna nestemäistä Gabapentiniä, joten päästään vähän laskemaan annostusta. Tähän asti on mennyt 600mg/vrk ja Elmo on ollut kyllä tosi hyvä, mutta nyt päästään etsimään pienin toimiva annos, jotta ei turhaan syödä isoja määriä lääkettä. Olkoonkin, ettei isostakaan annoksesta ole mitään haittoja ollut. Vielä.

Lasken annoksen nyt ensin 400mg/vrk (edelleen kahteen osaan ajettuna), ja jos kuukauden päästä Elmo on vielä yhtä hyvä, niin sitten lasketaan lisää. Sairasloman aiheuttama takapään jäykkyys tuntuu olevan tiessään, ja käytiinkin Elmon kanssa pyöräilemässä. Elmon mielestä pyöräily on parasta! Ja tuolla metsäteillä hermo lepää Tampereen ihmispaljouden jälkeen. Kummallista miten siinäkin kaupungissa on ihan sujuvasti asunut monta vuotta. Vaan ei enää!

Fillarilenkillä
"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
Kuinka onnellinen voikaan olla hän,Joka täällä vaan saa aina asustaa."

Elmo odottaa jo kovasti marjasadon kypsymistä. Karviaisia se on jo käynyt napsimassa, mustaherukat on tarkastettu ja raaoiksi todettu, sekä pudonneet parisenttiset omenanalut ihmetelty.

Karviaisia
Armaksen voinnissa ei ole tapahtunut ihmeempiä muutoksia. Yhtenä päivänä se takajalallaan raapaisi (Vahingossa? Luulis että sattuu!) tuota leikkaushaavaa, ja siinä on nyt yksi pieni hieman punoittavampi kohta, mutta sitä nyt edelleen ahkerasti suihkutellaan ja tarkkaillaan. Betadinea olen siihen myös muutaman kerran valuttanut.

Vaikka Armaksella meinaa aika pitkäksi käydäkin, niin toistaiseksi se on kyllä uskomattoman kiltti potilas ollut! Visusti pidetään kauluria kaulassa, mutta vahdittuna saa hetkittäin olla ilman, haava siteellä suojattuna, jotta onnistuu mm. puruluun järsiminen.

Rouskis!

Leikimmunkaa!

Omnomnom!

Puruluiden ostaminen olikin hauska tapahtuma. Kun Armas oli eläinsairaalassa leikattavana, menin päiväksi jännittämään äidin luokse. Siis koirien "mamman" luokse. Käytiin sitten kaupoilla ja piipahdin Mustiin & Mirriin. Äiti sitten halusi ostaa potilaalle puruluita. Kassa oli sitten kysäissyt jotakin, ja mä kuulin vaan vastauksen: "En mä tiedä, nää tulee mun lapsenlapselle". :D

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tyyyylsäääää!

Tänä aamuna Armas päätti, että on tyyyylsääää! Lenkille olis pitänyt päästä, perhosia jahdata ja ulkoa löytynyttä palloa kanniskella ympäriinsä. Niin että kuka sitä nyt jossain olkkarin nurkassa jaksaa nököttää?!?


Booooring!

Hihna ja henkselit on, portti auki ja lenkille!
Jaa mitenniin ei?

Haava on onneksi siisti,
kyynärän sisäsivulla on toinen pienempi.

Elmon antibioottikuuri loppui pari päivää sitten, ja on päästy taas lenkkeilemäänkin. Virtaa tuntuisi taas olevan! Nielutulehduksen aiheuttama lepojakso aiheutti sen, että alkuun lenkillä Elmo oli takaa vähän jäykkä, mutta vertyi hyvin lenkin edetessä. Varsinaisesti kipeältä se ei ole vaikuttanut, joten eiköhän se liikkellelähtöjäykkyys siitä tasoitu ny kun päästään taas säännöllisen liikunnan pariin. :)

Säteilevä Elmo

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

3. päivä leikkauksen jälkeen

Tänään oltiin taas jännän äärellä. Oli aika poistaa tukiside ja kipulaastari. Siteen poistin aamupäivällä, mutta kipulaastarin annoin olla iltapäivään, sillä potkua Durogesicissä pitäisi riittää 72h. Haava oli tukisiteen alla peitetty vielä teipeillä, ja niiden irti saamiseksi haavoja piti suihkutella. Ja sitä suihkuttelua olisikin nyt luvassa sitten kahdesti päivässä ainakin seuraavat 5 päivää.

Huomenta!
(Oli sillä kauluri yöllä)
Haavat on tosi siistit ja turvotusta ei ainakaan heti tukisiteen poistamisen jälkeen ole oikeastaan ollenkaan. Jalan ulkosyrjällä on pidempi haava, josta kyynärluun katkaisu on tehty. Tai on siitä itseasiassa varmaan menty niveleenkin, mutta kyynärnivelen sisäsyrjällä on pienempi haava, joka on ollut tähystystä varten. Mutta onhan sinne niveleen toki pitänyt saada useampi kuin yksi värkki kerrallaan.

Heti tukisiteen poiston jälkeen, kipulaastari on vielä.
Kaulureita kun löytyi omastakin takaa, niin tein Armakselle yhden hieman pienemmän.
Kuvassa oleva on niin iso, että sen kanssa on hankala suhteellisen pienessä tilassa olla.

Armasta tuntuu ärsyttävän, kun nyt on kokoajan pidettävä kauluria. Tähän asti vahdittuna sai olla ilman, kun oli kuitenkin tukeva paketti haavojen suojana. Nyt on torven oltava kokoajan, ettei se vaan ehdi nuoleskella noita haavoja.

Yllätyin aika lailla, kun melkein heti paketin purkamisen jälkeen Armas pystyi makoilemaan rintansa päällä. Tai oikeammin kummankin kyynärnivelen päällä. Lisäksi se pystyy nyt nukkumaan myös leikatun jalan puoleisella kyljellä! Ulkona vauhti on vakio: Mahdollisimman täysiä. Armas laskee jalkaansa jo maahan, mutta ei se sille kovin paljoa vielä painoa varaa. Mutta sitten kun on kiire ja pitäisi muka äkkiä ulkona päästä jonnekin (vaikka siis tietysti on visusti hihnassa ja toppuutellaan!), niin ei muuta kuin kinttu ylös, niin kolmella jalalla pääsee paljon lujempaa... :D

Vielä yksi kuva eiliseltä. Armas kaipasi seuraa.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Hurjan reipas potilas

Ihan ensin pitää ihmetellä röntgenkuvaa verrattuna siihen mitä sieltä sitten löytyi. Tokihan eläinlääkäri sieltä kuvasta bongasi ihan oikein ne muutokset, jotka kuvassa on nähtävissä. Ja tiedossa oli sekin, ettei kaikki muutokset näy röntgenissä, siksihän sitä CT-kuvausta meille suositeltiinkin. Mutta siis tässä on rtg-kuva kyynärnivelestä, josta löytyi tähystäessä kuolioiutuvaa, irtoamassa olevaa rustoa, merkittävä inkongruenssi ja murtumaraja nivelpinnassa:



Sitä vaan, että ei ihan heti uskoisi mitä kaikkea siellä sitten oli, kun tuota kuvaa katsoo.

Mutta semmosta se nyt on, ja on aika keskittyä pääasiaan, eli hurjan reippaaseen potilaaseen! Tämän päivän aikana Armas on keksinyt miten se pääsee tuon paketoidun jalan kanssa makuulle. Ylös se on päässyt hyvin jo tovin, ja ulkoilut sujuu hienosti kolmella jalalla pompottaen. Ihan sitä saa toppuutella - vauhtia siis olisi jokaisen perhosen perään!

Ihaninta on se, ettei se ainakaan toistaiseksi vaikuta tippaakaan kipeältä, mikä on kyllä aika uskomatonta! Armaksella on asenne (ja lääkitys :D ) kohdillaan ja häntä heiluu ahkerasti kuten ennenkin!

Aamulla hengailin Armaksen seurana "yksiössään"

Ulkoilua!

Lepotauko...

...ja auringosta nauttimista!

Hyvin pomppii!

Invaramppi tuli kyllä tarpeeseen
Lampaat lähtivät tänään kotiinsa. Paljon aikaisemmin kuin oli tarkoitus, mutta nyt Armaksen kuntoutuminen on pääasia. Meillä kun ei maatilan puitteita ole, eikä lammaslaitumia erikseen, niin lampaiden oli tarkoitus saada olla vapaana pihassa. Ihmisrakkaita kun olivat, niin oli vähän turhan hasardia ulkoiluttaa Armasta tuossa pässien seassa. Kurjaa, mutta näin on paras.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Leikkaus takanapäin

Eilen tähystys sitten tehtiin. Ennen leikkausta ortopedi vielä tutki Armaksen, ja varmisti että kipu tulee nimenomaan kyynärnivelestä, vaikka rtg kuvat sitä toki puolsivat. Ja sieltähän se, ihan selkeästi, ei jäänyt arvailulle varaa.

Löydökset olikin sitten aika karua kuultavaa. "Varislisäkkeen rustovaurio ja merkittävä inkongruenssi". Diagnoosi kasvuhäiriö. Joskin nuo sattuneet tapaturmat ovat mahdollisesti tuoneet vaivan selkeämmin esille, mutta ei se tuota diagnoosia miksikään muuta.

Jos en nyt ihan läpiä päähäni puhu (kun tuli puhelimessa kerralla aika paljon sulateltavaa), niin kyynärnivelen rusto oli niin vaurioitunut, että se oli mennyt paikoitellen kuolioon ja siitä oli irtoamassa paloja. Koska nivelen tilanne olikin ehkä oletettua pahempi, on ennuste varauksellinen. Kyynärnivel siivottiin ja kyynärluu katkaistiin inkongruenssin takia.

Armaksen korjattu jalka

Seuraava ryövätty netin syövereistä, mutta siinä on aika hyvin selitetty. Poimin kohdat, jotka koskevat Armasta:

"...Luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota...  
...Varislisäkkeen kasvuhäiriössä rustonalaisen luun verenkierto häiriintyy, lisäkkeen luuhun syntyy paikallisia kuolioalueita ja lisäkkeestä lohkea luu-rustokappaleita...
...Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä, kyynärnivelen inkongruenssi aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja kasvuhäiriön muotoja. Yleensä tämä tilanne vaatii kirurgisen hoidon: kyynärluu katkaistaan, jolloin kyynär- ja värttinäluun nivelpinnat pääsevät asettumaan samalle tasolle..."

Potilas itse on verrattain reipas. Durogesic kipulaastari pitänee suurimmat kivut loitolla, sillä jos Armaksella ei ole tylsää, vaan häntä huomioidaan, niin ihan pystyy olemaan tyytyväisenä ja heiluttelemaan iloisesti häntää. Jalka on tuetussa paketissa, joka poistetaan 3 vrk kuluttua. Katkaistua kyynärluuta ei ole siis mitenkään kiinnitetty eikä sen paremmin kipsattu, sillä se saa itse hakea paikkansa ja luutua niveltä rasittamattomaan asentoon. Toipumisaika tulee olemaan pitkä. Ontumista voi olla 3-6 kk, mutta luutumisen pitäisi tapahtua parissa kuukaudessa.

10-12 vrk kuluttua on haavan tarkistus ja hakasten poisto. 4 viikon kuluttua ensimmäinen kontrolliröntgen, jonka jälkeen voidaan varata aika hintaan kuuluvaan vesimattofysioterapiaan (jota toki on suositeltavaa harrastaa useamminkin kuin kerran).

Nyt siis 3 vrk apunamme on kunnon mömmöt Durogesic-kipulaastarin muodossa. Lisäksi aloitettiin:
Previcox 227mg (½ tbl kerran päivässä, tulehduskipulääke)
Therios vet 750mg (½ tbl 2 kertaa päivässä, 10 vrk, antibiootti)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Rtg-kuvia ja ortopedin lausuntoa

Armaksen ontuma meni niin pahaksi, että se perjantaina hyppi enää kolmella jalalla. Sain siitä onneksi videota, koska kun päästiin Hattulan Univettiin asti, se ei enää ontunut läheskään niin pahoin. Armaksen liharevähdys oli jo hyvin parantunut, mutta kipu paikallistui kyynärniveleen. Siihen samaan, jota se ontui pari kuukautta sitten, saatuaan silloinkin aikamoisia törmäilytällejä.

Röntgenkuvat eivät paljon mieltä nostaneet. Niissä näkyy varislisäkkeen alueella periostireaktiota sekä lievää osteofyyttimuutosta. Sinällään löydökset sopivat kasvuhäiriöön, mutta toisaalta kun ontumat ovat ilmenneet aina jonkinasteisen tapaturman jälkeen, ei voida ainakaan tässävaiheessa sanoa mikä muutokset aiheuttaa. Tähystyksessä ehkä voidaan saada enemmän viitteitä siitä, mikä on vian alkuperä. Jos rusto on vaurioitunut vain siltä osin, johon voimakkain rasitus kohdistuu, se voisi olla todennäköisemmin kasvuhäiriö. Jos taas muutakin on rikki, niin trauma saattaa olla todennäköisempi syypää. Se selviää sitten vain tähystyksessä - tai jää ikuiseksi mysteeriksi.

Ortopedin suositus oli ottaa ensin CT-kuvat (n. 900 eur), mutta koska opiskelijan tuloilla ei kuuhun mennä, päädyin suoraan diagnostiseen tähystykseen. Siinä voidaan kuitenkin sitten tehdä heti tarvittavat toimenpiteet vaivan korjaamiseksi. Riski tosin on, että niveleen mennään sorkkimaan turhaan, jos siellä ei olekaan mitään. Tämä on tietty p*ska juttu, mutta turhakaan tähystys ei mikään maailmanloppu ole, joskaan ei tietenkään kovin toivottavaakaan. Ja edelleen ne rtg kuvat (ja ennenkaikkea oireet!) puhuu sen puolesta, että jotain on.

Tässä on vielä kuitenkin semmoinen pakoreitti, että ortopedi tutkii Armaksen ennen leikkausta. Jos hän sitten vakaasti on sitä mieltä, että kipu ei kaikesta huolimatta voi tulla kyynärnivelestä, niin sitten ei vaan leikata, vaan tehdään uusi suunnitelma.

On mahdollista, että kyynärluu tullaan katkaisemaan paineen tasaamiseksi niveleen. Se saa sitten luutua omia aikojaan sopivaan, niveltä rasittamattomaan, asentoon. Tästä seuraa että jonkunasteista ontumista ja ylipäätään toipumista on luvassa parista kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Raskasta tulee varmasti olemaan erittäin aktiivisen nuoren koiran kuntoutus - tai lähinnä se levossa pitäminen. Mutta on se vaan niin hieno ja rakas otus, että pidän tätä kaikkea kuitenkin rahanmenon, huolen ja vaivan arvoisena.

Pitäkäähän peukkuja, leikkaus on jo torstaina!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Meiltä ei muuten potilaat lopu!

Maanantaina Elmo alkoi olla vähän vaisu. Tiistaina se ei tehnyt muuta kuin nukkui ja murjotti. Kuumetta ei ollut, eikä siinä oikein ollut mitään muutakaan oiretta mistä olisi saanut kiinni, kuin väsymys. Keskiviikkona varasin sille eläinlääkäriajan, joka saatiin torstaille. Samalla huomasin, että sen henki hieman haiskahtaa, mutta ei paljoa. Keskiviikkona Otto tuli meille hoitoon, ja siitä Elmo jaksoi hetkeksi innostua, mutta aika pian se jätti Oton rauhaan. Torstaiaamuna Elmo ei edes tullut aamupalaa kerjäämään, vaikkei ollut saanut omaa ruokaa.


Tohtoriin menossa!

Oireet muistutti paljolti huhtikuussa ollutta nielutulehdusta, mutta eihän sitä taaskaan omin avuin sieltä näe. EIkä nähnyt eläinlääkärikään ilman rauhoitusta. Elmo pikku unosille, ja sieltä se taas löytyi: Kurkunpään rustot voimakkaan verestävän punaiset. Kuurit antibioottia (Clamovet 200mg/50mg : 1 tbl 2 kertaa päivässä) ja Losecia.

Tällä kertaa pippeliosastolla ei ollut tulehdusta, joten todennäköisesti viimeksi oltiin ihan oikeassa siitä, että suusta/mahasta tuo on lähtöisin. Mutta mistä tuo sitten johtuu? Seuraava on sitten pelkkää arvailua:

1. Jokin ruoka tai ruoka-aine ei sovi. Elmo on aina kyllä voinut syödä mitä vain ilman ongelmia, mutta joskushan nämä ongelmat vain alkavat, jos ovat alkaakseen. Huhtikuisen nielutulehduksen aikaan olin alkanut antamaan enemmän lihoja, siirtynyt "lihaa lisukkeeksi" tavasta 50/50 malliin (tai välillä jopa lihavoittoiseen 70/30). Samalla Elmo oli ollut pitkällä tulehduskipulääkekuurilla, jonka silloin ajateltiin ärsyttäneen vatsaa.

2. Refluksi. Mahanportti voi olla löysä ja hapan ruokamassa pääsee ruokatorveen riippumatta siitä mitä syö.

3. Helikobakteeri. Tai joku. Mä en näistä muuta tiedä, mutta itseltä helpotti närästykset from hell kun helikobakteeri saatiin hoidettua pois joskus vuonna nakki. Sittemmin ne alkoivat uudelleen ja loppuivat vasta kun tajusin heivata vehnän ruokavaliosta. Että siltäosin syy saattaa löytyä ihan helposti kohdasta 1.


Tohtorin jälkeen

Nyt on hankalaa se, että mitä ikinä muutoksia tekeekin päästäkseen parempaan lopputulokseen, niin Elmo ei oireile - se on vaan sitten jonakin kauniina päivänä ihan vetelä. Ja yhden IBD-koiran kokemuskella olen takuulla nähnyt keskivertoihmistä laajemman skaalan närästyksen erilaisia oireita ja ilmenemismuotoja. Kuvittelis siis tunnistavan oireet.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, joten ruoka menee vaihtoon ja siirrytään ja pysytään pelkällä nappulalla. Sotii lähes mun kaikkia ruokintaideologioita vastaan, mutta kaikki oli hyvin, kun Elmo oli pääasiassa nappularuualla. Palaamme siis siihen. Ja jos jotakin olen oppinut, niin sen, että on aivan yhdentelevää mitä minä haluan syöttää koiralle, kun vain ja ainoastaan se ratkaisee, mikä sille koiralle oikeasti sopii.

Nappula-asia on vielä hieman pohdinta-asteella, mutta nykyinen ruoka on Proboosterin kana-riisi ruoka, jonka ajattelin vaihtaa Brit Caren lammas-riisiin. Muita harkintalisatalla olevia sapuskoita näin näppituntumalta voisi olla Brit Caren peura-peruna tai Orijenin jokin viljaton nappula.

Lemü-Lemü
Tänään hengaillaan rennosti ja annetaan antibiootin hoitaa hommat! :D

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Takapakkia ja pakkolomaa

Lauantaiaamuna päädyttiin takaisin lähtöruutuun. Armas onnistui hillumaan narussa siinämäärin, että se eteni lähinnä kolmella jalalla. Enkä edes usko, että hihnassa loikitut loikat sai koko vamman takaisin lähtöruutuun, vaan se, ettei tuommoista virtaisaa nuorta koiraa meinaa saada pysymään levossa! Se saattoi maata paikallaan, ja saada yhtääkkiä jonkun aivopirun ja singahtaa puuhaamaan jotakin. Siis sisällä! Ulkoilut kuitenkin tapahtuivat vaan ja ainoastaan hihnassa! Lisäksi musta tuntuu, etten itsekään ihan sisäistänyt heti alkuun miten pahasta vammasta oikeasti on kyse.

Vaikka häkkilepoa ei varsinaisesti suositella lihasvammojen hoitoon, vaan kevyt liike tekisi jopa hyvää, niin ei paljon jäänyt vaihtoehtoja. Armas oli jo viikon ehtinyt ontua, ja taas oltiin alkutilanteessa aivan kolmijalkaisena. Ei muuta kuin Armas häkkiin, ulkoilut todella lyhyessä hihnassa ja ihan kaikelle keulimiselle ehdoton nou-nou!

Yllättävän hyvin pieni häkkieläin tyytyi kohtaloonsa ja asumukseensa olohuoneen nurkassa. Yöt se sai olla vapaana makkarissa. Armaksella on tapana illalla tulla hetkeksi sänkyyn rapsuteltavaksi, jonka jälkeen se menee lattialle yöunille. Tämä sänkyyn ja sieltä pois siirtyminen toteutettiin ihmisen avustamana, joten ei tullut hyppyjä siitäkään.



Ja TA-DAA! Maanantaina (eli eilen) se ei enää juurikaan ontunut. Ihan pienen pientä jalan keventämistä harvakseltaan. Kaksi päivää pakkolomaa teki siis hyvää! Armas sai siis sen verran vapauksia, että saa olla sisällä vapaana. Leluja ei ole tarjolla, ja kaikki hilluminen kielletään heti. Hihnakävelyäkin tuli heti reilummin, sillä Armas meni aivan vesiripulille. Mitään outoa se ei ole päässyt syömään kun on ollut hihnassa ja muutenkin vahdittuna, ja ainakin aiemmin se on kestänyt Rimadylin hyvin.

No, vähemmän jos ollenkaan ontumista tarkoittanee, että vähemmän tai ei juuri lainkaan kipua. Jätin siis eilen kipulääkkeen antamatta ettei ainakaan ärsytä mahaa enempää, ja tilalle Inupekt fortea ja Biobakkia. En oikein tiedä mistä se olisi mahtautiakaan saanut, ellei sitten viikon takaa ell reissulta jotain pöpöä jolla on viikon itämisaika?

Ja virtaa riittäisi silti aina vaan. Meinasin ensin etten raaski potilasta kiusata 8kk poseerauskuvilla, mutta kiusasin sitten kuitenkin. Meneehän tuo näyttelypönöttäminenkin jonkinlaisesta aivojumpasta. Sen verran on näemmä tokon alkeita tavattu, että tarjolla oli aluksi istumista ja katsekontaktia. Ihan sopiva toipilaan aivojumppa siis muistutella, että joskus voi seistäkin.

Armas 8 kk   -   16,4 kg   -   50 cm

Suunnitelmissa on jatkaa ainakin koko tämä viikko teemalla "sisällä vapaana riehumatta - ulkona hihnassa voinnin mukaan". Eilen tuon ripulin takia tuli käveltyä 2 x 1km "lenkit" plus sitten tietty omassa pihassa pyörittiin monta kertaa. Kummankin pidemmän kävelyn jälkeen pistin vielä jääpalapussia tuohon lavan päälle. Ei ainakaan vaikuta siltä, että olisi huonommaksi mennyt, joten tästä sitten tällä viikolla pikkuhiljaa lähdetään pidentämään kävelyitä ja keksitään jotain hömppätokojuttuja tai vastaavaa aivojumpaksi. :)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Lihasvamma

Käytiin sitten tiistaina eläinlääkärissä näytillä, kun oma diagnoosi lihasrevähdyksestä alkoi epäilyttää Armaksen ontuessa kipulääkkeestä huolimatta jo neljättä päivää. Rtg-kuvia ei otettu, sillä Armasta on jo kuvattu ( = säteilytetty) ja rauhoitettu enemmän kuin olisi toivonut. Viitteitä murtumista ei ollut ja Armas yrittikin kaikkensa, ja onnistuikin liikkumaan lähes normaalisti lääkärin katsoessa liikkeitä. Vaikka kaikki nivelet väänneltiin sillä ajatuksella voisiko siellä olla tapaturman aiheuttama irtopala, niin nivleistä ei löydetty poikkeavaa. Lapalihaksessa sen sijaan selkeä aristava kohta ja turvotusta. Oli se mun kotidiagnoosi sitten kuitenkin oikea.

Klinikalta lähtiessä, kun kukaan ei enää katsonut, pystyikin sitten taas autolle mennessä nilkuttamaan ihan rauhassa...

Kipulääkettä jatketaan vielä, ja seuraavat pari viikkoa pitäisi ottaa iisisti. Tarkoittaa siis lyhtkestoista ja rauhallista kävelyä hihnassa. Helppooooo... Kävin suihkussa, niin sillä välin sisällä oli hilluttu, ikkuna-avain oli irrotettu, sitä oli pureskeltu ja se oli piilotettu pedin alle. Seuraavana päivänä Armas sitten ontuikin taas enemmän. Tänään ollaan oltu paljon pihalla, joskin se Armakselle tarkoittaa narussa lipputankoon köytettynä olemista, mutta saapahan edes katsella lampaiden touhuja samalla. Ja joskus käy niinkin hyvä tuuri, että lampaat tulee luokse...

Armas ja Sisu - korvapesu. Näillä kahdella synkkaa! :)
Tästä olis ollut videokin, mutten osaa laittaa sitä tähän.

Voi ottaa helposti kokonaisen kuukaudenkin kuulemma, että lihasvamma parantuu kokonaan. (Ja ovat alttiita revähtämään helposti uudelleen varsinkin toipumisvaiheessa). Nyt siis täytyy todella maltilla kuntouttaa kinttua, sillä kahden kuukauden päästä Armaksen on tarkoitus osallistua Oulussa järjestettävään paimennustaipumuskokeeseen! Huisia!