keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Koiraenkelille Oivalle

Tänään Oiva palasi kotiin. Tuhkat on ripoteltu Oivan mielipaikkoihin omalle pihalle. Suuren kiven päälle josta tarkkailla, ja pihan reunoille joista ikuisesti vartioida - Ja ripaus portin suulle, josta on vapaa lähtemään.




Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.


Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.


Nuku rauhassa pieni koiraenkelini.


***



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pentuagilityssä

Mä olen aina ajatellut, ettei agility ole Elmon laji, kun Elmo on niin kovin rauhallista sorttia. Tänään sain kuitenkin päähänpiston, että eihän sitä tiedä, jos ei kokeile. Niimpä suunnattiin kertamaksulla toimivaan pentuagilityyn. Oli kuuma. Oikein semmoinen hiostava ilma, ja koko päivän olikin ukkostellut. Mutta eikä mitä! Vaikka Elmo on helteellä normaalisti semmoinen "vetelä räkä", niin tänään se porskutti ihan reippaalla filiksellä puolituntisen pentuagin!

Ensin tutustuttiin hyppyesteeseen ilman rimaa, ja pyörittiin siinä kahdeksikkoa. Sitten mentiin ihmettelemään pussia. Ei montaa kertaa mennyt, kun ei enää tarvinnut edes helpottaa tehtävää tai kannatella pussin suuta, kun Elmo sieltä sukelsi läpi.

Sitten tepasteltiin maassa olevaa puominlankkua pitkin, käytiin pöydällä istumassa ja mentiin irrallisen renkaan läpi. Taitava Elmo!

Kotimatkalla piipahdettiin veneenlaskupaikalla vilvoittelemassa. :)

lauantai 26. heinäkuuta 2014

torstai 24. heinäkuuta 2014

Elmo 10 kk

Elmon kanssa ollaan molemmat suruissamme. Oivan poismenon jälkeisenä päivänä tiistaina Elmo kyllä söi ruokansa, mutta ei juurikaan leikkinyt, eikä edes naudanluu kelvannut. Aamulla Elmo tuli etsimään Oivaa sängystä minun vierestä, mutta Oivaa ei enää ollut. Koko päivän Elmo haahuili paikasta toiseen ja välillä vinkui.

Keskiviikkona Elmo onneksi oli jo vähän reipastunut. Käytiin treffaamassa kaveria ja Pepi-koiraa "rivieeralla". Samalla reissulla haettiin meille lainakoiraksi Tuhkavuorelasta Tuli eli tutummin Hullu-Ulla tai Ulpu. Tuli on hyvä terapiakoira: Se leikittää Elmoa ja viihtyy ihmisten rapsuteltavana.

Elmo ja Pepi











Lauantaina olisi Elmon rally-tokon möllikisat, mutta peruin ne. Ei nyt ole itsellä tippaakaan fiilistä moiseen, eikä taida olla sen puoleen Elmollakaan. Onneksi Tulin olemassaolo tuntuu sitä hyvin piristävän. Omasta ikävöinnistä taitaa olla turha sen suurempia kirjoitella. Ikävä on edelleen valtava. :(

Elmolle vierähti maanantaina 10 kk mittariin:

10 kk - 52,5 cm - 19,6 kg

tiistai 22. heinäkuuta 2014

IBD vei Oivan

Sydämessä on suuri tyhjä aukko ja kaipaus on valtava. Niin nuori koira, jolla elämän olisi pitänyt olla vasta edessä. Oiva sai jo pienenä lisänimen Sportti-Vartti, sillä toimintaa ja vauhtia riitti. Aina iloinen ja energinen Oiva on nyt poissa... 

Oivan IBD osoittautui diagnoosin saamisesta lähtien olevan jatkuvasti etenevää laatua lääkityksista ja lääkenostoista huolimatta. Koko kesän Oiva oli ollut hieman väsynyt. Siltä tutkittiin kilpirauhasarvojakin, sillä vaikka se ei vaikuttanut kipeältä, se väsyi helposti ja palautui ihan tavallisista lenkeistäkin normaalia huonommin. Oiva oli sellainen koira, joka ei turhia valittele, ja näyttää kipunsa erittäin huonosti.

Mietin oliko se se kerta lammella kaksi viikkoa sitten, joka nyt koitui Oivan kohtaloksi. Se söi siellä silloin jotakin, josta se tuli kipeäksi. Jossittelu on sinänsä turhaa. Ei tämä ollut ensimmäinen pahenemisvaihe, ja suunta oli valitettavasti kokoajan huonompaan ihan ilman mitään kurjia sattumuksiakin.

Se on ollut alusta asti selvää, että tämä päivä koittaa joskus. Oivan kohdalla ennuste ei ole ollut kovin hyvä, joten osasin odottaa, että kovin pitkäikäistä ystävää Oivasta en saa. Silti tuntuu, että kaksi vuotta on kohtuutoman lyhyt aika. Minun pieni Oiva! Kyyneleet ehkä loppuvat aikanaan, mutta ikävä ja kaipaus on ikuista.

Ainakin Oiva sai viettää loppuun asti koiran arvoista elämää, vahtia omaa pihaa ja makoilla nurmikolla auringosta nauttien. kaksi viikkoa sitten alkanutta pahenemisvaihetta yritettiin vielä taltuttaa lääkkeillä - niinkuin aiemminkin - mutta tällä kertaa vastetta lääkenostoihin ei ollut ollenkaan. Viikonlopun aikana Oiva vointi huononi siinämäärin, että päätös oli aika selvä. Eläinlääkäri oli täysin samaa mieltä siitä mikä on Oivalle parhaaksi, sillä mitään poppaskonsteja ei enää ollut jäljellä. Viimeisenä päivänä Oivan kakkakin oli pinnasta aivan mustaa, liekö suolisto siis jo alkanut vuotamaan verta.

Kun päätös Oivan pois päästämisestä oli eläinlääkärissä tehty, saatiin mennä vielä ulos puun alle "piknikille". Olin jo tätä vähän ounastellut, joten minulla oli varuiksi Oivalle mukana sonninsuteja ja muita herkkuja, joita se ei ole puoleentoistavuoteen saanut erikoisruokavalion ja sairauden takia syödä. Saatiin rauhassa herkutella ja jättää hyvästejä. Koska Oiva niin kovasti pelkää eläinlääkäriasemia, tuli lääkäri ulos meidän luokse ja Oiva sai nukahtaa ulkona viltille minun vierellä. :byääh: 

Viimeiselle reissulle en halunnut ottaa kameraa mukaan. Haluan muistaa Oivan terveenä, iloisena ja energisenä.


























Oivaa ikuisesti kaivaten,
Sanna, Wellu ja Elmo

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lepää rauhassa Oiva!

28.4.2012 - 21.7.2014

Suuri persoona pienessä koirassa. Lepää rauhassa Oiva, enää ei ole kipuja.


torstai 17. heinäkuuta 2014

Kuvia!

Muutama kuvanen viimeviikolta, kun Ottokin on meillä taas!

Otto ottaa rennosti!

Elmo ja Otto

Liehiti

Liehiti-liehiti-liehiti-leikimunkaa!

Elmo ja Oiva viksuina

Otto

Ja sitten vielä vähän vanhempia kuvia (joissa Oivan selkäkään ei ollut vielä kipeä)

Elmo ja Elmon pallo

Oiva

Hammasvertailu




Otettiin Elmon kans aurinkoo















Ja sitten vielä viimeillalta yksi ei-koirakuva

"I is hiding"

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Se tunne kun on tyhmä kuin vasemman jalan saapas

Noh, Elmohan on ilmoitettu möllirallykisoihin, jotka ovatten tuossa parin viikon päästä. Möllikisat toki vasta, mutta ALO luokka, eli ei nameja. Vähän olen sitten koittanut tässä jättää namien viljelyä vähemmälle kun treenitkin on menneet niin hyvin - tähän asti. Tai siis siihen asti, kunnes vähensin palkkausta muutama treeni takaperin.

Elmo kuitenkin tuli siihen tulokseen, että koko rally-toko alkoi olla ihan perseestä. Minun iloinen ja onnellinen häntääheiluttava Elmo (!) ei tykännyt enää tehdä juttuja(!). Onneksi meidän rallytreenien vetäjä vähän takoi mulle järkeä päähän:
- Ensinnäkin, Elmo on porokoira, ei käyttösakemanni tai beecee, joka tekee ihan vaan siksi että voi miellyttää ihmistä (sorry yleistys, kai niitäkin tarttee kuitekin edes vähän kouluttaa ;) ).
- Toisekseen, Elmo on myöskin vielä kokolailla pentu, ei ihan vielä kymmentäkään kuukautta, että kyllä sitä pitää vielä ihan reilusti palkata, että se jaksaa innostua.

Ja mikähän siinä oli taas niin vaikeaa tajuta sitä itse...? Olisin mä vielä vähänaikaa varmaan hakannut päätäni seinään, ja vasta sitten tajunnut olevani tyhmä kuin saapas.

Mutta onneksi Elmo on iloinen ja hyväntuulinen häntääheiluttava Elmo, joka osaa sheippaamalla kouluttaa emäntäänsä. Se heiluttaa häntäänsä vimmatusti aina, kun teen oikein. :D Lisättiin reilusti palkkausta, ja alle viidessä minuutissa mun hyväntuulinen hännänheiluttaja oli palannut, jonka mielestä rally-toko on sittenkin melkoisen mukava laji! :)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Närästystä ja selkäkipua

Olin ajatellut tänään soittaa eläinlääkäriin ja kysyä neuvoa kannattaisiko Oivan kortisoniannosta buustata taas esim. viikoksi, sillä viikontakaisen lammella "herkuttelun" jäljiltä närästys on jäänyt päälle. Närästyslääkettä olen joutunut antamaan joka päivä, ja silti Oiva on ollut ajoittain omituisen vetämätön, vaikka varsinaiseen närästysoireeseen Losec on auttanut.

Eilen kuitenkin huomasin että Oiva aristaa selkäänsä. Aamulla se lähti tavalliseen tapaansa vauhdikkaasti ovesta ulos (kuten aina, katsomaan onko aidan takana peuroja), mutta ovesta käännös on tiukka ja tassut meinasi luistaa alta ja omituisen ulvahduksen se päästi. Ei näyttänyt paljoa menoa haittaavan, vaan sinne se aidalle sitten kuitenkin kirmasi. Oiva ei siis onnu, ravaa ehkä aavistuksen lyhyellä askeleella, mutta tuota koiraa monesti kyllä pää vie enemmän kuin kroppa kestäisi. Se on sellainen Sportti-Vartti kuitenkin luonteeltaan. Vetämättömyys voikin siis olla osittain selkäkivusta johtuvaa, eikä pelkästään mahaoireista.

Soitin siis Viksuun ja sainkin lääkärin luurin päähän. Sovittiin että nostetaan kortisoniannos taas viikoksi suuremmaksi (prednison 15 mg/vrk), koska närästysoiretta on kuitenkin ollut. Selkäkivusta on mahdoton sanoa onko selkä jumittunut mahakivun takia jännittäessä, vai onko se Elmon kanssa riehuessaan nitkauttanut sen. Todennäköisesti tuo jälkimmäinen vaihtoehto, sillä aristusta on enemmän vasemmalla. Selkäkipuun siis Tramal 50 mg illalla, koska tavallisia tulehduskipulääkkeitä ei voi kortisonin kanssa antaa. Tramalkin vain yötä vasten, jos sattuu pistämään nuppia vähän sekaisin, mutta saa edes yöksi selän kunnolla rentoutumaan niin saattaa jumit lähteä sitämyöten helpottamaan.

Nyt koitetaan tässä sitten myös pitää Oiva levossa ja välttää kaikkia revittelyjä. Eli vain vahdittuna ulkoilua muutama päivä. Kyllä se taas tästä!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Jos Oiva olisi sarjakuvahahmo...

Yksityisyyden suojaamiseksi Oiva kuitenkin esiinty mustana kettuna. :)












torstai 10. heinäkuuta 2014

Elmo lammaspaimenena

Tänään oli sitten paimennushommia Woollandiassa! Elmo pääsi pyöröaitaan vapaana lyhyt naru perässään. Elmolla oli kivaa! Elmo reippaasti kiersi lampaita, ja vähän meinas välillä lähteä lapasesta ja joku lampaista eksyi laumasta. *viheltelee* Mun mielestä touhu näytti melkein liian vauhdikkaalta, mutta hyvin se kuitenkin kiersi lampaan taakse tuoden sen taas kohti muita, eikä kouluttaja näyttänyt olevan millänsäkään. Joten ihan hyvin se sitten kuitenkin meni.

Toisella yrittämällä oli jo isoimmat höyryt päästelty ja odoteltu helteessä. Elmo pääsi aitaan ilman hihnaa. Minä kompuroin lampaissa, ja Elmoa alkoi kyllästyttää kun elukat liikkui liian hitaasti (tai siis ei liikkuneet juuri ollenkaan). Porokoirat kuulemma helposti kyllästyvät, jos vauhtia ei ole. Porojen paimentaminen on kuitenkin aika erilaista kuin lampaiden paimennus.

Yritettiin siis toisenlaista lähestymistapaa, ettei mun oma sählääminen pilaa koko hommaa. Tulin Elmon kanssa kauemmas lampaista, ja kannustin sitä itse liikkumaan lampaita kohti. Aika vetämätöntä oli homma jo siinävaiheessa ja kieli roikkui metrin, mutta kyllä se (laiskahkosti) lähti hommiin kuitenkin. Ja kiersipä ihan oma-aloitteisesti lampaiden taakse, ja pian ne olivatkin jo minun jaloissa. Tätä otettiin muutama kerta, ja tämän kerran helteiset paimennukset oli sitten siinä.

Kyselin vielä lopuksi kouluttajalta, että miten se Elmo nyt loppuviimein sitten meni. Kuulemma ihan hyvin noin nuoreksi koiraksi, ja kokoamistaipumusta ihan selkeästi on. :)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ahneella on paskainen loppu

Käytiin sunnuntaina koirien kanssa metsälammella. Oivahan polskutteli onnensa kukkuloilla, ja taisi olla riittävän kuuma keli, sillä Elmokin omaehtoisesti kävi kerran kastautumassa kokonaan, muuten luttasi rantavedessä. Oiva kuitenkin löysi rannasta pienten kuusentaimien juurelta jotakin, mitä se ehti ahmia kitusiinsa ennenkuin sain sen häädettyä aarteeltaan. Mitä lie oli, en ehtinyt nähdä. Täällä keskellä metsää ei tarvitse onneksi pelätä mitään myrkytysjuttuja, että onneksi kaikki metsästä löytyvat aarteet ovat jonkunlaisia luonnontuotteita. Eipä sillä, saa tuo niistäkin vaihtelevissa määrin vatsanpuruja.

Su-Ma yönä oli hieman levotonta seilaamista pitkin sänkyä. Maanantaina Oiva olikin sitten hyvin vaisu. Se ei taaskaan mennyt ulos kuin vain aamulla pissalle, ja muun ajan se makasi vaikean näköisenä sohvalla, vaihtaen paikkaa ja näytti silminnähden kivuliaalta. Annoin heti kun mahdollista Oivalle Losecia (aamulääkkeiden ja närästyslääkkeiden välillä oltava väli), mutta se ei tuntunut tällä kerralla auttavan yhtään. Tosin oireilukin muistutti enemmän maha/suolistokipua, kuin närästystä. Yleensä perus peuranpaskan syönnistä selvitään närästyslääkkeellä ja pienellä huilaamisella, eikä aina tule mitään oireita. Nyt oli siis aarre tainnut olla jotain muuta.

Muistin että kaapissa on vielä Litalgin kipulääkettä. Sitä tosin on määrätty Oivalle joskus aiemmin, kun ei vielä ollut kortisoni käytössä. Soitin Viksuun ja kysyin voiko ensiapuna antaa kipulääkettä, vaikka kortisoni onkin käytössä. Sain luvan antaa Litalginia ja ei muuta kuin Oivalle nappia naamaan. Tunnin päästä kipulääkkeestä se simahti tuohon sohvalle rentoon asentoon nukkumaan. Pari tuntia se veteli vielä unta levollisen näköisenä, ja sitten se heräsi ja oli ihan ehjä. Tuskan ilme naamalta oli poissa ja Oiva meni ulos leikkimään! Mahtavaa!

Illalla oli vielä aavistuksen närästysoiretta, joten annoin yötä vasten vielä antepsinia ja yö meni hyvin rauhallisesti. Samoin tänään annoin vielä nätästyslääkettä varmuudeksi, mutta kipulääkettä ei onneksi tarvittu tällä erää yhtä kertaa enempää. Näyttäisi että selvittiin tästä herkuttelukerrasta ihan kotihoidolla. :)

*** *** ***

Elmon treeneistä voisin kertoilla tuon edellisen hehkutuksen jälkeen sen verran, ettei ole ihan mennyt yhtä hienosti enää. (Tietenkään, kun ilmoitin sen siihen mölliALOon). :D Vaikka itseään saa syyttää, kun yritin sinnikkäästi lähteä treenaamaan kun omat ajatukset vähän harhaili ei-niin-kivojen uutisten takia ihan muualla. Liikkeestä maahanmeno on työnalla. Elmo niin mielellään menisi maahan melkein istumisen kautta, kun rally-tokossa pitäisi tipahtaa kerrasta lätyksi tai mennä etupää edellä.

Lisäksi eilen harjoittelin kotona liikettä maahan - kierrä koiran ympäri. Elmon mielestä ihan hyvin voi maata selällään, kun eukko kiertelee ympyröitään. :D

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Treeniä!

Kyllä nyt on treenattu! On käyty tokotreeneissä ja rally-tokotreeneissä - ja jopa treenattu vähän kotonakin! Tänään rally-tokossa meni ihan todella hienosti ja Elmo oli fiiliksissä ja innokas, sekä tarjosi ahkerasti kontaktia! Tiettyjä liikkeitä on alettu opetella ilman sitä ainaista namilla ohjausta, ja harjoittelu on tuottanut tulosta! Tänään ilman namiohjausta onnistui eteentulo, sivulletulo, sekää takaakierto sivulle. Vähän otettiin seuraamistakin, joka on alunperin lähdettykin rakentamaan ilman namilla houkuttelua.

Käsimerkkejä käytän edelleen, mutta niitäkin on hyvin päästy jo pienentämään. Ne taitaa tosin rally-tokossa (ainakin ALO luokassa) olla sallittujakin. Mutta tästä on hyvä jatkaa! Vähän alkoi jo kutkuttaa, että pitäsikö syksymmällä ilmoittautua jo ihan viralliseen rally-tokokisaan...? Vaikka kiirekös tässä, eihän tuolla vielä tällä hetkellä edes ikä riitä. Mutta on tässä vielä pari kk aikaa ihmetellä miten alkaa nuo liikkeet sujumaan, ennenkuin edes on mihinkään ilmoittautumisaika. Alkuperäinen suunnitelma kyllä oli nuo viralliset koitokset jättää suosiolla ensi kesälle. :)