sunnuntai 31. joulukuuta 2017

ÄSKK:n agiepikset

Paitsi että eipäs hosuta tämän vuoden niputtamisen kanssa. Eilen piipahdettiin vielä ÄSKK:n agiepiksissä putkirallissa. Harkitsin mölliagiradallekin osallistumista, mutta on Huldan saikun jäljiltä agilitytreenit olleet vielä aika vähissä. Ajattelin siis, että kun pääasia kuitenkin on pitää hauskaa, eikä koetella rajoja maksimihyppykorkeuksilla, niin mennään varmimman kautta. Osallistuttiin siis kaksi kertaa putkiralliin 40 cm rimoilla.



Video itseasiassa on jälkimmäiseltä radalta, koska mun viimeisiään vetelevä luuri oli alkanut parkumaan jotakin erroria, joten eka rata jäi kuvaamatta. Sikäli sillä ei ole suurtakaan merkitystä, kun molemmat oli nollaratoja, ja radoilla oli eroa kaikki 0,01 sekuntia. Tällä jälkimmäisellä radalla Hulda varasti lähdöstä. Mä jätin koiran ja aloin sitten "uloimmalla" kädellä vielä huitoa pipoani paremmin, ja Hulda siitä tuumasi, että "Jaahas, sitten mennään!". Mä ihan pöllämystyneenä lähdin pinkomaan koirani perään, ja Huldakin oli vähän hämillään ja teki epämääräisen koukkauksen ennen sujahtamista toiseen putkeen. Sen jälkeen saatiin rytmistä kiinni, ja rata sujui ihan kivasti. Ensimmäisen radan suorituksella siis kuitenkin palkintopallin sijalle 5.!





perjantai 29. joulukuuta 2017

Vanha vuosi nippuun

Huldan agitreenit

Hulda vahvistuu päivä päivältä, ja voi siis jos elää ihan täysin normaalia koiranelämää. Eilen oli jo jopa melko raskaat hippaleikkitouhut pihassa märässä lumessa, eikä Hulda ihan äkkiä osoittanut hyytymisen merkkejä siinäkään. Tiistaina käytiin LSKK:n kinkunsulatteluagitreeneissä, joissa aiheina oli putkeen irtoaminen, loppusuora ja päällejuoksu. Treenit olivat ensimmäiset sitten piiitkään aikaan, joten kun aloitimme putkeen irtoamisella, niin Huldahan tarjosi sitä innoissaan vaikka miten kaukaa ja mistä kulmasta vain.

Loppusuora on Huldan bravuuri, ja se tälläkin kerralla pisti turbovaihteen silmään, varsinkin kun se tiesi maalissa odottavasta palkasta. On sillä ihan kelvolliset loppusuorat olleet noin muutenkin, ei sillä. Päällejuoksu oli Huldalle helppo homma, mutta mulle se on aina aihettanut päänvaivaa. Olen aina väärässä paikassa, väärään suuntaan ja väärään aikaan. Tosin eipä sitä ole montaa kertaa harjoiteltukaan. Hulda kuitenkin hoiti homman kotiin ja mä sain useammalla toistolla harjoitella omaa olemistani. Kivat treenit kaikenkaikkiaan. Kiva kouluttaja, ja hyviä lyhyitä tehtäviä varsinkin ekoiksi treeneiksi tauon jälkeen. Mennään mielellään uudelleenkin, jos tällaista järjestetään! Kouluttaja ihmetteli, onko Hulda porokoira vai kelpie. Menisi kuulemma ihan täydestä kelpiestä ulkonäkönsä lisäksi myös olemukseltaan.

Vuosi nippuun

Vuotta 2017 piti siis myös vähän niputtaa... Matkan varrella tavoitteeksi tuli rally-tokossa RTK1, mutta Huldan rokotusreaktion vuoksi viimeinen koe jäi käymättä ja tittelit saavuttamatta. Tosin pentusuunnitelmatkin siirtyivät nyt rokotusreaktion takia kesän juoksuun, jotta Hulda varmasti on toipunut kunnolla, joten alkuvuodesta on hyvää aikaa käydä vielä kokeissa - jos siis haluaa maksaa lisenssin... Mieltä jäi kuitenkin lämmittämään Lappalaiskoirien rotumestaruus 100 pisteen radalla ekoissa kisoissa.

Tokon saralla sen sijaan on tullut paljon oppia. Ensinnäkin saatiin ihan valtavan arvokasta oppia seuraamisen saralla, joten taas on lisää työkaluja plakkarissa myös mm. Reginan treenejä ajatellen. Tuli myös opittua, että juoksut ja valeraskaudet hankaloittavat Huldan tokoharrastusta melkoisesti. Kantapään kautta tuli opittua, että valeraskasta Huldaa ei kannata roudata tokokokeeseen, eikä oikeastaan treeneihinkään. Vastapainoksi saatiin kuitenkin myös onnistunut koe ja ykköstulos. Viilaamista alokasluokassakin vielä riittää. mutta kun juoksuasiat eivät paina mieltä, oli tekeminenkin iloista ja Huldalle oman näköistä.

Hulda mitattiin kesällä agilityyn pikkumaxiksi, mutta kisavalmiudesta puuttuu vielä keinu. Sen opettaminen jää siis ensivuoteen, mutta todennäköisesti ei ehditä koko pakkaa kasata ennen kesän pentusuunnitelmia, joten agilityn kisauran korkkaus jäänee vuoteen 2019.

Myös FH-jälkeä innostuttiin kokeilemaan. Huldalla on lajiin selvästi lahjoja, mutta ohjaajan viitseliäisyys jälkien tallaamiseen ja vanhentumisen odotteluun ovat aikamoinen jarru tässä lajissa edistymiselle. Tai ainakin se tapahtuu sitten hitaasti... ja toivottavasti varmasti?

Reginan saapuminen on tietenkin myös tämän vuoden merkittävä tapahtuma, ja tytöillä onkin mennyt tosi kivasti keskenään. Eilen Hulda piti tiukkaa kuria kaverin malinoisille, että pysyy maassa leikkiessään Reginan kanssa. Video tosin on jo sellaisesta vaiheesta, kun Riesa Huldan lähestyessä itse heittäytyy maihin tai pinkoo karkuun. Hulda opettaa: "Näin koulutat malinoisin.".


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Paluu treenikentälle

Hulda on toipunut hienosti, ja tänään se pääsi jo mukaan treeneihin hömppästelemään jotakin pientä. Virtaa oli vaikka muille jakaa ja aloitettiin ruudusta, joka sujui tosi hyvin. Tehtiin myös pari hyvin lyhyttä seuraamispätkää, joista ensimmäiseen se tarjosi maahanmenoa liikkeestä. Koska se nyt vaan on niin ihanaa. Lopuksi tehtiin vielä vähän putkeen lähetystä.

Regina sen sijaan opetteli namin hamuamista, sekä luoksetuloa. Se on jokseenkin huvittavan näköinen, kun se töppöjaloillaan tulee eniten lujaa ikinä. Myös Regina sai rallatella putkessa.

Tässä on tullut nopeasti selväksi, että Regina rakastaa ääntään ja on hyvin sinnikäs. Äänenkäytön hillintää on siis harjoiteltu, ja mitä tulee sinnikkyyteen, niin toivon sen olevan valjastettavissa tulevaisuudessa harrastusrintamalle sinnikkään jalkalistan puremisen sijaan. :D







perjantai 15. joulukuuta 2017

Lumikiituri ja talven ihmemaa

Koska pentuajasta nyt vaan on kiva saada kuvamuistoja, niin laitetaan niit talteen nyt tänne blogiinkin. Eikä kuvamuistot Huldastakaan ikinä ole pahitteeksi, tietenkään. :)


Hulda ja Huldan vähän liian iso takki

Lumikiituri





tiistai 12. joulukuuta 2017

Huldan kuulumiset + Reginan tottis

Hulda on voinut jo paljon paremmin, vaikkakin eilen illalla se taisi olla melko väsynyt, kun oli vähän kärttyisenä Reginalle. Oltiin kyllä oltu ulkona selvästi enemmän kuin aiempina päivinä, ja onhan se selvää, että näin pitkän sairasloman jälkeen pitää vahan kuntoa palautella vähitellen. Anaplasmoosiverikokeesta saatiin tulos eilen, ja sekin oli negaiivinen, joten kyllä tässä nyt sillä rokotusreaktiodiagnoosilla mennään. Sen verran hyvävointinen Hulda on nyt ollut, että rohkenin jättää kipulääkkeen jo viikonloppuna pois. Ryystäminen ja pahoinvointi olivat jo loppuneet, joten ajattelin että ehkä muutkin oiret sitten jo helpottavat. Muutama päivä on nyt sitten jo pärjätty ilman Metacamia! 


Reginalla oli sunnuntaina ensimmäiset ohjatut tottistreenit. Aloitettiin treenaamalla omaa nimeä, jonka jälkeen otettiin (kirjaimellisesti) ensiaskeleet seuraamisen parissa. Toisella kierroksella jatkettiin muutama toisto samaa, ja lisäksi hieman leikittiin saalistusleikkiä leluilla.







perjantai 8. joulukuuta 2017

Koiranpentujen salattu öinen elämä

Reginan treeniura on alkanut jo kahden lajin parissa. Keskiviikkona käytiin tottis/tokotreeneissä, joskin harjoiteltiin lähinnä uusien paikkojen ihmettelyä, oman nimen tunnistamista ja leikkimistä. Ihan vallan yllätyin miten innokkaasti Regina saalisti lelua ihan vieraassakin paikassa. Tänään käytiin sitten hallilla tutustumassa agilityputkeen ja siivekkeen kiertämiseen - leikkimistä unohtamatta. Kun Regina oivalsi putken ihanuuden, se rallatti sitä eestaas vinkulelu suussa.

Lisäksi Reginalle on tullut tutuksi myös kaupunkielämä, sillä vietettiin yö mummolassa. Sehän sitten tarkoittaa ulkoilua hihnassa, ja muutenkin vähän enemmän hälinää kuin mitä täällä kotopuolessa metsän keskellä. Tokihan kaupungissa asuvatkin pennut lykätään heti alusta asti hihnaan ja sitten vaan ulkoillaan, ja on niitä tässäkin taloudessa ehtinyt olla kun kaupungissa vielä asuttiin. Silti olin hämmästynyt miten reippaasti Regina pisteli ulkona menemään, myös ihan yksin ilman Huldan vetoapua. Oli kyse sitten harrastuksista tai normiarjesta, niin olen kyllä ehtinyt tässä viikon aikana useampaan kertaan hämmästyä Reginan reippautta. Ihan mahtavan mainio sintti!

Ja jos olette ikinä miettineet, että miltä koiranpentujen salattu öinen elämä pitää sisällään, niin esimerkiksi tätä:


Huldalla menee edelleen Metacam tämän viikon loppuun asti, ja sitten kokeillaan pärjääkö jo ilman. Vointi ainakin on mielestäni mennyt taas nykäyksen parempaan ja pahoinvointi/närästely sekä ryystäminen ovat loppuneet. Tänään saatiin borrelioosikokeiden tulokset (IgG + IgM) ja molemmat näyttivät negaa. Anaplasmoosin tulosta vielä odotellaan. Hieman uskallan jo toivoa, että Hulda tämän rokotusreaktion selättää. Nyt vain riittävästi lepoa, niin jospa se tästä. :)

tiistai 5. joulukuuta 2017

Rokotusreaktion jäljillä

No nyt aletaan olla vainulla siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Tänään käytiin meidän oman eläinlääkärin lähettämänä Turussa Koirakissaklinikalla sisätautilääkärillä. Esitietojen jälkeen Hulda väänneltiin kauttaaltaan, sekä sydän ja keuhkot kuunneltiin. Huldalta otettiin PAPA-näyte, jonka jälkeen sisuskalut ultrattiin ja otettiin punktaattina pissanäyte. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. PAPA:ssa solut olivat sen sorttisia, että juoksu on lähiviikkoina tulossa. Se taas kertoo siitä, että pissassa ollut veri on todennäköisesti ollut peräisin kohtuosastolta pissavärkkien sijaan. Sieltä saattaa jo paljon ennen varsinaista juoksuvuotoa tulla hieman verta, joka ei paljaalla silmällä vielä näy. Varsinkin nuorilla nartuilla juoksu voi olla pitkään tuloillaan. Pissanäytteessä ei ollut sen enempää verta, kuin mitään muutakaan poikkeavaa. Ultrassa katsottiin kaikki mahdolliset ultralla näkyvät sisuskalut, ja kaikki oli normaalia.

Muun oireilun laatu ja ajankohta sopisi hyvin rokotusreaktioksi. Huldahan sai tuossa juuri ennen oireiden alkamista kennelyskärokotteen, jonka jälkeen oireet alkoivat ryystämisellä ja jatkui sitten piakkoin kipuiluna ja apaattisuutena. Rokote on aktivoinut immuunijärjestelmää vähän liiaksi ja se sitten pommittaa kroppaa vähän sieltä ja täältä. Siksi oireetkin ovat vähän sen sorttisia, että on vähän sitä ja tätä kremppaa, mutta ei mitään selkeää ja kunnollista. Jos immuunijärjestelmä toimii normaalisti, niin oireiden pitäisi hävitä itsekseen seuraavan parin kuukauden aikana. Niinpä tässä kohtaa jäädään seurantalinjalle, varsinkin kun Huldan vointi on hitusen parempi kuin mitä se pahimmillaan oli. Ihan lupaava alku siis. Toki eilen otetut punkkivälitteisten sairauksien verikokeiden tulokset vielä odotetaan, ja toimitaan sitten jos niissä jotakin poikkeavaa ilmenee.

Korvapesu!
 Hulda on ollut Reginasta vallan innostunut, joten on välillä vaikea arvella missä sen vointi menee verrattuna siihen kun se oli kipeimmillään. Vaikkakin se on nyt kipulääkkeellä, niin väittäisin, että jos se yhtä apaattinen olisi kuin pahimmillaan pari viikkoa sitten, niin ei se mitenkään jaksaisi Reginaa leikittää noin innokkaasti. Kipulääkettä annetaan vielä viikon verran, ja sitten kokeillaan pärjäisikö jo ilman. Jos ei, niin sitten sitä annetaan tarpeen mukaan.

Sitä tässä jäin pohtimaan, että kun tällainen ei taida kovin yleistä kuitenkaan olla, että voiko olla niin, että sellaisella Perus-Pertin Koti-Koiralla tällaiset jäisivät huomaamatta? Itsekin huomasin oireet ensimmäisenä agilityssä, joka on lajina omiaan tuomaan ilmi fyysisiä vaivoja, jos niitä on ollakseen. Sitten kun löytyy ihmisiä, jotka iloisella ilmeellä kertovat koiran vaikka ontuvan, mutta toteavat heti perään, että ei se kipeä kuitenkaan ole, kun se ei vingu. (Välihuomautus: ARGH!) Huomaisiko sellainen ihminen koiran kivun, jos koira isuu lonkallaan ottaen samalla tukea nojaamalla johonkin? Huomaako sellainen ihminen muuttuneen nukkumisasennon? Tai kiinnittääkö huomiota siihen miten koira on "rauhallisempi", nukkuu enemmän kuin normaalisti? Sitten kun oireet poistuvat itsestään, niin ei edes tajuta että mikään oli ikinä vialla?

Huti meni...

lauantai 2. joulukuuta 2017

Regina

Tällainen sieltä sitten kotiin putkahti:



Reipas napero, joka väkyttää, puree, leikkii ja kiipeilee. :)

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan, osa 2

Mannantaina oli vuorossa vähän lisää verikokeita, sekä osteopaatin hoito. Tai siis tietenkin Huldan hoito osteopaatilla. Hulda oli vähän kauttaaltaan "pysähdyksissä" ja ns. kipeän koiran oloinen. Hulda sai sellaisen kraniotyyppiseen kallistuvan hoidon ja kropan tasapainottamista enemmänkin kuin varsinaista kipeiden osien vääntelyä.

Labra hautoo Huldan tuloksia, mutta jotain sieltä tänään taas saatiin. Huldalla on SDMA arvo hieman koholla (17, viite 0-14). Viitteen ylitys on lievä, mutta jää nähtäväksi onko tällä tuloksella merkitystä. SDMA siis kertoo munuaisten vajaatoiminnasta paaaaljon aikaisemmassa vaiheessa kuin ns. tavanomaiset munuaiskokeet. SDMA arvoa saattaa kuitenkin virheellisesti nostaa esim. munasarakystat ja puolestaan laskea estrogeeni. Lisäksihän Huldan munuaisiin viittaava oireet voivat olla jonkin muun sairauden oheistuotos ja siis hyvässä lykyssä palautua ihan normaaliksi kun alkuperäinen syy saadaan hoidettua pois. Kunhan siis ensin päästään jyvälle, että missä ongelma piilee.

Toki veri pissassa tuon SDMA kokeen kanssa viittaa munuaisiin, mutta torstaina mennään pissakontrolliin, sekä munuaisten, rakon ja kohdun ultraan. Lisäksi pissanäyte otetaan punktaattina suoraan rakosta, jotta voidaan varmistua veren tulevan pissavärkkiosastolta, eikä esimerkiksi kohdun puolelta. Näillä rööreillä kun on yhteinen ulostuloputki, niin purkkiin pyydystettyyn pissaan on voinut tulla verta muualtakin kuin rakon kautta.

Jos mitään ei ehdi tässä selvitä oireiden alkuperästä, niin ensi viikolla on tarkoitus ottaa uudelleen myös punkkivälitteisten sairauksien varalta verikokeita.

EDIT: Myös reumafaktori ja tumavasta-aineet vamistuivat ja olivat molemmat negatiiviset.


Kissakuiskaajaa on sentään jaksanut
telkkarista katsella.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan

Tässähän varsinainen soppa syntyi. Kaikki alkoi viime viikolla, kun agilitytreeneissä huomasin Huldalla vaikeuksia hypyissä pariin otteeseen. Jätettiin treenit siihen ja ajattelin kyseessä olevan liukkaalla nurmipihalla riekkumisesta tullut selkäjumi tai vastaavaa. Lepäiltiin muutama päivä ja sitten tulikin tuo viime viikonlopun rally-tokokisa. Menin sinne ihan hyvällä omallatunnolla, sillä alokasluokan rallyradan tekeminen on koiralle kevyttä, kun palkkakin tulee vasta lopussa kissanruuan muodossa, eikä esim. pallon heittelynä. Huldahan oli silloin outo, eikä ollenkaan oma itsensä radalla. Jälkeenpäin mietin, että se itseasiassa oli hieman jännittynyt/huolestunut koko kisapaikalla olemisen ajan, mikä ei ole Huldalle ollenkaan tyypillistä. Olin itse silloin niin kipeä, että meni suurin osa keskittymisestä omaan "hengissä" selviytymiseen, että ei jotenkin tullut noteerattua koiraa riittävästi, vaikka se siellä kisoissa tärkein on.

Samanaikaisesti Huldalla alkoi olla tässä kotona myös omituisuutta. Se nukkui enemmän, eikä aina vaivautunut ylös sohvalta vaikka joku perheenjäsenistä tuli kotiin. Välillä se leikki itsekseen, mutta saattoi sen jälkeen taas nukkua tiukalla kiepillä. Vaan mitä se leikkiminenkään mitään kerro. Ei koirat osaa etukäteen varoa, että kohta voikin tuntua huonolta jos nyt leikkii. 

Tänään siis käytiin eläinlääkärissä. Koska kokemus on jo opettanut, että kaikenlaisen epämääräisen oireilun mukana kannattaa lääkäriin viedä myös pissanäyte, tein niin tälläkin kerralla. Sieltä löytyikin heti sitten punasoluja, eli siis suomeksi verta pissassa. Kuitenkaan mitään muita tulehduksen merkkejä ei ollut, joten suorilta sitä ei voi pissatulehduksena pitää. Pissa viljeltiin, josta tuloksen saa huomenna (tai tänään, kello on jo reilusti yli puolen yön). Koiran tutkimisen edetessä löytyi aristavat ja kivuliaat polvet - oikea enemmän kuin vasen - päätettiin Huldan polvista ottaa röntgenkuvat. Lonkat on jo aiemmin kuvattu terveiksi, mutta ihan nyt vain varmuuden välttämiseksi kuvattiin myös selkä, ettei ongelma sitten aiheudu ylempää rangasta ja ole sekundaarisesti kipeyttänyt polvia. Selkä oli onneksi ihan priimakunnossa, samoin polvet. Polvissa pysyy myös patellat hyvin paikoillaan, eikä ristisiteissäkään ole moitittavaa.

Alkoi olla sen verran outo oirepari - kipeät polvet ja verta pissassa - että lähdettiin sitten päivän päätteeksi verikoelinjalle vielä. Perusverenkuvassa kaikki normaalia ja elinarvot normaalit. Ulkopuoliseen labraan lähti sitten vielä tutkittavaksi punkkivälitteiset taudit, sekä reumataudit.

Mun mielestähän borrelioosi ja anaplasmoosi selittää aina ja kaiken, mutta nyt ei auta kuin odotella tuloksia ja antaa Huldalle kipulääkettä (Rimadyl 25mg 2 x vrk). Huldallahan oli kesällä myös verivirtsaisuutta, mutta silloin se sopi oirekuvaan karkureissun jälkeen lantioon kohdistuneen tällin myötä ja kontrolleissa veri jäikin itsellään pissasta pois kutakuinkin sellaisessa ajassa, kuin sen voisi kuvitela tuollaisen tällin jälkeen jäävän. Olen kuitenkin törmännyt ihmisten kokemuksiin, jossa borrelioosi on aheuttanut koiralle verta pissaan. Niveloireethan siihen sairauteen on ihan peruskauraa, joten jonkin sortin mielenkiinnolla (ja kauhulla!) jään odottamaan tuloksia...

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rallattelua

Eilen oli vuorossa meidän toiset rally-tokokisat. Saatiin kuin saatiinkin ei-niin-hienolla haahuiluradalla hyväksytty tulos ja 74 pistettä. Hulda oli ihan kuutamolla, siihen ei saanut oikein mitään kontaktia radan aikana, joten on aikamoinen ihme, että siitä tuli ylipäätään hyväksytty tulos. 


Kyltti 3: -10 tvä (rintamasuunta)
Kyltti 4: -10 tvä (liikaa istumisia)
Kyltti 6: -1 tal
Kyltti 7: 3 x -1 tal, kyl, tvä
Kyltti 9: -1 tal
Kyltti 13: -1 tal

Nyt vasta luin tuomarin kommentit: "Iloista ja sujuvaa". Niinku millä planeetalla? :D

Mutta ei sitä tietenkään voi muuta olla kuin tyytyväinen hyväksyttyyn tulokseen. :)


Huldan kanssa tulossa pois radalta

perjantai 17. marraskuuta 2017

Tokokoulutuksessa

Eilen huristeltiin kaverin kanssa Sipooseen Riitta Jantunen-Korrin koulutukseen. Treeniaikaa oli 45 min per kuono, ja aika jaettiin kahteen osaan. Ensimmäisellä vuorolla katsottiin Huldan perusasentoja ja sosiaalista palkkaa. Päästin Huldan autosta irti kentälle, ja se ensimmäisenä bongasi sieltä ikioman merkkitötsänsä jonka olin sinne vienyt, ja kiersi sen noin viisi kertaa, ennenkuin sen tekemiseen sai jotain tolkkua. Merkkitötsä on hyvä pitää ns. palkkaliikkeenä ja on tietenkin positiivista että Hulda niin kovin tykkää siitä. Olisi kuitenkin suositeltavaa tulla kentälle hallitummin, pyytää joku helppo temppu, ja sitten vasta antaa lupa mennä merkin kiertoon. Jos nyt varsinaisesti kieltääkään ei kannata, mutta täytyy itse tehdä tilanne sellaiseksi, jossa koiran tulee selvästi saada lupa merkille.

Perusasento ja sosiaalinen palkka

Sitten päästiin itse asiaan, eli perusasentoihin ja myös sosiaaliseen palkkaan. Näytin ensin meidän palikalla tehtävän etujalkatargetin ja sillä sivulletuloja, sekä sivulletuloja myös ilman targettia. Siihen Hulda tarvitsee toki vielä vähän apuja, kun ollaan aika alkutaipaleella tämän uuden sivulletulon kanssa. Näihin ei oikeastaan mitään kovin ihmeellistä puututtavaa ollut, vaan samalla tavalla kun jatketaan, niin hyvä siitä tulee.

Sosiaalinen palkka, mulle ihan utopiaa... Näytin sitten miten esim. kokeessa palkkaan liikkeiden välillä. Riitan mielestä palkkaus oli hyvä, ja Hulda vaikutti siitä olevan ihan mielissään. Apuja sain sitten siihen, että miten mun kannattaa sitä käyttää, ja palkattomuutta harjoitella. Sikäli ihan simppeleitä juttuja, mutta satun nyt olemaan niissä aika vasemman jalan saapas. Väärässä jalassa. Otettiin sitten erilaisia "sarjoja" ja katsottiin miten palkkaus lähtee toimimaan. Sivulletulo - sosiaalinen palkka - sivulletulo - namipalkka. Sivulletulo - sosiaalinen palkka - sivulletulo + merkin kierto - pallo. Jälkimmäisessä Hulda meni ihan hämmennyksiin, eikä lähtenytkään merkille ensimmäisellä käskyllä. Sanoinkin, että tää on just se mun vika, tai yksi lukuisista: Teen aina liian samalla tavalla. Kun tulikin se sosiaalinen palkka siihen väliin ja sitten sivulletulosta merkille lähetys, niin Hulda ei ollutkaan ihan varma, että mitäkähäh? Eikä kuitenkaan ollut tuon ihmeellisemmästä pakan sekoittamisesta kyse. Mutta tämä oli valaisevaa, ja sain uusia ideoita miten yhdistellä liikkeitä ja toisaalta miten nyt ihan oikeasti lähden sitä sosiaalista palkkaa toteuttamaan.

Seuraaminen ja liikkeestä maahan

Toisella vuorolla katsottiin sitten seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, ja jälkimmäisen vaikutusta ensimmäiseen. Sanoin etten ole sitten viime kokeen jälkeen tehnytkään jääviä, kun se heti alkaa toivomaan ja ennakoimaan, että tehtäisi niitä. Ja ennenkuin kukaan ehti ehdottaa, sanoin että kova aikomus on ottaa vihjesanat käyttöön, mutta treenin jälkeen huomaan, etten taaskaan muistanut. Sain ohjeeksi kirjoittaa itselleni ennen treeniä hyvin yksityiskohtaisesti mitkä liikkeet aion treenata, ja mitkä käskyt niihin kuuluu. Voi sitten ennen jokaista liikettä kurkata, että mitä kaikkea piti muistaa sanoa. Jospa se siitä tulisi sitten pikkuhiljaa selkärankaan.

Seuraaminen meni kohtalaisesti, parhaimmillaan jopa oikein mallikkaasti. (Yhtä omituista mörköilykohtausta lukuunottamatta). Samaten liikkeestä maahanmeno oli tosi hieno, mutta niinhän se heti alkoi sitä sitten ennakoimaan jokaiseen seuraamispätkään. Sain ohjeeksi heti ilmoittaa "Oho":lla, että meni väärin ja kannustaa koira uudelleen mukaan, ja kun se tulee niin seurauttaa se pari askelta vielä ja pistää pystyyn bileet. Aina jos se ennakoi, ei tule palkaksi sitä maahanmenoa ollenkaan. Jos se seuraa todella hyvin, sen voi päästää (käskyllä vasta tottakai) maahan.

Lisäksi maahanmenoihin voisi ottaa käyttöön sellaisen, että toisinaan kulkee maahamenon jälkeen Huldasta muutaman metrin poispäin, tulee takaisinpäin ja kiertää Huldan ympäri ja taas Huldan sivulle tultaessa ottaa sen mukaansa seuraamaan ja vasta siitä superpalkka. Niin saadaan myös sitä seuraamisen arvoa nostettua, kun se palkka ei tule suoraan siitä maahanmenosta.

Riitta tykkäsi kovasti Huldan aktiivisuudesta ja innokkuudesta, ja mielellään kuulemma näkisi Huldan tokon alokasluokkaa pidemmällä. Tärkeimmät kotiläksyt olivat 1) jatkaa sivulletuloharjoituksia kuten tähänkin asti, ja 2) rohkeasti alkaa ohjeiden mukaan tekemään seuraamisen ja jäävien liikkeiden erottelua.

Regina

Tässä vielä kolmeviikkoinen Regina.
(Tosin nythän he ovat jo viisiviikkoisia, mutta on tuo kuva jäänyt laittamatta.)



maanantai 6. marraskuuta 2017

Agiepikset Kangasalla

Viikonloppuna pyörähdettiin agiepiksissä kahden radan verran. Ensin oli agirata. Kaikki sujui hyvin muurille asti, mutta ilmeisesti Hulda hämääntyi muurin takana olevasta putkesta, että kumpaan päähän, ja otti siitä kiellon. Jatkettiin matkaa, mutta seuraavasta putkesta ulos tultaessa Hulda näki sivusilmällä ihanan renkaan, ja tuumasi, että sitä on pakko päästä kokeilemaan vielä uudestaan. En ollut yhtään varautunut, että se oikeasti voi lähteä sinne. Mutta onhan se tiedossa, että Hulda on rengashullu koira. Kovin onnellisena kun pääsi suorittamaan rengasta toistamiseen, Hulda "samoilla vauhdeilla" loikki vähän omia rataratkaisujaan siinä ennenkuin tuli taas mun ohjaukseen. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä ihan typerästi itse ohjasin sen viimeisellä putkella väärään päähän. Tajusin mokani onneksi heti, joten Hulda kuvitteli tekevänsä rataa ihan oikein ja porhallettiin siitä sitten maaliin. Ei nyt järin pitkä maalisuora ollut, mutta hyvin Hulda niihin irtoaa.



Putkiralli mentiin Huldan kanssa samaa rataa, ja siitä hienosti kolmas sija! Eikä hävitty kuin puoli sekuntia voittajalle.


Hulda sijalle 3 ja ystävänsä Hero sijalle 1

tiistai 31. lokakuuta 2017

Virettä kerrakseen!

Kisoissa oli sopivasti, ja sopivaan hintaan, tyrkyllä isoja merkkikartioita, joten hankin Huldalle oman tötsän. Huldan mielestä ehkä vielä maahanmenojakin hienompaa on merkin kierto, joten pitäähän rinsessalla olla oma tötsä. (Se pihlajapölkky olikin vähän hankala mukana raahattava...).

Eilen käytiin tekemässä pientä treeniä, ja ai että Huldan oli vaikea tötsän läheisyydessä keskittyä mihinkään muuhun, kun olis pitänyt vaan päästä kiertämään. Kun oli tehnyt esim. vasemmalle käännöksiä hyvin, niin sitten pääsi kiertoonkin. Kaikkinensa Hulda oli niin hurjassa vireessä, että tekemisen tarkkuus hieman kärsi, vaikka se sinänsä tekikin kaikki pyydetyt asiat.

Mun ei pitänyt hirveästi treenata seuraamista, mutta ajattelin hyödyntää virettä ja ottaa pieniä pätkiä meidän ensimmäisiä henkilöryhmässä seuraamisia. Palkkasin ensin kun oltiin lähestymässä ihmisiä onnistuneesti, sitten kuljettiin ohi, seuraavaksi kierrettiin yksi ihminen ja vielä lopuksi pysähdyttiin perusasentoon kahden ihmisen väliin. Ainakin eilen homma sujui kuin rasvattu. Hulda seurasi hienosti, eikä sitä kiinnostanut ihmisten olemassaolo millään tavalla. 


Lopuksi tietenkin pääsi vielä kiertämään vähän tötsää. 


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Rally-tokon rotumestaruus

Eilen osallistuttiin meidän molempien ensimmäisiin rally-tokokilpailuihin, jotka olivat samalla Lappalaiskoirat ry:n rotumestaruuskisat. Harjoitella ehdittiin kerran, mutta ajattelin että kai siitä jotenkin tokopohjalla selviää.

Täydet 100 pistettä, sijoitus kilpailussa 1. ja sitä myöden Hulda voitti myös alokasluokan rotumestaruuden!

Huh huh! Tämä ihme saatiin myös videolle, sillä eihän sitä muuten kukaan uskoisi.




torstai 26. lokakuuta 2017

Seuraamista aina vaan

Seuraamisen kanssa tahkotaan aina vaan. Jos seuraaminen kestää yhtään pidempään, niin Hulda alkaa siinä edelleen jätättää. Itse on välillä vähän vaikea sanoa, että miksi, kun siinä kohtaa ei itse kunnolla näe koiraa ja sen ilmettä, että mitä se viestittää. Arvelin vaihtoehtoja olevan kaksi: Joko se näyttää siltä, että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa (vire laskee), tai siltä, että se odottaa vieläkin sitä maahanmenoa (liikkeestä maahanmeno). Eilen sitten treenikaverit katsoivat menoa, ja kyllä se siinä silti ihan tarkkaavaisen ja innokkaan näköisenä kulkee häntä ylhäällä. Se siis ilmeisesti odottaa sitä maahanmenokäskyä, koska se nyt vaan olisi niin ihanaa!

Kokeiltiin sitten sellaista, että otan Huldan hihnaan, ja kun se seuraamisessa jätättää niin huomautan vähän hihnasta. Ei mitään hullua tempomista kaularankaa mutkalle, vaan pieni muistutus hihnalla kera uuden seuraamiskäskyn, että tätä nyt oltiin tekemässä. Kun korjaa paikkaansa, niin siitä sitten heti superpalkka. Toimi melko hyvin. Toki pitää asiassa jotakin edistystä alkaa tapahtua, ettei jää päälle sellainen joka treenissä hihnasta nyppiminen, mutta katsotaan miten lähtee toimimaan. Ja ilmeisesti osasin huomautuksessani olla sopivan helläkätinen, kun Hulda ei kertaakaan pahoittanut mieltään...

Mutta hei jotain tosi positiivistakin. Olen pari päivää puuhannut Huldan kanssa etujalkatargettia yhdistettynä perusasentoon ja targetin päällä pyörimiseen. Tästä on näköjään näin nopeasti seurannut se, että vasemmalle käännökset olivat aivan törkeän hienoja! Siis ainakin niihin meidän aiempiin verrattuna. Hulda oikein tosissaan käyttää takapäätään ja kääntyy koko kropallaan! Hyvä me! :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

TOKO-koulutuksessa

Ensimmäinen osa

Eilen käytiin Huldan kanssa sivistymässä Tiina Kuusiston tokokoulutuksessa. Treeniaikaa oli 2 x 15 min. Ensimmäisenä puhuttiin seuraamisen keston rakentamisesta, ja suositteli siihen mm. käännöksille arvon rakentamista. Nykyisellään Huldalla on vapautussana "JES!", josta se tietää, että saa singota pallon perään. Kun käännytään ja samaan aikaan sanotaan "JES" ja heitetään lelua heti siitä käännöksestä, saadaan käännöksistä kivoja ja virettä nostattavia. Varsinkin oikealle käännös kannattaa kääntyä yli 90 astetta, jopa 180 astetta ennen pallon heittoa, jotta koira oppii tulemaan käännökset innokkaasti "loppuun asti".

Seuraamiseen voi käyttää välipalkkoja ruualla, ja heti kun Hulda on syönyt makupalan, se otetaan uudella käskyllä seuraamaan. Palloa heitetään sitten vasta loppupalkaksi. Näin saadaan pikkuhiljaa kasvatettua seuraamisen kestoa. Muuten tykkäsi Huldan seuraamisesta kovasti, että hienolta näyttää. Lisäksi suositteli seuraamiseen ja jääviin sitä vihjesanaa, jota olin jo itsekin ajatellut ja muualtakin siihen neuvoja saanut. Kai se on nyt otettava käyttöön. Monesti vaan huomaan tehneen jo seuraamiset, ja koko vihjesana on unohtunut...

Toinen osa

Toisella pätkällä katsottiin vähän perusasentoa (siis varsinkin tuota uutta tapaa tulla suoraan edestä kiepsahtamalla sivulle) ja vielä myös vasemmalle käännöstä. Suositteli Huldalle erilaisia jumppajuttuja, esim. etujalkatargettia, jossa koira optetetaan sen päällä pyörähtämällä tulemaan sivulle. Tämä harjoitus olisi hyvä takapäänkäyttöharjoitus, ja myös perusasentoa tukeva harjoitus, vaikkei sitä sitten varsinaisessa opetuksessa tahtoisikaan käyttää.

Vasemmalle käännöksessä Huldalla vähän takapään käyttö vaihtele. Monesti vähän oikoo takapäällään, ja välillä sitten kunnolla käyttää sitä ja tekee käännöksen kunnolla koko kropalla. Tähän suositteli harjoitukseksi muiden takapään käyttöä tukevien jumppajuttujen lisäksi sellaista harjoitusta, jossa seurautetaan muutama askel ja käännytään vasemmalle 90 astetta samalla pysähtyen, jolloin Hulda joutuu kunnolla tuomaan persuksensa mukana mun viereen päästäkseen suoraan perusasentoon. Tätä harjoiteltiin, ja aluksi Hulda vähän pompotti takapäätään tasajalkaa, mutta harjoituksen edetessä alkoi paremmin astua askelia sivuttain.

Puhuttiin myös muutama sana peruuttamisesta, ja sitäkin voisi alkaa jo harjoittelemaan. Suositteli, että opettaisi Huldan peruuttamaan takajalat korokkeelle, jolloin se joutuu peruuttamaan ns. "ylämäkeen" ja nostellessaan jalkoja korokkeelle (tai laatikon sisään) se pysyy kunnolla seisomassa, eikä peruuta takamus puoli-istuvassa asennossa.

Pari minuuttia oli vielä tehokasta aikaa jäljellä, joten näytin meidän kaukot, jotta saadaan niihin vielä pari oleellisinta huomiota treenieväiksi jatkoon. Sanoi, että Huldalla on niin valtavan nopea maahanmeno, että kun vaihtojen tulisi olla mahdollisimman tasalaatuiset vauhdiltaan (varsinkin ylemmissä luokissa), että siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo nyt miten saa istumaan nousun yhtä nopeaksi. Ei se nytkään hidas tai huono ole, mutta ei kuitenkaan niin ponnahtava, kuin mitä maahanmeno on. Ehdotti kosketuskeppiä, jotta koiran opettaisi ponnahtamaan siihen. Hulda osaa jonkinlaisen kämmenkosketuksen, sitä voisi yrittää hyödyntää, mutta ei toki toimi kovin kaukaa. Lisäksi voisi tehdä jumppamielessä "istu-istu" vaihtoja, jossa sellaisesta perusistumisesta koiran pitää vielä ponnahtaa vähän ryhdikkäämmäksi.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Maanantain ja keskiviikon treeniraportti, joka on niin pitkä, ettei sitä kukaan jaksa lukea

Maanantain treenit (TOKO)

Maanantaina käytiin treenailemassa kevyesti tokoa. Olin ajatellut, että lauantain tokokokeen jälkeen saattaisi olla tarvetta virettä nostavalle treenille, jossa tulee paljon palkkaa. Ensimmäiseen kohtaan ei todellakaan ollut tarvetta, mutta paljon palkkaa tuli kyllä ihanan vinkupallon heittelyn merkeissä.

Ensimmäisellä kierroksella meillä oli häiriökoira kentän laidalla paikkamakuussa. Hulda oli ihan pähkinöinä, koska esim merkin kierto. Sillain lennosta se kiertää sitä vauhdilla jo vaikka 15 metristä, mutta sivulta lähetettynä en ole niin pitkää matkaa vielä kokeillut. Minkäänlaista loppuperusaentoa en ole liikkeeseen vielä yhdistänyt, enkä aio yhdistääkään ennenkuin saan uuden sivulle palaamisen opetettua. 

Sitä uutta sivulletuloa harjoiteltiin nyt oikeastaan ekaa kertaa kunnolla. Hulda hengasi tuossa mun etuvasemmalla, ja siitä astuin pari askelta sanoen seuraamiskäskyn. Sillä hetkellä kun Hulda tavoitti mut ja oli oikeassa kohdassa, pysähdyin jolloin Hulda istuu perusasentoon. Tästä sitten lähdetään muuttamaan pikkuhiljaa Huldan sijaintia muhun nähden enemmän suoraan edestä tulevaksi, sekä aikanaan häivytetään omaa liikkumista niin, että Hulda osaa tulla sivulle vaikken liiku. Tällä hetkellä sitä liikkumista tässä harjoituksessa on se askel tai kaksi, riippuen vähän siitä missä kohdassa Hulda tarkalleen ottaen on kun aloitan liikkeen.

Toisella kierroksella tein oikeastaan enää vain pari vauhtiluoksetuloa palkaten lelulla nyt "uudelle puolelle" uutta sivulletuloa silmällä pitäen. Pari merkin kiertoa tehtiin vielä myös, koska se nyt vaan oli niin Huldalle mieluista. Sen jälkeen leikittiin hetki vielä vinkupallolla, ja sain kyllä olla äärimmäisen tyytyväinen Huldan asenteeseen ja tekemiseen.




Keskiviikon treenit (TOKO/AGI)

Tänään olin varannut hallivuoron, ja aamupäivällä ajeltiin siis Loimaalle. Aloitin seuraamistreenillä, ja käytin nyt sitä lelua palkkana, kun Hulda on viimeaikoina tykännyt siitä enemmän kuin ruuasta. Tehtiin "lentäviä lähtöjä" seuruuseen, eli ilman alkuperusasentoa. Tavoitteena oli saada ennenkaikkea hyvä vire seuruuseen, joten pistin Tsekkiläisen emoji -vinkupallon (joka saatiin tuliaisiksi agilityn MM-kisoista, ja on muuten ollut hurjan tykätty!) kainaloon ja pistelin menemään. Pari kertaa tein hyväksi havaittua juoksuun lähtöä nopeasti parin seuruuaskeleen jälkeen, mutta tehtiin myös ihan normivauhdilla ja harjoiteltiin myös käännöksiä. Tuota lelu kainalossa seuruuta ei olla juurikaan tehty, ja huomasin, että saksalainen täyskäännös ei oikein tahtonut onnistua niin. Lelu missä tahansa muualla, niin onnistui käännöskin hyvin. Vaikka muuten lelu kainalossa toimi hyvin, niin pitää muistaa ettei tee sillätavalla välttämättä täyskäännöksiä. Seuraamisten jälkeen harjoiteltiin hieman myös uutta sivulletuloa sekä otettiin muutama toisto merkin kiertoa.
Ilokseni bongasin hallilta ruutunauhat tötsineen. Ruudun ottaminen mukaan treeneihin on tässä ollut tarkoituksena, mutta omat ruutunauhat toistaiseksi puuttuvat (toivoin niitä juuri tänään joulupukilta). Laitoin ruutuun muovisen purkin kannen alustaksi/merkiksi, ja siihen nakkia päälle. Käytiin aluksi Huldan kanssa viemässä nakki ruutuun ja sitten tulin muutaman metrin päähän lähettämään Huldan ruutuun. Kun nakki oli syöty, hihkaisin odota ja heti kun Hulda seisahtui heitin sille vinkulelua.

Ruutuunlähetyksen etäisyys oli 5-7 metriä. Välillä jätin Huldan istumaan ja odottamaan kun vein nakin alustalle. Lopulta Huldaa ei kuitenkaan koko nakki kiinnostanut, vaan se kirmasi ruutuun ja jäi odotamaan lelua. Purkin kansi nakkeineen oli sille silti melko selkeästi jonkinlainen merkki johon asettua, vaikkei se nakki siinä aina jaksanut kiinnostaakaan. Lelun täytyy siis olla tosi hieno ja tärkeä, jos ahne koira ei välitä nakista!!! Otin vähän videotakin ruututreenistä. Aika hienosti, vaikka itse sanonkin. Hulda kun kuitenkaan ei juuri ole ruutua tehnyt. Joskus mukulana yli vuosi takaperin on kait muutama ruutuun lähetys ruualle tehty.

Ruutuun lähetys, osa 1


Ruutuun lähetys, osa 2
Nimim. Olemmää ennenki heittäny...


Hulda sai tokoilujen jälkeen vähän pidemmän tauon, ja rakentelin pientä rataa. Siinä samalla pohdiskelin mitä ihmettä tekisin keinun kanssa. Tai sitä olen pohdiskellut jo tovin. Se alkoi sujua jo jossain kohti, kunnes etenin liian nopeasti ja keinun liike alkoi taas hirvittää Huldaa. Edes tehtävän helpottaminen ei tahtonut auttaa, joten ollaan nyt pidetty taukoa koko kapistuksesta. Päätin sitten kuitenkin yrittää keinua Huldan kanssa vähän eri tavalla. Laskin keinun matalimpaan asentoon mihin sen saa. laitoin keinun alkupään matalan pöydän päälle, jolloin kippausvaraa lattiasta jäi loppupäähän enää noin 5 cm. Koko keinu oli siis koko matkalta ns. "alamäkeen".

Siitä sitten Hulda pöydän kautta keinulle, ja palkkaus pallolla. Tämä oli Huldan mielestä lopulta jopa niin kivaa, että se alkoi omatoimisesti (!) mennä keinulle. Hulda oli siis mulla vapaana koko ajan. Rohkenin vaikeuttaa tehtävää hieman, ja laitoin metallisen vankan numerokyltin keinun alkupään alle, jolloin kippausvaraa tuli noin 10 cm maasta. Tässä toki Huldan piti hypätä suoraan keinulle koska pöytä puuttui, mutta keinu oli kaikkinensa niin matala, ettei tämä tuottanut Huldalle vaikeuksia. Alkupää oli ehkä 20 cm irti maasta tukevan metallikyltin varassa, ja loppupää sitten sen noin 10 cm irti maasta. Tähänkin Hulda oli menossa innoissaan itse, mutta selvästi tässä oli hivenen nähtävissä sellaista himmailua ja varovaisuutta keinun keskivaiheilla, että tässä korkeudessa aiotaan sitten olla just tasan niin kauan, että homma onnistuu ilman empimistä. Ja mielellään vielä vähän kauemminkin.



Se rata kun oli rakennettuna, niin sitäkin sitten piti mennä vielä tekemään, mutta aika nopeasti totesin Huldan olevan jo aika väsynyt, joten mentiin se vain kerran, joskin A piti ottaa sitten vielä loppuun pari kertaa ihan yksittäisenä esteenä, sillä Hulda hyppäsi railakkaasti alastulokontaktin yli, vaikka sillä on normalisti aika varma A:n alastulo. Ajattelin huolimattomuuden johtuvan väsymyksestä, oltiin tehty jo ihan tosi paljon juttuja vaikka taukojan oli reippaasti pidetty. Niinpä ihan reilusti autoin Huldaa tekemään oikein, ja sitten lopetettiin treenailut siihen.

Vaikka tämä näyttää aika simppelilta, niin siinä oli ihan kivoja tehtäviä, joihin osaan kyllä palataan vielä myöhemmin ilman, että koira on jo liian väsynyt keskittymään. Ensimmäisenä tietty putkella vähän erottelua, että mihin suuntaan rata jatkuu. Koska tänään ei juoskeminen oikein itseltä onnistunut, niin tuli ihan luonnostaan irtoamista tuonne 4-6 esteille. Kontakteilla toki omat kuvionsa ja 8-muurille takaakierto-persjättö. A:lle sitten tosiaan pari toistoa, jotta alastulon 2o2o onnistui.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Treenisuunnitelmia

Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kirjata vähän muistiin treenisuunnitelmia, kun on käyty pari koetta kokeilemassa tasontarkistusmielessä. Oikeastaan siitä ensimmäisestä kokeesta ei jäänyt käteen oikein muuta, kuin että valeraskaana ei kannata sen enempää treenata tokoa, kuin yrittää käydä kokeissakaan.

Ihan ensimmäinen sellainen yleinen esiin noussut huomio on se, että treeneihin pitää saada vaihtelevuutta, ja rutiineja pitää saada rikottua. Toisekseen palkattomuutta pitää tottakai treenata lisää, mutta se nyt oli selvyys jo ennen kokeitakin. Huldalla on helposti tapana tehdä asioita vähän "sinne päin", kun se hoksaa ettei palkkaa tule, tai se ei ole varma tuleeko sitä. Vire saattaa silti olla hyvä, ja se tekee ihan reippaasti, mutta perusasennot valahtaa vinoiksi ja sellainen viimeistely puuttuu muutenkin tekemisestä.



Seuraaminen
Tässä nyt on sellainen mietinnän paikka, kun kovasti tahtoisin seuraamispaikan noin 10cm edemmäksi, mutta en millään jaksaisi alkaa opettamaan koko touhua alusta. Vaihtoehtona tietenkin on itse sopeutua siihen, että musta kokoajan tuntuu että koira jää jälkeen. Mutta kun olen asian kanssa epävarma, niin se ei tietenkään edesauta aikaansaamaan mitään varmaa ja hienoa seuraamista...

Lisäksi seuraamiseen pitäisi keksiä jokin vihjesana, joka edeltää aina seuraamista, oli sitten koe tai treeni. Siitä voisi olla hyötyä kasvattamaan Huldan itseluottamusta omaan tekemiseensä, kun se tietäisi, että nyt ei tule jääviä liikkeitä, vaan voi ja kannattaa vaan reippaasti tulla mukana.

Jo hyväksi havaittu ja rutiineja rikkova keino varsinkin ennakoinnin torjumiseen on lähteä liikkeelle, ja jo parin askeleen päästä uuden seuraamiskäskyn myötä laittaa juoksuksi. Näin Hulda odottaa ennemminkin reippaampaa askellajia, eikä jätätä liikkeestä maahanmenon toivossa.

Liikkeestä maahanmeno
Tässä sitten saakin olla tarkkana, ettei tule pyydettyä (=päästettyä) Huldaa maahan ikinä yhtään jätättävästä seuraamisesta. Huldan mielestä maahanmeno on nimittäin niin kiva, että se ennakoi sitä jätättämällä seuraamisessa. Tähänkin mietinnässä vihjesana ennen liikkeen alkua erottelemaan jäävät seuraamisliikkeestä. Lisäksi uusia treenitapoja on mietinnässä, tai ainakin ettei liikkeen harjoittelua aina aloiteta samalla tavalla - olkoonkin, että paljon tulee liikkeitä treenattua nimenomaan osissa, eikä niinkään kokonaisina. Valmistelevia osuuksia nykyistä pidemmäksi, jääviin vaikka heti suoraan luoksetulosta, jne

Luoksetulo
Mua ihan todella hotsittaisi opettaa tähän sivulletulo uudelleen suoraan sivulle. Uutena temppuna, uudella käskyllä tottakai. Muuten sitten tämäkin liike kaipaa myös uusia ideoita, ja myös kivoja vauhtiluoksetuloja aiempaa enemmän.

Perusasento
Luoksetuloon suoraan sivulle liittyy tietenkin oleellisesti se, että Hulda osaa tulla ylipäätään kiepsahtamalla sivulle. Ajattelin hyödyntää seuraamiskäskyä (Liki!) sivulle opettamiseen, ja luoksetulossa käsky voisi sitten olla HuldaLiki! Nythän Hulda osaa tämän käsimerkillä, mutta en ole ikinä liittänyt siihen mitään käskyä.

Noutoesineen pitäminen
Tämä liike oli niin työn ja tuskan takana saada onnistumaan mitenkään päin (ja nyt kahdessa kokeessa liikkeestä 10), etten uskalla alkaa tämän kanssa kovasti mitään säätämään. Toki Hulda voisi olla innokkaampi ja itse aktiivisempi ottamaan kapulan, vaikkakin se ihan mielellään sen ottaa kun kerran annetaan. Kapulan nostelua voisi toki treenata ja noin muuten sitten välillä "tavallista" kapulan pitoa varsinkin Huldan mielissään-olemis-hetkinä.

Kaukokäskyt
Varsinkin istumaan nousuun treeniä myös lähempää ja siitä se ponnahtava ja innokas istumaan nousu pikkuhiljaa myös pidemmälle matkalla. Istumaan nousu ihan hyvin on kokeessa onnistunut kahdesta metristä, mutta jos nyt en vahvista ja viilaa istumaan nousua paremmaksi, niin pidemmällä matkalla tullee sitten aikanaan ongelmia, arvaan mä.

Estehyppy
Tässä ei varmaan paljoa mikään eroa luoksetulon kanssa, se este siinä välissä kun ei ole ollut missään kohtaa Huldalle mikään ongelma. Vauhtia, intoa ja uusi sivulletulo, kiitos.

Paikkamakuu
Paikkamakuun aikaa on toki treeneissä hyvä vaihdella, ja pikkuhiljaa myös alkaa pidentämään, vaikkei siinä yleensä ole ollutkaan ongelmaa (poislukien nuo valeraskausajan ihmeellisyydet). Isompi treenin aihe on sivulla makaaminen pidempiä aikoja. Sama koskee myös istumista, vaikka se varmemmilla kantimilla onkin. Nähtäväksi myös jää oliko se "nousen sivulla istumaan enkä mene enää ikinä maahan" jokin valeraskausajan oikku, vai tuleeko sitä vielä jossain kohti uudelleen tapahtumaan. Eihän sitä uskoisi, että tuollainen voisi olla kiinni valeraskaudesta, mutta siitä tuntui olevan kiinni aika moni muukin hyvin outo asia, joten en ihmettelisi edes...

*** *** ***

Siinäpä nyt varmaan isoimmat huomiot mitä äkkiseltään tulee mieleen. Rutiineja rikkomaan ja vaihtelua tuomaan olisi tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin taas pitkästä aikaa merkin kiertoa ja ihan uutena aloittaa ruudun opettaminen. :)



lauantai 14. lokakuuta 2017

Tokokoe ja pentuonnea

Tänään on hyvä päivä. :) Olin aika jännittyneissä fiiliksissä ennen koetta (ja siis kyllä vielä kokeessakin) edellisen täysin mönkään menneen "valeraskauskokeen" jäljiltä. Tänään kuitenkin kaikki oli toisin. Joo, olkoonkin että liikkeiden loput ja muu tekninen hienosäätö rönsyili aika reippaasti, mutta mikä kaikista tärkeintä: Hulda oli iloinen läpi koko kokeen!


Paikkamakuussa Hulda oli levollisesti ja varmasti, lopun perusasentoon 2 käskyä. 9

Seuraamisessa Hulda lähti todella hyvin liikkeelle. Kuitenkin kun seuraaminen eteni viimeiseen kolmasosaan, oltiin hallin aivan takaosassa ja Hulda oli sitä mieltä, että täältä hän ei ole vielä päässyt katsomaan, ja se haisteli ja tutkaili ja tuli jossain siinä huudeilla, mutta sitä loppua ei kyllä oikein seuraamiseksi voi luonnehtia... Vahvan alun takia kuitenkin 6

Liikkeestä maahanmenossa Hulda oli jo saanut paikat tutkituksi ja se jatkoi hommia ihan hyvällä mielellä. Lievää ennakointia tulevasta maahanmenosta, mutta pysyi kuitenkin mukana seuruussa. Meni hienosti ja nopeasti maahan, mutta kun palasin Huldan viereen, se pomppasi seisaalleen. 8

Luoksetulossa Hulda teki todella hyvällä vireellä. Vähän piti vielä katsella maisemia, ja mun kiertäminen tapahtui vähän toivottua laajemmassa kaaressa, ja perusasentokin oli inan vino. Mutta Huldan silmät loisti, että "Vähänkö olin hyvä!". 9

Noutoesineen pitäminen. Ei seliteltävää. 10

Kaukot. Kaksi käskyä loppuperusasentoon. 8

Estehypyssä Hulda tuli vasta toisella käskyllä, eikä istunut perusasentoon ollenkaan. Tuli kyllä seisoskelemaan siihen huudeille. 6

Kokonaisvaikutus. Tuomari kehui, että hiljaista (oletti kai porokoiran sitten kokoajan haukkuapaukuttavan?) ja innokasta työskentelyä, mutta viimeistely kaipaa vielä töitä. "Vaikka niinhän se kaikilla", tuumasi siihen vielä päälle. Tässä mun mielestä näkyi se Huldan hyvä mieli ja meillä oli mukavaa yhdessä. 10

Ykköstulos 165 pistettä, ja sijoituskaan ei ollut pöllömpi 5/14

Mutta eihän se riemu tähän loppunut, saanko nimittäin esitellä meidän aamulla syntyneen uunituoreen perheenjäsenen: Pikku-Regina

(C) Kaisa Hurme