Riitta Jantunen-Korrin tokokoulutus

Maanantaina reissattiin Reginan kanssa Sipooseen Riitta Jantunen-Korrin tokoyksärille. Bloginkirjoitusinto on ollut vähän hukassa, mutta pakko jotain muistiinpanoja itselleen tuolta reissulta naputella, niin voi sitten myöhemmin tarkistaa, että mitä ohjeita on saatu.

Pyysin siis lähinnä, että
1) katsotaan millaista treeniä Reginalle ylipäätään kannattaa tehdä, ja
2) miten tarjoamista voisi hyödyntää osana seuraamisen opettamista. Tarjoamalla tehdyt asiat kun tuntuvat olevan Reginalle melkeinpä mieluisinpia.

Olin itse ajatellut, että Reginalle tässä murkkuikävaiheessa (ja muutenkin nyt alussa) sopii parhaiten hyvin vaihteleva ja pienten ns. temppujen kautta tehty treeni. Vaikkei sitten vielä niin paljon päästäisi itse tokon liikkeiden opettamisen pariin, mutta voidaan opettaa kivoina pikkutemppuina tokoa tukevia asioita, joita voi hyödyntää sitten myöhemmin. Riitta oli hetken Reginaa katseltuaan samaa mieltä asiasta. Itsellä kun monesti mielikuvitus tuppaa loppumaan, niin oli tosi kiva saada uusia ideoita treeniin.

Seuraaminen

Mitä seuraamiseen tulee, pitäydytään jo olemassa olevissa namilla houkuttelemisessa ja perusasentojen opettamisessa. Tai en mä oikeastaan edes imuta. Kuljen nami kourassa ja Regina tulee tosi hyvällä paikalla mukana. Näiden lisäksi opetetaan vaihe vaiheelta nenäkosketus, niin että lopputuloksena voin liimata vasempaan reidensivuun palan värikästä teippiä tai kangaspalan, ja Regina osaa koskea sitä nenällää ja kulkea mukana. Tämän opettaminen ei haittaakaan mitään, vaikkei sitä sitten ikinä seuraamiseen käyttäisikään, mutta sitä voi hyödyntää muissakin asioissa. Nyt on kuitenkin ajatus hyödyntää sitä yhtenä osana seuraamisen opettamista, tai jos joskus ilmenee jotain ongelmaa kontaktin tms. kanssa, niin sen voi ottaa hetkellisesti käyttöön katseen suunnan vahvistamiseen. Tässä saa myös kädet vapaaksi omille paikoilleen. Ja mikä tärkeintä, tämän voi opettaa tarjoamisen kautta!

Lyhyesti:
-> Nenäkosketus käteen
-> Vähän kestoa ja liikkumista samaan aikaan
-> Käteen värikäs teippi, ja kosketus siihen + kestoa + liikkumista
-> Teippi reiteen + kosketus + kestoa + liikkumista
-> Teippi optimaaliseen paikkaan + kesto + liike

Ja onhan se iha järkevää, kun tätä ajattelee koiralle jota tympii sitä enemmän, mitä enemmän toistoja tulee. Jos teen 9 toistoa seuraamista imuttamalla, niin Regina lähtee muihin puuhiin jossain neljännen ja viidennen toiston välillä. Nyt voin tehdä 3 toistoa imuttamalla, 3 perusasentoharjoitusta ja 3 nenäkosketusta, eikä koira ehdi tympääntyä kun harjoitukset vaihtelevat, ja saadaan kuitenkin joka toistolla vahvistettua seuraamista.

Palkkaaminen

Maanantaina Reginalle kelpasi hyvin makkara ja se leikki hienosti ja se pystyi jopa vaihtelemaan näiden välillä ongelmitta. Koska kuitenkin kerroin Reginan nirsoilusta ja palkkojen arvottamisesta saatiin ohjeita siihenkin. Ohjeet oli nyt pääsääntöisesti niinkin simppelit, kuin heitellä namia palkaksi samaan tapaan kuin kahden lelun leikissä jotta Regina saa samalla saalistaa (tätä vähän tehtykin, mutta pitää tehdä enemmän), sekä opettamalla opettaa Reginalle kilpajuoksu namikupille, jos se ei lähde siltä luonnostaan tulemaan. Ei tule, kokeiltiin. Kyllä se menee kupille ja syö, mutta ei sillä mikään kiire ole. Tästäkin voisi tehdä kivan leikin, ja yleensä se kuulemma lähtee sujumaan kun sitä malttaa ihan vain harjoitella.

Lisäksi osa treenikerroista voisi olla sellaisia, joissa tehdään jotain ihan tosi helppoja juttuja (esim. ihan vaan "istu" ja muita yhtä simppeleitä asioita), ja pääpaino harjoittelussa on palkkaamisen harjoittelussa, eikä liikkeissä. Etukäteen valkataan harjoitellaanko namipalkkaa, lelupalkkaa, vai sitä että Regina pystyy vaihtelemaan niiden välillä. Kahden lelun leikkiä on tehtykin, ja sitäkin jatketaan.

Liikkeestä seisominen

Regina on harjoitellut pomputtamista, eli pienellä käsivihjeellä hypähtää pienesti etujaloilla ilmaan. Tätä voi hyödyntää esim. vauhdikkaisiin (liikkeestä)maahanmenoihin suoraan pompusta. Reginan kanssa lähdettiin katsomaan miten tätä voi kivana pikku temppuna hyödyntää liikkeestä seisomisen opettamiseen. Pompusta - johon se laskeutuu yleensä samaan aikaan molemmilla etujaloilla - saa täpäkän pysähtymisen, eikä seisomisliike jää niin helposti hiippailemaan käskyn jälkeen. Ja vaikkei hiippailisikaan, niin koska Reginan mielestä pomputtelu on vallan hauskaa, niin siihen on mielekästä liittää jokin tokoon liittyvä toiminto. Käytännössä siis heti pompusta nakkaan namin sen etujalkojen väliin, jolloin se pysähtyy. Kuulostaa helpolta, mutta saa siinä ajoituksen kanssa itse olla vähän tarkkana.

Ruutu

Ruutua on helppo harjoitella palkkauksen harjoittelun ohessa heittelemällä lelua ruudun läpi. Yritettiin ensin niin, että Riitta heittäisi lelun ja mä päästäisin irti, mutta Reginan mielestä oli epäilyttävää, jos joku muu heittelee hänen leluaan. Ei ennenkään ole. "Mitä toi tekee mun lelulla?". Heittelin siis itse, niin sitten ei ollut ongelmaa. Murkkuikäiset teinit ja niiden ajatuksenjuoksu... :D 

Nouto

Ensin leikitään pieni hetki kahden lelun leikkiä esim. tennispalloilla, jotka on sellaiset semikivat lelut. Sitten pallot kerätään nopeasti taskuun ja nakataan tilalle kapula. Jos Regina tarttuu kapulaan sen annetaan vapautuskäskyllä pudottaa se ja käydä kiinni karvaleluun, joska on superhieno. Näitä ei alkuun kannata tehdä yhtä onnistunutta toistoa enempää, koska Regina arvottaa palkkoja tosi voimakkaasti, se ei enää tartu kapulaan uudelleen odottaessaan sitä parasta lelua. Jos Regina ei tartu kapulaan, sitä voidaan vähän hetsata ja antaa pari uutta yritystä, mutta jos sittenkään ei tapahdu mitään, otetaan kapula itse, leikitään sillä ja lällätellään, että mulla onkin tällainen hieno ja sä et saa. Sen jälkeen kapula menee pois ja karvalelu jää saamatta.

Muut liikkeet

Katsottiin myös etujalkatargetilla pyörimistä ja merkin kiertoa, mutta niissä ei mitään ihmeempää ongelmaa ole, joten niitä jatketaan entiseen malliin.

Olin taas erittäin tyytyväinen koulutuksen antiin, sitä kaikkea on vaikea tähän edes sanoiksi pukea. Riitta on tosi kannustava kouluttaja, joka tuntuu pystyvän lähestymään asioita monelta eri kantilta ja löytämään ne koira(ko)lle sopivat etenemistavat. Mä olin vähän sitä mieltä, ettei me osata oikeastaan vielä juuri mitään, mutta Riitta tuumasi että Reginahan osaa jo vaikka mitä, että tähän on helppo lähteä rakentamaan lisää. Nyt jos ahkerasti saadaan treenailtua, niin parin kuukauden kuluttua voisi suunnata Sipooseen uudemman kerran. :)

Paikkishaaste!

Blogi tuntuu nyt jääneen hieman taka-alalle, mutta ihmekös tuo: Ulkona on ollut mitä parhainta kesäsäätä (niitä paria myrskypäivää lukuunottomatta, kun tuulesi niin että tukka oli lähteä päästä). Silloin kaikki olemassaoleva energia kannattaakin tuhlata sinne ulkoilmaan, ja lepäillä sitten hyvällä omallatunnolla loppuaika.

JÄLKI

Eniten on tullut tehtyä nyt jälkeä. Reginakin on selvästi pikkuhiljaa syttymässä jäljestyspuuhiin, ja kun se autosta katselee matkankin päässä kun tallaan jälkeä, on sillä kiire sitten jo päästä katsomaan, että mitä olen siellä pellossa tonkinut. Se on pari kertaa ottanut 4-5 askelta ennen paalua hajun, ja tarkasti seurannut siitä jalanjälkiä paalulle. Viimeisin jälki oli jo 58 askelta pitkä, sisälsi yhden 45 asteen kulman (koska oli kamala piikkisikakasvusto muuten edessä) ja satunnaisia tyhjiä (n. 2 tyhjää per 10 askelta). Kyllähän Regina on vielä häiriöherkkä, ja keskittymiskyky on vielä hieman ailahteleva. Se saattaa nostaa päänsä kun kuuluu jotakin selkeitä ääniä, kuten läheltä ohi ajava auto, tai naapurissa haukkuva koira, mutta pysyy sitten aloillaan ja pian jo taas jatkaa jäljestystä.

Hulda sai uudet jälkivaljaat, ja nyt pysyy liina kiinni selän päällä, eikä valjaiden kiinnityskohta valu kyljelle kesken töiden. Tässä joitakin Huldan jälkiä, kuvien ylälaidassa päivämäärä, jäljen vanhenemisaika ja askelmäärä:

Ensimmäinen harha ikinä. Hulda oli esineellä, kun kaveri lompsi jäljestä yli.
Sujui tosi hyvin. Myös pitkä suora ilman tapahtumia sujui hyvin,
ja muisti olla tarkkana eikä mennyt autopilotille, vaan kääntyi hyvin kulmassa.

Lyhyt jälki, jossa roimasti totuttua vähemmän nameja.

Vaikeuksien kautta voittoon.

Hulda olis mennyt ekan kulman pitkäksi, koska 2m päässä edessä olis ollut ihana peuranmakuu. Hääräsi ympäriinsä, ja kun sanoin, että "Hei mitäs me tänne on tultu tekemään, AJA!", niin tokaisi takaisin (jos siis osaisi puhua), että "No JOO, JOO!" ja lähti muitta mutkitta oikeaan suuntaan. Ihme elukka, ei kyllä ikinä hukkaa jälkeä, vaikka mitä muuta keksisi sählätä siinä ohessa. Tälläkin jäljellä oli suht vähän nameja jäljen pituuteen nähden. Olisko sinne maksimissaan noin 2dl mennyt kaikkiaan. Välillä namitan pätkän nami per askel ja välillä saatan sitten jättää pienen kasan yhteen askeleeseen. Tällä jäljellä pisin yhtenäinen tyhjä pätkä oli noin 40 askelta. Tässä vielä lyhyt videopätkä samalta jäljeltä tuolta pitkältä suoralta. Tässäkin Hulda tarkistaa jotakin kumpaankin suuntaan (mahdollisesti mennyt riistaa), mutta päättää ilman mun puuttumista asiaan jatkaa hommia omalla jäljellään.

Jäljen päätteeksi naurava ja tyytyväinen koira.

TOKO

Facebookissa kiersi hauska paikkamakuuhaaste.

HAASTE!

Video päälle, koira istumaan tai maahan ja sitten seuraavat häiriöt järjestyksessä:

1) kävele 3m
2) käänny selkä koiraan päin
3) "sido kengännauhat"
4) juokse 3m (tai muuten liiku niin rivakasti kuin irtoaa)
5) käy maahan makaamaan.

Ohjaajalla ei saa olla ruokaa tai leluja. Käskyjä ei saa toistaa, koiraa ei saa kehua suorituksen aikana.

Postaa sitten video. Missä kohtaa koira jättää paikkansa? Jos treenaat hommaa pidemmälle ja sitten onnistuu, voit laittaa toisen videon, mutta eka pitäisi olla koiran alkuperäisestä reaktiosta.

Tätä piti sitten tietenkin Huldan kanssa kokeilla. Regina kanssa en kokeillut, koska se pysyis just ja just tuon kohdan 1, mutta siihen se sitten kosahtaisikin. Tältä se näytti Huldan kanssa:

Tää pitää ehdottomasti ottaa haltuun. Reginan kanssa vähän pidemmällä aikataululla, mutta Huldan kanssa onnistunee jo melko pian. Että siitä muutkin kokeilemaan!

Kertaalleen on jopa haasteesta innostuneena treenattu Huldan kanssa BH-koetta silmälläpitäen paikkista, ja perinteisen tokon "naama koiraa kohti" -paikkiksen sijaan olin selin Huldaa kohti. Tehtiin helppo paikkamakuu 12 askeleen välimatkalla ja aikaa otettiin 1 minuutti. Tässä ei ongelmaa.

Reginan kanssa tokoilut seilaa vähän sen mukaan, miten kiinnostunut se sattuu olemaan palkasta. Viimeisin treeni meni kuitenkin todella hyvin, kun päätin lakata pingottamasta mistään asiasta. Ei mun alunperinkään ole ollut tarkoitus pingottaa yhtään mistään, mutta joskus siinä vaan silti käy vähän niin. Varsinkin jos alkaa mennä huonosti - tai ainakin ei niin hyvin - alkaa yrittää enemmän ja huomaamattaan pingottaa. Viimeksi kuitenkin tehtiin vaihteleva ja rento treeni, joka sisälsi kahdessa kierroksessa sikinsokin merkin kiertoa, kontaktikävelyä, istumista, leikkimistä, paikkamakuuta ja istuen odottamista. Toisella kierroksella kaverin koira oli yhtäaikaa kentällä. Reginalle sopii parhaiten treeni, jossa kokoajan jokin muuttuu, eikä samaa asiaa tehdä paria toistoa enempää peräkkäin. 

Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa, kun löytyy sopivat tavat toimia Reginan kanssa. Vielä ei aina tiedä mikä olisi paras tapa, mutta se on tullut huomattua, että se mikä toimii Huldalla, ei yleensä toimi Reginalla. Siinä on jo hyvä lähtökohta: Ainakin tietää miten EI kannata tehdä! :D