tiistai 25. elokuuta 2009

Melko terveen paperit

Otto sai pauttiarallaa terveen paperit. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei siis onneksi ole. Nyt katsellaan miten homma lähtee toimimaan D.A.P. -pannan kanssa ja suunnitellaan miten aloitettaisiin siedätys ääniin. Panta on jo vähän auttanut. Ne äänet joita Otto harkitsee että pitäsikö huolestua, se päättää olla pelkäämättä. Mutta ne äänet jotka ovat _takuulla pelottavia_ ovat edelleen pelottavia. Ruoka on myös maistunut herralle nyt niin hyvin, että sitä pitää oikein kerjätä ja välillä jopa vinkua jos nappulat on turpoamassa tai lihat sulamassa! Eli jos panta on vähentänyt stressiä, niin ruoka maistuu taas perammin. (vaikka kausittaistahan se on muutenkin ollut että maistuuko vai ei).

Oton muita oireita nyt seuraillaan. Jos se menee enemmän nuutuneeksi/väsyneeksi niin voidaan tutkia tarkemmin sydäntä esim. ultralla tai ottaa lisää verikokeita mm. Addisonintaudin varalta. Molemmat ovat aika epätodennäköisiä, mutta pakkohan väsymiselle on jokin syy olla. Nyt jos Otolla on ollut pari kevyempää päivää, niin se jaksaa olla leikkisä ja haastaa Ruuta leikkimään, mutta metsälenkeillä se väsyy kohtuu nopeaan.

Katsellaan siis nyt mihin suuntaan homma etenee. Voihan olla että se tuosta syksyn viiletessä taas piristyy!

torstai 20. elokuuta 2009

Metsäreissu

Oton verikokeiden sekä korvanäytteen tulokset tulivat ja niissä ei ollut mitään vikaa. Kilpparikoetta vielä odotellaan tiistaihin asti. (ja siihen kyllä kaikki oireet sopisivat...)

Tänään käytiin Kaisan kanssa vähän ulkoilemassa ja keräämässä vadelmia. Mukana olivat siis Otto, Ruu, Tuhka, Tuli, Tomu, Elsa ja Selma. Vaatimattomasti siis 7 koiraa ja metsässä kului aikaa yli kaksi tuntia. Oli kovin mukavaa, ja hirvikärpäsiäkään ei näkynyt kun oikein varustauduin hirvaritakilla. Otto väsyi reissusta hirveästi, loppumatkasta raahusti vain tietä pitkin meidän perässä.

Nyt tässä iltasella Ruu oli sujahtanut parvekkeen ovesta partsille ja kun se ovi on semmonen jäykkä, niin se ei päässyt siitä samasta raosta takaisin sisälle. Se alkoi sitten ihan hipihiljaa vinkua ja aattelin jotta mitä se siellä nyt poraa. Tyyppi istuu nöyränä oven takana pyykkipoika edessään.

Kun hän olisi vain tuonut hukkuneen pyykkipojan mulle, jotta se voidaan laittaa takaisin pyykkitelineeseen... Ylpeänä se sitten toi pyykkipojan mulle kun avasin ovea niin jotta siitä mahtuu. Palkaksi tästä siivouksesta sai tietty nappuloita, ja nyt Ruu meni takaisin nukkumaan kun tehtävä on suoritettu!

tiistai 18. elokuuta 2009

Otto eläinlääkärissä

Otto kävi eilen eläinlääkärintarkastuksessa. Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin täyttyneet anaalirauhaset jotka tyhjennettiin. Toisessa korvassa oli jonkinverran vaikkua joten molemmista korvista otettiin näytteet tutkittaviksi. Lisäksi otettiin verikokeita ihan perusveriarvoista sekä verikoe josta katsotaan kilpirauhasarvot.

Ottohan on kesän aikana ollut hieman nuutuneempi ja aluksi ajattelin sen johtuvan kovista helteistä. Otto viihtyy lämpimissä paikoissa (auringonpaahteessa parvekkeella niin että sitä pitää käskeä pois sieltä paahtumasta tai laittaa ovi kiinni ettei se näännytä itseään siellä) ja lenkeillä alkaa läähättää jo alkumatkasta melko paljon, vaikka olisi viileää. Ruokahalu on myös huonontunut, joskin se kyllä syö vielä ihan riittävästi eli siitä en ole huolissani sinänsä, mutta on se kuitenkin muutosta entiseen. Otto siis välillä jättää ruuan syömättä mitä ei ole Ruun tulon jälkeen tehnyt, eli kolmeen ja puoleen vuoteen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta tiedän vielä itse kovin vähän, mutta on kuulemma mahdollista että se pahentaa äänipelkoa. Kilpparilääkityksellä koiran pitäisi piristyä ja äänipelon helpottaa. Olipa se nyt sitten kilpparia tai ei, niin siedätystä tarvitaan kuvioihin kuitenkin. Voin vaikka vannoa että ilotulitusraketteja Otto pelkää kilppariavoista huolimatta, sekä ukkosta. Otto on myös voinut jo oppia pelkäämään tiettyjä ääniä, joten vaikka jollakin sitä äänipelkoa saisi helpotettua, pitää Ottoa siedättää ja opettaa pois pelkäämisestä siedätyksen avulla.

Siedätykseen aion pyytää apua esim. joltakin ongelmakoirakouluttajalta, sillä pelko on ollut viimeaikoina sen verran voimakas etten halua omin päin ryhtyä moiseen operaatioon. Haluan olla mahdollisimman varma etten sitten tee väärin ja entisestään pahenna Oton pelkoja. Katsotaan nyt kuitenkin nämä eläinlääkärin osiot ensin huolella läpi, ja päätetään vasta sitten miten toimitaan jatkosta.

Ell suositteli otolle myös D.A.P. pantaa joka käytiin eilen apteekista hakemassa. Panta katkasitaan sopivan kokoiseksi, ja Oton pannasta jäi reilu 15cm ylimääräistä pätkää joka kuitenkin vanhenee kun se otettiin pois pakkauksesta. Askartelin sitten Ruulle kotitekoisen D.A.P. pannan. Oli niin pirun kallis panta etten aio siitä pätkääkään heittää hukkaan ja kestoaika on kuitenkin vain 4 viikkoa. Ruulla on nyt vähemmän kaunis pentupannasta, jeesusteipistä ja DAP pätkästä askarreltu panta...

Aamulenkillä Otto harkisti että pelkäisikö tien toiselta puolelta tulevaa epämääräistä kolinaa (palolaitoksella heiteltiin jotakin metalliosia roskalavalle) mutta päätti kuitenkin olla pelkäämättä. Liekö pannan ansiota vai sattumaa, katsotaan nyt. Ääni ei kuitenkaan ollut semmoinen _aina pelottava_ vaan sellainen että sitä pitää harkita. Samoin musta suurehko koira juoksi irrallaan meitä kohti haukkuen (omistaja onneksi sai huudettua sen muutamaa metriä ennen meitä pois) ja Ruu vain nosti karvat pystyyn ja jatkoi matkaa. Liekö sattumaa, vai...? Tässäkin saattoi sattumalla olla osuutta asiaan, sillä koira näytti aika vanhalta ja itsekin epävarmalta, voi olla että myös Ruu huomasi sen.

Tänään soittelen eläinlääkäriin ensimmäisitä tuloksista ja viikon päästä saadaan tietää kilppariarvot. Siihen asti nyt vain odotellaan ja nuuhkitaan feromoneja DAP pannoista...

perjantai 14. elokuuta 2009

Tokoilua ja Oton kuulumisia

Kävin eilen koirien kanssa vähän puuhastelemassa TTY:n nurmikolla. Tokoiltiin semmoista muuten_vaan_kunhan_on_kivaa -tokoilua ja kuvista tuli aika sekopäisiä. Hauskaa oli ja sehän on kuitenkin tärkeintä! Ruulla oli hirmuisen hyvin muistissa liikkeestä maahanmeno, ruutu ja ohjattu nouto (siis niiltä osin mihin ollaan joskus edetty). Lenkeillä kun ollaan harjoiteltu takana kävelemistä, niin seuraamisessa Ruu koitti tarjota samaa. Ei sitten jääty sitä hinkkaamaan, kun niinä kertoina kun se tarjosi oikeaa seuraamista oli kontakti tosi hyvä. Loppuun kuului tietty asiaankuuluva leikkihetki.

Kaikki Ruun kuvat täällä.

Otto riemastui aivan valtavasti noutokapulasta, ja vaikka tarjosi kapula suussa orava-temppua ja kaatu siitä melkein päälleen, niin kapula pysyi suussa! Muutenkin Otto veti hepulirinkiä ylpeänä pää pystyssä kapulansa kanssa. Ruutu oli vanha tuttu juttu ja sinne singottiin ihan täpinöissään, mutta kaukaa maahan käskytys ei oikein onnistunut (kai nyt kun ei ole harjoiteltu).

Kaikki Oton kuvat täällä.

Tässä vielä muutama kuva, joista harvasta tunnistaa lajia kyllä tokoksi...










Muuta asiaa: Otto menee maanantaina eläinlääkäriin tarkastukseen. Sen äänipelko alkaa ylesityä nyt sitäverta hankalaksi, että on pakko tehdä asialle jotakin. Fiksuinta olisi ollut tehdä asialle jotakin jo aikapäiviä sitten, mutta tuossa pari-kolme vuotta sitten kysyin yhdeltä eläinlääkäriltä että olisiko esim. Hui kauhistus! -CD hyvä, niin silloin sanoi että se pelkää niin montaa ääntä että sitä on aika mahdoton siedättää. Just... Nyt tilanne on noin 10 kertaa pahempi, silloin pelättiin vain ilotulitus, ukkonen ja kovat pamaukset. Nyt pelätään monenlaisia ääniä, joitakin jopa ihan vaimeina ja viimeaikojen uutuus on pelätä tiettyjä paikkoja äänien pelossa.

Nyt siis tarkistetaan ensin että Otto on terve, sillä vaikka sen äänipelko on pahentunut tasaista tahtia 2-vuotiaasta lähtien, niin nyt kesän aikana koko homma on räjähtänyt käsiin. Huhtikuun lopulla kun Otto oli karannut ja se oli pitkään hyvin kipeä lihaksistaan, niin samoihin aikoihin se oli toden teolla pelästynyt ulkona kovia pamauksia Petrin kanssa ulkoillessaan (sitä paikkaa se pelkää nykyään ihan tosissaan). Nyt harmittaa kun en muista tuon säikähtämisen ajankohtaa, että oliko Otto yhtä aikaa selästään kipeä, vai tapahtuiko säikähdys ennen karkureissua. Selän kanssa Otollahan on aina välillä jumitusta, ja se voisi olla yksi selitys lisääntyneeseen äänipelkoon.

Toinen mieleen tuleva vahtoehto on kasvain... Helmikuussa Otolta poistettiin peräsuolesta kasvain, joka oli siis pieni ja vaaraton, mutta mistä sitä tietää onko sillä sitten taipumus saada sellaisia enemmänkin? Ja mihin? Aivoihin...?

Todennäköistä tietenkin on, että se vaan on ääniarka. Mutta kaikki sairaudet tulee kuitenkin ensin poissulkea, ennenkuin siedätyksiin tai muihin hoitoihin voi lähteä.

tiistai 11. elokuuta 2009

Hirvikärpäsiä...

Kävin aamulla ulkoilutamassa koiria ja kameraa samalla reissulla. Ajattelin harjoitella kuvaamista myös metsässä. Aika pitkään sainkin hiippailla metsässä ennenkuin hirvikärpäset iski. Vaihdoin suunnitelman kuvaamisen harjoittelusta hyvin nopeasti hihnassakävelyn harjoitteluksi kun kiersin tietä pitkin takaisin autolle. Harjoiteltiin sellaista että molemmat koirat kävelevät hihnassa mun takana ja hyvin se sujuikin. :)





















Ruu tykkäsi poseerata

Kaikki kuvat löytyvät täältä

Tänään tuli myös vierailtua pitkästä aikaa Barffi.netissä. Rakaa jauhelihaa nuo ovat syöneet hyvällä menestyksellä nappulan ohessa jo pitkään ja kun molempien maha tuntuu taas nykyään kestävän paremmin eri ruoka-aineita, niin kävin hakemassa kokeiluun vähän sapuskoita josko tuota raakaruokapuolta saisi vähän monipuolistettua tuohon nappulan oheen. Varsinkin Otto tarvitsisi kunnon rustoja kalvettavaksi, kun sillä ei meinaa hampaat pelkällä nappulalla pysyä kunnossa millään. Nahkaluut ja muu vastaava sitä ei juurikaan kiinnosta ja koiran hampaidenharjauksesta me molemmat nautitaan varmaan yhtä paljon...

maanantai 10. elokuuta 2009

Tuhkistreffeillä

PE-SU

Viikonloppu vierähti Tuhkistreffeillä ja mukavaa oli. Koirat nukkuivat sunnuntaina kotiuduttuamme tyytyväisinä koko illan. Treffeillä oli yleisen hengailun ja koirien pihalla sinkoilun ja leikkimisen lisäksi ohjelmassa koirien hierontaa. Ilma oli niin kuuma, että yhteislenkki ennen hierontaa oli paahtava, eikä koirat oikein jaksaneet keskittyä hieromiseen kun oli tolkuttoman kuuma. Tulipahan kuitenkin sen verran taas innostuttua että nyt on kotosalla molemmat koirat hierottu.

Koirilla siis viikonloppu vierähti mukavasti pihalla leikkien ja järvessä uiden!



















Laumallinen tyyppejä järven rannassa





































Otto ja taustalla Tuli



















Ruu lutakossa

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
MAANANTAI

Maanantaina käytiin pariinkin otteeseen hihnalenkkeilemässä. Maanantai-illan teemana oli Herwood-citykävely vierellä kulkien ja toisten koirien kauniisti ohittaminen. Ei muuten ollenkaan pöllömmin. Ruu on hoksannut todella nopeasti mitä vierellä kulkeminen tarkoittaa (ennenhän on riittänyt kunhan kulkee vetämättä), mutta Otto ei halua tajuta (okei, on harjoiteltu ehkä kaksi kertaa...) kun ei ennenkään o täytynyt. Kulkee sekin vetämättä, mutta heti kolmen askeleen jälkeen olis jo menossa haistelemaan ympäriinsä. :)

perjantai 7. elokuuta 2009

Ruu-UUUUUUU!

Ruulla on iso ikävä!
(^linkistä aukeaa Ruun the Movie)

Meidän rapussa jollakin narttukoiralla on juoksut, sanoisin että 4 päivää sillä on ollut tärppipäivät... Ja sitä ennen naapuritalon nartulla oli juoksut.

No, me tästä lähdetään ihan just Tuhkis-treffeille (Tuhkavuorten koiratreffit, ei tuhkakuppitreffit) mökkeilemään viikonlopuksi Ikaalisiin. Kameran akut on ladattuna, ja toivotaan että saadaan jotakin kuvaterveisiä saaliiksi.

Ihanaa vaan ängetä koirapaljouden sekaan yhden eroahdistuskoiran (Otto) kanssa ja toisen "kiimahäiriöisen", narttujen perään itkevän ja machoilevan (Ruu) uroksen kanssa...