Lappalainen nakinnoutaja?

Tänään oltiin Huldan kanssa tokotreeneissä. Tsekattiin vähän missä jamassa on kotona treenatut hommat. Seuraaminen on hyvällä mallilla, sitä lähinnä vahvistellaan ja pidetään kivana juttuna. Sivulletuloja ei oikeastaan ole treeneissä ennen tehtykään, mutta ollaan niitä kotona harjoiteltu jonkin verran. Hulda teki hienosti ensin yhden toiston vähän autettuna, ja sen jälkeen jo kokonaan ilman apuja. Perusasento on tiivis, suora ja Hulda keskittyy ja tekee innokkaasti.

Seuraavaksi aloitetaan täyskäännöksen harjoittelu. Ensin ihan paikallaan koira sivulle, ja siitä kipakka käännös vasemmalle, jolloin koira hieman yllättyy ja tulee uudelleen takakautta kiertäen sivulle palkan toivossa, kun niitä takaakiertoja on vahvistettu paljon. Tai näin siinä kuviteltiin käyvän, mutta vaikka miten vauhdilla käännyin, niin Hulda yritti peruuttaa sivulla mukana! Hieman siis apuja Huldalle, eikä siihen ihan hirveän montaa toistoa tarvittu, kun se alkoi hoksata mikä on jutun juoni.

Mutta sitten se noutaminen... Tai siis edes noutokapulan pito. Kun ei, niin ei. Edes Shebat ei olleet niin hyvä superpalkka, että kapulasta olis tullut millään tavalla miellyttävä. Edes paras ruoka mitä maa päällään kantaa, ei ollut niin hyvä että se olisi voittanut kapulan inhottavuuden. Hulda juuri ja juuri avaa suutaan vapaaehtoisesti ja jotenkuten ottaa kapulan, mutta näyttää samalla siltä kuin kuolisi mielummin kuin olisi suorittamassa annettua tehtävää. Todettiin, että tätä on kokeiltu jo siinä määrin, eikä edistystä tapahdu, että on muutettava taktiikkaa.

Mietittiin mikä voisi olla sellainen esine, mitä Hulda mielellään pitäisi. Kerroin että yhtenä päivänä olin tehnyt sattumoisin pari "kapulan" pitoa puruluulla, kun Hulda mulle sellaisen toi. Puruluuta kokeilemaan ja kissanruokaa palkaksi. Taas törmättiin ongelmaan. Puruluu ei ole Huldalle mitään, kun se haluaa kissanruokaa, eikä mitään puruluuta. Puruluusta tulee yhtä tympeä kuin kapulasta. Puruluu oli aiemmin toiminut sen takia, kun ei ollut mitään parempaakaan tarjolla, eikä varsinaisesti edes oltu treenitilanteessa.

Todettiin, että pidettävän asian pitäisi olla nyt alkuun jokin sellainen, jonka sitten saa syödä. Se ei ole mikään tylsä juttu, josta sitten erikseen tulee jotain muuta palkaksi, vaan se on jotain, minkä saa sitten heti pistellä poskeensa hyvin tehdystä tempusta. Treeneistä kotiin ajellessa kävin sitten ostamassa ison kasan nakkeja ja pieniä rouhetikkuja, lähdetään niillä kokeilemaan mikä toimisi. Myös nameilla täytettävä patukka voisi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.