maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivä

Kaikista päivistä tänää, eli ystävänpäivänä, jouduin lenkille ilman koirakavereita! Se ei kyllä sitte loppuviimein hienossa auringonpasisteessa paljoo haitannu ja juoksin jokatapauksessa vimmatusti joka suuntaan.



Hain mutsiakin monta kertaa leikkimään, mutta ei se oikein lähteny. Mutta se kerto et se oli ollu kuntosalilla.


Mä päätin sitte kans näyttää miten porokoirasta on moneksi. Tässä mä teen näitä kylkiliikkeitä ni pysyy linjat kuasissa!


Tässä sitten taas on tää reisilihasreeni.


Tää on pualestaan vatsarutistus. Kyllä mulla kesään mennessä on hiano sixpäkki ku viä pari kertaa reenaan!

Päätin sitte kans että olis ihan hyvä harjotella tota lyhyen matkan spurttaamista.



Loppuun taas pakollinen ja virallinen passikuva. Eiks näitä ny o otettu jo joka kerta ja tarpeeks monta? Eiks ny voitas si alkaa leikkiin ku reenit o tehty?


torstai 10. helmikuuta 2011

Kaverikoiria

Mä pääsin ykspäivä leikkiin kauheesti muitten koirien kans. Ens mentiin Ellille ja pakattiin Ronja ja Roope autoon ja ajettiin Vesilahteen semmoselle mettäautotielle. Ei me siellä oltu ku joku puoli tuntia mutta me juostiin niin paljon ja täysiä vimmatusti joka suuntaan ettei mitään tolkkua.

Sen jälkeen me mentiin yhden Tuiren pihaan ja mua alko vähän jännittää ku siellä oli semmonen saksanpaimenkoira pihassa. Sen nimi on Nappula. Mä kyllä heti haistoin et se on narttu, mutta esitin silti vähän aikaa coolia ja välinpitämätöntä ja semmosta vaikeestitavoteltavaa. Sitten ku mä olin ihan varma ettei se syö mua yhtenä suupalana, ni me juostiin senki kans ihan vimmatusti joka suuntaan. Niinkin paljon että juostiin ihan vastakkain niin että päät kolisi ku tuli kolari. Mutsi oli taas jo ihan varma että siinä kolauksessa lähti jo loputki hampaat, mutta ei me Nappulan kanssa välitetty vaan alettiin painia lumihangessa niin että oltiin molemmat ihan lumisia.

Mä olin jo ihan väsyny mutta me mentiin vielä Ellille kylään ja Ronja pussas mua taas kokoajan. Onhan se kivaa olla niin suosittu, mutta kyllä mua sitten loppupäivän nukutti!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Mä olen ny taas niin rakastunu että ette voi varmaan uskookkaan. Löysin alkuviikosta tosta mein talon toiseltapualen pyörätieltä niin maukkaita tuoksuja että tuli ihan poru aina ku käveltiin siitä ohi nii et ne hajut loppu.

Mä sitte taas nii lemmentuskissani nuolin ton jalkani nahkat rikki, ku mää olen tullu siihen tulokseen ettei mutsi ota näitä mun tyttöystäviä vakavasti jos en tee asialle jotakin radikaalia ja näyttävää ikävöimisoperaatioo.

Se sitte kehtas viedä mua yks päivä hihnassa ja kuonopannassa lenkille! Ihan älytöntä! Mää kiamurtelin ja raavin naamaani maahan enkä pystyny eres kunnolla mahtaileen muille koirille sen kidutusvälineen takia. Muka liukasta ja selkä kipee emännällä ja kaikkee... Väitti vielä että jumitan joka lumikökkäreeseen missä näkyy keltasta. Mää sanon et se vaa tahallaan rääkkää mua!

Eikä tää rääkkäys siihen sitte loppunu. Eilen se meni tekemään mulle jonku betadinehauteen yöksi tohon jalkaan, ja siinä oli viälä rapiseva muovipussi. Enhämmää voinu edes olla samassa huoneessa sen rapisevan ja märän kinttuni kans. Jäin miälenosotuksellisesti si nukkuun olkkariin enkä menny ollenka tonne makkariin ku vasta sitte ku muut ei nähny.

Onneks mulle sitten vähän hyvitettiin mun kärsimyksiä ja käytiin tänää tuala Kangasalan soramontuilla ja metiköissä ulkoilemassa!