keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Armas ja noutokapula

Koska nyt on Armaksen kinttuleikkauksen takia niin, ettei siitä tule agilitykoiraa (tai ainakaan mä en ota sitä riskiä että sen agihypyillä rikkoisin ennenmaikaisesti), niin on tässä alkanut purra pieni tokokärpänen.

Muttakun mitään ei voi treenata! Muka. Olis kiva päästä palkkaamaan niistä rauhallisistakin asioista niin, että ne on parasta ikinä ja voidaan vähän yhdessä hillua siihen päälle. Ja jotakin aivojumppaakin tarvis keksiä.

Hei! ALO-luokan noutokapulan pito! Joo! Innoissaan sitten eilen kaivamaan kapulaa kaapin perukoilta.

Armaksen mielestä kapula oli KA-MA-LA. Ihan Hirveä! Jopa kerrassaan Pelottava! Siinä sitten pohtimaan, miten tämä alkuopetus pitäisi toteuttaa, kun koira ei tule kahta metriä lähemmäs kapulaa vaan luikkii pitkin seiniä. Kapula lattialle ja odottamaan. Ensin Armas yritti sieltä kahden metrin päästä ilmaista maahanmenolla kapulaa kuten hajupurkkejakin. Ei palkkaa. Sitten se huvitti itseään kaivamalla mattoa jonka päällä kapula oli. Hurjan jännittävää kun kapula liikahti! Ei palkkaa.

Homma seis ja miettimään. Pelkoreaktio oli niin yliampuva, että päädyin antamaan pienen määrän kipulääkettä. On tässä tullut huomattua, että kaikkiin ihan selittämättömiin säikkykohtauksiin monesti löytyy syyksi kipu.

Tunnin päästä uusi kapulan esittely ulkona, ja Armas suhtautui siihen aivan eri tavalla. Kapula käväisi pikaisesti muutaman kerran suussakin. Ja siitä vielä parin tunnin päästä Armas kantoi kapulaa pihalla!

Tänään otettiin sitten uusintakierros:









Ja sitten aina ei mene ihan niinku oppikirjoissa...

WTF?!?!

Ei oo aina niin helppoo!

Huomaa epäuskoinen ilme, jolla koira katsoo ohjaajaa.
Ja leijuva taikakapula.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Armaksen aikaistettu kontrolli

No en sitten ehtinyt eilen juuri muuta kuin tuon postauksen kirjoittaa, niin Armas alkoi oksentaa. Ensin pari harmittoman oloista puklua, sitten koko napero oli itse surkeuden ilmentymä ja lopuksi lensi vielä kunnon yrjöt ja Armas oli koko päivän ihan vaisu. Eniten huolestutti Armaksen nuutunut olemus, mutta yötä kohden se siitä sitten kuitenkin hieman piristyi ja ruokakin pysyi sisällä.

Päätin soittaa eläinlääkäriin ja aikaistaa kontrollin huomiselle. Kuka sitä varmaksi tietää johtuuko oksentelu kipulääkkeestä, mutta eipä sitä ainakaan saisi oksentelevalle antaa.

Pienet päivätokkurat
Univetin lattialla
Armaksen kintusta otettiin kontrollikuvat, ja samoilla rauhoituksilla kuvattiin vatsaontelo oksentelun takia. Kynärluu on luutunut viimekertaan nähden, mutta vielä ainakin 4 viikkoa pitää vaan edelleen huilata. Ei siis vieläkään lupaa vesimatolle, saati muuhun liikuntaan. Neljän viikon kuluttua saa mennä vesiterapiaan, jos tilanne on niin hyvä ettei jatkuvaa kipulääkitystä enää tarvita.

Mutta siis hirveä rakohan tuolla luussa on edelleen. Seuraavat kontrollikuvat 8 viikon kuluttua.





Oksentelun oletetaan johtuvan kipulääkityksestä, joten nyt kokeillaan Tramalia pienellä annoksella tarvittaessa. Annos siis kuitenkin vain 25 mg 2-3 kertaa päivässä tarvittaessa, ja ainakaan aiemmin Armas ei ole mennyt mitenkään erityisen sekaisin isommastakaan annoksesta. Jos tuntuu, ettei Tramal jostain syystä ole hyvä, voi tavallista tulehduskipulääkettä kokeilla puolikkaalla annoksella yhdessä (tai siis tietty sopivalla välillä) Pepcidin kanssa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Armakselle kipulääkettä

Ei tuo Armas nyt näytä pärjäävän ilman kipulääkettä, joten aloitin sille eilen taas Previcoxin. Pitää huomenna soitella Elmolle ja Armakselle kontrollikäyntiaikaa. Olen nyt antanut Armakselle myös antepsinia, josko se suojaisi hieman vatsaa kipulääkkeeltä ja pärjättäisi sinne kontrolliin saakka.

Elmon kanssa on päästy nyt aika hyvin ulkoilemaankin. Pitää vaan yrittää malttaa ettei tulisi liikaa sitä nyt vielä rasitettua. Tänään onkin sekä Elmon että emännän hyvin ansaittu lepopäivä...


Tämä oli pitkästä aikaa erittäin tervetullut näky!







torstai 24. syyskuuta 2015

Kortisonin säätöä

Elmo on nyt viikon syönyt Prednisonia annoksella 10mg joka toinen päivä. Maanantaina oli välipäivä kortisonista ja Elmo pystyi pidättämään koulupäivän ajan (8h). Tiistaina sitten oli kortisonipäivä ja samaisen ajan kuluessa oli tullut pissat sisälle.

Soitin sitten Hattulan Univettiin taas kerran ja kysyin onko sillä kuinka suuri merkitys, onko kortisonia 10mg joka toinen päivä, vai 5mg joka päivä. Sovittiin, että annan Elmolle nyt tuon 5mg joka päivä. Kaapissa olikin sopivasti Oivalta jääneitä 5mg tabletteja Prednisonia. Elmon 40mg tableteista olis jo liian hankalaa murtaa sopivia 1/8 tabletteja. Mun maailma ei todellakaan kaadu pissoihin sisällä, mutta mahtaa se olla Elmolle kurjaa pidatellä rakko ratkeamispisteessä ja sitten joutua lorottamaan lattialle. Elmo kun ei todellakaan pissaile sisälle muuta kuin äärimmäisen pakon edessä.


Eläinlääkärin kanssa pohdittiin, että jos tuo edellinen annos on vielä pissattanutkin, niin se voi myös vielä väsyttääkin. Muutenhan Elmo on ollut kokolailla hyvä, mutta vähän alavireinen. Jos Elmo nyt on hyvävointinen 5mg annoksella ja oireet pysyy kurissa, niin voi viikon-kahden kuluttua laskea kortisonia jopa annokseen 5mg joka toinen päivä. Muuten olis sitten kontrolli suunnitellusti 3 viikon kuluttua.

Tähän vielä omaan muistiin lista Elmon kortisoneista:

Prednison 26.8. alkaen

1. viikko: 40mg / vrk
2. viikko: 20mg / vrk
3. viikko: 10mg / vrk
4. viikko: 10mg joka toinen päivä
5. viikko: 5mg / vrk

maanantai 21. syyskuuta 2015

Elmo 2 vuotta!

Ei siitä ole kuin pari viikkoa, kun vielä pelkäsin että tätä päivää ei ehkä nähdä, mutta katinkontit!
Onnea maailman paras Elmo, jo 2 vuotta!

Tästä hupsusta karvapallosta kasvoi ihan oikea hupsu aikuinen koira :)





 Ja sitten vähän tuoreempia, eli eiliseltä. :)







Anna karkki! :D

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Vertailukuvia

Taisin mainita siitä, miten tuntuu että Elmon vointi jumittaa. Onneksi on tullut otettua jotakin kuvamateriaaliakin, sillä huima parannus on tapahtunut suun haavaumien kanssa ihan vaan parissa viikossa!




Armaksella sen sijaan on ilmennyt viimeaikoina satunnaista oksentelua. Mitään ei kuitenkaan tule ulos ja koiruus on pirteä kuin mikä, joten tuskin se mitään kovin vakavaa on. Päätin että jätän nyt kuitenkin huomisesta alkaen kipulääkkeen taas kokeeksi tauolle, josko se puklailu siitä rauhoittuisi. Jos sitten tuntuu, ettei se pärjää ilman kipulääkettä vielä, niin pitää siinä kohtaa ottaa luuri käteen ja kilauttaa eläinlääkärille.

Harmi kun en edelleenkään saa niitä videoita mun luurista intternetin ihmeelliseen maailmaan, jotta voisin laittaa videota miten hyvin se porskuttaa. Onnistuiskohan linkitys facebookkiin? Käykää kokeilemassa täältä: https://www.facebook.com/sanna.huittinen/videos/10205624149183204/?pnref=story

Toimiko? Jos ei, niin laitetaan edes pari kuvaa. :D Armas ei vaan voi ymmärtää miksi tuossa tiellä pääsee vaan vähän pyörähtämään, eikä pääse oikeasti lenkille... Hajuja riitti tuossakin kohdassa. Siitä kipitti aamulla 7 peuraa...



Wazzup?

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kortisonin laskua

Torstaina laskettiin taas kortisoniannosta ja tällä hetkellä menee Prednisonia 10mg joka toinen vrk. Vointi kohenee todella todella hitaasti, mutta kohenee kuitenkin. Jaksaminen on hiukan lisääntynyt, mutta nyt tuntuu vaivaavan taas pahanhajuinen hengitys, pippelin nuoleskelu ja ientulehdus. Sopivat sinänsä perussairauden aiheuttamiksi, mutta pitää nyt tarkkailla jos ei kotikonstit auta, niin sitten varailla aikaa lääkäriin ensiviikolla. En tiedä voiko tässä sitten olla tarvetta antibiootille, vai pitääkö miettiä onko autoimmuunisairauden lääkehoito riittävää sitten kuitenkaan.

Kuvia aamulenkiltä.
Joka muuten oli pidempi kuin pitkään aikaan!




keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ylimääräinen kontrollikäynti

Mulla oli jo viikko sitten se olo, että Elmosta tarvitsisi ottaa verikokeita, mutta eläinlääkäri ei nähnyt niitä tarpeelliseksi. Sanoi, että maksa-arvot varmasti ovat koholla kortisonista johtuen, mutta se ei tarkoita etteikö maksa toimisi normaalisti. Jätettiin sitten kokeet ottamatta, mutta koko viikon mua on riivannut se ajatus, että ne tarttis ottaa. Kun mitäs jos?

Elmo on kortisonin laskuista piristynyt kyllä jonkin verran, mutta ei se vielä ole kovin hääppöistä jos se jaksaa kerran päivässä käydä ihan muutaman minuutin hölköttämässä ravia. Eilen ekaa kertaa innostui semmoisen 50m matkan jopa laukkaamaan sänkipellolla, mutta on se vielä äärimmäisen kaukana siitä millainen 2 vuotiaan koiran toivoisi olevan.

Eli hyvä se ei ole vielä mitenkään päin, mutta mun on mahdoton tietää millainen sen pitäisi tässä vaiheessa lääkitystä ja toipumista olla. SLE-tyyppiset sairaudet voivat kuitenkin vaikuttaa ihan koko kroppaan, ja käsittääkseni munuaiset ovat yksi yleisimmistä sisuskaluista mihin SLE voi iskeä. Joten ei muuta kuin tuohon naapurikylän tuttuun eläinlääkäriin eilen soittelemaan, että voitaisko ottaa vähän veriä - vaikka sitten ihan vaan mun mielenrauhan vuoksi.



Verikokeissa ei onneksi ollu mitään kovin kamalaa. ALT maksa-arvo oli hieman koholla: 274 (10-118), mutta se voi johtua kortisonista. Ja jos ei johdukaan, niin ompahan nyt vertailuarvo jos ja kun otattaa kontrolliverikokeita myöhemmin. Hieman koholla oli myös verihiutaleet, joka voi (ainakin ihmisillä) kohota tulehdussairaudessa. Lisäksi hieman koholla olevien listalle pääsivät myös monosyytit, mutta leukosyyttien kokonaismäärä oli kuitenkin normaali. Monosyytit reagoivat elimistössä autoimmuunireaktioihin.

Munuaiset kuitenkin näyttävät toimivan moitteetta, eikä minkäänlaisia anemioitakaan ole, joten enköhän uskalla nyt paremmalla mielellä seurailla Elmon vointia, laskea taas kortisonia alkuperäisen suunnitelman mukaan ja antaa sille nyt aikaa toipumiseen.

Pienet kävelyt (tällä hetkellä max 10 min kestävät) hoitanevat mieltä ja samalla voitelevat nivelrikkoisia niveliä, joten niitä tehdään edelleen voinnin mukaan. Kävelyillä on vähän huolettanut läähättely joka alkaa jo heti lähtiessä, mutta sen eläinlääkäri arveli vielä johtuvan kortisonista. Hyvin tyypillinen kortisonin sivuvaikutus.



lauantai 12. syyskuuta 2015

Elmon Autoimmuuni reumasairaus (osa 1)

Ajattelin hieman kerätä tähän tietoa Elmon oireilusta, diagnoosiin pääsemisen vaikeudesta ja siitä, missä mennään nyt. On vaikea tietää mikä kaikki on ollut erillistä sairastelua ja mikä jo pitkään autoimmuunin reumataudin alkusoittoa, koska oireet eivät aina ala äkillisesti vaikka Elmollakin lopulta kaikkein tyypillisin oireilu alkoi nopeasti.

Sairaushistoriaa

Eli mikä kaikki on voinut aiheutua jo aiemmin reumasairaudesta, ja toisaalta joku tapahtumista on voinut myös olla laukaiseva tekijä sairastumiselle. Monesti laukaisevia tekijöitä voivat olla esim. virukset ja jopa antibiootit kun alttius sairaudelle on olemassa.

Elmolla on siis ollut lievää nivelrikkoa, yksi sairaalahoitoa/tarkkailua vaatinut (ilmeisesti viruksen aiheuttama) suolistotulehdus, nuoren koiran follikulaarista silmätulehdusta muutama kuukausi, myöhemmin 4 selittämätöntä silmän sidekalvon tulehdusta ja pari ab-kuurin vaatinutta nileutulehdusta.

Nivelrikkojensa kanssa se pärjäsi vaihtelevasti, mutta kesällä se oli pari-kolme kuukautta niin sanotusti elämänsä kunnossa, ennenkuin se sairastui. Ensin tuli yksi antibiootit vaatinut nielutulehdus, josta vointi ei ehtinyt kokonaan palata ennalleen, ja sitten alkoi aika äkillisesti ja voimakkaasti oireilut jotka nyt tällä tiedolla sopivat autoimmuunipohjaiseen reumasairauteen.




Oireita ja tutkimuksia

Pääosin oireilu oli paikasta toiseen vaeltelevaa nivel- ja lihaskipua, samaan aikaan alkanutta kuonon hinkkaamista ja raapimista (saattoi johtua alunperinkin huomaamatta jääneistä suun haavaumista), massiivinen karvanlähtö jossa päällikarvakin irtosi tuppoina ja sitten tietenkin hurjan kova väsymys ja apaattisuus. Syöminen oli ajoittain hieman mupeltavaa, mutta silmään ei kuitenkaan osunut ennen diagnoosiin pääsyä suun limakalvoilla olleet haavaumat, jotka kuitenkin ovat sairaudelle niin tyypillinen oire, että ne todennäköisesti siellä olivat jo paljon ennen kuin ne huomattiin.

Elmosta tutkittiin seuraavaa: Verenkuva, elinarvot, CRP, elektrolyytit, kilpirauhanen, ACTH-testi addisonin varalta, punkkivälitteiset sairaudet kahdesti ja juuri sillä eläinlääkärikäynnillä oireilevat ja kuumottavat kyynärät röntgenkuvattiin.

Ensin oireilun ajateltiin aiheutuvan nivelrikosta ja tilannetta jäätiin seuraamaan kipulääkkeiden ja cartrophen-pistosten voimin. Sitten negatiivisista punkkikokeista huolimatta ehdittiin kokeilla Doximyciniäkin borrelioosin varalle, mutta se ei tokikaan auttanut. Yksi epäily kohdistui myös lannerankaan, jossa saattoi olla hermopuristusta.

Lisäksi Elmolla on ollut muutaman kerran pään tärinää, joka voi olla joko reumasairauden neurologinen oire, tai autoimmuunisairauden laukaisema idiopaattinen pään tärinä. Jokatapauksessa "kohtaukset" ovat niin lieviä, että oli kummin vain, niistä ei tällaisenaan tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Pään tärinä on kestänyt minuutista kahteen, Elmo reagoi tärinän aikana normaalisti nimeensä ja puheeseen ylipäätään. Pystyy kävelemään ja liikkumaan normaalisti, heiluttelee häntää kun sille juttelee ja vartaloltaan se on normaalin rento. Ei siis tärise muualta tai ole mitenkään "kipukrampissa".

Vihdoin diagnoosi

Elmosta oli otettu myös verikokein reumafaktori ja tumavasta-aineet (S-ANA). Lopulta näiden tulokset saapuivat, ja tumavasta-aineet olivat olleet positiiviset. Kun:

1) Kaikki muu vähänkään oireiluun sopiva oli poissuljettu
2) ANA-testi oli positiivinen ja
3) oireet sopivat autoimmuuniin reumasairauteen täydellisesti

saatiin vihdoin diagnoosiksi autoimmuuni reumasairaus. Kyseessä on jonkinsorttinen sidekudosreuma, ja oireiltaan se sopii olemaan SLE tai jokin SLE-typpinen reumasairaus.

Prednison aloitettiin isolla annoksella ja se aiheutti kovasti sivuvaikutuksia. Annos on kuitenkin tarkoitus laskea pikkuhiljaa sellaiseksi ylläpitoannokseksi, jolla oireet pysyvät kurissa, mutta lääkitys ei aiheuta sivuvaikutuksia. Lisäksi Elmolle on jo keväästä asti mennyt Gabapentiini nivelrikon takia, ja sitä jatketaan edelleen.




Tällä hetkellä

Niin, kortisonia on takana tätä kirjoittaessani 2,5 viikkoa ja annosta on päästy pariin otteeseen laskemaan. Elmosta on isot kortisoniannokset ja pitkä sairastelu syöneet viimeisetkin lihakset. Kortisoni on aiheuttanut juomisen ja pissaamisen ohella myös kovasti väsymystä, mikä osaltaan on hankaloittanut voinnin arviointia. Epämääräiset kipukohdat ovat kuitenkin hyvin poistuneet.

Suun haavaumista olisi voitu viimeksi eläinlääkärissä ottaa koepalat tarkempaan diagnoosiin pääsemiseksi, mutta koska Elmo on aika huonossa kunnossa tällä hetkellä, eikä hoito muutu miksikään vaikka diagnoosi tarkentuisi, en halunnut Elmoa koepaloilla kiusata.

Ulkoilu on kevyttä ja lyhyttä. Max 10 min tai 500 m rauhalliseen tahtiin saa Elmosta kyllä mehut pois. Välillä on hankala arvioida sen liikkumisesta onko se vain väsynyt, vai vaivaavatko nivelrikkoiset lonkat tai kyynärät kun viimeisetkin niitä tukevat lihakset on tällä hetkellä kuihtuneet olemattomiin.

Nyt ei auta muuta kuin odottaa ja katsoa. Ennustetta on lähes mahdoton sanoa, kaikki riippuu nyt siitä miten hyvin Elmo vastaa kortisonihoitoon. Jos tästä ikinä selvitään, niin kuntoutus ja edes jonkinlaisen lihaskunnon rakentamiseen tulee varmasti menemään aikaa. Vielä en ole uskaltanut huokaista helpotuksesta, mutta toivon että saan myöhemmin kirjoittaa tälle jatko-osan, jossa voin kertoa Elmon tervehtymisestä.

Melko hyvä linkki (englanniksi) SLE:stä: http://www.provet.co.uk/health/diseases/sle.htm




torstai 10. syyskuuta 2015

Elmon kanssa kontrollissa

Kaikenlaiset ajatukset vilisivät mielessä ennen kontrollia, mutta aikalailla niillä tuloksilla sieltä lähdettiin pois, mitä etukäteen olin ounastellut. Tilanteeseen nähden Elmo siis sai kohtuullisen hyviä uutisia.

1) Viimekertaan nähden kipukohdat olivat hyvin lieventyneet. Siellä missä eläinlääkäri arveli ennen diagnoosia, että voisi olla jopa hermopuristusta lannerangassa, ei ollut enää ollenkaan samanlaista kipua havaittavissa. Lisäksi tietenkin kotona tekemäni havainnot kipuoireiden poistumisesta.

2) Suun haavaumat todellakin ovat erittäin tyypillinen oire Elmon sairauteen. Haavathan ovat nyt kuitenkin siistit ja kiinni, eli eiköhän se kortisoni niiden kanssa ole tehnyt tehtävänsä. Haavaumista olisi voinut nyt ottaa koepalat tarkempaa diagnoosia varten, mutta eivät kuulemma rutiinisti ota, kun hoito ei siitä muutu kuitenkaan mihinkään. En sitten halunnut Elmoa yhtään ylimääräistä kiusata toimenpiteillä, joten ei otettu ja mennään sitten vaan "Autoimmuuni reumasairaus" diagnoosilla edelleen.
     Kysyin voiko Elmolla olla ollut haavaumia myös peräsuolessa, kun ennen kortisonia oli hetkiä jolloin vaikutti siltä, että lämmön mittaus teki sille oikeasti kipeää, ja nyt kortisonilla lämmön voi mitata taas ihan normaalisti ilman oireilua. Kuulemma hyvinkin voi, niitä voi tulla ihan kaikille limakalvoille, eli esim. vaikka ihan koko ruuanslatuskanavaan! Aika karua.

3) Pään tärinästä tällaisenaan ei tarvitse olla erityisen huolissaan. Voi olla autoimmuunisairauden laukaisema idiopaattinen pään tärinä. Tai voi se olla periaatteessa suora oire sairaudestakin (koska Elmon reumasairaus voi vaikuttaa aivokalvoonkin), mutta kun "kohtaukset" pysyvät nykyisenlaisina, ne ovat vaarattomia. Toki on hyvä vähän sillä silmällä seurailla, ettei tärinät muutu eri tyyppisiksi.

4) Vaikuttaa siltä, että Elmon tämän hetken oireet (väsymys mukaan lukien) todellakin on kortisonin ison annoksen sivuvaikutuksia. Nyt lasketaan kortisonia, ja annos nyt Prednison 10mg päivässä viikon ajan, ja sen jälkeen 10mg joka toinen päivä kuukauden ajan. Sitten seuraava kontrolli. Kaikki lihakset on isolla kortisoniannoksella kyllä sulanut, sillä karvan alla Elmo on aika luiseva, ja paino on pudonnut kahdessa viikossa kilon, vaikka ruokaa on lisätty. Gabapentinin annos säilytetään nykyisenä, eli 600mg/vrk.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Haavaumia suussa?

Satuin eilen löytämään Elmon suusta omituiset ihomuutokset. Sen suuhun on tullut katsottua tässä viimeaikoina noin tuhat kertaa, mutta ikeniä ja hampaita tulee aina katsottua niin, että ylähuulen "rypistää" pois tieltä. Miten satuinkin eilen nostamaan sitä huulta niin, että sieltä paistoi tällaiset. Symmetrisesti kummallakin puolella.




Ensin iski paniikki: Ne on varmasti SLE:een tyypilliset suun haavaumat, ja kortisoni ei toimi!

Sitten iski optimismi: Että ehkä kortisoni toimiikin, ja ne ovat paranemassa olevia SLE-haavaumia. Vaikka limakalvohaavat ovat nopeita paranemaan, niin kortisoni hidastaa ylipäätään kaikkien haavojen paranemista, ja tuskin Prednison muutenkaan heti ensimmäisenä päivänä on koko autoimmuunireaktiota pystynyt vaimentamaan.

Sitten syttyi lamppu: Kun tämä koko autoimmuunisairaudeksi todettu oireilu alkoi melko äkisti ja voimakkaasti nivel- ja lihaskivuilla, niin samaan syssyyn alkoi se armoton kuonon raapiminen ja hinkkaaminen. Silloin ei kuonon ihossa kuitenkaan näkynyt mitään, ennenkuin raapiminen vain jatkui ja jatkuin ja iho oli hieman vereslihalla.

Jos sinne on silloin tullut tuollaiset haavaumat (tai varmaan jopa paljon pahemmat, nythän kortisonia on mennyt jo 2 viikkoa), niin ei ihme jos Elmo hinkutteli, ja on hinkutellut kokoajan jonkin verran kortisonin aloittamiseen asti. Eihän se tuollaisille muuta pysty tekemään! Samaten ruokailu oli ennen kortisonia ajoittain semmosita ihme mupeltamista, että syöminen kesti paljon kauemmin kuin normaalisti.

Eipä nyt auta kuin odottaa huomista kontrollia ja näyttää Elmon suuta siellä. Sitten toivottavasti ollaan viisaampia.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Armas 10 kk

Armakselle tuli eilen 10 kk mittariin. Vähän erilaista teinikoiran elämää tällä hetkellä, kuin mitä olisi toivonut. Leikkauksesta on nyt kulunut melkein 8 viikkoa, eikä Armas vieläkään ymmärrä miksi sen pitäisi hidastaa tahtia millään tavalla.

Otettiin kuitenkin ihan oikea kamera esiin suttuisten kännyräpsyjen sijaan. Seisomiskuvat eivät nyt vieläkään ole kovin edustavia, kun tuo leikattu jalka niihin vaikuttaa, mutta on nyt jotakin kasvumuistoja kuitenkin. Strategiset mitat ovat tismalleen samat kuin kuukausi takaperin, eli 51 cm ja 16,6 kg. Onhan sillä lihas varmasti vaihtunut vähän löysyyteen liikkumattomuudesta, mutta ihan positiivista etten sitä varsinaisesti ole onnistunut lihottamaankaan, vaikkei mihinkän ole päästy liikkumaan.






(Sitten muistiin itselle: Elmolla taas eilen tärisi pää...)