torstai 31. tammikuuta 2013

Namialustareeniä

Johan oli eilen vire ja fiilis kohdillaan! :)

Aloitettiin koiran lähettämisellä namialustalle. Sen jälkeen vietiin namialusta "puomin" (puomin ylös- ja alasmeno pöydän varassa) päähän. Oiva lähti niin sanotusti lapasesta. :D Se meni niin lujaa, että vaikka se yritti pysähtyä alasmenolla, se aina valui siitä kokonaan ohi. Ajatus sillä kumminkin oli ihan oikea. Toteutus vaan ei ihan toiminut.

Seuraavaksi otettiin verkkokeppejä. Kepit on vielä vähän hankalammat, joten Oiva yritti 2 kertaa kirmata suoraan namialustalle, mutta hoksasi pian että jotakin namien eteen on tehtävä. Ja kun se sen hoksasi se hakeutui tosi hienosti oikeaan keppiväliin pelkällä lähetyksellä parin metrin päästä.

Lopuksi otettiin vielä suora putki. Tässä ei mitään ongelmaa, lähetykset vinostakin kulmasta onnistuivat täydellisesti ja loppuun kokeiltiin vielä yksi sokea kulmakin putken puolivälistä, ja ihan oikeaan päähän napero pinkoi ja sieltä lujaa namialustalle!

Lopuksi Oiva palkkasi itseään lelu suussa pinkomalla pariin otteeseen putken läpi. :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Rinkiä ja puomia

Toivoin Oivalle tosi helppoja treenejä, sillä tänään oli viikon kolmannet agitreenit. Lisäksi Oonan meillä oleminen vähän väsyttää Oivaa normaalia enemmän, koska tottakai on vähän väliä painittava ja retuutettava leluja. Vaikka mukavaahan se tietty on kun on koirakaveri. :)

Saatiin siis ensin rallatella edellisen pentuagiryhmän harjoituksia. Siinä oli ympyrän muodossa 4 hyppyä ja putki. Ensin kaahattiin vaan ympyrää ja tavoite oli ohjata mahdollisimmna kaukaa, ja vaikka Oiva hyvin menikin, niin ihmeellisesti tulee valuttua sinne lähelle esteitä varmistelemaan... Sitten lisättiin kuvioon suunnan vaihto valssin avulla. Oivalla oli kyllä vauhti päällä, mutta aika nopeasti se alkoi väsyä.

Loppuun otettiin vielä puomia yksittäisenä, ja vähän aikaa kesti ihmetellä että miksi ainareipas Oiva arastelee puomilla. Niinku ihan tosissaan jumittaa. Sitten muistin että se viikko takaperin pääsi omatoimisesti livahtamaan keinulle ja taisi itsensä siinä vähän säikäyttää. Nyt kesti tovin ennenkuin luottamun palautui, ettei se puomi kippaa alta.

Noh, Ensiviikolla ei ole kuin keskiviikon agin alkeiskurssi ja lauantaina näyttely, niin pääsee napero vähän huilaamaankin välillä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Tuhkavuorten agipäivä

Tänään oli Tuhkavuorten koirien kokoontumisajot Lahdessa agilityn merkeissä. Eli Tuhkisten tarkkisryhmä aksaamassa. :D Jotta kiitosta vaan Hannalle mukavista treeneistä!


Tämmöstä oli tänään ohjelmassa. Päästiin Oivan kanssa lähtöviivalle niin sillä oli jo ihan oma rata mielessä, mitä se lähti innolla suorittamaan. Se oli seuraavanlainen: 1, 3, 4, 4 toisinpäin, 3 ja 1. Ja sama tietty uudelleen. Vihdoin kun kunniakierrokset oli tehty ja yleisöä viihdytetty, todettiin että otetaan lähtöviivalle pitelijä, sillä Oiva ei malttanut odottaa senkään vertaa kuin kotihallilla (ja sielläkin tätä tars reenata lisää!!!). Eli ensin esteet 1-4 ja siittäkin alku pätkissä aina este kerrallaan kasvattaen loppua kohden.

Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin esteet 4-6 ja pohdittiin millä tavalla siinä kannattaisi välistävedot ohjata. Mulle luontevin tapa hidastaa Oivaa (valsseja vai mitälie kieppumista esteiden välillä) ja Oivalle nopea ja sujuva tapa (ohjaajalla naama menosuuntaan ja tossua toisen eteen) ei meinaa luonnistua multa. Loppupäätelmä "Muuten ihan kiva mutta sä olet vaan myöhässä, ja sillehän ei nyt oikein voi mitään!". :D

Oiva on aika väsynyt kaikesta viikon ohjelmasta, joten viimeisellä kierroksella otettiin helppoa kaahailua missä namialusta odotti lopussa. Eli esteet 1, 2, 3, A ja B.

(C) Satu Viljakainen

Kolmentunnin Tuhkis-aksailun jälkeen mentiin porukalla nollaamaan päitä koirapuistoon. Mukava päivä kertakaikkiaan! :)

Ruun aplastinen anemia

Nyt on Ruun avauslausuntoa "suomennettu" ja pohdittu, on juteltu eläinlääkärin ja avanneen patologin kanssa mitä siinä oikeastaan sitten sanotaan.

Ruu siis kärsi aplastisesta anemiasta. Se on luuydinkato, jossa luuydin ei tuota lainkaan, tai tuottaa normaalia vähemmän, verisoluja. Patologi selitti että luuytimessä on kaksi "linjaa": Toisesta muodostuu tulehdussoluja (valkosolut) ja toisesta muita soluja (punasolut, verihiutaleet). Näissä molemmissa linjoissa oli vikaa, eli soluja ei tuotettu tarpeeksi.

Aplastinen anemia on autoimmuunisairaus, eli oma elimistö hyökkää tuntemattomasta syystä omia kudoksiaan vastaan. Ruun thymus (kateenkorva) oli ikään nähden epänormaalin suuri, kun sen kuuluisi aikuisiällä surkastua kokolailla olemattomiin. Thymus liittyy mineomaan tällaisiin autoimmuuniongelmiin, joten on oletettavaa että Ruun sairaus oli ihan synnynnäinen. Joskin tämä on erittäin erittäin harvinainen sairaus, ja on mahdollista että Ruu oli kuitenkin vain yksittäistapaus.

Aplastisen anemian ennuste on melko huono. Monesti se johtaa kuolemaan hoidosta huolimatta, ja Ruu oli kärsinyt siitä jo useamman kuukauden. Ei ole poissuljettua etteikö Ruu olisi aiemmin keväällä sairastanut myös anaplasmoosia kuten oletettiin, tai jotakin muuta tulehdussairautta johon Doximycin niin hyvin tehosi. On kuitenkin mahdollista että pelkkä raju kennelyskä ja keuhkotulehdus laukaisivat autoimmuunisairauden. Autoimmuunisairaudet kun tarvitsevat jonkin laukaisevan tekijän, esimerkiksi tulehduksen.

Jos tämä aplastinen anemia olisi diagnosoitu Ruun vielä eläessä, en ole ollenkaan varma olisinko enää halunnut lähteä kokeilemaan kortisoni- ja imurelhoitoja. Niissäkään kun isoilla annoksilla ilman sivuvaikutuksia selvitä. Lisäksi Ruulla oli krooninen märkäinen eturauhastulehdus, ja siitä kipulaastarista aiheutunut ärhäkkä ihotulehdus kera paiseen muodostumisen. Nämä vaivat eivät pystyneet parantumaan ilman elimistön omia tulehdussoluja - joita ei ollut. Olisi siis pitänyt ensin käydä läpi rankka hoito verisolujen elvyttämiseksi (lääkärin mukaan hoito tuskin olisi auttanut, kun sitä oli Ruulle jo aiemmin kokeiltu) ennenkuin olisi ollut mitenkään mahdollista alkaa parantaa tulehduksia. Lisäksi ihotulehdus kehitti lääkärin mukaan paisetta, jonka avaus olisi ollut pian edessä.

Kertakaikkisesti koko epävarma hoito olisi pitkittänyt Ruun kohtuuttomia kärsimyksiä niin paljon (kun kipulääkekään ei auttanut), etten olisi sitä rakkaalle ystävälle enää halunnut läpikäytäväksi. Lääkärin arvio Ruun voinnin nähneenä ja avauslausunnon lukeneena oli, että mitään ei olisi enää ollut tehtävissä. Siihen uskon itsekkin, sillä Ruu oli jo alkanut hiipua pois.

Keskustelimme patologin kanssa myös Oivasta, sillä tottakai mulla on huoli vaikuttaako tämä siihenkin. Toisaalta Ruulla on omiakin pentuja, Ruulla on sisaruksia, ja niillä on pentuja. Ja toki Ruulla on myös vanhemmat, niillä sisaruksia yms. Luulisi sairauden siis jo näkyvän jossain, jos se ihan olisi jokaiselle kamalan periytyvää.

Saatiin ohjeeksi nauttia elämästä, harrastuksista ja muista koiramaisista jutuista ihan huoletta Oivankin kanssa. Autoimmuunisairauksien puhkeamiseen kun ei itse kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa. Huolestua ei pidä vielä mistään normaalista sairastelustakaan, sillä semmoista koiraa ei olekaan jolla olisi vastustuskyky ihan kaikkia sairauksia vastaan, vaan vasta sitten jos sairaudet eivät parane sillätavalla kuin niiden kuuluisi. Tai jos erilaiset tulehdukset eivät kerta toisensa jälkeen ota parantuakseen. Veriarvojakaan on turha hulluntavalla vahdata, sillä ilman autoimmuunisairauksiakin erilaiset sairaudet ja tulehdukset voivat niihin vaikuttaa. Vasta sitten niistäkin kannattaa huolestua jos arvot eivät korjaannu normaaleiksi sillä tavalla kun niiden kuuluisi.

Jos veriarvoissa kuitenkin alkaisi näkyä jotakin epänormaaleja muutoksia, kannattaa lääkäriltä pyytää verikokeesta tehtävä diffi, eli erittelylaskenta. Sitä ei perus verenkuvasta normaalisti tehdä ellei sitä pyydä erikseen. Siinä saa sitten enemmän tietoa verisolujen tilanteesta. Jos diffissä ilmaantuisi jotakin kamalan poikkeavaa, niin silloin luuydinnäyte voisi olla paikallaan. Mutta näitä asioita on turha pelätä tai odottaa etukäteen, joskin niistä on hyvä tietää siltä varalta, että jotakin selittämätöntä oireilua sattuisi esiintymään.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ruun avauslausunto

Lausunto:

Tutkimustulos:
1. Lopetettu eläin.
2. Krooninen märkäinen fibrotisoiva prostatiitti.
3. Aplastinen anemia

Kommentti:
Tutkimuksissa todettu, luuydinperäinen veren solujen toiminnan alenema ilmenee tyypillisesti anemiana, tulehdussolujen vähenemisenä (tulehdusten paranemisen hidastuminen) sekä nk. trombosytopenioina (verihiutaleiden määrän väheneminen). Tutkimuksissa ei todettu merkkejä virus- tai alkueläininfektioista, on todennäköistä, että luuytimen muutosten syy on immunopatologinen.

Avauskertomus:
Kuolemanjälkeisen muutokset ovat kohtalaiset. Koira on lihaksistoltaan kohtalaisesti kehittynyt ja rasvavarastot ovat kohtalaiset. Aivoissa, aivolisäkkeessä, selkäytimessä ja ääreishermostossa ei silmämääräisiä muutoksia. Iho, lihakset ja suuret nivelet normaalit. Pinnalliset imusolmukkeet silmämääräisesti normaalit. Suoliliepeen imusolmukkeet lievästi prominentit. Thymusta edelleen jäljellä iänmukaisesti epätyypillisen runsaasti. Keuhkot kirjavat, sydän rakenteiltaan, muodoltaan ja kooltaan normaali. Kilpirauhasissa ja lisämunuaisissa ei silmämääräisiä muutoksia. Maksassa, pernassa, munuaisissa ja alemmissa virtsateissä ei silmämääräisiä muutoksia. Lisääntymiselimet silmämääräisesti normaalit. Mahalaukussa niukasti limaista sisältöä, limakalvolla ei merkittävää, haima vaalea. Suolistossa kohtalaisesti sisältöä, limakalvolla ei erityistä. Luissa ja luuytimessä ei silmämääräisiä muutoksia.

Makroskooppinen diagnoosi:
1. Lopetettu eläin.

Histologinen tutkimus:
1. Eturauhanen: Voimakas diffuusi krooninen suppuratiivinen prostatiitti ja prostatan fibroosi.
2. Luuydin: Runsaasti hemosiderofageja, kypsiä valkosolumuotoja ei juuri lainkaan, megakaryosyyttien määrä alentunut.
3. Keuhkot, lisämunuaiset, kilpirauhaset, virtsarakko, mahalaukku, munuaiset, haima, suolisto, sydän, ääreishermosto, aivot, selkäydin: Ei spesifisiä muutoksia.

(Evira)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Uusi agikurssi

Tänään alkoi seuraava agikurssi, ja taas meillä oli sijaisope. Sikäli se ei haittaa, kun tämäkin ope oli kyllä hyvä. Tärkein oppi oli tänään, että vaikka Oiva käy kierrokislla ja sinkoilee, niin pitää itse ohjata rauhallisesti. Sitten alkoi homma sujumaan.


Ensin esteet 1-3, sitten 3-6. Välissä tauko ja jatkettiin rengasta yksittäisenä. Se sujui hyvin, joten lisättiin se seuraavan pätkän loppuun eli esteet 7-11. Keinua otettiin yksittäisenä esteenä, jonka jälkeen jatkettiin pätkä 12-17.

Meni kertakaikkisen hyvin kun lakkasin hosumasta, alkupätkä oli kyllä kaikista vaikein, mutta saatiin sekin sitten sujumaan. :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Koirakylpylässä

Oltiin tänään Oivan kanssa koirakylpylässä Hyvinkäällä. Menomatka oli aika... mielenkiintoinen, kun Maukasta ei tullut puolivälin jälkeen ollenkaan lämmintä ilmaa. Hyvinkäällä kun otin Oivan pois auton takaa, se tärisi kylmästä. Ja en ole sen nähnyt vielä kertaakaan palelevan missään. Koira parka, kylmää kyytiä, mahtoiko takaluukkuun vielä vetää jostain? Itsekkin olin kyllä aika jääkalikka. Mietin kauhuissani miten saan Oivan kotiin uimisen jälkeen ilman että se jäätyy totaalisesti. Matkassa ei ollut kuin yksi hieman pieneksi jäänyt koirantakki.

Kerran aiemmin on oltu kylpylässä, kun Oiva oli vielä aika pikkuinen. Silloin ui siivosti kun se määrätietoisesti ohjattiin veteen uittajan avustuksella, mutta ei mennyt sinne ihan vapaaehtoisesti. Joskin ei pistänyt vastaankaan.

Tänään yllätys oli suuri, kun Oiva halusi itse uimaan. Se meni altaaseen varovasti ramppia pitkin, mutta kun se kerran oli sinne päässyt, niin pois sitä ei saanut. Se piti vetää pois altaasta ramppia pitkin, ja hirveä tempominen ja parkuminen ku takas olis ollu pakko päästä.

Uittaja totesi että ota naru pois ja anna mennä. Ja Oivahan meni. Se polskutteli altaassa (uimaliivin kanssa) puolituntia, ennenkuin sen sai sieltä pois. :D

Kuivasin Oivaa huolellisesti kuivaajalla ja saatiin vielä ekstratakki + fleecehuopa lainaksi kotimatkaa varten. Tai Taikarumpulaan me oltiin vielä menossa, vähemmän matkaa jäätymisellekkin. Ei muutakun Oivalle takit niskaan ja viltti päälle ja matkaan. Ja onneksi Maukassa lämmitys taas toimikin! Ei nyt ihan hiki päässyt tulemaan, mutta kyllä sitä tuulettimen ilmaa lämpimäksi pystyi sanomaan. :D Hyvä auto! Jarrunesteet kuluu itekseen, vilkku toimii välillä ja takavalot joskus...

Rumpulassa olikin vilinää reilu pari tuntia. Ulkona ei hirveästi voitu koiria pitää ettei Oiva uimisen jälkeen kamalassa pakkasessa vilustu. Hetken aikaa takki päällä saivat kuitenkin kirmailla, muuten retuutettiin sisällä leluja. Kotimatkalla Oiva nukkui kuin tukki ja otinkin sen takapenkille kun ajattelin siinä olevan lämpimämpää (tai siinä se matkusti jo uimalasta Taikarumpulaankin). Lämmityskin onneksi pelasi koko matkan eikä jäädytty enää kumpikaan. :)

torstai 17. tammikuuta 2013

Keppi, keppi, keppiiii...

Murkkuikäinen rehvakas otus on taas palautunut kiltiksi koiranpennuksi. Agitreenitkin siis sujuivat mainiosti. Tänään harjoiteltiin keppejä (verkot), puomin alastulokontaktia ja esteen kanssa odottamista.

Kepeillä mainiota oli se, että jokin palanen loksahti kohdalleen ja Oiva alkoi hakea oikeaa sisäänmenokohtaa. Vaikka eihän niitä verkotetuilla kepeillä olekkaan kuin yksi, mutta silti. Mä vasta mietin että miten sen selkeästi lähetän kepeille, kun se meni jo ja pujotteli kovaa kyytiä, ja taas mä sain pinkoa perässä että ehdin sen palkkaamaan. :D TaitavaHieno!

Puomin alastulo sujui tosi hyvin, jäi nameilla avustaen ja palkaten 2o2o ja jatkoi matkaa vasta luvan kanssa.

Esteitä oli 2 peräkkäin ja koira piti asettaa ensimmäisen taakse istumaan ja odottamaan. Koiran luota poistuttiin pieni matka ensimmäisen esteen nurkille/taakse ja palattiin palkkaamaan. Kun tämä onnistui 4 kertaa peräkkäin, sai esteet suorittaa. :)

Lopuksi harjoiteltiin erilaisia veryttelyjumppaliikkeitä ja venytyksiä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Semmoset tokoreenit...

Päästiin hallille ja lähdettiin kävelylle. Oiva oli ihan mahdoton. Mentiin kävelyn jälkeen sisälle odottamaan omaa vuoroa, mutta Oiva oli kuin räksyttävä pässi narussa. Vein sen heti ennen reenien varsinaista alkuakaan autoon pois mekastamasta. Hetkenpäästä hain Oivan ja alettiin harjoitella yhden esteen kanssa siivekkeen takaakiertoa. Itse takaakierto onnistui tosi hyvin (kunhan sain ensin koirapojan nenän irti lattiasta, nuuuuuh!), mutta sitten Oiva kahdesti peräjälkeen karkasi hillumaan ympäriinsä muiden koirien luokse.

Kannoin Oivan pois jolloin se pamautti mua päällään ottaan. AU! Otettiin hetki pientä matsia. Olis kai tilanteen voinut paremminkin hoitaa, mutta tuo rehvakas otus ei näyttänyt kuitenkaan hetikohta kurinpalautuksen jälkeen olevan millänsäkään. Itseasiassa lopputreenit meni todella hyvin. Kai sille joku järjenhippunen loksahti paikalleen.

Vauriot:
Koira - hetkellisesti venynyt niskanahka
Omistaja - kuhmu päässä

(Onks tää niinku tasapeli?)

Noh, päästiin siis ihan tekemään lopulta jotain tokojuttujakin. Perusasentoa, takaosan liikuttelua, hyppyä, seuraamista ja ihan rivissä paikallamakuutakin. Ei valittamista, ihan tasonsa mukaisesti namilla auttaen tekee asioita. Keskittyminen parantui alun välikohtauksen jälkeen noin 100%. :D

Vähän olen kyllä odotellutkin että mitähän tapahtuu kun murkkuikä pääsee valloilleen. Oiva on kuitenkin melko kovapäinen otus, se ei paljon jää murehtimaan tapahtuneita ja porskuttaa rinta rottingilla... Muistaisin kyllä Ruu-ukissa olleen ihan samoja elkeitä ja pari yhteenottoa senkin kanssa tuli murkkuiän kynnyksellä. Ihan hyvä siitä silti kasvoi, eiköhän Oivastakin. :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

"Tässä saa nyt oikeen sitten juosta!"

Kannattaa ensin liukastua yksi jalka kipeäksi, sen jälkeen mennä ratsastamaan pitkän tauon jälkeen kaikki loputkin paikat kipeäksi. Tämän jälkeen on tosi hyvä mennä mun ja Oivan uran vaikeimpiin (sijaisope ei ollu ihan perillä mein tasosta :D ) agitreeneihin joissa teemana on että "Tässä saa nyt sitten oikeen juosta!". Ehhh...

Siinä sai pläski pistellä lenkkaria toisen eteen. Sijaisope meinasi että Oivassa on kyllä ainesta. Totesin että se koira tässä ikinä se ongelma ole ollutkaan.

Ensin mustalla merkitty rata sopiviin paloihin pilkottuna. Aloitettiin renkaasta ja venytettiin este kumpaankin suuntaan. Lopulta sain lähetettyä Oivan renkaalta putkelle kun palkka oli valmiina putken päässä. Ensin siis esteet 1-4. Sitten jatkettiin vitoselta alkaen. A-estettä kun ei vielä ole juuri ollenkaan tehty, niin putki sopivasti imaisi Oivan joka kerta puoleensa. Pientä poukkoilua, mutta hienosti meni ysillä takaakierto. Kympin jälkeen Oivaa kiehtoi rengas kun sitä oli jo hinkattu ja siitä sai palkkaa. Korjattiin mun ohjausta niin löytyi se oikea putkikin sieltä. :)

Sitten oranssilla merkitty rata. Persjättöä ennen ekaa putkea piti pari kertaa harjoitella mutta sitten tuli nappisuoritus. Paitsi että sittenhän mä olin jo kilometrin myöhässä seuraavilta esteiltä. Kokeiltiin oivalle sitten ilman persjättöä putkeen oikealta ohjaten ja 4. ja 5. esteen välissä sylikääntö (vaimikäseo?). Vai olikse sittenki tavallaan takaaleikkaus? Emmätiedä. :D

Aika hyvin Oiva jaksoi keskittyä noin naperokoiraksi, välillä se kävi moikkaamassa mein sijaisopea koska sekin syöttää välillä lihapullia. :) Loppuun harjoiteltiin kahdeksikkoa yhdellä esteellä.

torstai 10. tammikuuta 2013

Agilityn alkeet II

Eilen oli toinen kerta agilityn alkeiskurssia. Oiva toimi taas kiitettävästi esimerkki-erkkinä. Tänään ohjelmaan kuului pöytä, puomin ylösmeno, kepit ja putki.

Puomin ylösmenoa harjoiteltiin ensin maassa olevalla kappaleella. Nami kontaktille niin että koiralla on etutassut kontaktilla kun ylettyy namiin. Oivalle en ole erityisesti ylösmenoja opettanut mitenkään, mutta samapa se niitä nyt on harjoitella kun se kurssin ohjelmaan kuuluu. Seuraavaksi puomin ylösmeno nostettiin matalan pöydän varaan. Muuten ihan jees, mutta Oiva sitten olis halunnut tutkia koko ylösmenon josko sinne jonnekkin olis jäänyt nami. Ei ihan niin vauhdikasta kuin mihin on totuttu, vaikkakin sitten leikki-palkkauksessa riemu ratkes joka kerta.

Seuraavaksi otettiin keppejä verkoilla. Oiva ei meinannut taas monen viikon verkkokeppitauon jälkeen hoksata sisäänmenokohtaa ja pari ekaa pujotteluakin oli Oivaksi aika hidasta. Pidettiin pieni tauko ja yritettiin uudelleen. Nyt löytyi helpommalta puolelta ohjatessa sisäänmenokin jo hienosti ja vauhtia piisas pujottelussa! Vaikeammalta puolelta Oiva pitää vielä ihan ohjata kirjaimellisesti oikeaan väliin, vaikka verkot onkin. Kokeiltiin sitten että mä vaan lähetän Oivan alkuun ja Päivi palkkaa sen keppien lopussa. Oiva meinas ottaa ensin parit varaslähdöt koko keppien ohi, koska sen näköpiirissä oli ihminen! Noh, mä olen ajatellut että arkielämän kannalta on kamalan kiva että se tykkää ihmisistä. :)

Lopuksi putki. Päivi halusi että kokeilen Oivan kanssa pimeää kulmaa putkelle. Ikinä ei ole semmoista tehty, mutta sinne se sujahti ihan yhtä helposti kummastakin suunnasta, eikä tarttenut edes saattaa ihan putken suulle asti! Taitava napero! :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ulkoilua ja harrastushaahuilua

Eilen oltiin ulkoilemassa Oivan kanssa ensin tunti keskenämme Kangasalan ihanissa metsämaisemissa. Sitten saatiin seuraavaksi reiluksi tunniksi seuraksi Maija kera Egon ja Raton. Oivaa pisti pikkasen ihmetyttämään, että Ratto oli venähtänyt parikymmentäkiloa sitten viimenäkemän! Hyvin sujui kaikilla kolmella poijjaalla lenkkeily keskenään. :)

Tänään oli hallitoko. Oma olotila on kilpirauhasen takia kuin jyrän alle jäänyt ja pää jumittaa kuin hidastetusta filmistä ja useimmiten on pause päällä. Ei kovin hyvät lähtökohdat siis. Saatiin kuitenkin 40 minuutin aikana syötyä paketti nakkeja, mutta oikein mitään järkevää ei saatu aikaan. Vähän istumista, maahanmenoa, odottamista, perusasentoa ja seuraamista. Tai onhan siinä paljon yhdeksi kerraksi, mutta joku johdonmukaisuus ja suurempi innokkuus ohjaajan puolesta olis kyllä ollut toivottavaa...

Noooh... joskus sitten taas paremmalla onnella. Ei noissa treeneissä kuitenkaan mitään järin huonoakaan ollut. :)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Agin alkeiskurssi ja Oiva Esimerkki-Erkki

Oivalla alkoi tänään Koiranpäivien agilityn alkeiskurssi. Oiva sai toimia esimerkkikoirana, kun se nyt kuitenkin osaa esteitä suorittaa. Ensin otettiin suoraa putkea muutama kerta. Oiva pinkoi ihan pähkinöinä ja tarrasi leluun kiinni kuin ...hullu puuroon. :D

Pöytä oli toinen harjoiteltava este. Siinä tuntui olevan kauheesti haisuja, mutta hyvin se sitten kumminkin meni.

Kepeille ei löydetty verkkoja tähän hätään, joten tänään tutustuttiin "vanhanaikaiseen" tapaan ihan kädellä ohjaamalla. Sanoin että tätä on ilman verkkoja tehty vaan muutama kerta, joten on aika sähellystä, mutta tekniikka on mulle itselle tuttu (joskin myös ruosteessa) niin oltiin taas esimerkkikoiria. Parin kerran keppitauko onkin näemmä tehnyt hyvää, kun Oiva meni tosi hienosti eikä sinkoillut yhtään vaan keskittyi ja oli ideassa heti mukana.

Sitten otettiin uusi kierros pöytää ja putkea. Oiva sai tehdä mutkaputkea eri kulmista ohjattuna. Oli siiiistiiii! Tätä me just molemmat ollaan tarvittu! Helppoa hurjastelua kaasu pohjassa - onnistumiset hivelee itsetuntoa molemmilla! :D ...kunnes Oiva pongasi hallin matosta jonkun superhienon haisun ja pinkoi putkelta sitä haistelemaan. Noh, putki meni hienosti, sai vissiin ainakain palkan jonka halusi! :)

Lopuksi käytiin läpi tämän viikon kotiläksy, joka on paikallaan istuminen.