Meistä on tullut tiimi

Taisin tuossa pari postausta sitten kirjoittaa treeni-flow'sta. Tässä on tosiaan jokunen hetki mennyt ihan huikeilla treeneillä. Ei ehkä niinkään siten, että aivan kaikki onnistuisi ja oltaisi edetty jotain hulluja harppauksia. Meidän treeni-flow on ollut sellainen, että on ollut aivan äärettömän mukavaa treenata, Hulda on toiminut hyvällä sykkeellä ja niistä pienistä pieleen menneistä jutuistakin on lähinnä osattu vain todeta, että "Kappas. Tätä pitää treenata lisää, niin sitten se onnistuu!". Ei mitään ahdinkoa epäonnistumisista, ei mitään stressiä. Vain ja ainoastaan hauskaa yhdessä tekemistä.

Sellaistahan sen pitäisi aina olla. Mutta varmasti lähes jokainen on joskus halunnu repiä hiuksiä päästään, että mikä tässä mättää, tai muuten vaan vähän arastellut epäonnistumisen pelon kanssa. Tai ollut ensin pää pilvissä kun jokin osa-alue menee kuin strömpsöössä konsanaan, ja sitten tullut kovaa ja korkealta alas kun ilmeneekin jokin The Ongelma. Mulla on kohta viikkotolkulla ollut ihan hurjan hauskaa Huldan kanssa. Toivon, että sama meno jatkuu vielä pitkään. Ehkä nyt aletaan olla siinä vaiheessa, kun meidän tekeminen Huldan kanssa alkaa hitsautua yhteen, ja me ollaan yhä enemmän ja vahvemmin Tiimi isolla teellä.

YYTERI

Tiistaina käytiin Yyterin koirarannalla. Vihdoin kun sinne parin vuoden saamattomuuden jälkeen saatiin sitten aikaiseksi lähteä, niin toki meillä on perheessä koira joka ei tykkää uida. Onneksi Huldakin kuitenkin tykkää luttaamisesta ja yleisestä kirmailusta, joten me vietettiin hauska parituntinen rannalla. Kuvasaastetta tuolta reissulta tulee varmasti vielä näkymään blogitekstien täytekuvina. Tässä nyt esimakuna muutamia.

TOKO

Tokoa on tehty tosi vähän, mutta nyt juoksujen jälkeen on palailtu pikkuhiljaa treenaamaan silläkin saralla. Huomasin seuraamisen vähän hajoilevan ja kontaktin hukkuvan kesken kaiken, joten helpotin tehtävää runsaasti ja pidin taas huolen siitä, että mennään oikea mielentila ja asenne edellä. Lisäksi kun olen itse ollut monesti vähän kipeä ja väsynyt, ja vaikka olisin miten halunnut tehdä enemmän tokojuttuja, olen onneksi malttanut olla niinä hetkinä tekemättä seuruuta. Olen halunnut saada seuraamiseen nyt ne hetken jolloin itsekin olen ihan oikeasti parhaimmillani, sillä tuntuu että seuraamisen opettelu vaatii multa nyt 120% panoksen edetäkseen, ja sellaista pystyvyyttä multa ei vaan joka päivä löydy. Tottakai joka harrastuksessa pitää olla täysillä mukana siinä tekemisessä, mutta mun jäisi tekemiset aika vähiin jos voisin harrastaa vain kivuttomina ja hyvinä päivinä/hetkinä.

Onneksi on kuitenkin lajeja, kuten agility ja jälki, joissa Huldan vire kestää sen, että mä en ole aina ihan parhaimmillani. Tuon seuraamisen kanssa musta on kuitenkin tuntunut, että siinä mun pitää olla se, joka kantaa sitä hommaa eteenpäin, jotta Huldalle saadaan siihen taas hyvä itseluottamus ja paljon onnistumisia. En tiedä onko tää mun ajatusmalli oikea, vai sattumaako vain kaikki, mutta tänään Huldalla oli seuraamistreenissä ihan tosi hyvä vire, ja se teki tosi hyvin hommia kontaktin katkeamatta yhdessäkään seuraamispätkässä! Ehkä tää on sitten juuri sitä tiimityöskentelyä. Mä tiedän milloin Hulda vaatii multa enemmän tukea, ja milloin sillä riittää itseluottamusta paikkailla mun puutteita.

Kapulan pidon, tai ylipäätään koko noutamisen kanssa, ei olla edetty kamalasti minnekään. Tosin se kun on vaikea aihe Huldalle, niin se olisi vaatinut paljon enemmän treeniä viime viikkojen aikana, jotta se olis voinut edetäkään. En siis ihan vielä heitä kirvestä kaivoon ja kapulaa nurkkaan. Hulda ei sentään enää niin kovasti pahoita mieltään pitotreeneistä, joten jonkinlainen edistyminen kai sekin...

AGILITY

Seuraamis- ja kapulatreenin jälkeen Hulda pääsi lepäämään siksi aikaa, että rakentelin pientä rataa. Päätin ottaa ensimmäistä kertaa A:n ja puomin mukaan radalle. Mietin kyllä onko liian haasteellista laittaa siihen samalla heti putki-A erottelu, mutta päätin yrittää. Saisihan siitä sitten käännettyä putken suun pois houkuttelemasta jos ei tunnu onnistuvan.

Harjoiteltiin ensin yksittäin A ja puomi. A:lla ei ongelmaa, Hulda otti 2o2o alastulon tosi hienosti. Puomi oli odotetusti alkuun vähän jännä, koska on viimekerrat tehty pelkkää keinua, eikä puomia ollenkaan. Yhden kiellon jälkeen Hulda kuitenkin uskaltautui puomille, kun toistelin sille ennen puomille lähettämistä "Kiiiipee, kiiiipee" käskyä. En tiedä auttoiko se Huldaa erottamaan, että tässä on ihan vakaasta puomista kyse, eikä siitä kippaavasta vekottimesta, mutta sinne se sitten joka tapauksessa uskaltautui hienosti ja teki tosi hyvän 2o2o alastulon puomillekin.

Radalle lähdettiin hyvällä sykkeellä, mutta taisin ohjata vähän huonosti, kun Hulda sinkaisi 2 esteeltä suoraan nelosen väärältä puolelta ja jatkoi siitä putken väärään päähän ja tuli kauheen tohkeissaan ulos putkesta mulle hytkymään naama nauraen. Ei siinä oikein voinut kuin itsekin vähän nauraa. Jos en kerta ohjaa selkeästi, niin Hulda kyllä keksii tilanteisiin oman ratkaisunsa. Aloitettiin alusta, ja tarkemmalla ohjauksella putkeen päästiin kunnialla A:lle asti (ei mitään ongelmaa, vaikka oli se putkikin tyrkyllä), ja siellä palkkasin hienosta kontaktista ensin makkaralla Huldan ollessa oikeassa asennossa, ja siitä vielä Äpyli-vinkulelulla muutama heitto palkaksi. Hulda oli niin kierroksilla, että se melkein napsi mua ranteille tavoitellessaan lelua! Ei varmastikaan toivottavaa ihan kaikilla, mutta Huldan kohdalla sellainen sekoilu on vain plussaa.

Jatkettiin rataa, kuin oltaisi oltu siitä A:lta tulossa. Ja taas kerran ne perkeleen hallin pylväät oli just siinä, mistä mä olisin halunnut kulkea (mm. pituuden vieressä), mutta sain itseni sijoiteltua pituuden etupuolelle ja otin Huldan vastaan niin, että se joutui hyppäämään mua kohti. Se kuvio olisi voinut mun osalta aavistuksen jouhevammin mennä, mutta onneksi Hulda sattuu tykkäämään myös pituusesteestä, joten se aika hyvin sieltä tuli vaikka joutui hyppäämään mua "päin". Puomi oli jo alussa todettu vaarattomaksi ja ei-kippaavaksi, joten sen kanssa ei ollut ongelmaa. Hieno kontakti, josta palkaksi taas ensin makkaraa, ja siitä sitten heitin lelua viimeisenkin esteen ylitse. Lopuksi vedettiin vielä koko rata yhtä soittoa läpi niin, että kontakteille nakkasin Huldalle nopeasti makkaran ja siitä sitten jatkettiin rataa.

(C) Kimmo Karvinen

Hulda sai taas lepotaukonsa, ja mä sillävälin purin suurimman osan radasta ja jätin pari hyppyä ja putkea paikoilleen ja roudasin pussin kentälle. Tämä taisi olla kolmas kerta nyt pussin kanssa, ja ekaa kertaa niin ettei ole ketään apparia nostelemassa pussin kangasta. Hulda sujahti kuitenkin pussiin muitta mutkitta, ja lisättiin siihenkin sitten muita esteitä. Hyppy-pussi. Pussi-putki. Hyppy-pussi-putki. Huldan ohjautuvuus pussin jälkeen on vielä vähän heikkoa, mutta se nyt ei ole mikään ihme jos vasta kolmatta kertaa tehdään koko estettä. Se pöllähtää pussista ulos, ja kääntyy sitten kysymään jatko-ohjeita. Pussissa ollessaan se onneksi kuitenkin etenee hyvin suoraan, joten tästä on hyvä tämänkin esteen kanssa jatkaa! :)

Jäähdyttelylenkillä.
Hulda polleana. Syystäkin.
Olihan se kuitenkin vallan taitava koira tänään!