keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viimeinen pentuagikerta

Tänään aloitettiin ihan oikealla ohjauskuviolla! Putki - kolmen esteen hyppykaari - mutkaputki jonka jälkeen valssi - ja kolmen esteen hyppykaari takaisin. (ja vikana olis kai ollut putki mutta me ei otettu sitä)

Agi-ohjelman demoversiolla ei voi tallentaa mitään... Kameralla vaan kuvaa näytöltä :D

Tehtiin ihan suosiolla tätä pätkissä, Päivi oli aina sopivassa kohdassa heittämässä pallon jotta Oiva saa palkan 1) oikeaan suuntaan, 2) oikeaan aikaan ja 3) varmasti. :D Aloitettiin siis:
-Putki - hyppy (1, 2)
-Putki-hyppy-hyppy-hyppy (1,2,3,4)
-Hyppy-putki (4,5)
-Putki-hyppy (5,6)
-Hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy (4,5,6,7,8)
-Koko "rata" 1-8

Oiva meni ihan superhyvin! Valssia tehtiin ekaa kertaa, joten mulla oli nami valmiina kädessä kun Oiva tuli ulos putkesta, palkkaus, ja taas matka jatkui. Tosi hienosti se haki reittiä siivekkeiden välistä. Hienosti se on kyllä hoksannut mistä on kyse! Ei tartte itte kurotella esteiden päällä. :)

Tässä harjoituksessa meni koko ryhmällä niin kauan aikaa että loppuajan piti tehdä asioita itsekseen. Meille oli laitettu valmiiksi kujakepit verkoilla. Kerran Oiva tupsahti verkkoa päin, mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Vauhti pysyi yhtä reippaana seuraavillakin kerroilla. Yksi ryhmäläisistä oli roudannut Kepon mukaansa, ja saatiin sitten avustusta pussiharjoittelussa. Muutama kerta pussia pussinpää vähän ylhäällä, niin hetken päästä Oiva sujahti pussia jo ilman apujoukkojakin!

Oiva muisti hyvin Teeter Bang Game:n, melko korkealtakin se hyppäsi etutassuilla paukauttamaan keinun alastuloa. Puomin alastuloa harjoiteltiin, mutta tarvittiin vielä estesiiveke toiselle puolelle tukemaan jotta Oiva ei valu sivulta toisella takajalalla alas. Mutta hyvin se sinne alastulolle kuitenkin pysähtyy - silloinkin kun ehtii ottaa sinne varaslähdöt...

Lopputunnista onnistuin saamaan aikaan ongelman. Oiva ei suostunutkaan menemään mustaan vasemmalle kaartuvaan putkeen, vaikka oli sinne jo aiemmin sujahtanut vauhdilla. Saman putken se teki kyllä oikealle kaartuvana. Tulkitsin asian niin että Oiva alkoi väsyä, oli taas innostuttu tekemään niin paljon kaikkea. Ja taas vannon kautta kiven ja kannon että enskerralla teen vähemmän. Enskerta onkin jo sunnuntaina kun päästään korvaamaan viimeviikkoinen poissaolo toiseen ryhmään.

Sitten tuleekin 2 viikon tauko ennenkuin uusi agikurssi alkaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Oiva fysioterapiassa

Oivalla oli tänään käynti fysioterapeutilla. Katsottiin liikkeet ulkona, venytyksiä ja liikkumista rappusissa, puomikujaa (jonne Oiva livisti tutkimaan ihan oma-aloitteisesti) sekä tasapainoalustaa. Peitsausta on ollut edelleen "kolarin" jäljiltä ja selkähän Oiviksella olikin jumissa. Nikamat on kuulemma paikoillaan eikä mitään hälyyttävää löytynyt, mutta jumi on sen sorttinen ettei tuon ikäisellä voi olla tuon tyyppistä jumia ilman jotakin tapaturmaa. Älkää kysykö mistä sen sitten tietää. :D

Parin viikon päästä on vielä toinen käynti, mutta tässä välillä saa mennä ja touhuta ihan normaalisti, ei tarvitse selkää erityisemmin varoa. Tänään pitää tietty ottaa rauhallisesti hoidon jälkeen. Oiva sai kiitosta ihanan luottavaisesta ja avoimesta luonteesta ja ihan yllätyin miten hienosti se malttoi kyljellään pötkötellä hoidettavana.

Mutta ihanaa että mitään ei ole mennyt rikki, vaan parilla hoitokerralla selvitään törmäyksestä! :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Viikonloppu Tuhkavuorelassa

Perjantaina huristeltiin koko kompanja kera Oton Tuhkavuorelaan talo- ja koiravahdeiksi. Mun oli tosin jäänyt auto perjantaina iltapäivällä Lempäälään, kun kesärenkailla ei enää vaan päässyt yhdestä mäennyppylästä yli. Lähdettiin siis perjantaina illalla vielä ostamaan mulle talvirenkaita.

Tuhkiksilla meitä odotti Tuli, Sylvi ja Klaara sekä Peppi-kisu. Oton mielestä 5 porokoiraa kerralla on ehkä vähän liikaa, mutta kyllä Ottokin porukassa sitten alkujärkytyksen jälkeen sujuvasti hengaili. Klaara ja Oiva leikki keskenään lähes taukoamatta, ja oli taas ihanaa nähdä miten Ruukin intoutui mukuloiden kanssa leikkimään ja hepuloimaan pitkin pihoja. :)

Ruulla on asiaa :)

Oiva vauhdissa Klaaran kanssa

Oivis

Ruu, Oiva ja Tuli

Pihakuoro

Otto tutkimusmatkalla

Ruukkeli ja Klaara

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Täitä?!?!

Koirilla on nyt ehkä täitä. En tosin ole varma. Ihmettelin pari päivää miksi Oiva raaputtaa itseään jatkuvasti ja on levoton. Eilen sitten kuulin että parinviikon takaisilla koiratreffeillä olleilla koirilla joillakin on täitä. Kipitin sitten siis tänään kotimatkalla kiltisti meidänkylän eläinsairaalan kautta ajatuksena ostaa Exspottia. Eläinkorjaamon täti kuitenkin meinasi että olisi tehokkaampaa laittaa Strongholdia jos täitä jo on On kuulemma tänä syksynä paljon täitä liikkeellä, ja jossakin tapauksessa ei edes Exspot ollut auttanut.

Kotiintuomisina oli siis kaksi satsia Strongholdia kummallekkin koiralle. Ihanan kallista! Eka käsittely oli nyt tänään ja seuraava 3 viikon kuluttua. Nyt on niin miljoonaa eri versiota sitten näistä varoajoista ja uusintakäsittelyiden tarpeellisuudesta. Uusintakäsittelystä ei varmaan haittaakaan ole, eipä tulee uutta tartuntaa ihan heti.

Agility jäi tänään luonnollisesti väliin, ja ohjaajalle soittelinkin etten nyt tiedä milloin päästään seuraavan kerran täiden takia. Tuumasi jotta ensi viikolla saadaan jo mennä. Ja kyllähän toi Stronghold tappaa talossa ja puutarhassa meiningillä kokolailla tehokkaasti kaikki öttiäiset.

Ruu siis on välttynyt raaputtelulta, mutta toki sekin tarvitsee lääkitä ötököiden varalta. Eilen oltiin kastraatiohaavan hakasten poistossa. Hakasista päästiin eroon, mutta torvesta ei ihan vielä. Haava oli edelleen pikkaisen tulehtunut ja saatiin siihen vielä Fucidermiä. (Eli miten tulehtunut se olikaan sitten viikko takaperin kun päädyin jatkamaan suihkuttelua ja lisäämään ohjelmaan myös Betadinehuuhtelut... Se on nyt meinaan jo kokolailla normaali).

No ei kiemurat vielä tähän lopu. Ollaan menossa koirien kanssa viikonlopuksi koira- ja talovahdeiksi paikkaan jossa on myös nämä samat täit mellastaneet. Siellä siis myös koirat lääkitty, joten sama kai se enää sitten on. Meillä siksees Strongholdit täydessä tehossa ja kaikki osapuolet tietävät toistensa täistä.

Eikä siinä vielä kaikki. Otto on tulossa meille hoitoon ja mukaan reissuun (kuulemma pakkorako). Ohjeistin kyllästämään Oton jo tänään Exspotilla, jotta silläkin on sitten jo suoja öttiäisiä vastaan. Jos meillä edes niitä on.

Terveisin,
1 masentunut torvipää
1 itteään raapiva "kirppukasa"
1 kohta harmaahiuksinen emäntä (mahahaavalla)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Laiska viikonloppu

Lauantaina käytiin koko poppoo pienellä lenkillä Hakapirtin maastoissa. Ruu joutui tyytymään flexiulkoiluun, mutta näytti silti siltä että kyllä kelpas! Kastraatiohaava meinasi muutama päivä takaperin alkaa vielä tulehtua, mutta ahkera suihkuttelu ja laimennetulla betadinella valelu pelasti tilanteen ainakin toistaiseksi. :) Tiistaina on hakasten poisto ja ainakin nyt haava näyttää hyvältä.

Oiva sinkoili melko ahkerasti, sekin ollut nyt kevyemmällä viikontakaisen "kolarin" jälkeen. Vieläkin se varsinkin hihnassa peitsaa mielestäni normaalia enemmän, mutta vapaana ei enää niinkään. Loppulenkistä ehkä vähän kun suurin puhti oli kirmailtu pois.

Tänään kävin Oivan kanssa vähän treenailemassa agia tuossa parkkipaikalla. Wellu oli tehnyt meille kolmannet siivekkeet ja hetihän ne oli pakko saada kaikki koekäyttöön. Ensimmäinen virhe oli lähteä haahuilemaan ilman kunnollista suunnitelmaa, koska tein auttamatta liian vaikean harjoituksen Oivalle. Tajusin sentään hetken takkuamisen jälkeen ottaa aikalisän ja suunnitella hetken tätä asiaa. Sain suunniteltua järkeväntuntuisen harjoituksen ja kummasti se alkoi sitten sujuakkin. Lisäksi harjoiteltiin esteen takana odottamista. Tässäkin vähän meinaan liiaksi olettaa sen osaavan asioita joita en ole Oivalle kunnolla vielä opettanut.

Ihan hyviin fiiliksiin saatiin mein pienet treenit sitten kuitenkin loppumaan, mutta ensikerralle suunnittelen reilumman ja helpomman treenin. Pelkkiä tuttuja ja jo opeteltuja asioita ja enemmän leikkimistä! Oiva on jo niin ketterä ja osaakin jo vaikka mitä, että välillä meinaa unohtua että se on vielä ihan kakara kuitenkin. :) Pysytään siis kuitenkin vielä ihan perusasioissa eikä hötkyillä!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Tokot ja Agit

Eilen oli viimeinen kerta pentutokoa. Ohjelmassa oli luoksepäästävyys, paikalla makaaminen, seuraaminen, luoksetulo ja hyppy. Nurtsi oli tosi märkä ja mutainen, ja Oiva keskittyi kaikki väliajat tonkimaan kastematoja. :D Muuten ei valittamista, pikkuinen porkkis tekee namintoivossa kokolailla mitä vaan. Lisäksi on ollut mukavaa huomata että jo parin kerran jälkeen Oivassa syttyi pieni työkoira, ja se oikein odottaa mitä sitten tehtäisiin. :)

Tänään agissa harjoiteltiin viimekertaista kolmen esteen ohjauskuviota. Sen jälkeen muistuteltiin mieleen pussia. Päivi piti pussin suuta vähän ylhäällä pallon kanssa niin mun ei tarvinnut kuin päästää Oiva sujahtamaan pussin läpi.

Keinu oli tänään uusi asia. Päivi oli keinun päässä valmiina namien kanssa ja kun Oiva oli keinun päässä syötettiin nameja ja laskettiin keinu alas. Mun ei taaskaan tarvinnyt tehdä juuri mitään. Parin toiston jälkeen Oiva pinkaisi kaasu pohjassa keinun päähän syömään nameja! :) Lopuksi keräännyttiin kaikki keinun lähistölle syömään nameja Päivin paukuttaessa keinua maahan. Lisäksi harjoiteltiin "Bang game" systeemillä keinun paukuttamista. Oiva ei ollut moksiskaan!

Harjoiteltiin myös renkaan läpi kulkemista. Rengas oli ihan maassa kiinni ja siitä vain kuljettiin lelun perässä läpi. Hauska oli myös huomata kun Oiva pääsi ottamaan varaslähdön puomille (jota ei ole koskaan otettu vielä kokonaan), niin se kääntyi hetikohta ympäri ja jäi alastulolle odottamaan täydellisessä 2o2o asennossa että missäs ne namit viipyy! :D

Ruulla alkais olla jo virtaa, mutta torvi vähän hidastaa menoa... :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kolari

Oiva oli lauantaina pentutreffeillä. Noin 1,5h sinkoilun jälkeen Oiva, kera toisen pennun, sai todella riemukkaan idean: Juostaan täysiä toisiamme päin! Hetken päästä katselin kun Oiva vapaanakin mielellään peitsaa, ja totesin että se on kotiinlähdön aika.

Lauantai-illan Oiva oli luonnollisestikkin väsynyt, söi iltaruuan ja veteli sikeitä. Sunnuntaiaamuna Oiva oksensi aamuruuat, oli pahoinvoiva ja kovin nuutunut. Puruluu ei kelvannut. Ripulia ei kuitenkaan ollut. Iltaa kohden Oiva vähän piristyi ja vähän leikki leluillaankin.

Edelleen Oiva peitsasi normaalia enemmän hihnassa. Maanantaina kun Oivis oli jo ihan virkeä, asettelin yhdet agisiivekkeet parkkipaikalle, koska ajattelin aivojumpan olevan vielä turvallisempi vaihtoehto varsinaiselle liikunnalle. Samalla näkisin vähän miten Oiva vapaana liikkuu. Muutamat siivekkeiden läpi kulkemiset eri kulmista ja pari eteenmenoa. Intoa olis piisannut, mutta edelleen esiintyi vapaanakin ajoittain peitsaamista. Laukka ok, ravikin puhdasta kun ravaa, mutta välillä heittää peitsaamiseksi mikä ei ole ollenkaan ollut Oivan tapaista. Varsinkaan vapaana.

Päätin alkaa taas ylihysteeriseksi ja soittaa fysioterapeutille. Hän oli sitä mieltä että kannattaahan tilanne tarkastaa, mutta ei uskonut mitään pahasti olevan vialla. Muuten olis kaiken järjen mukaan muutakin oiretta kuin peitsaamista. Itselle tuli lauantain oksentamisesta mieleen aivotärähdys, vaikka eivät ihan päät edellä törmänneetkään. Riittävän kovaa kumminkin että vauhti loppui kuin seinään. Fyssari meinasi että kyllä tuommoisesta tällistä voi pahoinvointia jo tullakkin. Tai sitten se oli sattumaa.

Mä en kuitenkaan koe reiluksi treenata agikoiraa joka liikkuu itselleen epätyypillisesti - ainakaan kovin pitkään. Olkoonkin että ollaan vasta pentuagikurssilla, eikä Oiva mihinkään kovin fyysisiin harjoituksiin vielä tietenkään joudu. Ja joku vikahan siinä on kun noin liikkuu, vaikkakin todennäköisesti joku harmiton tai itsellään ohi menevä. Ja on se nyt vähän kurjaa kasvaa kovaa kyytiä ja olla sitten lihakset pinkeinä jo alkuunsa.

Nyt on omat työvuorot selvillä niin voi varata ajan, se menee kuitenkin 1-2 viikon päähän ennenkuin vapaita aikoja on. Ajattelin kuitenkin mennä tänään pentutokon vikalle kerralle ja huomenna pentuagiin ainakin kuunteluoppilaaksi ja tekemään jotakin pientä ja kevyttä. Parhaiten taitaa kuitenkin aivojumppa pitää Oivan rauhallisena jos nyt ainakin pari päivää vielä otetaan iisimmin. Muutamat siivekkeiden välistä juoksemiset kuitenkin on enemmän kontrolloitua toimintaa kuin liukkaalla laminaatilla suoritetut pentuhepulit kun "koskaan en o mihkään päässyt!".

Tänäänkin Oiva harrasti hihnassa peitsaamista, eli kunhan jätetään tokossa partisten paimennus välistä tällä kertaa...

Ruu on hyvin toipunut kastroinnistaan, mutta "eniten vituttaa kaikki", sanoo Ruu. Tai ainakin se että pitää kulkea kokoajan torvi päässä, eikä pääse reenaamaan. Tai metsään. Tai vielä edes kunnon lenkille.

torstai 11. lokakuuta 2012

Ruun kastraatio

Ruu kastroitiin tänään. Ennen leikkausta siltä katsottiin perusverenkuva. Verihiutaleet taas hukassa (106, viite 175-500) ja samoin valkosolut (3,49, viite 5.50-16.90). Leikkauksessa ei kuitenkaan ollut merkkejä lisääntyneestä verenvuodosta, vaikka tuolla verihiutaleiden arvolla semmoista pitäisi olla jo näkyvissä. Nyt siis epäillään onko arvot oikeasti noin alhaiset, koska se veriarvomasiina ei ollut varma kaikista soluista mihin sakkiin ne kuuluvat. Ell lupasi kysellä Idexx Laboratoriesilta onko heillä mitään tarkempaa mittaustapaa, jos solut esimerkiksi klimppiintyvät tms.

Kysyin voiko kyse olla jostakin kamalasta sairaudesta joka muuttaa soluja niin ettei se mittakone enää tunnista niitä. Mahdollista voisi olla jokin vika luuytimessä, mutta Ruun voinnin olisi siinä tapauksessa pitänyt jo romahtaa tällä aikavälillä mitä sitä on huhtikuusta asti seurattu ja hoidettu.

Noh, mikään ei sinänsä muutu, kun koiraa tässä on hoidettu, eikä pelkkiä veriarvoja. Ruukkeli on ollut ihan reipas ja iloinen oma itsensä, joten näillä mennään. Myöskään mikään arvoista ei yksinään ole vaarallisen alhainen, joten edelleen voinnin mukaan mennään.

Kastraatio itsessään onnistui hienosti ja tuolla Ruu nukkuu vastaanotin päässä pöhnäänsä pois. :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Oivan agi: Pussi, kepit ja ohjauskuvioita

Aloitettiin pussilla. Koutsi piti Oivaa ja mä kävin vähän nostamassa pussin helmaa ja sieltä se Oiva sujahteli kuin vanha tekijä. Palkaksi pallo ja hianoo oli! Alkutunnista oltiin saatu ohjeet ohjauskuvion harjoittelemiseen ja aloin seuraavaksi sitä tekemään. Kolme "estettä" kaaren muodossa ja itse kuljettiin niiden sisäpuolella. Kyllä Oiva aika hyvin hoksasi jutun juonen vaikka en ihan siivekkeitä hipoen olisi sitä ohjastanutkaan. :)

Keppejä kokeiltiin tänään kuudella verkotetulla kepillä ja koutsi oli päässä palkkaamassa koiraa. Oiva hoksasi jutun heti ekalla yrittämällä (joskin kokeili myös saako sen palkan jos kiertää koko höskän, mutta kun ei saanut niin meni taas kiltisti verkkohässäkän sisältä). Oiva pujotteli melko reipasta tahtia ottaen huomioon että ekaa kertaa kokeiltiin.

Kokeiltiin myös omatoimisesti rengasta. Sinne se taas sujahti pallon perässä. :) Lisäksi otettiin putkia, mutta sitten Oiva alkoi vähän jo väsyä, eikä se niin heittämällä enää mennytkään putkeen. Vuorossa oli vielä itsenäisesti harjoitellun ohjauskuvion läpikäynti yksitellen. Oiva teki hienosti, mutta mä kuulemma huidon liikaa. Miten yllättävää. :D Oiva alkoi jo väsyä kun se kerran pallon sijasta kirmasikin katsomaan kaveria ja suurin into vähän loppui vaikka se loppuun asti reippaasti jaksoikin.

Enempiä ei sitten reenailtu, ja pitää ensikerrallakin muistaa ottaa vähän rauhallisemmin. Ei sitä tartte mukulan kanssa koko tuntia paukuttaa hullunlailla... Innokkuus kun vaan tuppaa toisinaan viemään järjen ohjaajaltakin. (Nymmä tiärän miltä Ruusta tuntuu tokoreeneissä) :D

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tiistaitokot

Oltiin Oivan kanssa etuajassa paikalla ja liityttiin pentukarkeloihin. Hetken pentujen hulinaa katsellessa selvisi, että Oiva ei mielestään ole tullut ollenkaan pentutokoon, vaan partistenpaimennuskurssille! :D Viisikö niitä partacollieita mein penturyhmässä on, ja Oiva niitä sitten paimensi haukkumalla ja näykkimällä takajaloista. Välillä ryhmän vinttikoira jouksutti koko laumaa pari ympyrää ja taas nujuaminen jatkui. :)

Sitten alettiin oikein tokoilla. Mentiin jonoon jossa jokainen oli vuorollaan luoksepäästävyydessä, jonka jälkeen mentiin hypylle. Eka hyppy otettiin yhdessä esteen yli kulkien, ja kaksi seuraavaa niin että menin itse esteen vierestä. Hyvin pomppii. :)

Seuraavaksi otettiin luoksetuloa kujassa. Kuja oli paljon kapeampi kuin aiemmalla kerralla, mutta kaikki pennut pinkoivat siitä sujuvasti ohjaajansa luokse. Harjoiteltiin myös paikallaan istumista ja maahanmenoa/paikallamakuuta. Pääsin taas parin askeleen päähän, josta kävin hyvin tiheästi palkkaamassa Oivaa. :)

Loppuun vielä hetki pentupaineja ja Oiva vaikutti melko tyytyväiseltä päivän ohjelmaan.

Vaikka vannoin etten treenaa Ruuta Oivan jälkeen, niin päätin silti taas kokeilla. Ruu päivällä lenkillä tarjosi niin tohkeissaan seuraamista ja kontaktia, että ajattelin yrittää. Käytiin ensin pienellä kävelyllä ja liityttiin sitten ryhmään. Meinattiin heti alkuun tulla mastiffin syömiksi (tai no ei kai oikeasti meinattu, mutta molemmilla säikähdyksestä hyppäsi sydän kurkkuun), joten Ruu aloitti taas kimakalla kailotuksella tunnin... Tokeni kuitenkin ja paikallamakuussa pysyi kiltisti ja hiljaa. Pari viime kertaa kun on vinkunut, niin nyt taas sujui vanhaan malliin.

Hyppy olikin sitten näemmä tämän viikon "enookoskaankuullutkaan" -liike. Ruu haukkui, eikä keskittynyt. Välillä ei lähtenytkään hyppyyn (normaalisti saa varoa ettei ota varaslähtöä kun hyppää innokkaasti). Kerran hyppäsi niin että hyppy jäi puolitiehen ja Ruu nivuset kolisten esteen päälle... Että joo-o. Mitä tähänkin nyt sanoisi. Dementiako Ruuta vaivaa, vai mikä aivopieru sille joka kerta tulee aina jonkun liikkeen kohdalla? Olen melkein jo todennut että mikä liike se milloinkin sitten onkaan, niin ei kannata kiinnittää siihen liikaa huomiota: Se osaa sen todennäköisesti taas seuraavalla kerralla. Sen verran pitää aina helpottaa että saadaan jonkilainen kelvollinen suoritus tehtyä.

Itsekseni siinä odotellessa kokeilin vähän seuraamista, ja havaitsin yhden kumman jutun, joka jollekkin muulle olis varmaan tullut jo aika päivää sitten mieleen kokeilla. Ruu seuraa ihan hiljaa, jos mulla on nami kädessä. Ja käsiä siis voi heiluttaa ihan normaalisti kävelyn tahdissa, Ruu pitää katsekontaktin mun naamaan. En tiedä mitä siinä niiden namien kanssa askartelin, kun yhtäkkiä vaan huomasin ihan hiljaa ja intensiivisesti seuraavan koiran... Josko tästä saatais joku ajatus millä lähdetään seuraamista rakentamaan äänettömämmäksi.

Luoksetulot oli jees. Ekassa haukkui tullessaan, toisen teki ihan kympin arvoisesti ja ihan hipihiljaa! JES! Tungin Ruulle siitä hyvästä kourallisen namia nassuun. Siihen oli hyvä päättää tämän päivän treeni ja lähteä kotio!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kotiagilityä!

Wellu rakensi meille agilityesteitä ja pitihän niitä heti päästä kokeilemaan! Vielä kun saadaan toiset siivekkeet, sekä kannattimet. Vaikka Oivan kanssa ei vielä ole kiire hyppimään, mutta saahan ne sitten ihan tosi matalalle. Ja Ruukkeli varmaan tykkäisi jotakin matalaa kans hyppiä. :) Renkaaseen on jo rengas, vielä kun keksitään millaiset kannattimet/telineet sille tehdään.

Ruu kiertää


Oivan tyylinäyte


Pallon palautus

Kontaktilaatikko

Oiva 5kk ja 1vko

Ruuta tokottaa :)

Viksuna ...NYT!

Pulppu ja Päppylä
<3>

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Oivan pentuagi osa 2

Tänään oli toinen kerta Oivan pentuagilitykurssia. Ensin mietittiin miten kukahin on ajatellut opettaa kontakteja ja miten niitä sitten lähdettäisi opettamaan. Oivalle ajattelin 2o2o tyyliä ja sitä lähdettiin harjoittelemaan. SportDogParkissa oli tehtynä erillinen kontaktienharjoittelueste, jossa toinen pää oli puomin levyinen ja toinen siitä vähän leveämpi. Toiselle puolelle laitettiin esteen siiveke estämään valuminen pois alastulolta sivusuunnassa. Sitten vain koira "kesken esteen" siihen alastulolle ja kun tassut on oikeissa paikoissa niin namia maahan ja käskysanaa.

Hyvin Oiva siinä pysyi kyllä, kun ollaan pihalla sopivilla tasoilla/rappusilla harjoiteltu sitä että takajalat jää ylemmäs ja etujalat on maassa. Päätin nyt lähteä yrittämään kontaktiesteiden opetusta niin, että lopulta koira osaa yhdellä käskyllä suorittaa koko esteen. Eli kun sanotaan "Kiipee!" niin se osaa hakeutua sinne alastulolle oikeaan paikkaan. Olin ensin ajatellu kiipeämiskäskyä erikseen ja kontaktikäskyä erikseen, mutta kun meidän koutsi näytti omalla koirallaan mallia, oli hänellä vain yksi käsky. Jos sillä voi kisata MM tasolla, niin se varmaan riittää meillekkin. :P

Putkea harjoiteltiin tänään itsenäisesti viemällä targetti nameineen toiseen päähän, ja sitten päästettiin koira toisesta päästä putkeen. Alkuun Oiva tuli pari kertaa ulos siitäpäästä mistä menikin, mutta pian se hoksasi jutun juonen, ja sitten sitä ei olis pitäny pois putkista enää millään. :D Lopulta ei tarvittu edes namialustaa vaan Oiva oikein hakutui putkeen (myös loivalla mutkalla olevaan) ja sen sai toisesta päästä palkattua pallolla.

Opastettuna ja avustettuna harjoiteltiin tänään eteenmenoa kolmen "esteen" suoralla. Eteenmenoa ei oltu kotona harjoiteltu niin paljoa kuin kiertämistä ja ekalla kerralla Oiva vähän ihmetteli että mitähäh? Mutta kun se kerran löysi tiensä targetille, niin oli aivan yhdentekevää milläpuolella minä hilluin, kun se ihan tohkeissaan pinkaisi matkaan! :) Tätä pitää harjoitella kotona lisää.

Kiertämistä harjoiteltiin pallopalkalla siivekkeiden välistä omaan tahtiin. Vähän vielä joutuu liiaksi itse ohjaamaan esteen päältä, mutta hyvin se silti kurvailee ja kun vauhtiin pääsee niin vähän alkaa jo hakeutumaan siivekkeen takaa. Lisää vaan reeniä, selkeästi helpoin oli Oivalle mun helpompi puoli, eli itselle myös treeniä siihen että molemmilla käsillä voi ohjata yhtä sujuvasti. Liian helposti tulee tehtyä sitä itselle helpointa suuntaa enemmän. Mutta viikkohan tätä on vasta (tai siis muutama kerta) reenattu, että hyvä siitä vielä tulee kun annetaan asialle treenin lisäksi myös aikaa. :)

Reenien loputtua jäin tietty taas pihalla tuttujen kanssa suustani kiinni, ja Oivalla oli vielä painit 6kk ikäisen borderterrierin kanssa. Kyllä nyt uni maistuu!

~~~~ ~~~ ~~~ ~~~

...Ja muita päivän aiheita:

Taas töiden jälkeen nakkasin koirat autoon ja ajelin hakapirtinmettään. Kyllä koiraharrastus on mukavaa!
1. Ulkona on mukavaa, ja hyvällä kelillä sitä tulee käveltyä kuin huomaamattaan vielä seuraavankin mutkan taakse.
2. Pentukoira kierii paskassa
3. Huljutellaan pentukoiraa lähimmässä järvessä
4. Pentukoira ravistelee kaikki paskavedet naamalle. Mun naamalle...
5. Lähenpi tarkastelu (ja haju) osoittaa...että isonkoiran päälaellakin on paskaa
6. Tullaan kotiin ja pestään koirat
7. Käydään itse suihkussa
8. Juuri kun tulet suihkusta, pentukoira iloisesti lorottaa kusilammikon olkkariin (vaikka ulkona oltiin 30 min sitten ja se kyllä pissasi sinne)
9. Luututaan
10. Pestään koneellinen koiranpyyhkeitä ja toinen koneellinen paskavedellä roiskittuja ulkovaatteita

Noh, kerrankos sitä. Ruulle annoin eilen illalla ja tänään aamulla puolikkaan annoksen kipulääkettä. Ruu olikin paljon pirteämpi ja hyväntuulisempi. Voihan se olla että sille kuitenkin on tullut vaan joku lihasjumi/venähdys/revähdys, kun vielä alkukesästä se oli ihan vailla lihaksia tai minkäännäköistä kuntoa, eikä ne lihakset nyt hetkessä palaudu ennalleenkaan. Ihmekkös sekään olisi jos tuolla metsäpouilla liukkaissa puunlehdissä noilla vauhdeilla mitä viimeaikoina on nähty vähän itteään jumiinkin saisi. Voihan se toki olla uusivaa punkkitautiakin, siihenkin kun kuuluu lihas- ja nivelkivut ja tokihan niihinkin jos lieviä ovat kipulääke auttaa. Aika näyttää kuinka käy. Toivotaan nyt kuitenkin että oli vaan joku venähdys.

Ei se (onneksi) tänäänkään hulluna revitellyt, mutta oli hyväntuulinen eikä kärttyisenä rutissut Oivalle ja Oivan sinkoiluille.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tiistaitohinat

Töiden jälkeen nappasin taas koirat autoon ja ajelin hakapirtin mettään. Katselin jo eilen että Ruu oli vähän outo, selästä ehkä vähän jumissa, muuten en oikein osaa määritellä että miten outo. Ajattelin sen olevan väsynyt sunnuntain möllitokoilu-mätsärireissusta. Tänään se ei aamulla mennyt edes keittiöön kerjäämään Wellulta aamupalaleipää, vaan viitsi nousta vasta kun minäkin heräsin. Se on jo outoa, koska se aina kerjää aamupalaleipää. Iltapäivällä se ei metsässä oikein innostunut hillumaan. Oivalla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta Ruu ärähti vain Oivan kauemmas (no, ei Oiva uskonut) eikä innostunut leikkimään. Jolkotteli vaan omiaan. Laukalla tuli lähinnä vain luoksetulokutsut makeisten toivossa.

Toivottavasti mä nyt vaan kuvittelen, tai että Ruu vaan oikeasti on vähän väsynyt. Onhan viimeaikoina ulkoiltu ihan reilusti ja käyty tokoreeneissä yms. Pelottaa kuitenkin jos punkkitauti taas jyllää päälle. 2,5 viikkoa on nyt Doximycinin lopettamisesta ja viimeksikin oireet palasivat pikkuhiljaa puolihuomaamatta aluksi pienenä haluttomuutena ja lihasjumeina, kunnes 1kk kuurin loppumisen jälkeen oltiin taas Vethaussissa ihmettelemässä Ruun huonovointisuutta.

Noh, naperolla nyt kuitenkin tänään oli tokotreenit. Muutenkin päätin etten nyt treenaa Ruuta Oivan jälkeen, joten Ruu olisi muutenkin jäänyt tänään kotiin, mutta sitä suuremmalla syyllä kun on ollut vähän väsyneen oloinen. Oivan kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä. Paikallaan se ei pysy, mutta tervehtii märillä pusuilla ja tänään hampaiden katsominen onnistui hienosti. Maahanmeno onnistui jo hienosti sivulla. Namilla ohjaten tottakai, mutta siitä jotenkin huomasin ohjaavani Oivaa tokossa tiettyihin asentoihin (sivu, maahan, seuraamispaikka) mutta mä en ikinä sano sille mitään! :D Pitäis varmaan niitä käskyjäkin alkaa yhdistää noihin liikkeisiin. Tänään maassa paikallaanpysyminen oli asteen haastavampaa kuin viikko sitten, mutta ihan hienosti se sitten lopulta meni.

Seuraaminen nami-imutuksella sujui loistavasti, kun olin varautunut reeneihin sopivilla hanskoilla, joissa ei heti ole käsistä nahkat rullalla Oivan ahneessa käsittelyssä. ;) Taisi tulla tokoreenien ensimmäiset haukahdukset luoksetulossa. Oivaa pidettiin kiinni kun minä kirmasin kauemmas. Kutsuin Oivaa ja se suorastaan syöksyi matkaan korvat lintassa ja lähtökiihdytyksissä pääsi kimakka "HAU!". Ohjasin namilla loppuperusasentoon, josta sitten hillittömät pippalot raato-lelun kanssa. :)

Lopuksi otettiin seisomista. Hyödynsin Oivan mätsäreissä jostakin kummasta oppiman käsimerkin jolla se stoppaa kuin seinään. :D Melko hyvin opittu kolmessa kerrassa. Käsimerkki toimi, ja lisäsin siihen vain "seiso" käskyn. Käsimerkin avulla pääsin myös siirtymään Oivan eteen tai sivulle sen hievahtamatta mihinkään. Oiva kun merkillä pysähtyy tällä hetkellä poikittain mun eteen. Mutta eiköhän siitä ihan hyvä tule, kun harjoitellaan. Sinänsä ihan sama, kun en Oivasta tokokoiraa ajatellut, mutta kun ei sitä ikinä tiedä, niin paree opettaa kuitenkin oikein. :)