lauantai 21. huhtikuuta 2012

Toivutaan

Ruu on ollut nyt kaksi päivää yskimättä ja muutenkin kokolailla normaalin oloinen. Tulehduskipulääkekuuri loppui eilen, antibiootti jatkuu vielä. Ruu on edelleen täysin levossa, pihalla käydään vaan asioilla. Ja kyllä herraa taas pihalla kaikki haisut kiinnostaa entiseen malliin.

Illalla Ruu alkoi olla sen oloinen että jotakin tarttis nyt saada vähän tehdäkkin. Päätin siis ottaa viiden minuutin olohuonetokot. Liikkeestä maahanmenoa. Istu-maahan-istu vaihtoja ja liikkeestä seisomista. Jälkimmäiseen Ruu yritti aluksi tarjota istumista, mutta raivasin vähän lisää tilaa siirtämällä pyykkitelinettä, niin alkoi tämäkin onnistua hienosti. Joka liikkeestä ihan vaan muutama onnistunut toisto.

Loppuun kahden minuutin paikallamakuu ilman välipalkkoja. Noin viisi askelta mahduin ottamaan etäisyyttä. Homma hanskassa! Enempää ei reenailtu kun vaikka kuvittelis ettei olohuonetokolla saa viidessä minuutissa kovin suurta rasitusta, niin Ruu on kuitenkin aika intopiukea tokottelija enkä halua ottaa mitään riskejä paranemisen suhteen. Tuntui tämä pienikin puuhatuokio olevan Ruulle tervetullut ja se malttoi alkaa iltaunille. :)

Nyt onkin hyvä huilata, kohta saattaa olla pentu talossa... ;)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kennelyskä

Viimepäivinä on sitten riittänyt tohinaa! Eikä niin hyvässä mielessä, valitettavasti.

Perjantaina aikaisin aamulla ehdin ilmoittaa Ruun 15.5. pidettävään möllitokon ALO luokkaan. Ajattelin että tässä on hyvin kuukausi aikaa vielä reenata ja tekaisin reenisuunnitelmaakin tulevalle kuukaudelle. Aamupäivällä Ruu alkoi vähän kakoa, ja koska herra on taas ollut hyvin kiinnostunut hajuista pihalla oli erite pippelin päässä normaalin kellertävän sijaan aavistuksen vihertävää. No ajattelin että on pessyt itseään ahkerasti ja kyseessä olisi mahdollisesti alkava nielutulehdus. Viikonloppu tulossa joten päätin hätävarjelun liioitteluna käyttää Ruun heti samana päivänä eläinlääkärissä. Saatiin yhdeksi aika.

Eläinlääkärissä selvisi että pippelitulehdusta ei ollut, eikä myöskään nielutulehdusta. Nielussa oli vähän limaa ja pienessä verenkuvassa tulehdusarvoissa vähän heittoa. Tässä vaiheessa siis diagnoosina vain epäily ylempien hengitysteiden infektiosta ja verikokeen tuloksen perusteella ab-kuuri. Ruu tietenkään ei ell huoneessa kuin kerran niiskaissut ja laskua jo maksettaessa sanoi kerran "köh". No, tämä selvä. Ihan turha reissu ei sentään kun verikokeessa jotain näkyi, mutta vähän itselleni taas naureskelin että hysteerinen koiranomistaja vauhdissa... Tietty kun kukaan ei enää nahnyt, niin Ruun autoon saatuani sai kunnon yskänkohtauksen.

Tästä muutaman tunnin päästä ihmettelin kun Ruun yskiminen vain lisääntyi. Yöhön mennessä täällä ei sitten enää nukkunutkaan kukaan. Ruu yski taukoamatta ja alkoi yökkäillä samalla kamalia lammikoita limaa. Se ei illan jälkeen ollut juonut kuin juottamalla, ja aamuyöllä sille nousi kuume. Mä olin ehtinyt illalla nukkua 2 tuntia ennen kunnon rumban alkamista ja olin ihan pihalla maailman menosta, mutta se ei nyt tuntunut oleelliselta. Valvoin Ruun kanssa koko yön siivoten sen puklailuja joita tuli PALJON! Aamulla kuudelta soitin 24h auki olevaan Hattulan Vethaussiin. Vaikka kuume oli noussut, sitä ei ollut vallan paljoa. Saatiin ohjeeksi vaan tarkkailla tilannetta kun ab-kuuri oli kuitenkin jo aloitettu.

Ruun olotila vain paheni ja se alkoi olla todella nuutunut. Päivällä 12 aikaan soitin Vethaussiin uudelleen ja meidät pyydettiin näytille. Onneksi, sillä Ruu hädintuskin jaksoi enää kävellä autolle. Antibioottikuuria vahvennettiin ja pidennettiin, Ruu sai piikkinä tulehduskipulääkettä ja kuurin myös kotiin. Lisäksi Ruu oli kuivunut kaikesta oksentelusta, vaikka olin sitä kotona juottanut, joten se nesteytettiin. Apteekista hain vielä ell ohjeen mukaan limaa irroittavaa yskänlääkettä. Annostus ihmiselle on 3 tablettia päivässä, Ruulle 8 tablettia... Myöhemmin lääkitys ja nesteytys alkoi tehota ja Ruu sai nukuttua. Heräsi se toki usein yskimään, mutta tilanne alkoi rauhoittua.

Nyt on sunnuntai aamu ja yö meni melko rauhallisissa merkeissä. Ruu ei ole enää niin vetelä kun on saanut nukuttua (sama koskee omistajaa :D ). Aamupissillä jaksoi jo ottaa muutaman raviaskeleen ja kulkea häntä ylhäällä. Yskiminen on vähentynyt huomattavasti, joskin se aiemmin olikin taukoamatonta. Huh, väsyneitä ollaan, mutta kyllä tämä tästä!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Innokasta ja äänekästä

Koiranpäivien Toko Jatkokurssi.

Ruu oli tänään jo vähän sitämieltä, ettei kaikki kurssikaverit ehkä oikeastaan haluakkaan syödä häntä. Ainakaan kokoaikaa. Tosin varmuuden vuoksi piti aluksi pitää jokaiselle oma tervetuliaishuutokohtaus, mutta asenne oli jo paljon rauhallisempi kuin viimeksi. Ja alun jälkeen Ruu keskittyi hommiin niinkuin ennenkin. :)

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Ruu istui vieressä löysällä narulla mutta tiukahkon käskytyksen alla. Pysyi paikallaan, ei haukkunut, mutta vinkui. Edistystä.

Paikallamakuussa jätin Ruun noin viiden askeleen päähän. Ei vinkumista enää tällä kerralla, pientä vilkuilua. Yhden kerran alkoi tosissaan kytätä naapurikoiraa, mutta puutuin heti tilanteeseen komentamalla ja loppupaikallamakuu meni ongelmitta. Aikaa oli 1 min.

Ruu yllätti positiivisesti kaukokäskyissä. Koira maahan ja itse sen eteen seisomaan. Ilman käsimerkkejä istu-maahan-istu asennonvaihtoja. Sama onnistui hienosti vielä askeleen päästäkin, vaikka vieressä muut käskyttivät omia koiriaan omaan tahtiinsa. Ei kuunnellut muiden käskytyksiä vaan keskittyi hienosti. ...kunnes alkoi tässäkin liikkeessä haukkumaan! Teki edelleen hienosti ja ripeästi mutta kailotti joka pirun välissä ja lopulta yritti väkisin alkaa steppaamaan ja änkemään sivulle. (?) Meni vissiin kuitenkin liian vaikeaksi ja palasin ihan koiran eteen. Muutama onnistunut toisto ja sitten se äänikin taas lakkasi.

Seuraaminen oli tänään taas äänekästä, mutta Ruu pysyi silti hyvin kontaktissa eikä alkanut väljäilemään tai unohtunut käännöksissä matkasta. No, huutakoon sitten kun muuten sujuu. Oikealle käännöksessä pitää muistaa kääntää päätä mielellään jo 2 askelta ennen uuteen menosuuntaan. Täyskäännöksessä kokeiluun olisko se kuitenkin Ruun kanssa parempi toteuttaa vasemman kautta. Pientä viitettä tuli siihen suuntaan, joskin Ruun pitää oppia hallitsemaan takakinttujaan vielä paremmin ja peruuttamaan. Tämä asia siis nyt tuumailun alle.

Joka ikinen kerta hiljainenkin seuraaminen tyssää siihen että täyskäännöksessä oikealle (vaikka olis millaiset ennakkomerkit ja vaikka miten hidastaisi/nopeuttaisi/menisi samaa vauhtia) Ruu alkaa haukkua ihan julmetusti. Sen mielestä on tyhmää että ensin mennään yhteen suuntaan ja sitten ei enää mennäkkään. Käännös vasemmalle on meille muutenkin helpompi kuin oikealle 90 asteen kulmissa, joten voisi olla kokeilemisen arvoinen asia tuo täyskäännös vasemmalle.

Otin itsekseni paikallamakuun melko kaukana muista, kuitenkin niin että Ruu näki muut koirat. (n. 20-30m muihin). Matka n. 8 askelta ja aika n. 1,5min. Sujui hienosti, ei vinkumisia. Vierelle palatessa jos hetikohta ei tule käskyä tai vapausta, alkaa arpoa ja nousee itse istumaan. Tehtiin siis vielä muutamat vierelle palaamiset.

Liikkeestä seisomista vanhalla kaavalla. Nami suuhun ja odota-käsky muutama askel eteenpäin ja koiralle palkan heitto taakse. Satunnaisesti tein väliin pelkän kuonoon tökkäisyn ilman namia ja sekin toimii. Seuraavaksi pitää ihan ehdottomasti häivyttää se etten kävele kierossa kun koitan katsoa pysähtyikö se... Muuten tuntuu ettei voi vielä edetä nopeammin, vaan tähän vaan nyt paljon toistoa!

Lopuksi hulluteltiin peruuttamista, jota ei olla muistettu viimekerran jälkeen yhtään reenata vaikka saatiin se kotiläksyksi. Kävelin taas koiraa kohti ja hoin "peretä, peretä!". Ja kyllähän se peruuttelikin! Jumankauti: Sehän lähes juoksi takaperin!!! Ei siis loikkinut ja pomppinut, vaan tosi vikkelästi kipitti. Yritin sitten tästä innostuneena saada Ruun peruuttamaan sivulla, mutta se ei oikein tajunnut että niin mitäkä piti tehdä ja ihan älytön haukkuminen koko touhusta. Mutta olipas hupia! :D

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen

Hyvää pääsiäistä! Meidän piti mennä Ideaparkin piipahduksella eräälle metsäautotielle Ruun kanssa, mutta siellä oli niin paljon lunta ettei sinne yksinkertaisesti pienellä vihreellä päässyt. Eipä muuta kuin Ideaparkin kaukaisimmalle parkkialueelle, jota oli käytetty myös lumenkaatopaikkana. Pallo + porokoira on semmoinen yhdistelmä, että kylä sillä nyt ensihätään hupia saatiin!


Ei toi Idioottiparkki nyt ihan metsämaisemia päihitä, mutta auringonpaiste oli niin mahtava, että kelvatkoon.


Nähtiin myös joutsenia. Ruuta kiinnosti kovasti mokomat mölyävät kaakattimet, mutta antoi niiden rauhassa viettää päiväänsä. :)


torstai 5. huhtikuuta 2012

Tokokurssi alkaa!

Eilen alkoi Koiranpäivien TOKO Jatkokurssi. Paikka on sama jossa Ruun päälle tuli sunnuntaina toinen koira, joten Ruu oli jo valmiiksi sitä mieltä että kurssikaverit on kaikki potentiaalisia vihollisia. Mulle tää oli aivan uusi puoli Ruussa, sillä se on aina ollut koulutuskentällä luottavaisin mielin, kun mitään pahaa ei ole ennen reenitilanteissa tapahtunut.

Aloitettiin kontaktipujottelulla ja mulla oli täysi työ saada Ruu kuuntelemaan ja rauhoittumaan rivissä, sillä se yritti yhtäaikaa kytätä kaikkia muita koiria ja oli suorastaan vakuuttunut että viereinen kultsu-uros on vähintäänkin itse perkele. Ruu murisi (!) ja vauhkoili (!), mutta kun tuli miedän vuoro pujotella vein homman idioottivarmasti läpi pentukurssin tyyliin namilla ohjastaen ja tässä ei ollut ongelmaa. Lopulta Ruukin alkoi rauhoittua ja pääsi pikkuhiljaa työmoodiin. HUH, mikä alku kurssille!

Seuraavaksi otettiin luoksepäästävyyttä vähän uudella tavalla. Jokainen kävi vuorollaan "ilmoittautumassa" koutsille, eli käveltiin koutsin eteen, istutettiin koira vierelle ja käteltiin ja vaihdettiin pari sanaa. Tämä sujui hyvin eikä Ruu välittänyt kättelytilanteesta vaan istua killitti kiltisti vieressä.

Paikallamakuu oli aavistuksen eläväinen tilanne ja yksi koira kävi naapuriaan moikkaamassakin, joskin ilman mitään rähinöitä. Ruu sai tällä kertaa maata rauhassa, mutta alun huomioon ottaen (se kultsukin oli edelleen meidän vieressä) jäin hihnan mitan päähän. Vähän Ruu pälyili ja pari kertaa piippasi, mutta muuten oli melko rauhallinen. Eli pidempää matkaa olisi tässä tilanteessa turha ollut ottaakkaan. Aikaa 1 min ja kerran välipalkkasin kun pysyi paikallaan vaikka naapurit morjesti toisiaan.

Sitten reenattiin hyppyä. Sama homma taas: Namialusta toiselle puolelle, hyppy ja odota-käskyllä pysäytys, koiran vierelle josta vapautus. Koutsi asetti namit alustalle jottei Ruu opi siihen että minä käyn esteen toisella puolella aina ensin viemässä jotain. Muuten kaikki meni hienosti, mutta Ruu hyppää laiskasti. Se melkein kolistelee estettä takajaloillaan. Kokeiltiin yksi agility-tyyppinen estehyppy, ja kun vauhtia on lisää niin Ruu hyppää ilmavammin. Siirrettiin namialustaa kauemmaksi ja hypyt oli aavistuksen parempia. Este oli vähän Ruuta matalampi.

Muiden hyppiessä tehtiin itsekseen seuraamista. Ruu haukkuapaukutti taas kaikki sivulletulot ja askelsiirtymät ja liikkeellelähdöt, mutta itse seuraaminen oli oikeinkin hyvää. Tein kaikenlaisia käännöksiä, ympyröitä ja siksakkeja ja aktiivisesti Ruu hakeutui sivulla tiiviiseen seuraamiseen.

Lopuksi reenattii ryhmässä peruuttamista ja paikallaan kääntymistä takajalkojen aktivoinniksi. Ruun peruuttamiset oli alkuun tasajalkahyppyjä takaperin, mutta aika pian se hoksasi myös ottaa askelia taaksepäin. Parhaiten homma onnistui kävelemällä koiraa kohti ja pyytää sitä väistämään. Nami suuhun kun takajalat otti askelia hyppyjen sijasta.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Noutoa ja muuta mukavaa

Koiranpäivien Kisavalmiiden reenit (hallissa)

Aloitettiin paikallamakuulla ja pyysin päästä kivan ruskean pienen koiran viereen, josta Ruu on tuntunut tykkäävän. Valitettavasti eilinen vaikutti Ruuhun ja se vinkui paikallamakuussa jos olin yli viiden askeleen päässä ja tätä vinkumishommaa ei ole aiemmin ollut. Lisäksi pälyili epäluuloisena ja oli rauhattoman oloinen. Niimpä siis palasin siihen viiden askeleen päähän ja välipalkkasin hiljaisita pätkistä. Sama homma paikalla istumisen kanssa. Harmittaa tämmöinen takapakki, mutta minkäs teet.

Seuraavaksi otin hyppyä muutaman kerran namialustan kanssa ja testasin eilisen odota -käskyn toimivuutta. Toimii.

Koutsin kanssa oli tänään syynissä nouto. Ollaan siis tilanteessa jossa Ruu on sivulla ja pitää kapulaa 3-5 sek. ja antaa sen mulle kiitos -käskyllä. Lisäksi onnistuu kapula suuhun, kontaktikävelyä, pysähdys jossa Ruu istahtaa sivulle ja siitä kapulan luovutus. Koutsi tykkäsi että oikein hyvällä mallilla on meidän nouto.

Kokeiltiin myös kapulan heittämistä, mutta sitä ei saada nyt tehdä toistaiseksi kun se kiihdyttää Ruuta aivan liikaa, olkoonkin että se noutaa sen kapulan (ja haukkuu kapula suussa). Sen sijaan saatiin uudenlainen harjoitus: Jätetään koira istumaan, viedään kapula n. 5 metrin päähän ja jatketaan itse vielä toiset viisi metriä matkaa. Sitten kutsutaan koira hae -käskyllä. Ekalla kerralla Ruu tuli pari metriä kapulan ohi mutta palasi oma-aloitteisesti hakemaan sen. Kun kapula oli suussa peruutin muutaman askeleen joka sai Ruun tulemaan automaattisesti sivulle. Tosi hieno homma! Toisella kerralla Ruu ohitti kapulan enää metrillä ja palasi taas itse hakemaan sen ja kolmannella kerralla ihan nappi suoritus: Ruu noukki kapulan matkalta ja toi sen sivulle! JES!!!

Itsekseen reenattiin myös liikkeestä seisomista eilisen kaltaisesti, samoin seuraamista eli ajoittain palkkaus suusta. Vaikka seuraamisessa tuli nytkin haukkumista, se oli paljon tiiviimpää ja innokkaampaa kuin pariin viime kertaan. Toki seuruutin myös ilman nakkeja suussa.

Menin sivummalle ottamaan paikallamakuuta takapalkalla. Sama homma kuin ryhmäliikkeessä: ei voi mennä 5 askelta kauemmas tai vinkuminen alkaa. :( No, nyt on ainakin selvillä mistä jatketaan...

Wellu oli mukana katsomassa reenejä ja yllätyin iloisesti myös siitä että Ruu ei kiinnittänyt mitään huomiota vaikka oli tuttuja paikalla. Otin sitten Wellun avustuksella luoksepäästävyyttä. Koira sivulle ja käskyttämällä pysymään paikallaan vaikka silitetään rinnasta. Jos alkoi haukku tai liikkuminen niin Wellu odotti paikallaan että ohjasin Ruun pannasta takaisin paikalleen ja silitys jatkui. Vasta kun Ruu hiljeni ja oli paikallaan Wellu meni pois. Muutama toisto näin. Kyse kun ei ole mistään pelosta ihmisiä kohtaan, vaan turhautumisesta kun ronkitaan kesken työnteon, niin tällainen lempeä "pakote" noinkin kovalla koiralla tuskin aiheuttaa harmia. (Varsinkin kun tuttu ja turvallinen ihminen). Pelkkä nakin kitusiin työntäminen stoppaa Ruulta kaiken muun ajattelun - paitsi "NAKKIA!!!!" - jolloin se oppii huonosti mitään.

Nyt sohvalla kuorsaa kovin väsyneen ja tyytyväisen oloinen koiruus. :D

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Ei menny niinku elokuvissa

Tänään oli HerHaun kilpailevien reenit. Päätettiin aloittaa luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Olin juuri kumartunut Ruun puoleen irroittamaan hihnaa, enkä huomannut kun naapurikoira oli jo tikkana tulossa Ruun päälle. Mulla oli Ruu vielä pannasta kiinni ja hetki siinä mentiin karusellia kunnes sain toisen koiran tuupattua jalalla kauemmas ja omistajansa sai sen kiinni.
Hyvä alku reeneille kun mun hakkaa sydän kolmeasataa ja Ruu on ihan kierroksilla ja vaan haukkuu. Pikaisen tutkimisen jälkeen fyysisiä vammoja ei löytynyt, joten mentiin vielä metrin verran kauemmas muista ja yritettiin keskittyä tehtäviin.

Helpotin tehtäviä Ruulle koska se oli vielä melko keskittymiskyvytön ja kiihdyksissä. Luoksepäästävyydessä tungin nakkia kokoajan naamariin ja Ruu pysyikin paikallaan. Paikallamakuussa menin vajaan 10 askeleen päähän ja kävin 2 min aikana palkkaamassa 2 kertaa jotta saataisi varmasti onnistunut paikallamakuu ja hyvin se sitten menikin.

Seuraavaksi oli vuorossa hyppy. Sekoilin alkuun itse kun olin vielä vähän adrenaliinit koholla tai jotain. Päästiin kuitenkin lopulta tilanteeseen jossa Ruu lähti hyvin hyppyyn namialustalle, kääntyi ja pysähtyi odota -käskyllä, josta vapautus. Odota olikin tähän ihan hyvä käsky kun "seiso" tarkoittaa lähinnä semmoista näyttelyissä seisoskelua. Odota on myös paikallamakuun ja luoksetulon jättökäsky ja tarkoittaa siis olemista tai pysähtymistä niille jalansijoilleen missä ikinä onkaan.

Tässä välissä käytiin hieman vielä molemmat rauhoittumassa, vetämässä henkeä ja käveltiin pikku lenkki parkkipaikan ympäri.

Tuumailin minkä käskyn ottaisin liikkeestä seisomiseen, kun sen opetus on edessä seuraavaksi. Silloin 4 vuotta sitten käsky oli "seiso", mutta en ikinä onnistunut opettamaan sitä nopeaksi ja kovin varmaksi. Päätin ainakin kokeilla tuota samaa odota -käskyä. Aloitin siis liikkeen rakentamisen aivan alusta, ja aluksi kierähdin koiran eteen seisomaan samalla kun pysäytin sen kädellä ja palkkasin heti namilla. Koutsi tuli katsomaan meidän touhuja ja kannusti kokeilemaan pelkkää käsimerkkiä käskyn yhteydessä koska liike kuitenkin on Ruulle ennestään tuttu, samoin käsky (vaikkakin vähän eri yhteyksissä).
Homma tosiaan toimi: Tuuppasin Ruun nokkaa vasemmalla kämmenellä samalla kun annoin odota -käskyn ja jatkoin pari askelta eteenpäin joiden aikana käännyin koiraa kohti ja vapautin heittämällä nakin koiran taakse. On tämä pelkkä käsimerkki pienempi häivytettäväksi kuin koko vartalomerkki, jossa siinäkin oli käsimerkki kuitenkin mukana. Nyt kun vaan malttaa edetä pienin askelin jotta saadaan hyvä liike tästä aikaiseksi!

Luoksetulo on järjettömän äänekäs enkä tiedä mitä sille tekisin, mutta Ruu alkaa jo muistaa että tule -käskyllä tullaan suoraan sivulle. (Eikä jäädä nurkille hengailemaan ja jonottamaan nakkia).

Seuraaminen oli taas aavistuksen epämääräistä ja haukkumisen takia hieman ei_niin_keskittynyttä, mutta tungin nakit omaan kitaan, niin johan alkoi tulla tiivistä seuraamista, jopa käännökset oikealle tapahtui ihan huiman hienosti. Suusta sitten toki syljeskelin nakit Ruulle että sai palkkansa hienosta työstä. Tätä ei vaan parane tehdä liikaa sillä meinas perusasennot valua turhan eteen ja vinoiksi.

Ruutuun lähetystä tehtiin pari kertaa (namialustalle) kun oli taas vieraat ruutumerkit, mutta tällä kertaa merkit ei kiinnostaneet Ruuta kun tötsät oli melko saman näköiset kuin meidän omat. Ruutuunmenot oli vähän hitaita ja syyt ovat tödennäköisesti: Joko se että viimekerralla pari kertaa aika kovasti kielsin tunkemasta naamaansa ruutumerkin sisään, tai se että Ruun kimppuun hyökännyt koira oli ruudun takana vain muutamien metrien päässä.