maanantai 28. tammikuuta 2019

Musta vaaleanpunaisin merkein

Hulda kävi tänään (nielu)tulehduskontrollissa. Nielu näytti jo täysin siistiltä, ja siinä verikoetuloksia odotellessa pääsin tekemään Huldalle hammaskivenpoistoa. Puhdistus itsessään sujui hyvin, mutta onnistuin vaaleanpunaista kiillotustahnaa laappimaan mm. koirani kylkeen... Melko näppärää!

Verikokeissa kuitenkin sitten vielä näkyi, että tulehdus edelleen muhii jossakin. Kortisonia on vielä alkuperäisenkin ohjeen mukaan jäljellä 9 vrk, se jatkuu suunnitelman mukaan. Antibiootti kuitenkin olisi nyt loppunut, joten sitä jatkettiin vielä viikolla, ja kontrolloidaan verikokeet sitten viikon kuluttua uudestaan.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ihanat kepit! (Ja ohjurit)

Käytiin eilen uudestaan hallilla Reginan kanssa. Mietin miten se mahtaa innostua kahtena päivänä peräkkäin treenailusta, mutta hyvin innostui. Aloitettiin taas pienellä radanpätkällä, mutta se oli äkkiä tehty, kun Reginan kanssa on ihan turha puuduttaa sitä niillä samoilla pätkillä, jos se jo kerta ekalla kerralla tekee hyvin.


Tehtiin siis tasan kolme toistoa. Ensin esteet 1-3, sitten 4-6 ja lopuksi koko radanpätkä alusta loppuun. Jos muuten haluaisi Reginasta vauhdikasta agividota, niin kannattaisi nämä ihan ensimmäiset toistot videoida. No, ei tullut videoitua.

Totesin myös, että on ehdottomasti parempi viedä Regina joka pieneksikin tauoksi autoon, sillä jos sen sitoo seinän pylvääseen odottamaan, se väsyttää itseään haistelemalla sitä puolen metrin lattiaplänttiä mihin ylttyy.



Seuraavaksi kaivoin hallin seinustalta renkaan, tutkailin keppivalikoimaa (ja innostuin kun rekvisiittiia on sitten joka lähtöön, senkun valkkaa millä tyylillä haluaa opettaa) ja laitoin valmiiksi siivekkeet puomin alastulolle 2o2o-harjoittelua varten.

Regina tuli halliin samalla innolla kuin ekallakin kerralla. Aloitettiin toinen kierros renkaalla. Tämä oli nyt Reginalle kolmas erilainen rengas joita se on ikinä nähnyt, ja annoin sen tuumailla asiaa hetken. Se tovin katseli rengasta ja loikkasi siitä sitten läpi, kuin olisi aina sitä tehty. Tehtiin tarjoamalla jokunen toisto, mutta kun ongelmia ei ollut, en viitsinyt tässäkään jäädä Reginaa tympäännyttämään.

Kepeiksi olin valinnut vinokepit ohjureilla. Se oli alkuun just niin sujuvaa kuin se on koiran kanssa, jonka mielestä ohjurit on hypättäviä esteitä, mutta nopeasti Regina pääsi jutun juonesta kiinni. Itseasiassa niin hyvin, että vaikka se ei vielä järin nopea ollut, mun piti lopulta siirtää kepit pois olemasta, jotta Regina malttoi tehdä mitään muuta. On se hyvä, että se jossakin asiassa kestää toistoja!


2o2o harjoittelu sujui hyvin, ja Regina on jo vähän päässyt siinäkin ideasta kiinni, Muutama kerta onnistui jopa jo niin, ettei mun tarvinnut himmata hihnasta. Oikea paikka löytyi joka kerta ongelmitta.

Regina kävi taas pienen hetken autossa, mutta palattiin tekemään vielä pari tarjoamisjuttua, jossa palkkasin Reginaa sen tarjottua minkä tahansa esteen, ja päätettii homma tähän loppurallatteluun:


Mitä tulee Reginan kyllästymiseen palkkaleluihin ja nameihin, eilen käytettiin neljää erilaista palkkaa: Rapisevaa oravapehmoa, pesupalloa, lihapullia ja vanutäytteistä palloa. Näillä motivaatio kyllä säilyikin hyvänä koko treenin alusta loppuun!



perjantai 25. tammikuuta 2019

Seuran vaihto

Oli aika vaihtaa seuraa, kun edellinen lätkäisi kesken maksetun kuukauden treenikiellon halliin, ja vieläpä niin epätasa-arvoisesti, että osa porukasta saa treenata. Koulutusohjaajat siis saavat kuulemma treenata, vaikka ovat vapaaehtoistyötä tekeviä jäseniä, eli samalla viivalla muiden jäsenten kanssa. Siihen kun lisätään vielä hallituksen tapa hoitaa asioita, kun mihinkään jäsenistön huoliin ei vastata, vaikka useampi niistä asioista kysyy, niin päätin että voi päästä helpommallakin.

Niinpä maksoin jäsenmaksun ja treenimaksun Äetsän seudun koirakerhoon pari päivää sitten, eilen sain jo halliin avaimen, ja tänään käytiin Reginan kanssa katsomassa mestat. Hulda ei vielä päässyt mukaan kun on antibiootti- ja kortisonikuurilla, ja kun se näki treenikassin pakattavan, se nosti melko mekkalan tajutessaan että joutuu jäämään kotiin.

Reginan kanssa oli tavoite saada ylipäätään jotain aikaiseksi vieraassa hallissa, ja siinä kyllä onnistuttiin. Saatiin muutama oikeinkin hyvä pätkä aikaan, joskin Regina nopeasti kyllästyy jos harjoitukset alkaa yhtään samasta kohdasta, vaikka harjoituksen jatko menisikin eri tavalla. Pitää siis iskostaa omaan päähän, että:
  • Vaihtelevuutta treeniin
  • Ei ahnehdita, vaan tehdään sopivan vähän
  • Hinkataan vaikka koko talvikausi ihan pelkkää motivaatiota ja vauhtia, tekniset jutut ehtii oppia myöhemminkin
ÄSKK:n hallissa on suurimman osan viikkoa valmis rata rakennettuna. Tänään tehtiin siitä alkuosaa, ja se näytti kutakuinkin tältä.



Tätäkin tein siis monessa, ihan lyhyessä pätkässä, ja lopuksi sitten kakkosesteeltä alkaen loppuun asti.



maanantai 21. tammikuuta 2019

Lumbosakraalistenoosi?

Hulda on ajoittain ontunut toista takajalkaa, ja syytä tähän on metsästetty tässä hyvä tovi. Oma eläinlääkäri lähetti meitä eteenpäin tutkimuksiin ja mentiin neurologille, mutta mitään kovin selkeää syytä ei sielläkään selvinnyt. Viime viikolla mentiin sitten vielä käymään Timo Talvion vastaanotolla Helsingissä, ja vihdoin oireiden syy selvisi.

"Ahdas ristiluukanava, joka ahtautuu ojennuksessa nikamien välisen liikkeen seurauksena lisää.". Eli suomeksi selkärangan rakenne ahtauttaa selkäydintä, ja takajalkojen ojennuksessa ahtautuu vielä lisää, jonka seurauksena hermot puistuvat. EMG tutkimuksessa kaikki oli normaalia, joten mitään jatkuvaa puristustilaa ei onneksi ole, vaan hermot toimivat normaalisti. Googlettamalla ristiluukanavan ahtauma vaivalle löytyy virallisemmin nimeksi lumbosakraalistenoosi, ja oirekuvakin täsmää Huldaan. 

Hulda onneksi pärjää normaalissa arjessa ja lenkeillä kipulääkityksellä, mutta agility ja muut rajummat harrastukset jää nyt meidän osalta lopullisesti tähän. Mutta onneksi Hulda on taitava toko- ja jälkikoira, niin saadaan kuitenkin meidän molempien mielenvirkistykseksi harrastella yhdessä. Tosin taitaa olla mahdoton haave päästä enää koskaan kisakentille lääkityksen takia, joten harrastellaan sitten omaksi mielenvirkistykseksi, ja koska Huldan kanssa harrastaminen on vain niin ihanaa.

Siinä ohessa sitten löytyi melko raju nielurisatulehdus (! WTF !), johon nyt popsitaan antibiootit (Kesium) ja kortisonit (Medrol vet). Jopa tällainen maallikko näki, kun rauhoitetun Huldan nieluun pyydettiin kurkkaamaan, että huppistakeikkaa. Eikä niin mitään oireilua ole ollut... Ja ne jotka mut tuntee, tietää että mä huomaan yleensä pienimmätkin asiat. Mutta pääasia, että tämäkin nyt löytyi ja hoidetaan. Käydään verikokeet ja nielu kontrolloimassa omalla klinikalla ab kuurin loppupuolella.


Ja täytyy nyt siis sanoa, etten tällä hetkellä tiedä onko tuo lumbosakraalitenoosi synnynnäinen juttu, vai tapaturman aiheuttama. Internetti kertoo, että voi olla kumpaa tahansa. Alkoi nimittäin nuo oireet aivan yhtäkkiä ja todella rajusti sen jälkeen, kun koirat oli keskenään olleet pihalla. Alkoi siis ihan parissa tunnissa ja alussa Hulda oli hurjan kivulias ja täysin kolmijalkainen (varsinkin makuulta liikkellellähdöissä). Vai onko selässä ollut jotakin lievää piilevää alttiutta tähän, jonka mahdollinen tapaturma toi esiin? Minkäänlaisia selkäoireita ei kuitenkaan ole ikinä aiemmin ollut.


Ja vähän niinkuin omaan muistiin, tämän hetken lääkitys siis näyttää tältä:
  • Medrol vet 4mg, 2 tbl aamuisin 10 vrk, jonka jälkeen 1 tbl aamuisin 10 vrk
  • Kesium 400mg/100mg, ½ tbl aamuin illoin 12 vrk
  • Tramal 50mg aamuin illoin
  • Gabapentin 150mg aamuin illoin
  • Pepcid
  • Antepsin
  • Cartrophen, 4 injektiota viikon välein
Normaalistihan Huldalle menee kipulääkkeeksi Previcox, mutta vatsa ei kestä tulehduskipulääkettä kortisonin ja antibiootin kanssa, joten noiden kuurien ajan kipulääkkeenä Tramal.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Agit ja tokot

REGINA

2o2o sujui kokolailla hyvin, pari kertaa Regina jäi seisomaan kokonaan puomille, eli paikka on vielä luonnollisestikin hakusessa, mutta kyllä se siitä. Kotona on harjoiteltu takajalkoja laatikon päälle, ja se alkaa jo sujua.

Viime kerralla tehty kahden hypyn harjoitus sujui hyvin, mutta pitää muistaa, ettei Regina kestä kovin paljoa toistoja. Vähän kuitenkin pääsin lisäämään esteiden välimatkaa toisiinsa nähden. Palkkaaminen on haastavaa, kun Regina saattaa yhtäkkiä tympääntyä yhteen leluun. Nyt meillä oli ihan uusi tarralla kiinnittyvä "namimuna", mutta Regina kyllästyi siihenkin nopeasti, vaikka osaa jo avata sen hyvin.


Lisäksi tehtiin viime kerralla harjoiteltua kääntymisharjoitusta muutama toisto. Vauhti alkoi olla hukassa, mutta kääntymisen idea kyllä alkaa Reginalle hahmottua hyvin. Loppuun halusin vähän vauhtia, joten tehtiin loppusuoraa. Kun minä pistelen tosissani tossua toisen eteen, niin sitten Reginastakin löytyy vauhtia. Kun sitä vielä kannustaa loppusuoralla etenemään, se kyllä irtoaa, eikä jää mua odottelemaan tai katsele taakseen. Loppusuoraharjoitus siis sujui todella hyvin! 


Viimeiseksi tutustuttiin muuriin. Se taisi olla max. 30cm korkea, mutta eipä siinä ollut mitään ihmeellistä Reginalle, vaikka taidettiin ensimmäistä kertaa sitä tehdä. Kun muuri oli pala kakkua, tehtiin sitäkin niin että itse oikein juoksen, jolloin taas löytyi Reginasta vauhtia. Loppuun vielä maleksin ympäri hallia ja palkkasin Reginaa aina kun se tarjosi jonkin esteen. Tarjolla oli hyppyjä, putki ja se muuri. Innokkaasi Regina kyllä tarjoaa kaikkea. Ei vauhdilla, koska mä käveleksin, mutta silti selvästi tosi mielellään tekee tarjoamista.

HULDA

Liikkeestä maahanmenot alkavat olla entisellä, hyvällä mallilla. Joskin entisellä mallilla myös siinä mielessä, että Hulda alkoi ennakoida niitä. Sain sen kuitenkin hyvin irti siitä ennakoinnista ja tehtiin pitkääkin seuraamista ennen maahanmenoa, sekä juoksuun lähtöjä juuri silloin, kun ajattelin Huldan mahdollisesti ennakoivan.



Luoksetuloissa loppuperusasento alkaa pikkuhiljaa loksahtaa kohdilleen, mutta hypyissä on kyllä vielä tekemistä sen asian kanssa. Ilman apuja Hulda jää tosi kauas ja vinoon. Ei sekään mikään mahdoton talkoo ole, mutta vaatii vähän huomiota kyllä. Hyppyä on tullut tehtyä niin vähän, kun ei oikein missään treenikentällä ole ollut sellaista. Kotipihassahan olis ollut mahdollista treenata, mutta... Ihan itseään saa syyttää saamattomuudesta. Mutta vauhti alkaa olla jo kohdillaan! Vielä pari treenikertaa sitten Hulda oli aika hidas, ja sitä asiaa on työstetty.


Treenilistalla oli vielä noutokapulan pito, mutta en ollut muistanut ottaa ensimmäistäkään kapulaa mukaan. Hallilta onneksi löytyi kapuloita, mutta mietin onkohan jonkun muun kuolaama kapula Huldalle miten vaikea. Se kun on aika tarkka tällaisista asioista. Prinsessa. Kapulan pito onnistui hyvin, sain jo koskea kapulaan iman että Hulda sitä heti sylkäisee pois, mutta tosi höllä ja vetelä se ote on helposti siinä kohtaa. Mutta treeniä, treeniä. Tämäkin on kuitenkin jo edennyt hyvin, joten kai siitä joskus valmista tulee. Silloin kun en koske kapulaan, ote on kuitenkin hyvä.

Tuli myös huomattua, että taitaa olla parempi suosiolla tehdä kapulan pitokin sivulla, kun siihen Hulda alkaa tosi helposti punkea, vaikka yrittäisi tehdä edessä. Onnistui kapula suussa myös näemmä maahan - istu vaihdot sivulla. 

tiistai 8. tammikuuta 2019

Reginan ohjattu agi, ja Huldan häiriötokot

Eilen palattiin Reginan kanssa ohjattujen agilitytreenien pariin, kun kysyin Mirva Komulaista pitämään meille agiyksäreitä. Mirvan koulutuksissa käytiin vuosi sitten Huldan kanssa, ja silloin myös aloiteltiin Reginan kanssa "agivartit", eli noin 10min mittaiset pentuagilityopinnot Reginan ollessa ihan taapero. Nythän meillä onkin sitten mennyt koko kesä ilman ensimmäistäkään agilityestettä, tai siihen tähtäävää harjoitusta.

Häiriötä saatiin niin Huldan tokoharjoituksiin, kuin Reginan agilityynkin, sillä aksavuorojen ajan ihana kolmikuinen harjakoiranpentu Frank napotti Mirvan sylissä. Regina kävi sitä aluksi toki kurkkaamassa, mutta malttoi hienosti keskittyä harjoituksiin!

REGINA

Harjoitus 1

Harjoitus 1

Ensin tehtiin harjoitusta, jossa koira lähetetään kaukaa pimeästä kulmasta putkeen (tai ei meidän pitänyt sitä alunperin tehdä, mutta kun se onnistui ongelmitta, niin saatiin sujuva lähtö hypyille), ja sen jälkeen koira lähetettiin kakkoshypyn kautta hypylle 3 pysyen itse suunnilleen kuvan osoittamassa kohdassa. Aluksi hypyt olivat lähes kiinni toisissaan, jolloin koiran ei ole mahdollisuuttakaan päästä niiden välistä, mutta toisto toistolta hyppyjen etäisyyttä kasvatetaan. Melko pian tultiin kuitenkin tilanteeseen, jossa Regina ei enää irronnut toiselle hypylle ilman mun lisäapuja. Se on tokikin ihan ymmärrettävää ensimmäisellä kerralla, mutta harjoitusta pitää helpottaa sen verran, että onnistumisia saadaan, ja ajan kanssa sitten päästään pidempäänkin esteväliin ilman oikomista.

Harjoitus tehtiin myös toisin päin, putken suuta vain käännettiin hieman toiseen suuntaan.

Rengas

Kerroin Reginan aiemmasta törmäyksestä renkaalla ja siitä alkaneesta arastelusta rengasta kohtaan, joten katsottiin miten se lähtee sujumaan. Ja nythän siinä ei sitten enää ollut mitään ongelmaa! Ollaan tehty pari kertaa kotirenkaalla, jota kohtaan kammoa ei ole missään vaiheessa ollut, ja niinhän Regina ihan vain odottamalla lopulta tarjosi renkaan alun empimisestä huolimatta!

Nostettiin Rengas maxikorkeuteen, jota Regina ei ole tainnut ikinä tehdä. Kotona jonkin verran korkeampaa kuin hallin matalampi säätö, mutta ei ihan täysikorkeaa kuitenkaan. Hämmästyttävintä oli se, että vaikka Regina taas empi ja arpoi, se ei yrittänytkään tulla mistään väärästä välistä tai alta! Se on joko renkaan läpi, tai ei mistään. Ja siitähän se sitten ponkaisi, taas ihan vaan tarjoamista odottamalla ja jokaisesta pienestäkin yrittämisen harkitsemisesta kehumalla.

Harjoitus 2

Harjoitus 2
Tauon jälkeen jatkettiin. Toinen "rata"harjoitus oli valssilla kääntäminen. Tätä tehtiin myös molempiin suuntiin. Reginalla oli tainnut jo muutama aivosolu nyrjähtää, sillä se oli einen hitaahko. Tai sitten se vielä vain reagoi niin voimakkaasti mun vauhdin tippumiseen himmaamalla myös itse. Tai sitten vaan mun rytmittämiset on ihan pielessä (ja onkin), sillä rytmittäminen on yhtä helppoa kuin potkukelkalla hiihtäminen. Joka tapauksessa Regina teki muuten ihan kuuliaisesti hommia, ja sillä oli jo ennen ponnistusta ajatus siitä että käännytään (jee, olin siis ajoissa!), ja se kokosi itsensä käännökseen. ...ja hyppyyn, mutta niistä 15cm rimoista varmaan pääsisi ilman ihmeempää kokoamistakin yli. Kaiveltiin agivarttien oppeja muistin sopukoista, ja käytin voimakkaasti kääntyvälle esteelle "kääntyy, kääntyy" kehoitusta, jota silloin pentuna opeteltiin.

2o2o

Viimeiseksi harjoiteltiin puomin alastulolla 2on2off kontaktia. Viime postauksessa kerroin harjoituksesta, jossa koira pysäytetään korkeassa vireessä, tai ainakin kun edessä olisi jotakin mitä se haluaa. Samaa tekniikkaa käytettiin puomilla. Koira kiepautetaan puomin alastulolle kahden ohjaavan apusiivekkeen väliin, himmataan pannasta kun etujalat on maassa (ekat kerran palkattiin suoraan tähän), ja kun on stopannut, vapautetaan edempänä olevalle namitargetille. Regina teki tosi hienosti, vaikka tämä oli eka kerta ikinä puomilla kun tätä tehdään.

Tähän liitetään nyt heti käsky ("Kiipee!"), ja pikkuhiljaa harjoituksen edetessä sitten vähennetään jarruapua pannasta koiran saatua ideasta kiinni. Mutta tässä sama homma kuin ihan tasamaalla pyöriessä: Jos liikkuu, joutuu uudelleen pyörähtämään "sakkokierrokselle", eikä pääsekään palkalle. Eikä muuten tarvittu yhtäkään sakkokierrosta! Hieno Regina! Tärkeää on myös muistaa vapauttaa koira palkalle suullisella käskyllä, ja vasta sen jälkeen liikkua itse, ettei koira opi vapautumaan ohajaajan liikkeestä!


HULDA

Hulda harjoitteli tokotouhuja Mirvan naksutellessa Frankille pupsijuttuja, ja saatiin paikkikseenkin kauan kaivattua häiriötä. Tai onhan sitä toisinaan ollut, mutta ihan liian harvoin. Palkkasin Huldaa kissan märkäruualla, ja kun toistamiseen poistuin Mirvan ja Frankin suuntaan jättäen Huldan makaamaan, meinasi Huldalle tulla hätä, että pentu varmasti syö loput ruuat. Ihan varmasti! Se aiheutti pientä halua piipata, mutta en olisi siitä huolissani. Huldalla ei ole tapana äännellä paikkamakuussa. Mietitään sitten, jos asia toistuu. Nytkään siitä ei paria pientä pihinää kummempaa kuulunut.

Luoksetuloja tein pitkästä aikaa etujalkatargetilla saadakseni Huldan loppuperusasentoon varmuutta, ja sitäkautta myös vauhtia loppuun asti, ilman että mun tarvii muuten Huldaa siinä auttaa. Pari toistoa alkuun targetilla toi hyvää varmuutta tekemiseen loppuihin toistoihin ilman targettiakin.

Seuraaminen ja käännökset olivat hyviä, joten en sitten jäänyt hinkkaamaan niitä sen enempää. Edellinen hallitreeni oli kestoltaan tosi pitkä siihen nähden mitä yleensä tehdään, joten halusin pitää treenit lyhyenä.

Kaukokäskyissä ei niin ikään ollut moitittavaa, joten en niitäkään montaa toistoa hinkannut. Nyt on paljon tullut vahvistettua jo ensimmäinen istumaan nousu, kun olen nimenomaan sitä halunnut vahvistaa, joten nyt tein pari toistoa väliin, jossa ensimmäisestä tulee vain kehuja, ja sitten tulee vielä joko maahanmeno, tai maahanmeno + uusi istumaan nousu. Näitä pitää muistaa nyt lisätä pikkuhiljaa, vaikkakin paljon vielä vahvistaa jo ensimmäistäkin istumaan nousua.

Hyvät ja onnistuneet treenit molemmilla koirilla!


lauantai 5. tammikuuta 2019

Pihatreenit ja aurinkoisen päivän ulkoilukuvia

Edellispäivänä hiipparoitiin auringonpaisteessa koirien kanssa, ja ulkoilutin pitkästä aikaa kameraa. Tämän postauksen kuvat siis siltä peltolenkiltä.

Mikä toi on?
Ootko sä jo unohtanut?
No joo, en kyllä heti muista koska olisin viimeksi nähnyt.
No sehän on tietenkin aurinko!

Tänään puolestaan tein lyhyet minitreenit pihassa molempien koirien kanssa. Lyhyet, mutta onnistuneet ja tehokkaat. Regina aloitti harjoittelemalla paikallaoloa korkeassa vireessä. Eli appari laittamaan maahan ruokakuppiin herkkuja, koiraa pannasta kiinni ja pyöräytetään kieppi itsen ympäri. Siitä seisautus, ja kun malttaa pikkuruisen hetken seisahtua aloilleen, vapautetaan kupille. Tätä on Reginalle tehty muutama kerta silloin kun se oli... mitä? Joku 10 viikkoinen! Kertaakaan ei liikahtanut ennen aikojaan, joten ei tarvittu kertaakaan "sakkokierrosta", eli uutta pyöräytystä ohjaajan ympärillä.


Toinen harjoitus oli haltuunotto katseen puolelle. Taas appari pitelemään koiraa, Itse vähän edemmäs kutsumaan koiraa samalla karkuun juosten lelu vasemmassa kädessä ja katse samaan suuntaan. Kun Regina oli tullut noin puolet matkasta, vaihdoin lelun oikeaan käteen ja katseen suunta vaihtui myös lelun puolelle. Appari oli myös vähän katsomassa miten Regina reagoi ohjauspuolen vaihtoon, ja hyvinhän se muutti linjaansa ohjauksen mukaan. Toki suurena apuna oli aluksi lelu, mutta pari viimeistä toistoa tehtiin ilman sitä, ja vasta perillä lelu tuli näkyviin. Harjoitus tehtiin tietenkin molempiin suuntiin, eli myös ohjauspuolen vaihtumista oikealta vasemmalle. Taitava Regina!



Huldalla puolestaan oli ohjelmassa kaukokäskyjä ja sivulla istumaan nousua. Hulda höyrysi sisällä mustasukkaisena, kun se näki ikkunasta Reginan saavan tehdä juttuja, joten se oli kertakaikkiaan valmiina hommiin kun sen vuoro tuli! Näistä ei itseasiassa ole kovin ihmeellistä kerrottavaa, sillä jopa sivulla maasta istumaan nousu sujui todella hyvin. Aluksi autoin reilusti, mutta viimeiset toistot tehtiin jo ilman mitään apuja, ja Hulda ihan ponkaisi istumaan! Myös kaukokäskyissä se oli unohtanut hallilla tapahtuneen karvareuhkan kammottavan viskelyn (kts. edellinen postaus), ja istumaan nousut oli ihan Huldan tason mukaista parhaimmistoa. Hieno Hulda!








perjantai 4. tammikuuta 2019

Huldan hallitokot

Huldan kanssa suunnattiin tänään kahdestaan hallille Reginan ollessa vielä juoksu"karanteenissa". (Ihan typerä sääntö muuten, ettei edes housut jalassa saa juoksuista viedä...). Tänään ei ollut mitkään erityisen hyvät treenit, jos ei nyt ihan susipaskatkaan. 

Kaukokäskyissä ajattelin vauhdittaa asiaa ihanalla karvalelulla, jonka Hulda siis kyllä hyvin näki mun kädessä, mutta palkatessani sillä Hulda pistikin silmät kiinni ja korvat linttaan, että helvetti kun mutsi viskelee mua asioilla! Heitin siis lelun Huldan taakse, eikä se halunnut koko karvareuhkaa tällä kertaa alkuunkaan, vaan pahoitti mielensä mokomasta vääräuskoisten leluista! Vinkulelu sen olla pitää, tai edes jotain ruokaa! Kaukokäskyt ei tämän jälkeen olleet mitään erityisen hyviä... Hyvä minä!

Olin suunnitellut tekeväni myös merkin kiertoa, mutta Huldalla lipsui hallin alustalla tassut niin kovasti, että ekalla yrityksellä se melkein kaatui kyljelleen, jonka jälkeen kierrot olivat tosi hitaita. Tietenkin, kuka sitä nyt kaatua haluaa? Ei siis tehty niitä sitä paria toistoa enempää.

Seuraavaksi jatkettiin seuraamisen liikkeellelähdöillä. Eli nami oikeassa kädessä vasempaan kainaloon, ja kun on puoli askelta tai askel edetty ja jos pää ei ole "dipannut", lentää palkka. Siitä sitten toistojen myötä häivytin palkka-apua, ja saatiin tosi hyviä liikkellelähtöjä aikaiseksi! Jes, vihdoinkin joku onnistui!

Pienen tauon jälkeen tehtiin hyppyä. Kokeilin ensin ihan kokonaisena liikkeenä missä mennään ja mihin pitää puuttua. Hulda hyppää hyvin ja varmasti, mutta vauhti hieman puuttui, vaikka ihan sillain tehtävään asennoitunut ja tarkkaavainen Hulda olikin. Lisäksi perusasento jäi helposti vinoon. 

Aloitin siis asenteen, innon ja vauhdin lisäämisellä. Heti kun Hulda käskyllä nytkähti, heitin lelun vasemmasta kädestäni itseni taakse. Pikkuhiljaa pidensin aikaa Huldan liikkelle lähtemisen ja lelun letämisen välillä. Siitä tein väliin yhden toiston, jossa pitikin tulla sivulle. Se sujui sitä hieman vinoa perusasentoa lukuunottamatta hyvällä pössiksellä, ja päätin hyppytreenin vielä yhteen toistoon, jossa taas lelu lentää. Vinoa perusasentoa pitää korjailla toisella kerralla.

Sitten oli ihan pakko saada tehdä seuraamista. Ai miten niin se on yksi mun lempiliikkeistä? Kun vaikkei mikään muu tallentuisi videolle, niin seuraamista löytyy aina! No, onhan tässä videossa vähän palkkaamistakin...
(Videoin mä vähän muutakin, mutta eipä sitä oikein ole mitään katsomista puolen askeleen liikkellelähdöissä. Lähinnä tutkailen niitä sitten itse löytyykö jotain korjattavaa mitä ei siinä tehdessä ole huomannut).



Paikkiksella jatkettiin kun oltiin hetki levätty. Jaksoin sitä puolitoista minuuttia makuuttaa, kunnes pitkästyin itse. :D Tarvittaisi paikkikavereita (tai muita häiriöitä), kun ei tuollainen ALO-luokan paikkis ole Huldalle yksinään mitenkään vaikea. Pitäisi alkaa opettaa myös paikkaistumista ja tietty aina voi pidentää aikaa ja matkaa ja mennä piiloon tai olla selin ja ja ja. Mutta ei tänään huvittanut. Tulipa vahvistettua yksi helppo ja simppeli lyhyt paikkis kunnon vinkupalloleikillä.

Lopuksi yritettiin sitten saada suoruutta perusasentoihin ihan tavallisilla luoksetuloilla. Tuosta läheltähän se tulee hyvin, jos otan sen perusasentoon vaikka ennen seuraamiseen tms. lähtöä. Luoksetulossakin vauhtia olisi saanut olla vähän enemmän. Pitää tehdä ihan kotipihassakin noita perusasentojen vahvisteluita eri matkoilta. Saattaa Huldan tuntien liittyä osittain vireeseen, mutta saatiin loppuun kivoja perusasentoja kun kunnolla hetsasin sitä riehakkaaksi. Matkakin oli tosin lyhyt.

Treenisuunnitelmassa luki vielä sivulla maasta istumaan nousut, mutta ne jätettiin väliin. Tässä oli jo niin paljon hommaa, varsinkin kun menin vielä seuraamistakin tekemään, joka ei suunnitelmassa ollut ollenkaan...