keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kehitystä ja arkikuvia!

Vähän kuvia miten Armas on tässä kehittynyt matkan varrella. Asentokuvia on otettu viikottain, ja onneksi on, sillä niistä näkee hienosti miten se kuitenkin parantaa kokoajan, vaikka jatkuvasti toipumista (liian läheltä) seuranneena välillä tuntuu ettei mitään tapahdu. Samaten liikuntapäiväkirjasta paljastuu jo ensivilkaisulla, miten liikuntaa on pystytty nousujohteisesti lisäämään. :)

Ensin leikatun jalan rtg-kuvia. Uusin kuva viime kontrollista, joka oli kolme viikoa sitten.


4 viikkoa leikkauksesta

16 viikkoa leikkauksesta (4kk)

4 viikkoa leikkauksesta

16 viikkoa leikkauksesta (4kk)

Sitten hieman asentokuvia, kun tokikin leikkauksesta johtuva kauan jatkunut ontuminen on jättänyt jälkensä ja tehnyt Armaksesta vinon. Vaikka syypää on leikattu jalka jota keventää, niin fysioterapiassa pureuduttiin myös seurauksen hoitamiseen, sillä etujalka korjaantuu aikanaan, mutta kehittvän nuoren pojan ei soisi kasvaa kokoaikaa kierossa.

Viisi viikkoa sitten, kun aloitimme fysioterapian.

Muutama päivä sitten, kun on viisi viikkoa takana fysioterapiaa,
liikuntaa ja kotijumppaa. Ja tietenkin tähän mennessä yksi uintikerta.

Kuva neljän viikon takaa. Viisi viikkoa sitten se ei kovinkaan keventänyt etujalkaansa
paikalla seistessä, kun ei sitä oltu rasitettukaan. Tässä on aloitettu liikunta,
ja jalan keventäminen on hetkellisesti lisääntynyt.

Tässä muutaman päivän takainen kuva, jossa varaa painoa hyvin myös leikatulle jalalle,
vaikka liikuntaa on nousujohteisesti koko ajan lisätty.

Ja sitten kehityskuvista ja pohtimisesta siihen, miten on hienoa päästä elämään jo osittain ihan normaalin koiran arkea ja elämää! (Viikon päästä saa ekan kerran päästää hetkeksi irti omassa pihassa!) :)

Ekaa kertaa aikoihin kaveri kylässä!

Ihana Hifi!

Ulkoilua omassa pihassa
Vähänniinkuin rakennekuva, kun nyt sattui seisahtumaan.

Naapurin vuohia moikkaamassa.

Ihan oikealla lenkillä eilen aamuna!
(Joskin siinä flexissä vielä...)


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Koirakylpylässä vol I

Kun ehdittiin eturauhas-pissavaivan takia missata 2 vesimattokertaa ja 1 koirauimalakerta, niin nyt vihdoinkin päästiin eilen polskimaan koirakylpylään! Kasaan saatiin sekalainen sakki uimareita, mutta kaikki tulivat kivasti juttuun. Armaksen lisäksi polskimassa oli yksi toinen porokoira, lapinkoira, kääpiövillakoira ja kultainennoutaja.

Helka Hirmuinen - innokas uimamaisteri!

Hifi - urhea pieni uimari

Vähän oli hakuammuntaa, että mikä määrä uimista Armakselle on sopivasti, mutta noudatin fyssarin ohjetta, että pätkä uimista ja aina väliin kävelyä altaan ympäri. Yhtään ei kinttuaan säästellyt, vaan sama meininki jatkui kuin pikkupentuna kun ekaa kertaa käytiin polskimassa: Altaaseen kun laitetaan, niin sitten uidaan täysiä! Loppua kohden Armas meni altaaseen jo itse, että ei kai se sitten niin kamalaakaan voi olla.

Armas kuivattelee uimisen jälkeen

Naapurit :)

Kotona se sitten vaan nukkui, nukkui ja nukkui. On tietty vielä niin jännää tuo autoilukin, kun ei siitä kauaa ole kun eturauhaseen teki autoilu kipeää, niin ei se kovin innoissaan autoon ole menossa. Matkustaa kyllä jo sillain ihan rauhassa, mutta makuulle ei oikein malta vaan istuajäkittää vaan, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa taas ala sujua rennommin.

Vaikka oli ollut noin vartin verran kävelyä ennen uimista, ja sitten 30 min sitä polskimisen ja kävelyn yhdistelmää, niin kuitenkaan se ei illalla ontunut juurikaan enempää. Eli aika sopivasti taisi olla! Se kun on noiden nyt pidempien lenkkien kanssa ollut semmoinen, että lenkki itsessään menee hyvin, mutta sitten illalla levon jälkeen saattaa ontua kovastikin. Tämä vissiin on aikalailla normaalia tässä vaiheessa, kun se kuitenkin aina aamuksi palautuu hyvin ja seuraavan päivän lenkkikin menee ongelmitta.

Silti mua tökkii että ontuu enemmän, joten ajattelin että nyt kyllä himmataan urheilua esim. siihen noin puoleen tuntiin (enimmillään meni jo 40 min) ja pysytään siinä sen aikaa, että ei illalla onnu enempää. Musta kun tuntuu että maltti on nyt valttia, ja maailma ei kaadu siihen jos se kuntoutuminen kestääkin vaikka kuukauden kauemmin. Mielummin niin, kuin että se menee liiasta rasituksesta nyt rikki.

Uusinta muotia suoraan parii... Öh, siis Punkalaitumelta!
Kuivattelua kotona.




Ja vihdoinkin meillekin satoi ensilumi!!!

Lunta!

torstai 19. marraskuuta 2015

Pissakontrolli ja pieniä prinsessoja

Armas kävi tiistaina viimeisessä pissakontrollissa, ja antibioottikuuri loppui sitten keskiviikkona. Pissassa oli vielä aavistuksen verran struviittikiteitä, mutta ei muita tulehdusmuutoksia. Liekö sitten vielä tulehduksesta jääneitä, kun niitä kuitenkin oli moninverroin vähemmän kuin alkujaan. Niitä hoidetaan nyt ainakin 2-3 kuukautta RC Urinary ruualla, koska mitään viitteitä ei ole siitä että antibiootille enää olisi tarvetta. Mielummin kuitenkin ruokavaliohoito, kuin antibiootteja yhtään enempää kuin on pakko. Pissa kontrolloidaan sitten vielä siinä parin kuukauden hujakoilla.

Armakselle laitettiin kontrollikäynnillä myös Tardak-pistoksen "tehoste". Pitäisi sitten eturauhasasiankin olla hoidossa. Olen suunnitellut Armakselle kastraatiota keväälle tai kesälle. Ja itseasiassa nyt se tulee erittäin osuvasti tarpeeseen muutenkin kuin eturauhasen osalta.

Tuhkavuorelaan nimittäin syntyi keskiviikkona kuusi reipasta prinsessaa, joista yksi muuttaa meille sitten tammikuun alkupuoliskolla! Urostahan mä olin ottamassa, mutta maailmankaikkeus päätti toisin... :)


Meri ja pirpanat, joita oli kunnia päästä kätilöimään.
(c) Kaisa Hurme

perjantai 13. marraskuuta 2015

Pissaviljelyn tuloksia ja muita kuulumisia

Keskiviikkona saatiin viljelyn tulokset, ja ihan oikealla antibiootilla ollaan liikkeellä. Nythän on siis jo perjantai, ja viides päivä menossa antibioottia isommalla annoksella, kokonaisuudessaan antibiootin seitsemästoista (!) päivä menossa. Noh, vointi näyttäisi nyt pikkuhiljaa kyllä parantuneen.

Keskiviikkona siis juttelin eläinlääkärin kanssa puhelimessa, ja kyselin sitten jotta miten nyt ihan käytännössä toimin tuon Tramalin kanssa. Sitä kun pitäisi laskea, mutta koira on ollut kipeä. Sanoi sitten, että kun maanantaina oli vielä pissassa niin selkeät tulehdusmuutokset, niin varmasti onkin kipeä. Että ei tässä nyt Tramalin syöminen enää viikosta ole kiinni. Sovittiin sitten, että annan vielä viikon verran 25mg kahdesti päivässä ja siitä sitten aloitan alasajon puolittamalla annosta noin viikon välein.

Tänään aamulenkillä,
jo iloisemmalla ilmeellä!

Nythän tosiaan tilanne näyttää jo paremmalta, ja saatan hyvinkin päästä laskemaan kipulääkettä jo hieman aiemmin. Ensiviikon tiistaina meillä on pissakontrolli, antibiootti kun loppuu keskiviikkona. Sovittiin myös, että seuraavan Tardak-pistoksen voi antaa jo kontrollissa, kun tulehdus ollut niin sitkeässä. Yleensä pistosten väli on 3-4 viikkoa, mutta sanoi ettei se kahden viikon väli mitenkään haitallinen ole.

Nyt on päästy jo vähän palailemaan normaaliin liikuntaan, eli 25-30 min flexilenkkeihin, joihin ennen pissatulehdusta päästiin. Huomenna olisi ollut koirauimala, mutta sen peruin jo alkuviikosta. Kyllä Armas nyt sellainen on että sen ehkä voisi sinne viedä, mutta parempi nyt ottaa varman päälle ja toipua kunnolla. Ensiviikolla sitten toivottavasti päästään uimapuuhiin. :)


tiistai 10. marraskuuta 2015

Pissatulehdus vaan jatkuu ja jatkuu

Eilen suunnattiin taas Hattulan eläinsairaalaan. Armas oli saanut jo 12 päivää antibioottia, ja kuitenkin oireilu alkoi uudelleen voimistua. Viikonlopun aikana Armas oli jokseenkin levottomampi ja ajoittain jopa vähän haluton liikkumaan kun sitä käytettiin pissalla. Kuitenkin vielä leikkikin jonkin verran lauantaina. Sunnuntaina se vaikutti sitten jo senverran kipeältä, että jouduin uudelleen nostamaan Tramalin annosta.

Jalan kipuun en kuitenkaan osannut oireilua yhdistää, kun kinttuaan ei aristanut, eikä askellus muuttunut miksikään kipulääkkeen olemassaolosta, olemattomuudesta tai annoksesta huolimatta. Mielessä kävi myös Tramalin vieroitusoireet, mutta koska Armas oli Tramalia saanut annoksella 25mg 1 tai 2 kertaa päivässä vähän vasteen ja rasituksen mukaan, ja kun edes 25mg aamuin illoin ei enää sunnuntaina auttanut, vaan illalla tarvittiin jo 50mg Tramalia jotta oireilu/kipuilu helpottui, olin varma ettei se voi olla vieroitusoireilua vaan kipua. Vieroitusoireita kun vaan ei pitäisi mitenkään voida tulla samalla (isoimmalla) annoksella, jolla ollaan oltu jo ties miten kauan.

No, ei muuta kuin sunnuntai-iltana varaamaan aikaa seuraavaksi aamuksi.

Tohtorissa Armas aristi lanneselkää, mutta se sopii rakkokivun oireiluksi (muistaisin samaa olleen silloin kun nuorempana sai ärhäkän pissatulehduksen). Ultrassa ei löytynyt mitään ihmeempää, eturauhanen oli suhteellisen pieni ja rakenteeltaan normaali. Rakosta ei löytynyt virtsakiviä.

Rakosta otettiin punktaattinäyte ja se olikin sitten aivan punaista. Lääkäri kyllä epäili että olisi osunut neulalla hieman johonkin verisuoneen, kun se ei paljoakaan tarvitse verta kun koko rakon sisältö on aivan punaista. Ja eipä sitä ultrassakaan näe missä ne pienet verisuonet kulkee, kun vatsan läpi neula tökätään. Pissan verisyyttä pitää kuitenkin kotona seurata kerran päivässä ottamalla pissaa esim. johonkin purkkiin. Itsekseen pissatessa se ei näytä niin punaiselta, mutta taustavärinä toki on tuo marraskuinen kurakeli... Pitää tänään tarkistaa asia kun tuo päivä tuosta valkenee.

Muuten pissassa näkyi kohtalaisesti leukkareita ja siittiöitä ja mahdollisesti joitakin bakteereita. Pissa laitettiin viljelyyn, ja tulokset saadaan keskiviikkona. pH oli laskenut 8 -> 7 ja struviittikiteet olivat jo hävinneet. Jotakin se antibiootti siis on auttanut. Vaikka pissan verisyys nyt olisikin tullut rakon ulkopuolelta, niin muut muutokset silti puolsivat antibiootin annoksen nostoa 75mg:sta -> 125mg:aan (Xeden). Keskiviikkona saadaan sitten varmistus sille, että antibiootti on varmasti oikea.

Tramalia pitäisi päästä laskemaan pois, mutta tällähetkellä sille on niin selkeä tarve (ja tasan itse tiedän miten kivulias pissatulehdus voi olla!), että odotellaan Tramalin turvin kyllä pari päivää jotta antibiootit lähtevät paremmin toimimaan (tai saadaan viljelyn perusteella toimivammat) ja lasketaan kipulääkitystä vasta sitten.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Synttärisankari kontrollikuvissa

Kontrollikuvat

Armaksen leikkauksesta on kulunut kohta 4 kuukautta, ja käytiin keskiviikkona kontrollikuvissa. Erinomaisen hienoja uutisia!

"Rötgenkuvassa paranemisen todettiin edenneen odotetusti. Luutuminen on edennyt hyvin ja nyt voidaan rasitusta lisätä asteittain siten, että 8 viikon kuluttua ei ole enää liikuntarajoituksia."
Myös terve jalka on edelleen terve jalka! (Sitä ei ole tässä leikkauksen jälkeen kontrolloitu). Ei mitään viitteitä että siellä olis yhtään ollenkaan samaansuuntaista ongelmaa tai mitään muutakaan, vaan ihan on priima kinttu! Sen sijaan ilmeisesti eturauhasessa on vielä tuntemuksia, sillä tiistaina Armas oli yksinollessaan nuollut kivesten ihon rikki. Antibiootti jatkuu edelleen aiemman ohjeen mukaan, mutta Tardak-pistos Armakselle laitettiin ja se pitäisi antaa udestaan kuukauden kuluttua. Lisäksi saatiin antibiootti-kortisonivoidetta (Isaderm vet) paikallisesti laitettavaksi 7-10 vrk ajan kahdesti päivässä. Ja kauluri päässä tottakai...


Mummolassa toipumassa rtg-kuvauksesta

Mummolan valttikortti: Nat Geo Wild -telkkarikanava!

Fysioterapia


Seuraavana päivänä suunnattiin sitten taas fyssarille saamaan liikuntaohjeita.

"Liikunta suoristunut huomattavasti ja lähes ontumaton. Lihasmassa alkanut kehittymään operoidussa oej:ssa, mikä vaikuttaa positiivisesti myös raajan kokonaisasentoon, mikä suoristunut. Keho vaikuttaa tasapainottuneen kokonaisvaltaisesti."

Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, saadaan noin 4 viikon kuluttua aloittaa vapaanaoloharjoitukset omalla pihalla 5 minuutin pätkistä aikaa pidentäen. Sitä ennen pidennetään hihna/flexilenkkejä portaittain. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa saadaan mennä jo puoli tuntia. :)

Seuraavat kontrollikuvat ja fysioterapia olis sitten parin kuukauden päästä. Fysioterapiaan toki aiemmin, jos mitään vinoutta tai muuta takapakkia tulee. Nyt olis sitten tarkoitus käydä kerran viikossa uimassa koirauimalassa. Eka uimalakerta tuossa reilun viikon kuluttua, että tuo ihotulehdus ehtii parantua. Uusia jumppaohjeita saatiin taas, joten ei muuta kuin niitä harjoittelemaan!

Armas 1 vuotta!

Tässä on nyt vietetty vähän rauhallisissa merkeissä 1-vuotissynttäreitä torvipäänä ihotulehduksen kanssa, mutta tokihan me nakkeja syötiin, leikittiin uudella synttärilelulla joka kätki sisäänsä herkkuja ja illalla vielä juhlaillallinen, jossa nappuloiden lisäksi jauhelihaa, uunilohta ja piimää. Omnomnom!