Huldan agitreenit: Se on sittenkin porokoira

Mä olen epäillyt onko Hulda porokoira ollenkaan, mutta tänään tuli vastaan se raja, miten paljon viitsii hinkata samaa kuviota uudestaan ja uudestaan. Eli on se, ihan ehta porokoira. Voidaan tehdä täysillä ja vaikka hullunkiilto silmissä, mutta ei samaa asiaa loputtoman montaa kertaa. Nih!

Aloitettiin siis tekemällä rataa, jonka kaveri oli tälle kerralle suunnitellut. Alun tiukka käännös vähän tuppasi venymään putkea kohden, mutta sujui lopulta ihan ok. Putken nro 10 jälkeen Hulda oli tukka putkella painamassa eteenpäin, vaikka yritin ajoissa pitää mekkalaa, että tullaan takaisin päin. Esteväli 11-12 oli hidas, koska Hulda ei ollut ihan varma miten tehdään. Tai sille jäi putken jälkeen hämmennys, ja sitten takaakiertokin oli esteelle 12 aika hidas. Ongelmakohdat käytiin läpi vielä lyhyemmissä pätkissä onnistuneiksi, ja Hulda pääsi huilaamaan.

Sen jälkeen otettiin yksittäisenä puomia ja taas tauon jälkeen keppejä. Kokeiltiin vinokeppejä nyt toisen kerran, eli ihan alkutekijöissäänhän ne on vielä.

Olin ajatellut lopuksi vielä hurauttaa radan kokonaisuudessaan läpi, mutta Hulda tuumasi, että tää on jo tehty. Ensin se karkasi hyppyjen jälkeen väärään päähän putkea (hei katso nyt tota ratapiirrosta - niinku millä logiikalla ja todennäköisyydellä! :D ). Koska Huldan omakeksimä uusi ratasuunnitelma ei kelvannut, se lähti seuraavalla yrityksellä ravilla radalle. Ravilla! Hyppäsi kyllä, mutta eteni ravaten. Puhalsin pelin poikki heti siihen paikkaan, kun kaksi hyppyä oli jolkoteltu.

Joku sanois, että mun koira kusee mua silmään, ja tällä tavalla se oppii miten ei tarvi tehdä. Onneksi tunnen koirani, ja sanon, että jos noin innokkaan harrastuskaverin saan jolkotamaan radalla, niin mä olen joko tehnyt liikaa samoja toistoja, tai liikaa ylipäätään. Tänään varmaankin molemmat. Käytiin sitten tempaisemassa vauhdikkaasti "ylärivin" putki-hyppy-putki-hyppy -suora, ja johan taas löytyi draivia. Siihen päälle leikittiin tovi, ja laitettiin sitten Hulda odottamaan jäähdyttelylenkille lähtöä.

Kerta se on ensimmäinenkin, eikä sitä tiedä missä raja kulkee, ennenkuin se tulee vastaan. Jatkossa tiedän paremmin, miten paljon yhdellä kerralla kannattaa tehdä. Ja varsinkin miten paljon saman asian hinkkaamista Hulda kestää.

Ai niin, hyppykorkeus 40-45 cm. Ponkaisi Hulda yhden 50 senttisenkin treenikaverin jäljiltä, kun en ollut vielä ehtinyt laskemaan sitä hyppyä.

Hulda ja Ressu: Kuvapäivitys

Mutta sen verran ensin Armaksesta, että Tylosiini on lähtenyt hyvin auttamaan vatsavaivaan. Jälleen kerran pitää ihmetellä, miten ihme ainetta se onkaan. :)

Mutta nyt Hulda ja Ressu!

Armaksen suolistotulehdus

Armas on taas oireillut suolistovaivaa. Viimeksi syyskuussa sillä oli lievä suolistotulehdus, joka kuitenkin vaati Tylosiinia parantuakseen. Nyt oireiluna on parin viikon ajan ollut ajoittaista vatsan löysyyttä tai ripulointia, sekä sitä hirveää (ja haisevaa!) piereskelyä. Juuri kun Inupekt Fortella ja Biopakilla saa vatsan rauhoittumaan, niin homma alkaa alusta.

Jouluna meillä ei koirat saaneet mitään normaalista poikkeavaa, mutta tottakai sen pitää olla juuri joulu ja pyhät ja viikonloppu kun vaiva pahenee. Joulupäivänä Armas ei ehtinyt edes pyytää ulos, kun kakat tuli jo matolle. Viime yönä Armas oli kovin kipeä ja sitä oksetti. Aamulla otin heti yhteyttä eläinlääkäriin ja saatiin Tylosiinia suolistotulehdukseen. 14 päivän kuuri, 240mg 1 tbl 2 kertaa päivässä.

Armas parka on elämänsä aikana joutunut syömään sellaiset määrät antibiootteja, ettei varmasti ole suolisto ja vastustuskyky ihan parhaimmasta päästä. Siihen vielä lämmin ja märkä talvi, niin eipä se paljon muuta tarvitse kun bakteerit ja virukset leviävät.

Jalan kanssa on mennyt nyt paremmin kun lääkityksenä menee Tramal 50mg 2 kertaa päivässä - ja sitten kolme kertaa, jos se onnistuu telomaan jalkaansa johonkin. Kuten eilen, kun olin Huldan kanssa agitreeneissä. Armas oli ollut pihalla irti ja singonnut siitä sitten aidalle vahtimaan jotakin, ja todennäköisesti liukastunut mennessään. Sen jalka kun ei ole enää ollut moksiskaan pikku pyrähdyksistä, jos alusta on pitävä. Nyt on inhottavia jäisiä kohtia siellä täällä.

Eiköhän se tuosta taas tokene, niin jalkansa kuin suolistonsakin osalta, kun lääkitään ja levätään. Jälkimmäisestä Armas on aika usein eri mieltä...

Huldan agitreenit: Ratatreeniä ja hyppytekniikkaihmettelyä

Eilen käytiin taas hallilla treenailemassa. Kaveri oli suunnitellut radan valmiiksi, ja Huldan kanssa tehtiin sitä pätkissä. Alku (esteet 1-9) sujui aika kivasti, mutta ihmeteltiin kun koirat eivät olisi millään menneet mutkaputkeen. Hulda sieltä sitten lopulta meni niin, että sen jaloissa kulkeutui paskaa ulos putkesta. Lähempi tarkastelu kertoi, että siellä oli ympäriinsä puolikuivaa paskaa. Ärsyttävää, miten joku voi olla niin piittaamaton. Siivottiin putki huolellisesti, ja vaihdettiin se silti toiseen ja jätettiin alkuperäinen kuivumaan pesuaineista.

Seuraava pätkä oli puomille asti, ja puomi otettiin sitten ihan yksittäisenä esteenä muutamankin kerran. Sujui todella hyvin! Todennäköisesti ammun tässä itseäni jalkaan ja joskus asiaa manailen, mutta päätin etten varsinaisesti opeta Huldalle kontakteja. Opetan sille toki, miten esteet suoritetaan turvallisesti ja järkevästi, eli että niihin pitää keskittyä, eikä kohelleta päättömästi, ja ohjaan sen ainakin toistaiseksi namilla (nami valmiina maassa) ja/tai kädellä alas asti. Itse kun en tiedä koska seuraava pahenemisvaihe tulee, ja milloin on se viimeinen kerta kun agilityyn edes jotenkuten pääsen, niin aion nauttia tekemisestä täysillä, enkä kertakaikkiaan halua nysvätä kontaktien kanssa. Tekemistä toki se niidenkin opettaminen on, ja jonkun mielestä ihan yhtä helppoa kuin tämä mitä nyt teen. Jos joskusikinä päästään kisoihin asti, siis edes putkirallia pidemmälle, ja se ottaa alastuloilta vitosen, niin sitten se ottaa. Mun omalla terveystilanteella ei kovin tavoitteellisesta kisaurasta kannata kuitenkaan haaveilla.

Loppupätkä (14-17) oli sitten lähinnä eteenlähetysharjoitus, ja kaveri oli palkkaamassa The Hiirellä suoran lopussa. Keskimmäinen este suoralla oli 45 cm ja kaksi muuta 40 cm. Ilmenikin, että kun jäin tarkoituksella suoralla jälkeen, niin Hulda helposti kiersi keskimmäisen esteen. Samaa ongelmaa ei ollut toiseen suntaan, kun juoksin jotenkuten yhtämatkaa Huldan kanssa. Sama jos jätinkin Huldan esteen 15 taakse istumaan, ja menin itse korkeimman esteen kohdalle ja kutsuin siitä. Silloin Hulda taas hyppäsi ihan helposti korkeimmankin esteen kun olin siinä vieressä "käskyttämässä". Taakse jäädessänikin kuitenkin käytin "Hyppää"-käskyä.

Saattoi toki olla, kun Hulda alkuinnostuksissaan (siis ennenkuin aloitettiin rataa tekemään) sinkosi tuon suoran juurikin samaan suuntaan, ja teki sen niin vauhdilla, että tuli jo viimeiselle esteelle niin juureen, että ainoastaan ihme akrobaattiloikalla selvisi viimeisestä esteestä yli. Toki se ei olisi maailmaloppu ollut törmätä kevyeeseen rimaan, mutta varmaan ihan hyvä kuitenkin, että se niitä kunnioittaa siinä määrin ettei tietentahtoen jyrää esteitä mennessään. Hulda on kuitenkin jotenkin sen verran herkässä iässä ilmeisesti (tai juoksu tulossa, tai mitä näitä nyt on), ja kun vasta agility uudelleen aloitettiin, että sillä helposti horjuu luottamus itseensä. Mun tehtävä siis on huolehtia, että kaikki sujuu. Ja että pikkuhiljaa nostetaan Huldan itseluottamusta korkeammillekin esteille. Vähän sama se oli sen A-esteen kanssa. Ensin Hulda oli aivan varma, ettei pysty, kykene, eikä pääse. Kun se kuitenkin huomasi onnistuvansa ja pystyvänsä, niin sitähän ei enää mikään pitele sieltä pois.

Kaverilla oli hyppytekniikkatreeni olemassa, joten päätettiin sitä kokeilla Huldallekin. Hyppykorkeus 25 cm.

Kuva kertookin mitä siinä tehdään. Meiltä meinasi usko loppua tuon viimeisen välin pidentämisen kanssa, eikä enää pysytty laskuissa mukana miten paljon sitä piti pidentää, ennenkuin Hulda siihen laukka-askeleen sovitti. Varmaan 15 askelta. Luulisi että pieni ja ketterä koira siihen helpostikin laukka-askeleen laittaa, mutta kun se venyminen kävi Huldalta niin helpon näköisesti. Ei sillä ollut mitään ongelmaa mennä pitkääkään väliä innarina. Joko se siis ei osaa eikä tajua, tai sitten se on sille kertakaikkiaan vaan niin helppoa. Lopulta se laukka-askel sinne saatiin, ja vaikka juuri edellinen väli oli mennyt helpon näköisesti innarina, niin se laukka-askelkin sinne kuitenkin sujui hyvin helpon näköisesti. Kun väli sitten taas lyhennettiin pari jalan mittaa, Hulda meni sen innarina.

Videolla Huldan ensimmäinen jumppasarja lyhyillä aloitusväleillä.

Huldan agitreenit: Nostakaa Tarzan puuhun!

Eilen käytin taas hallilla treenailemassa agilityä kaverin kanssa. Sovittiin että suunnitellaan vuorotellen harjoiteltavat radat, ja eilen oli mun ratasuunnitelman vuoro. Tykkään nuoren koiran kanssa harjoituksista (jos siis ihan ratatreeniä tehdään), joissa saa rallattaa hetkittäin suoraan ja nostaa koiran itseluottamusta, että kaikki sujuu ja on helppoa, ja kuitenkin radalle mahtuu pari hankalampaa kuviota. Toki aloittelevalle hankalien kohtienkaan ei tarvitse olla mitään julmetun hankalia, vaan tasoon nähden toki.

Tätä lähdettiin siis tekemään ja pätkin radan kolmeen osaan. Ensin 1-6 ja 6-13. Ensimmäinen pätkä oli Huldalle helppo. Esittelin kuitenkin ensin yksittäisenä esteenä Huldalle muurin, kun ei olla sitä ikinä tehty. Muuri oli tosi matala ja muut esteet välillä 35-40 cm. Muuri oli ihan pala kakkua siinä missä mikä tahansa muukin hyppy, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa jättää koiran lähtöön kahden esteen taakse. Sekin sujui todella hyvin!

Toisella pätkällä, eli esteet 6-13, päänvaivaa aiheutti hieman putken (8) kulma. Tai todennäköisesti se ei ollut edes se kulma putkihullulle koiralle, vaan samoin kun kaverin putkihullu koira, kumpikin jo oli puoliksi putkessa ja päätti viimehetkellä ettei menekään. Tiedä sitten oliko putkessa joku haisu (ts. jonkun kuset tms.) vai mikä, kun kuitenkin alussa molemmat menivät sen hyvin. Siinä tosin oli vauhtia enemmän, ettei ehkä ehtinyt jäädä ihmettelemään. Tiedä sitten. Takaaleikkaus putkelle onnistui kuitenkin lopulta hyvin.

Seuraava päänvaiva oli koiraa enemmän kokolailla jalattomalle ihmiselle singota siitä putkelta hypyn ja pituuden välistä valssilla ottamaan koiraa vastaan putkelta ja saada hyppy-kutsun ajoitettua niin, että koira oikeasti osuu ensin hypylle ja on riittävän suorassa linjassa pituudelle. Ensimmäisellä yrityksellä olin auttamattomasti myöhässä, ja kerran olin sijoittunut muuten vaan väärään kohtaan ja Hulda tuli esteestä ohi. Kun sain omat palikat kohdilleen, niin Huldalla ei ollut tässä minkäänlaista ongelmaa. Ei edes neljän palikan pituudella (melko lyhyillä väleillä kyllä), vaikka pituutta ei olla taidettu kuin pari kertaa aiemmin tehdäkään.

Hulda pääsi (huom. joutui! Huldaa ei meinaa saada kentältä pois!) ansaitulle tauolle lepäämään. Tuli myös palkkauksessa huomattua, että ei ole hiirilelun voitanutta. Ettäs muistan, viimeksi kun oli ihan typerä vinkupallo.

Viimeisieksi otettiin sitten pätkä 13-18. Taas mulla oli ehtimisongelmia saada valssi väliin 16-17. Sain sen sinne kuitenkin kirmattua jotenkuten. kaveri oli palkkaamassa esteen 18 jälkeen, kun halusin esteelle takaaleikkauksen sitä silmällä pitäen minne rata jatkuu. Oli ehkä vikatikki, sillä Hulda olisi mieluusti oikaissut ansaitsemaan hiirensä heti esteeltä 17. Pitäähän sen toki tuollaisessakin häiriössä kuunnella mua, mutta ehkä tuo tietynlainen etupalkkaus toimii paremmin jossain suoralla irtoamisharjoituksena, kuin niinkään noissa ohjauskäppyröissä. Lopulta saatiin takaaleikkauskin onnistumaan esteelle 18.

Lopuksi otettiin koko vika pätkä ihan maaliin asti, ja sen jälkeen kun kaveri siirtyi palkkaamaan esteen 20 jälkeen, niin onnistui tuo takaaleikkauskuviokin oikeastaan paremmin. Toki olihan sitä siihen mennessä jo muutama kerta harjoiteltu.

Taas Hulda parka pakotettiin lepäämään vasten tahtoaan. Viimeiseksi kokeiltiin vielä puomia ja A-estettä. Puomi oli aivan uusi tuttavuus, mutta aika nopeasti Hulda sinne uskaltautui, ja sen jälkeen olisikin vauhtia ollut vähän liiankin kanssa. Hulda oli hihnassa, josta sitä sai vähän toppuuteltua keskittymään, jotta malttaa tulla puomin huolellisesti alas asti.

A-estettä kokeiltiin jo viimeksi, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Käytännössä Tarzan piti nostaa puuhun, eli työntää persuksista ylös asti, ja siitäkös porokoira mielensä pahoitti. (Kuitenkin syksyllä se sinkosi ulkokentällä noin vain jyrkähkölle A-esteelle, joskin se taisi olla matalampi, kun kerran kokeiltiin). Nyt kokeiltiin tutun kaverikoiran perässä, joka kyllä sai Huldan kiinnostuneena kuikuilemaan A:n huipulle, mutta rohkeus ei vieläkään riittänyt, kun ilman minkäänlaista vauhtia este ei oikein onnistu. Kiipesin sitten itse istumaan A:n ylösmenolle ja siitä Hulda kiipesi oikeastaan mua pitkin syliin asti, ja siitä takamuksesta tukien houkutltiin se huipulle asti. Alastulosta huolehti sitten jo ihan vaan painovoima. Parin kerran jälkeen Hulda uskalsi ottaa vauhtia ja pääsi ihan itse kipuamaan huipulle. Sen jälkeen sitä ei olisi enää mikään pidellyt pois A-esteeltä. :D Piti taas kerran pakottaa Hulda lepäämään. Hassu otus. :)

Huldan läpivalaisu

Hulda kävi viime viikolla virallisissa luustokuvissa ja eilen saatiin sitten kennelliiton lausunto kuvista. Priima prinsessa: Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. :)

Huldan rally-tokon epikset

Tänään käytiin harjoittelemassa Huldan kanssa kisatilannetta rally-tokon epiksissä mölli-ALO luokassa. Namia siis sai käyttää, joten otettiin meille melko vieras laji ihan vaan maksullisten häiriötreenien kannalta. Liikkeet sinänsähän on tokosta suurin osa tuttuja juttuja, mutta taas kun oli ihan uusi halli uusilla hajuilla varustettuna, niin eihän se nyt ihan niinkuin strömpsöössä toki mennyt. Kokemusta saatiin kyllä.

Halliin ei juurikaan ollut asiaa ennen omaa vuoroa ahtauden takia. Se kyllä näkyi suorituksessa, kun jonkinverran Hulda harhautuu haistelemaan maata ja keskittyminen herpaantuu täysin esim. jonkun koiran haukkuessa kesken radan. Siinä kohti Hulda unohti mitä oli tekemässä, ja päätti lähteä kiertämään mun sivulle. Siitä -10vp. Myös ekalta kyltiltä -10vp ylimääräisestä istumisesta. Kolmas -10vp tulee liikkeestä "maahan, kierrä koiran ympäri". Melkein jo arvasinkin miten siinä käy. Alkuun vaikutti ihan hyvältä, mutta viime hetkellä Hulda päättää nousta omia aikojaan istumaan. Lisäksi 3 x -1vp hihnan kiristymisestä tai puutteellisesta yhteistyöstä = Hulda haistelee jotain.

Mutta paljon on hyvääkin radalla, varsinkin loppua kohden meno luonnistuu paremmin. Muutama ihan hyvä käännös, pujottelu, koira eteen ja oikealta sivulle, jne. :)

Hyväksyttyä tulosta siis ei saatu, kun loppupisteet jäivät 67 pisteeseen. Sijoitus 4. (/6.)

Armaksen veriarvokontrolli

Armaksen verihiutaleet olivat kontrollissa hilautuneet takaisin viitearvojen sisään! (15 kpl/100x suurennos, viite 10-40 kpl/100x suurennos). Punkkivälitteisten tautien tuloksetkin olivat kaikki negaa, joten ilmeisesti trombosytopenia oli jokin hetkellinen häiriö. Kontrolleja ei tarvita jos vointi pysyy hyvänä.

Lääkitystä fiksataan nyt vielä niin, että Gabapentiini tiputetaan pikkuhiljaa pois, kun ei se kerran ole missään vaiheessa auttanut mihinkään. Jatketaan Tramalilla 50 mg kahdesti päivässä, kun se sopii hyvin ja on tähän asti kokeilluista lääkkeistä toiminut parhaiten.

Armaksen vointi on itseasiassa ollut nyt niin hyvä, että rohkenin päästää sen pellolla hetkeksi vapaaksi. Ensimmäinen kerta irti piha-aitojen ulkopuolella sitten kesän jalkaleikkauksen.

Huldasta otettiin viralliset luustokuvat kyynäristä ja lonkista. Terveeltä näytti kaikin puolin, odotellaan kennelliiton arviota.

Huldan kisauran korkkaus: Mölliagikisat

Tänään korkattiin Huldan kanssa kisaura möllikisoissa agilityn putkiluokassa. Lajiksi kannattaa tokikin valkata sellainen, mitä on mahdollisimman vähän harjoiteltu. Ne pari kertaa kun agiradalle on päästy sitten pentuaikojen on kuitenkin menneet niin hyvin, että tuumasin mölliagikisojen olevan Huldalle silti ihan sopiva harjoituspaikka. Mikä muu olisi parempi paikka harjoitella kisatilannetta yleensä, kuin laji josta koira pitää kuin hullu puurosta?

Ulkona joka paikkaa peitti sellainen jääkerros, että verryttely oli pieni mahdottomuus. Hulda oli onneksi kotona ottanut jo lämpöjä sille aamulle omassa pihassa, ja kisapaikalla käveltiin se mikä pystyttiin. Sitten laitoin Huldan autoon takki päällä. Onneksi putkiralli 20cm rimoilla on Huldalle varsin rauhallinen suoritus siihen nähden, miten se useimmiten sinkoilee omassa pihassa ihan kylmiltään kun sen ovesta päästää ulos.

Putkiralli

Ensimmäinen rata meni vähän pipariksi, sillä olin sitten ensimmäisenä lähtövuorossa ja kirmasin hakemaan Huldan autosta ja siitä suoraan radalle. Olisi pitänyt sanoa, että saisiko sen pari minuuttia koiran virittelyyn. (Tutuissa paikoissahan se syttyy lähes itsellään, kun se jo tietää mitä on tultu tekemään. Nyt oltiin kuitenkin täysin vieraassa paikassa.)

Hulda katseli paikkoja ja ihmisiä vähän ihmeissään ja juoksi parista esteestä ohikin siinä muuta katsellessaan. Kun se muisti katsoa, että minne sitä ohjaan, se meni suunnilleen siten kuin pitikin. Sitten välillä sen keskittyminen kuitenkin herpaantui kun ilmaantui jotain uutta katsottavaa ja kaarteet levisivät hirmu laajoiksi. Lisäksi se jumiutui yhteen putkeen haistelemaan varmaan 15 sekunniksi, tuli ulos putkesta ja haisteli sitä ulkopuoleltakin. Se oli vähän semmosta sunnuntaikävely-meininkiä, että "Wad aar dis?".

Oltiin ilmoittauduttu samalle radalle kaksi kertaa, kuten aika moni muukin. Olin vähän aavistellut, että kokemattoman ja nuoren koiran kanssa siinä voi käydä kuten kävi, tai oikeastaan ihan miten vaan. Kaikki katastrofit ja radalta karkaamiset kuitenkin vältettiin. Kun putkiralliluokka oli käyty kertaalleen läpi, oli uudelleen meidän vuoro. Nyt ehdin viritellä Huldan tekemismoodiin.

Se meni kertakaikkisen hyvin! Siinä samassa putkeessa oli edelleen joku haju, mutta suht nopeasti siitäkin asiasta päästiin yli. Nyt hommassa oli tekemisen meininki, ja olin valtavan ylpeä Huldan puhtaasta suorituksesta. Silti meinasin lentää palkintojenjaossa perseelleni, kun kuulin että tulimme toisiksi!

Missikisat ja hallitreenit

Tampere rn 6.12.

Itsenäisyyspäivänä käytiin Huldan kanssa taas missikisoissa. Jos mua hävettäis, olisin hävennyt viedä niin kaljua koiraa kehään, mutta koska mä en kamalan helposti jaksa hävetä mitään turhanpäiväistä, niin mua lähinnä nauratti. Kalju K. Konootti. Fitnesmissit poseeraa bikineissä! :D

Kalju K. Konootti

Huldalle tulokseksi tällä kertaa JUN H, ja Huldan arvostelu kuului seuraavanlaisesti:

"Kookas. Tässä vaiheessa vielä kapealinjainen ja kevyeltä vaikuttava narttu, jolla feminiininen pää. Hieman kevyt kuono. Oikea purenta. Kookkaat korvat. Hyvä kaula. Rungon ja eturinnan tulee vielä täyttyä ja syventyä. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Hyvä häntä. Karva saisi olla tiheämpää, paksumpaa. Liikkuu riittävän yhdensuuntaisesti. Ystävällinen käytös."

Vähän tuli erilainen arvostelu kuin aiemmista näytelmistä. ERI ja SA vaihtui lennosta Hoohon. Ei sillä, mä tiedän kyllä, että sieltä voi tulla mitä vaan. Ruuhan keräsi koko sarjan T:n ja ERI:n väliltä (SA:ta ei silloin ollut olemassa) ja valioitui kuitenkin heti kaksivuotiaana. Ei edes kamalan kauaa sen jälkeen kun oli T:n saanut. Kaikki ei vaan tykkää kaikista. Oli kuitekin mukava näyttelypäivä ja paljon porokoiria, sekä jokunen tuttukin. Hulda ihan tohkeissaan nuhjusi Armaksen siskon Lahjan kanssa.

Ai niin, piipahdettiin ennen näyttelyä Match Show'ssa. Sieltä ei paljon kerrottavaa käteen jäänyt, punainen nauha saatiin.

Hallitreenit: Armas

Tänään käytiin sitten hallilla itsenäisesti treenaamassa. Otin Armaksenkin mukaan, kun se on nyt taas ollut parempi kun saa Tramalia jatkuvasti. Gabapentinin annosta on laskettu tasolle 300mg/vrk ja Armas on sen myötä palautunut reippaaksi omaksi itsekseen.

Aloitettiin rally-tokolla ja Armasta kiinnosti kovasti kaikki kyltit. Parin radanpätkän jälkeen se kiinnostui itse tekemisestäkin. Päätin tehdä Armaksen kanssa myös Huldalle tarkoitettua agilityrataa. Rata tosin sisälsi vain 15cm "hyppyjä", pari putkea ja etenemisvauhti oli tarkoituksella hidas. Armas oli ihan tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa tekemään juttuja. :)

Hallitreenit: Hulda

Ylihuomenna olisi mölliagikisat, jonne ajattelin Huldan kanssa osallistua putkiralliin. Ensi viikolla sitten taas on rally-tokokisat, jonne niin ikään ilmoitin Huldan mölli-ALO luokkaan. Aloitettiin siis rally-tokosta. Ihan hyvä, että sitäkin tulee kokeiltua ihan kylttien kanssa, sillä Huldan mielestä kaikki kyltit olivat potentiaalisia tokon merkin kierron merkkejä. Jep. Siitä lähdettiin, mutta kyllä homma sitten alkoi sujua kun kyltit oli ensin ihmetelty.

Koirat siis treenasivat vuorotellen, joten Huldakin huilasi välissä ja tuli sitten tekemään agilityä. Itseasiassa Huldaa oli vaikea saada tauolle lepäämään, koska Huldan mielestä oli kokoajan vaan ja ainoastaan Huldan vuoro, ja se piti oikein komentaa pois kentältä lepäämään välillä. Positiivinen ongelma.

Agitreenit suunnittelin ylihuomista putkirallia silmälläpitäen, enkä siis sotkenut rataan muita esteitä. Hulda ei kovin montaa muuta estettä osaakaan, joten kun oli mahdollisuus ylipäätään treenata toisen kerran ennen möllikisoja, niin ajattelin ottaa kaiken hyödyn irti. Jatkossa tullaan kyllä harjoittelemaan muitakin esteitä. Rangas, pituus ja pussi onnistunee, mutta kepit ja kontaktiesteet on jäänyt vähemmälle huomiolle silloin pentuaikana. 

Toisenlaistakin kiemuraa noista esteistä tehtiin, ettei Hulda kyllästy hinkkaamaan samaa pätkää määräänsä enempää. Edelleen olin iloisesti yllättynyt miten hyvin Hulda menee. Toki esteet on vielä matalia, mutta silti. Tästä on ainakin hyvä jatkaa harjoituksia. :)

Ihan putkeen!

Kävin Huldan kanssa hallilla treenaamassa pitkästä aikaa. Tarkoitus oli kokeilla muistaako Hulda pentuagitouhuista enää yhtän mitään, ja meneekö se putkeen miten helposti tai vaikeasti. Piakkoin olisi mölliagikisat, jossa putkiralli kiinnostaisi kovasti. Siinä on siis radalla pelkkiä putkia ja hyppyjä 20cm rimoilla. Ajattelin kuitenkin, että on se vähän epäreilua viedä koira sinne - kaikkinensa uusi tilanne ja vieras paikka - ja jos sillä ei ole enää aavistustakaan mistään putkista.

Se oli aika turha huoli. En ehtinyt kuin päästää Huldan yleisten tilojen puolelta väliaidan raosta treenikentän puolelle, niin se saman tien ampaisi ensimmäiseen näkemäänsä putkeen! Ja se putki oli sentään puolessa kentässä, eikä siinä ihan tyrkyllä.

Mentiin kuvan mukaista helppoa radanpätkää alusta loppuun ja lopusta alkuun, tarkoituksena vain vähän muistella mitä agiesteillä tehdään. Hulda muisti kyllä, se oli kertakaikkiaan ihan innoissaan. Mä en pystynyt kivuilta kunnolla juoksemaan, mutta se ei näyttänyt Huldan intoa latistavan. Huldan innokkuus oli niin hellyyttävää katseltavaa, että tein päätöksen maksaa hallimaksun itsenäiseen treenaamiseen, että Hulda pääsee edes kerran viikossa tai kahdessa aksaamaan. Toisaalta sääli, että noin lupaava koira menee hukkaan kun musta itsestä ei ole enää ratoja kirmailemaan, mutta toisaalta eihän Hulda itse tiedä menevänsä hukkaan. Sillä (ja mulla) on kivaa ja se on tärkeintä!

Tehtiin ihan pienesti jotain tokojuttujakin. Lähinnä merkin kiertoa, sivulle tuloa ja seuraamista. Merkin kierrossa se alkanut vähän varomaan merkillä, kun on kurvissa muutamankin kerran liukastunut märällä nurmikolla. Täytyy pitää huoli, ettei sitä tehtäisi yhtään liukkaalla alustalla, jotta vauhti ei sen takia hidastu. Sikäli vähän hankalaa, kun se oma-aloitteisesti kiertää milloin mitäkin.

Kuvien (C) Mirka

Trombosytopenia

Armaksen kanssa käytiin torstaina eläinlääkärissä. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että lääkkeitä on mennyt viimeisen vuoden aikana jalkaleikkausten ja kuntoutusten takia niin paljon, että verikokeet on syytä tarkistaa. Tälläkin hetkellä menee Gabapentiniä jatkuvassa käytössä (josta muuten annos laskettiin takaisin 450mg päivässä, kun tuntui että 600mg oli liikaa. Aiheutti läähättelyä, mutta tämä vanha annos sopii ilman sivuoireita) ja Tramalia tarvittaessa. Viimeksi veret on tsekattu maaliskuussa.

Kerran vuodessahan sitä sanotaan, että jatkuvalla lääkityksellä olevilta pitäisi veriarvot tarkistaa. Meillä veriarvokontrolli sai lisävauhtia siitäkin, että sunnuntaina Armas sai sellaisen ihmeellisen kohtauksen, jossa se kuolasi hurjan paljon ja jälkeenpäin oli kovin väsynyt. Armas oli kokoajan ihan tajuissaan ja tunnisti oman nimensä. Vaikkei se erityisen kivuliaalta tai pahoinvoivalta vaikuttanutkaan, niin mm. sisäelinkipu voisi saada tuollaista pahoinvointia ja kuolaamista aikaan - muista ikävistä vaihtoehdoista puhumattakaan.

Armas siis lääkärissä päällisin puolin tutkittiin neurologisten testien kera (mm asentotunto) ja otettiin verikokeet. Sisuskaluissa ei vikaa, crp normaali, mutta... Miksi aina pitää olla mutta? Verihiutaleet ensimmäisessä ajossa reilusti alle viitteen (100), eikä lukema parantunut uudella tarkistusajolla tippaakaan (95). On mahdollista että verihutaleet ovat klimppiintyneet kasoihin, jolloinka kone ei osaa erotella niitä kaikkia toisistaan ja lukema on siksi virheellisesti liian alhainen. Koska tarkistusajokaan ei tuonut helpotusta, lähetettiin Armaksen veret ulkopuoliseen labraan, jossa sitten ihan käsipelillä lasketaan paljonko niitä verihiutaleita oikeasti on.

Eilen saatiin tarkistetut tulokset. Armaksella on trombosytopenia, mutta vähän parempi verihiutalearvo tarkistuksessa saatiin: 144 (viite 186-545). Tuolla arvolla Armaksella ei mitään hätää ole, eikä ole vielä riskiä mihinkään verenvuotoihinkaan. Uudet verikokeet otetaan 3-4 viikon kuluttua verihiutaleiden määrän kontrolloimiseksi. Toivotaan siis, että trombosytopenia olisi jokin hetkellinen häiriö, eikä ainakaan pahentuisi ajan kuluessa.

Armaksen pissanäyte tutkittiin myös, mutta siinä ei sentään onneksi ollut mitään vialla.

Huldan tokotreenit: Videointia kotipihassa

Huldan kanssa on harjoiteltu peruutuskäännöksiä niin paljon, että jos niitä tehdään sohvan kulmassa, niin se ennakoi ja on peruutamassa ihan sitten koko ajan. "Siihen mitään käskyjä tarvita! Hulda tietää mitä tässä kuuluu tehdä!" Se on ehkä vähän itseään jalkaan ampumista, mutta mun mielestä tuollainen innokkuus on porokoiralla vain hyväksi. Toki se ei saa palkkaa omin päin tehdyistä peruutteluista, mutta en sitä niistä mitenkään kielläkään - ainakaan vielä. Toinen niin tohkeissaan kun on juuri oppinut uuden asian. Ulkona samaa ongelmaa ei ole, siellä ei ole sohvannurkkia antamassa vihjettä siitä mitä ollaan tekemässä.

On hirveän hyvä saada tekemisistään videota katsottavaksi. Tein nimittäin huomion, että ainakin kyseisellä treenikerralla Hulda seuraa paremmin ja innokkaamman näköisesti tikapuilla ilman käsiapua, kuin ilman tikapuita namilla imuttaen. Lisäksi mun pitää peruutusharjoituksissa ilman sohvan tai muun tukea kiinnittää huomiota, etten palkkaa jos peruutuskäännös venyy liian väljäksi. Tähän luonnollisestikin tarvitaan vielä nami-imutus ilman ympäröivää tukea. Muuten menee vielä kurvi pitkäksi.

Pentuaikaisesta agitreenauksesta Huldalle on jäänyt päälle tapa tarjota esteiden suorittamista oma-aloitteisesti. Sitä on palkattu siitä vaikka ja kuinka paljon. Nyt se harrastus vähän haittaa tokon hyppyä, sillä tuohan pinkaisee hypylle aina joutessaan. Toki jos se on käskyn alla, esim. seuraa, niin ei se silloin. Vielä kun seuraaminen on kuitenkin ihan alkutekijöissään, en ole tavannut sitä hypylle seuruuttaa. Ehkä pitäisi. Silloin voisi kieltää jos lähtee hypylle omin päin, kun on toinen käsky voimassa. Tai voi toki muutenkin, mutta en halua. Mulla on harrastaessa hirmu hauskaa, kun näen koiran innoissaan tarjoavan mulle erilaisia oppimiaan juttuja. ja siitä mulle harrastaessa on kyse: Pitää olla hauskaa. Kaikilla koirakon osapuolilla. Kiroan tätä varmaan myöhemmin, kun se joku kaunis päivä tokokokeessa karkaa hypylle liian aikaisin...

Videolla tehtiin merkin kiertämistä suoraan vauhdista, mutta Hulda on aika kivasti jo oppinut lähtemään merkille perusasennosta pelkällä suullisella käskyllä. Palkkauksen suuntaan pitää kiinnittää huomiota, että se kiertäisi merkin mehdollisimman tiiviisti. Videolla Hulda ei pistele ihan parasta vauhtiaan, mutta se totesi märän nurmikon hyvin liukkaaksi kun peräpää luiskahti kurvissa alta, joten siihen nähden se pistelee ihan riittävän reipasta vauhtia.

Huldan peruutusharjoituksia, youtube-ihmettelyä ja Armaksen lääkepäivityksiä

Osa I

Viime postauksessa sanoin, miten pitää aloittaa askelsiirtymien harjoittelu, jossa tulee vasemmalle käännöksessä koiralle käytännössä peruuttamista sivulla pysyen. Kulmasohvan sisänurkka auttaa sopivasti koiraa alussa, sillä peruutaminen on yllättävän vaikeaa. Ilman kulman tukeahan se peruuttaisi todennäköisesti suoraan (jos ollenkaan).

Olen harmitellut kun en saa videoita suoraan blogiin. Päätin siis ottaa härkää sarvista ja tehdä youtubeen tilin, ja katsotaan nyt saanko meidän peruutusvideon tämän postauksen yhteyteen. Toivottavasti toimii

Tässä siis olisi, Huldan kolmannet peruutustreenit. Ensimmäiset meni täysin siihen, että sain Huldan ottamaan askeleen taaksepäin. Toiset treenit tehtiin ulkona tikapuiden luona niin, että ensin oltiin selkä tikapuita kohden, ja siitä käännyttiin vasemmalle. Lopputuloksena siis koira mun ja tikapuiden välissä. Samalla harjoiteltiin vähän seuraamista ja merkin kiertoa. Tässä sitten kolmas treeni, jossa Hulda lähtee jo hyvin taaksepäin. (Älkää välittäkö mun muodikkaasta kotiryysy-kerrospukeutumisesta...)

Kokeilin videon kuvaamisen jälkeen käännöstä myös vähän enemmän irti sohvasta, ja se onnistui yllättävän hyvin. Seuraava askel on harjoitella tuohon peruuttamisen loppuun perusasento, ja sen jälkeen häivytetään käsiapu/nami.

Osa II

Just kun Armaksella meni kivasti, niin sehän sitten satutti jalkansa. Ne nuhjusivat Huldan kanssa sohvalla, ei edes mitenkään kovin villisti. Armas makasi sohvalla alimmaisena, ja Hulda sitten siitä onistui vahingossa astumaan Armaksen leikatun jalan päälle. Voi sitä rääkäisyä! Siitä asti on mennyt Tramalia 50 mg 1-2 krt päivässä. Ja kylmäämisestä Armas pitää kovin. Mulla on semmoinen kutina, että sen on luun sahauslinja kipeä, eikä niinkään nivel. Vaan mistäs sitä tietää. Kumpaakin olen kuitenkin kylmännyt.

Lisäksi nostin Gabapentinin annoksen ell antamaan maksimiin. Tai en tiedä onko se edes ehdoton maksimi, mutta sellainen, johon voin annoksen nyt lääkkeen aloitettua sen itsenäisesti nostaa. Eli nyt eilisestä alkaen Gabapentinia menee 600 mg päivässä kahteen osaan jaettuna.

Tramalia ajattelin antaa nyt rutiinisti jonkinmittaisen kuurin. Viikko? Kaksi? Joskus oli lääkärin kanssa puhetta, että ei Tramalin jatkuvakaan käyttö olisi poissuljettua, sillä lääke auttaa ja sopii Armakselle tosi hyvin, eikä tee siitä yhtään tokkuraista. Jos tulehduskipulääkkeitä pystyisi käyttämään, se todnäk olisi niillä jatkuvasti. Hirveästi en jaksa stressata Armaksen lääkemääristä, sillä kipeänäkään ei voi olla. Se ei ole vaihtoehto. Ja realistisesti - tuolla kintulla ei todennäköisesti vanhaksi asti eletä. Karua, mutta niin se taitaa olla. Mä lääkitsen elukoitani surutta (mutta toki tietty vain tarpeeseen) niin kauan kuin lääkkeistä ei aiheudu haittavaikutuksia. Veriarvoja seurataan vähintään vuosittain lääkityksellä ollessa. Kohta olisikin taas aika varata Armakselle kontrolliverikokeet.

Armas aamulla peuroja tarkkailemassa

Huldan tokotreenit: Ollaan edistytty!

Pari päivää sitten otettiin lyhyet treenit tuossa omassa pihassa kaverin kanssa. En ottanut Huldalle hihnaa, ja vaikka Hulda ja Ressu yleensä saavat pihassa irti ollessaan möyhytä keskenään minkä tahtovat, niin hienosti kumpikin keskittyi treeneihin, vaikka aika samoilla neliöillä välillä oltiinkin.

Tänään käytiin taas porukalla treenaamassa Huittisissa. Onni on treenikaverit, jotka ihastelivat Huldan menoa, ja muistuttivat mua miten lyhyessä ajassa on kehitytty huima harppaus eteenpäin. Ja ennenkaikkea treenissä näkyy se, miten molemmilla on hauskaa.

Ei kaikki tokikaan silti aina täydellisesti mene. Tai jos menee, niin hinkataan liian helppoja juttuja. Hyppy meni tänään tosi hyvin täydellä korkeudella. Samoin seuraaminen. Jälkimmäiseen saatin hyviä vinkkejä, miten edetä ja harjoitella kotona. Perusasennosta käännytään paikallaan oikealle ja vasemmalle. Jos tuon vasemmalle kääntymisen saan Huldalle opetettua, niin sitten ollaan jo aika pitkällä seuraamisen kanssa. Siinä koiran pitää peruuttaa ja kääntyä, ja kun se joku päivä sen hallitsee, niin sillä on jo aika vahva käsitys oikeasta seuraamispaikasta.

Aluksi sitä voi harjoitella esim. kulmasohvan tai muun sisänurkassa (tai siis lattialla tokikin tietty...), jossa käännös ei pääse leviämään ulospäin. Siitä sitten vaikeuttamaan pikkuhljaa niin, ettei ole huonekaluja auttamassa oikeaan paikkaan. Myös noilla meidän tikapuilla sitä voi harjoitella. Seisotaan ensin selkä tikapuita päin, ja siitä käännytään paikallaan vasemmalle, jolloin tikapuut estävät koiraa irtautumasta liian kauas. Lopulta ollaan perusasennossa Hulda minun ja tikapuiden välissä.

Merkin kierrossa Huldan kulkureitti leviää merkin jälkeen liian leveäksi, johtuen ihan siitä, että olen palkannut sitä heittämällä lelua vähän väärään suuntaan. Kun pari kertaa lelu lensikin mun vasemmalle puolelle, niin alkoi Huldan reitistäkin tulla parempi merkkiä nuoleva tiukka mutka.

Ensimmäiset 2 sivulla tehtävää maahanmenoa oli hyviä, kunnes Huldaa alkoi ällöttää kylmä luminen maa. On siinäkin porokoira. :) Siinä se silmiään räpsytellen yritti näyttää siltä, kun ei olisi ikinä kuullutkaan maahanmenokäskyä. Se osaa sen ilman käsimerkkejä, mutta nyt se ei meinannut mennä silläkään. Muutaman kerran vein kuitenkin homman läpi, että sinne maahan nyt vaan on mentävä, että ei siihen porokoira kuole jos siellä pitää parikymmentä sekuntia maata. Saatiin sitten ihan onnistuneita suoriuksia pienellä kärsivällisyydellä, ja pääsin palkkaamaan. Namilla maassa makaamista, ja lelulla sitten vapautus.

Lopuksi otettiin vielä pätkiä seuraamista, kun siinä oli niin hyvä draivi. Kun lelua oli riittävästi tapettu, laitoin Huldan autoon. :)

Armaksen kuulumisia: ~4kk leikkauksesta

Armaksella on mennyt suhteellisen kivasti. Vieläkään en ole pystynyt hengähtämään helpotuksesta, että leikkaukset olisivat onnistuneet ja Armaksesta tulee 100-varmasti ehjä. Sitä varmuutta kun ei ole kenelläkään antaa. Se on ollut pakko sopeutua tilanteeseen, työntää pelko tulevasta sivuun, ja nauttia niistä päivistä mitä meillä on. Toivottavasti niitä on vielä vuosikaupalla.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että flexilenkkejä on tehty ja pihassa on oltu vapaana. Lenkkien pituus on tällä hetkellä enimmillään noin 2 km, mutta jatkuvasti matkaa kasvatetaan. Pihassa vapaana oleminen onnistuu ilman Huldaa, eikä jalka ota nokkiinsa edes pienestä spurttailusta. Huldan kanssa ei kuitenkaan voi vielä vapaana pitää, sillä siinä käännökset ovat liian äkkinäisiä ja muukin törmäily ja sekoilu sitä luokkaa, ettei Armaksen jalka sitä vielä kestä. Jos tulee kestämään koskaan.

Toipumisaitaus on hävitetty ja tilalla
on jälleen trukkilavakoiransänky.

Tyyli on vapaa, mutta pakollinen.
Kompromissi siihen, että luuta ei saanut syödä sohvalla.

Viimeisimmästä leikkauksesta on nyt kulunut vajaa 4 kuukautta. Gabapentiini on lisätty hiljattain toistaiseksi olevaksi lääkitykseksi (tällä hetkellä 150+300mg), ja tarvittaessa sitten annetaan Tramalia jos on tullut riekuttua vähän liikaa. Kuten esimerkiksi tänään. Yleensä kuitenkin kerta-annos Tramalia riittää korjaamaan tilanteen ennalleen.

Koen kuitenkin, että Armaksen elämänlaatu alkaa olla semmosissa kantimissa, että se pystyy nauttimaan elämästä ja olemisesta. Se ei vaikuta kipeältä (niitä hetkellisiä ylirasituksia lukuunottamatta, jotka nekin hoituvat kipulääkkeellä), pystytään kokoajan kasvavissa määrin lenkkeilemään, pystytään omaksi iloksi harrastamaan tokoilua/rally-tokoilua/temppuilua ja Armaksella kuitenkin on koirakaveri, eikä Huldan ja Armaksen leikkejä juurikaan tarvitse sisällä rajoittaa. Lisäksi on käyty koirauimalassa, viimeksi juuri Armaksen 2-vuotis synttäreillä. Armaksesta on kuoriutunut oikein kunnon vesipeto.

Kuntoutus on hoidettu tällä erää kokonaan osteopaatilla (Maaria Kaiperlalla) ja olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen. On saatu näkyviä tuloksia aikaan. Fyssarilla ei olla enää käyty, mutta olen hyödyntänyt ensimmäisen leikkauksen jälkeisiä jumppaohjeita. Joskin hieman laiskanlaisesti, mutta kuitenkin. Armashan on innokas jumppaaja. :)

Syntymäpäivänä käytiin koirakylpylässä,
mummolassa ja tietty herkuteltiin.

Pimeetä touhua

"Ihana" marraskuu. Pimeetä, pimeetä ja pimeetä. Ja kylmää. Yksinäänhän voi valoisaan aikaan treenailla omassa pihassa ja missä vaan. Mutta jos haluaa treeniseuraa, niin suurin osa treenikavereista on töissä kaiket valoisat ajat. Viriteltiin siis meidän pihaan vielä yksi ulkovalo lisää, ja kolmen ulkovalon turvin sitten treenailtiin illan pimetessä meidän pihassa vaikka hyyyytävän kylmä tuuli puhalteli.

Huldan kanssa tehtiin pitkästä aikaa ruutua, ja lelupalkkauksen myötä on saatu siihenkin uutta vauhtia. Pari kertaa alustalle nami ja sinne lähetys. Sen jälkeen se ahneena koirana lähti toiveikkaana ruutuun ilman namialustaakin, ja kun koira oli ruudussa, niin joko kaveri heitti sille namin tai minä heitin sille palkaksi lelun. Yhden kerran ei oikein oltu kaverin kanssa samalla aaltopituudella, jolloin Huldaa heiteltiin saman aikaisesti niin namilla kuin lelullakin. Eipä ainakaan voi Hulda palkan puutteesta protestoida.

Kuvat edellisistä treeneistä

Sivulletuloa hinkattiin tuossa yhtenä iltana ihan keittiötreeninä, ja se alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Hulda hakee kovasti paikkaansa mun vasemman käden mukaan - tottakai kun sitä namilla olen ohjannut oikeaan paikkaan - ja siitä pitää alkaa seuraavaksi vierottautumaan pois.

Sivulla maahanmenossa on selvästi vähän joko epävarmutta tai yli-innokkuutta, sillä Hulda menee maahan tosi hyvin, mutta heiluu helposti kuin vieteri istumaahanistumaahanistumaahan... Itse paikkamakuussa pysyy hyvin maassa. Pitää siis kiinnittää huomiota sivulla ollessa maassa pysymiseen. 

Tehtiin vähän seuraamista. Tikapuiden vierellä ollaan päästy jo menemään askel-pari ilman käsiapua ja Hulda on pysynyt tosi hyvin oikeassa paikassa. Lisäksi on ihmetelty hyppyä, merkin kiertoa ja noutokapulahommia, mutta niistä ei mitään kovin uutta kerrottavaa ole kertynyt.

Linkin takaa löytyy videota Huldan merkin kierrosta:

https://www.facebook.com/sanna.huittinen/videos/vb.1237900126/10208385370212004/?type=3&theater

Huldan treenisuunnitelma

Nyt kun Huldalla on kipinä tokoiluun syttynyt ja asenne alkaa olla kohdillaan, niin olis syytä viimeistään nyt tehdä jonkinlainen suunnitelma. Tavoistani poiketen olen ollut niin reipas, että 90% treeneistä olen suunnitellut etukäteen, mutta jokin pidemmän ajan suunnitelma ja kooste voisi nyt olla paikoillaan.

1) Kaikista tärkeintä on edelleen huolehtia motivaation säilymisestä ja hauskanpidosta. Pitäisi olla itsestäänselvä juttu, mutta parempi sekin on nyt kirjata ylös.
   * Välillä siis muistetava tehdä myös hyvin lyhyttä treeniä, koska Huldalle helposti jää sellainen "Mä tahdon lisää!" -mielentila.
   * Viljellään surutta mieluisia liikkeitä, kuten merkin kiertoa. Ainakaan toistaiseksi ei ole näkyvissä, että into sitä kohtaan olisi laantumassa - päinvastoin.
   * Lelupalkkausta käytetään aina kun se on mahdollista, ja allekirjoittanut yrittää opetella palkkaamaan sillä paremmin.

2) Sopivissa määrin haastetta ja etenemistä, ei kuitenkaan tylsistytetä koiraa hinkkaamalla aina samaa ja samalla tavalla. Treeneihin ptää saada samankin asian opetteluun uusia tapoja, jotta homma pysyy mielenkiintoisena.
   * Tähän sitten keksimään niitä tapoja, selailemaan tokoaiheisia blogeja vinkkien toivossa ja varastamaan treenikavereilta parhaat ideat

Sitten ihan yksittäisiä liikkeitä, enimmäkseen alokasluokasta, joihin pureuduttava. Kaikkiinhan niihin tietenkin on, mutta jonkinlainen kooste tähän ihan omaksikin muistilistaksi:

Perusasento: Tähän otettava semmoinen tehokuuri, että päästään loputkin käsimerkit häivyttämään pois. Lisäksi sivulla makaamisesta istumaan nouseminen työn alle.

Paikallaolo: Tätä on treenattu hävettävän vähän. Tehtävä ihan alokasuokan paikallamakuuta. Kotona kasvatetaan aluski aikaa ja matkaa, treeneissä ja muualla helpotetusti erilaisissa häiriöissä. Lisäksi paikallaan istumisen vahvistamista luoksetuloa ja hyppyä varten.

Seuraaminen: Tässä en suostu kiirehtimään, sillä nyt meneillään oleva tapa tuntuu hyvältä ja toimivalta. Treenikaverilta saatiin hyviä vinkkejä käsiavun häivyttämiseen, ja nami-imutuksen lisäksi lähdetään tekemään niitä.
   * Perusasennossa, nami vasemmassa kädessä ja käsi koiran pään ulkopuolella. Palkka oikeasta kädestä kun pitää katsekontaktin. Viimeksi onnistui jo lopulta vasemmän käden heiluttelu, ja katsekontakti säilyi. (Ja oli niin haisevia ja hyviä nameja, että varmasti tiesi siellä namin olevan).
   * Perusasennossa jonkin matalan aidan tms. vierellä. Vasen käsi koiran pään ulkopuolella (tai viistossa yläpuolella, minne se luonnollisesti seuruuttaessa asettuu) ja siitä seuraamista askel-kaksi kerrallaan ja palkka kun sujuu oikein. Alussa aita estää koiraa irtautumasta liian kauas oikeasta seuraamispaikasta, jolloin päästään palkkaamaan heti ja paljon, ja sitäkautta rakentamaan oikeaa seuraamispaikkaa.
   * Kuten tähänkin asti namilla imuttamista. Edelleen pikkuhiljaa nostetaan namia ylemmäs ja häivytetään sitakautta. HUOM! Muista nostaa namia kylkeä pitkin ylöspäin, ei eteen rinnan päälle!
   * Seuraamisen pysähdykset -> Perusasento.

Maahanmeno: Tätä harjoiteltava monipuolisesti ja kiinnitettävä huomiota sivulla maahanmenossa suoraan asentoon, jota edesauttaa oikea perusasennon paikka. Jos perusasento on liian edessä, Hulda helposti kellahtaa lonkka-asentoon pyrkiessään pitämään katsekontaktia. Pikkuhiljaa aloitetaan treenit myös liikkeestä maahanmenon saralla. Kaukokäskyjen maahanmenot parempia, niissä kiinnitettävä huomiota, ettei liike hidastu kun matkaa aloitetaan kasvattamaan.

Luoksetulo: Odottamista vahvistettava. Tulee lujaa pitkältä matkalta, edelleen olleet ohjelmassa tosi pitkän matkan "pentuluoksetulot", joissa avustaja pitää pannasta kiinni kun itse kirmaan karkuun. Nyt yhdistettävä lyhyeltä matkalta perusasentoon tuleminen ja kasvattetava siinä pikkuhiljaa luoksetulon matkaa.
   * Edelleen pidetään ohjelmassa myös "pentuluoksetulot".
   * Välillä vapautetaan luoksetulon loppusuoralla suoraan lelupalkalle, ja välillä otetaan sivulle perusasentoon. Kun on kävelty pois koiran luota ja käännytty sitä kohti, vaihdellaan aikaa, jonka jälkeen luoksetulokutsu annetaan.
   * Aina ei kutsuta, vaan palataan palkkaamaan odottamisesta.

Noutoesineen pitäminen: Tästä voisi tehdä kilometrin mittaisen selostuksen, mutta jos lyhyesti yritän... Kapulana meillä on kevyt ohjatun noudon kapula. Mitä jo osataan?
   * Hulda lähtee innokkaasti hakemaan ja koska se ei kuitenkaan osaa vielä tuoda sitä käteen asti, olen toistaisesi vapauttanut sen lelulle kun tulee lujaa kapula suussa mua kohti. Vapautuksen paikkaa olen vaihdellut.
   * Nostaa innokkaasti lähellekin tiputetun kapulan, mutta ei vielä pidä.
   * Asenne Huldan mielestä tylsiä pitoharjoituksia kohtaan on parantunut. Jaksaa paremmin työskennellä, vaikka heti ei onnistukaan. Alussa paineistui ja lähti mielellään tekemään itsekseen jotakin muuta, kuten hyppyä tai kiertoa. Tämän asenteen parantumisen koen olevan avainasemassa pitoharjoitusten etenemiselle, ja ei enää ole paljosta tuo kapulan pitäminen kiinni. Nuo vahtiharjoitukset kapulan kanssa ovat olleen avainasemassa siinä, että kapula on pysynyt kiinnostavana.
   * Pitoharjoituksissa haluaa kapulan ja tarttuu siihen useimmiten innokkaasti, ei kuitenkaan vielä pidä sitä itse.
   * Kaikkien sääntöjen vastaisesti ollaan tehty kapulalla vetoleikkiä. Parantanut kapulan haluamista ja leikkimisen kautta myös pitoharjoitukset ovat edistyneet.

Kauko-ohjaus: Tätä sivuttu jo tuolla maahanmeno-osiossa. Istuminen ja maahanmeno nyt läheltä tehtynä kivan reippaita. Pidettävä huoli, että kun matkaa aloitetaan kasvattamaan, ei liikeiden nopeus kärsi.

Estehyppy: Hyppää innokkaasti. Lopun perusasento kuntoon, niin se on siinä. Lisäksi harjoiteltava, että kun lähestytään estettä, ei ota varaslähtöä omin päin suorittamaan...

Lisäksi tehdään siis merkin kiertoa, koska se on Huldan mielestä parasta ikinä. Ruutua ei olla alun jälkeen paljoa tehty, mutta siinä toinen kiva liike tuomaan vähän vaihtelua treeneihin.

Tavoite: Möllitokon alokasluokka kesällä 2017 :)