keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Takaakierrot työn alle

Aloin sitten tuumasta toimeen niiden takaakiertojen kanssa, jotka ihan todella kusivat viime treeneissä. Mulle ihannesuorituksen ei välttämättä tarvitse olla sellainen maailman-eniten-nopee bortsu-kelpi-mali sinkoilu, vaan riittää semmoinen porokoiraksi reipashenkinen, ja mitä kauempaa irtoaa kiertoon, niin sen parempi. Vaikka tottakai: Mitä enemmän on vauhtia, niin sitä parempi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että realistiset tavoitteet auttaa jaksamaan pitkäjänteistäkin opetusta. Tärkeintä on, että Hulda tietää mitä sen pitää tehdä, ja se haluaa tehdä sen. Jos se iloisesti kiertää semihyvää vauhtia, niin mä olen siihen ihan tyytyväinen. Ja mitä kauempaa se kiertää itsenäisesti, sitä vähemmän mulle tulee askelia, ja saatan ehtiä sijoittumaan radalla seuraaviin asemiin. 

(Mun polvelta terkkuja, se alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa sunnuntain jäljiltä, kunhan sitä ei koita laittaa vielä liian koukkuun. Kestää kuitenkin jo astua hyvin. Ja koska ei ole nyt mahdollisuutta kunnollisiin juoksulenkkareihin, niin piti tyytyä geelipohjallisiin ja toivoa että niissä kintut kestää harrastaa.)

Otin ihan videotakin meidän harjoittelusta. Tein neljä muutaman toiston pätkää, ja koska ensimmäiset toistot eivät tulleet videolle, niin tässä olis yritelmät nro 2 ja 4. Kyllä niissäkin jo eron huomaa, vaikka tekemistä toki vielä riittää.





Kiertämisten lisäksi on tehty vähän muutakin ja käytiin eilen jäljellä. Pelto oli eri, ruoka jäljellä oli eri (kuulemma Natural Menu ja Naturis fresh meat eivät ole muurahaisten suosiossa) ja Huldan asenne oli eri. Niin, eikä ollut niitä muurahaisia! Kyllä mä aika pitkälle taidan laittaa maanantain jäljen täydellisen epäonnistumisen niiden murkkujen syyksi. 

Sunnuntaille on suunnitteilla ihan kädestä pitäen jälkiopastusta ja se tuleekin tarpeeseen, kun mä en tiedä minkälainen jäljestäminen on riittävän tarkkaa. Musta tuntuu, että Hulda on alkanut vähän kiirehtiä jäljellä. Se pysyy kyllä jäljellä, mutta on ehkä aavistuksen aiempaa huolimattomampi. Onkohan nurmikko ollut kuitenkin jollain tavalla helpompi alusta kuin pelto? 


Kuvan (C) Kimmo Karvinen

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Photoshooting vol II ja muita harrastuksia

Hulda on puuhastellut valokuvamallin roolissa, jäljestyksen salojen parissa ja agilityn ihmeellisessä maailmassa. Jäljet on menneet pääasiassa varsin hyvin, mutta tämän aamun sähellys oli kyllä pohjanoteeraus. Liekö paikalle kiiruhtaneet muurahaiset olivat ongelman ydin. Oikein muutakaan järkevää selitystä en ole sille keksinyt, että Hulda tyystin iski hanksat naulaan kesken jäljen useampaan otteeseen. Se ei siis edes hukannut jälkeä, vaan kertakaikkiaan vain lopetti hommat kesken. Muilla pelloilla/nurmilla ei ole aiemmin ollut muurahaisia ollenkaan ja jäljet on sujuneet tosi hyvin. Jospa huomenna päästäisi taas murkuttomalle pellolle, niin katsotaan sujuuko kuten aiemmin.

Lauantaina Hulda kävi valokuvamallina ja oli tarkoitus ottaa erilaisia hyppykuvia. Kaikkia kuvia en ole vielä saanut nähtäväksi, mutta parin kuvan verran on tullut "maistiaisia", että millaisia otoksia on saatu aikaan. Tältä Huldan loikkimiset näyttää:

Kuvien (C) Kimmo Karvinen


Upeita! Vai mitä? :)

Eilen oltiin pitkästä aikaa Huittisten agilityssä, ja mun kipeytyi siitä polvi niin, ettei sillä ole tämän aamun (pilalle menneen muurahais)jäljen jälkeen tahtonut päästä enää etenemään. Hulda ei ollut ihan parhaimmillaan, se on ennenkin hidastellut jos esteet on kasattu siihen hetikohta kentän etureunaan, missä on isohkoa soraa pohjana. Pyysin, että seuraavalla kerralla jaksettaisi kantaa esteet keskemmälle kenttää, jossa on paljon tasaisempi alusta.

Treenien tärkein huomio taisi kuitenkin olla se, että takaakiertoja tarvitsee nyt treenata innokkaammiksi. Ne on jotenkin jäänyt erikseen opettamatta, ja niitä on vaan tehty siinä muun tekemisen ohessa. Jospa niihin saataisi vähän enemmän eloa paremmalla palkkaamisella.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Hallitreenit

Koska kuka nyt muka pelkän hammaslääkärin takia jaksaa ajella lähemmäs 50 kilometriä suuntaansa, joten ei muutakuin koira mukaan ja hammaslääkärin jälkeen hallille treenailemaan. Oli luvattu sopivan koleaa ja sateista, eikä aamulla klo 9 vielä muutenkaan ole kovin kuuma tässä viime päivinä ollut, joten hyvillä mielin jätin Huldan lyhyen hammaslääkärin ajaksi autoon. Vaikka vettä ripsotti ja taivas oli sateisen harmaa, jätin auton ihan vaan varmuuden välttämiseksi sellaiseen paikkaan, että jos nyt ehtisi aurinko jostain hetken pilkistää, se ei osuisi kuitenkaan autoon. Turha pelko. Yhtä harmaata oli kun tulin pois hammaslääkäristä, ja mittarissa edelleen +12 lämmintä. Tai viileää.

Tutun verryttelylenkin jälkeen mentiin hallille ja aloitettiin treenailu keinun parissa. Olin nostanut keinun yhtä pykälää jyrkempään kulmaan, mutta Huldaa ei paljon haitannut, koska Sheban paloja kastikeessa. Tai yhden kerran sille iski jokin epävarmuus ja se ehti loikata keinulta sivuun (oli edelleen valjaissa ja hihnassa), mutta oli sitä ennen mennyt jo useamman kerran kuitenkin hyvin. Eipä siinä mitään, palkkaa ei tullut ja yritettiin heti perään uudelleen, ja taas sujui ongelmitta kuten loputkin toistot. Hulda pääsi lepäämään siksi aikaa, kun rakentelin rataa.

Tällainen siitä sitten tuli. Se on mukaelma yhdestä ihan oikeasta kisaradasta, joka facebookin feedissä kulkeutui mun silmiin ja näytti hauskalta. Oliskohan ollut 2-luokan rata, jos en väärin muista. Tässä siitä tosin vain alku, ja muutenkin mukautettu sellaiseksi että se sopi meidän hallin pylväsrivistön kanssa samaan tilaan.


Aloitin tekemällä muutamia verryttelyhyppyjä, mutta kun lähdin tekemään varsinaista suunniteltua rataa, Hulda oli aluksi jotenkin vähän hitaan oloinen. Laitoin sen pariksi minuutiksi takaisin häkkiin. Sitten tajusin etten ollut varmaankaan tehnyt sille täysin selväksi eroa alun verrytteltarkoitukseen tehtyjen rauhallisempien hyppyjen ja varsinaisen radan tekemisen välillä.

Otetiin siis uusi lähtö ja mulle vähän selkeämmin uusi asenne, että nyt on kyseessä niinkuin Thö Juttu! Jo oli Huldakin taas oma itsensä. 3-4 väliin olin päättänyt pitkästä aikaa tehdä valssin. Jotenkin viime aikoina tullut viljeltyä vain persjättöjä ja takaaleikkauksia joka paikkaan minne ne vaan saa jotenkin sopimaan. En tiedä miksi, ihan kohtullisesti jalat kääntyili vielä valssiinkin. Olin ajatellut sitä valssia vielä 8-9 väliinkin, mutta totesin että siihen se takaaleikkaus kuitenkin sopi paremmin, jotta mun ei tarvinnut juosta ihan niin lujaa. Sitten meninkin tekemään sen "virheen", että heitin Huldalle palkkaa pitkälle eteenpäin kun se sinkosi ulos putkesta.

"Virheen" siksi, että Huldahan on vähän sellainen, että kun se kuvittelee tietävänsä (tai siis jo oppineensa) miten joku radanpätkä menee, niin sitä on välillä melkoisen vaikea saada sitten muuttamaan mieltään, kun se ei välttämättä enää vaivaudu katselemaan ohjausta tai kuuntemaan käskyjä, varsinkaan jos ne tulee tuollaisessa paikassa missä olen jo jäänyt hyvän aikaa sitten sen selän taakse. Niinpä kun jatkettiin rataa, niin Hulda sinkosi putkelta miljoonaa eteenpäin, eikä sitä paljon kiinnostanut mut yritelmät ohjata sitä putkelta takaisinpäin.

En osannut kovinkaan hyvin ratkaista ongelmaa, joten tyydyin pitkäksi venähtäneisiin kaarroksiin. Takaaleikkauksen kanssa en saanut putkelle sopimaan mitään järjellistä rytmin muutosta ja jos yritin ponnekkaammin huudella Huldaa palaamaan takaisinpän, se teki sen sitten ihan kirjaimellisesti: Se kääntyi putkessa ympäri ja tuli hetipaikalla luokse. Meni liian ajoituskeskeiseksi sekin touhu, että käsky ei olisi tullut liian aikaisin ja tehnyt Huldalle uukkareita (Niinku mitä ihmettä muutenkin? Se ikinä kääntyile putkissa takaisin?), mutta jotta se ei olisi tullut niin myöhään, että Hulda ehtii joka tapauksessa singota putkesta ulos miljoonaa. Siinä jäi sitten ihan ruhtinaallisesti aikaa ohjailla Hulda seuraavalle esteelle ja loppuun ei tarvinnutkaan kuin yrittää juosta minkä kintuistaan pääsi.


Hulda pääsi lepäilemää hetkeksi, jonka jälkeen tehtiin pitkästä aikaa A-estettä. Tuota kotona olevaa mini-A:ta on tullut tehtyä toisinaan, mutta nyt kun oli tyrkyllä ihan täysikokoinen versio, niin ajattelin kokeilla miten Hulda soveltaa oppimaansa siihen. Ja sovelsihan se. Tässä pari videota. Toisella videolla Huldalla meinaa mennä pitkäksi ja nokalleen, mutta se saa itsensä viime tingassa 2o2o asentoon. Hyvä huomata, että se silloinkin täysillä pyrkii tuohon, vaikka tulee joku pieni oho-tilanne.





tiistai 18. heinäkuuta 2017

Hulda ja viuhuva päivä

Olipas haastavan tuulinen jäljestyskeli. Lisäksi se nurtsi jonne suuntasin, näytti aika vastikään ajetulta ja tuoksui vielä... No, melko vastikään (ehkä eilen?) ajetulle nurmikolle. Tallasin jäljelle kaksi 45 asteen kulmaa ja loppuun laitoin esineen. Ajoin jäljen kokolailla siitä heti, kun sen olin tehnyt valmiiksi ja saanut koiralle roinat repusta. Mä olen muuten ihan vakuuttunut, että haluan jäljestykseen valjaat. Harmi ettei huushollista löydy yksiäkään Y-mallisia valjaita, joissa olisi vatsan alla kiinnityskohta hihnalle. Hankintalistalle siis. Siihen asti mennään tavallisella pannalla.

Jälki lähti hyvin liikkelle, mutta heti ekassa käännöksessä oikealle Huldan touhu meni ihan pyörimiseksi sinne tänne ja se totaalisesti hukkasi jäljen. Autoin sen uudelleen matkaan käännöksen jälkeiselle suoralle, ja siitä loppujälki menikin esimerkillisesti. Myös käännös vasemmalle onnistui ja esine löytyi.

Jäi kuitenkin niin harmittamaan se ensimmäinen käännös, että tein uuden lyhyen jäljen. Noin vajaa 10 m suoraan, käännös oikealle (josta piti tulla 45 astetta, mutta siitä tulikin jotain 45 ja 90 asteen väliin) ja taas vajaa 10 m suoraan ja esine loppuun. Koska tuuli edelleen ihan reippaasti ajattelin antaa jäljen jonkin aikaa vanhentua samalla, kun Hulda pääsisi vähän nollaamaan päätään pissalenkin muodossa ja tovin annoin sen hengähtää autossakin. Toivoin, että hajut ehtisivät jäljellä vähän tasoittua.

25 minuuttia myöhemmin otin Huldan jäljelle. Huldalla oli heti kova kiire paalulle ja se haisteli mun askelia jo ennen paalua. Hyvä! Paalulla se söi nameja tarkasti, mutta sitten sille meinasi iskeä kiire etenemisen kanssa ("Täällä on lisää evästä!") ja sivutuuli vei Huldan parin-kolmen askeleen ajaksi jäljeltä sivuun. Koska sieltä sitä ruokaa ei kuitenkaan löytynyt, Hulda palasi jäljelle ja työnsi nokkansa kunnolla jalanjälkeen saakka, josta sitä myös kehuin. Sen tehtyään se pysyikin todella tarkasti jäljellä kovasta sivutuulesta huolimatta ja käännös oikealle tapahtui kuin suoraan oppikirjasta. Loppu jäljestä meni yhtä hienosti, ja taas esineelle tehdystä maahanmenosta tuli kissan märkäruokaa palkaksi.



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kiikkukammo kumottu!

Tänään käytiin hallilla taas puuhaamassa mm. keinutreenin parissa. Huldahan tosiaan on ollut äärimmäisen vastahakoinen liikkuvia alustoja kohtaan, joten tämänpäiväinen oli varsinainen työvoitto asian suhteen. Vasta toiset keinutreenit ja jo sai pidellä vähän narusta vastaan, ettei vauhtia tule liikaa. (On kuitenkin ihan eri juosta suorilta matallimmillaan olevan keinun päähän, kuin kisakorkeudessa olevan).



Huldalla on kupissa kissan märkäruokaa, ja se on Huldalle sellainen ihan superpalkka, joka menee ylitse kaiken muun. Tai no, viimeksi olin ostanut kahta lajia Shebaa, ja tuli hyvin selväksi, että sen pitää olla paloja kastikkeessa. Pateet on syytä jättää kauppaan, sanoo Hulda... Niinpä siis meillä on ollut paloja kastikkeessa ja edistys on ihan huimaa jo vaikka siihen viimekertaiseen ensimmäiseen keinutreeniin verrattuna. Se ei todellakaan mennyt näin jouhevasti ja suoraiivaisesti, ja vasta viimeisellä toistolla Hulda rohkeni jäädä keinun päälle syömään kupin tyhjäksi. Nyt se jäi siihen joka kerta! Viimeksi se piti valjaista ohjata keinulle, nyt se veti sinne jo itse. Ensi kerralla saa jo nostaa keinua vähän korkeammaksi. LSKK:n hallilla on onneksi todella tiheään säätömahdollisuutta tuossa keinussa, joten eiköhän tästä hyvä saada.

Vähän on vielä mietinnässä millainen suoritus tähän sitten valmiina halutaan. Mun mielestä suht koht ideaali olisi, jos koira himmaisi keinun keskellä sen verran, että keinu kippaa ja sitten juoksee loput keinusta läpi. Olettaen, että se ei siitä sitten ala hyppimään kontaktin yli, mutta keskivälihimmauksella ainakin jo vauhti hidastuisi vrt. puomin alastulo ja täydestä vauhdista kontaktin yli hyppiminen.

Aika hurjan näköisiä on ne suoritukset, joissa koira juoksee suorilta aivan keinun päähän ja rämähtää siitä sitten keinun mukana alas. Vaikka kyllä epäilen ettäkö Huldalla riittäisi pokka ihan sellaiseen suoritukseen, vaikka mistä sitä ikinä tietää. Mielummin sitten puoli sekuntia hitaampi keinu, mutta turvallisuus ennenkaikkea. Onhan vaihtoehtona sitten puolivälikippauksen jälkeen vielä tehdä 2o2o, jos alastulokontaktista meinaa loikata yli vauhdin hidastamisen kanssakin. Jonkinlainen juoksarityylinen alastulokontakti olisi varmasti myös opetettavissa tuon puolivälihidastuksen lisäksi, mutten usko että mulla riittää motivaatio opettaa sitä tähän, kuten ei oikein puomillekaan. Se vaatii ihan julmetun määrän hermoja ja treeniä, ja valitsen ehkä mielummin jonkin muun vaihtoehdon niinkauan kuin sellainen on käytettävissä ja sillä päästään järjelliseen lopputulokseen.

Myöskin toista kertaa ikinä tehtiin pussia, kun jostain syystä se kapistus on jäänyt ihan vaille huomiota. (Mulla on semmoinen henk koht angsti sitä kohtaan :D ) Kaveri oli aluksi pitämässä vielä vähän pussin suuta auki ja palkkaamassa, ja siitä sitten pikkuhiljaa aiemmin ja aiemmin päästi pussin suun laskeutumaan Huldan päälle, ja lopulta Hulda sitten ihan itsekin tarjosi pussiin sukeltamista ilman että kukaan piteli enää pussin kangasta yhtään ylhäällä.

Loppuun tehtiin vielä vähän mieltä palautteleva vauhtipyrähdys noiden aivopähkinöiden vastapainoksi. 


Meidän hallilla tosiaan kulkee se ärsyttävä pylväsrivistö pitkittäin hallin poikki, joten tuli tuossa esim. irtoamisharjoitus putkeen nro 6, kun pylväs esti etenemisen jo 4 ja 5 etseen välille. Muita ohjauskuvioita ja tehtäviä oli takaaleikkaus 2-3 väliin, Persjättö 6-putken jälkeen ja valssi 7-8 väliin. Loppuun vielä kääntö esteeltä putken 10 "väärään" päähän.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Jäljellä

Se alkaa kovasti näyttää siltä, että meillä alkaa Huldan kanssa olla kolme lajia treenattavien listalla. Tokoa ja agilitya on tässä jo tovi puuhattu, mutta kokeilin sitten huvikseni tuossa viikko takaperin FH-jälkeä. Sillain tietenkin alkuopetuksessa oikoen, kun enhän mää tätä ala tekemään... Kunhan kokeilen aivojumpaksi koiralle. Nyt on sitten taidettu ajaa viikon sisään viisi jälkeä, sillä osoittautui että Hulda omaa lahjoja jäljestyksen saralla.

Lisäksi tiheään jäljentekoon on ollut osittain syypäänä Huldan juoksut ja niiden takia kipuilu. Varmistin meidän eläinlääkäriltä, että on ihan ok kokeilla sille kipulääkettä, kun se oli jo niin vaisu, että mun oli vaikea uskoa sen olevan "vain masentunut" juoksun takia. Pari tuntia kipulääkkeen antamisen jälkeen sohvalla surullisena murjottavasta prinsessasta tuli häntää heiluttava, leikkivä ja arkeen osallistuva oma itsensä. Olkoonkin, että kipulääke auttaa niin hyvin, ettei Huldaa tunnu mikään ahdistavan, niin olen ottanut silti sen kanssa vähän iisimmin viime päivät.

Riesa kävi eilen kylässä.
Otuksien palloleikit.




Videolla näkyy eiliseltä Huldan 4. jälki. Ensimmäistä kertaa jäljen päähän laitettiin myös esine, ja opetellaan sen ilmaisemista tässä samalla. Huldan kanssa on nyt tehty aika paljon maahanmenoja, joten se tarjoaa sitä aika herkästi vähän joka paikkaan. Videolla siis en mitenkään pyydä sitä menemään maahan.

Alku on armotonta sähellystä kun ihan oma moka kun tulin siihen alkuun vähän miten sattui sunnutaikävelyltä vinosti. Sen räpellyksen jälkeen jälki jatkuikin sitten kokolailla hienosti loppuun asti. Jos siis ei kiinnosta katsella viittä minuuttia kun koira haistelee maata, niin alkua voi naureskella ja ihan lopusta löytyy se ilmaisu. ;)


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Juoksupöksyiset agilitytreenit

Hulda vaikutti aamulla pahoivoivalta, eikä sille oikein ruokakaan maistunut. Olin jo aiemmin varannut hallivuoron treenejä varten, mutta aamulla mietin onko sinne järkeä lähteä. Päädyin kuitenkin lopulta lähtemään, kun pääsisi sieltä sitten pois jos Huldaa ei yhtään innosta. Se on ennenkin ollut tässä kotona aika nuupean oloinen juoksun aikaan, mutta kun lähdetään tekemään jotakin treeniä, niin se innostuu kovastikin. Päätin siis kokeilla kuinka käy. 

Hyvin meillä sitten kävi! Oli ihan todella onnistuneet treenit ja Hulda oli innosissaan. Kokeilin niitä viimetreeneissä mönkään menneitä seuraamisen liikkellelähtöjä. Ruoka ( = lihapulla) ei nyt tänään ollut kuitenkaan Huldan juttu, mutta kun otin esiin narupallon, niin sen kanssa saatiin pari aivan to-del-la hienoa ja innokasta liikkellelähtöä. En tehnyt niitä sitten sen enempää. Ajattelin että tuo onnistunut ja innostunut mielentila kannattaa nyt jättää hautumaan.

Agilityn treenaamiseen olin suunnitellut kaksi lyhyttä harjoitusta. Ensimmäisessä valkoisilla numeroilla merkityssä harjoituksessa oli tavoitteena saada Hulda kääntymään pois estesuoralta, jossa häämötti putki houkuttimena. Tein kolmosesteelle jaakotuksen (olen yrittänyt opiskella näitä ohjaustekniikoita ja niiden nimiä OneMindDogsin sivuilta), ja sillä Hulda kääntyikin aika näppärästi. "Palkaksi" sai sitten singota toiselle suoralle, ja siellä olevaan putkeen, josta sitten tietysti vielä narupallo ja leikkimistä palkaksi.



Seuraavaksi otetiin työn alle keinu. Sitä on aiemmin paukuteltu lattiaan ja samalla palkattu Huldaa. Edelleen Huldaa ahdistaa enemmän mokoman kapistuksen keikkuminen, eikä niinkään se ääni. Asetin keinun matalimmalle mahdolliselle säädölle. Laitoin kissan märkäruokaa pieneen ruokakuppiin ja kupin sitten lattialle aivan siihen mihin keinun alastulo osuu. Hulda valjaisiin ja sitten askel kerallaan talutin sitä keinua pitkin ruokakupille. Kissanruoka maistui hyvin, ja toimi erinomaisesti palkkana.

Aluksi kun oli ohitettu keinun kippauskohta, niin Hulda kiirehti loppuosan läpi ja kääntyi vasta sitten syömään palkkansa. Annoin keinun kipata alkuasentoon samalla kun Hulda söi aivan sen vieressä palkkaansa. Muutaman toiston jälkeen Hulda kulki keinua aavistuksen luottavaisemmin, eikä ollut enää niin kiireinen. Viimeisellä toistolla se jäi rauhassa keinun päähän seisomaan ja söi palkkansa siitä. Pieni pykälä siis saatiin treeniä vietyä eteenpäin, joten siihen oli hyvä jättää keinuasiat hautumaan seuraavaa kertaa varten.



Lopuksi treenattiin vielä tuossa ratapiirroksessa olevaa mustilla numeroilla merkittyä pätkää. Putkesta vauhtia, seuraavalle esteelle takaakierto ja loppuun vielä hyvät vauhdit ja palkka. Harjoiteltiin kahdella tavalla. Ensin esteen vasemmalta puolelta taakaakierto, hyppy takaisinpäin ja esteen oikealta puolelta kierto seuraavalle esteelle. (Semmoinen S-muotoinen reitti). Toisessakin tavassa pysyttelin itse kaarteen sisäpuolella, ja ohjasin Huldan takaakiertoon esteen oikealta puolelta ja siitä tiukka käännös siivekkeen ympäri ja seuraavalle esteelle. (Tiukka O-mallinen kieppi siivekkeen ympäri). Käännökset sujuivat hyvin, mutta Hulda alkoi sen verran väsyä, ettei tehty niitä tällä kerralla enää toisin päin.

Lopuksi leikittiin Huldan kanssa tovi lelulla. Välillä se toi sitä mulle takaisin vedettäväksi ja heitettäväksi, ja välillä se meni putkeen ja jäi putken suulle makaamaan ylpeänä saaliistaan. Aika onnellinen ilme, vai mitä?

Hyvät treenit - onnellinen koira
...ja ohjaaja!