tiistai 27. lokakuuta 2009

Karkumatkalla

Ruu oli tänään 6h kateissa. Lopulta kun tajusin soittaa löytöeläinkotiin, saatiin tiedot mihin Ruu oli otettu talteen. (Joo, olis pitänyt soittaa heti, mutta ei tullut mieleen että joku olis sen Lempäälästä raahannut Orivedelle aamutuimaan...). Läheisellä raksalla kiltit miehet oli ottaneet Ruun narun päähän kun se oli jo aamuhämärissä mennyt raksalle pyörimään, ja soittaneet löytöeläinkotiin jotta tällainen on täällä tallessa.

Otto oli samalla reissulla, mutta tuli n. puolentunnin kuluttua takaisin tallille. Ilmeisesti olivat pellolta jonkun elukan perään lähteneet ja Ruu eksynyt Oton matkasta.

Kaukana tallilta ei Ruu ollut päiväänsä viettänyt. Mutta toisaalta hyvä että ottivat sen kiinni vaikka se olisi saattanut itsekin takaisin löytää, mutta eipähän ollut musta koira aamuhämärissä sumussa autotiellä juoksemassa.

Ruu on siis ehjänä kotona, ainoastaan tassu on öljyssä/rasvassa. Huomenna alkaa kuulemma Ruun raksahommat klo 7 ja omat eväät mukaan... Tänään se oli joutunut lainaamaan makkaraa muilta! Very Happy

HUH ja helpotus! Kyllä niin oli poru ja pelko ja kaikki, mutta onneksi näin onnellisesti päättyi tämä reissu!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Ruu sairastaa

Ylihysteerinen koiranomistaja vol. miljoona...

Ruu alkoi sunnuntaiaamuna oksentaa. Se oli myös ripulilla, joskin se ei saanut tätä asiaa tulostettua kovin paljoa. Ruu vaikutti hieman kipeältä ja yritti päivän mittaan monta kertaa käydä kakkimassa ilman tulosta. Se vaan vinkui ja kykki pusikoissa. Hain apteekista Ruulle peräruisketta, mutta se ei aiheuttanut muutakuin lisää kakkimisen yrittämistä ilman mainittavaa tulosta.

Viimeaikojen ikävät tapahtumat on saanet mut jotenkin murheelliseksi ja nähtävästi myös kovin ylihysteeriseksi. Puolitutun koira kuoli täällä Hervannassa pari viikkoa sitten, eikä vielä tiedetä että myrkytykseen vai sairauteen. Töissä tallinomistajan hevonen paiskoi kuskinsa alas sellaisella rodeolla että tuloksena katkennut solisluu ja ambulanssikyyti sairaalaan... Olen toki nähnyt ihmisten tippuvan ennenkin hevosen selästä, mutta ne yleensä vaan tippuilee sieltä kyydistä, harva hevonen oikeasti paiskoo kuskejaan kanveesiin. No, oli miten oli. Tuntui kuitenkin siltä, että jos koirani hyväksi voidaan jotakin tehdä, on se tehtävä. Ja tietenkin nämä omistajan ylihysteriaoikut tapahtuvat aina sunnuntaina (kalliiseen) päivystysaikaan.

Ruulla epäiltiin siis suolitukosta oireiden perusteella, mutta onneksi sellaisesta ei ollut kyse! Ruu sai kuitenkin Tylosin-kuurin, nesteytystä sekä kipulääkettä piikkinä. Loppuilta meni koirapojalla ihan pöhnässä, ja hyvä niin sillä uni maittoi. Vaiva diagnosoitiin suolistotulehdukseksi ja itseään tässä saa taas soimata kun on tullut nähtävästi liian huolettomasti annettua rustoluita. Hyvin Ruun vatsa on nykyään kestänyt erilaiset herkut, raa'an lihan nappuloiden lisukkeena (sekä hevosensonnan, hevosenruuan ja porkkanat ja kuivat leivät) ja niitä rustojakin muttei näemmä näin paljoa.

Ruu on parantunut hienosti, mutta vielä otetaan toki varovaisemmin ja Petrin mukaan juoksulenkeille pääsee Otto. Maanantaina koirat olivat mukana tallilla, mutta eivät saaneet kirmailla juurikaan vapaana ja tiistain molemmat huilivat kotona, niin Ruu sai toipua rauhassa. Tänään oli sitten menoa ja meininkiä kun päästiin normaaliin tallielämän rytmiin. Ruu haukkui pihalla ainakin kolmen päivän edestä ja Otto sinkoili hirmuista hepulia pellolla ja pitkin pihaa.

Otolla on nyt kolmas D.A.P. panta menossa ja pannasta on ollut hirmuisesti apua. Yhtenä aamuna ulkoiltiin jopa pelottavaakin pelottavamman jalkapallo/jääkiekko kentän ohitse - ja aivan reippaasti, kun vielä 2kk sitten ei päästy pelkäämättä 400m lähemmäs! Lisäksi Otto on paljon puuhakkaampi ja osallistuu asioihin. Ennen jos Otto pelkäsi ulkona 3-4 kertaa viikossa, niin nyt se pelkää vähän ehkä kerran 1-2 viikossa! Se myös sietää paljon enemmän ääniä kuin ennen. Lisäksi se nukkuu paljon majansa sijaan sängyssä, myös yöllä mielellään Petrin ja mun välissä. :D

maanantai 28. syyskuuta 2009

Kuveja

Väsyneitä koiria tallipäivän jälkeen:




Sitten vielä Petrin ottama kuva eiliseltä: Minä ja Tuulihattu

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Ruun päivä tallilla

Seuraavaksi Ruu tahtoo kertoa työpäivästään tallilla:

"Ruu käy aamulla pissalla. Joka päivä siihen ulkotallin vieressä olevaan samaan ruohotupsuun. Ruu syö Oton kanssa karsinoihin tippunutta hevosen ruokaa. Otto ja Ruu menee kaukana pellolla ja äiti huutaa. Ruu tulee heti. Otto ei tule. Ruu tulee mölisemään kun Otto lähtee kauas. Ruu tulee mölisemään kun Otto vaanii sitä pihalla.

Ruu katsoo kun äiti siivoo karsinoita. Ruu tulee viemään täydet kärryt äidin kanssa lantalaan. Ruu haukkuu kun haetaan purua. Äiti siivoo karsinoita. Ruu tulee taas mölisemaan että Otto on kaukana. Äiti tulee talikko kädessä pihalle huutamaan Ottoa. Ruukin komentaa Ottoa. Ruu ottaa talikon kahvasta kiinni ja vetää. Ruu auttaa.

Ruu juo omasta vesikupista. Ruu juo hevosen vesikupista. Ruu katsoo kun Otto varastaa porkkanoita. Ruu varastaa itse porkkanoita. Ruu katsoo kun Otto kaivaa pihalle kuoppaa. Oton nenä on ruskea. Äiti tulee komentamaan. Ruu menee Oton kanssa kaivamaan hiekkakasaa. Sitä saa kaivaa. Otto kaataa Ruun hiekkamonttuun. Oton nenä on taas ruskea. Ruu on kokonaan ruskea.

Otto ja Ruu juoksee hippaa pihalla. Ruu katsoo kun Otto juoksee hippaa pihalla. Lopuksi lakaistaan. Ruu auttaa kantamaan luudan omalle paikalleen. Ruu vahtii kun ovi laitetaan lukkoon. Ruu menee autoon, ja nukkuu kotimatkan."

Minun pieni työkoira

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ruu luonnetestissä

Tuhkavuorten Lumipyörre

Toimintakyky: +2, hyvä
Terävyys: +1, pieni
Puolustushalu: +3, kohtuullinen
Taisteluhalu: +2, kohtuullinen
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +3, vilkas
Kovuus: +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: +3, hyväntaitoinen, luoksepäästävä ja avoin.
+++, laukausvarma
=
203p

Ensin tervehdittiin tuomareita. Ruu oli oma itsensä, antoi koskea eikä väistänyt, mutta ei välittänyt sen suuremmasta läheisyydestä. (Tässä vaiheessa Ruu myös hoksasi että mutsi ei voi kieltää haukkumisesta ja niimpä Ruu haukkui ihan haukkumisen ilosta...). Ruu leikki reippaasti tuomarin kanssa kepillä ja naureskeltiinkin että KYLLÄ: Se pystyy haukkumaan keppi suussa ilman vaikeuksia.

Kelkkaa Ruu katseli jonkin aikaa haukkumatta ja välillä jopa meni itse kelkkaa vastaan. Vasta aika lopussa väisti mun sivulle ja alkoi haukkua. Ei kuitenkaan vetänyt hihnassa ja tulikin nopeasti katsomaan kelkkaa ennenkuin sitä tarvisti mitenkään siinä asiassa edes avustaa. Tuomarin "hyökätessä" pusikosta meidän kimppuun Ruu haukahteli ja pysyi pitkään mun edessä eikä missään vaiheessa väistänyt mun taakse. Tuomarin heittäessa kepin pois oltiin heti taas kavereita.

Haalaria ja tynnyriä Ruu luonnollisestikin säikähti mutta taaskaan ei edes hihna kiristynyt. Samaa reittiä takaisin palatessa Ruu innokkaasti tutki tynnyriä ja käveli melkein haalarin päältä. Ei siis minkäänlaista kyttäilyä tai pelokkuutta.
Pimeässä huoneessa kesti hetken ennenkuin Ruu löysi perille asti, sittenkin se nuuhkaisi mua että "ai moi, säkin olet täällä" ja jatkoi haisteluaan. Oli vähän sen oloinen että "Niin mitä täältä piti etsiä? Onks teillä jotain hukassa? Laittaisitte valot, dorkat!".

Sitten Ruu hylättiin seinään ja menin itse nurkan taakse. Sitten ei kuulunut pihaustakaan. Yleisö tosin alkoi nauraa ja mietin että mitä nyt, pyörtyikö se vai mitä? Mut kutsuttiin hakemaan koiraa ja kysyin varovasti että niin mitä se teki kun kaikki nauraa eikä koira pihahtanutkaan...? Tuomari kysyi että tuleeko tää videolle. Myöntävästä vastauksesta sanoi että kyllä sinäkin naurat kun näet. Sain kuitenkin selvitystä, että Ruu oli istua tönöttänyt paikoillaan ja kun tuomari huitoi Ruuta jo ihan viiksikarvojen päästä niin Ruu vain räpsyttelee silmiään! :D
Laukauksiin Ruu ei ole tottunut, mutta eipä se välittänyt niistä nytkään. Katsoi vähän ampumisen suuntaan mutta siinä kaikki.

Tuomari sanoi että muuta "vikaa" tässä koirassa ei olekaan kuin sen jatkuva haukkuminen silloin kun mitään ei tapahdu. Heti kun alkoi äksöni, niin Ruukin hiljeni huomattavasti. Toki se esim. kelkkaa haukkui, mutta silloin haukulla olikin tarkoitus. Kaikenkaikkiaan tämä oli Ruun mielestä enemminkin koirien särkänniemi eikä mikään pelottava juttu. :)

lauantai 5. syyskuuta 2009

Viikko Vanamossa

Tallikoirat

Koirat on olleet koko viikon mukana tallilla. Otto on jaksanut ihan hyvin, joskin on varmaan aika normaalia olla hieman väsynyt kun on viisi päivää juossut pitkin tallinpihoja. Ruu anakin ottaa tallielämästä kaiken ilon irti:

Hypnotisoivat hevosenbullat

tiistai 25. elokuuta 2009

Melko terveen paperit

Otto sai pauttiarallaa terveen paperit. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei siis onneksi ole. Nyt katsellaan miten homma lähtee toimimaan D.A.P. -pannan kanssa ja suunnitellaan miten aloitettaisiin siedätys ääniin. Panta on jo vähän auttanut. Ne äänet joita Otto harkitsee että pitäsikö huolestua, se päättää olla pelkäämättä. Mutta ne äänet jotka ovat _takuulla pelottavia_ ovat edelleen pelottavia. Ruoka on myös maistunut herralle nyt niin hyvin, että sitä pitää oikein kerjätä ja välillä jopa vinkua jos nappulat on turpoamassa tai lihat sulamassa! Eli jos panta on vähentänyt stressiä, niin ruoka maistuu taas perammin. (vaikka kausittaistahan se on muutenkin ollut että maistuuko vai ei).

Oton muita oireita nyt seuraillaan. Jos se menee enemmän nuutuneeksi/väsyneeksi niin voidaan tutkia tarkemmin sydäntä esim. ultralla tai ottaa lisää verikokeita mm. Addisonintaudin varalta. Molemmat ovat aika epätodennäköisiä, mutta pakkohan väsymiselle on jokin syy olla. Nyt jos Otolla on ollut pari kevyempää päivää, niin se jaksaa olla leikkisä ja haastaa Ruuta leikkimään, mutta metsälenkeillä se väsyy kohtuu nopeaan.

Katsellaan siis nyt mihin suuntaan homma etenee. Voihan olla että se tuosta syksyn viiletessä taas piristyy!

torstai 20. elokuuta 2009

Metsäreissu

Oton verikokeiden sekä korvanäytteen tulokset tulivat ja niissä ei ollut mitään vikaa. Kilpparikoetta vielä odotellaan tiistaihin asti. (ja siihen kyllä kaikki oireet sopisivat...)

Tänään käytiin Kaisan kanssa vähän ulkoilemassa ja keräämässä vadelmia. Mukana olivat siis Otto, Ruu, Tuhka, Tuli, Tomu, Elsa ja Selma. Vaatimattomasti siis 7 koiraa ja metsässä kului aikaa yli kaksi tuntia. Oli kovin mukavaa, ja hirvikärpäsiäkään ei näkynyt kun oikein varustauduin hirvaritakilla. Otto väsyi reissusta hirveästi, loppumatkasta raahusti vain tietä pitkin meidän perässä.

Nyt tässä iltasella Ruu oli sujahtanut parvekkeen ovesta partsille ja kun se ovi on semmonen jäykkä, niin se ei päässyt siitä samasta raosta takaisin sisälle. Se alkoi sitten ihan hipihiljaa vinkua ja aattelin jotta mitä se siellä nyt poraa. Tyyppi istuu nöyränä oven takana pyykkipoika edessään.

Kun hän olisi vain tuonut hukkuneen pyykkipojan mulle, jotta se voidaan laittaa takaisin pyykkitelineeseen... Ylpeänä se sitten toi pyykkipojan mulle kun avasin ovea niin jotta siitä mahtuu. Palkaksi tästä siivouksesta sai tietty nappuloita, ja nyt Ruu meni takaisin nukkumaan kun tehtävä on suoritettu!

tiistai 18. elokuuta 2009

Otto eläinlääkärissä

Otto kävi eilen eläinlääkärintarkastuksessa. Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin täyttyneet anaalirauhaset jotka tyhjennettiin. Toisessa korvassa oli jonkinverran vaikkua joten molemmista korvista otettiin näytteet tutkittaviksi. Lisäksi otettiin verikokeita ihan perusveriarvoista sekä verikoe josta katsotaan kilpirauhasarvot.

Ottohan on kesän aikana ollut hieman nuutuneempi ja aluksi ajattelin sen johtuvan kovista helteistä. Otto viihtyy lämpimissä paikoissa (auringonpaahteessa parvekkeella niin että sitä pitää käskeä pois sieltä paahtumasta tai laittaa ovi kiinni ettei se näännytä itseään siellä) ja lenkeillä alkaa läähättää jo alkumatkasta melko paljon, vaikka olisi viileää. Ruokahalu on myös huonontunut, joskin se kyllä syö vielä ihan riittävästi eli siitä en ole huolissani sinänsä, mutta on se kuitenkin muutosta entiseen. Otto siis välillä jättää ruuan syömättä mitä ei ole Ruun tulon jälkeen tehnyt, eli kolmeen ja puoleen vuoteen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta tiedän vielä itse kovin vähän, mutta on kuulemma mahdollista että se pahentaa äänipelkoa. Kilpparilääkityksellä koiran pitäisi piristyä ja äänipelon helpottaa. Olipa se nyt sitten kilpparia tai ei, niin siedätystä tarvitaan kuvioihin kuitenkin. Voin vaikka vannoa että ilotulitusraketteja Otto pelkää kilppariavoista huolimatta, sekä ukkosta. Otto on myös voinut jo oppia pelkäämään tiettyjä ääniä, joten vaikka jollakin sitä äänipelkoa saisi helpotettua, pitää Ottoa siedättää ja opettaa pois pelkäämisestä siedätyksen avulla.

Siedätykseen aion pyytää apua esim. joltakin ongelmakoirakouluttajalta, sillä pelko on ollut viimeaikoina sen verran voimakas etten halua omin päin ryhtyä moiseen operaatioon. Haluan olla mahdollisimman varma etten sitten tee väärin ja entisestään pahenna Oton pelkoja. Katsotaan nyt kuitenkin nämä eläinlääkärin osiot ensin huolella läpi, ja päätetään vasta sitten miten toimitaan jatkosta.

Ell suositteli otolle myös D.A.P. pantaa joka käytiin eilen apteekista hakemassa. Panta katkasitaan sopivan kokoiseksi, ja Oton pannasta jäi reilu 15cm ylimääräistä pätkää joka kuitenkin vanhenee kun se otettiin pois pakkauksesta. Askartelin sitten Ruulle kotitekoisen D.A.P. pannan. Oli niin pirun kallis panta etten aio siitä pätkääkään heittää hukkaan ja kestoaika on kuitenkin vain 4 viikkoa. Ruulla on nyt vähemmän kaunis pentupannasta, jeesusteipistä ja DAP pätkästä askarreltu panta...

Aamulenkillä Otto harkisti että pelkäisikö tien toiselta puolelta tulevaa epämääräistä kolinaa (palolaitoksella heiteltiin jotakin metalliosia roskalavalle) mutta päätti kuitenkin olla pelkäämättä. Liekö pannan ansiota vai sattumaa, katsotaan nyt. Ääni ei kuitenkaan ollut semmoinen _aina pelottava_ vaan sellainen että sitä pitää harkita. Samoin musta suurehko koira juoksi irrallaan meitä kohti haukkuen (omistaja onneksi sai huudettua sen muutamaa metriä ennen meitä pois) ja Ruu vain nosti karvat pystyyn ja jatkoi matkaa. Liekö sattumaa, vai...? Tässäkin saattoi sattumalla olla osuutta asiaan, sillä koira näytti aika vanhalta ja itsekin epävarmalta, voi olla että myös Ruu huomasi sen.

Tänään soittelen eläinlääkäriin ensimmäisitä tuloksista ja viikon päästä saadaan tietää kilppariarvot. Siihen asti nyt vain odotellaan ja nuuhkitaan feromoneja DAP pannoista...

perjantai 14. elokuuta 2009

Tokoilua ja Oton kuulumisia

Kävin eilen koirien kanssa vähän puuhastelemassa TTY:n nurmikolla. Tokoiltiin semmoista muuten_vaan_kunhan_on_kivaa -tokoilua ja kuvista tuli aika sekopäisiä. Hauskaa oli ja sehän on kuitenkin tärkeintä! Ruulla oli hirmuisen hyvin muistissa liikkeestä maahanmeno, ruutu ja ohjattu nouto (siis niiltä osin mihin ollaan joskus edetty). Lenkeillä kun ollaan harjoiteltu takana kävelemistä, niin seuraamisessa Ruu koitti tarjota samaa. Ei sitten jääty sitä hinkkaamaan, kun niinä kertoina kun se tarjosi oikeaa seuraamista oli kontakti tosi hyvä. Loppuun kuului tietty asiaankuuluva leikkihetki.

Kaikki Ruun kuvat täällä.

Otto riemastui aivan valtavasti noutokapulasta, ja vaikka tarjosi kapula suussa orava-temppua ja kaatu siitä melkein päälleen, niin kapula pysyi suussa! Muutenkin Otto veti hepulirinkiä ylpeänä pää pystyssä kapulansa kanssa. Ruutu oli vanha tuttu juttu ja sinne singottiin ihan täpinöissään, mutta kaukaa maahan käskytys ei oikein onnistunut (kai nyt kun ei ole harjoiteltu).

Kaikki Oton kuvat täällä.

Tässä vielä muutama kuva, joista harvasta tunnistaa lajia kyllä tokoksi...










Muuta asiaa: Otto menee maanantaina eläinlääkäriin tarkastukseen. Sen äänipelko alkaa ylesityä nyt sitäverta hankalaksi, että on pakko tehdä asialle jotakin. Fiksuinta olisi ollut tehdä asialle jotakin jo aikapäiviä sitten, mutta tuossa pari-kolme vuotta sitten kysyin yhdeltä eläinlääkäriltä että olisiko esim. Hui kauhistus! -CD hyvä, niin silloin sanoi että se pelkää niin montaa ääntä että sitä on aika mahdoton siedättää. Just... Nyt tilanne on noin 10 kertaa pahempi, silloin pelättiin vain ilotulitus, ukkonen ja kovat pamaukset. Nyt pelätään monenlaisia ääniä, joitakin jopa ihan vaimeina ja viimeaikojen uutuus on pelätä tiettyjä paikkoja äänien pelossa.

Nyt siis tarkistetaan ensin että Otto on terve, sillä vaikka sen äänipelko on pahentunut tasaista tahtia 2-vuotiaasta lähtien, niin nyt kesän aikana koko homma on räjähtänyt käsiin. Huhtikuun lopulla kun Otto oli karannut ja se oli pitkään hyvin kipeä lihaksistaan, niin samoihin aikoihin se oli toden teolla pelästynyt ulkona kovia pamauksia Petrin kanssa ulkoillessaan (sitä paikkaa se pelkää nykyään ihan tosissaan). Nyt harmittaa kun en muista tuon säikähtämisen ajankohtaa, että oliko Otto yhtä aikaa selästään kipeä, vai tapahtuiko säikähdys ennen karkureissua. Selän kanssa Otollahan on aina välillä jumitusta, ja se voisi olla yksi selitys lisääntyneeseen äänipelkoon.

Toinen mieleen tuleva vahtoehto on kasvain... Helmikuussa Otolta poistettiin peräsuolesta kasvain, joka oli siis pieni ja vaaraton, mutta mistä sitä tietää onko sillä sitten taipumus saada sellaisia enemmänkin? Ja mihin? Aivoihin...?

Todennäköistä tietenkin on, että se vaan on ääniarka. Mutta kaikki sairaudet tulee kuitenkin ensin poissulkea, ennenkuin siedätyksiin tai muihin hoitoihin voi lähteä.

tiistai 11. elokuuta 2009

Hirvikärpäsiä...

Kävin aamulla ulkoilutamassa koiria ja kameraa samalla reissulla. Ajattelin harjoitella kuvaamista myös metsässä. Aika pitkään sainkin hiippailla metsässä ennenkuin hirvikärpäset iski. Vaihdoin suunnitelman kuvaamisen harjoittelusta hyvin nopeasti hihnassakävelyn harjoitteluksi kun kiersin tietä pitkin takaisin autolle. Harjoiteltiin sellaista että molemmat koirat kävelevät hihnassa mun takana ja hyvin se sujuikin. :)





















Ruu tykkäsi poseerata

Kaikki kuvat löytyvät täältä

Tänään tuli myös vierailtua pitkästä aikaa Barffi.netissä. Rakaa jauhelihaa nuo ovat syöneet hyvällä menestyksellä nappulan ohessa jo pitkään ja kun molempien maha tuntuu taas nykyään kestävän paremmin eri ruoka-aineita, niin kävin hakemassa kokeiluun vähän sapuskoita josko tuota raakaruokapuolta saisi vähän monipuolistettua tuohon nappulan oheen. Varsinkin Otto tarvitsisi kunnon rustoja kalvettavaksi, kun sillä ei meinaa hampaat pelkällä nappulalla pysyä kunnossa millään. Nahkaluut ja muu vastaava sitä ei juurikaan kiinnosta ja koiran hampaidenharjauksesta me molemmat nautitaan varmaan yhtä paljon...

maanantai 10. elokuuta 2009

Tuhkistreffeillä

PE-SU

Viikonloppu vierähti Tuhkistreffeillä ja mukavaa oli. Koirat nukkuivat sunnuntaina kotiuduttuamme tyytyväisinä koko illan. Treffeillä oli yleisen hengailun ja koirien pihalla sinkoilun ja leikkimisen lisäksi ohjelmassa koirien hierontaa. Ilma oli niin kuuma, että yhteislenkki ennen hierontaa oli paahtava, eikä koirat oikein jaksaneet keskittyä hieromiseen kun oli tolkuttoman kuuma. Tulipahan kuitenkin sen verran taas innostuttua että nyt on kotosalla molemmat koirat hierottu.

Koirilla siis viikonloppu vierähti mukavasti pihalla leikkien ja järvessä uiden!



















Laumallinen tyyppejä järven rannassa





































Otto ja taustalla Tuli



















Ruu lutakossa

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
MAANANTAI

Maanantaina käytiin pariinkin otteeseen hihnalenkkeilemässä. Maanantai-illan teemana oli Herwood-citykävely vierellä kulkien ja toisten koirien kauniisti ohittaminen. Ei muuten ollenkaan pöllömmin. Ruu on hoksannut todella nopeasti mitä vierellä kulkeminen tarkoittaa (ennenhän on riittänyt kunhan kulkee vetämättä), mutta Otto ei halua tajuta (okei, on harjoiteltu ehkä kaksi kertaa...) kun ei ennenkään o täytynyt. Kulkee sekin vetämättä, mutta heti kolmen askeleen jälkeen olis jo menossa haistelemaan ympäriinsä. :)

perjantai 7. elokuuta 2009

Ruu-UUUUUUU!

Ruulla on iso ikävä!
(^linkistä aukeaa Ruun the Movie)

Meidän rapussa jollakin narttukoiralla on juoksut, sanoisin että 4 päivää sillä on ollut tärppipäivät... Ja sitä ennen naapuritalon nartulla oli juoksut.

No, me tästä lähdetään ihan just Tuhkis-treffeille (Tuhkavuorten koiratreffit, ei tuhkakuppitreffit) mökkeilemään viikonlopuksi Ikaalisiin. Kameran akut on ladattuna, ja toivotaan että saadaan jotakin kuvaterveisiä saaliiksi.

Ihanaa vaan ängetä koirapaljouden sekaan yhden eroahdistuskoiran (Otto) kanssa ja toisen "kiimahäiriöisen", narttujen perään itkevän ja machoilevan (Ruu) uroksen kanssa...

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mökkireissulla

Vietettiin viikonloppu Tammelassa mökkireissulla. Retkeiltiin läheiselle laavulle, saunottiin ja hengailtiin vaan pihalla. Kuvia koirien touhuista voi käydä kurkkimassa täällä.

Ruu kesäfiiliksissä

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Meillä asuu oikea Jedi

Ruu, I am your father...

... vai miten se meni? Tallielämä loppui toistaiseksi koiriltakin lyhyeen, kun emäntä sai dinosauruksenkokoiselta hevoselta kaviosta, vietti yön Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja on sairaslomalla. Kaikenmaailman kauhuskenaarioista huolimatta olen kaikinpuolin aika ehjä, joitakin ruhjeita lukuunottamatta.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Tositoimiin!

Tallikoiraura saa jatkoa. Koirat on osallistuneet jo mm. hevosten tarhaukseen ja ruokintaan, tarhojen siivoamiseen ja vesien vaihtamiseen sekä yleiseen seurusteluun tallin pihamaalla.

Eilen Ruu löysi myös uuden tyttöystävän tallilta ja voi sitä porua kun tytsy lähti omistajansa matkassa kotiin!

Meillä asuu nykyään pari kappaletta kohtuullisen uneliaita koiria, kun päivisin riittää puuhaa. Eilen tosin Ruu jaksoi vielä parvekkeelta tähyillä, josko sitä ihanaa tyttöä näkyisi edes vilaukselta... :) Voi Ruu-miäs ja syränsurut!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Tallikoirat

Koirat ovat päässeet vähän tallielämän makuun. Tosin turvallisuuussyistä niiden pitää majailla toimistossa aina sen aikaa, kun itse teen töitä. Toistaiseksi olen ottanut koiria mukaan vain lyhyinä työpäivinä ja silloinkin toimistossa yleensä riittää melkein koko ajaksi rapsuttelijoita. Otto on esittänyt temppuja ja kerjännyt mansikoita ja Ruu... osaa antaa tassua! :)

Välillä käydään ulkoilemassa viereisellä laitumella, jossa vielä ei ole tosin hevosia, mutta siellä koirat on vetänyt hirmuista hepulirallia. Oton lempileikkiin kuuluu syöksyä korkeampaan heinikkoon ja vaania Ruuta, kunnes Ruu tulee niin lähelle että Otto hyökkää ja lähtee siitä uuteen hepulirinksaan joka päättyy sivuluisussa makaamaan ja vaanimaan takaisin pitkään heinikkoon. Ruu sinkoilee ja pyörii ympyrää kuin väkkärä ja hauskaa näyttää olevan.

Tutustuttiin vähän lähemmin myös Shetlanninponeihin Tottiin ja Jonttuun. Aidan eri puolilta ja hihnassa tosin. Nämä jääräpäiset ponit eivät olleet moksiskaan vaikka koirat vähän yrittivät että saako niihin haukkumalla liikettä. Nenätysten sitten vähän haisteltiin - sen jälkeen kun Otto oli aloittanut haistelun takakaviosta. Oton mielestä on turvallisempaa aloittaa sieltä takajalasta, kuin siitä päästä, vaikka allekirjoittanut on hieman eri mieltä asiasta. :)

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Juhannus

Juhannus sujui mukavasti töissä. Päästiin kuitenkin lauantaina lähtemään iltapäivällä mökille, ja voi sitä riemua kun koirat sai painella pitkin pihaa. Hepulia, painimista, pusikkohippaa ja kaivelua. Ja tietenkin grilliherkkujen kerjäämistä.

Sunnuntaiaamuna Otto vinkui ulos, vaikka olin koirat jo aiemmin aamulla käyttänyt pihalla ja mennyt takaisin nukkumaan. Vääntäydyin ylös, kellokin oli kuitenkin ja vaikka mitä, ja päästin Oton ulos. Eikä mitä! Se meni vain nurmikolle auringonpaisteeseen makoilemaan! No, mikäs siinä oli itsekin aamukahvia auringonpaisteessa juodessa.

Sunnuntaina oli koirillakin jo meno rauhoittunut ja ne enimmäkseen nautiskelivat olostaan. Vähän piti silti toki vielä painia...

torstai 4. kesäkuuta 2009

Peurajahdissa

Vitsit kun taas eilen säikähdin. Ruu nuuhkutteli metsän puolella ja Otto haisteli pellolla. Sitten näkyy kun Ruu ampuu peuran perään ja hetken se kakoo ääniään ennenkuin alkaa ajohaukku. Otto saatiin onneksi kiinni, ennenkuin se tajusi mihin Ruu lähti, mutta voi hyvät hyssykät miten Otto veti kierrokset! Se kiskoi ja MÖLISI Ruun perään kun hän TAHTOO! Olen mä tiennyt että sillä on vahva riista- ja saalisvietti, mutta että noin...

No Ruuta sitten alettiin huudella takaisin ja se tulikin semmoisen 5 minuutin jälkeen ihan rapaisena ja paskasena. No ei muutakun autolla kotiopäin, niinkuin oltiin ennen ajojahtiakin oltu jo autolle päin menossa. Autolta sisälle aloin katsoa että Ruu ontuu ravissa. Ei paljoa, mutta ontuu jompaa kumpaa takasta. En oikein nähnyt kun itse sitä juoksutin kun Petrin kanssa se ei suostunut juoksemaan järkevästi.

Kotiin ja koira pesulle jonka jälkeen tutkin sen ihan joka paikasta. Ja eikä mitään. Ei yhtäkään kipeää eikä aristavaa kohtaa koko koirassa! Onneksi! Eikä se sisällä liikkuessa enää ontunutkaan eikä kuulemma iltapissilenkkilläkään. Toivon mukaan sillä sattui vaan
olemaan joku hetkellinen nyrjähdys tai kuusenneulanen tassussa tai jotain! Nyt aamulla se liikkui ulkona ihan normaalisti!

Viimeaikojen elukkajahdit on vaan päättynyt niin onnettomasti: Ruu lähti rusakon perään ja juoksi pusikot ryskyen vissiin silmät auki -> Silmässä haava. Otto karkasi ja oli puoli tuntia ties missä ja tuli takaisin hyvin kipeänä -> Lääkäriä ja hierontaa ja muutenkin 5 v
iikkoa hoitelua kotona että se on taas enstisellään. Ja nyt jos olisi ollut vielä joku ontuminen...

Ruun elukkajahtiin karkaamiset ei niin paljon huoleta, varsinkin jos
se lähtee ilman Ottoa (lähtee vaan näkölähdöllä) kun se tulee pian takaisin. Otto taasen lähtee vaikka pelkälle jäljelle ja viipyy sen puolikin tuntia.


Tässä vielä pari kuvaa jotka jäi laittamatta tuohon viimekerran
postaukseen kun alkoi kone sohlaamaan omiaan.

Ruu tarkkana


Otto tuumailee

lauantai 30. toukokuuta 2009

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Vuoristorataa

Oton kanssa on menty nyt yhtä vuoristorataa. Välillä se on parempi, ja taas välillä huonompi. Parina päivänä syötin sille taas kipulääkettäkin kun tuntui ettei se liikkunut ihan puhtaasti. Kamalan paljoa Otto ei jaksa, mikä on hyvä silloin kun sen päässtää irti. Se ottaa iisisti eikä viitsi edes karata.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Ottoa hoidettu

Otto hierottiin taas eilen ja onneksi se oli mennyt jo hitusen parempaan suuntaan. Nokkoset on nyt vihdoin saatu kuivattua ja niiden syöttäminen on aloitettu eilen. Samoin B-vitamiinia on mennyt jo viimekerrasta asti. Ottoa on ahkerasti lämpöhoidettu, mutta siihen on viimeviikon ehtiminen koulun loppunäyttöjen takia jäänyt.

Tänään reippailin koirien kanssa puomitiellä ja Otto kulki edelleen flexissä mukana. Juostiin pätkiä, kun nyt on tarkoitus Oton ravilenkkeilyt aloittaa. Välissä pidettiin taukoa, kun Ruu kävi uimassa ja sitten jatkettiin takaisin autolle. Välillä käveltiin hitaita pätkiä ja välillä juostiin reipasta ravia. Muu aika sitten käveltiin reippaasti, ja tuli Otolle ravailua siinäkin.

Saara tutki myös Ruun, eikä siinä onneksi löytynyt mitään suurempaa vikaa. Perusjumitusta vähän lavoissa ja selässä, mutta tulee ihan kotihieronnalla kuntoon. Eikä se kyllä mitenkään ole oireillutkaan.

torstai 7. toukokuuta 2009

Otto hierottu

Otto on nyt tänään hierottu, ja jumissahan se oli kovastipaljon. Mä olin kuvitellut sen jumit oikealle, kun pahimmat ja kipeimmät kohdat olivat vasemmalla. Ja todella kipeitä ne olivatkin! Oton ihan poru ja kitinä tuli kipeimmistä kohdista. Ja Ottohan ei turhia valittele (paitsi jos on kyse korvatipoista).

Hieronnan jälkeen Otto sai vielä kipulääkettä, jotta pystyy rennosti huilimaan. Seuraava hieronta on todennäköisimmin ensi viikolla, ja samalla kerralla hierotaan myös Ruu.

Pitkä lista saatiin kotihoito-ohjetta:
-Nokkosta ostamaan tai keräämään. Ja sitten syötetään Otolle. Poistaa kuona-aineita.
-B-vitamiinia 4-6 viikon kuurina. Kuluu stressin ja kiputilojen yhteydessä, auttaa lihaksia palautumaan. (Tämä kuuri syötetään myös Ruulle, kun ei siitä haittaakaan ole.)
-Venytykset seisten sivuille ja istualtaan eteen-alas.
-Jalkojen ristinostot joka toinen päivä.
-Lämpöhoitoa
-Kevyttä hierontaa joka toinen tai kolmas päivä
-Ravilenkkejä joka toinen tai kolmas päivä. Aloitetaan hyvin lyhyestä matkasta ja koiran mukaan. Lenkin aikana kolme lyhyttä pätkää. (vaikka sitten alkaisi 100m pätkistä).
-Tonnikalavettä jotta juo tarpeeksi. Mm. Nokkonen poistaa myös nestettä. Ja riittävä nestetasapaino auttaa kuona-ainekertymien poistumisessa.
-Ajanvaraus Leena Piiralle (osteopaatti). Jonot väh. 3kk, mutta Otto olis hyvä käyttää siellä. Seistessä Otto on vino, eikä se enää halua venytellä kuten ennen.

Olis se kiva kun se osais kertoo mitä sille on karkumatkalla tapahtunut...

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kohtalokas karkumatka

Piti aamulla käyttää koirat pikaisesti Ruskossa vähän kirmailemassa. Ottopa sitten teki Otot, karkasi, ja lenkki venyikin reiluun tuntiin. Lopulta Otto palasi reissultaan ja tultiin kotiin.

Hetken päästä aloin katsoa, että miten Otto on niin vaisu. Ei se yleensä kovastakaan juoksemisesta niin kovin väsy. Normaalisti Otto nukkuu aamupäivät, varsinkin jos on jo enemmän ulkoiltu. Nyt Otto haahuili. Sitten se seistä tönötti jossakin, riiputti päätään ja katseli kärsivästi. Sitten se taas haahuili ja taas seisoi selkä köyryssä.

Soitin eläinlääkäriin ja saatiin aika.

Sitten Otto alkoi jo änkeä itseään pää edellä ahtaisiin nurkkiin. Vein sen ulos. Se pissaili hetken ja alkoi sitten vinkua. Onneksi lääkäriaika oli jo pian.

Mitä ikinä Otto olikaan kohdannut reissullaan, niin lääkärissä selvisi että sen selkälihakset lannerangan alueelta ja lihakset lonkkien alueelta olivat todella kipeät. Niin kipeät, että venytettäessä Otto kiljui. Kipulääkettä ja B-vitamiinia piikillä, Rimadyllit matkaeväiksi ja kotiin lepäämään. Kipulääkkeen alkaessa vaikuttaa Otto vihdoinkin rauhoittui nukkumaan.

Arvailuja sitten onkin noin miljoona mitä sille on karkureissulla tapahtunut. Se on voinut juosta autotielle ja jäädä auton tönäisemäksi, hirvi on voinut potkaista, Otto on voinut juosta ja kaatua kivikossa tai tipahtaa kalliolta jälkeä ajaessaan, tai mitä lie jahdatessaan tai sitten se on vain säikähtänyt jotakin ja juossut henkensä kaupalla itsensä niin hapoille. Kaikenmaailman revähdykset ja venähdykset on mahdollisia. Kotona toisesta etujalasta löytyi myös haavoja.

Hieronta-aika on varattu 7.5. niin päästään tämän akuutin vaiheen jälkeen hieromaan ja tutkimaan. Kipulääkekuuri on nyt 10 vrk ja lepoa, lepoa ja lepoa.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Omituisten otusten kerho

Otto on outo. Ma, ti ja ke se riiputti oikeaa korvaansa, kulki pää vinossa ja ravisteli päätään vimmatusti. Ei kuitenkaan menty lääkäriin, kun tätä oireilua kesti päivässä maksimissaan 2 puolentunnin jaksoa. Korva on siisti, ei haise, ei möhnää ja sitä huuhdottiin pari kertaa kotona. Muun ajan Otto oli ihan normaali eikä korva vaivannut.

Eilen koirat joutuivat oikein saippuapesulle. Kevätpesu, jos meinaavat mun peiton alla nukkua jatkossakin. :) Samalla tuuppasin koiriin Milbemax matolääkkeet.

Aamulla Otto sitten kieltäytyi syömästä. Maistoi se pari nappulaa mutta ei suostunut syömään. Ajattelin josko sen on maha kipeä matolääkkeestä. Pihalla tulostukset olivat kuitenkin normaalit, eikä matojakaan ainakaan nähtävissä ollut. (Ei sillä, ei niillä mitään oireita madoista ole ollutkaan). Ovat ne kuitenkin hiirestäneet ja myyrästäneet talven ja syöneet kaikki saaliinsa, joten ei ne madotkaan kai mahdottomuus olisi.

Noh, Otto on siis muuten nyt aika normaali, mutta se ei syö. En muista olisiko Ruun tulon jälkeen tapahtunut kuin kerran aiemmin ettei herra syö. Ja Ruukin on jo kolme ja melkein puoli. Ei siis muuta kuin tarjotaan ruokaa uudelleen illalla. Ei se onneksi pieneen paastoon kuole, ja lopulta luulis nälänkin olevan. :)

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Ruu FIN MVA

Tänään käytiin näyttelyssä, ja pitkän palelemisen jälkeen saaliina serti ja Ruu on nyt FIN MVA!!! Sertin lisäksi Ruu oli PU-1 ja VSP. :)

Arvostelun voi lukea Oton ja Ruun omalta sivulta (Ruu -> näyttelyt), jonne pääsee edelleen tuolta oikeasta reunasta.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Ressi

Mullon ihan tajuton ressi, ja se näkyy koirissakin. Otosta on tullut sylivauva joka änkemällä änkee itsensä öisin kainaloon nukkumaan. Ja jos ollaan aamupissityksellä puoli tuntia, niin hän ei löydä paikkaa tehdä tarpeitaan, vaikka hätä näyttäisi olevan. Ruu on puolustuskannalla kaikkiin asioihin ulkona. Koiria nähdessä pitää alkaa pöljäilemään, tai muuten vaan olla kuin ellun kanat ja vinkua joka asiasta. Sisälle kun tullaan ja kuivataan, niin pitää vinkua ja yrittää livistää kuivauksesta. Kun sitä sitten komentaa takaisin, tulee esiin "Aina_äiti_hakkaa!" -ilme, vaikka koiraan ei olisi koskenut pitkällä tikullakaan. Ja Otto karkailee taas kun ollaan metsässä. Ja tämä koko soppahan ei yhtään vähennä mun ressiä. Oravanpyörä on valmis.

Näyttötyö palautui äidinkielen opettajalta ja yksi stressin aihe on vähemmän, kun korjailtavaa on vain muutama pilkku, joita on joko liikaa tai puuttuu kokonaan. Se on siis ihan pikkuhomma, ja numeroksi äidinkielen opettaja antoikin 4½! Sehän ei toki lopullinen numero ole, kun hevosaineiden opettajat arvioivat siitä vielä asiapuolen oikeellisuuden ja loogisuuden ja mitä kaikkea. Vartin esitys aiheesta on vielä väkerrettävä, mutta homma on siis voiton puolella jo ja reilusti.

Täänään ja huomenna on kouluratsastuksen tehokurssit ja sunnuntaina harjoituskoulukilpailut joissa tuuppaan K.N. Specialin, saman kuin sitten keväämmällä näytöissä. Ja ne näytöt vasta stressiä sitten aiheuttaakin! Kaikki mahdollisuudet mitä irti olen saanut ja joihin on varaa, olen yrittänyt hyödyntää. Nyt näyttääkin että viimeisen kahden viikon aikana on tullut ratsastettua kaikkina muinna päivinä paitsi kahtena päivänä. Toisena en vaan ehtinyt, ja toisena oli lonkka niin kipeä ratsastuksesta etten päässyt kunnolla kävelemään. Onneksi se oli nopeasti ohimenevää laatua ja taas pääsi siitä seuraavana päivänä kyytiin kun varovasti venytti koipensa siihen hevosen selän muotoiseksi. :)

Jokohan se riittäis mun ressaamisista.

Projekti "Ruu odottaa ruokaansa hiljaa" on edistynyt. Vielä viikko sitten tönötettiin helposti kolmekin minuuttia ennenkuin vinku ja sähläys loppui, ja tänä aamuna aika oli alle puoli minuuttia, ja sekin hiljaisempaa vinkunaa ilman sähellystä. On se hyvä herätä tässä vaiheessa opettamaan yli 3v koiraa odottamaan ruokaansa hiljaa kun se on tähän asti saanut siitä vinkua...
Vaikuttaiskohan asiaan se että Otto juoksi pienenä ruokakippoaan karkuun varsinkin ruoka-aikoina kun syöminen oli ihan yök yök -touhua (ja sen näköinen rimppakinttu se sitten olikin), ja sitten oli kerrankin kiva kun taloon tuli koira joka tykkää syödä... Paha sanoa, onneksi tuo Ottokin on nykyään ahneempi ja syö ruokansa ja jopa odottaa sitä. Onneksi tosin hiljaa. :)

Maanantaina olis sitten Ruun näyttely taas pitkästä aikaa. Kovin kummoiset odotukset ei ole, tuomari kuuleman mukaan hyvin tiukka, ja varsinkin niissä asioissa jotka Ruussa ovat "virheitä". (Mitä, ei siinä mitään virheitä ole jos multa kysytään!). Eli koko on ylärajalla ja liikkeessä häntä nousee usein turhan korkealle. Kun tähän soppaan lisätään mun ressi ja Ruun reagoiminen siihen, niin jos nyt suunnilleen kunnialla selvitään niin hyvä juttu. Kyllähän Ruu noin muuten on yleensä osannut käyttäytyä näyttelyissä. Se ei arastele tuomaria, ei rähise muille koirille kehässä, osaa seistä ja useimmiten juostakkin. :)

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Otto 5v

Otolla oli eilen synttärit ja viisi vuotta napsahti mittariin! :) Käytiin ulkoilemassa Heddan ja Tuiren kanssa Kirskaanniemessä, ja on siitä Otosta tainnut aikuinen tulla: Se ei karannut yhtään kertaa!

Kotona oli vuorossa sitten synttärilahja, eli pehmovirtahepo josta lähtee vinkeä röhmötys kun sitä haukkaa. Otosta lahjoineen olisi olemassa videotakin, kunhan saisin sen jotenkin hankittua tänne nettiin asti... Ruu koitti aktiivisesti varastaa lelua ("Eiku osallistua leikkin", huutaa Ruu) mutta Oton mielestä yhtä hauskaa kaikki: virtahepo, Ruu, Ruu, virtahepo. Kunhan ääntä lähtee ja jotakin voi pureskella! :D

Tänään oltiin tylsästi pidemmällä hihnalenkillä, mutta jos huomenna saisi aamusta aikaiseksi lähteä tutkimaan Viitasenperän lenkkiä. Jos siellä ei ole kunnolla polkuja, niin eksyn taas varmasti. Pitää siis lähteä Hyvin Ajoissa, jotta ehtii töihin eksymisistä huolimatta. :D

Minä: Missä koti? Mennään kotiin! Etsi, missä koti?
Koirat: JEE! Se on eksynyt! Pidempi lenkki tulossa!

Jotta se niistä sankarikoirista. :D

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Ikävä löytö

Eilen siis suunnattiin ulkoilemaan ja kaikki olikin kivaa kunnes koirat tekivät astetta kurjemman löydön. Otto ja Ruu saivat hajun nenäänsä kun metsätiellä käppäiltiin ja sitten ne menivät ja tutkivat jotakin mättään takana. Kun Ruu nosti kaikki karvat niskasta häntään asti pystyyn tiesin että se löytö olisi ihmisenkin hyvä käydä tarkistamassa.

Siellä oli kuollut koira. :( Ammottava reikä keskellä ostaa ja silmät syöty. Koira oli musta, karkeakarvainen ja koko n. 55cm ja 25kg. Kovin kauaa se ei siellä ole voinut olla kun päällä ei ollut lunta ja ainakaan vajaa viikko sitten Otto ja Ruu ei samassa paikassa sitä vielä haistaneet.

Ilmoitin koirasta löytöeläinkotiin, jos sattuisi että sitä joku kaipaa. Vaikka todennäköisintä kai että omistajansa sen sinne olisi ampunut, mutta kun oli hautaamattakin jätetty sinne vaan lojumaan.

Reilu viikko sitten löytyi koirapuistoa vastapäätä kissa kuolleena pahvilaatikossa. :( Mitä seuraavaksi? Työmatkalla hevonen koivet ojossa keskellä tietä? Voisi tää kuolleiden elukoiden löytäminen nyt riittää...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa

Ompas taas hurahtanut aikaa viime kirjoittelusta! Töissä on pitänyt kiirettä, samoin opinnäytetyön parissa. Kaikki ylimääräinen aika onkin sitten jäänyt koirien kanssa ulkoiluun ja tämän viikon sairasteluun.

Koirat on siis olleet viikon hävettävän vähällä liikunnalla kun itse on maannut kipeänä. Pari kertaa olen jaksanut kuitenkin raahautua auton ja koirien kera keskelle metsää ja kyllähän nuo sitten toisiaan liikuttavat. Eilen jaksoin jo itsekin kolmevarttia käppäillä ja kyllä koiratkin ottivat ilon irti elämästä. Ja Otto ei ole nyt karkaillut vaikka vähän vaan on päässytkin kirmailemaan! Meinaakos se alkaa vanhaksi? Viikon päästä tulee Otolle jo 5v täyteen! Ja juuri kun se vasta oli ihan pikkuruinen! :)

Ruu on ilmoitettu pääsiäisenä Ruoveden ryhmänäyttelyyn ja sillä on karvanlähtö mitä parhaimmillaan! No huvikseenhan noissa tulee käytyä jotta eipä siinä yksi karvanlähtö maata kaada. Sitä juoksemista haukkumatta piti harjoitella, mutta tää räkätauti vähän on haitannut harjoittelua.

Ilma on taas mitä mainioin, jotta eiköhän sitä tänäänkin lähdetä metsään vähän irrottelemaan!

Otto n. 9 vko
Kohta siis jo 5 vuotias!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Kiroileva päästäinen

Mä olen kohta ehkä nähnyt kaiken. Vaikken vieläkään ole uskoa silmiäni.

Lähdettiin aamulenkille Ruskoon ja koirat saivat juoksennella irti (oli muuten aika hankitreeniä kun hanki oli todella raskas juosta). Heti alkuunsa Ruu tekee saalistusloikat hankeen ja selvästi se löysi jotakin. Se kaivoi, kuopsutti ja syöksyili, sekä hyppi etujaloilla kaivamansa kuopan päälle. Sitten alkoi kuulua jumalaton kiroilu. :)

Menin lähemmäs katsomaan. Ruun kaivamassa kolossa oli päästäinen, joka hyvin kiukkuisena huusi suu ammollaan Ruulle! Ruu jäi tuijottamaan kiroilevaa päästäistä, ja tökkäsi sitä nenällään. Ei olis kannattanu Ruun kerjätä verta nenästään, sillä näytti aivan siltä kuin päästäine olis purrut Ruuta! Mä vaan toljotan suu ammollaan ja silmät teevadin kokoisena, ja Ruukin sen verran suivaantui jotta alkoi närkästyneenä haukkua mokomaa elukkaa. Ja ei, päästäinen ei lähtenyt karkuun, vaikka mahis olisi ollut (ja kyllä, se oli tässä vaiheessa vielä hyvin elävä).

Päästäisen kiroilu jatkui ja Ruu keräsi itsensä päästäisen pureman jäljiltä. Se oli menoa sitten. Päästäinen joutui heittelyn, tassulla läpsimisen ja hengiltä kirputtamisen uhriksi. Irvistellen Ruu kantoi pahanmakuista päästäistä suussaan (nehän puolustautuu haisemalla ja maistumalla pahalta), kuitenkin ylpeänä ja asiaankuuluvasti häntä ylhäällä.

Metsän puolelle Ruu sen vei ja todennäköisesti söi. Saattoi se sen sinne hyljätäkin pahanmakuisena.

Ottokin löysi oman päästäisensä - tai luulisin sen olleen päästäinen - koska tappamisen jälkeen niiden päällä on kiva kieriä... Tämä yksilö ei kuitenkaan ollut sitä kiroilevaa sorttia ja kohtasi loppunsa paljon vähemmän dramaattisesti.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Kuulumispäivityksiä

Kiirettä muka pukkaa, tänään on yhdeksäs työpäivä yhtäputkea jonka jälkeen onkin viikonloppu vapaata. Voisin vähän päivitellä koirien kuulumisia!

Otto on toipunut möykynpoistosta siis hyvin ja antibioottikuurikin loppui pari päivää sitten. Ollaan käyty ulkoilemassa paljon jäällä ja Ruskon pellolla ja Otto on oikein kunnostautunut ja skarpannut ja se on ollut viimeiset kolme kertaa tosi hyvin kuulolla, ei mitään karkailuja tai muuten vaan korvattomuutta. Hieno Otto!

Ruu on tykästynyt ihan hirveänpaljon kovasti mun toppasaappaiden kanniskeluun. Välillä löytyy toinen makkarista ja toinen olkkarista, ja jos Ruun sattuu saamaan kiinni itseteossa, se näyttää lähinnä vain ylpeältä saavutuksistaan. :) Muut kengät ei kelpaa, ja välillä sitten saappaat pitää laittaa kaappiin jotta saavat olla rauhassa. Ei se niitä riko eikä hajoita, kunhan kantaa.

Pari päivää sitten oltiin Ruskossa taas ulkoilemassa ja heti alkulenkistä Ruu sai kiinni hiiren/rotan/myyrän mikälie olikaan. Ensin sitä kannettiin ylpeänä häntä pystyssä vähän syrjempään jossa se sitten oli hyvä pistellä poskeensa. Otto sai kiinni päästäisen, mutta se ei hajunsa takia kelvannut evääksi. Niimpä molemmat koirat kävivät ensin leikkimässä sillä ja lopulta kierivät mokoman otuksen päällä. Vielä kotonakin molemmat koirat huokuivat tyytyväisyyttä onnistuneesta saalistusretkestä.

Eilen sitten Ruu oksensi. Ajattelin jo että nytkö se hiirenraato sieltä puklautetaan ylös, mutta ei sentään. Ajattelin vain että mitä lie vähän mahanestettä oksensi. Huolestuin vasta kun varttia myöhemmin Otto alkoi oksentamaan. Liekö sitten sattumaa vai mikä mahatauti, mutta ei ne onneksi enempää oksennelleet. Ruun piti maha kyllä koko loppuillan kamalaa mongerrusta ja möykkää, mutta muuten koirat vaikuttivat olevan ihan kunnossa. Iltaruoka jätettiin varuiksi välistä ja aamu aloitettiin raejuustolla, mutta eipä noita näytä mikään vaivaavan. Taisi vain olla sattumaa että molemmat alkoivat samalla hetkellä yökkiä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Jäällä!

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Jäällä auringonpaisteessa koirien kanssa kaksi tuntia! :)

Otto on vähän laihtunut (20kg), pitää lisätä ruokaa ja kattoo mitä tapahtuu. Määrä ei ole ollut suuri, mutta tuntuu että osa tulee vaan läpi kun läjät on muuttuneet niin isoiksi. Tai siksi se kai on laihtunut jos yhtäkkiä ei kaikki imeydykään. Katsotaan mitä tapahtuu antibioottikuurin jälkeen, josko tilanne korjaantuisi. 25vrk kuurista on jäljellä vielä n. 5 päivää.

Ruu painaa normaalin verran (22,7kg) ja on reipas oma itsensä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Hyvä möykky!

Tohtori soitti tänään Oton möykystä. Möykky on hyvänlaatuinen. Smile Kummallista asiassa on se, että se on todennäköisimmin tulehduksen aiheuttama. Tähystyksessä kun ei kumminkaan näkynyt mitään omituista. Tylosinia menee nyt muutenkin jo pitkä kuuri, että eipä asialle nyt toistaiseksi tarvitse muuta tehdä. Patologin lausunto lähetetään meille vielä kotiin. Ne jo lupasivat tuossa "omalla" eläinlääkärillä katsoa sitä lausuntoa kun se saapuu, kun asiasta kyselin kun kävin taas säkin ruokaa ostamassa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Möykytön Otto

Tänään oltiin siis Oton kanssa lääkärissä, ja kasvain-möykky poistettiin. Takapuoli tähystettiin muualtakin, eikä enempiä möykkyjä onneksi näkynyt. Nyt odotellaan patologin lausuntoa möykystä, ja toivotaan että se oli vain yksittäinen polyyppi ja asia olisi tällä kunnossa.

Otto koisaa tyytyväisenä.

lauantai 31. tammikuuta 2009

Jäällä

Tänään ulkoiltiin Hervantajärven jäällä. Otto joutui flexiin, jottei riehu kovasti kun on ab kuuri päällä. Muutama kuva:



torstai 29. tammikuuta 2009

Otto sairastaa

Juuri kun eilen olin päivällä sanonut, että Otto on ollut niin terveenä, niin illalla huomasin sen takapuolessa verestävän herneenkokoisen patin. Siis ihan peräaukon suulla. Tai en sitä muuten olis huomannut, mutta se raahasi takapuolta mun peittoa pitkin ja jälkeen jäi verinen vana.

Aamulla tarkistin että möykky on vielä tallella ja varasin Lahden eläinlääkäriasemalta ajan. Kun pääsin koulusta ja olin lähdossä viemään Ottoa lääkäriin, oli möykky kadonnut. Lähdettiin kuitenkin lääkäriin ja kaivelemalla se möykky sieltä edelleen löytyi. Jonkinlainen kasvain se on.

Tiistaina on aika tähystykseen jossa kasvain poistetaan ja tarkistetaan samalla onko niitä useampi vai onko tämä ainoa laatuaan. Sen jälkeen möykky tutkitaan jotta selviää minkälaatuisesta kasvaimesta on kyse.

Tiistaita siis jännitellään.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Lunta ja ulkoilua

Otto pääsi koululla ulkoilemaan koirakavereiden kanssa. Muutamana päivänä oltiin puistossa Siiri-koiran kanssa, maanantaina ja keskiviikkona tunti metsässä + toinen tunti koirapuistossa Mian ja doggien kanssa. Torstaina huristeltiin katsomaan Maijun Naava cokkeri Eiku_siis_sprinkeri-pentupentusta ja perjantaina heiluttiin pennelin kanssa reilu tunti Korvessa.

Tänään käytiin heti aamusta Rinkitiellä Oton ja Ruun kanssa ja kohta saa suunnitella taas paluuta koululle.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Mystistä

Eilen sattui jotakin vallan mystistä. Lähdettiin puomitielle ulkoilemaan Merjan, Nukan ja Dinan kanssa. Oltiin vasta hetki kävelty, kun Otto poikkesi metsään ja kohta Ruu perässä katsomaan mihin Otto meni. Seuraavaksi kuuluu kun Ruu rääkyy, niinkuin sitä joku vähintään söisi. Siinävaiheessa lähden itse pinkomaan metsään äänen suuntaan. Kuuluu vielä muutama (edelleen Ruun) epämääräinen haukku kunnes katkonainen ajohaukku häviää jonnekin horisonttiin.

Hienoa. Siinä sitten ei auta muu kuin toivoa että koirat on yhtenä kappaleena ja tulevat pian takaisin. Ensin tulikin Otto ja olin ihan varma että siellä se porokoira jossakin nyt jalka irti suunnilleen makaa. Hetken päästä tuli kuitenkin Ruukin takasin, kieli pitkällä paljon juosseena, ja ilman yhtäkään naarmua.

Kotona tutkin koiria tarkemmin vielä, muttaan mitään ihmeellistä ei onneksi löytynyt. Liekö saanut hirveltä osumaa tai itse jäänyt jumiin jonnekin pöpelikköön ja satuttanut.

Oton kanssa ollaan taas koululla ja lähdin ratsastusken jälkeen aurinkovuorelle ulkoilemaan. Valoisaa kun oli niin oli todella ihanaa kävellä lumisessa metsässä. Mitä nyt jalat huutaa hoosiannaa ratsastustunnin jäljiltä ja askel on ehkä 40cm pitkä, mutta Otto sai tunnin riekkua irrallaan. Jotakin mystistä oli Otossakin tapahtunut: Se ei karannut kertaakaan! Se jäi jopa polulla odottamaan mua jos se oli juossut mutkan taakse eikä nähnyt mua. Se juoksi metsässä näkymättömissä mutta tuli heti kutsusta ja kävi muutenkin itse lähellä hakemassa namia ja kehuja. Otto kieri lumessa oikein antaumuksella, jonka jälkeen se veti noin sata rundia hepulia pitkin metsää, hakien välillä namin. Välillä se jäi vaanimaan mua, ja kun jaksoin pari askelta raahustaa sen suuntaan niin taas irtosi hepulit.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Suuri saalistaja

Otto on suuri saalistaja. Oltiin eilen puomitien pellolla ja lunta oli sopivasti vähän jotta pellon ruohotupsut ja -mättäät pilkistivät lumen alta. Hiirenmetsästäjän paratiisi siis. Otto hetken siellä haisteli ja nuuskutti kunnes sitten se hyökkäsi ja sai kiinni hiiren. Sinne meni hyvällä ruokahalulla hiiri päineen, jalkoineen ja karvoineen päivineen.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Hevostelua + rokotukset

Eilen pidin elämäni toisen ratsastustunnin ja innostuin niin että aika loppui sitten kesken. (Meillä on ½h aikaa pitää tuntia, tyypit verkkaa ensin itsenäisesti). Valmisteleva tehtävä oli keskiympyrällä ulospäin asetus käynnissä ja ravissa. Jännitti hieman kun tunnilla oli 2 raakaa hevosta, 1 vaikea hevonen ja vain yksi helppo hevonen. Tuntilaiset pärjäsivät kuitenkin loistavasti ja aseteltiin sitten niin että varsinainen tehtävä, loiva kiemuraura volteilla jäi ihan tyngäksi. Opelta sain kuitenkin palautetta että hyvä näin, tyypit sai kunnolla kiinni siitä asetushommasta ja saatiin se vietyä ensin hyvin loppuun. Ja mikä tärkeintä, nyt mä viihdyin siellä maneesin keskellä ekan kerran jännitys-tuppisuu kohtauksen jälkeen. (enkä kuulemma edes ollut niin tuppisuu kuin miltä se tuntui).

Tänään sitten pääsin itse puomitunnille. Ratsuna iiiiso kouluruuna Samppa jolta viime esteharkkakisoissa tipuin ekalla verkkaesteellä. Ensin ravipuomeja kovasti kolistellen, mutta kun niihin laitettiin ihan minivälit ja pyydettiin kokoamaan hevonen hyvin niin jopas nousi jalka eikä puomit kolisseet. Sampalla kun yleensä pienessä ravissa alkaa helposti jalatkin vain laahaamaan. Laukkapuomeilla meinattiinkin sitten mennä taas sata lasissa ja polle lähteä lapasesta. Ensimmäinen maapuomi piti oikein hypätä... Tosissaan sai kyllä töitä tehdä ja jopa yhden kerran saatiin väliin 6 laukka-askelta niinkuin normaalit ratsukot eikä posotettu viidellä tai neljällä ja puolella. Väli oli kuitenkin 20m.

Sitten kotiin koululta ja koirat rokotukseen. Ruu nosti kamalan älämölön ahtaassa ja tupaten täynnä olevassa odotushuoneessa, mutta sain sen hiljaiseksi ja se sitten murjottaen istui kun ei muutakaan voinut. Sitten se rentoutui ja pisti maate ja katseli vain muita koiria. Tai istui sivulla tarjoten katsekontaktia. Se ahtaaseen tilaan änkeminen on vaan kamalaa, mutta äkkiä se siittä näemmä rauhoittuu. Terveystarkastuksessa molemmat saivat terveen paperit ja rokotteet tuupattiin niskaan. Eläinlääkärissä oli ajat myöhässä ja sulkemisaika lähestyi, mutta lääkäri ehti silti vähän rapsutella koiria, kysellä kuulumisia ja tarkastaa koirat hyvin ennen rokottamista.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Märkää ja kurasta

Otto ei halua ulkoilla kun on ihan märkää. Ensin oli jäätä ja nyt ihan kuraa. Se hiippailee ulkona ja väistelee lätäköitä, se jää haaveilemaan ja ihmettelemään. Sitten kun se löytää jonkun ilmeisesti hyvän mättään se jää sinne seisomaan eikä liiku. Kun sitä huutelee niin se katselee vaan taakseen että kenelle mä muka huudan. Hän ei ainakaan tuu.

Sisällä se normaalisti kerjää, änkee kainaloon ja syö luita.

maanantai 5. tammikuuta 2009

On se...

Ehkä sen maha ärtyi sittenkin vaan siitä luusta.
Mutta mikä sitä nyt vaivaa:




Otto ei kommentoinut,
päiväunet kesken.

Ruu tohtorissa

Ylihysteerikko täällä taas hei! En osannut päättää että kumpaa sitä veis lääkäriin, Ruuta vai omaa päänuppia. Päätin sitte kuitenki viedä ton Ruun. Ensinhän sillä oli uutenavuonna kova ripuli ja lopulta se oksensikin. Siitä seurasi päivän verran paastoa, mutta senkään jälkeen ei ruoka maistunut. Lopulta se kuitenkin söi, mutta sitä ahmattia ei täällä ole oikein vieläkään näkynyt.

Eilen se alkoi nieleskellä ja nuoleskella, ja kurkku reagoi kopeloimiseen. Samoin se kirputti ja kalvoi itseään joka paikasta, eniten jaloista. mahtaisiko ollu olla kipuja? Se alkoi myöskin röyhtäillä... Se että liittyykö nuo mitenkään keksenään toisiinsa on arvoitus, vai onko se saanut jonkun nielutulehdusken kun tyttöjen tuoksuja imeskelee lenkeillä ja sitten putsaa itseään ahkerasti. Saihan Ottokin nuorempana poikana, kun kulkusetkin oli vielä tallella, diagnoosiksi "hyperseksuaalisuudesta johtuva nielutulehdus".

No lääkäriin siis mentiin ja sanoinkin että kun Ruulla ei ole kovasti paljon mikään mutta vähän kaikkea. Kerroin myös Ruun uudesta, pari kk sitten ilmenneestä, mieltymyksestä ihan syödä_syödä (ja välillä oksentaa) keppejä.

Korvat oli ok, samoin nielu niiltä osin mitä rauhoittamatta pystyy katsomaan. Keuhkot kuunneltiin ja oli ok. Verikoe otettiin tulehdusarvojen näkemiseksi varmuuden vuoksi, jonka tulokset mulle soitetaan tänään myöhemmin. Kun koko homma on alkanut rajulla ripulilla joka vieläkin vähän vaivaa, niin lääkäri totesi että vatsalaukun limakalvot ovat mitä ilmeisimmin tulehtuneet. Nyt hoidoksi kokeillaan jatkaa Intestinal-sapuskaa ja viikon ajan antepsinia aina ennen ruokailua. Jos antepsin auttaa, on kyseessä aika suurella varmuudella gastriitti. Nieleskely ja röyhtäily (ja keppien syöminen ja kurkun aristaminen) johtuvatten siis kaikki ilmeisesti mahavaivoista.

Kysyin taas kerran että voiko tämä johtua siitä Ruun vuosi sitten sairastamasta maha-viruksesta, ja vastaus kuului taas kerran, että voi. Se on voinut vaurioittaa mahalaukun ja suolen limakalvoja niin että nyt sitten ajoittaiset mahavaivat ja ripulit vaivaavat.

Jos antepsin auttaa mutta myöhemmin mahavaivat uusivat taas jonkin ajan kuluttua, niin lääkäri ehdotti ruokavalion uusiksi miettimistä. RC:llä on kuulemma joku muukin hyvä vatsavaivaisen ruokamerkki kuin Intestinal, ja se ei ole eläinlääkärikamaa eli ei vissiin ihan niin tujua tavaraa. Täyden varmuuden voi saada tähystyksellä ja mahan koepaloilla, mutta tohtori sanoi että hoitona on kuitenkin ruokavalio, eikä hän näe tähystystä tarpeellisena jos ruokavaliolla saadaan tuloksia.

Ja sitten asiasta näkkileipään, että oli vissiin pikkasen tyhmää antaa Ruulle se luu, jonka jälkeen kaikki taas alkoi. Ei se vissiin vaan nykyään enää kestä niitä.

Sitten kun ja jos seuraava ripuli iskee niin sitä taas miettii että missä vaiheessa mennä lääkäriin. Viime ripuli oli pari kk sitten ja se meni itsellään ohi. Tämäkin varmaan olisi ajan kanssa mennyt ohi ilman lääkäreitä, mutta en mä voi vaan katsoa vierestä kun ei voi tietää jos kuitenkin joku onkin pahemmin vialla. Sitten kun joku ihmettelee että ompas sulla sairas koira kun aina lääkärissä pitää juosta niin mitä siihenkin sitten vastaa? Että ei se ole sen sairaampi kuin nekään joita ei viedä lääkäriin. Mä vaan tykkään käyttää nuo lääkärissä viikon liian aikaisin kuin päivän liian myöhään.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Rinkitiellä

Ulkoiltiin aamulenkki rinkitiellä. Tai on sillä paikalla varmaan oikeakin nimi, muttakun se päättyy kääntymispaikka-rinkulaan keskellä ei mitään, niin se saa olla nyt rinkitie. Yhtä loogista kuin puomitie, joka on toisinaan suljettu puomilla.

Eilen illalla 23 aikaan jotkut valopäät sitten ampuivat kunnon isoja raketteja tuossa meidän sisäpihalla. Tai jos en ihan väärin käsittänyt niin vissiin "aikuiset" ihmiset räiski niitä parvekkelltaan! Olin juuri menossa avautumaan asiasta kun Otto oli tietenkin ihan paniikissa, kun tuommoisen sisäpihan akustiikka toimii näemmä valitettavan hyvin. Joku fiksu siellä jo parvekkeeltaan huusi että yksikin pommi vielä niin hän soittaa poliisit. (Hyvä että ehti, mä olisin uhannut vaan mennä kuristamaan ne omin käsin). Ja ketään ei näkynyt missään! Paitsi kolme tyyppiä toisella parvekkeella jotka poistuivat sisälle. Nekö siellä ampuili? Siitä suunnatsa raketit ainakin tuli ja räjähti tuossa meidän makkarin ikkunan edessä.

Aamulla siis päätin että lähdetään tuonne Rinkitielle ulkoilemaan niin ei tarvi Oton pelätä. Eikä se siellä onneksi pelännytkään. Ulkoillessa törmättiin poltettuun (?) autonhylkyyn, isoon kasaan rakettiroskaa ja sitten Otto tietty löysi vielä kebabinkuoret. Huusin sitä eikä se tullut ja menin hakemaan sitä pois, niin siellä se nuoli sitä laatikkoa ihan onnessaan. YÖK! Sai sitten huudot ja tuli pois laatikolta, toivottavasti oli alunperinkin tyhjä...

Tässä kuvia aamulta:

Hepulii!

Joku sentään tottelee luoksetulokäskyä

...ja tunteella!

Otto mielummin tähyili muita juttuja,
ei sentään kuitenkaan karannut!

Illalla piti lähteä toiselle pidemmälle lenkille, tosin hihnassa, kun olin laiska enkä jaksanut yksinäni mennä tokoilemaan (reenit oli peruttu). Heti alkumatkasta sain kuitenkin huomata että joku pommittelee taas ja Otolla on paniikki ja Ruu on taas/edelleen ripulilla. Ei sentään vesiripulilla, mutta ripulilla kuitenkin. Mahtoiko aamun riekkulenkki olla kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta oli sitten hyvä etten saanut inspistä tokoilemaankaan.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Ruun elokuva




Ruu sanoi tänään aamulla ensimmäisen sanansa: Hellou
On sitä jo odoteltukin että kun nuin osaa mongertaa jo, että kyllä se kohta oppii puhumaan.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Kuvatodisteet

Ruu ja kuusi

Oton mielestä lahjojen avaaminen oli hauskinta
Ruun mielestä lahjojen sisällön syöminen

Mökillä vuodenvaihteessa...


...ja pihalla kans





Tässäpä siis kuvatodisteet joulun ja vuodenvaihteen ajalta. Ruullakin näyttäisi ripuli menneen ohi, mutta ruokahalu on vähän normaalia huonompi vielä. Eiköhän me tästä tokeennuta.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi

Uudenvuodenvietosta on palattu. Vai pitäisikö sanoa uudenvuoden pommien ja rakettien piileskelystä? Lähdettiin siis Tammelaan jo 28.12. sen jälkeen kun oli otettu koirilta virrat pois ulkoilemalla Kaisan kanssa. Kaisalla oli mukana tietty Tuli ja Tuhka, mutta myös läjä hoitokoiria kuten Hedda (johon Ruu rakastui ja jolla alkoi samana iltapäivänä juoksut...), Elsa-labbis ja Selma-cokkerinpentu. Seitsemän koiran voimin siis rymyttiin Ylöjärvellä hiekkakuopilla.

Mökille lähdettiin aatonaattona ja Otto oli mukavasti rauhallinen, vaikka oli aiemmin jo ehtinyt satunnaisia pommeja pelätäkin (ja kieltäytyi mm. menemästä ulos ja pissalle).

Eilen illalla Ruu alkoi kuitenkin ripuloida, ja se pyysi yölläkin ulos 2h välein. Onneksi oltiin mökillä eikä Ruu pelkää pommituksia, sillä pihalla sitten rampattiin aika tiuhaan. Aamulla Ruu jo oksensikin ja lähdin etsimään lähintä päivystävää apteekkia Forssasta Tehobaktin toivossa. Takaisin palatessa oli Ottokin ehtinyt jo ripuloida kerran. Onneksi ei nähtävästi enempää ole hätä sillä ei se uskalla kovinkaan ulkona olla. Tehobaktilla ja Canicurilla on nyt molemmilla tilanne rauhoittunut, mutta Ruu on kyllä aika väsynyt kun se eilisestä asti on voimakkaasti ripuloinut. Katsellaan nyt mihin suuntaan menee, väsymystä lukuunottamatta on kuitenkin oma itsensä, ei erityisen apaattinen tai muuta.

Palattiin siis tänään alkuillasta Tampereelle. Ruulla taitaa maha vähän olla kipeä, eikä se edes kerjää ruokaa vaikka tänään on molemmat ruuat jääneet antamatta (lääkkeen kanssa vain vähän raejuustoa). Pittääpi katsella saako kamerasta kaivettua jotakin kuvia ulos jossain vaiheessa.