keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Puuhastelua II

No kerrankin kun olin hereillä illan vähän viilettyä, niin lähdettiin puuhastelemaan pellolle. Petri tuli todistamaan tapahtumaa kameran kanssa ja hullu lopputulos on tässä:


Kaikki alkoi rauhallisena iltana rauhallisella pellolla

Leikittiin vähän agilityä

Sitten...

Se putki ihan villiintyi!

Komensin sitä olemaan putkiksi

Himputti, mähän tunnen tuon tyypin!

Ruu oli aivan onnessaan putkesta ja pallosta, mutta harmiksi lopputulos oli se että tennispallo hukkui. Mutta kivaa oli niin kauan kuin riemua riitti.

Puuhastelua

Ruu löysi aamulenkillä tennispallon. Ja se piti tietenkin itse saada häntä pystyssä ylpeänä kantaa kotiin. Pallo on ollut niin hieno että sillä on leikitty useaan otteeseen pitkin päivää.

Otto puolestaan kävi treffaamassa Dina-pentua Vormistossa. Pentu oli välillä vähän yäk-juttu Oton mielestä. Kuitenkin Otto oli salaa ylpeä kun häntä palvottiin, seurattiin ja hänestä otettiin mallia. ;) Merjalla oli mukana tee-se-itse agilityesteitä ja Otolla oli hupia puuhata juttuja. Lasten leikkitunneli käy hyvin putkesta, hulahulavanne sopii renkaaksi ja rimat ja partispurkit pieniksi esteiksi.

Esteet olivat vähän kapeita ja matalia ja kun Otto innoissaan tarkkaili mua ja mun ohjausta niin aina ei osuttu esteelle. Kuitenkin suunnilleen esteen kohdalla "hyppää! hyppää!" innostamisen avulla Otto hyppäsi. Onko se nyt niin justiinsa jos ei ihan este osunut kohdalle? No ei, hauskaa oli kuitenkin!

Treffailun lopuksi mentiin tietenkin takaisin autolle. Laitoin Oton autoon takapenkille ja namikassin etupenkille ja unohdin tarkistaa onko namikassi kiinni... No ei ollut. Sillävälin kun vaihdoin muutaman sanan Merjan kanssa oli Otto kutakuinkin tyhjentänyt kassin. Sinne meni loput lihapullat ja varmaan desin verran Orijen nappulaa jota meillä on nameina myös. Asiaa ei yhtään auta se että Otto on lihonut. Iltaruoka olikin sitten julmasti vain vajaan desin.

Miten vähän tuolle koiralle voi antaa ruokaa? Raakaruokaa meni päivässä noin 300g ja nyt nappulaa päivässä 3dl kahteen ruokintaan jaettuna. Paljoa vähemmästä määrästä ei voi (?) saada kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hiveniä yms. Porkkanaraasteen tai muun vastaavan lisääminen ruokaan saa annokset "isommiksi" ja mahaan täytettä, mutta se ei poista sitä ongelmaa että edelleen siitä ruuasta ei tule tarpeeksi vitskuja, hiveniä, kalkkia yms. Ei auta muu kuin liikuntaa lisätä kunhan helteet helpottaa sen verran että ilman lämpöhalvausta pääsee kunnon lenkkejä. Minä olen harvoin hereillä niin myöhään että on tarpeeksi viileää.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Ruoka vaihtoon

Ruu on nyt eilisestä asti syönyt RC Intestinal nappuloita. Ruu on taas reipas oma itsensä, joten eilen päästiin jo vähän pellolle vapaana kirmailemaan Rekun ja Oton kanssa. Tai ei tuo nyt niin järin sairas ole ollutkaan, mutta eipä sitä ole kiva vatsa vähän kipeänä helteellä riekkua menemään. Uudet nappulat ovat vaan ihan järkyttävän hintaisia: 7,5kg pussi maksaa 52,50€. Toisaalta asiaa kun alkaa suhteuttamaan, niin ei tuolla saa edes yhtä baari-iltaa juomineen, mahdollisesti takseineen ja kebabbikäynteineen. Ja minä kun en juurikaan baareissa käy tai muutenkaan juo, niin muutenkin mielummin tuhlaan tuon rahan koiriin. Toisekseen tuota nappulaa ei ole tarkoitus syöttää loppuelämää, vaan seuraavat pari-kolme kuukautta. Sitten jos kaikki on sujunut hyvin yritetään siirtoa Joseran SensiPlussaan.
Ottoa olen nyt myös siirtänyt enemmän sekaruokintaan. Tällä hetkellä sille on mennyt Joseran Festival nappuloita, riisi-jauhelihaa ja raakaa lihaa.

Eilen ulkoillessa oli taas ihanaa seurata koirien puuhasteluja. Ruu juoksenteli Rekun kanssa ja yksinään vain juoksemisen ilosta. Koko porokoiran naama nauraen ja silmät loistaen se kirmaili ympäriinsä. Otto taasen pääsi lempihommiinsa pellon laidalla: Myyräjahtiin! Myyriä ei (onneksi) saaliiksi saatu, mutta onnellinen oli musta luppakorva joka nenä mullasta ruskeana tuli hakemaan hyvin suoritetusta saalistusretkestä herkkuja palkaksi.

Illalla käytiin Jarilla ja Millalla kylässä. Aluksi Otto tonki roskakoria, paperinkeräyskassia, tiputti tukiaseman ja kiipesi sohvalle. Ruu seurasi perässä ja otti kai oppia siitä miten kylässä saa ajan kulumaan. Kun joka nurkka oli tarkoin tutkittu oli hyvä käydä lattialle köllöttelemään ja nautiskelemaan rapsutuksista.

Kotimatkalla piipahdettiin Ruskoon pellolle pissattamaan koirat. Pelto on villiintynyt kasvamaan heinää ja rikkakasveja, mutta Ruu sai hirmuiset hepulit taas vaan liikunnan riemusta. Siellä se loikki kasvien seassa. "Heinää, ei nää, heinää, ei nää...".

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Pohdintaa II

Paljon olen saanut hyviä huomioita liittyen Ruun ruokintaan. Olen nyt päättänyt aloittaa RC Intestinal ruokinnan. Nappuloilla saan ainakin nyt alkuun ruuan pysymään samanlaisena joka päivä. Ruu jää myös taas viikoiksi tänne kaksin Petrin kanssa kun lähden itse kouluun ja Petri ei -kaikella kunnioituksella- osaa säätää raakaruokintaa sopivaksi, kun nyt en osaa sitä tällähetkellä näemmä itsekään.

Tärkeintä on nyt saada Ruun suolisto kuntoon ja ravintoaineet imeytymään normaalisti. Hyviä pointteja sain myös sellaisista asioista, kuten "suolisto on kuitenkin aika tärkeä osa koiran immuniteettia (Saana)" ja "paitsi tulehdus itsessään, mutta siihen syödyt antibiootit on varmasti pistäneet Ruun suoliston flooran uuteen uskoon. Kun lisäksi oletettavasti tulehdus on runnellut suolen sisäpintaa ja suolinukkaa, niin ei varmaan ole ihmekään, jos masu on nykyjään herkkä. (Saara)".

Ruu on nyt toipunut taas hienosti riisi-jauheliha-reajuusto mössöllä (riisi ja jauheliha kunnolla keitetty). Lisäksi on syöty useampikin kuuri Biobakkia viimeisen kahden viikon aikana.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Pohdintaa

Jos aloitetaan ihan kevyellä ja hauskalla jutulla. Otosta on nimittäin tullut niin ahne, että se oppi eilen illalla syömään mustikoita suoraan pusikosta.

Sitten sitä pohdintaa. Ruu on taas ollut eilisen illan ihan vesiripulilla ja kun tavaran tulo loppui, tuli enää limaa. Suolsito on siis taas ärtynyt. Ruu on nyt syönyt nyt vain tuttuja asioita, jotenka minkään uuden ei pitäisi suolistoa ärsyttää. Missä siis voisi nyt olla syy?

  • Voiko suolisto olla tosiaan vaurioitunut talven suoli-maha tulehduksesta niin ettei se kykene enää kunnolla käsittelemään raakaa ruokaa?
Kai se voi. Vaikka raakaruuan nimeen olen tässä vannonutkin, niin pitää koittaa nyt pitää kaikki mahdollisuudet auki. Lääkärin mukaan suolistoherkälle koiralla joskus hyvin käsitelty nappula saattaa vaan sulaa paremmin, kun suolisto ei enää joudu tekemään niin kovaa sulatustyötä. Ja lääkäri ei ole mitenkään raakaruokavastainen, todellakaan. Minulle ruualla ei ole mitään muuta väliä, kunhan koirat voivat sillä hyvin.

  • Muttakun nappulat on täynnä kaikkea epämääräistä, säilöntäaineita ja joitain juttuja joiden nimiä ei osaa sanoa tai kirjoittaa
Ei tuon RC Intestinal nappulan sisällysluettelo mua mitenkään vakuuta, mutta kun pöperöä olen kokeillut niin on se vaan jostakin syystä ihme aine! Tosin en ole sitä kokeillut pidempiä aikoja, joten paha sanoa mitä se koiralle loppuviimein tekee. Lyhyillä kokeiluilla sapuska pysyy sisällä, ei ärsytä suolistoa ja Ruu tykkää siitä.

  • Eikö raakaruokintaa voi muokata niin että siitä saa mille koiralle tahansa sopivan?
Pitäisi pystyä. Mutta onko siinäkään järkeä, että (kärjistäen) koira voi syödä tasan sika-nauta jauhelihaa ja muu vitamiinit, kalkit ja hivenet tulee purkista? On siitäkin luonnonmukaisuus ja ennenkaikkea monipuolisuus kaukana. Ennemmin syöttäisin sitten vaikka sitä sopivaa nappulaa ja sen kyytipoikana sitä tasan yhtä jauhelihaa, jos se sopisi. Ruu on nyt syönyt vain tuttuja asioita jotka eivät ennen ole aiheuttaneet mitään ongelmia. Ja tässä sitä taas ollaan, vaikka ei nyt kuitenkaan pidä tehdä hätiköityjäkään johtopäätökisä. Jos se eilinen oliskin ollut vaan "joku ripuli" je mennyt nyt ohi. Katsotaan.

  • Jos se olikin stressi joka sai aikaan ruikulin? Takana näyttely ja mätsäri samalla viikolla.
No ei se kai mahdotonta ole, mutta ei tuo ainakaan ennen ole ollut mitenkään stressaajatyyppiä tai jos jotakin onkin stressannut niin maha on saattanut olla hieman löysällä, ei sentään limaisella vesiripulilla. Eikä meillä ennenkään noin ole näyttelyitä stressattu.
  • Jospa koirassa ei olekaan mitään sen kummempaa vikaa, vaan omistaja on nyt turhan herkkänä mokoman ripulin takia?
Ehkä kaikkein todennäköisin vaihtoehto. :) Kuitenkin viimeksi (pari viikkoa sitten) röntgenillä sattui varmistumaan ettei kyse ollut tavallisesta ripulista, vaan suoliston tulehduksesta. Jos olisin syystä tai toisesta syöttänytkin nappulaa joka aiheuttaa ongelmaa, olisin takuulla valmis kokeilemaan raakaruokaa tai kotiruokaa avuksi. Miksi ei nyt siis toisinpäin? Eikä normaalilla koiralla kuulu ola suoli-vatsa tulehduksia 2-3 kertaa vuodessa. Nyt olisi siis tehtävä jotakin. Jos raakaruokaa en osaa/saa nyt muokattua tarpeeksi tasaiseksi tai samanlaiseksi kokoajan, on syytä alkaa etsiä vaihtoehtoja. Nyt sitten pitäisi miettiä olisiko se jokin:
1) Nappula
2) Nappula + liha
3) kotiruoka, jos niin millainen?

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Törppö mikä törppö

Minä itse meinaan. No tavattiin me pari muutakin törppöä koiran ulkoiluttajaa. Ruu hienosti hoksasi mätsärissä, että muiden koirien voi antaa vaan olla eikä niistä tarvitse välittää. No nyt jos on lenkillä tullut räyhääviä koiria vastaan niin Ruu on ollut epävarma, mutta katsonut kuitenkin mua, että tuonhan voi antaa vain olla, eikö? No juu, ja mulla törpöllä ei ole ollut nameja mukana palkaksi!

Mä tartten tällaisen

No eilen nähtiin sitten toinenkin törppö. Tytsy seisoo pyörätiellä lattiamoppi-räyhänsä kanssa, kun se ei halua liikkua. No ei kai halua kun se kyttää meitä kun tullaan takaa. Tytsy näyttää vaan kovasti onnelliselta kun sen lattiamoppi rähjää flexin päässä pitkin pyörätietä ja minä vien koiriani ojan pohjan kautta että päästään ohi. No kas, sittenhän se lattiamoppi yhtäkkiä haluaakin edetä kun se kiskoo räyhäten meidän perään, ja tytsy seuraa koiraansa edelleen onnellinen ilme naamallaan. Voi törppö!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Ruu mätsärissä

Ruu kävi tänään mätsärissä harjoittelemassa tungoksessa esiintymistä. Mätsärit ovat siitä hyviä, että kaikki pääsevät "isoon kehään", eli joko sinisten tai punaisten kehään. Aluksi Ruun parina oli kaunis labradorinnoutaja, mutta niin vain Ruu sai punaisen nauhan. (Samainen labradori oli oikeutetusti sinisten kolmas.) Ruu esiintyi kauniisti ja rennosti jopa punaisten kehässä jossa koiria oli niin paljon että kun edellisen häntä loppui, alkoi seuraavan nenä. Käytin kyllä reilusti palkaksi nakkia, ja olen oikein tyytyväinen Ruun käytökseen! Punaisten kehässä ei enää sijoituttu, mutta saatiin hyvää harjoitusta.

Odotteluaika istuskeltiin nurmikolla tai kehän laidalla ja vaan katseltiin muita koiria. Ruu otti siinäkin rennosti ja pisti pötkölleen viereeni varjoon. Yksin kun olin liikkeellä, niin Ottoa en ottanut mukaan kun se olisi ollut ihan hädissään aina kun olisin poistunut Ruun kanssa kehään tms. Otto sai kyllä kotona Ruulta ylijäänet nakit.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Sataa! :)

Sade on kiva asia. Ei ole pölyä, kuumaa, ötököitä eikä likaa lenkkeilijöitä lenkkipoluilla. Lähdettiin siis ulkoilemaan puomitielle ja oltiin pian kuin kolme uitettua koiraa. Kotona marssittiin suoraan suihkuun ja koirat joutuivat pesulle, samoin omistajan märät ja kuraiset vaatteet suoraan pesukoneeseen.

Silti, sade on välillä kivaa!

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Ypäjä KR

Kamala vaiva parin punaisen muovinauhanpätkän takia. :) Eli taas yksi EH/1 lisää. Vaikka eipä sillä, hyvinhän tuo on. Ja vaikka ERI oltais saatu, niin junnuluokan uros olis sen sertin kuitenkin vienyt. Oli se niin komia nuori mies.

Arvostelu löytyy Ruun omalta näyttelysivulta.

Ainoastaan maininta hieman rauhattomasta luonteesta pisti ihmettelemään, kun ei tuo nyt sen kummempi ollut kuin muulloinkaan. Aiemmin pieni haukahtelu on saanut paperiin kommenttia reippaasta luonteesta. Tietenkin ihan miten asian kukakin katsoo. Kaiken huipuksi paperissa lukee rauhaton liike, kun tuomari puhui luonteesta. Muuten arvostelu onkin todella hyvä.

Tuliaisiksi piti ostaa pureskeltavat krokotiilit ja ihan järjettömän kokoinen köysi-pallo lelu. Nyt kun vihdoin kotiuduttiin reissusta, niin koirat pötköttävät ihan väsyneinä kuuman automatkan jälkeen.

ILLALLA pakkasin vielä poijjaat autoon ja huristelin jonnekin merunlahden suunnalle. Yli tunti samoiltiin metsäteitä ja polkuja, ja Ruu kävi uimassa Iso-Keurujärvessä - kuinkas muutenkaan. Osaan metsätiepätkää oli tuotu kivimursketta ja se tuntui käyvän Ottoa tassuihin. Niinpä kun olin suihkutellut suojärvi-lutakko-turpeisen Ruun ja muutenvaan kuraantuneen Oton, sivelin koirien anturat ja tassunpohjat kookosöljyllä.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Mökillä

Eilinen päivä vierähti töiden jälkeen mökillä. Koirilla oli hupia tuntikaupalla kirmailla pitkin pihaa. Illalla ne olikin aika väsyneitä, ja kotiuduttiin niin myöhään etten ehtinyt hieromaan Oton selkää.


Hieroin Oton tänään. Aloitin lämpöhoidolla ja sitten hieroin selän. Selkä oli todella paljon viime kertaa parempi, ja siitä keroi eilinen mökillä juoksentelu ja Ruun kanssa leikkiminenkin. Loppuun vielä venyttelin Oton selkää. Otto antoi paljon paremmin hieroakin, joten selkä ei todennäköisesti enää ole kipeä.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Yllättävä vapaapäivä

Olin lähdössä aamulla töihin, kun Honda päätti asiasta toisin. Kerran se yritti laiskasti käynnistyä ja sen jälkeen se ei puhunut pihaustakaan. Valot olivat olleet pois päältä, mitään soittovekotinta siinä ei edes ole mikä voisi jäädä päälle. Ei auttanut muu kuin soittaa töihin, että täälläpä olen jumissa. Bussit ei tallille kulje. Sain onneksi sovittua vapaapäiväni uudelleen, joten tänään onkin sitten vapaapäivä ja perjantaina töitä.

Lähdin sitten aamusta koirien kanssa pitkästä, pitkästä aikaa koirapuistoon. Meidän koirapuistoilussa on se ero tavalliseen koirapuistoiluun, että me käydään siellä vain silloin kun siellä ei ole muita. Tai nartut kävisivät puistokavereiksi ja niiden kanssa nuo leikkii, mutta Otto varsinkaan ei ole mikään koirapuistokoira eikä siedä oikein vieraita uroksia. Puisto on silti täynnä virikkeitä. Puoli tuntia intensiivistä haistelua, tutkimista, tarkkailua, kaivamista, merkkailua ja ruopimista päälle.

Laitoin eilen illalla Otolle taas lämpöä selkään ja aloin tutkia tarkemmin mikä siellä sitten jumittaa. Kävin ensin selkää kevyesti hieromalla läpi, jonka jälkeen aloin tunnustella tarkemmin. Vasemmalla puolella jumi löytyi rintarangan kohdalta, mutta se pehmeni aika hyvin hieronnalla. Oikeaa puolta ei olisi Oton mielestä tarvinnut hoitaa ollenkaan. Se oli siis kipeämpi. Otto koitti boamaiseen tapaansa luikerrella ja tarjota vain vasenta eili vähemmän kipeää puolta hoidettavaksi. Oikella kireyttä olikin sitten rintarangan kohdalla ja lanneselän kohdalla melkein hännän tyveen asti. Vuorotellen laitoin lämpöä ja hieroin, hieroin ja laitoin lisää lämpöä. Lihaskalvot olivat todella kireät ja saivat aluksi aikaan selän väristelyä ja nykimistä. Yritin edetä varovasti ja hitaasti, ja kyllä Otto heti syyttävällä katseella ilmoittaakin jos sitä liian kovasti yrittää hieroa.

Hieroin oikeaa puolta yli 20 minuuttia enkä saanut kireytta kunnolla helpottamaan. Pitää laittaa tänään lisää lämpöä vaikka parinkin otteeseen, mutta tänään ei varmaankaan kannata hieroa, jotta selkä saa toipua eilisestä ensin. Onneksi tässä ei mitään vakavampaa ole, vino nikama lannerangassa vain jumittaa Oton selän pari-kolme kertaa vuodessa vaikka sille tekisi mitä.

Ilta
Kaisan koirat Tuhka ja Tuli olivat karanneet eilen illalla. Heti kun sain auton Tammelasta, lähdin Ylöjärvelle auttamaan etsinnöissä. Ajelin ensin autolla Pinsiössä ja lopulta päätin etsiä koirien kanssa kävellen hiekkakuopilta ja lenkkipoluilta. Juuri kun olin lähdössä seuraavaan paikkaan Kaisa soitti että koirat olivat löytyneet ehjinä ja yhtenä kappaleena! Otto ja Ruu eivät pistäneet etsintöjä pahakseen kun pääsivät tutkimaan uusia paikkoja. Tulipahan taas lenkkeiltyä samalla.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Uimaan!

Vietiin tänään koiria uimaan Hervantajärven venerantaan. Ruu oli heti järvessä kun sen irti päästi, mutta Otto ei halunnut tänään kastua ollenkaan. Ruu sitten ui ja nouti leluaan ja keppejä.

Illemmalla lähdin Oton kanssa vielä lenkille kun se ei paljoa uimisesta liikuntaa saanut kun istua könötti rannassa. Käveltiin pienessä sateessa rantapolkuja ja ihailtiin maisemia. Hyttysetkään eivät kiusanneet sateessa ja ylimääräiset lenkkeilijät olivat jääneet kotiin, ihanan rauhallista!

Alkumatkasta Oton selkä oli hieman jäykän oloinen, mutta vertyi loppumatkasta. Laitoin siihen eilenkin lämpöä viljaskalla ja pitää uusia lämpöhoito tänään. Venyttelyä ja hierontaa siis tiedossa lähipäivinä. Jos oma hoito ei auta, niin pitää soitella Saara hieromaan.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Hupakonkorpi

Kävin Oton kanssa vähän lenkkeilemässä. Oli niin kuuma, että poikkesin paahtavasta auringosta metsään varjoon ja seurasin alikulkusillan alta Birgitan polkua kotiin päin. Siellä se kyltti sitten könötti: Hupakonkorpi. Kuka näille paikoille keksii nimet? Pitää joskus mennä sinne tutkimaan tarkemmin että mikäs paikka se semmoinen on. Metsäpolulta tupsahdettiin sitten Suolijärven taakse, ja rantapolkua pitkin käveltiin kotia kohti.

Otto mulahteli rannasta järveen. Ei se kokonaan mennyt, mutta sai aina hepulia kastumisen jälkeen. "Mää kastuin! Mää kastuin!". Ja uudestaan. Kerran rannassa muta upottikin niin että Otto kastui ihan kaulaan asti. "Mää kastuin!"

Maahanmeno
Ruu toi mulle vinkupalloaan päivällä. Se oli ihan täpinöissään pallostaan, ja ajttelin huvikseni kokeilla mitä se suostuu sen eteen tekemään. Pyysin istumaan ja siitä palloa alas heilauttamalla maahan. Ja se meni, kokonaan heti ja äkkiä kyynärpäitään myöden! Ruu usein tykkää jäädä kyynärpäät vähän ilmaan, ja nyt se putosi heti maahan asti. Palkaksi lensi pallo samantien, sen mitä sitä sisällä nyt voi heittää. Kokeilin uudestaan pienemmällä pallonheilautuksella. Toimii. Tehtiin myös muutama maahanmeno seisomisesta. Ne oli vähän hitaampia, mutta onnistuivat silti heti oikein.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Hyttysten armoilla

Päätin olla reipas ja ulkoilla koirien kanssa heti aamusta lauantain ja vapaapäivän kunniaksi. Ruu oli ihan tohkeissaan kun hänkin vihdoinkin pääsi taas lenkille. Mentiin puomitien lenkki ja ilma oli todella hiostava. Hyttyset olisivat syöneet meidät elävältä, joten aikamoista vauhtia sai itsekin pitää. Sinänsä ihan hyvä, kun saatiin lenkin pituudeksi reilu puoli tuntia, niin ei ole taas äkkiseltään liikaa Ruulle. Se on nyt parantunut niin hyvin ettei viitsi ottaa mitään riskejä. Kuitenkin ulkoilu ja liikunta on hyvästä niin vatsa toimii paremmin.

Koirat kirmailivat irrallaan, ja kerrankin Ottokin pysyi ihan yhtä hyvin lähellä kuin Ruukin! Tuli oikein välillä tarkistamaan ja pitämään kontaktia, kuten Ruu yleensä. On tainnut Otolle tehdä hyvää lenkkeillä välillä ihan kahdestaan mun kanssa ja kun nameina oli vielä lihapullia niin mihinkäs sitä pienellä ahneella luppakorvalla olisi ollut kiire?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Parempaan päin

Ruun vointi on parempaan päin. Ruoka pysyy sisällä ja äsken kävi vääntämässä jo kiinteämpää tavaraa tuolla pihalla. Ruu on vielä aika väsynyt, mutta se kuuluu asiaan. Ja parempi onkin että malttaa huilata.

Sairastelun plussat Ruun mielestä: Ruokaa saa kolmesti päivässä. (onkohan se hoksannut että annokset on pieniä...)

Oton mielestä: Pääsee lenkille kahdestaan mun kanssa.

Oton kanssa tosiaan on nyt lenkkeilty sitten ihan kahdestaan. Tänään mentiin Suolijärven maastoja hipoen Hervantajärvelle ja poikettiin siihen venerantaan. Lenkin jälkeen Otto joutui pesulle. Tai sen jälkeen kun pyydystin sen pöydän alta mihin se meni piiloon tajutessaan joutuvansa pesulle. Nyt on taas puhtaantuoksuinen koira, eikä sellainen lähmänen jota silittäessä käsi tulee mustaksi. :)

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Ruu kipeänä

Ruulla on taas suolistotulehdus. Se ruikuloi vesiripulia ja oksentaa. Käytiin tänään lääkärissä, kun tämä on toinen päivä ripulointia ja Ruu meni tänään aika vaisuksi. Yöllä paheni niin että Ruu pyysi pari kertaa uloskin. Ensin epäilin että sillä on tukos, kun ehdin nähdä tuon perjantaina nielaisevan ison luunkappaleen häränhännästä. Siksi hieman kiiruhdinkin asian kanssa lääkäriin. Laitettiin sitten röntgeniin, mutta luuta ei enää näkynyt. Ainoastaan ihan kunnollinen suoliston tulehdus.

On mahdollista että:
  • Jouluna saatu todella paha suolistotulehdus on tehnyt pysyviä muutoksia suolistoon ja nyt Ruu on herkkä ruokinnan muutoksille. (Söi edellisen viikon nappuloita kun raakaruoka oli loppu. Nappulat olivat kaikenlisäksi ilmeisesti vanhentuneita, päiväystä jäljellä kuukausi, kun ne niin pieretti molempia koiria. Ehdin syöttää niitä kaksi päivää ennenkuin huomasin "oireet" ja hain uusia). Viimeksi suolistotulehdus oli jokin tarttuva virus, joten siltä tuskin olisi voinut välttyä kun se kerran oli tullakseen. Se oli silloin molemmilla koirilla, Otolla lievempänä kun sille saatiin lääkkeet ajoissa päälle.
  • Edelliseen soppaan lisätään iso luunkappale joka on ärsyttänyt suolistoa kulkiessaan, mutta itse luu on jo poistunut.
Ruu saatiin hyvin kuvattua ilman rauhoitusta. Kuvassa näkyi selvästi ärtynyt suolisto ja paksuuntuneet suolenseinät. Samoin löysää tavaraa oli suoli täynnä, joten sitä vielä varmaan on tulossa ulos. Oksentelu loppui kun saatiin pahoinvointilääkettä ja nesteytyskin hoidettiin samalla lääkärissä. Varmuudeksi otettiin vielä verikoe, mutta arvot olivat onneksi normaalit. Siksi uskalsimme lääkärin kanssa tulla siihen tulokseen että yritetään ensin ilman antibioottia. Toki antibiootit aloitetaan jos ripulointi tai oksentelu jatkuu.

Mukaan saatiin Royal Canin Intestinal ruokaa jolla toivottavasti saadaan ruoka pysymään sisällä ja suolisto rauhoittumaan. Urheilua ja pitkiä lenkkejä ei saa harrasta vielä tällä viikolla, ja minä hölmö raahasin Ruun eilen pitkälle lenkille. Tosin sen jälkeen tuo ripuli paheni ja tänään alkoi oksentelu.

Jos jotakin positiivista asiasta etsii, niin ei olla edes Ypäjän näyttelyyn doupattuja ( toothy9 laiha lohtu...) kun ei saatu muuta kuin pahoinvointilääke ja nesteytys. Tosin jos homma jatkuu, haetaan se antibiootti.

Nyt pieni porokoira vaan sitten huilii ja yrittää parantua. Omistaja tässä miettii ruokintaa. Jotenkin pitäisi saada niin että ruokinta pysyisi aina mahdollisimman samanlaisena. Eli ei radikaaleja muutoksia nappuloiden ja raakaruokinnan välillä, eikä juurikaan uusia ruokia ruokavalioon. Mistäs tällaisenkaan osasi arvata, kun Ruu on aina ollut aika hyvävatsainen. Ilmeisesti se viimekertainen tulehdus oli sitten niin paha että herkisti tällaiselle.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Reitti löydetty

Lähdin koirien kanssa hihnalenkille etsimään reittiä jota viimeksi ei löytynyt. Otin varman päälle ja menin ensin pyörätietä pitkin Hervantajärven uimarannan liepeille ja siitä venerantaan uittamaan koiria. Lähdin seuraamaan venerannan ohittavaa "tietä" ja niinhän se reitti kulki siitä mistä pitikin. Seuraavan kerran pääseekin metsäreittiä pitkin uittamaan koiria mukavasti ja hieman lyhyempää reittiä.

Oltiin jo tunti ulkoiltu hihnassa kun Paula soitti ja pyysi meitä ulkoilemaan Rekun seuraksi. Paula tuli noukkimaan meidät matkan varrelta kyytiin ja käytiin juoksuttamassa Ottoa, Ruuta ja Rekkua vielä puolisen tuntia vapaana metsässä.

Mökillä

Viikonloppuna lauantaina ehdittiin sentään käydä mökillä. Koirilla oli hupia ja ne selvästi nautiskelivat olostaan. Pötköttelyä ruohikossa, leikkimistä, painimista, armottomia juoksuhepuleita ja hippaa.


Sunnuntain koirat vain nukkuivat ja söivät. Ulkona käytiin vain pikaisesti ja koirat kömpivät takaisin nukkumaan. Varmasti väsyttikin ulkoilujen, lenkkeilyjen ja koiran hyökkäyksen jälkeen.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Blaah!

Niille, jotka eivät jaksa lukea koko selostusta, on tiivistelmä tässä: Eilen ulkoillessa törmättiin räyhäävään ja murisevaan irtokoiraan. Se räyhäsi otolle ja Ruulle ja koitti väkisin astua Lulua.

Niille, jotka jaksavat lukea, tulee pidempi selostus tässä:

Tultiin siis eilen taas Tammelaan. Päätettiin lähteä Saaren kansallispuiston maisemiin ulkoilemaan. Kaikki koirat olivat irti ja Ruukin kävi omatoimisesti uimassa. Yhtäkkiä polulla seisoo ajokoirauros. Pojat patsastelivat keskenään mutta otin Oton ja Ruun kiinni ja yritettiin jatkaa matkaa.

Ajokoira lähti vain seuraamaan ja kulki poikien persuksissa kiinni ja seurasi kuin hai laivaa. Jäykin askelin ja muristen tietenkin... Aina kun yritin hätistää sitä kauemmas, pojat "auttoivat" minua vastaamalla ajokoiran murinointiin. Jos ajokoira jäi vähänkin kauemmas, olisivat pojat kävelleet taas kauniisti eteenpäin välittämättä koirasta.

Mutta se pirulainen oli kuin liimattu koiriin ja aiheutti rähinöintiä. Sitten se keksi Lulun. Se olis ihan väkisin halunnut astua sitä, ja siitäkös pojat vallan saivat raivarin kun Lulu vinkui ja koitti ajaa kosijaa pois. Neito pulassa!

Koiran pannassa oli puhelinnumero. Leena piti kaikkia koiria, ja minä karkulaista ja soitin siihen numeroon. Tällävälin ajokoira yritti nylkyttää jalkaani, raapia kättäni ja venkoilla päästäkseen irti. Lopulta kun koiran omistaja sai selville missä olemme, sidoin koiran kiinni opasteviittaan, kun muuten emme olisi päässeet mitenkään jatkamaan matkaa.

Hetken perästä omistaja soitti takaisin. Oli tietenkin pahoillaan ja tuli palauttamaan hihnaa jolla olimme koiran sitoneet. Hän oli ollut jo koiraa etsimässä, ja kertoi sen olleen hänellä vasta pari kuukautta. Jonkunsortin ongelmatapauksesta oli kyse ja omistaja kertoi ettei koira ymmärtänyt koirien tai ihmisten viestimisestä yhtään mitään.

ilman hampaanjälkiä ja pelkällä säikähdyksellä onneksi tällä kertaa selvittiin. Voin vain olla ylpeä Otosta ja Ruusta ja niiden käytöksestä. Puolustivat toki tukalan paikan tullen itseään, mutta muuten olisivat antaneet mokoman pullistelijan olla ja jatkaneet matkaa. Ei mitään ylimääräistä rähinää!

Tällaisesta hienosta käytöksestä Otto ajatteli palkita itseään murtautumalla Lulun nappula-saaviin ja syömällä itsensä pulleaksi. Nyt aamulla siitä seurasi ihan älytön läjä p*skaa ja ruikulia... Toivottavasti olivat nappulat vatsanväänteiden arvoisia. :)

torstai 3. heinäkuuta 2008

Pentu-uutisia

Ruun morsian Tuike on käynyt ultrassa ja naperoita näkyi 4 tai enemmän! Ruusta siis on kovaa vauhtia tulossa isäkoira. Nyt seuraillaan tiiviisti Tuikkeen kuulumisia ja tiineyden etenemistä. Kun pennut ovat syntyneet on niitä tietenkin päästävä katsomaan. Kunhan ei vain paha PeKu iskisi...

Käytiin tänäänkin reilun tunnin lenkillä. Olin muka katsonut kartasta reitin että juu-u, tuostapa päästään hyvälle koirien uittamispaikalle missä ollaan enennkin käyty, tosin eri reittiä. No me tuolla käveltiin eikä se ihan mennytkään siitä mistä luulin. Tulipahan ulkoiltua ja koiratkin pääsivät uimaan. Joskin vähän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen eri paikkaan. Pitää joku päivä mennä sinne uimapaikkaan tuttua reittiä, ja lähteä seuraamaan sen ohi menevää tietä ja katsoa mihin siitä päätyy. Jos siitä päätyisi yhtään sinne minne luulen, niin siitä saisi kivan lenkin kierrettyä missä olisi puolivälissä uintimahdollisuus. Vaikkei hellettä ihan olekaan ja vähän illemmalla tehdään pidempi lenkki, niin tulee noille koirille kuuma ja jopa Otto luttaa mielellään kesken lenkin.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Ruokaa ja urheilua

Tänään käytiin täydentämässä koirien pakastinta. Mukaan tarttui broileria, sikaa, nautaa, lammasta, hevosta ja peuraa. Pakastin on taas sopivan täynnä monipuolista evästä. Tänään syötiin sydäntä, siipiä ja kananmunaa huomiseksi on sulamassa häränhännät.

Tuuppasin koirille tänään myös matolääkkeet. Ensimmäistä kertaa valitsin Canex-tahnan, ja ihan äkkiä en taida toiste kokeilla. Oli siinä koirilla irvistelemistä kun sitä mönjää oli suu täynnä. Ruu kiltisti mupelsi kaiken mönjän alas, mutta Otto sylki sitä lattialle ja näytti siltä kun aikoisi oksentaa pelkästä mausta. Lopulta Ruun matolääke oli Ruun mahassa missä pitääkin, mutta Oton matolääkettä oli lattialla, pöydällä, mun housuissa ja käsissä ja Oton korvassa ja poskessa. Eikä se edes pyristellyt vastaan. Siinä se seisoi ihan kiltisti, mitä nyt sylki mönjää lattialle. Mutta eipä käy syyttäminen, niin minäkin olisin tehnyt. :)


Pitkästä aikaa käytiin myös pidemmällä hihnalenkillä koko komppanja. Pidemmät lenkit hoituvat yleensä joko vapaana, tai niin että minulla on vain yksi koira kerrallaan mukana. Yllätyin kun koirat kulkivatkin kerrankin ihan nätisti. Yhdellä pätkällä Ruuta kyllä kiinnosti hajut ja sitä piti oikein komentaa lussuttamasta pissoja kun se olisi niihin vain jumittunut. Viihdyttiinkin lenkillä kokonaista tunti ja vartti, ja hikihän siinä tuli kun oikein reippaasti marssi menemään.
Kun koirat ovat vapaana, niin tunti ei tunnu missään kun voi itse maleksia miten tahtoo. Pitääkin varmaan harrastaa useammin noita hihnalenkkejä jos omakin kunto vähän kohentuisi. Vaikka eipä tuo tallihommien tekeminenkään sieltä kevyimmästä päästä ole. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Loppulenkistä pysähdyttiin yhdelle nurmelle puuhaamaan namien etsintää ja rauhoittumaan.

Kotona tutkailin koirien vitamiinitarpeita ja eri vitamiinivalmisteita ja vitamiinien luonnollisia lähteitä. Hevosten vitamiinit ovat halpoja, mutta niissä on xylitolia. Tutkimusten jälkeen lopputulos oli (taas kerran) se, että monipuolisesta ruuasta tulee tarpeeksi vitamiineja. Jos jotakin lisäravinnekuuria välillä tarvitsee, niin citro-oska toimii siihen hyvin. Sitä meneekin välillä kuurina, viikko silloin ja toinen tällöin. Samoin C-vitamiinia syöttelen kuuriluontoisesti jos koirien stressitasot ovat nousseet sairastelun tai jonkin muun stressaavan asian yhteydessä. Valkosipulin kanssa vähän sama homma, joskin sitä menee Ceetä useammin. Valkosipulia ostettiinkin tänään uusi pönikkä Agrimarketista.

Koirat söivät ja saivat sen jälkeen normaaliin tapaansa laumasuhteiden vahvistamis -hepulit ja -leikit. :)


tiistai 1. heinäkuuta 2008

Korppi

Taas tänään suuntasimme ulkoilemaan Merjan ja Nukan kanssa. Mentiin pitkästä aikaa maankaatopaikalle. Paikalla oli myös musta korppi. Korppi arvokkaasti lähti lentoon ennenkuin sitä häirittiin liiaksi, mutta aina se palasi takaisin samalle hiekkakasalle tarkkailemaan. Ruu huvitti itseään hätyyttämällä västäräkkejä kun Nuka ei ollut tänään leikkituulella.

Tällaisen villieläinseikkaulun jälkeen Otto tunnelmoi vielä kotonakin. Koirat saivat ensin puolet tämän päivän ruuistaan ja Otolle se oli selkeästi liian vähän. Se päätti villikoirien tapaan hankkia itselleen ruokaa, eli jotakin mitä ihmisiltä on jäänyt tai on heitetty pois. Ihan selkeästi pakastimen päällä olevat koirannamit oli siihen hylätty ja syömistä odottamassa. Onneksi yllätin Oton itseteossa etutassut pakastimen päällä ja namit saivat jäädä rauhaan. Miten sitä pieni koira voisi tietää että puolet ruuasta on vielä kyllä tulossa. :)