sunnuntai 22. lokakuuta 2017

TOKO-koulutuksessa

Ensimmäinen osa

Eilen käytiin Huldan kanssa sivistymässä Tiina Kuusiston tokokoulutuksessa. Treeniaikaa oli 2 x 15 min. Ensimmäisenä puhuttiin seuraamisen keston rakentamisesta, ja suositteli siihen mm. käännöksille arvon rakentamista. Nykyisellään Huldalla on vapautussana "JES!", josta se tietää, että saa singota pallon perään. Kun käännytään ja samaan aikaan sanotaan "JES" ja heitetään lelua heti siitä käännöksestä, saadaan käännöksistä kivoja ja virettä nostattavia. Varsinkin oikealle käännös kannattaa kääntyä yli 90 astetta, jopa 180 astetta ennen pallon heittoa, jotta koira oppii tulemaan käännökset innokkaasti "loppuun asti".

Seuraamiseen voi käyttää välipalkkoja ruualla, ja heti kun Hulda on syönyt makupalan, se otetaan uudella käskyllä seuraamaan. Palloa heitetään sitten vasta loppupalkaksi. Näin saadaan pikkuhiljaa kasvatettua seuraamisen kestoa. Muuten tykkäsi Huldan seuraamisesta kovasti, että hienolta näyttää. Lisäksi suositteli seuraamiseen ja jääviin sitä vihjesanaa, jota olin jo itsekin ajatellut ja muualtakin siihen neuvoja saanut. Kai se on nyt otettava käyttöön. Monesti vaan huomaan tehneen jo seuraamiset, ja koko vihjesana on unohtunut...

Toinen osa

Toisella pätkällä katsottiin vähän perusasentoa (siis varsinkin tuota uutta tapaa tulla suoraan edestä kiepsahtamalla sivulle) ja vielä myös vasemmalle käännöstä. Suositteli Huldalle erilaisia jumppajuttuja, esim. etujalkatargettia, jossa koira optetetaan sen päällä pyörähtämällä tulemaan sivulle. Tämä harjoitus olisi hyvä takapäänkäyttöharjoitus, ja myös perusasentoa tukeva harjoitus, vaikkei sitä sitten varsinaisessa opetuksessa tahtoisikaan käyttää.

Vasemmalle käännöksessä Huldalla vähän takapään käyttö vaihtele. Monesti vähän oikoo takapäällään, ja välillä sitten kunnolla käyttää sitä ja tekee käännöksen kunnolla koko kropalla. Tähän suositteli harjoitukseksi muiden takapään käyttöä tukevien jumppajuttujen lisäksi sellaista harjoitusta, jossa seurautetaan muutama askel ja käännytään vasemmalle 90 astetta samalla pysähtyen, jolloin Hulda joutuu kunnolla tuomaan persuksensa mukana mun viereen päästäkseen suoraan perusasentoon. Tätä harjoiteltiin, ja aluksi Hulda vähän pompotti takapäätään tasajalkaa, mutta harjoituksen edetessä alkoi paremmin astua askelia sivuttain.

Puhuttiin myös muutama sana peruuttamisesta, ja sitäkin voisi alkaa jo harjoittelemaan. Suositteli, että opettaisi Huldan peruuttamaan takajalat korokkeelle, jolloin se joutuu peruuttamaan ns. "ylämäkeen" ja nostellessaan jalkoja korokkeelle (tai laatikon sisään) se pysyy kunnolla seisomassa, eikä peruuta takamus puoli-istuvassa asennossa.

Pari minuuttia oli vielä tehokasta aikaa jäljellä, joten näytin meidän kaukot, jotta saadaan niihin vielä pari oleellisinta huomiota treenieväiksi jatkoon. Sanoi, että Huldalla on niin valtavan nopea maahanmeno, että kun vaihtojen tulisi olla mahdollisimman tasalaatuiset vauhdiltaan (varsinkin ylemmissä luokissa), että siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo nyt miten saa istumaan nousun yhtä nopeaksi. Ei se nytkään hidas tai huono ole, mutta ei kuitenkaan niin ponnahtava, kuin mitä maahanmeno on. Ehdotti kosketuskeppiä, jotta koiran opettaisi ponnahtamaan siihen. Hulda osaa jonkinlaisen kämmenkosketuksen, sitä voisi yrittää hyödyntää, mutta ei toki toimi kovin kaukaa. Lisäksi voisi tehdä jumppamielessä "istu-istu" vaihtoja, jossa sellaisesta perusistumisesta koiran pitää vielä ponnahtaa vähän ryhdikkäämmäksi.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Maanantain ja keskiviikon treeniraportti, joka on niin pitkä, ettei sitä kukaan jaksa lukea

Maanantain treenit (TOKO)

Maanantaina käytiin treenailemassa kevyesti tokoa. Olin ajatellut, että lauantain tokokokeen jälkeen saattaisi olla tarvetta virettä nostavalle treenille, jossa tulee paljon palkkaa. Ensimmäiseen kohtaan ei todellakaan ollut tarvetta, mutta paljon palkkaa tuli kyllä ihanan vinkupallon heittelyn merkeissä.

Ensimmäisellä kierroksella meillä oli häiriökoira kentän laidalla paikkamakuussa. Hulda oli ihan pähkinöinä, koska esim merkin kierto. Sillain lennosta se kiertää sitä vauhdilla jo vaikka 15 metristä, mutta sivulta lähetettynä en ole niin pitkää matkaa vielä kokeillut. Minkäänlaista loppuperusaentoa en ole liikkeeseen vielä yhdistänyt, enkä aio yhdistääkään ennenkuin saan uuden sivulle palaamisen opetettua. 

Sitä uutta sivulletuloa harjoiteltiin nyt oikeastaan ekaa kertaa kunnolla. Hulda hengasi tuossa mun etuvasemmalla, ja siitä astuin pari askelta sanoen seuraamiskäskyn. Sillä hetkellä kun Hulda tavoitti mut ja oli oikeassa kohdassa, pysähdyin jolloin Hulda istuu perusasentoon. Tästä sitten lähdetään muuttamaan pikkuhiljaa Huldan sijaintia muhun nähden enemmän suoraan edestä tulevaksi, sekä aikanaan häivytetään omaa liikkumista niin, että Hulda osaa tulla sivulle vaikken liiku. Tällä hetkellä sitä liikkumista tässä harjoituksessa on se askel tai kaksi, riippuen vähän siitä missä kohdassa Hulda tarkalleen ottaen on kun aloitan liikkeen.

Toisella kierroksella tein oikeastaan enää vain pari vauhtiluoksetuloa palkaten lelulla nyt "uudelle puolelle" uutta sivulletuloa silmällä pitäen. Pari merkin kiertoa tehtiin vielä myös, koska se nyt vaan oli niin Huldalle mieluista. Sen jälkeen leikittiin hetki vielä vinkupallolla, ja sain kyllä olla äärimmäisen tyytyväinen Huldan asenteeseen ja tekemiseen.




Keskiviikon treenit (TOKO/AGI)

Tänään olin varannut hallivuoron, ja aamupäivällä ajeltiin siis Loimaalle. Aloitin seuraamistreenillä, ja käytin nyt sitä lelua palkkana, kun Hulda on viimeaikoina tykännyt siitä enemmän kuin ruuasta. Tehtiin "lentäviä lähtöjä" seuruuseen, eli ilman alkuperusasentoa. Tavoitteena oli saada ennenkaikkea hyvä vire seuruuseen, joten pistin Tsekkiläisen emoji -vinkupallon (joka saatiin tuliaisiksi agilityn MM-kisoista, ja on muuten ollut hurjan tykätty!) kainaloon ja pistelin menemään. Pari kertaa tein hyväksi havaittua juoksuun lähtöä nopeasti parin seuruuaskeleen jälkeen, mutta tehtiin myös ihan normivauhdilla ja harjoiteltiin myös käännöksiä. Tuota lelu kainalossa seuruuta ei olla juurikaan tehty, ja huomasin, että saksalainen täyskäännös ei oikein tahtonut onnistua niin. Lelu missä tahansa muualla, niin onnistui käännöskin hyvin. Vaikka muuten lelu kainalossa toimi hyvin, niin pitää muistaa ettei tee sillätavalla välttämättä täyskäännöksiä. Seuraamisten jälkeen harjoiteltiin hieman myös uutta sivulletuloa sekä otettiin muutama toisto merkin kiertoa.
Ilokseni bongasin hallilta ruutunauhat tötsineen. Ruudun ottaminen mukaan treeneihin on tässä ollut tarkoituksena, mutta omat ruutunauhat toistaiseksi puuttuvat (toivoin niitä juuri tänään joulupukilta). Laitoin ruutuun muovisen purkin kannen alustaksi/merkiksi, ja siihen nakkia päälle. Käytiin aluksi Huldan kanssa viemässä nakki ruutuun ja sitten tulin muutaman metrin päähän lähettämään Huldan ruutuun. Kun nakki oli syöty, hihkaisin odota ja heti kun Hulda seisahtui heitin sille vinkulelua.

Ruutuunlähetyksen etäisyys oli 5-7 metriä. Välillä jätin Huldan istumaan ja odottamaan kun vein nakin alustalle. Lopulta Huldaa ei kuitenkaan koko nakki kiinnostanut, vaan se kirmasi ruutuun ja jäi odotamaan lelua. Purkin kansi nakkeineen oli sille silti melko selkeästi jonkinlainen merkki johon asettua, vaikkei se nakki siinä aina jaksanut kiinnostaakaan. Lelun täytyy siis olla tosi hieno ja tärkeä, jos ahne koira ei välitä nakista!!! Otin vähän videotakin ruututreenistä. Aika hienosti, vaikka itse sanonkin. Hulda kun kuitenkaan ei juuri ole ruutua tehnyt. Joskus mukulana yli vuosi takaperin on kait muutama ruutuun lähetys ruualle tehty.

Ruutuun lähetys, osa 1


Ruutuun lähetys, osa 2
Nimim. Olemmää ennenki heittäny...


Hulda sai tokoilujen jälkeen vähän pidemmän tauon, ja rakentelin pientä rataa. Siinä samalla pohdiskelin mitä ihmettä tekisin keinun kanssa. Tai sitä olen pohdiskellut jo tovin. Se alkoi sujua jo jossain kohti, kunnes etenin liian nopeasti ja keinun liike alkoi taas hirvittää Huldaa. Edes tehtävän helpottaminen ei tahtonut auttaa, joten ollaan nyt pidetty taukoa koko kapistuksesta. Päätin sitten kuitenkin yrittää keinua Huldan kanssa vähän eri tavalla. Laskin keinun matalimpaan asentoon mihin sen saa. laitoin keinun alkupään matalan pöydän päälle, jolloin kippausvaraa lattiasta jäi loppupäähän enää noin 5 cm. Koko keinu oli siis koko matkalta ns. "alamäkeen".

Siitä sitten Hulda pöydän kautta keinulle, ja palkkaus pallolla. Tämä oli Huldan mielestä lopulta jopa niin kivaa, että se alkoi omatoimisesti (!) mennä keinulle. Hulda oli siis mulla vapaana koko ajan. Rohkenin vaikeuttaa tehtävää hieman, ja laitoin metallisen vankan numerokyltin keinun alkupään alle, jolloin kippausvaraa tuli noin 10 cm maasta. Tässä toki Huldan piti hypätä suoraan keinulle koska pöytä puuttui, mutta keinu oli kaikkinensa niin matala, ettei tämä tuottanut Huldalle vaikeuksia. Alkupää oli ehkä 20 cm irti maasta tukevan metallikyltin varassa, ja loppupää sitten sen noin 10 cm irti maasta. Tähänkin Hulda oli menossa innoissaan itse, mutta selvästi tässä oli hivenen nähtävissä sellaista himmailua ja varovaisuutta keinun keskivaiheilla, että tässä korkeudessa aiotaan sitten olla just tasan niin kauan, että homma onnistuu ilman empimistä. Ja mielellään vielä vähän kauemminkin.



Se rata kun oli rakennettuna, niin sitäkin sitten piti mennä vielä tekemään, mutta aika nopeasti totesin Huldan olevan jo aika väsynyt, joten mentiin se vain kerran, joskin A piti ottaa sitten vielä loppuun pari kertaa ihan yksittäisenä esteenä, sillä Hulda hyppäsi railakkaasti alastulokontaktin yli, vaikka sillä on normalisti aika varma A:n alastulo. Ajattelin huolimattomuuden johtuvan väsymyksestä, oltiin tehty jo ihan tosi paljon juttuja vaikka taukojan oli reippaasti pidetty. Niinpä ihan reilusti autoin Huldaa tekemään oikein, ja sitten lopetettiin treenailut siihen.

Vaikka tämä näyttää aika simppelilta, niin siinä oli ihan kivoja tehtäviä, joihin osaan kyllä palataan vielä myöhemmin ilman, että koira on jo liian väsynyt keskittymään. Ensimmäisenä tietty putkella vähän erottelua, että mihin suuntaan rata jatkuu. Koska tänään ei juoskeminen oikein itseltä onnistunut, niin tuli ihan luonnostaan irtoamista tuonne 4-6 esteille. Kontakteilla toki omat kuvionsa ja 8-muurille takaakierto-persjättö. A:lle sitten tosiaan pari toistoa, jotta alastulon 2o2o onnistui.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Treenisuunnitelmia

Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kirjata vähän muistiin treenisuunnitelmia, kun on käyty pari koetta kokeilemassa tasontarkistusmielessä. Oikeastaan siitä ensimmäisestä kokeesta ei jäänyt käteen oikein muuta, kuin että valeraskaana ei kannata sen enempää treenata tokoa, kuin yrittää käydä kokeissakaan.

Ihan ensimmäinen sellainen yleinen esiin noussut huomio on se, että treeneihin pitää saada vaihtelevuutta, ja rutiineja pitää saada rikottua. Toisekseen palkattomuutta pitää tottakai treenata lisää, mutta se nyt oli selvyys jo ennen kokeitakin. Huldalla on helposti tapana tehdä asioita vähän "sinne päin", kun se hoksaa ettei palkkaa tule, tai se ei ole varma tuleeko sitä. Vire saattaa silti olla hyvä, ja se tekee ihan reippaasti, mutta perusasennot valahtaa vinoiksi ja sellainen viimeistely puuttuu muutenkin tekemisestä.



Seuraaminen
Tässä nyt on sellainen mietinnän paikka, kun kovasti tahtoisin seuraamispaikan noin 10cm edemmäksi, mutta en millään jaksaisi alkaa opettamaan koko touhua alusta. Vaihtoehtona tietenkin on itse sopeutua siihen, että musta kokoajan tuntuu että koira jää jälkeen. Mutta kun olen asian kanssa epävarma, niin se ei tietenkään edesauta aikaansaamaan mitään varmaa ja hienoa seuraamista...

Lisäksi seuraamiseen pitäisi keksiä jokin vihjesana, joka edeltää aina seuraamista, oli sitten koe tai treeni. Siitä voisi olla hyötyä kasvattamaan Huldan itseluottamusta omaan tekemiseensä, kun se tietäisi, että nyt ei tule jääviä liikkeitä, vaan voi ja kannattaa vaan reippaasti tulla mukana.

Jo hyväksi havaittu ja rutiineja rikkova keino varsinkin ennakoinnin torjumiseen on lähteä liikkeelle, ja jo parin askeleen päästä uuden seuraamiskäskyn myötä laittaa juoksuksi. Näin Hulda odottaa ennemminkin reippaampaa askellajia, eikä jätätä liikkeestä maahanmenon toivossa.

Liikkeestä maahanmeno
Tässä sitten saakin olla tarkkana, ettei tule pyydettyä (=päästettyä) Huldaa maahan ikinä yhtään jätättävästä seuraamisesta. Huldan mielestä maahanmeno on nimittäin niin kiva, että se ennakoi sitä jätättämällä seuraamisessa. Tähänkin mietinnässä vihjesana ennen liikkeen alkua erottelemaan jäävät seuraamisliikkeestä. Lisäksi uusia treenitapoja on mietinnässä, tai ainakin ettei liikkeen harjoittelua aina aloiteta samalla tavalla - olkoonkin, että paljon tulee liikkeitä treenattua nimenomaan osissa, eikä niinkään kokonaisina. Valmistelevia osuuksia nykyistä pidemmäksi, jääviin vaikka heti suoraan luoksetulosta, jne

Luoksetulo
Mua ihan todella hotsittaisi opettaa tähän sivulletulo uudelleen suoraan sivulle. Uutena temppuna, uudella käskyllä tottakai. Muuten sitten tämäkin liike kaipaa myös uusia ideoita, ja myös kivoja vauhtiluoksetuloja aiempaa enemmän.

Perusasento
Luoksetuloon suoraan sivulle liittyy tietenkin oleellisesti se, että Hulda osaa tulla ylipäätään kiepsahtamalla sivulle. Ajattelin hyödyntää seuraamiskäskyä (Liki!) sivulle opettamiseen, ja luoksetulossa käsky voisi sitten olla HuldaLiki! Nythän Hulda osaa tämän käsimerkillä, mutta en ole ikinä liittänyt siihen mitään käskyä.

Noutoesineen pitäminen
Tämä liike oli niin työn ja tuskan takana saada onnistumaan mitenkään päin (ja nyt kahdessa kokeessa liikkeestä 10), etten uskalla alkaa tämän kanssa kovasti mitään säätämään. Toki Hulda voisi olla innokkaampi ja itse aktiivisempi ottamaan kapulan, vaikkakin se ihan mielellään sen ottaa kun kerran annetaan. Kapulan nostelua voisi toki treenata ja noin muuten sitten välillä "tavallista" kapulan pitoa varsinkin Huldan mielissään-olemis-hetkinä.

Kaukokäskyt
Varsinkin istumaan nousuun treeniä myös lähempää ja siitä se ponnahtava ja innokas istumaan nousu pikkuhiljaa myös pidemmälle matkalla. Istumaan nousu ihan hyvin on kokeessa onnistunut kahdesta metristä, mutta jos nyt en vahvista ja viilaa istumaan nousua paremmaksi, niin pidemmällä matkalla tullee sitten aikanaan ongelmia, arvaan mä.

Estehyppy
Tässä ei varmaan paljoa mikään eroa luoksetulon kanssa, se este siinä välissä kun ei ole ollut missään kohtaa Huldalle mikään ongelma. Vauhtia, intoa ja uusi sivulletulo, kiitos.

Paikkamakuu
Paikkamakuun aikaa on toki treeneissä hyvä vaihdella, ja pikkuhiljaa myös alkaa pidentämään, vaikkei siinä yleensä ole ollutkaan ongelmaa (poislukien nuo valeraskausajan ihmeellisyydet). Isompi treenin aihe on sivulla makaaminen pidempiä aikoja. Sama koskee myös istumista, vaikka se varmemmilla kantimilla onkin. Nähtäväksi myös jää oliko se "nousen sivulla istumaan enkä mene enää ikinä maahan" jokin valeraskausajan oikku, vai tuleeko sitä vielä jossain kohti uudelleen tapahtumaan. Eihän sitä uskoisi, että tuollainen voisi olla kiinni valeraskaudesta, mutta siitä tuntui olevan kiinni aika moni muukin hyvin outo asia, joten en ihmettelisi edes...

*** *** ***

Siinäpä nyt varmaan isoimmat huomiot mitä äkkiseltään tulee mieleen. Rutiineja rikkomaan ja vaihtelua tuomaan olisi tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin taas pitkästä aikaa merkin kiertoa ja ihan uutena aloittaa ruudun opettaminen. :)



lauantai 14. lokakuuta 2017

Tokokoe ja pentuonnea

Tänään on hyvä päivä. :) Olin aika jännittyneissä fiiliksissä ennen koetta (ja siis kyllä vielä kokeessakin) edellisen täysin mönkään menneen "valeraskauskokeen" jäljiltä. Tänään kuitenkin kaikki oli toisin. Joo, olkoonkin että liikkeiden loput ja muu tekninen hienosäätö rönsyili aika reippaasti, mutta mikä kaikista tärkeintä: Hulda oli iloinen läpi koko kokeen!


Paikkamakuussa Hulda oli levollisesti ja varmasti, lopun perusasentoon 2 käskyä. 9

Seuraamisessa Hulda lähti todella hyvin liikkeelle. Kuitenkin kun seuraaminen eteni viimeiseen kolmasosaan, oltiin hallin aivan takaosassa ja Hulda oli sitä mieltä, että täältä hän ei ole vielä päässyt katsomaan, ja se haisteli ja tutkaili ja tuli jossain siinä huudeilla, mutta sitä loppua ei kyllä oikein seuraamiseksi voi luonnehtia... Vahvan alun takia kuitenkin 6

Liikkeestä maahanmenossa Hulda oli jo saanut paikat tutkituksi ja se jatkoi hommia ihan hyvällä mielellä. Lievää ennakointia tulevasta maahanmenosta, mutta pysyi kuitenkin mukana seuruussa. Meni hienosti ja nopeasti maahan, mutta kun palasin Huldan viereen, se pomppasi seisaalleen. 8

Luoksetulossa Hulda teki todella hyvällä vireellä. Vähän piti vielä katsella maisemia, ja mun kiertäminen tapahtui vähän toivottua laajemmassa kaaressa, ja perusasentokin oli inan vino. Mutta Huldan silmät loisti, että "Vähänkö olin hyvä!". 9

Noutoesineen pitäminen. Ei seliteltävää. 10

Kaukot. Kaksi käskyä loppuperusasentoon. 8

Estehypyssä Hulda tuli vasta toisella käskyllä, eikä istunut perusasentoon ollenkaan. Tuli kyllä seisoskelemaan siihen huudeille. 6

Kokonaisvaikutus. Tuomari kehui, että hiljaista (oletti kai porokoiran sitten kokoajan haukkuapaukuttavan?) ja innokasta työskentelyä, mutta viimeistely kaipaa vielä töitä. "Vaikka niinhän se kaikilla", tuumasi siihen vielä päälle. Tässä mun mielestä näkyi se Huldan hyvä mieli ja meillä oli mukavaa yhdessä. 10

Ykköstulos 165 pistettä, ja sijoituskaan ei ollut pöllömpi 5/14

Mutta eihän se riemu tähän loppunut, saanko nimittäin esitellä meidän aamulla syntyneen uunituoreen perheenjäsenen: Pikku-Regina

(C) Kaisa Hurme

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Mikä avuksi seuraamiseen?

Käytiin tänään Huldan kanssa hallilla ihmettelemässä, ja tuli todettua, että meidän seuraamiselle on tapahtunut jotain. Pitää tässä miettiä mitä asialle tekee, ja tietenkin pitäisi päästä ongelman alkulähteille, eikä yrittää paikkailla laastarilla jos on pää irti. Joitakin huomioita kuitenkin tein, joiden kautta asian kimppuun käydään. Ja tietenkin hyödynnetään tuleva Tiina Kuusiston tokokoulutus, ja kysytään asiaa siellä.


1) Vire. Tämä ei ole aina ongelmana, mutta esim. yritykset treenata juoksun aikana, kun oli kipeä, tai valeraskauden aikana, kun on vähän muissa maailmoissa, näyttää vaikuttavan vireeseen aika pitkään vielä jälkikäteenkin. Toki heti kun kipuasia tajuttiin, niin ei tietenkään sitten enää treenattu, ja näköjään valeraskauden aikana voisi olla syytä pitää tokotaukoa ihan kokonaan.

2) Palkka. Jäin pienen kokeilun jälkeen ihmettelemään sitä, että miksi palkkaan ruualla, kun ihanat vinkuvat pienet lelut nostavat virettä ja Hulda palkkaantuu niillä tosi hyvin. Mä olen näköjään jotenkin autopilotilla ajatellut, että ahneelle porokoiralle se ruoka on aina se ykkösasia, ja etsinyt aina vaan parempaa hienompaa ruokapalkkaa päätyen kissan märkäruokaan. Palkkaantuuhan se toki silläkin, mutta syöminen kun on ennemminkin rauhoittava, kuin virittävä palkka, niin metsään menee. Pitäisi muistaa, että tilanteet muuttuvat. Hulda on nähtävästi tällä hetkellä enemmän lelun, kuin ruuan perään.

3) Seuraamispaikka. SIlloinkin, kun Hulda seuraa mitä ihanteellisimmassa paikassa, mulla itselläni on koko ajan sellainen epävarma olo, että tuleeko se nyt varmasti mukana, vai jätättääkö se. Tämä ongelma sitten taas paheni huomattavasti (ainakin mun pään sisällä) sen ensimmäisen tokokokeen jälkeen, kun tuli aivan puskista, että hieno seuraaminen voi vaihtua puoli metriä perässä mateluksi. Tänään tuntui hetkittäin jopa siltä, että Hulda seurasi omasta mielestään oikein hyvin, ja ihan kuin se olisi mielestään tehnyt oikein seuratessa mua kuonon kärki polven kohdalla, eli oikeasti ihan liian takana. Ei aavistustakaan mistä tämä nyt juontaa...

(Aivan muuten tasan varmasti seuraavan koiran opetan seuraamaan aavistuksen edempänä. Se ei ehkä ole ihanteellisin paikka koetuomarin mielestä, mutta se on ihanteellinen paikka mun mielestä.)

(EDIT 12.10.): 4) Liikkeestä maahanmeno. Tuossa eilen illalla jo sänkyyn kömmittyäni mulla sitten lamppu syttyi. Jos Hulda jätättää hyvässä vireessä, se ennakoi liikkeestä maahanmenoaJa miksi ei ennakoisi: Siinä olen usein heti askeleen-kahden jälkeen maahanmenosta palkannut sen vahvistaakseni hienoa ja nopeaa maahanmenoa, joten toki se odottaa, että tehtäis se, ni sais heti palkkaa. Plus että se tykkää liikkeestä. Ja liikkeestä maahanmenoa on treenailtu kyllä muillakin tavoilla, kuin aina seuraamisesta. Mutta sitä se nykyään tarjoaa aika paljon, esim. erkkarissa näyttelyhihnassaan kehän ulkopuolella omaa vuoroa odottaessa, kun satuin vähän liikuskelemaan. Nyt sitten tietenkin pitää vahvistaa erikseen tuota seuraamista, ja saada aikaan varmuutta siitä, että milloin tehdään mitäkin. Ja vaikka tehtäisikin liikkeestä maahanmenoa (jota ei muuten edes eilen tehty), niin sinne maahan ei koskaan pääse sellaisesta jätättävästä seuraamisesta.

Tuossapa niitä joitakin mitä tuli äkkiseltään mieleen. Seuraava tokokoe olisi lauantaina, ja tässä nyt pohdiskelen, että mennäänkö, vaiko eikö. Vire sinällään oli tänään Huldalla seuraamisissa hyvä, mutta jostain syystä paikka hieman niin sanotusti kusi.

Tehtiin me pieni radanpätkä agilityäkin, ja Huldalla oli todellakin vireet kohdillaan! Jätin sen lähtöön odottamaan, ja kun se ampaisi luvan saatuaan vauhtiin, se oikein kiljaisi! Muuten hän teki rataa onneksi ihan hiljaa, sillä mua ei kauheasti innosta sellainen jatkuvalla syötöllä radalla kiljuva ja karjuva koira...


Ehdottomasti vaikein kohta oli saada Hulda takaa ohjaten renkaan (5) jälkeen seuraavalle hypylle, ja ensimmäisen yrityksen se ampaisikin suoraan putkeen. Toisella yrityksellä homma onnistui hienosti, ja Hulda suoritti tehtävää todella itsevarmasti ja irtosi putkeenkin kaukaa. 8 ja 9 onnistui yllättävän hyvin. Huldalla oli kaasu pohjassa edelliseltä putkelta tultaessa, ja mietin, että näinköhän se siitä vauhdista ohjaantuu noille hypyille, kun taas oli suora putki houkuttelemassa. Niin se kuitenkin malttoi kuunnella/katsella ohjauskuviot, eikä hommassa ollut mitään epäselvää. 

Alussa se toki kokeili myös singota heti kolmosen jälkeen suoraan putkeen, kun en jotenkin ottanut putken houkuttelevuutta huomioon ja kääntänyt Huldaa tarpeeksi ajoissa, ja ylipäätään tarpeeksi voimakkaasti. Tämä oli kuitenkin kaikkiaan tosi kiva harjoitus. Sai vetää paljon täysillä, mutta parissa kohtaa kuitenkin ihan tehtävääkin ja keskittymistä vaativia kohtia.



maanantai 9. lokakuuta 2017

Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Pitihän sitä toki erkkariin osallistua, kun se kerrankin järjestettiin lähellä. Hulda misseili hienosti kovassa seurassa junioriluokan voittoon ja sai SA:n.

8.10.2017 Harjavalta, Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

NUO ERI 1, SA


Tuomari Leni Finne

"Oikeat mittasuhteet. Riittävä Luusto. Oikealinjainen pää, kuonon tyvi voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvät korvat ja kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja käpälät. Erinomainen askelpituus. Välillä häntä nousee liikaa."




Tuhkavuorten kasvattajaryhmä
Eero, Tiltu, Hulda ja Utu
Sijoitus 2., KP

(C) Satu Viljakainen

lauantai 7. lokakuuta 2017

Rally-tokoa ihmettelemässä

Elmon kanssahan tuli vähän Rallya treenailtua omaksi huviksi, ja jonkun möllikisankin se meni ja voitti, mutta itsellä ei ole ikinä ollut mitään suurta tunteen paloa Rally-tokoa kohtaan. Nyt sitten kuitenkin (ilmeisesti vähän yllytyshulluna) menin ja ilmoitin Huldan Lappalaiskoirien rally-tokon mestaruuskisaan.

Huldahan ei ole tässä reiluun viikkoon tehnyt kamalasti mitään treenejä. Kaksi jälkeä on tehty puoleentoistaviikkoon, sekä viime postauksen agiepikset. Elättelen toiveita valeraskauden laantumisesta, sillä Hulda ei ole enää kahteen yöhön änkenyt mun viereen nukkumaan. Keskiviikkona saatiin vielä ihanaakin ihanampi Raipe (Armaksen puoliveli) meille hoitoon, ja sanoinkin että uskon Raipen kanssa sinkoilun jättävän valeraskaustouhut vähemmälle.

Raipe ja Hulda

Eilen siis saatiin rally-tokoa harrastava ystävä meitä vähän opastamaan, sillä vaikka pienesti on tullut harrastettua, niin siitä on jo tovi aikaa, ja tuntuu että rallyssa on sitten sääntöjä sääntöjen perään. Hihna ei saa kiristyä, ja muista suorittaa tehtävät riittävän kaukana kyltistä, ja muista että tässä pysähdytään istumaan ja tässä ei ja sitten vielä muistat mistä spiraalit ja pujottelut menee ja alkaa sen mukaan, että onko kyltti kiinni tötsässä vai eikö se ole.


Raipe pääsi toki mukaan treenaamaan, ja se meni aika kivasti siihen nähden, ettei mulla ole aavistustakaan mitkä käskyt sillä toimii. Huldan kanssa tein ensin pari toistoa hyvin lyhyttä seuraamista, lähinnä seuraamisen liikkellelähtöjä, ja palkkasin kissanruualla. Ne sujui hyvin, joten siirryttiin rallyn pariin. Koska neidillä on nyt ollut motivaatio-ongelmaa valeraskauden kanssa, niin porskutettiin rata läpi lihapulla kourassa jonkinlaisella kontktikävelyllä ennemmin kuin seuraamisella. Resepti tuntui toimivan, sillä Hulda oli koko treenin ajan tosi innokas. :)