torstai 31. toukokuuta 2012

Anaplasmoosi

Ruu kävi edellispäivänä kontrollissa. Veriarvot olivat vihdoinkin normaalit ja koska Doximycin on auttanut niin nopeasti ja huomattavan hyvin, niin on kokolailla tödennäkösitä että sairaus olisi punkin aiheuttamaa. Punkkisairauksista oireet sopivat parhaiten anaplasmoosiin, vaikka se melko harvinainen sairaus onkin.

Nyt aletaan purkaa kortisoni- ja imurel lääkitystä, kontrolli taas ensiviikolla. Jos kyse on punkkisairaudesta, ei veriarvojen pitäisi enää huonontua vaikka muu lääkitys puretaan pois. Ainakin Ruu on mennyt edelleen parempaan suuntaan, jaksoi eilen aamullakin meidän normaalin vajaan kilometrin aamu"lenkin" jota ei olekkaan kertaakaan tässä sairastelun aikana jaksanut kulkea. Lisäksi käytiin eilen Ellillä ja Ruu sai takapihan metsänreunassa hetken olla vapaana Roope-villakoiran kanssa ja voi miten onnellinen ilme taas Ruulle saatiin aikaan!

Listaan tähän vielä oireet joita Ruulla on ollut, jos niistä olisi apua jollekkin muulle mystisen taudin selvittämisessä. Kaikistahan ei voi tietää onko pitkän sairastelun tulosta, vai jostakin lääkkeestä johtuvaa, mutta ainakin nyt nämä oireet ovat Doximycinillä kadonneet:

Trombosytopenia (verihiutalekato)
Anemia
Laihtuminen (vaikka on syönyt)
Väsymys (pahimmillaan jaksoi 50-100m raahustaa)
Liikkumishaluttomuus (jumittaa, istuu, makaa)
Hengitysvaikeudet (pinnallinen, nopea, pumppaava hengitys. Läähättely)
Tasapainohäiriöt (huojuminen, kompastelu, jopa kaatuminen)
Tuskaisuus
Ajoittain pientä lämpöilyä

Lisäksi oireita voivat olla runsas juominen ja virtsaaminen, mutta niitä en osaa arvioida koska kortisoni mitä todennäköisimmin on aiheuttanut samaa. Muitakin oireita toki voi olla, mutta tässä ne mitä meiltä löytyi.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Alkaako mysteeri ratketa?

Ruulla siis aloitettiin lääkitys siltä varalta, että kysessä on punkin aiheuttama sairaus. Tohtori sanoi, että jos on auttaakseen, niin lähtee auttamaan muutamassa päivässä. Ruu on nyt voinut ainakin toistaiseksi paljon paremmin! Enää ei vaivaa muu kuin väsymys, mutta sitä pitäisin normaalina näin kauan kestäneen (6 viikkoa) sairastelun jälkeen, ja tällä lääkemäärälläkin, mitä nyt vielä menee.


Ei enää selittämätöntä puuskuttelua, läähättelyä eikä vaikeeta hengitystä, ei stoppailua pihalla (vaikka välillä kuumassa jaksaakin vaan kävellä, niin kävelee silti kuitenkin eikä heittäydy ihan veteläksi), ei ole tarvittu enää yhtäkään kipulääkettä, innostuu asioista vaikkei vielä kauaa jaksa touhutakaan, ja ainakin toistaiseksi on pysynyt tolpillaan eikä enää huoju (oli vähän väliä semmoinen aavistuksen huojuva, mutta mistä siitäkään tietää jos johtui vaikka Tramalista), lämpöä en ole mitannut kun ei ole ollut aihetta epäillä, mutta todennäköisesti myös epämääräinen sahaava lämpöily on poissa koska vointi on hyvä!

Huh, mä NIIIIN toivon että tää asia alkais nyt tällä ratkeamaan! Yhtä verikoetulostahan vielä odotellaan Saksasta saapuvaksi, mutta tosiaan näyttää siltä että olisko kumminkin johtunut vaan punkista, kuten lääkäri epäili? Sinänsä sopisi kuvaan, kun niistä voi sairastua hyvinkin vaikka vuoden viiveellä, ja kun kennelyskä ja sen jälkitautina tullut keuhkotulehdus (johon vielä kortisoni) laskivat vastustuskyvyn nolliin, niin siitähän alkoi tää outo oireilu ja verihiutalekato yms.

Ja punkkihommat ei kuulemma aina niissä verikokeissa näy, niin asiaa ei voi varmistaa oikein muuten kuin syömällä tämä nyt menossa oleva kuuri. Ehh... en voi olla ajattelematta että Ruun hoitamiseen on kulunut pieni omaisuus, ja vaivaan onkin lääke joka maksaa kympin luokkaa. Mutta ei kyllä raha sureta pätkääkään, kunhan Ruu tulee kuntoon! Rahaa saa pankista, mutta Pulppuja on vain yksi!

Äly ja Väläys eilen autoretkellä...

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Taas uusi lääke

Aamu ei alkanut kovin kaksisesti. Ruu kaatui ihan tasaisella pää edellä asfalttiin! Näytti siltä kuin sen olisi vain etujalat lähteneet alta. Päätin varmuuden vuoksi siirtää huomisen kontrolliajan jo tälle päivälle. Muutenkin Ruu oli taas väsyneempi ja halusi auton viereen nukkumaan kun ei olisi jaksanut hypätä kyytiin.

Suunnitelmat muuttuivat taas. Toistaiseksi ei leikellä vaan yritetään vielä metsästää vaivaa verikokein ja kokeilla lääkitystä. Koska punkkivälitteiset taudit eivät aina näy verikokeissa, aloitettiin varmuudeksi Doximycin (150mg, 2tbl kerran päivässä) antibiootti ja katsellaan miten lähtee vaikuttamaan vointiin.

Lisäksi Saksaan lähti tutkittavaksi verinäyte myasthenia gravis lihassairauden takia. Oireista sopivat ainakin väsymys, eli Ruu ei jaksa ulkoilla juuri lainkaan. Alkuun jaksaa 100m jolkottaa, mutta sitten jaksaakin enää vain kävellä (voi johtua myös pitkään kestäneestä sairastelusta). Lisäksi tuommoinen lihasheikkous voisi aiheuttaa tasapainohäiriöitä ainakin jossain määrin. Lisäksi syömiseen ja juomiseen liittyvä köhinä voi johtua tästä samoin kuin muuttunut ääni ja hengitysvaikeudet. Ollaankin ihmetelty kun Ruu kuulostaa haukkuessaan siltä kuin olisi ääni käheänä, mutta ollaan ajateltu sen johtuvan siitä kun ei ole kipeänä paljoa haukkunut, niin on vaan käynnistysvaikeuksia (ja voihan se sitä ollakkin). Sairaus siis voi vaikuttaa myös nielemiseen ja hengittämiseen käytettäviin lihaksiin surkastuttavasti.

Hyviäkin uutisia kuitenkin saatiin. Verihiutaleet ovat vastanneet hyvin Prednison 20mg + Imurel 50mg hoitoon. Hiutaleet on nyt korkeammalla kuin vielä kertaakaan hoidon alettua, 147! Nyt siis viikon verran ainakin tässä kokeillaan uutta lääkitystä ja odotellaan verikokeen tuloksia Saksasta. Sitten suunnitellaan jatkoa.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Piristäviä hetkiä

Lauantaina Ruu vaikutti jo vähän pirteämmältä ja päätettiin ajella Viidennumerolle "piknikille". Levitettiin viltti rantakalliolle ja istuttiin siinä kaikki kolme katsellen järvelle. Ruun silmät loistivat ja se nauroi koko porokoirannaamallaan. Se tuntui nauttivan kovasti siitä että pääsi vähän pois kotinurkilta haistelemaan uusia tuulia. Takaisin ajeltiin Viuhan kautta ja Ruu sai katsella lisää maisemia pää ulkona auton ikkunasta. Katseltiin taloja, hevosia, koiria ja ihmisiä pihoillaan ilta-auringossa. Varsin piristävä reissu meille kaikille.

Sunnuntai ei ollut järin hyvä päivä, mutta ei onneksi erityisen huonokaan. Maanantaina Ruu oli taas melko pirteä. Jaksoi hakea pitkästä aikaa lelua kun Wellu tuli kotiin. Käytiin Hämeenlinnassa ja takaisintulomatkalla pysähdyttiin pienelle aukiolle jossa päästin Ruun irti. Se äärimmäisen onnellisena jolkotteli hetken aikaa haistelemassa pieniä puuntaimia ja ruohotupsuja. Luonnottoman rauhallinen esitys yli viiden viikon hihnassa olemisen jälkeen, mutta parempi kun ei nyt riehukkaan. Tämä pieni 5 min hetki tuntui piristävän Ruuta kovasti ja autolle palatessa kaiken huiman noin 300m "lenkin" jälkeen tuli mahdoton haukkuhepuli! :) Vielä kotipihassakin Ruun silmät säihkyivät, ja näin innokkaana en ole sitä tässä viiden viikon aikana nähnyt!

Tiistai alkoi mukavasti äärimmäisellä aamuherkkiksellä, postin haukkumisella ja kauppakassin tonkimisella.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hajanaisia ajatuksenpätkiä

Paljon on päässä pyörinyt mietteitä ja google laulaa taukoamatta. Tässä maallikon "diagnoosi" yhdistelemällä tiedonmuruja hoitaneilta eläinlääkäreiltä, koirafoorumeilta sekä googlettelemalla asiaa koira- ja ihmissairauksista. Toisinsanoen pelkkää arvailua, mutta oma tarve asian ymmärtämiseksi on nyt aika suuri - se auttaa jaksamaan.

Kastraatio hoitais eturauhasongelman, pernan poisto estäis verihiutaleita tuhoutumasta ja luuydinnäyte olis varmistus sille että hiutaleita muodostuu normaalisti. Nämä tutkimukset kertois sitten jo paljon mistä homma johtuu. Alkaa mun mielestä kuulostaan immunologiselta trombosytopenialta (ITP). Sen voi laukasta just nimenomaan tulehdukset, ja keuhkotulehdus on kai niistäkin melko yleinen aiheuttaja. Sehän Ruulla oli. Käsittääkseni kun tommoinen tulehdus on aiheuttajana, niin silloin sairaus ei aina välttämättä olisi perinnöllinen (näin googlettelulla ymmärsin).

Uskon että verihiutaleita kumminkin muodostuu, koska arvot lähti jo kertaalleen hyvin nousuun. Eli syy ei olis siellä luuytimessä. Ruun uusi lääke (Imurel) on semmoinen, että jos syy on se että perna niitä hiutaleita poistelee liian innokkaasti, niin pitäisi auttaa. Jos syy on siellä luuytimessä, niin lääke itseasiassa pahentaa tilannetta. Tai näin ainakin useimmissa tapauksissa pakkausselosteen mukaan. Ja nyt aamulla ainakin Ruu on ollut vähän paremman oloinen.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Syteen tai saveen - näillä mennään

Tänään lähdettiin taas kerran Vethaussin suuntaan. Ruun vointi kun on vaan huonontunut. Tänään olisi muuten ollut mahdollista tähystellä keuhkot, mutta verihiutaleet olivat edelleen niin alhaalla (86) että vuotoriski minkäänlaisille operaatioille on liian suuri. Keuhkot kuvattiin taas kerran, ja tämän päivän eläinlääkäri oli sitä mieltä että koska kuvat on puhtaammat kuin ikinä, ja vaikka hengitys on mitä on, niin rohinoita ei kuulu, joten keuhkotähystys ei nyt olisi ekana listalla. Varsinkaan kun rahaa ei oikeasti ole kovin montaa tuollaista 800 euron toimenpidettä tehdä.

Saatiin uusi lääke, Imurel 50mg, tehostamaan verihiutaleiden nousua kortisonin lisäksi. Kontrolli on viikon päästä, ja jos arvot ovat parempaan päin, oli lääkärin suositus pernan poisto. Se auttaa trombosytopeniasta kärsiviä koiria. (Älkää vielä kysykö että miksi, en ole ehtinyt ottaa selvää). Lisäksi samalla voitaisi otaa luuydinnäyte, jolloinka saataisi varmuus onko kyse jonkinlaisesta luuydinsyövästä vai ei. Aina kun näille verihiutaleiden vähyydelle ei löydy edes syytä. Samaan syssyyn edelleen olisi suunnitelmissa kastraatio.

Näillä siis nyt mennään ensiviikkoon. Ja riittävästi vaan kipulääkettä Ruukkelille. Eli vaikka sitten Tramalilla viikon ajan "tainnuttaen", mutta ettei ainakaan ole kipuja.

Itsellä on pää aika pyörällä että ketä ja mihin tässä uskoo kun joka lääkärillä tuntuu olevan vähän omanlaisensa näkemys asiasta. Pernan poisto kuulosti kyllä ihan järkeenkäyvältä kun lääkäri sitä selitti. Pitää tässä nyt opiskella asioita viikon aikana ja paljon sitten tentata tohtoria myös jos ja kun nämä operaatiot tulevat ajankohtaisiksi. Kasvaimet toki kummittelevat nyt taustalla, mutta ensisijainen tavoite on saada verihiutaleet ylös, että jotakin voidaan ylipäätään alkaa tekemään.

Toivotaan että viikon päästä ollaan viisaampia, ja toivotaan että pernan poisto olisi meille se oikea ratkaisu. Enemmän kuin mitään muuta, toivon että asiat saadaan ratkaistua mitä pikimmiten parhain päin - ilman ylimääräistä tuskaa Ruulle.

Lääkärissä Ruu ainakin jaksoi olla melko reippaana, joten potkua vielä löytyy. Riittävä annos kipulääkettä tuntuu myös auttavan, ja Ruu nukkuu rauhallisesti. Eläinlääkärin mukaan, vaikka yleisvointi on väsynyt ja vaikka koirat kotona näyttävät kipunsa avoimemmin kuin klinikalla, ei Ruun tilanne yleisvoinnin osalta vielä näytä mitenkään hälyyttävältä. :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Lääkärissä ramppaamista

Sanattomaksi vetää. Ruuta on jo lukuisia kertoja tutkittu ja verihiutaleetkin lähti jo hyvin nousuun. Eilen alkoi kuitenkin aamulla lämpöillä (39) mutta meni iltapäivään mennessä ohi. Tänään sama homma, mutta lisäksi olisi mieluusti pistänyt pissatusulkoilulla pihalle makuulleen. ja muutenkin olemus oli hyvin flegmaattinen.

Lähdettiin lääkäriin, taas. Paikka oli sama, mutta lääkäri eri kuin kumpikaan kahdesta Ruuta aiemmin hoitaneesta. Tämä lääkäri kiinnitti heti huomiota pinnalliseen ja tiheään hengitykseen siitä huolimatta että Ruu oli aivan rauhallinen. Lisäksi verihiutaleet ovat romahtaneet 63 ja niin alhaiset ne eivät vielä kertaakaan ole olleet. Lämpöä ei klinkalla enää ollut, mutta epämääräinen ajoittainen lämpöily kertookin tulehduksista. Pissanäyte otettiin myös ja eturauhasen tulehdus ei ole lähtenyt parantumaan. Keuhkojen hengitysäänet olivat voimistuneet. Eli taas mättää kaikki, mikä nyt vaan mättää voi.

Ruu sai Tardak-pistoksen eturauhasta varten, mutta lääkäri suositteli harkitsemaan kastraatiota. Lisäksi viikon päästä tehdään keuhkotähystys jotta saadaan joku tolkku näihin vaivoihin. Lääkärin mielestä verihiutaleet eivät nyt ole se varsinainen ongelma, vaan nimenomaan seuraus. Kortisni puolitetaan veriarvoista huolimatta, sillä nyt suurin ongelma on Ruun nähtävästi olematon vastustuskyky ja se yhdistettynä kortisoniin Ruun elimistö ei nyt kykene parantamaan itseään. Edelleenkään ei kuulemma ole mitään syytä epäillä mitään perinnöllistä tms.

Eturauhaseen vaikuttavaa antibioottia jatketaan. Lisäksi Tramalia tarvittaessa ja kortisonin annos siis puolitettiin. Mahansuojalääkkeet on vaihdettu tehokkaampiin, nyt käytössä Antepsin + Nexium.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Väärät lääkkeet

No woe viddu! Vasta nyt aamulla huomasin että Ruun Xeden 150mg antibiootti onkin Xeden 15mg KISSALLE... O_o On niin hyvin toi tarralappu liimattu pakettiin jossa kuitenkin oikeat tiedot, etten huomannut kun vasta nyt tutkia pakettia tarkemmin. No ei ihme jos ei ihan tehoa kymmenesosa-annoksella... Onneksi vasta yhden tabletin ehdin antaa eilen. Olis se ollu kiva viikon päästä huomata kun ihmettelee miksei tehoa. Ruu parka, kärsimys pitkittyi nyt päivällä, kun pitää vuorokausi kauemmin odotella lääkkeen tehoamista.

Onni sinänsä että edes huomasin asian kahdessa osassa nukuttujen ruhtinaallisten 4h yöunien jälkeen. Ja mikä suurempi onni, että tuo on ihan samaa ainetta kuin koiran tableteissa, niin niistä ei onneksi varsinaista haittaa kumminkaan ole. Ja saadaan puhelinresepti tuohon meidänkylän apteekkiin jahka se aukeaa, niin ei tarvitse enää Hattulaan ajella.

Voisin vetää kilarit tästä virheestä, koska mua suunnattomasti vituttaa ja harmittaa - nimenomaan Ruun puolesta. Mutta en jaksa. Virheitä sattuu, ihmisiä kun ollaan. Suurempaa vahinkoa ei onneksi päässyt syntymään (worst case scenario jotta olis sattunut joku ihan väärä lääkeaine joka aiheuttais yhteisvaikutuksia noiden 7 muun lääkkeen kanssa...). Ja itteäänkin saa syyttää kun en tarkemmin eilen katsonut. (Sitäpaitsi mä olen saanut omassa työssäni yliannostuksen ihmisiä jotka valittaa vaan valittamisen ilosta kaikesta mitä olisi SAATTANUT tapahtua. Olkoonkin ettei virheet ole missään kenellekkään kivoja).

Raskaita aikoja II

"No nyt se ei sitten kuse!" muodostui huolenaiheeksi iltaa kohden. Yritti pissata, mutta useimmiten aikeet jäi vähän puolitiehen ja tilalle tuli vinku. Illan aikana onnistuttiin pari lirua saamaan aikaan. Se ei tokkuroissaan ollut juonut ihan niin paljoa kuin kortisonin kanssa viimeaikoina muuten. Kuitenkin huolestuin yrityksestä pissata ilman tulosta. Soitto illalla Vethaussiin ja taas Mazda tienpäälle. Kaksi kertaa päivässä eläinkorjaamolla on uusi ennätys.

Ruu ultrattiin ja virtsarakossa ei ollut mitenkään erityisen paljoa pissaa, mutta eturauhanen oli tulehtuneena suurentunut ja painoi vähän virtsaputkea. Ruu katetroitiin ja virtsaputkessa ei tuntunut tukoksia joskin eturauhasen kohdalla oli vähän ahdasta. Saatiin kuitenkin pissat ulos Ruusta, eikä sitä nyt kovin paljoa tullut mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä että tein oikein lähtiessäni uudelleen tarkastukseen oireiden perusteella.

Ell totesi sitten että pissaamisen tarpeen tuntu tulee tulehduksen aiheuttamana, ja kun eturauhanen vielä kaupanpäälle painaa virtsaputkea ja koko koira on opioidilääkityksestä ihan pöllyissä ja pissaaminen voi vielä sattua niin soppa on valmis. Mitään viitteitä virtsakiviinkään ei kuitenkaan ollut.

Lisää mahansuojalääkkeitä suurennetun Pepcid annoksen muodossa sekä kertaluontoisesti Antepsin suuhun ja sitten kortisonista huolimatta piikkinä tulehduskipulääkettä. Lisäksi saatiin virtsaputkea rentouttava lääke (Dibenzyran) pariksi päiväksi helpottamaan pissaamista.

Pepcidin annosta nyt vähän nostettiin suojaamaan mahaa huiman lääkityksen takia, mutta tulehduskipulääkettä ei nyt kuitenkaan uskalla silti enempää antaa. Ruu vinkuu, pihisee ja ulvookin vähän, mutta tohtori sanoi sen johtuvan osin opioidilääkkeestä, ja osin siitä että antibiootti ei vielä ole ehtinyt tehota joten kipuja voi jonkun verran olla. Pissaamisen pitäisi helpottua aamupäivään mennessä. Ruu nukkui muutaman tunnin rauhallisena ja sitten se herätti minut klo 4.00 ulos. Pienet pissat tuli!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Raskaita aikoja

Muutama päivä ensimmäisen antibioottikuurin loputtua Ruu alkoi yskiä öisin. Heräsin kerran tai kaksi kun yökkäili ja yski keskellä yötä. Muutenkin Ruu oli kovin väsynyt, joten 27.4. mentiin Valkeakosken eläinsairaalaan. Pahimpana pelkäsin sydänperäisiä juttuja, mutta onneksi Ruulla oli "vain" keuhkotulehdus. Tulehdus varmistettiin verikokein ja keuhkokuvin, samalla poissulkien sydänvaivat. Aloitettiin uusi kuuri Synulox-antibioottia ja Prednisolon kortisoni aloitusannoksella 20mg aamuisin.

Yskä loppui mutta väsymys ja läähättely lisääntyivät. Olin pariinkin otteeseen yhteydessä puhelimitse eläinsairaalaan, mutta oireiden oletettiin johtuvan kortisonista. Päätettiin aloittaa kortisoniannoksen lasku suunniteltua aiemmin koska yskä oli loppunut. Oireet vain pahenivat: Läähättelyä, hirvittävää väsymystä ja pinnallista hengitystä.

Keskiviikkoiltana 2.5. lähdimme Hattulaan Vethaussin päivystykseen. Ajattelin että olkoon kortisonin sivuvaikutuksia, mutta koira on siinä jamassa, että mun on oltava asiasta varma. Lääkäri totesi heti että koiran yleisolemuksesta näkee, että jotakin on vialla. Ruusta otettiin erittäin kattavat verikokeet ja röntgenit sekä keuhkoista että vatsaontelosta. Keuhkot näyttivät onneksi jo lähes normaaleilta, mutta veriarvoissa paljastui ikävä yllätys. Aneemiset punasoluarvot ja trombosytopenia eli verihiutalekato. Oireet eivät olleetkaan kortisonin sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin annos nostettiin 30mg kahdesti päivässä. Lisäksi vatsansuojalääke Pepcid. Viikon päähän kontrolliaika.

Hetken alkoi näyttää aavistuksen paremmalta, mutta jo perjantai-ilta 4.5. oli yhtä takapakkia. Ruu oli levoton, läähätti, hengitti pinnallisesti ja epätasaisesti ja todella nopeasti. Soitin Vethaussiin. Nyt kyse saattaisi olla kortisonista koska annos on niin suuri. Sain ohjeeksi hetken tarkkailla rauhoittuuko Ruu, ja lähteä sitten Vethaussiin jos tilanne ei parane.

Ruu rauhoittui nukkumaan mutta hengitys oli edelleen epätavallista. Laitoin kelloa yöllä soimaan jotta saatoin tarkistaa Ruun voinnin. Tänään lauantaina 5.5. aamulla Ruu oli jo rauhallinen mutta hengitys oli edelleen nopeaa ja epätasaista. Soitin taas Vethaussiin ja lähdettiin sinne.

Veriarvoissa punasoluarvot olivat jo täysin normaalit ja verihiutaleetkin olivat lähteneet hyvin nousuun! Diagnoosi oli taas kerran yllätys: Eturauhastulehdus. Ruu reagoi erittäin voimakkaasti takavatsan paineluun (johon ei keskiviikkona reagoinut vielä mitenkään) sekä peräsuolen kautta tehtävään tunnusteluun. Lämpö oli aavistuksen koholla (38,6) ja virtsanäytteessä oli viitteitä asiasta myös. Lääkkeeksi edellisten lisäksi toisenlainen antibiootti (Xeden), antitestosteroni (Ypozane) sekä opioidikipulääke (Tramal). Tulehduskipulääkettä ei voi kortisonin kanssa käyttää. Saatiin ensimmäinen kipulääkeannos klinikalla piikkinä.

Kyselin veriarvoista, että voiko kyse olla jostakin autoimmuunisairaudesta, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei kyse ole sellaisesta. Kyselin sitten että miten voi olla mahdollista että meille nyt vielä tämä eturauhastulehduskin tuli kaiken muun päälle, niin lääkäri ei pitänyt sitä ollenkaan ihmeellisenä. Sitä on kuulemma tähän aikaan vuodesta viriileillä uroskoirilla hyvin paljon liikkeellä. Lisäksi Ruun vastustuskyky on luonnollisesti ehtinyt kolmessa viikossa heiketä ja meidän tähän asti syömät antibiootitkaan eivät ole eturauhasvaivoihin tarkoitettuja että olisivat voineet auttaa siihen.

Nyt kotona pötköttelee opioideista hyvin tokkurainen koiraparka, mutta kipuja toivottavasti tuommoisella hevosenannoksella ei ole. Lääkäri sanoi että tokkuraisuus on ihan normaalia ja annosteli kuulemma melko reilusti lääkettä, sen verran rajusti Ruu tutkimiseen reagoi.

Nyt... kolmen viikon sairastelun jälkeen alkaa tässä taloudessa olla hyvin väsynyttä porukkaa, mutta toivotaan nyt kovasti että Ruu tuosta toipuu pian! Ruun lapsenlapset syntyivät 28.4. Oonan pyöräyttäessä maailmaan 5 prinssiä ja 1 prinsessan!