Odotellaan ja ihmetellään

4. päivä kortisonia menossa ja Elmon elämään kuuluu lähinnä juominen, pissaaminen ja nukkuminen. Toki oli oletettavaakin, että aloitusannoksella niitä haittavaikutuksia riittää, mutta eipä tätä isoa annosta tarvitse syödä tällä erää kuin viikko.

Nettiä on tullut surffattua ja päädyin tollereiden keskusteluryhmäänkin, jossa selvisi että se "tollersjukan" on eri asia kuin SLE. Tollersjukaniin kuuluu mm. aivokalvontulehdus joka aiheuttaa niskajäykkyyttä yhtenä oireena. Ei se ainakaan Elmoon tunnu sopivan. Edelleenkään sitä varmaa diagnoosia ei ole, mutta omatoimigooglailulla oireet sopisivat eniten SLE:n alle.

Elmosta ei siis vielä juurikaan uusia uutisia. Kirputtelu on loppunut, mutta eipä se juurikaan liikukaan mihinkään, niin vaikea arvioida onko sillä vielä jotakin kipuja vai ei. Ja kovin lyhyen aikaa tuo kortisoni on vasta mennytkin.

Armaksen kanssa hengaillaan sohvalla.
Taas malttaa hetken viihtyä aitauksessaan, kun on päässyt osallistumaan.

Armakselta sen sijaan päädyin nyt jättämään kokeeksi kipulääkkeen pois. Jo viime kontrollissa saatiin ohje, että sitä voi omatoimisesti kokeilla olla ilmankin, vaikka mikään myöskään ei estä sitä syöttämästä jos siltä tuntuu. Ei tietenkään ole tarkoitus pitää Armasta kipeänä ja sitäkautta aloillaan. Lähinnä nyt ajatus on se, että jalka ei olisi kipeä kun malttaa olla suht rauhallisesti, mutta kun tuo virtamäärä kasvaa vaan päivä päivältä, niin ei olisi välttämättä huono jos se edes tuntisi jotain saadessaan kaikenmaailman kilareita. Osaisi varoa ja säästellä hieman jalkaansa.

Jatkuva kipu ei tietenkään tule kysymykseen, joten tuossa nuo kipulääkkeet ovat, niin voi sitten antaa jos tuntuu siltä. On se kuitenkin ollut ilman Previcoxia aina Cartrophenin pistospäivänä.

Autoimmuuni reumasairaus

Ei se kuitenkaan sitten ollut borrelioosia, vaan autoimmuuni reumasairaus.

Eilen aloitettiin Prednison 40mg 1/2 tbl kaksi kertaa päivässä ensimmäisen viikon ajan. Sen jälkeen annos puolitetaan ja mennään sillä kontrolliin saakka. Antibiootti jätetään nyt pois, Elmo ehti sitä viikon syödä (tujulla annoksella kun oli ajateltu sitä borrelioosia).

Ja johonkinhan se hieman auttoikin. Mun oma ajatus on, että Elmolla oli kuitenkin taas jylläämässä siellä hyvin syvällä nielutulehdus, koska sen henki haisi ja närästyslääkkeet eivät auttaneet mitään. Nielutulehdushan kahdella aiemmallakin kerralla on vetänyt tuon koiran aivan maihin, joten olis loogista että hengityksen haiseminen (=nielutulehdus) loppui antibiootilla niin Elmo virkistyi. Samalla huomasi valitettavasti että kun se yhtään enempää alkoi olla jalkeilla, niin se myös nuoli ja kirputti taas jalkojaan.

Edellispäivänä oltiin taas akupunktiossa ja laserhoidossa, ja vaikka olin jo päivän aikana huomannut Elmon olevan taas huonompi ja mm. makuullemeno oli kovin kankeaa, niin kyllä se oli sydäntäsärkevää katsella kun siitä edelleen vaan löytyi todella kipeitä kohtia. Ja taas osittain eri paikasta kuin aiemmilla kerroilla (oikea lonkka, vasemmalla hännäntyven ja istuinkyhmyn alue, selkä). Ja siitä parin tunnin kuluttua sitten Univetista Anssi Tast soitti ja kertoi uutisia.

Elmolta siis oli otettu viikkoa aiemmin reumafaktori (S -RF) joka oli negatiivinen ja Tumavasta-aineet (S -ANA) joka sitten olikin positiivinen. S -ANA on seulontatutkimus joka kertoo autoimmuunipohjaisesta sidekudossairaudesta. Tällaisia sidekudossairauksia/reumoja on sitten olemassa useampia, ja tällä kokeella ei päästä tarkempaan diagnoosiin. Biopsian otto voisi tuoda tarkempaa tietoa, mutta sille ei nähty nyt tässä vaiheessa tarvetta, koska hoitona on jokatapauksessa kortisonihoito.

Kysyin voiko mikään infektio nostaa virheellisesti S -ANA arvoa, niin kuulemma voi, mutta koska

1) Elmolta on poissuljettu jo kokolailla kaikki muu, mikä sen oireita voi aiheuttaa

2) Oireet sopivat hyvin reumasairauteen

3) Positiivinen S -ANA vahvistaa diagnoosin

Ei siis ole mitään syytä epäillä, etteikö tulos olisi oikea.

Sitten seuraavaksi omaa, täysin epätieteellistä ja vailla luotettavia lähteitä olevaa ajatuksenjuoksua, josta ei kukaan ota mitään tolkkua. Tässä siis ajatuksia, joihin on vielä löytymättä vastauksia:

Sidekudosreumoja tuntuu koirilla olevan kovin vähän, voisiko se kuitenkin olla autoimmuuni moninveltulehdus (pauttiarallaa siis niinkuin nivelreuma, jota koirilla kuitenkin jonkinverran on)? Noh, autoimmuuni raumasairaus sekin, joten tämäkään diagnoosi ei sinänsä muuttaisi mitään.

SLE? Iho-oirepuolelta löytyisi se edelleen olemassaoleva naaman hinkkaus ja armoton karvanlähtö päällikarvaa myöden. Nivel ja lihaskipuja on selvästi. Ainoa mikä ei täsmää, niin Elmolla ei ole ollut korkeaa kuumetta. Onko sairaus vielä niin alkuvaiheessa, vai eihän se kaikilla aina mene tismalleen oppikirjan mukaan. Löysin googlen avustuksella koirien yhteydessä myös maininnan "SLE:n kaltainen reumasairaus". No mikäs se sitten on?

Tollersjukan. Tai "toller disease". En onnistunut löytämään tästä juuri muuta, kuin että se on tollereiden (reuma tai reumankaltainen) sairaus. Löytyi tollereiden autoimmuunisairauslistalta, jossa nivelkipujen, väsymyksen ja kankeuden seurana oli ollut löydöksenä aina positiivinen S -ANA. Mitenköhän tollereihin sidottu sairaus tämä on? Onko tämä sama asia kuin "SLE:n kaltainen reumasairaus"?

Joopa, no kontrollissa on sitten hyvä kysellä muutaman viikon päästä kaikkea mikä on ehtinyt ihmetyttää. Loppuun vielä note to self Elmon lääkityksistä:

Prednison 40mg/vrk (20+20)

Gabapentin 600mg/vrk (300+300)

Ollakko, vaiko eikö olla?

Borrelioosi nimittäin. Tänään on menossa 5. päivä Doximyciniä, ja jotain on tapahtunut. Edelleenkään en uskalla huokaista helpotuksesta, mutta nyt ei auta muu kuin nauttia näistä paremmista hetkistä. Eilen kävin Elmon kanssa vähän kävelyllä, koska se on yksi hyvistä keinoista verrata Elmon vointia aiempaan. Käveltiin rauhallisesti 20 minuuttia. Ei ole tarkoitus toipilasta tietenkään lenkittää, mutta kyllä Elmo silminnähden nauttii kävelyistä, ja ehkä ennenkaikkea nuuskutteluista.

Eilisen saldo siis 20 min rauhallista kävelyä ilman hyytymistä. Ja kävelyn jälkeen se vielä halusi jäädä ulos leikkimään itsekseen. EIkä siinä vielä kaikki. Eilen ihan kyttäämällä kytättiin miten paljon Elmo järsii ja nuolee itseään, kun jo sitä edellisenä päivänä oli semmoinen olo että kirputtelut ovat alkaneet vähentyä. Kaksi parin sekunnin kirputusta - eli ihan niinkuin koirat normaalisti tekevät. Ei yhtäkään "järsin jalkani irti" sessiota.

Elmo
(Ja salainen elämä sutena?)

Siellä meni orava!

Tänään käytiin taas hieman kävelyllä. Ei kuljettu eilistä pidempää matkaa, mutta koska jäätiin suustamme kiinni marjastajan kanssa, koko reissu venyi puoleen tuntiin. Ihan loppusuoralla Elmosta näki että se väsyi. Mutta alkaa puoli tuntia (vaikkakin rauhallista) ulkoilua olemaan mille tahansa toipilaalle paljon. Eikä missään nimessä ole tarkoitus rasittaa Elmoa. Pidämme siis visusti huolen, että kävelyt pysyvät vielä 20 minuutissa tai alle. Ja muutenkin voinnin mukaan tietenkin. Ja hei, tätä kirjoittaessa ollaan jo hyvän matkaa iltapäivän puolella, eikä vieläkään maanista jalkojan järsimistä tai nuolemista!

Ainoa mikä vielä huolettaa, on Elmon väsymys. Kuitenkin aiempien Gabapentin annosmuutosten yhteydessä on ollut ihan normaalia semmoinen viikonkin kestävä väsymys, joten ei tässä auta kuin odottaa. Mielummin kuitenkin vain väsynyt, kuin kipeä.

Toipilaalle riittävästi unta ja lepoa

Armaksen viihdyttämiseksi on aloitettu hajuerotteluharrastus, joka eteneekin aika kivasti. Yhtäkään koiraa en ole aiemmin tällä saralla kouluttanut, joten odotukset eivät suoritusvarmuuden osalta ole kovin kummoiset, mutta omaksi iloksi ja aivojumpaksi on toistaiseksi mun kouluttajantaidot ainakin riittäneet. Ja Armas on oivaltava oppilas. Sen päässä pyörivien pikkuratasten raksuttamisen voi melkein kuulla. (Hitsi kun saisin mun puhelimesta tänne videon...).

Elmolle diagnoosia etsimässä

Vihdoin koitti eilen se päivä, kun päästiin Elmon kanssa Hattulaan ihmettelemään missä mättää. Tai onhan sitä tässä ihmetelty jo viimeiset 4 viikkoa, mutta aikansa sitä piti seurailla kun alkuperäinen dg oli nivelkipu, steriili niveltulehdus ja lievä nivelrikko. Sittemmin kuitenkin tuli huomattua että kivun paikka vaihtelee 1-1,5 viikon välein, eikä apaattisuus ota väistyäkseen.

Lääkärinä meidän luottolääkäri, joka on:
-Kaivanut esiin Ruun anaplasmoosin (vaikka kaikki testit negatiivisia)
-Todennut Oivan IBD:n nopeammin kuin minä asiaa suostuin hyväksymään (ja teki tähystyksen)
-Hoitanut Elmon takapään kipuilun 11kk iässä
-Leikannut Armaksen kyynärnivelen kasvuhäiriön

Näillä "meriiteillä" oli toiveet aika korkealla käynnin suhteen, että jotain selviäisi. Punkkitautien pikatesti oli edelleen negatiivinen, mutta koska oireet sopii borrelioosiin, ja jotakin pitää Elmon voinnille jo tehdä, niin aloitettiin kokeellisesti Doximycin 150 mg (1tbl 2 krt vrk).

Sanoi kyllä, ettei henkilökohtaisesti usko borrelioosiin, kun jo toinen pikatesti negatiivinen, mutta kuitenkin totesi jo ennen testin ottamista, että tottakai voidaan kokeellinen lääkitys aloittaa kun oireet sopii niin hyvin. Kysyin sitten muistaako vielä Ruuta, siitä otettiin kaksi tai kolme testiä ja silti se anaplasmoosi siellä oli. Muisti kyllä.

Kyselin myös Elmon nielutulehduksista (joista viimeisin alkoi vain kaksi viikkoa ennen nivelkipuja) ja sanoi, että borrelioosi voi kyllä aiheuttaa oikeastaan ihan mitä tahansa. Tuli sitten vaan mieleen, että jos tämä olisikin vanha tartunta, niin selittäisikö se viime kevättalven 4 silmätulehdusta? Jää nähtäväksi.

Toinen monen nivelen kipuun ja Elmon oireisiin sopiva sairaus voisi olla jokin autoimmuuni moniniveltulehdus, joten Elmosta otettiin myös reumafaktori ja tumavasta-aineet. Näiden verikokeiden tuloksia voi soitella viikon kuluttua.

Elmoa toki väänneltiin ja käänneltiin, ja eilen ei juuri muualta löytynyt kipua, kuin ristiluun ja lannenikaman liitoskohdasta, mutta se olikin sitten tosi kipeä. Jos Doximycin ei auta ja loputkin verikokeet tulevat negatiivisina takaisin, niin ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto olisi CT-kuvaus. Epäilynä on, että rangassa on ahtauma ja hermot jäävät puristuksiin. Jos tähän vaivaan ei riitä Gabapentin pitämään oireita kurissa, ainoa vaihtoehto olisi leikkaus ja hermokanavan (vaimikäsenytoli?) avartaminen. Ja tämä oireiluhan alkoi, kun Gabapentinannos oli suurimmillaan.

Heittäkää vaan kivellä vaikka kaikki, mutta en Elmoa enää tuollaiseen toimenpiteeseen laittaisi. Varsinkaan kun kuitenkin kolmessa jalassa on jo nivelrikkoakin, ja ei taida ennusteetkaan ihan sataprosenttisia olla, kun aletaan selän hermoja kaivelemaan ja ronkkimaan. Siinävaiheessa on viimeisen palveluksen aika, ja vaikka olenkin jo asian takia porannut silmät päästäni, niin yritetään nyt kuitenkin olla miettimättä sitä vielä ja katsotaan ensin muut vaihtoehdot loppuun.

Ja sitten ne lääkitykset:

Previcox jätetään pois närästelyn takia, ja koska se ei ole oikein mihinkään auttanutkaan.

Vastaavasti Gabapentin nostetaan takaisin annokseen 300mg 1 tbl 2 krt vrk
Doximycin 150mg 1 tbl 2 krt vrk
Pepcid 1 tbl 2 krt vrk

Lisäksi maitohappobakteereja vatsan tueksi.

Kesä tuli!

Kyllä se kesäkin näköjään sieltä tulla tupsahti. Aurinkoa luvattu koko viikoksi. Voisihan sitä asiat paremminkin olla, mutta nautitaan nyt kuitenkin keleistä sen mitä pystytään. Kuisti muuttui toipilaiden ulkoilmatilaksi.

Elmo edelleen kipeä

Elmo-Fabio reppana on kipeä. frown emoticon Edelleen. Siitähän tutkittiin kolmisen viikkoa sitten lähes kaikki mahdollinen (myös punkkivälitteisten sairauksien pikatesti ja mm. kilpirauhanen ja addison) Univetissä ja ainoa mitä löytyi oli kuumottavat kyynärät, mutta oikein mikään rtg kuvissakaan ei selittänyt miten se olisi NIIN apea niillä löydöksillä. Kipulääkitys sunniteltiin uudelleen, mutta parannusta ei ole tapahtunut. Tai no, kyynärät eivät oireilun perusteella enää juurikaan vaivaa, mutta apaattisuus ja kipuilu ylipäätään on ja pysyy.

Elmo eilen uupuneena

Tässä kolmen viikon sisään on myös kaksi kertaa käyty eläinlääkärin silmän alla akupunktiossa ja kopeloitavana. Puolitoista viikkoa sitten kipu oli siirtynyt vasempaan lonkkaan (Elmon tervein kinttu!) ja pari päivä sitten lonkan kivusta ei ollut enää tietoakaan, mutta aristi kovasti selkää. Koko koira on vetreä kuin käpylehmä, eli tosi kökköä liikkumista sen mitä liikkuu. Levossahan se on kohta kuukauden ollut. Edellispäivänä kokeilin tuossa tiellä miten liikkuu, niin totaalinen hyytyminen tuli kymmenessä minuutissa. Eilen hyytyi jo kuudessa minuutissa. Kävelee perässä ja läähättää.

Viimeksi taas eilen se sai "kipusätkyn". Vinkaisee kivusta ja yrittää juosta sitä karkuun, ja hyvin hämmentyneenä vetätyy sen jälkeen mun jalkoihin, eikä tajua mikä tuli ja iski. Anaalirauhaset ja eturahanen niin ikään on katsottu useampaan kertaan.

Ensiviikolle saatiin aika Univettiin luottolääkärille. Samalle, joka leikkasi Armaksen (taitaa siis ortopedisen puolen) ja aikanaan lopulta selvitti Ruun anaplasmoosin, vaikka mikään testi ei näyttänyt positiivista. Mä edelleen epäilen Elmolla borrelioosia oireiden perusteella. Toivottavasti saadaan keskiviikkona jotain selvyyttä asiaan.

Itse kärvistelin taas edellisyön jumalattomissa ylävatsakivuissa. Kai mulla on jo mahahaava tätä menoa. Just laskin, että viimeisen kolme vuotta lähes yhtäsoittoa mystisesti tai kroonisesti sairaita koiria murehtinut. Niitä kun tulee vähän tarkemmalla silmällä katsottua silloinkin, kun kaikki näyttää olevan hyvin.

Armaksen kontrolliröntgen

Hyvät uutiset on, että kaikki on just sillain, kun tällä hetkellä tässä tilanteessa pitääkin.

Ei varsinaisesti huonot, mutta vähemmän mukavat uutiset kuuluukin sitten seuraavasti: Inkongruenssi on ollut sen verran suuri, että kyynärluussa on tällä hetkellä 8 mm rako (heti katkaistuna 2 mm) ja kyynärluun yläosa on hakenut paikkaansa ja kääntynyt jonkinverran. Luutumista ei siis ole tapahtunut vielä ollenkaan.

Seuraavat(kin) 2kk edelleen lepoa, lepoa ja lepoa, jonka jälkeen uusi kontrolli ja rtg kuvat. Kun kyynärluussa on sen 8 mm verran kirittävää, niin arvio oli, jotta luutuminen voi ottaa kuusikin kuukautta.

Edelleen jaksaa Armaksen asenne ja hyvä fiilis ihmetyttää. "Mun o jalka poikki, haittaakse?"

Liebster Awards

Liebster Awards

Minut on haastettu kiitos Kati kysymyksistä :)





Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Sääntöjä:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haastajan kysymykset:

1. Kuinka paljon liikuntaa koirasi saa päivittäin?
Juuri tällä hetkellä koirat ovat sairaslomalaisia, Armas enemmän ja Elmo vähän vähemmän, mutta täysissä ruumiin ja sielun voimissa noin tunnin lenkki yleensä vapaana lähes päivittäin ja sen lisäksi isolla aidatulla pihalla keskenään temuavat niin paljon kuin haluavat. Tämän hetken valitettava tosiasia on, että voinnin mukaan.

2. Mitkä ovat kolme parasta temppua, jotka koirasi osaa/osaavat?
Tai kolme ainoata temppua, mitä ne osaavat... :D
Elmo: Tassun antaminen, ulvominen käskystä/yllyttämällä, "Kuubaan uiminen"
Armas: Ainoa temppu taitaa olla hurjan korkealle ilmaan pomppaaminen käskystä

3. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, ja harrastatko tavoitteellisesti? Mikä on tavoitteesi?
Tavoite on helppo sanoa: Pidetään hauskaa ja aktivoidaan koiraa! Elmon kanssa on harrastettu rally-tokoa ja humputteluagilityä maahankaivetuilla rimoilla. :) Armas on puuhannut (pentu)agilityn alkeita ja tutstunut pienesti tokoon. Kummankin kanssa on tarkoitus jatkossakin käydä mahdollisuuksien mukaan lammaspaimenessa.

4. Millaista koiran luonnetta/ominaisuuksia arvostat?
Arjessa helppo: Ei sekoa kotona yhdestä toimettomasta päivästä ja helppo ottaa mukaan minne vain. Haluaa tehdä ihmisensä kanssa "töitä" ( =mitä tahansa puuhailua), mutta ei ole omistajaansa maanisesti kyttäävä perskärpänen.

5. Mikä on koirarotu/rodut, jota et ikinä haluaisi itsellesi
Lyttykuonot, tappijalat, pitkät selät, tai muuten jotenkin ääripäähän (ja sairaiksi) jalostetut. 

6. Miksi päädyit siihen koirarotuun/rotuihin joka sinulla on, ja oletko tyytyväinen valitsemaasi rotuun?
Ensimmäinen koira oli sekarotuinen, jossa ilmeni paljon haastavia ominaisuuksia kuten kaiken ylitse oleva riistavietti. Totesin, että pitänee keksiä jokin tietty rotu, että olisi edes jotain hajua siitä, mitä on ottamassa. Tutulla sitten oli porokoira, ja sitä kautta kiinnostuin rodusta ja sille tielle on jääty. :) Rotuun sinänsä olen äärimmäisen tytyväinen, mutta tätä terveyden osalta paskan säkän loppumista odotellessa...

7. Mitä muuttaisit koirassasi jos voisit valita?
Ne olisivat terveitä. Kaikilta muilta osin he ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat.

8. Mikä olisi koirasi motto, jos siltä kysyttäisiin?
Elmo: "Miksi tehdä muuta, kun voi chillata?"
Armas: "Elämä on ihanaa, ja aina on paras sää tehdä ihan mitä vaan!"

9. Mitä et pidä koiraharrastusmaailmassa hyväksyttävänä, vai onko kaikki hyväksyttävissä?
Väkivaltaa missään muodossa ei pidä hyväksyä. Pakotteet oikein käytettynä on ok, mutta sitten kun pakotteiden nimissä koira saa nyrkistä päähän nopeamman maahanmenon toivossa, niin se ei ole pakote, vaan väkivaltaa.

10. Mikä on lempiharrastuslajisi (koiran kanssa) ja miksi?
Mun lenpilaji olis agility, mutta lajilla ei varsinaisesti ole väliä kunhan löytää sen mikä sopii parhaiten itselle ja juuri sille tietylle koiralle, ja kokee niitä onnistumisen ja riemun hetkiä.

11. Kolme sanaa, joilla kuvailisit koiraasi.
Elmo: Rauhallinen, Kiltti, Kultakimpale
Armas: Aurinkoinen, (Hyvällä tavalla) Hullu, Toimelias

Haastan: Arwo ja Kaiku, Roki ja Rampo, Ressu

Kysymykset haastetuille:
1. Jos pitäisi valita jokin muu rotu, kuin mitä vielä olet omistanut, mikä se olisi? Miksi?
2. Kerro koirasi/koiriesi tavallisesta päivästä? Mitä siihen kuuluu?
3. Harrastatko koirasi kanssa jotakin? Missä lajissa se/ne ovat omimmillaan?
4. Onko koirasi rotua arvuuteltu? Mihin (hutiin osuneisiin) arvauksiin olet törmännyt?
5. Mitä koiriin liittyviä tavoitteita tai toiveita sinulla on vuodelle 2016?
6. Jos koirallasi olisi oma tunnuslaulu, mikä se olisi?
7. Koirasi lempinimet?
8. Mitä koirasi syö?
9. Olet koirasi kanssa aukealla sänkipellolla ja koirasi on irti muutaman metrin päässä. 30 metrin päästä metsän reunasta kirmaa 4 peuraa pellon poikki, jotka huomaatte koiran kanssa samaan aikaan. Mitä tapahtuu?
10. Onko koirassasi joitakin rodulleen epätyypillisiä piirteitä? Mitä?
11. Jos koirasi saisi valita itselleen viikoksi lomakohteen, mikä se olisi ja mitä se tekisi siellä? :)

Armas 9 kk ja tosielämän supersankari

9 kk tuli täyteen muutama päivä sitten.
Kolmijalkainen, eli ei kovin kummoinen, rakennekuva.
51 cm ja jotakin välillä 16,5-16,8 kg

Elmo-Fabio.
Tosielämän supersankari. Se herätti mut aamulla, ja kun se sai mut hereille,
se meni tökkimään mun peiton jalkopäätä.
Siellä oli ainakin texasin kokoinen ihmissyöjäkoppakuoriainen.

"Mä ajattelin, et sä haluut tietää, ennenku se kävelee sun naamalla"

Aurinko Armas paistattelee päivää

Karviaispuskassa

Hepulintynkää

No jos vähän naurattaa

Varjossa viilentymässä

Akupunktio ja laser

Nyt on kumpikin elukka käytetty akupunktiossa ja laserhoidossa. Armaksella oli jotain jumiutuneita kohtia, mutta ne selittyi leikkauksella ja sillä että jalkaa on onnuttu yhteensä jo 6 viikkoa. Meneehän siinä väkisinkin jumiin.

Elmolla se sijaan oli enemmänkin sanomista. Mä olen tiennyt että se on tällähetkellä kipeä mm. kyynärnivelten aktiivisessa vaiheessa olevan nivelrikon takia, mutta se oli kipeämpi kuin mä olin osannut arvata. Vähän mysteeriksi jäi vasemman lonkan voimakas aristus. Onko siennekin tullut nivelrikkoa ja tulehdus päällä, vai onko se ainoana terveenä jalkana rasittunut liikaa muita kinttuja säästellessä.

Elmo ja akuneulat

Näillä näkymin ensiviikolla uudestaan. Jännityksellä odotellaan miten tämä hoitomuoto vaikuttaa. Monestihan siihen sen 3-4 kertaa tarvitaan, jotta vaste näkyy. Armas on epätavallisen rauhallinen, mutta kuitenkin semmoinen tarkkaavainen ja hyväntuulinen. Elmo sen sijaan on aivan uupunut, nukkuu vain ja näkee unia. Meitä kyllä varoiteltiin, että koirat voi tänään olla hyvin väsyneitä, joten nukkukoot. Lepo on lääkettä. :)

Itseasiassa piti tänään pistää Elmoon kolmas cartrophen, mutta huomasin aamutuimaan että kahdessa jäljellä olevassa ruiskussa on liian vähän lääkettä. En osannut aamutuimaan vastaheränneenä ratkaista ongelmaa, joten lykkäsin Elmolle Previcoxin ja päätin ratkaista ongelman hieman virkeämpänä. Onneksi huomenna ei ole vielä liian myöhäistä pistokselle, joten Elmo saa sen sitten huomenna. Sovin asian klinikan kanssakin, että yhdistelen nyt ruiskuista tarvittavan määrän ja ensiviikon Armaksen kontrollissa saadaan Elmolle sitten uusi ruiskullinen cartrophenia.

Ruokintapohdintaa

Päädyin sitten tutkailemaan ruokapussien selosteitakin vähän tarkemmin. Aiemmin syödyssä Proboosterissa mainitaan lohiöljy, mutta aikalailla tuoteselosteen loppupäässä. Ennen kuin hoksasin tuon viimepostauksessa välähtäneen kala-asian, olin ehtinyt vaihtaa ruokaa Brit Careen, kun ajattelin että jostain sitä närästysasiaa on lähdettävä purkamaan. Hetikohta Brit Careen siirryttyä alkoi se julmettu naaman hinkkaaminen. Eikä siis mikään "ruoka oli hyvää, pyyhin naamaani pitkin poikin", vaan ihan tosissaan kuonon hinkutus, hankaus ja raapiminen. No, Brit Caressa lukee lohiöljy heti neljännellä sijalla, joten oletan sitä olevan reippaasti enemmän kuin Proboosterissa.

Aamu-Elmo

Hetken mietin palaanko Proboosteriin, koska se on ainakin joskus ollut sopivaa evästä, mutta päätin että nyt eliminoidaan se kala ruokavaliosta kokonaan, niin näkee sitten kunnolla auttaako se. Onhan Elmon yliherkkyys, allergia, tai mitä lie tämä sitten ikinä onkaan voinut pahentuakin tässä matkan varrella. Kun siis mähän en tiedä onko ongelmien aiheuttaja ainoastaan kala, vaikka se siltä nyt äkkiseltään näyttääkin.

Kalatonta nappulaa siis etsimään. Ei ollutkaan ihan niin helppo nakki, kuin voisi äkkiseltään ajatella. Lähes joka nappulassa on lohiöljyä, sillijauhoa tai muuta kalaa. Hinnallaakaan ei oikeastaan ollut mitään merkitystä, kun ei tuo Elmo nyt niin isoruokainen ole, että siitä konkurssiin menisi kalliimmallakaan nappulalla. Muttakun ei. Edes rahalla ei saa kalatonta nappulaa ja joku roti pitää olla ettei ihan p*skaa tartte koiran kuppiin lapata.

Kunnes siinä se sitten oli! Vanha tuttu Josera SensiPlus! Ei kalaa! Tätä sapuskaa söi Otto ja Ruu joskus pari-kolme vuotta ihan ilman ongelmia, joten sitä toki sitten heti ostamaan ja kokeilemaan. Eikä ole edes hinnalla pilattu. Ostin nyt ensin kokeiluun pikkupussin, mutta 15kg säkillä on hintaa n. 55 eur. Muistaakseni jäi Otolta ja Ruulta sitten syöttämättä kun tuli muutto niin, ettei Joseraa ollut helposti saatavilla. Nyt sitä saa Huittisista yhdestä paikasta, ja Sastamalasta jopa kahdesta.

Aina on hyvä sää leikkiä!

Aurinko Armas, jonka nimi voisi ihan yhtä hyvin olla
Asenne (kohdillaan) Armas. :)