Valeraskaat treenikoirat

Jos porokoiralla harrastaminen ei ole ajoitain riittävän masokistista toimintaa, niin harrastappa kahdella valeraskaalla porokoiralla... :D

Nyt on sujahtanut useampi treeni ohi päivittelemättä blogia. Palkanvalintatreeniä on molemmilla koirilla alla 3 treeniä, jonka lisäksi on aloitettu palkkalelun valinnan harjoittelua. Hulda valkkaa lelua kerta kerralta tarkemmin (aluksi vain nappasi lelukasasta sen tutun vinkulelun), mutta päätyy aina siihen samaan vinkuun. Reginaa vaivaa ilmeisesti myös valeraskaus, eikä sitä ole nyt hetkeen kiinnostanut leikkiminen treeneissä. Se kyllä valitsee lelun, mutta ei kiinnostu sillä leikkimään, tai jaksaa kerran juosta perään jos on jokin heitettävä lelu. Luulen, että nyt annetaan hormonien tasaantua, eikä yritetä väkisin leikkiä. Regina kuitenkin normitilassa leikkii tosi kivasti. Tämä tuo toki hieman haastetta myös tuohon palkan (lelu/nami) valinnan harjoitteluun targeteilla, kun lelut ei nyt oikein nappaa...

Regina on tehnyt hieman tokotouhuja agilityn ohella. Tokossakin se on hieman ailahteleva tällä hetkellä, mahdollisesti siihenkin valeraskaus vaikuttaa, mutta välillä tekee tosi hyvällä pössiksellä juttuja. Tässä joitain videoita muutamien treenien takaa, kun videoitiin Reginan tokoja:

Ja joku agilitypätkäkin tallentui videolle viikko sitten:

Hulda on valeraskaana niin ikään. Se pesii tällä hetkellä sohvannurkassa ja keksii treeneissä toisinaan omia lisäosiaan liikkeisiin. Tässä nyt jotain suht järjellistä toimintaa:

Huldalla nämä ovat nyt toivottavasti viimeiset pesimiset, sillä olen varannut sille ajan sterkkaukseen. Siihen on nyt kuitenkin vielä kuukaudenpäivät aikaa, jotta on nykyinen pesimisaika saatu lusittua alta pois. Loppuu sitten siihen kivuliaat juoksut ja voimakkaat valeraskausoireet, kun ei nyt niitä pentujakaan sitten ole Huldalle tulossa.

Kysytään koiralta!

Parit treenit on hurahtaneet vauhdilla ja raportoimatta ohi, mutta uusin innostuksenkohde on palkan valinnassa koiralta kysyminen. Jotenkin surkuhupaisaa on törmätä tämän asian yhteydessä siihen, että sitten kuvitellaan koiran saavan päättää ihan kaikesta, se vähintäänkiin hyppii kotona pöydillä koska se tahtoo, ja päättää missä omistaja saa nukkua. Aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä, ja kertoo vain siitä, ettei tiedetä yhtään mistä on kyse. Kannattaa ensinnäkin kysyä vain sellaisia asioita, jotka on mahdollista myös toteuttaa koiran valinnan mukaan. Ei kannata kysyä mitään sellaista, mikä on vain pakko tehdä.

Ja nyt huomautus. Minäkään en tiedä tästä vielä oikein mitään. Älkää lähtekö ainakaan tämän postauksen "ohjeilla" säätämään mitään, vaan ottakaa asioista vähän selvää, ja menkää vaikka johonkin koulutukseen jossa tämä osataan opettaa kunnolla. Mä olen tässä asiassa kaverin netinvälityksellä saatujen ohjeiden, aiemman hataran (hyvin hataran!) tietämyksen, ja vahvan soveltamisen varassa.

Huldan kanssa olisin varmasti ajatellut, etten tarvitse tätä mihinkään, ja asia olisi sillä kuitattu. Mutta Regina... Voi ihana, hassu Regina, jonka aivoituksissa mä en vaan kertakaikkiaan pysy perässä! Mä olen alusta asti sanonut, että tässä on koira joka opettaa mulle paljon. Ja tässä sitä taas ollaan uuden asian äärellä opettelemassa uusia asioita. Regina kyllääntyy palkkaan noin sen seitsemäntoista kertaa treenin aikana, ja sitten kun se ykskaks vaihtaa mieltään ja saa mielestään väärän palkan, se pettyy. Tai jos ei halua käyttää niin inhimillistävää sanaa kuin pettymys, niin ainakaan se ei palkkaannu saadessaan jotain mitä ei halunnut(kaan sillä kerralla). Ja se jos mikä on iso ongelma koiran kanssa, jonka motivaatiota pitäisi kaikin käytettävissä olevin keinoin kannatella ja vaalia.

Miten mahtavaa olisi, jos voisi joka toistolle - tai halutessaan vaikka neljän toiston välein, ennen koesuoritusta, tai ylipäätään kun tarve ilmenee - kysyä koiralta etukäteen mitä se haluaa?

Niin, no miksei kysyisi? 

Ollaan tässä asiassa siis ihan alkumetreillä, kummallakin koiralla on kaksi treeniä alla. Aloitin tämän myös Huldan kanssa, vaikken kokenut sitä sen kanssa tarvitsevani. On se ainakin virikkeistämistä ja aivojumppaa jos ei muuta, mutta näenpä samalla muuttuuko jokin asia paremmaksi tai varmemmaksi, kun palkan valinta on käytössä. Vaikkei olisi motivaatio-ongelmaa, saattaa palkan valinta kuitenkin tuoda keskittymistä itse tehtävään, ääntely voi vähentyä (jos sellaista ongelmaa on) ja liikkeisiin tulee varmuutta.

Tässä ensin Huldan video. Pätkä on ihan ensimmäisten treenien loppuosasta. Aloitin tämän niin, että ensin oli vain toinen symboli näkyvillä, ja sen tökkäämisesta tuli ruokaa (musta kuvio), ja sen jälkeen erikseen toinen symboli, josta tuli lelu (oranssi kuvio). Tässä olen ottanut molemmat symbolit käyttöön. Toki tämä on tässä vaiheessa aivan kesken ja koira vasta opettelee mitä mistäkin kuviosta saa.

Reginan kanssa aloitin samoin, mutta tässä videolla on menossa toinen treenikerta. Hyväksyn siis kaikenlaiset ilmaisut nenätökkäisystä tassulla näyttämiseen. Varsinkin Regina mielellään myös huitoo tassuillaan, kuten videolla viimeisen valinnan kohdalla.

Koska koirat ovat jokseenkin punavihersokeita, kannattaa kuvioiden värit valita sen mukaan. Parhaiten koira erottaa sinisen ja keltaisen, mutta koska mulla ei niitä ollut justheti saatavilla päädyin mustaan ja oranssiin, ja vielä erilaisiin kuvioihin. Lisäksi näissä on vahva tumma-vaalea ero. Ja kun nämä targetit on tökitty ja mytätty, on mustaa ja oranssia tussia saatavilla helposti lähes mistä vain kaupasta, ja on helppo tehdä uudet targetit.

Nyt kun kummallakin on kaksi treeniä takanaan, tulee tässäkin koirien ero selvästi esille. Hulda teki toisen treeninsä treenihallilla, ja kävi niin kierroksilla, että sähläsi ja tökki targetteja vain tökkimisen ilosta ajattelematta asiaa sen enempää. Lisäksi se tällä hetkellä tökkii enemmän oikeassa kädessä olevaa targettia, ja näyttää vähän luulevan, että se on se juttu, mutta tätä pitää seuraavassa treenissä vähän korjailla.

Reginan molemmat treenit on olleet kotona kaikessa rauhassa, ja varsinkin tässä toisessa harjoituksessaan se selvästi enemmän ajattelee asiaa kuin Hulda, eikä ihan niin summamutikassa töni targetteja. Tottakai sillekin vielä välillä käy niin, että se tökkää jompaa kumpaa, ja näyttää sitten hieman yllättyneeltä saamastaan palkasta, mutta en oletakaan koiran oppivan tätä vielä kahdessa treenissä. Huldalla tätä yllättymistä käy sähläämisen takia tässä kohtaa vielä Reginaa enemmän, mutta sille yleensä kelpaa lähes yhtä hyvin ruoka ja vinkulelu - onneksi!

Sitten kun koirat osaavat valita haluamansa palkan, siirrän tämän treeneihin:

1. Koira valitsee targetista näyttämällä palkan (targetit voivat olla maassa).
2. Tehdään jokin hyvin helppo ja lyhyt temppu.
3. Koira saa valitsemansa palkan.

Siitä sitten pikkuhiljaa edetään vaikeampiin ja pitkäkestoisempiin liikkeisiin samalla kaavalla. Ja joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ehkä ihan kokonaiseen koesuoritukseen.

Mistä sitten tietää minkä lelun koira haluaa, kun sekin vaihtelee? Koira voi esim. lyhyen treenisession aluksi valita lelukasasta haluamansa lelun, joka sitten otetaan treeniin mukaan. Tästä aiomme rakentaa tässä targettiharjoittelun rinnalla rutiinin treenikertojen alkuun. Hulda aloitti eilen, ja valitsi sen saman vinkulelun kummallekin kierrokselle, jolla aina ennenkin on treenattu. Joko tunnen (edes toisen) koirani niin hyvin, että tiedän sen pitävän pienistä pyöreähköistä vinkuleluista, tai sitten Hulda kohdistaa juuri siihen leluun suurimman latauksen ja odotusarvon koska sillä on aina ennenkin treenattu ja valitsee sen siitä syystä.

Näillä eväillä me on nyt lähdetty liikkeelle, innokkaana odotan mihin tämä johtaa!

Huittisten näyttely ja parit hallitreenit

Regina misseili eilen itselleen ensimmäisen ERI:n Huittisten näyttelyssä. Arvostelu kuului seuraavasti:

NUO ERI 1

"Hyvä, nuori narttu. Oikeat mittasuhteet. Oikeat luusto ja sukupuolileima. Hyvä narttumainen pää. Silmät voisi olla tummemmat ja paremman muotoiset. Oikea hampaisto. Kaunis kaula. Säkä erinomaisesti kehittynyt ikäisekseen. Rodunomainen ylälinja. Rintakehä hyvä, mutta eturinta vielä kesken. Hyvät kulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman ahdas etuliike. Oikea karvan laatu. Tarvitsee aikaa."

Mitäs muuta sitten? Pari kertaa on ehditty piipahtaa hallilla, ja voi sitä riemua kun pakataan treenikassi ja myös Hulda pääsee taas mukaan! Edellispäivänä Hulda teki pääosin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, ja jotain saatiin siitä videollekin.

Tänään sitten harjoiteltiin erityisesti seuraamisen käännöksiä, noutoa, paikkaistumista, sivulletuloa ja ihan uutena asiana aloitettiin peruuttamisen opettelu. Alku aina hankalaa, mutta päästiin ensimmäisellä treenikerralla jo siihen asti, että Hulda peruuttaa mun edessä 1-2 askelta (ja on hiljaa!). Ja kyllä muuten nyt väsyttää, kun on joutunut ihan oikeasti pohtimaan asiaa! 

Regina työskenteli edellispäivänä enimmäkseen keppien, kehyksettömän maxirenkaan ja putkijarrun kanssa, jotain näistä tuli videolle:

Tänään tehtiin muutama toisto keppejä ilman ohjureita, kahden esteen irtoamisharjoitusta (jossa saatiin siivekkeiden väliin jo 3 metriä tyhjää, ja Regina teki joka kerta oikein!), esteen lukitsemisharjoitusta, 2o2o harjoittelua ja uutena asiana kokeiltiin pakkovalssia, jossa Reginalla oli aluksi mielestään paljon parempi reittisuunnitelma kuin minulla...

Regina kestää sen verran huonosti toistoja, että vaikka uutta asiaa hotsittaisi ihan hirveästi kokeilla vielä vähän lisää, kun on vasta päästy pari toistoa siihen jamaan, että koira on ihan "Tääääh? Jaa jotenkin näin vai?", niin kertakaikkiaan on parempi jättää asia hautumaan ja palata asiaan seuraavalla treenikerralla.

Turhanpäiväistä suremista?

Tuijotan Huldan hienoa tokon treenisuunnitelmaa, jota olen taulukkokaupalla askarrellut. Löytyy missä vaiheessa liikkeet ovat, mitä kaikkia osasia missäkin liikkeessä voi treenata erikseen, mikä vaatii erityistä panostusta, ja mikä sujuu kuin vanhalta tekijältä. Nyt se kaikki tuntuu turhalta. Ei tule kokeita, eikä kisoja. Ei, koska Hulda ei tule koskaan pärjäämään ilman kipulääkkeitä. Se on tämän hetken arvio, joka on helppo uskoa, kun lääkkeettömyyskokeilut ovat loppuneet ontumiseen. Ja agilityä ei tule ikinä - ei edes omaksi iloksi.

Olo on syyllinen surressa menetettyä koe- ja kisauraa. Ei Hulda ole koskaan ollut mikään harrastusväline, vaan perheenjäsen. Enkä minä ole ikinä ollut kovinkaan kilpailuhenkinen. Joten mitä surtavaa tässä edes on?

Voidaanhan me harrastella, ja harrastellaankin, koska Huldan kanssa tekeminen on helppoa ja hauskaa. Juuri siksi sen kanssa olisi hienoa käydä kokeissa, kun ei tarvitsisi jännittää mitä tuleman pitää. Katsoisi ennen strattia koiraansa silmiin, ja näkisi luottamusta sen katseessa. Tietäisi, että käydään yhdessä näyttämässä miten kivaa meillä on. Ei ehkä aina viimeisen päälle hienoa ja täydellistä, mutta kivaa.

Vaikka eihän Hulda sitä tiedä, treenataanko me kokeisiin, vai muuten vaan keskenämme ja vaikka jotakin perähikiän maalaismöllien tokoepiksiä varten. Se antaa itsestään kaiken, ja sen silmät loistaa kun harjoitellaan seuraamista. Joskin mun pitää vähän miettiä palkkaamista, etten lennätä palloa jonnekin mistä Huldan pitää pahasti loikata sen perään. Ja mun pitää miettiä, että kannattaako mun nostattaa Huldaa mahdottoman korkeaan (porokoiraksi korkeaan) vireeseen, kun omaksi iloksi treenaillessa riittää vähempikin.

Onhan mulla näitä asioita täysi oikeus surra, vaikka samaan aikaan liiankin tuoreessa muistissa on nuorista koirista luopuminen. Silloin mua vihastutti ja suututti, että mitä helvettiä ihmiset surevat joidenkin harrastusten perään, niillä sentään vielä on se koira, joka tulee häntä heiluen vastaan kun oma ihminen tulee kotiin.

Ja vaikka joku kauhistelee, että mulla on nuori koira jatkuvalla kipulääkityksellä (*), niin se kuitenkin vielä on hengissä. Ja sen lääkityksen ansiosta oireeton ja iloinen. Hakee leluja kun tulen kotiin, leikkii Reginan kanssa hippaa pihan lumikasoissa ja pesee iltaisin sen korvat ja naaman, sekä lenkkeilee siinä missä aina ennenkin. Ja joskus on hyvä muistuttaa itselleen, että juuri se on kaikista tärkeintä!

Nielutulehdus on parantunut täysin,
joten mikäs tässä kirmaillessa!

   

(*) On tasan niin kauan, kun kipulääkitys ei aiheuta haittoja, vaan tekee koiran kivuttomaksi. Ja hyvällä tuurilla näin voi mennä ilman ongelmia vuosia. Huonolla tuurilla ei mene, mutta se on sitten sen ajan murhe se. Veriarvot kontrolloidaan säännöllisesti.

Agilityn aamutreenit

Tänään herättiin Reginan kanssa ennen kuutta aamulla, jotta oltiin kahdeksaksi reippaina ja veryteltyinä hallilla, sillä oltiin sovittu kaverin kanssa yhteiset treenit. Tällä kerralla hallissa ei ollut valmiina rataa, ja se sopi suunnitelmaan hyvin, sillä oli tarkoituskin tehdä monenlaista pienempää harjoitusta.

Aloitettiin kahden esteen harjoituksella, jossa koira lähetetään ensimmäisen hypyn kohdalta irtoamaan toiselle hypylle. Tätä ei olla hetkeen taas tehty, mutta hyvin on Reginalla ajatus tästä harjoituksesta muhinut, ja ensikerralla vain lisää välimatkaa esteille.

Lisäksi tehtiin keppejä, 2o2o puomin alastulolla, tutustuttiin kehyksettömään renkaaseen (ei ongelmaa), ja rallateltiin pari loppusuoraa (hyppy - hyppy - putki). Mutta tärkeintä ja parasta oli se, että meillä oli tosi kivaa! Ja löydettiin leluvalikoimaan uusi kiva lelu. Nimittäin "pallotetut" (eli kun on sukkapari vedetty sillain toistensa päälle palloksi, jotta pysyvät yhdessä) sukat. Menee siis helposti hyötykäyttöön sukat joihin on tullut reikä. Regina oli itseasiassa sukista niin mielissään, että se alkoi sirkuttaa, jota se tekee vain jos jokin on todella ihanaa. Samalla sen korvat kääntyivät kärjistä ylösalaisin, joka niin ikää tapahtuu vain todella ihanien asioiden äärellä. Vieläkään en ole tästä korvien kääntymisestä onnistunut saamaan kuvaa, en ole törmännyt siihen yhdenkään aiemman koiran kanssa.