perjantai 15. joulukuuta 2017

Lumikiituri ja talven ihmemaa

Koska pentuajasta nyt vaan on kiva saada kuvamuistoja, niin laitetaan niit talteen nyt tänne blogiinkin. Eikä kuvamuistot Huldastakaan ikinä ole pahitteeksi, tietenkään. :)


Hulda ja Huldan vähän liian iso takki

Lumikiituri





tiistai 12. joulukuuta 2017

Huldan kuulumiset + Reginan tottis

Hulda on voinut jo paljon paremmin, vaikkakin eilen illalla se taisi olla melko väsynyt, kun oli vähän kärttyisenä Reginalle. Oltiin kyllä oltu ulkona selvästi enemmän kuin aiempina päivinä, ja onhan se selvää, että näin pitkän sairasloman jälkeen pitää vahan kuntoa palautella vähitellen. Anaplasmoosiverikokeesta saatiin tulos eilen, ja sekin oli negaiivinen, joten kyllä tässä nyt sillä rokotusreaktiodiagnoosilla mennään. Sen verran hyvävointinen Hulda on nyt ollut, että rohkenin jättää kipulääkkeen jo viikonloppuna pois. Ryystäminen ja pahoinvointi olivat jo loppuneet, joten ajattelin että ehkä muutkin oiret sitten jo helpottavat. Muutama päivä on nyt sitten jo pärjätty ilman Metacamia! 


Reginalla oli sunnuntaina ensimmäiset ohjatut tottistreenit. Aloitettiin treenaamalla omaa nimeä, jonka jälkeen otettiin (kirjaimellisesti) ensiaskeleet seuraamisen parissa. Toisella kierroksella jatkettiin muutama toisto samaa, ja lisäksi hieman leikittiin saalistusleikkiä leluilla.







perjantai 8. joulukuuta 2017

Koiranpentujen salattu öinen elämä

Reginan treeniura on alkanut jo kahden lajin parissa. Keskiviikkona käytiin tottis/tokotreeneissä, joskin harjoiteltiin lähinnä uusien paikkojen ihmettelyä, oman nimen tunnistamista ja leikkimistä. Ihan vallan yllätyin miten innokkaasti Regina saalisti lelua ihan vieraassakin paikassa. Tänään käytiin sitten hallilla tutustumassa agilityputkeen ja siivekkeen kiertämiseen - leikkimistä unohtamatta. Kun Regina oivalsi putken ihanuuden, se rallatti sitä eestaas vinkulelu suussa.

Lisäksi Reginalle on tullut tutuksi myös kaupunkielämä, sillä vietettiin yö mummolassa. Sehän sitten tarkoittaa ulkoilua hihnassa, ja muutenkin vähän enemmän hälinää kuin mitä täällä kotopuolessa metsän keskellä. Tokihan kaupungissa asuvatkin pennut lykätään heti alusta asti hihnaan ja sitten vaan ulkoillaan, ja on niitä tässäkin taloudessa ehtinyt olla kun kaupungissa vielä asuttiin. Silti olin hämmästynyt miten reippaasti Regina pisteli ulkona menemään, myös ihan yksin ilman Huldan vetoapua. Oli kyse sitten harrastuksista tai normiarjesta, niin olen kyllä ehtinyt tässä viikon aikana useampaan kertaan hämmästyä Reginan reippautta. Ihan mahtavan mainio sintti!

Ja jos olette ikinä miettineet, että miltä koiranpentujen salattu öinen elämä pitää sisällään, niin esimerkiksi tätä:


Huldalla menee edelleen Metacam tämän viikon loppuun asti, ja sitten kokeillaan pärjääkö jo ilman. Vointi ainakin on mielestäni mennyt taas nykäyksen parempaan ja pahoinvointi/närästely sekä ryystäminen ovat loppuneet. Tänään saatiin borrelioosikokeiden tulokset (IgG + IgM) ja molemmat näyttivät negaa. Anaplasmoosin tulosta vielä odotellaan. Hieman uskallan jo toivoa, että Hulda tämän rokotusreaktion selättää. Nyt vain riittävästi lepoa, niin jospa se tästä. :)

tiistai 5. joulukuuta 2017

Rokotusreaktion jäljillä

No nyt aletaan olla vainulla siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Tänään käytiin meidän oman eläinlääkärin lähettämänä Turussa Koirakissaklinikalla sisätautilääkärillä. Esitietojen jälkeen Hulda väänneltiin kauttaaltaan, sekä sydän ja keuhkot kuunneltiin. Huldalta otettiin PAPA-näyte, jonka jälkeen sisuskalut ultrattiin ja otettiin punktaattina pissanäyte. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. PAPA:ssa solut olivat sen sorttisia, että juoksu on lähiviikkoina tulossa. Se taas kertoo siitä, että pissassa ollut veri on todennäköisesti ollut peräisin kohtuosastolta pissavärkkien sijaan. Sieltä saattaa jo paljon ennen varsinaista juoksuvuotoa tulla hieman verta, joka ei paljaalla silmällä vielä näy. Varsinkin nuorilla nartuilla juoksu voi olla pitkään tuloillaan. Pissanäytteessä ei ollut sen enempää verta, kuin mitään muutakaan poikkeavaa. Ultrassa katsottiin kaikki mahdolliset ultralla näkyvät sisuskalut, ja kaikki oli normaalia.

Muun oireilun laatu ja ajankohta sopisi hyvin rokotusreaktioksi. Huldahan sai tuossa juuri ennen oireiden alkamista kennelyskärokotteen, jonka jälkeen oireet alkoivat ryystämisellä ja jatkui sitten piakkoin kipuiluna ja apaattisuutena. Rokote on aktivoinut immuunijärjestelmää vähän liiaksi ja se sitten pommittaa kroppaa vähän sieltä ja täältä. Siksi oireetkin ovat vähän sen sorttisia, että on vähän sitä ja tätä kremppaa, mutta ei mitään selkeää ja kunnollista. Jos immuunijärjestelmä toimii normaalisti, niin oireiden pitäisi hävitä itsekseen seuraavan parin kuukauden aikana. Niinpä tässä kohtaa jäädään seurantalinjalle, varsinkin kun Huldan vointi on hitusen parempi kuin mitä se pahimmillaan oli. Ihan lupaava alku siis. Toki eilen otetut punkkivälitteisten sairauksien verikokeiden tulokset vielä odotetaan, ja toimitaan sitten jos niissä jotakin poikkeavaa ilmenee.

Korvapesu!
 Hulda on ollut Reginasta vallan innostunut, joten on välillä vaikea arvella missä sen vointi menee verrattuna siihen kun se oli kipeimmillään. Vaikkakin se on nyt kipulääkkeellä, niin väittäisin, että jos se yhtä apaattinen olisi kuin pahimmillaan pari viikkoa sitten, niin ei se mitenkään jaksaisi Reginaa leikittää noin innokkaasti. Kipulääkettä annetaan vielä viikon verran, ja sitten kokeillaan pärjäisikö jo ilman. Jos ei, niin sitten sitä annetaan tarpeen mukaan.

Sitä tässä jäin pohtimaan, että kun tällainen ei taida kovin yleistä kuitenkaan olla, että voiko olla niin, että sellaisella Perus-Pertin Koti-Koiralla tällaiset jäisivät huomaamatta? Itsekin huomasin oireet ensimmäisenä agilityssä, joka on lajina omiaan tuomaan ilmi fyysisiä vaivoja, jos niitä on ollakseen. Sitten kun löytyy ihmisiä, jotka iloisella ilmeellä kertovat koiran vaikka ontuvan, mutta toteavat heti perään, että ei se kipeä kuitenkaan ole, kun se ei vingu. (Välihuomautus: ARGH!) Huomaisiko sellainen ihminen koiran kivun, jos koira isuu lonkallaan ottaen samalla tukea nojaamalla johonkin? Huomaako sellainen ihminen muuttuneen nukkumisasennon? Tai kiinnittääkö huomiota siihen miten koira on "rauhallisempi", nukkuu enemmän kuin normaalisti? Sitten kun oireet poistuvat itsestään, niin ei edes tajuta että mikään oli ikinä vialla?

Huti meni...

lauantai 2. joulukuuta 2017

Regina

Tällainen sieltä sitten kotiin putkahti:



Reipas napero, joka väkyttää, puree, leikkii ja kiipeilee. :)

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan, osa 2

Mannantaina oli vuorossa vähän lisää verikokeita, sekä osteopaatin hoito. Tai siis tietenkin Huldan hoito osteopaatilla. Hulda oli vähän kauttaaltaan "pysähdyksissä" ja ns. kipeän koiran oloinen. Hulda sai sellaisen kraniotyyppiseen kallistuvan hoidon ja kropan tasapainottamista enemmänkin kuin varsinaista kipeiden osien vääntelyä.

Labra hautoo Huldan tuloksia, mutta jotain sieltä tänään taas saatiin. Huldalla on SDMA arvo hieman koholla (17, viite 0-14). Viitteen ylitys on lievä, mutta jää nähtäväksi onko tällä tuloksella merkitystä. SDMA siis kertoo munuaisten vajaatoiminnasta paaaaljon aikaisemmassa vaiheessa kuin ns. tavanomaiset munuaiskokeet. SDMA arvoa saattaa kuitenkin virheellisesti nostaa esim. munasarakystat ja puolestaan laskea estrogeeni. Lisäksihän Huldan munuaisiin viittaava oireet voivat olla jonkin muun sairauden oheistuotos ja siis hyvässä lykyssä palautua ihan normaaliksi kun alkuperäinen syy saadaan hoidettua pois. Kunhan siis ensin päästään jyvälle, että missä ongelma piilee.

Toki veri pissassa tuon SDMA kokeen kanssa viittaa munuaisiin, mutta torstaina mennään pissakontrolliin, sekä munuaisten, rakon ja kohdun ultraan. Lisäksi pissanäyte otetaan punktaattina suoraan rakosta, jotta voidaan varmistua veren tulevan pissavärkkiosastolta, eikä esimerkiksi kohdun puolelta. Näillä rööreillä kun on yhteinen ulostuloputki, niin purkkiin pyydystettyyn pissaan on voinut tulla verta muualtakin kuin rakon kautta.

Jos mitään ei ehdi tässä selvitä oireiden alkuperästä, niin ensi viikolla on tarkoitus ottaa uudelleen myös punkkivälitteisten sairauksien varalta verikokeita.

EDIT: Myös reumafaktori ja tumavasta-aineet vamistuivat ja olivat molemmat negatiiviset.


Kissakuiskaajaa on sentään jaksanut
telkkarista katsella.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan

Tässähän varsinainen soppa syntyi. Kaikki alkoi viime viikolla, kun agilitytreeneissä huomasin Huldalla vaikeuksia hypyissä pariin otteeseen. Jätettiin treenit siihen ja ajattelin kyseessä olevan liukkaalla nurmipihalla riekkumisesta tullut selkäjumi tai vastaavaa. Lepäiltiin muutama päivä ja sitten tulikin tuo viime viikonlopun rally-tokokisa. Menin sinne ihan hyvällä omallatunnolla, sillä alokasluokan rallyradan tekeminen on koiralle kevyttä, kun palkkakin tulee vasta lopussa kissanruuan muodossa, eikä esim. pallon heittelynä. Huldahan oli silloin outo, eikä ollenkaan oma itsensä radalla. Jälkeenpäin mietin, että se itseasiassa oli hieman jännittynyt/huolestunut koko kisapaikalla olemisen ajan, mikä ei ole Huldalle ollenkaan tyypillistä. Olin itse silloin niin kipeä, että meni suurin osa keskittymisestä omaan "hengissä" selviytymiseen, että ei jotenkin tullut noteerattua koiraa riittävästi, vaikka se siellä kisoissa tärkein on.

Samanaikaisesti Huldalla alkoi olla tässä kotona myös omituisuutta. Se nukkui enemmän, eikä aina vaivautunut ylös sohvalta vaikka joku perheenjäsenistä tuli kotiin. Välillä se leikki itsekseen, mutta saattoi sen jälkeen taas nukkua tiukalla kiepillä. Vaan mitä se leikkiminenkään mitään kerro. Ei koirat osaa etukäteen varoa, että kohta voikin tuntua huonolta jos nyt leikkii. 

Tänään siis käytiin eläinlääkärissä. Koska kokemus on jo opettanut, että kaikenlaisen epämääräisen oireilun mukana kannattaa lääkäriin viedä myös pissanäyte, tein niin tälläkin kerralla. Sieltä löytyikin heti sitten punasoluja, eli siis suomeksi verta pissassa. Kuitenkaan mitään muita tulehduksen merkkejä ei ollut, joten suorilta sitä ei voi pissatulehduksena pitää. Pissa viljeltiin, josta tuloksen saa huomenna (tai tänään, kello on jo reilusti yli puolen yön). Koiran tutkimisen edetessä löytyi aristavat ja kivuliaat polvet - oikea enemmän kuin vasen - päätettiin Huldan polvista ottaa röntgenkuvat. Lonkat on jo aiemmin kuvattu terveiksi, mutta ihan nyt vain varmuuden välttämiseksi kuvattiin myös selkä, ettei ongelma sitten aiheudu ylempää rangasta ja ole sekundaarisesti kipeyttänyt polvia. Selkä oli onneksi ihan priimakunnossa, samoin polvet. Polvissa pysyy myös patellat hyvin paikoillaan, eikä ristisiteissäkään ole moitittavaa.

Alkoi olla sen verran outo oirepari - kipeät polvet ja verta pissassa - että lähdettiin sitten päivän päätteeksi verikoelinjalle vielä. Perusverenkuvassa kaikki normaalia ja elinarvot normaalit. Ulkopuoliseen labraan lähti sitten vielä tutkittavaksi punkkivälitteiset taudit, sekä reumataudit.

Mun mielestähän borrelioosi ja anaplasmoosi selittää aina ja kaiken, mutta nyt ei auta kuin odotella tuloksia ja antaa Huldalle kipulääkettä (Rimadyl 25mg 2 x vrk). Huldallahan oli kesällä myös verivirtsaisuutta, mutta silloin se sopi oirekuvaan karkureissun jälkeen lantioon kohdistuneen tällin myötä ja kontrolleissa veri jäikin itsellään pissasta pois kutakuinkin sellaisessa ajassa, kuin sen voisi kuvitela tuollaisen tällin jälkeen jäävän. Olen kuitenkin törmännyt ihmisten kokemuksiin, jossa borrelioosi on aheuttanut koiralle verta pissaan. Niveloireethan siihen sairauteen on ihan peruskauraa, joten jonkin sortin mielenkiinnolla (ja kauhulla!) jään odottamaan tuloksia...