maanantai 29. syyskuuta 2008

Autoja ja kyläilyä

Viikonloppuna oli aika luopua tunnollisesta koirankuljetusvälineestä Hondasta. Koirat pääsivät autokaupoille mukaan joten on niidenkin tullut autossa istuttua aika paljon viikonloppuna. Uudeksi menopeliksi löytyi siisti Mazda. Koiria tosin ei saa takaluukkuun, vaan matkustavat takapenkillä. Tai saa ne takaluukkuun mutta sitten ovat kirjaimellisesti takaluukussa pimeessä, eli ei.

Perjantaista lauantaihin oltiin siis Tammelassa. Lauantaina ajeltiin kotiin Hämeenlinnan kautta ja käytiin äidillä ja Juhalla kylässä. Juha tietenkin tapansa mukaan lahjoi koiria nakeilla. Kahvinjuontien jälkeen Otto oli päättänyt sitten lahjoa itse itseään kun tarjoilu kerta loppui. Tulin vessasta ja keittiössä Petri venyttää Oton niskanahkoja. Petri ja Juha olivat istuneet olohuoneessa kun keittiöstä oli alkanut kuulua rouskutusta. Ruu oli olkkarissa joten vaihtoehtoja on tasan se että Otto on pöydältä ottanut piparin. Mistään muusta kun ei voi sellaista syömis-rouskutusta kuulua, ei vaikka olisi vaan murusia etsinyt.

Otto sai hetkeksi komennuksen jäädä makaamaan mun jalkoihin. Kovasti se yritti hakea ensin hyväksyntää muilta mutta käskin sen vain takaisin paikalleen. Pitkävihaisuus ei koirien kanssa oikein toimi joten noin 5 minuutin makaamisen jälkeen vapautin Oton. Se tosin katsoi parhaaksi jäädä edelleen makaamaan paikalleen kun hyvä asentokin oli löytynyt. On siinäkin, koira täyttää seuraavaksi 5v ja käytöstavat on ajoittain näemmä unohduksissa.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Talliviikko

Pari viikkoa hurahti koululla yhteen putkeen, enkä ole ehtinyt edes kuulumisia kirjoittaa. Otolle tein talliviikolla lupaamani jäljen. Vedin tonnikalasukkahousujäljen pellolle ja koira vapaaksi nuuhkuttamaan. Hyvin Otto kulki tekemääni jälkeä ja löysi maaliin taas naurettavan helposti ja imuroi tonnikalat suuhunsa. Olin muka tehnyt pitkän jäljen ja mutkitellut ja tehnyt kulmankin.

Ehdittiin paljon ulkoilla myös Mian ja Doggityttöjen kanssa. Yhtenä päivänä tokoiltiin pientä puuhastelua pellolla ja toisena päivänä Otto oli mukana purkamassa laitumia pari tuntia. Yhden aamutallin ajaksi viikonloppuna Otto pääsi töihin mukaan. Ensin kahville kerjäämään tallimestarilta makkaraa ja sitten valjastuskatoksen eteen ihmettelemään karsinoiden siivousta. Lopuksi laitettiin vielä rehuhuoneessa hevosten pöperöt valmiiksi ja Otto löysi tietenkin sen säkillisen kuivia leipiä. Myös kauratonta rehua piti maistaa.

Ruulla on täällä kuulemma Petrin kanssa sujunut ihan hyvin. Oli ihanaa nähdä kuviakin missä viipottaa onnellisen näköinen Ruu koirakavereidensa kanssa.

Onnellinen Ruu

Oli täällä vähän jänniäkin tapahtunut. Petri oli heitellyt Ruulle keppiä tuossa lähimetikössä, aika lähellä tietä. Mutta eihän Ruu ikinä mihinkään lähde. Paitsi siinä vaiheessa kun Petri heitti sillä kepillä vahingossa rusakkoa melkein kupoliin. Oli rusakko lähtenyt ku telkkä pöntöstä ja Ruu perässä...
Petri ei ehtinyt nähdä oliko Ruu juossut autotielle asti, mutta pian Ruu tuli kuitenkin takaisin kun sitä huuteli. Petri mulle ihmetteli että miten se niin pian takaisin tulikin, mutta sanoin sille jotta Ruu ei olekaan mikään turha jätkä. Nih!

Ruu ja Dina

tiistai 16. syyskuuta 2008

Jälkiä II

Tämähän on hauska harrastus. Ja käy äkkiä. Päivisin kun ei Ottoa voi pitkäksi aikaa jättää yksin kotiin, niin tällainen koirien pissatus -jälki sopii mainiosti. Ruu löysi taas jäljen heti ja löysi kaikki 4 namikohtaa jotka olin matkalle jättänyt. Yhden olin itse jo ehtinyt unohtaa ja muistin sen vasta sitten kun Ruu löysi sen. Aika pätevä koira.

Eilen koirat pääsivät puomitien lähelle pellolle juoksemaan. Hirmuisesti oli virtaa kummassakin ja elämä ruohikossa ihanaa. Hippaa, myyräjahtia ja loikkimista heinikossa. Kenenkään satoa tuskin tallataan kun ruoho paikoitellen on jo kellastunut ja kuollut ja joku jollakin mopollakin kamlat runtimisjäljet jättänyt. Mun pellonviljelytietämyksellä tuosta ei enää edes säilörehua saa. Mutta hirvikärpäsen noukin päästäni. Tulisipa pian yöpakkaset niin katoaisivat mokomat joskus.

Tänään lähtö taas takaisin koululle ja huomenna alkaa talliviikko. Nyt lupaan ja vannon että teen Otollekin jälkeä. Koululla odottaa sukkahousut ja tonnikala. Jos vetäisi sänkkärille kunnon pitkän mutkittelevan jäljen. Toisen voisi tehdä metsään. Peltoa piisaisi kyllä ihan "oikeaankin" jälkeen, kun saisi aikaiseksi tehtyä. Pitääkin pakata jälkimerkit mukaan.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Jälkiä

Päätin kokeilla tehdä Ruulle hieman omalaatuisen ja vapaamuotoisen jäljen. Otin ensin Oton ja menin tuohon pikkumettään. Kävelin siellä poluilla, ja välillä vähän muuallakin sinnetänne kiemurrellen lenkin (metsässä ehkä max. 200m). Otto sai kulkea milensä mukaan flexissä. Pariin kohtaan polulle jätin pari kuivanappulaa Oton huomaamatta. Tulin pois metsäsätä ja kotiin vaihtamaan koiraa.

Ruu haisteli Oton ja mun jälkiä jo rappukäytävässä, mutta tuossa pyörätieosuudella mun piti vähän pyytää sen huomiota jäljestämisestä kun näköpiirissä oli koira. Tuli siis melkein seuraamista tähän hyvin alkaneen jäljestyksen väliin. Metsän reunassa Ruu pääsi taas "jäljelle". Hirmuista kyytiä se jäljesti Oton ja mun jälkiä. Kulki osittain mun menemää reittiä, ja osittain Oton jättämiä jälkiä. Löysi ihan ilman avustusta namit maasta. Niissä kohdissa olin hetken seisoskellut ja tehnyt varmaan useamman askeleen melkein paikallaan. Niitä kohtia Ruukin haisteli tarkemmin. Välillä teki jonkin samanlaisen koukkaisun mitä Otto oli hetkeä aiemmin tehnyt.

Ruu toi mut ulos metsästä ja oli ihan ylppis. Se tahtoi ikäänkuin sanoa "TADAA!" ja alkoi taas seuraamaan minua kun paremmissakin tokokokeissa. Tehtiin vielä pari temppua ja pyysin Ruuta kiipeilemään hiekkakasojen päälle, jonka jälkeen tultiin kotiin. Ruu on pari kertaa aiemminkin tehnyt tällaisen jäljen vahingossa ja omatoimisesti. Nyt tehtiin jälki tarkoituksella, mutten siltikään vaatinut Ruuta jäljestämään tai pysymään oikealla reitillä. Pitää vielä kokeilla joskus jäljestääkö se pelkkiä mun jalanjälkiä, vai Oton jälkiäkö se seuraa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Ruun naperot

Tässä kuvia Ruun ja Tuikkeen naperoista. Kuvat (c) Petri Järvenpää.


Ruu ja Tuike

Kaikki kuvat täällä

lauantai 13. syyskuuta 2008

Edistystä

Ruun kanssa on edistytty todella hyvin. Sydän oikein pakahtuu ihan mykkyrälleen, kun olen saamassa takaisin sitä ihanaa kontaktinhakuista koiraa lenkeillä! Ollaan pysytty kaukana muista ja lenkitetty koirat erikseen. Koiria ollaan nähty lenkeillä kaukaa, ja onneksi tarpeeksi kaukana ollaan pystytty pysymäänkin. Ruu näkee koirat, mutta valitsee jutut mun kanssa ja jättää muut koirat omaan arvoonsa. Se hakee kontaktia, tekee juttuja (etsi, istu, yms) ja on oma iloinen itsensä. Uskon että vielä saadaan ajan kanssa välimatkaa muihin koiriin pienennettyä ja joku kaunis päivä isosta möröstä on päästy yli ja pystytään ohittamaan muita koiria taas normaalisti.

Tällä hetkellä siis näyttää todella hyvältä ja toivotaan että ikäviltä takapakeilta säästyttäisiin. Ikinä kun ei voi tietää mistä seuraava irtokoira tupsahtaa...

Charmikkaat

Tänään käytiin katsomassa Ruun pentusia. Niin suloisia pikku viipottajia että olisin voinut kaikki laittaa taskuihini ja viedä mukanani! Nuuhkutin ihan varastoon asti pennuntuoksua. Ruu ja Otto pääsivat mukaan visiitille ja kauniisti pojat tutustuivat pikkuisiin. Ruu korvat suipossa ja häntä vispaten tutki jälkikasvuaan ja isällisesti meni tietysti väliin kuononsa kanssa kun tenavat nahistelivat keskenään. Vähän Ruu koitti Tuikettakin aluksi houkutella pusikkoon, mutta fiksu likka taisi sanoa jotta katsoppa mitä siitä seuraa. Tosin kyllä Tuike sitten tuli hyvin kiinnostuneeksi Ruusta jos se koitti muita naisia leikittää. "Ruu on MUN mies", sanoi Tuike.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Puistoilua ja ulkoilua

Se siitä saa kun on tylsää: Koira saa paljon liikuntaa. Eilen oli asuntolalla koko ilta aikaa eikä mitään tekemistä. Tunnin verran istuskelin koirapuistossa ja puolisen tuntia hipsin kävelyllä ympäriinsä. Sitten käytiin vähän kauppareissulla ja mentiin vielä Mian ja Doggien kanssa lenkille. Puolitoistatuntia lenkkeilyä ja puolituntia vielä koirapuistoilua päälle. Päivän aikana siis noin neljä tuntia ulkoilua aamupissit mukaanlukien. Otto jo meinasi että Doggien kanssa juostessa vauhtikin on niin kova että kyllä alkaa jo yhdelle päivälle riittämään.

Asiaa hieman selviteltyäni kävi ilmi että meidän asuntolassa ei taida kenelläkään olla kennelyskää. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän kenellä se sitten olisi, saati jos viidellä pitäisi olla. Parin opettajan koirilla oli ollut kennelyskää (jotka asuvat koululla opettajien rivarilla, ei siis edes asuntolassa vaan toisella puolella koulun aluetta) koulun alun aikoihin, mutta nekin ovat ollet terveitä jo useamman viikon. Kummallaan meidän koirista ei ole mitään oireita ollut, joten taidetaan sittenkin päästä huomenna katsomaan Ruun pentuja. Jos se kennelyskä olisi meille koululta tarttunut, niin se olisi tullut jo. Eikä se ole tarttunut kenenkään muidenkaan koiriin, joten kovasti epätodennäköistä on että koko tautia siellä enää edes olisi.

Jospa huomiselta pentujenihauiluretkeltä saataisiin tänne vähän taas kuviakin pitkästä aikaa.

torstai 11. syyskuuta 2008

Otto & Oton naiset

Otolla on ollut vientiä naisten keskuudessa. Tiistaina ulkoiltiin puolitoista tuntia Mian ja doggityttöjen kanssa. Keskusteltiin täällä olleesta suuresta kennelyskähysteriasta. Kukaan ei vaan tunnu tietävän kenellä se sitten olisi. Mia tiesi pari koiraa jolla se oli ollut ennen koulun alkua ja ne koirat olivat olleet jo terveinä useamman viikon. Samoin viimeviikolla oltiin ulkoiltu muutenkin yhdessä, niin tarttunut se jo olisi. Kummankaan koirilla ei siis ole oireita joten uskallettiin ulkoilla yhdessä.

Otto on kehittänyt hyvän taktiikan leikkiä doggien kanssa. Se on kipakasti ilmoittanut millon hänen sietorajansa yli on menty. Dogit ovat huomanneet että tuo tyyppi tahtoo leikkiä ja se tahtoo mennä hippaa. Mutta siihen ei saa koskea. Keskenään tytöt hippaavat ja kamppaavat toisensa painiin, mutta Otto jäisi tällaisessa leikissä vähän alakynteen. Hauskaa koirilla on keskenään ja hippaillessa Ottokin saa pinkoa ihan tosissaan. Kuitenkin se uskaltaa jo rennommin leikkiä isojenkin kaverien kanssa.

Eilen ulkoltiin tunnin verran Zippi-tytön kanssa. Niitä on hauska katsella kun ne on jotenkin niin samanoloisia ja -kokoisia. Mustia iloisia sekarotuisia. Luppakorva ja pystykorva. Ja hupia piisaa keskenään. Yhdessä lutataan ojassa, kaivetaan myyränkoloja ja juostaan hippaa.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Tiedustelumatkalla

Eläinlääkäri suositteli Otolle pari viikkoa ennen muuttoa D.A.P. pantaa ja jos on tarvis, niin muuton yhteydessä pariksi päiväksi hieman tujumpaa reseptitavaraa. Ruulle ohituksiin ensisijaisesti ei suositellut mitään rauhoittavaa, mutta D.A.P. panta voisi toimia Ruullakin. Harkitaan siis pantoja molemmille pari viikkoa ennen muuttoa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Suunnitelma

Operaatio "Pelastakaa Ruu Peloilta" alkakoon.

1. Koirat erikseen ulos. Tällöin pystyy keksittymään vain yhteen koiraan ja sen pelkoihin. Tällä hetkellä koirat eivät muutenkaan ulkoilisi kuin viikonloppuna yhdessä, joten aamu-ulkoilun voi hoitaa erikseen kun ei ole edes kiire kouluun/töihin. Suositaan reittiä suorinta tietä pikkumetsään. Varotaan myös Vili-koiraa joka saattaa ponkaista B-rapun ovesta täynnä... hmm... virtaa. Kierretään siis pihan reunalta nurmikkoa kauniisti talloen. Noh, ei se nurmikkokaan kaunis ole. Päivälenkki joko erikseen, yhdessä mutta molemmilla koirilla oma taluttaja tai sitten pakataan koirat autoon ja huristellaan metsään jossa muita ei ole. Petri hoitaa yleensä iltalenkin niin myöhään, ettei muita koiria ole liikenteessä. Ohjeistuksena kiertää silti ne muut mahdollisimman kaukaa jos sellaisia sattuisi olemaan.

2. Samat tutut reitit. Suositaan siis pissatukseen suorinta tietä pikkumetsään missä voipi mukavasti nuuskutella mättäitä ja merkkailla puita. Namien piilotukseen myös oiva alusta, sammaleesta joutuu vähän jo etsimäänkin. Päivällä pidempää lenkkiä varten kannattanee suosia vastakkaista suuntaa ja suolijärven metsää. Ylitettävänä pururata jossa voi kulkea muita koiria, mutta metsää piisaa pakoreitiksi ympärillä. Samoin pyörätieosuus on pyörätietä autotien molemmin puolin joten pystyy vastaantulevat koirat väistämään. Suolijärven metsässä mahdollisuus olla irti.

3. Kohtaaminen. Kun muita koria sitten on näköpiirissä, ollaan siinä vaiheessa toivon mukaan tarpeeksi kaukana. Pysytään kaukana tai otetaan tarpeen mukaan lisää välimatkaa. Tavoite on jotta kiskominen ei ala eikä karvat nouse, eli liikaa ei saa pelottaa. Puhumattakaan räyhäämisestä. Hyödynnetään Ruun työskentelyintoa ja annetaan sille tehtävä. Joko ripotellaan nameja (joita on aina mukana!) maahan ja kehoitetaan etsimään, tai pyydetään Ruu istumaan ja palkataan istumisesta. Näissä on varmistettava ensin ettei jäädä tientukkeeksi jos takaa tuleekin koiria tms. Koiran poistuttua näköpiiristä ollaan niinkuin ei oltaiskaan ja jatketaan omia juttuja.

4. Muutto ja rauhoittavaa? Muuton yhteydessä lykätään uuteen kämppään D.A.P.it seinään. Tiedustellaan myös eläinlääkäriltä heti huomenissa voisiko Otolle antaa jotakin rauhoittavaa kuurina muuton yhteydessä. Samalla tiedustellaan mahtaisiko Ruulle auttaa samat tropit ohitteluun (ja miksei myös muuton stressiin). Omana ajatuksena jokin "mieto luonnontuote" kuten Valeriana, Serene UM tai Rescue Remedy.
Uudessa asuinpaikassa etsitään myös hyvä ja mahdollisimman turvallinen ulkoilureitti. Ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöden ristissä ettei siellä ole näin paljoa koiria kuin täälläpäin.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Viikon kuulumiset

Otto urheili alkuviikosta paljon. Tiistaina Otto oli 8h mukana metsäntuntemustunneilla ja illalla istuttiin vielä 2h koirapuistossa doggityttöjen kanssa. Maanantai ja keskiviikko ulkoiltiin myös aika reippaasti, mutta torstaina Otto alkoi näyttää väsyneeltä. Niinpä torstaina vaan käytiin pienillä pissalenkeillä. Perjantaina asuntolalle oli tullut varoituslappuja joissa varoiteltiin kennelyskästä. Asuntolassa asuvilla koirilla jo viidellä on kennelyskä... Toivottavasti Oton väsymys johtuu vain paljosta tekemisestä, vaikka ihme olisi jos tuo kennelyskä ei meille tulisi. Noh, aika näyttää.

Ruu on ollut Petrin kanssa kotona ja yhtenä yönä säikäyttänyt Petrin kunnolla. Ruu oli illalla nukahdettuaan nähnyt "painajaisia" kun oli murissut vähän unissaan. Yöllä Ruu oli taas murissut ja Petri oli herännyt siihen. Aluksi Petri luuli murinan olevan taas Ruun unta ja jutteli vain Ruulle, että "näetkös unta, ole hiljaa vaan". Murina oli kuitenkin jatkunut. Petri kääntyi katsomaan ja Ruu istui sängyllä Petrin vieressä ja tuijotti herkeämättä olohuoneeseen ja murisi. Petrikin jo säikähti että mikä siellä voi olla. Valoja päälle laitellen Petri oli uskaltautunut katsomaan mikä voi olla niin vaarallista. Muuta ei näkynyt eikä kuulunut, mutta olohuoneen ovella oli imuri parkkeerattuna ja imurin letku oli pidikkeessä kiinni ja sojotti pystyasennossa. Ruu oli sitten tarkastanut imurin ja mennyt takaisin nukkumaan.