lauantai 31. tammikuuta 2009

Jäällä

Tänään ulkoiltiin Hervantajärven jäällä. Otto joutui flexiin, jottei riehu kovasti kun on ab kuuri päällä. Muutama kuva:



torstai 29. tammikuuta 2009

Otto sairastaa

Juuri kun eilen olin päivällä sanonut, että Otto on ollut niin terveenä, niin illalla huomasin sen takapuolessa verestävän herneenkokoisen patin. Siis ihan peräaukon suulla. Tai en sitä muuten olis huomannut, mutta se raahasi takapuolta mun peittoa pitkin ja jälkeen jäi verinen vana.

Aamulla tarkistin että möykky on vielä tallella ja varasin Lahden eläinlääkäriasemalta ajan. Kun pääsin koulusta ja olin lähdossä viemään Ottoa lääkäriin, oli möykky kadonnut. Lähdettiin kuitenkin lääkäriin ja kaivelemalla se möykky sieltä edelleen löytyi. Jonkinlainen kasvain se on.

Tiistaina on aika tähystykseen jossa kasvain poistetaan ja tarkistetaan samalla onko niitä useampi vai onko tämä ainoa laatuaan. Sen jälkeen möykky tutkitaan jotta selviää minkälaatuisesta kasvaimesta on kyse.

Tiistaita siis jännitellään.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Lunta ja ulkoilua

Otto pääsi koululla ulkoilemaan koirakavereiden kanssa. Muutamana päivänä oltiin puistossa Siiri-koiran kanssa, maanantaina ja keskiviikkona tunti metsässä + toinen tunti koirapuistossa Mian ja doggien kanssa. Torstaina huristeltiin katsomaan Maijun Naava cokkeri Eiku_siis_sprinkeri-pentupentusta ja perjantaina heiluttiin pennelin kanssa reilu tunti Korvessa.

Tänään käytiin heti aamusta Rinkitiellä Oton ja Ruun kanssa ja kohta saa suunnitella taas paluuta koululle.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Mystistä

Eilen sattui jotakin vallan mystistä. Lähdettiin puomitielle ulkoilemaan Merjan, Nukan ja Dinan kanssa. Oltiin vasta hetki kävelty, kun Otto poikkesi metsään ja kohta Ruu perässä katsomaan mihin Otto meni. Seuraavaksi kuuluu kun Ruu rääkyy, niinkuin sitä joku vähintään söisi. Siinävaiheessa lähden itse pinkomaan metsään äänen suuntaan. Kuuluu vielä muutama (edelleen Ruun) epämääräinen haukku kunnes katkonainen ajohaukku häviää jonnekin horisonttiin.

Hienoa. Siinä sitten ei auta muu kuin toivoa että koirat on yhtenä kappaleena ja tulevat pian takaisin. Ensin tulikin Otto ja olin ihan varma että siellä se porokoira jossakin nyt jalka irti suunnilleen makaa. Hetken päästä tuli kuitenkin Ruukin takasin, kieli pitkällä paljon juosseena, ja ilman yhtäkään naarmua.

Kotona tutkin koiria tarkemmin vielä, muttaan mitään ihmeellistä ei onneksi löytynyt. Liekö saanut hirveltä osumaa tai itse jäänyt jumiin jonnekin pöpelikköön ja satuttanut.

Oton kanssa ollaan taas koululla ja lähdin ratsastusken jälkeen aurinkovuorelle ulkoilemaan. Valoisaa kun oli niin oli todella ihanaa kävellä lumisessa metsässä. Mitä nyt jalat huutaa hoosiannaa ratsastustunnin jäljiltä ja askel on ehkä 40cm pitkä, mutta Otto sai tunnin riekkua irrallaan. Jotakin mystistä oli Otossakin tapahtunut: Se ei karannut kertaakaan! Se jäi jopa polulla odottamaan mua jos se oli juossut mutkan taakse eikä nähnyt mua. Se juoksi metsässä näkymättömissä mutta tuli heti kutsusta ja kävi muutenkin itse lähellä hakemassa namia ja kehuja. Otto kieri lumessa oikein antaumuksella, jonka jälkeen se veti noin sata rundia hepulia pitkin metsää, hakien välillä namin. Välillä se jäi vaanimaan mua, ja kun jaksoin pari askelta raahustaa sen suuntaan niin taas irtosi hepulit.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Suuri saalistaja

Otto on suuri saalistaja. Oltiin eilen puomitien pellolla ja lunta oli sopivasti vähän jotta pellon ruohotupsut ja -mättäät pilkistivät lumen alta. Hiirenmetsästäjän paratiisi siis. Otto hetken siellä haisteli ja nuuskutti kunnes sitten se hyökkäsi ja sai kiinni hiiren. Sinne meni hyvällä ruokahalulla hiiri päineen, jalkoineen ja karvoineen päivineen.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Hevostelua + rokotukset

Eilen pidin elämäni toisen ratsastustunnin ja innostuin niin että aika loppui sitten kesken. (Meillä on ½h aikaa pitää tuntia, tyypit verkkaa ensin itsenäisesti). Valmisteleva tehtävä oli keskiympyrällä ulospäin asetus käynnissä ja ravissa. Jännitti hieman kun tunnilla oli 2 raakaa hevosta, 1 vaikea hevonen ja vain yksi helppo hevonen. Tuntilaiset pärjäsivät kuitenkin loistavasti ja aseteltiin sitten niin että varsinainen tehtävä, loiva kiemuraura volteilla jäi ihan tyngäksi. Opelta sain kuitenkin palautetta että hyvä näin, tyypit sai kunnolla kiinni siitä asetushommasta ja saatiin se vietyä ensin hyvin loppuun. Ja mikä tärkeintä, nyt mä viihdyin siellä maneesin keskellä ekan kerran jännitys-tuppisuu kohtauksen jälkeen. (enkä kuulemma edes ollut niin tuppisuu kuin miltä se tuntui).

Tänään sitten pääsin itse puomitunnille. Ratsuna iiiiso kouluruuna Samppa jolta viime esteharkkakisoissa tipuin ekalla verkkaesteellä. Ensin ravipuomeja kovasti kolistellen, mutta kun niihin laitettiin ihan minivälit ja pyydettiin kokoamaan hevonen hyvin niin jopas nousi jalka eikä puomit kolisseet. Sampalla kun yleensä pienessä ravissa alkaa helposti jalatkin vain laahaamaan. Laukkapuomeilla meinattiinkin sitten mennä taas sata lasissa ja polle lähteä lapasesta. Ensimmäinen maapuomi piti oikein hypätä... Tosissaan sai kyllä töitä tehdä ja jopa yhden kerran saatiin väliin 6 laukka-askelta niinkuin normaalit ratsukot eikä posotettu viidellä tai neljällä ja puolella. Väli oli kuitenkin 20m.

Sitten kotiin koululta ja koirat rokotukseen. Ruu nosti kamalan älämölön ahtaassa ja tupaten täynnä olevassa odotushuoneessa, mutta sain sen hiljaiseksi ja se sitten murjottaen istui kun ei muutakaan voinut. Sitten se rentoutui ja pisti maate ja katseli vain muita koiria. Tai istui sivulla tarjoten katsekontaktia. Se ahtaaseen tilaan änkeminen on vaan kamalaa, mutta äkkiä se siittä näemmä rauhoittuu. Terveystarkastuksessa molemmat saivat terveen paperit ja rokotteet tuupattiin niskaan. Eläinlääkärissä oli ajat myöhässä ja sulkemisaika lähestyi, mutta lääkäri ehti silti vähän rapsutella koiria, kysellä kuulumisia ja tarkastaa koirat hyvin ennen rokottamista.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Märkää ja kurasta

Otto ei halua ulkoilla kun on ihan märkää. Ensin oli jäätä ja nyt ihan kuraa. Se hiippailee ulkona ja väistelee lätäköitä, se jää haaveilemaan ja ihmettelemään. Sitten kun se löytää jonkun ilmeisesti hyvän mättään se jää sinne seisomaan eikä liiku. Kun sitä huutelee niin se katselee vaan taakseen että kenelle mä muka huudan. Hän ei ainakaan tuu.

Sisällä se normaalisti kerjää, änkee kainaloon ja syö luita.

maanantai 5. tammikuuta 2009

On se...

Ehkä sen maha ärtyi sittenkin vaan siitä luusta.
Mutta mikä sitä nyt vaivaa:




Otto ei kommentoinut,
päiväunet kesken.

Ruu tohtorissa

Ylihysteerikko täällä taas hei! En osannut päättää että kumpaa sitä veis lääkäriin, Ruuta vai omaa päänuppia. Päätin sitte kuitenki viedä ton Ruun. Ensinhän sillä oli uutenavuonna kova ripuli ja lopulta se oksensikin. Siitä seurasi päivän verran paastoa, mutta senkään jälkeen ei ruoka maistunut. Lopulta se kuitenkin söi, mutta sitä ahmattia ei täällä ole oikein vieläkään näkynyt.

Eilen se alkoi nieleskellä ja nuoleskella, ja kurkku reagoi kopeloimiseen. Samoin se kirputti ja kalvoi itseään joka paikasta, eniten jaloista. mahtaisiko ollu olla kipuja? Se alkoi myöskin röyhtäillä... Se että liittyykö nuo mitenkään keksenään toisiinsa on arvoitus, vai onko se saanut jonkun nielutulehdusken kun tyttöjen tuoksuja imeskelee lenkeillä ja sitten putsaa itseään ahkerasti. Saihan Ottokin nuorempana poikana, kun kulkusetkin oli vielä tallella, diagnoosiksi "hyperseksuaalisuudesta johtuva nielutulehdus".

No lääkäriin siis mentiin ja sanoinkin että kun Ruulla ei ole kovasti paljon mikään mutta vähän kaikkea. Kerroin myös Ruun uudesta, pari kk sitten ilmenneestä, mieltymyksestä ihan syödä_syödä (ja välillä oksentaa) keppejä.

Korvat oli ok, samoin nielu niiltä osin mitä rauhoittamatta pystyy katsomaan. Keuhkot kuunneltiin ja oli ok. Verikoe otettiin tulehdusarvojen näkemiseksi varmuuden vuoksi, jonka tulokset mulle soitetaan tänään myöhemmin. Kun koko homma on alkanut rajulla ripulilla joka vieläkin vähän vaivaa, niin lääkäri totesi että vatsalaukun limakalvot ovat mitä ilmeisimmin tulehtuneet. Nyt hoidoksi kokeillaan jatkaa Intestinal-sapuskaa ja viikon ajan antepsinia aina ennen ruokailua. Jos antepsin auttaa, on kyseessä aika suurella varmuudella gastriitti. Nieleskely ja röyhtäily (ja keppien syöminen ja kurkun aristaminen) johtuvatten siis kaikki ilmeisesti mahavaivoista.

Kysyin taas kerran että voiko tämä johtua siitä Ruun vuosi sitten sairastamasta maha-viruksesta, ja vastaus kuului taas kerran, että voi. Se on voinut vaurioittaa mahalaukun ja suolen limakalvoja niin että nyt sitten ajoittaiset mahavaivat ja ripulit vaivaavat.

Jos antepsin auttaa mutta myöhemmin mahavaivat uusivat taas jonkin ajan kuluttua, niin lääkäri ehdotti ruokavalion uusiksi miettimistä. RC:llä on kuulemma joku muukin hyvä vatsavaivaisen ruokamerkki kuin Intestinal, ja se ei ole eläinlääkärikamaa eli ei vissiin ihan niin tujua tavaraa. Täyden varmuuden voi saada tähystyksellä ja mahan koepaloilla, mutta tohtori sanoi että hoitona on kuitenkin ruokavalio, eikä hän näe tähystystä tarpeellisena jos ruokavaliolla saadaan tuloksia.

Ja sitten asiasta näkkileipään, että oli vissiin pikkasen tyhmää antaa Ruulle se luu, jonka jälkeen kaikki taas alkoi. Ei se vissiin vaan nykyään enää kestä niitä.

Sitten kun ja jos seuraava ripuli iskee niin sitä taas miettii että missä vaiheessa mennä lääkäriin. Viime ripuli oli pari kk sitten ja se meni itsellään ohi. Tämäkin varmaan olisi ajan kanssa mennyt ohi ilman lääkäreitä, mutta en mä voi vaan katsoa vierestä kun ei voi tietää jos kuitenkin joku onkin pahemmin vialla. Sitten kun joku ihmettelee että ompas sulla sairas koira kun aina lääkärissä pitää juosta niin mitä siihenkin sitten vastaa? Että ei se ole sen sairaampi kuin nekään joita ei viedä lääkäriin. Mä vaan tykkään käyttää nuo lääkärissä viikon liian aikaisin kuin päivän liian myöhään.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Rinkitiellä

Ulkoiltiin aamulenkki rinkitiellä. Tai on sillä paikalla varmaan oikeakin nimi, muttakun se päättyy kääntymispaikka-rinkulaan keskellä ei mitään, niin se saa olla nyt rinkitie. Yhtä loogista kuin puomitie, joka on toisinaan suljettu puomilla.

Eilen illalla 23 aikaan jotkut valopäät sitten ampuivat kunnon isoja raketteja tuossa meidän sisäpihalla. Tai jos en ihan väärin käsittänyt niin vissiin "aikuiset" ihmiset räiski niitä parvekkelltaan! Olin juuri menossa avautumaan asiasta kun Otto oli tietenkin ihan paniikissa, kun tuommoisen sisäpihan akustiikka toimii näemmä valitettavan hyvin. Joku fiksu siellä jo parvekkeeltaan huusi että yksikin pommi vielä niin hän soittaa poliisit. (Hyvä että ehti, mä olisin uhannut vaan mennä kuristamaan ne omin käsin). Ja ketään ei näkynyt missään! Paitsi kolme tyyppiä toisella parvekkeella jotka poistuivat sisälle. Nekö siellä ampuili? Siitä suunnatsa raketit ainakin tuli ja räjähti tuossa meidän makkarin ikkunan edessä.

Aamulla siis päätin että lähdetään tuonne Rinkitielle ulkoilemaan niin ei tarvi Oton pelätä. Eikä se siellä onneksi pelännytkään. Ulkoillessa törmättiin poltettuun (?) autonhylkyyn, isoon kasaan rakettiroskaa ja sitten Otto tietty löysi vielä kebabinkuoret. Huusin sitä eikä se tullut ja menin hakemaan sitä pois, niin siellä se nuoli sitä laatikkoa ihan onnessaan. YÖK! Sai sitten huudot ja tuli pois laatikolta, toivottavasti oli alunperinkin tyhjä...

Tässä kuvia aamulta:

Hepulii!

Joku sentään tottelee luoksetulokäskyä

...ja tunteella!

Otto mielummin tähyili muita juttuja,
ei sentään kuitenkaan karannut!

Illalla piti lähteä toiselle pidemmälle lenkille, tosin hihnassa, kun olin laiska enkä jaksanut yksinäni mennä tokoilemaan (reenit oli peruttu). Heti alkumatkasta sain kuitenkin huomata että joku pommittelee taas ja Otolla on paniikki ja Ruu on taas/edelleen ripulilla. Ei sentään vesiripulilla, mutta ripulilla kuitenkin. Mahtoiko aamun riekkulenkki olla kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta oli sitten hyvä etten saanut inspistä tokoilemaankaan.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Ruun elokuva




Ruu sanoi tänään aamulla ensimmäisen sanansa: Hellou
On sitä jo odoteltukin että kun nuin osaa mongertaa jo, että kyllä se kohta oppii puhumaan.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Kuvatodisteet

Ruu ja kuusi

Oton mielestä lahjojen avaaminen oli hauskinta
Ruun mielestä lahjojen sisällön syöminen

Mökillä vuodenvaihteessa...


...ja pihalla kans





Tässäpä siis kuvatodisteet joulun ja vuodenvaihteen ajalta. Ruullakin näyttäisi ripuli menneen ohi, mutta ruokahalu on vähän normaalia huonompi vielä. Eiköhän me tästä tokeennuta.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi

Uudenvuodenvietosta on palattu. Vai pitäisikö sanoa uudenvuoden pommien ja rakettien piileskelystä? Lähdettiin siis Tammelaan jo 28.12. sen jälkeen kun oli otettu koirilta virrat pois ulkoilemalla Kaisan kanssa. Kaisalla oli mukana tietty Tuli ja Tuhka, mutta myös läjä hoitokoiria kuten Hedda (johon Ruu rakastui ja jolla alkoi samana iltapäivänä juoksut...), Elsa-labbis ja Selma-cokkerinpentu. Seitsemän koiran voimin siis rymyttiin Ylöjärvellä hiekkakuopilla.

Mökille lähdettiin aatonaattona ja Otto oli mukavasti rauhallinen, vaikka oli aiemmin jo ehtinyt satunnaisia pommeja pelätäkin (ja kieltäytyi mm. menemästä ulos ja pissalle).

Eilen illalla Ruu alkoi kuitenkin ripuloida, ja se pyysi yölläkin ulos 2h välein. Onneksi oltiin mökillä eikä Ruu pelkää pommituksia, sillä pihalla sitten rampattiin aika tiuhaan. Aamulla Ruu jo oksensikin ja lähdin etsimään lähintä päivystävää apteekkia Forssasta Tehobaktin toivossa. Takaisin palatessa oli Ottokin ehtinyt jo ripuloida kerran. Onneksi ei nähtävästi enempää ole hätä sillä ei se uskalla kovinkaan ulkona olla. Tehobaktilla ja Canicurilla on nyt molemmilla tilanne rauhoittunut, mutta Ruu on kyllä aika väsynyt kun se eilisestä asti on voimakkaasti ripuloinut. Katsellaan nyt mihin suuntaan menee, väsymystä lukuunottamatta on kuitenkin oma itsensä, ei erityisen apaattinen tai muuta.

Palattiin siis tänään alkuillasta Tampereelle. Ruulla taitaa maha vähän olla kipeä, eikä se edes kerjää ruokaa vaikka tänään on molemmat ruuat jääneet antamatta (lääkkeen kanssa vain vähän raejuustoa). Pittääpi katsella saako kamerasta kaivettua jotakin kuvia ulos jossain vaiheessa.