maanantai 28. huhtikuuta 2014

Oiva 2 vuotta!

 Mitä sitä turhanpäiväisiä höpisemään, tässä päivänsankarista kuvia!


Aamujumppa!





sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Match Show, pentukurssi ja Oivis

Tänään käytiin taas Match Show'ssa harjoittelemassa, varsinkin kun oli tuossa ihan naapurikunnassa ja oman koirakerhon järjestämänä. Oli kuuma! Elmo juoksi kehässä kolmen kierroksen jälkeen kieli maata viistäen, vaikka olikin vettä tankattu, eikä odotteluaikakaan ollut kovin pitkä. Punainen nauha saatiin kumminkin, mutta ei tälläkään kertaa sen kummempaa menestystä. Näillä eväillä on hyvä sitten lähteä vappuna korkkaamaan oikeat näyttelyt pentuluokassa. :)

Pentukurssikin tuli käytyä, ja jatkoa sille seuraa parin viikon päästä. Tähän asti on kurssilla harjoiteltu lähinnä sosiaalisena koirana olemisen taitoja, mutta kevättauon jälkeen alkaa sitten ihan tokopuuhat, ja ompa yhdelle kerralle sovittuna jo näyttelytreenejäkin. :)

Oiva yllätti eilen ja piristyi yhtäkkiä illalla ja alkoi leikkiä pikkuteinien kanssa! Sitä ei yhtään haitannut velloivatko Vanu ja Elmo sen päällä, kun ne kaikki hammastelivat ja painivat tuolla keskenään. Välillä se kantoi ylpeästi önisten ja kurluttaen lempilelujaan, ja meni sitten takaisin painimaan. Tai toi lelun vetoleikkiä varten. Ja tänään sama homma.

Eilinen oikeastaan havahdutti siihen, että eihän tuo tuolla tavalla ole leikkinyt kuukausiin. Muutos oli todella huomattava! Onko se ollut niin kipeä? Vaikkei ole näyttänyt kipeältä? Se ei vaan ole ollut riehakas. Kyllähän kaksivuotiaan sportti-vartin pitäisi olla riehakas! Mä olen kyllä aina sanonut, että Oivasta näkee äärimmäisen huonosti kun sillä on joku vialla. Ja siinä vaiheessa kun oireet tulee selkeästi näkyviin, on jo joku isommin vialla. Pitäiskö mun ymmärtää sen olevan huonovointinen, jos ja kun se seuraavan kerran lakkaa pidemmäksi aikaa riehumasta? Voi kun se osaisi sanoa miltä siitä tuntuu...

torstai 24. huhtikuuta 2014

Koiranpäivä

Koiranpäivän kuulumisia meiltä. Oiva on eilisestä asti ollut uudella ylläpitokortisoniannoksella (10mg joka toinen päivä) ja jaksoi tänään noiden pikkuteinien kanssa jonkun aikaa leikkiäkin. :) Katsellaan kuinka lähtee sujumaan uudella lääkityksellä. Ei tunnu Tylosiinin nostokaan mitään haittoja aiheuttaneen ainakaan toistaiseksi.

Elmo ja Vanu



Oiva ja maaginen kepakko

Pervot teinit....

Ryhmä rämä

Oiva muka-hurjana Vanulle

Oivalla on muuvssit kohdillaan

Vanu ja Oiva


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Hoitokoira Vanu

Sunnuntaina meillä kävi kylässä Täti Tuhkavuori koirineen, sekä Tuhkavuorten kasvatti pikkupentu Mosku ihmisensä kanssa. Oiva oli edellispäivänä taas nautiskellut pellon antimista (=peuran paskaa), ja muutenkin kortisonista hieman väsyneenä hän jäi peltoralleilta kotiin. Sai sitten rallatella kuitenkin tässä pihalla kamujen kanssa.

Mosku

Tuli, Elmo, Sylvi, Maisa ja Vanu

Olga ja Mosku

Olga

Vanu

Tuli

Olgaa naurattaa

Tuli

Maisa

Mosku

Elmo ja Sylvi

Klaara ja Vanu, neiti liuhuletit

Renkaanvaihdon apujoukot

Oman pihan sinivuokko

Vanu jäi meille kyläilemään Elmon leikkikaveriksi. Tuollahan nuo teinikoirat on rallattanutkin lähes 24/7 pihalla. En tiedä onko Oiva ollut tosi väsynyt, vai onko se jotenkin kipeä, mutta ekana iltana sen paloi Vanuun hermo pari kertaa, ja ihan tyhjästä kävi räyhäämään. Ei yhtään Oivan tapaista. Vanu on tosi helppo ja nöyrä likka, eikä yhtään ole kyllä käynyt Oivaa härkkimässä. Eilen tilanne oli jo rauhallinen, eikä Oiva rähissyt Vanulle. Väsynyt se kyllä oli, ja tänä aamuna heräsin siihen kun Oiva nuoli tassujaan ja kalvoi kylkeään. Toivottavasti oli vain joku sattuma ja kutina. Ruoka maistui hotkien ja nyt se näyttää taas vähän pirteämpää naamaa. Tänään on viimeinen päivä isompaa kortisoniannosta, katsotaan josko annoksen lasku helpottaisi tuota väsymystä parissa päivässä.

Vanu

Leikkikaverit

Elmo

Naperoiden päiväuniaika

Vanu
Aamulla päästin koiria pihalle, ja hetken päästä katsoin ikkunasta mitä nuo puuhaavat. Elmo oli tuolla kivikossa, irvisteli, hyökki ja väisteli... jotakin. Minä yöpaitasillaan pihalle, että nyt siellä on varmasti kyy. Pääsin ulos niin joku luikero sillä oli hampaissa. Ja oli vissiin hyvää kun piti äkkiä nieleskellä koko mato, ennenkuin ehdin paikalle. Vaskitsanpoikanen? Ei taida osata pöljä varoa sitten kyitäkään... :(

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Metsälammella

Tänään käytiin läheisellä metsälammella kurkkaamassa jäätilanne. Oivakin reipastui kun pääsi mukaan. Itseasiassa se ei ole nyt nieleskellyt juurikaan, kun suurempi kortisoni- ja tylosiiniannos on alkanut vaikuttaa. Toivoa siis on, että tästä edetään siihen vaiheeseen, että närästyslääkkeen voi jättää pois.











perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kortisoni väsyttää

15mg Prednisonia on nyt kolmas päivä menossa ja Oiva on todella väsynyt. Tämä oli oletettavaa ja onneksi tätä kestää vain viikon, kunnes päästään laskemaan annosta. Toivottavasti väsymyskin helpottaa. Näinä hetkinä kuitenkin aina on sydän vähän syrjällään, että mitä jos se ei pysy näilläkään lääkityksillä oireettomana paria kuukautta pidempään? Onko taas edessä lääkkeiden annosnostoja? Aletaan pian olla nimittäin siinä rajamailla, että milloin lääkitys aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia, vaikka periaatteessa nostovaraa vielä olisi.

Monilla koirilla lääkitykset saadaan alun jälkeen laskettua pitkiksikin ajoiksi ihan minimiin, tai jätettyä jopa ajoittain pois. Meillä näkyy suunta olevan tasan ja vain se, että aina tarvitaan lisää lääkettä. Ja kyllä niitäkin surullisia tarinoita löytyy, kun enää mikään lääkitys ei tuo helpotusta. Kun kysymyksessä on krooninen parantumaton sairaus, on tässä viimepäivinä taas muutama parku päässyt siitä pelosta, että joudun Oivasta luopumaan ihan liian pian.

Jos nyt ei oteta huomioon tätä väliaikaisesti suurennetun kortisoniannoksen väsymstä, niin onneksi Oiva on hyvinä päivinä todella reipas ja leikkisä. Ja niitä hyviä päiviä on vielä ollut runsaanlaisesti. Vielä on hätävarana olemassa se siklosporiini (Atopica), jos tuntuu että kortisonin kanssa ei pärjätä.

Huh, päivä kerrallaan....

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pentukurssia ja peltorallia

Eilen oli toinen kerta Elmon pentukurssia. Harjoiteltiin katsekontaktia ja siinä ohessa enimmäkseen keskusteltiin pentujutuista ja monella olikin paljon kysymyksiä pentuihinsa liittyen. Täytyy kyllä sanoa että hyvä kurssi varsinkin ensimmäisen koiran omistajille. Se on ihan turha hinkata pentukurssilla perusasentoa, jos on miljoona kysymystä ihan vaan jo arkisiin juttuihin liittyvissä asioissa. Mitä teen kun koira vetää hihnassa? Miten saan koiran kulkemaan tien sivussa? Mitä olisi pitänyt tehdä eilen lenkillä tilanteessa X, kun pentu ei totellutkaan niinkuin koirakirjassa sanotaan? Pentu varasti sille kuulumattoman tavaran ja lähti karkuun, mitä pitää tehdä?

En minäkään todellakaan ole mikään täysinoppinut koiranomistaja, mutta vähän alkoi hymyilyttää, että on sitä 10 vuodessa jonkunlainen matka kuljettu ihanien omien otusten kanssa ja opittu niiltä paljon.

Oivalla oli maanantaina närästyspäivä, ja se vaan nukkui koko päivän. Ja nieleskeli. Ensin sohvalla, sitten sängyssä. Ja kun iltapäivällä laitoin sen ulos, että pitäähän sitä asioillaan käydä, se vain makasi pihalla. Tiistaina suunta oli jo kohti parempaa, ja eilen keskiviikkona otin sitten Oivankin mukaan tuohon pellolle vähän irrottelemaan, kun vointi oli jo hyvä.

Onni on oma ystävä

Ja räkä roiskuu




Lutakossa

Uimamaisteri kevään ensimmäisellä uinnilla. Ojassa.

Kastumishepuli

Oiva hankki jostakin sotamaalauksen

Takaisin kotiin!