tiistai 29. elokuuta 2017

Agilityvalmennus, osa 2

Eilen suunnattiin taas Forssaan Ville Liukan agilityvalmennukseen. Mä olin viikon aikana ehtinyt saada mm. polven nivelrikkodiagnoosin, ja ollut muutenkin pirun kipeä. Niinpä ei fiilikset olleet kovin korkealla treeneihin lähtiessä, kun oli kivut lyöneet päivällä päälle ihan urakalla. Polvi oli tukevasti paketoitu, ja kipulääkekaapilta otettu kaikki mahdollinen douppaus. Ja tämmöistä me sitten tehtiin, alkaen taas valkoisista numeroista:


RATA 1 (valkoiset)

Hulda oli valkoisella radalla paikoitellen aika tahmea liikkumaan, mutta se johtui varmaankin osittain myös siitä, että mä en kertakaikkiaan päässyt juoksemaan kovin hyvin polveni kanssa. Jos mä en nyt parhaimmillanikaan ole kovin nopea, mutta en pystynyt edes siihen parhaimpaan. Myöskään pärisevä karvahiiri ei yllättäen ollutkaan ehkä se paras leluvalinta, joten mentiin osittain myös makkaralla.

Nelonen kurvattiin ulkokautta vastakäännöksellä ja 6:lle tein takaaleikkauksen. 9 oli hankala, yritin sitä ensin jollain pakkovalssin tapaisella, mutta vaihdettiin se sitten päällejuoksuksi, joka onnistui jotenkuten paremmin. 11 taas takaaleikkauksella. Tätä 5-11 pätkää hinkattiin jokunen kerta. Ensimmäisellä yrityksellä 11 esteelle Hulda painui mun mokan takia liian pitkän kurvin, oli väärässä linjassa, painui 11 esteen oikeaan laitaan, mun rytmitys oli kamala ja Hulda veti tästä kaikesta johtuen väärää laukkaa esteelle, mutta niin vaan se teki takaaleikkauksen ihan oikein, vaihtoi laukkaa ja jatkoi oikeaan suuntaan. Joillekin koirille tuo myös oli vähän hankala, koska siinä hypättii aika vahvasti "seinää päin". Takana oli aita ja runsasta kasvillisuutta. Huldaa se ei tuntunut haittaavan.

Este 13 päällejuoksuna ja leikkaus ennen putkea. 17 pakkovalssi ja sen jälkeen Hulda ampuikin toistuvasti suoraan putkeen. Siis väärään putkeen. No, mehän saatiin viikko sitten kotiläksyksi, että putkien pitäisi imeä Huldaa enemmän, joten... Että sinne se nyt sujahti sujuvasti ja jätti mun päällejuoksentelemaan ihan keskenäni. Saatiin se sitten lopulta jonkilaisella törkkäyksellä tuolta kentän keskiosan puolelta esteen yli. Musta ei enää irronnut sille kerralle kirmailua niin, että olisin ajoissa saanut leikattua putkelle, että koira olis kartalla missä puolella putkea mä meen, tehtiin semmoinen "kun mokaa kisoissa ja on auttamattomasti myöhässä, niin miten tällaisessa tilanteessa selviää" -harjoitus. Jäin siis putken sisäkurvin puolelle, noukin koiran putken suulta mukaani, käänsin vastakädellä viimeiselle hypylle ja leikkasin koiran takaa jotta se varmasti kunnolla kääntyy. Ei ehkä kaunein ja nopein ratkaisu, mutta siihen tilanteeseen ihan toimiva meille. Ja ihan totta, joskus tulee eteen radalla tilanne, josta pitää vaan jotenkin selviytyä, jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut.

Tältä radalta parasta antia olivat ehdottomasti takaaleikkaukset. "Pirun hienot" oli kommentit. Ne vaan toimii.

RATA 2 (siniset)

Mä en ollut ihan kamalasti kotona perehtynyt siniseen rataan, kun kuvatekstissä luki "taitavammille koirakoille". Toki vähän sitä katselin, mutten osannut kuvasta lukea niin hyvin rataa, että olisin suurimpaan osaan kohtia keksinyt mitään järkevää ohjauskuviota, jonka realistisesti pystyn toteuttamaan. Niinpä sain rataantutustumisessa kohta kohdalta ohjeet miten edetä.

Lyhykäisyydessään: 3, 10, 11, 12 ja 15 takaakierto-persjättö. 7-8 väliin persjättö. 4 ja 17 takaakierto. Jätin viimeisen esteen pois, sillä halusin palkata Huldan siitä kun se irtoaa loppusuoralle. Tämän radan suurin anti oli ehdottomasti huomata, että mä voin tyrkätä Huldan takaakiertoon ja luottaa siihen, että se hyppää, vaikka käännän sille selän ja otan sen persjätöllä toiseen käteen. Ja että niitä voi tehdä kolme peräkkäin, kun vaan itsevarmasti tekee, etenee ja ehtii. Ja tietysti ennenkaikkea liikku pois koiran tieltä, jotta se voi hypätä.

Tämmöisiä kuvioita ei olla ikinä ennen tehty, mutta kouluttaja sanoi, että kun koiran esteosaaminen on riittävällä tasolla, niin ei tämä loppuviimein ole koiralle mikään vaikea juttu. Jokseenkin fiilistä nostattavaa oli myös se, että ihan joka ikinen takaakierto-persjättö onnistui. Jokainen! Ja noita pätkiä tuli kuitenkin muutamaan kertaan hinkattua.

Viimeinen pätkä 13-19 tehtiin pariin kertaan, ja Hulda irtosi hyvin loppusuoralle. Siihen oli hyvä lopettaa, kun Huldalla silmät paloivat intoa. Oli paljon onnistuneempi leluvalinta tälle kierrokselle (vinkupingviininmuna), ja mun eteneminenkin oli jouhevampaa, joten sekin osaltaan auttoi ylläpitämään Huldan draivia. Jäähdyttelykävelylle lähdettäessä Huldalla edelleen silmät loisti ja se seurasi mua siihen malliin, että siihen olis voinut päälle suorittaa vaikka yhden tokokokeen.

Aivan mahtava fiilis jäi tästä radasta kertakaikkiaan! Taas on sellainen olo, että me pystytään Huldan kanssa ihan mihin vaan!

perjantai 25. elokuuta 2017

Möllitokouran korkkaus

Nyt on möllitokoura sitten korkattu, ja saa kyllä olla tyytyväinen moneen asiaan. Tai itseasiassa en keksi mitään mihin en olisi tyytyväinen, sillä ne asiat mitkä eivät onnistuneet, niin ei niitä ole opetettukaan sen ihmeemmin. Luokka oli mölli-ALO, eli palkkaa sai syytää niin paljon kuin jaksoi. Palkkasin jokaisen liikkeen lopussa. Aloitettiin yksilöliikkeistä.

Seuraaminen 9½

Eipä siinä paljon moitittavaa löytynyt. Ehti tehdä ennen liikkeelle lähtöä yhden maahanmenon sivulla.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Jumppasi ennen liikkelle lähtöä taas ylösalas-jumppaa. Seurasi hyvin, hidastin vauhtia käskyn ajaksi ja maahanmeno onnistui hyvin. Pysyi hyvin maassa, mutta kun palasin sivulle, niin ehti pompata istumaan ennen käskyä.

Luoksetulo 8
Meinasi lähteä seuraamaan, kun odota-käskyn ja liikkeelle lähdön välissä oli pientä viivettä. Tuli hyvin ja kiersi takaa sivulle. En muista ehtikö jumpata, ei ainakaan kovin montaa kertaa.

Noutoesineen pitäminen 5
Hulda sylki kapulan pois, mutta kun menin kyykkyyn sen eteen, annoin kapulan uudelleen ja rapsuttelin Huldaa koko ajan, niin onnistui. Säälivitonen. :D

Kauko-ohjaus 7
Välimatkan sai päättää itse. Olisko ollut reilu metri. Nousi käskyllä ripeästi istumaan, mutta asento oli vähän vajaa. Kyllä sen silti istumiseksi tunnisti. Meni maahan hyvin. Kerrankin ei lopussa jumpannut, mutta nousi istumaan vasta kolmannella käskyllä.

Estehyppy 9
Jotain jumppaa taas perusasennoissa.

Paikkamakuu 8½
Alussa meni vinoon maahan. Jumppasi vähän. Nousi ylös ja kiersi uudelleen sivulle. Meni suorempaan maahan (käskyllä). Jäi hyvin ja pysyi hyvin, mutta jumppasi taas loppuperusasennossa.

Kokonaisvaikutus 9
Kuulemma hieno seuraaminen ja innokas koira tekemään hommia ylipäätään. Mutta toisaalta on sitten niin innokas että jumppaa kaikki perusasennot, jos ei heti tapahdu jotain muuta tai tule seuraavaa käskyä.

Yhteensä 160,5 pistettä sijoitus 2./3.

Ilahduttavaa oli huomata, että Hulda ei ottanut vieraasta paikasta häiriötä, vaan keskittyi koko ajan hyvin. Lisäksi mua kovasti ilahdutti se, että liikkeiden välit ei tuntunut olevan minkäänlainen ongelma, vaan Hulda oli kokoajan kysymässä, että mitä sitten tehtäisiin. Hyvä meidän joukkue! :)


keskiviikko 23. elokuuta 2017

ALO-luokan raakavedos

Eikö se niin kuulu tehdäkin, että ilmoitetaan keskeneräinen koira möllitokokokeseen, googletetaan sen jälkeen mitä siihen ALO-luokkaan oikeastaan kuuluikaan ja mennään sitten hallille kokeilemaan miten sujuu? Ai ei vai. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei perjantain möllitoko toteudu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Mutta tulipahan tehtyä hyvin paljon karkea raakavedos ensimmäistä kertaa tänään siitä, missä mennään ALO luokan suhteen. Joskin toki palkkasin jokaisen liikkeen jälkeen, ja vahvistin lisäksi muutaman perusasennon. Paikkamakuuta ei tehty, sitä päästään huomenna treenaamaan porukassa.

Seuraaminen. Huldalta lähti ihan rukkasesta. Sen silmät meinasi plopsahtaa päästä kun sillä oli niin siistiä ja se oli niin kierroksilla, että se haukkui (!). Juoksemisessa se lähti lentoon ja sillä oli hurjan hauskaa. Tehtiin toinen seuraaminen perään, kun ensimmäiseen oli purettu pöllöääliövirta. Seuraaminen oli hieno! Edellen se oli siisteintä ikinä, mutta Hulda oli hiljaa ja keskittynyt, eikä lähtenyt lentoon juoksussa, vaan seurasi juosten. Hyvät perusasennot ja käännökset.

Liikkeestä maahanmeno. Menee maahan nopeasti mutta ponkaisee pian ylös. Toisella yrityksellä jää maahan. Palaan luokse ja nousee istumaan liian nopeasti. Pyydän uudelleen maahan, ja vasta hetken päästä istumaan.

Luoksetulo. Jätän Huldan odottamaan ja se tulee käskystä luokse. Ja takaa kiertäen suoraan sivulle.

Kaukokäskyt. Matka noin 1,5m. Ehtii tarjota sivulla maahan-istu-maahan ja yhden ylimääräisen sivulletulon. Huldalla on siistiä ja mua naurattaa sen touhotus. Sitten se malttaa vähän keskittyä, jää makaamaan, nousee käskyllä nopeasti istumaan, mutta istuma-asento on vähän huolimaton. Menee käskyllä nopeasti maahan. Koiran viereen palatessa jumppaa taas itsekseen ylös-alas.

Noutoesineen pitäminen. Meillä on meidän erikoispuukapulanpätkä. Menen polvilleni Huldan eteen ja annan sille kapulan. Kehun ja rapsuttelen. Muutaman sekunnin kuluttua otan kapulan pois. Hulda ei pahoittanut mieltään, vaan kysyy, että mitä sitten tedään?

Estehyppy. Muistan, että hallilla on oikea tokohyppy. Hulda on hyppinyt tokohyppynsäkin aina agilityesteellä. Hulda parin metrin päähän esteestä istumaan ja itse toiselle puolelle. Hulda tulee kutsusta esteen yli ja suoraan sivulle.

Mä olin täysin haltioitunut! Onhan tuossa tekemistä toki, mutta Hulda pystyy paljon enempään, kuin mitä olin kuvitellut. Perusasentoihin varmuutta siihen, milloin kannattaa odottaa istumassa, ja milloin mennä maahan, ja taas milloin pysyä maassa ja malttaa odottaa käskyä istumaan. Seuraaminen pyritään pitämään edelleen vain maailman eniten siisteimpänä ikinä. Kapulahommat on eniten vaiheessa, mutta siinäkin on viimeisen viikon aikana taas edetty huimasti. Kaikessa on oikeastaan jonkinlainen runko jo olemassa, nyt vain taas monipuolista treeniä, ettei jää hinkkaamaan pelkästään paria liikettä. Ehkä pikkuhiljaa todellakin jo pitää ottaa isompia kokonaisuuksia treenin alle pienten yksittäisten liikkeenosien sijaan. Tai siis niiden lisäksi. :) Ennenkaikkea tämän päivän asenne oli huiman hieno. En tiedä kummalla oli hauskempaa, mutta yritä siinä nyt leikkiä tokokoetta kun pyrskähtelee koiran rönsyilystä nauramaan useammassa käänteessä.

Mutta rönsyily on hyvä! Mii laiks rönsyily! Siitä on helpompi siistiä suorituksia, kuin yrittää saada laamailevaan koiraan lisää potkua.

maanantai 21. elokuuta 2017

Agilityvalmennus, osa 1

Tämän päivän valmennusta olikin sitten odotettu kuin kuuta nousevaa. Käytiin siis Huldan kanssa Forssan Pussikoirien järjestämässä Ville Liukan agilitykoulutuksessa. Tykkäsin tosi paljon kouluttajan sopivan rennosta ja kannustavasta asenteesta, sekä tietysti toimivista neuvoista. Ja näitä me sitten tehtiin aloittaen valkoisten numeroiden radasta.


RATA 1 (valkoiset numerot)

(Helpottaisi myös asian selittämistä, kun tietäisi kaikkien ohjauskuvioiden nimet...). Alussa Hulda irtosi hyvin kakkosesteelle, mutta mitä enemmän toistoja tuli, sitä pidemmälle se piti "taluttaa". 3-4 väliin tein ensin persjätön ja kun oltiin päästy 4-siivekkeen ohi, käänsin sen valssilla (vai oliskohan se sitten pakkovalssi) esteen yli. Ensimmäinen puomi oli vähän hidas, mikä sikäli on ihan ymmärrettävää kun vieraat esteet ja on sitä keinuakin alettu tekemään. Puomi reipastui huomattavasti useammilla toistoilla, ja kyllä se ensimmäisenkin sentään ravilla meni. Ensimmäinen kontakti ei onnistunut, mutta muut sitten kyllä.

Sitten alkoi juoksuralli, jossa haasteena on se, kun tullaan useamman kerran samaan kohtaan, mutta tehdäänkin eri asioita. Siinä hyvin huomaa onko koira oikeasti kuulolla. Mua kannustettiin kokeilemaan leijeröintiä niin tuohon 8-11 välille, kuin myös tultaessa kepeille. Ohjasin siis Huldaa niin, että kepit jäi mun ja Huldan väliin. Rohkeasti lähdin kaikkea kokeilemaan, onneksi. Hulda pisteli kuin vanha tekijä, eikä ollut moksiskaan. Vauhtiakin tuntui piisaavan ihan hienosti. Esteelle 11 oli reippaasti vauhtia, joten siihen tehtiin valssi-persjättö, jolloin koira kääntyi tehokkaammin putkelle.

Hirveä hinku mulla olis ollut kummallakin radalla jokaisille kepeille muuttaa Huldan linjaa niin, että se olis kaartanut vähän loivemmin kepeille. Mua kuitenkin kiellettiin puuttumasta koiran tekemiseen, ja hyvä niin. Leuka meinasi loksahtaa maahan, kun otin Huldan vastaan keppien takaa, ja niin vain sujahti sinne rinsessa kepeille, vaikkei olla tällaisista keppikulmista uskallettu edes uneksia!

RATA 2 (siniset numerot)

Radan alkuun ei saanut ottaa etumatkaa, sillä tämä rata ikään kuin jatkui siitä mihin edellinen päättyi. Tässä olikin sitten enemmän käppyröitä ja tehtiin suosiolla tätä useammassa pätkässä. Kun olin lähettänyt Huldan putkeen kirmasin kolmosesteen taakse ja tein persjätön ja otin sillä Huldan esteen yli. Vitosen takaakierto meni ekalla yrittämällä plörinäksi kun itse sähelsin jotain sinne päin, mutta täsmällisemmällä ojauksella se onnistui sen jälkeen joka kerta. Kepit onnistuivat hienosti, ja taas oli ohjaajalla leuka maassa asti. Hieno Hulda!

Keppien jälkeen piti malttaa kulkea riittävän pitkään suoraan, ja törkätä koira 9-esteen yli vasta kun kirsu on ohittanut siivekkeen. esteelle 11 takaaleikkaus, joista ensimmäisellä kerralla kiirehdin liikaa ja se meni mönkään, sen jälkeen taas onnistui. A:n kontakti bueno joka kerta! Taas olisin halunnut muuttaa Huldan linjaa kepeille loivemmaksi kaareksi, mutta en saanut tehdä niin. Onneksi en taaskaan saanut, sillä parin erehdyksen ja yrityksen kautta tämäkin keppikulma onnistui. Kolmas kerta näissä treeneissä kun mulla oli leuka maassa asti. Kyllä vain on taitava Hulda! Loppurata meni ongelmitta, ja keinu jätettiin suosiolla tällä kerralla väliin.

Yleiset ohjeet ja kotiläksyt

Saatiin kotiläksyksi putkikuuri, eli putkeen lähetyksiä. Ihannetilanne olisi olla jopa yhden esteen takana, ja pelkällä putkikäskyllä ilman muita vihjeitä saada koira sinkoamaan putkeen. Nythän Hulda menee niihin kuin mille tahansa esteelle: Ei sitä tarvitse perille asti saattaa, mutta semmoinen erityinen imu putkiin olisi tarpeen. Pitkillä suorilla jossa jään selvästi jälkeen, Hulda ennen putkea kääntää päätään ja kysyy, että ihanko varmasti. Niihin tilanteisiin siis lisää varmuutta.

Lisäksi ohje oli tehdä lyhyttä pätkää, paljon palkkaa, paljon suoraa vauhtirallia ja säästeliäästi käppyröitä. Tätä on kyllä jo parhaamme mukaan noudatettukin, ja aiotaan noudattaa jatkossakin! Jäi kyllä valtavan hyvä mieli, paljon onnistumisia ja arvokkaita virheitäkin, joista opittiin paljon. Hienoahan tässä on se, että viikon päästä uudestaan, ja kaikista parasta on kuitenkin treenin päätteeksi iloinen koira!


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kaikki ok!

Jos tiistaina pissassa oli mikroskoopin kolmessa näkökentässä yhteensä 5 punasolua, niin perjantaina niitä oli enää vain yksi. Hurjan helpottavaa on myös ollut se, että Hulda on taas oma iloinen ja touhottava itsensä. Se osallistuu, se haluaa aina ulos kun joku ajatteleekin liikahtavansa ulko-ovea kohti, se juttelee ja selostaa, se leikkii ja kuskaa lelujaan ja jos kukaan ei leiki sen kanssa tai rapsuta riittävästi, se komentaa. Koskaanhan ei voi mistään olla 100-varma, mitä ei itse ole ollut näkemässä, mutta näillä tiedoilla vaivaksi asetettiin melko suurella varmuudella kohellusvamma. Kunnon tällissä verta voi tihkua pitkäänkin pissan mukana, mutta tuo 1 punasolun löydös on jo niin mitätön, että varsinkin kun rinsessalla sinkoilu taas maistuu, niin ihan normaalia elämää saa ja pitää viettää. Niinpä on tässä palailtu taas normaaliin liikuntaan ja saadaan huomenna osallistua agilityvalmennukseenkin hyvillä mielin.

Perjantaina Hulda kävi kevyellä ravilenkillä ja eilen se jo sinkoili kaverin malinoispennun kanssa tukka putkella pitkin pihaa. Tänään ajattelin vähän "verrytellä" hyppylihaksia harjoituksella, jossa jätän Huldan esteen taakse, pyydän odottamaan, ja sitten kutsun liikeelle hypyn yli ja palkkaan heti lelulla. Se on kevyttä, kivaa, hyödyllistä, eikä väsytä liiaksi. Ei henkisesti, eikä fyysisesti. En halua agilityä tehdä sen enempää, jotta huomenna ollaan sitten täydessä iskussa, mutta saadaan pieni hauskanpitotreeni tähän alle ja muutama hyppy sitäkautta otettua ihan kuin ohimennen. Kyllähän tuo fyysisesti jaksaa, mutta henkisellä puolella porokoiran kanssa vähemmän on usein enemmän. :)

Hulda 1v 8kk


tiistai 15. elokuuta 2017

Ollakko, vaiko eikö olla?

Hulda on ollut vähän outo viimepäivinä ja olen jahkannut, että mikä sillä mahtaa olla, vai mahtaako mikään. Välillä se on vähän väsyneemmän oloinen ja taas välillä kokolailla oma itsensä. Sunnuntai oli niitä päiviä kun se oli kutakuinkin normaali, mutta silti kevyissä agitreeneissä tiukka käännös oikealle sai aikaan haluttomuutta, vaikka muut asiat kokolailla toimivat normaalisti. Eilen Hulda olikin sitten taas jo uudelleen väsyneempi ja se käytännössä nukkui koko päivän ja halusi olla paljon sisällä, ja totesin että kyllä se nyt on katsottava ihan eläinlääkärin toimesta.

Tänään sitten käytiin tohtorin juttusilla. Tutkittiin pissanäyte ja anaalirauhaset, otettiin verikokeita ja ultrattiin vielä varmuuden vuoksi kohtukin kohtutulehduksen poissulkemiseksi. Anaalirauhasista ei löytynyt vikaa, ja samoin verikokeissa sisuskalut, elektrolyytit ja crp ihan normaaleja. Ei kohtutulehdusta. Pissasta löytyi joitakin punasoluja, mutta ei mitään muuta tulehdukseen viittaavaa. Ei bakteereja, eikä valkosoluja ja pH:kin oli vain 5. Pissasta tehtiin varmuuden vuoksi myös viljely, jonka tulokset saadaan huomenna.

Yleistutkimuksessa sitten löytyi aristusta SI-nivelen kohdalta ja onneksi miedän osteopaatti oli työvuorossa ja saatiin Huldalle heti helpotusta vaivaan. SI-nivelen lisäksi jumissa oli sen ympäristö ja myös vatsan puolelta jotakin kireällä. Koska mitään näitä vaivoista ei ollut 1,5 kuukautta sitten kun Huldaa hoidettiin ensimmäistä kertaa elämässään, todettiin että sille on tarvinnut käydä jotakin. Siinä se sitten tuli mun mieleen: Peuran perään sinkoaminen. 10 minuuttia oli tuossa päivänä eräänä viime viikolla rinsessa vedellyt sorkkaeläimen perässä, ja tuli takaisin melko rapaisena ja kotiin käveltiin jäykästi peitsaten. Heitin sille illalla Back on trackin niskaan, enkä sen enempää asiaa edes ajatellut.

Hulda on siis todennäköisesti sillä reissullaan saanut jonkinlaisen tällin. Arvioinut täydessä vauhdissa etäisyyden väärin ja ojan yli hypätessä rysähtänyt mättääseen. Tai saanut osumaa siltä peuralta. Tai ponkaissut muuten vaan sata lasissa jostain jonnekkin vähän epäonnistuneesti tuolla reissulla. Hulda sai klinikalla kipulääkettä, ja tänään siis on vain lepäilty. Huomenna on ohjelmassa kevyttä kävelyä. Back on track loimi, eli taikaviitta, otettiin taas käyttöön ja Hulda on saanut nautiskella myös lämpimän kaurapussin alla pötköttelystä.

Mutta mikään ei ole niin kamalaa porokoiran mielestä, kuin mahaan ultraa varten ajeltu kalju läntti. Nih!

maanantai 14. elokuuta 2017

Agilitytreenit ja kepeille hinkuva koira

Eilen puuhattiin agilitytreenien parissa. Ohjelmassa oli sylkkäri ja kepit. Kolmoselle siis sylkkäri. Aluksi palkkasin heti kolmosen jälkeen heittämällä lelua, ja sillä sylkkäriin tulikin vähäsen enemmän vauhtia ja ennenkaikkea varmuutta. Siinä sitten hetki vaihdettiin ajatuksia ohjauksesta kun Hulda lähti omatoimisesti kepeille. Seisoin melko kaukana kepeistä ja katsoin, että sinne se vaan meni, oikeasta välistä sisäänkin vielä. Kepit tosiaan on vähän eri näköiset kuin kotona, ja kun kukaan ei sanonut mitään eikä kannustanut, niin suoritus oli hidas (epävarma), mutta loppuun asti se pisteli ihan oikein, vaikka mä seisoin jossain tuolla kakkosesteen takana. Palkkasin sen kuitenkin hienosta oma-aloitteisuudesta, ja sen jälkeenhän se olisi ollut menossa kepeille ihan koko ajan. :D Jatkettiin harjoitusta ilman sylkkäriä kolmosesteeltä kepeille asti. Ei olla paljoa tehty keppejä niin, että niihin olisi yhdistetty muita esteitä.



Toisella kierroksella lähetin Huldan putkeen ja harjoittelin seuraavalle esteelle saksalaista käännöstä molemmilta puolilta. Ei olla sitä Tuhkavuorten agilitypäivän jälkeen tehtykään, mutta kyllä se saatiin vielä onnistumaan. Hulda olisi jokaisen putkeenlähetyksen sijaan ollut menossa vain kepeille, ja se vähän pahoitti mielensä kun ei saanut sinne mennä, tai jos sinne karkasikin, kerroin etten ollut tyytyväinen. (Varsinkin kun se teki tohotuksissaan alun välillä väärin...). Niimpä meillä vähän vauhti kärsi ja vaihdoin saksalaisen harjoittelun pelkkään takaakiertoon.

Loppuun otin sitten vielä pari kertaa niitä keppejä yhden esteen kautta, kun Huldalla niille oli hinkua. Kokeilin jopa takaaleikkausta esteen ja keppien väliin, eikä Hulda ollut siitä moksiskaan. En olisi joskus keppien alkutaipaleen tuskailuissa arvannut, että vielä tulee se päivä, kun koira valitsee kepit putken sijaan. Tai että kepit on se este, johon treenit lopetetaan, jotta koiralle jää vauhdikas ja hyvä mieli. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää!

tiistai 8. elokuuta 2017

Lappalainen nakinnoutaja?

Tänään oltiin Huldan kanssa tokotreeneissä. Tsekattiin vähän missä jamassa on kotona treenatut hommat. Seuraaminen on hyvällä mallilla, sitä lähinnä vahvistellaan ja pidetään kivana juttuna. Sivulletuloja ei oikeastaan ole treeneissä ennen tehtykään, mutta ollaan niitä kotona harjoiteltu jonkin verran. Hulda teki hienosti ensin yhden toiston vähän autettuna, ja sen jälkeen jo kokonaan ilman apuja. Perusasento on tiivis, suora ja Hulda keskittyy ja tekee innokkaasti.

Seuraavaksi aloitetaan täyskäännöksen harjoittelu. Ensin ihan paikallaan koira sivulle, ja siitä kipakka käännös vasemmalle, jolloin koira hieman yllättyy ja tulee uudelleen takakautta kiertäen sivulle palkan toivossa, kun niitä takaakiertoja on vahvistettu paljon. Tai näin siinä kuviteltiin käyvän, mutta vaikka miten vauhdilla käännyin, niin Hulda yritti peruuttaa sivulla mukana! Hieman siis apuja Huldalle, eikä siihen ihan hirveän montaa toistoa tarvittu, kun se alkoi hoksata mikä on jutun juoni.



Mutta sitten se noutaminen... Tai siis edes noutokapulan pito. Kun ei, niin ei. Edes Shebat ei olleet niin hyvä superpalkka, että kapulasta olis tullut millään tavalla miellyttävä. Edes paras ruoka mitä maa päällään kantaa, ei ollut niin hyvä että se olisi voittanut kapulan inhottavuuden. Hulda juuri ja juuri avaa suutaan vapaaehtoisesti ja jotenkuten ottaa kapulan, mutta näyttää samalla siltä kuin kuolisi mielummin kuin olisi suorittamassa annettua tehtävää. Todettiin, että tätä on kokeiltu jo siinä määrin, eikä edistystä tapahdu, että on muutettava taktiikkaa.

Mietittiin mikä voisi olla sellainen esine, mitä Hulda mielellään pitäisi. Kerroin että yhtenä päivänä olin tehnyt sattumoisin pari "kapulan" pitoa puruluulla, kun Hulda mulle sellaisen toi. Puruluuta kokeilemaan ja kissanruokaa palkaksi. Taas törmättiin ongelmaan. Puruluu ei ole Huldalle mitään, kun se haluaa kissanruokaa, eikä mitään puruluuta. Puruluusta tulee yhtä tympeä kuin kapulasta. Puruluu oli aiemmin toiminut sen takia, kun ei ollut mitään parempaakaan tarjolla, eikä varsinaisesti edes oltu treenitilanteessa.

Todettiin, että pidettävän asian pitäisi olla nyt alkuun jokin sellainen, jonka sitten saa syödä. Se ei ole mikään tylsä juttu, josta sitten erikseen tulee jotain muuta palkaksi, vaan se on jotain, minkä saa sitten heti pistellä poskeensa hyvin tehdystä tempusta. Treeneistä kotiin ajellessa kävin sitten ostamassa ison kasan nakkeja ja pieniä rouhetikkuja, lähdetään niillä kokeilemaan mikä toimisi. Myös nameilla täytettävä patukka voisi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tuhkavuorten agilitypäivä

Tänään vietettiin jo kolmansia Tuhkavuorten agilitypäiviä ikinä, ja ainakin Huldan kanssa saatiin taas uusia treeni-ideoita ja paljon hyviä vinkkejä. Kiitos vaan Tuhkavuorten porukasta löytyvälle taitavalle kouluttajalle. :) Saatiin ohjeita palkasta poispäin työskentelyyn, joskin tänään Hulda toimi asian kanssa varmasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Lisäksi mulla vahvistui vain se ajatus, miten Hulda tarvitsee noihin tiukkojen mutkien ohjauskäppyröihin paljon sellaista parin esteen treeniä ja siitä tehtävästä heti palkkaa. Vinkkejä tuli myös ohjausharjoituksiin ja koiran itseluottamuksen vahvistamiseen niissä ilman esteitä. Näitä kaikkia tullaan nyt jatkossa enemmän treenaamaan.

Ensimmäinen harjoitus näytti tällaiselta:


Neloselle sylkkäri, vitoselle lähetys ja 6-7 väliin valssi. Tämä sujui Huldalta muuten oikein mallikkaasti, mutta putken jälkeen (molempiin suntiin) se jäi vähän kyselemään, että minne mennään. Sitä sitten vahvistettiin etupalkalla kolmosesteen taakse, ja samaten sitten etupalkka maaliin. Siitä huolimatta Hulda malttoi tehdä hommat 7-esteellä, ja tuli vielä hienosti putkeenkin, vaikka palkka odotti maalissa. Putkien jälkeiseen elämään siis pitää jatkossa kiinnittää huomiota.


Seuraava harjoitus oli putken jälkeen 2-esteelle irtoaminen ja sen jälkeen taas hallintaan tulo (ettei esim. hyppää tuota putkea lähinnä olevaa estettä) ja siitä uudelleen putkeen. Sama homma molempiin suuntiin. Hulda irtosi ihan kivasti, kunhan vain maltoin antaa sen tehdä hommia, enkä "taluta" sitä esteelle asti, jos kerran ei ole tarvis. Tämän tapaista on hyvä tehdä jatkossakin ja etsiä niitä rajoja mistä asti koira varmasti vielä menee ja hyppää esteen.



Harjoiteltiin myös saksalaista käännöstä. Hulda lähti hyvin kakkoselle takaakiertoon ja saatiin hyvin onnistuneita käännöksiä. Tehtiin kuvan mukaisesti kahdella tavalla molempiin suuntiin. Niin, että koira hyppää kolmosesteen, ja niin että kurvataankin kakkosen jäljeen tuonne neliön keskelle, eikä hypätä kolmosta. Nämä sujui Huldalta hyvin niin kauan kunnes se vähän jo väsähti, eikä sitä sitten haluttu enempää väsyttää ja lopetettiin homma onnistuneeseen takaakiertoon. Tätä kun harjoitellaan vielä lisää, niin on taas uusia työkaluja suoriutua agilityradoista!

Aikomus on järjestää jossain kohti taas uudestaan Tuhkislaisille tämän kaltainen päivä. Omasta puolesta oli ainakin tosi kivaa, ja mukava siinä samalla jutella ja treffata niin koiria kuin niiden omistajiakin.

Veiti, Mälä
Late, Hulda
Lahja

torstai 3. elokuuta 2017

Meistä on tullut tiimi

Taisin tuossa pari postausta sitten kirjoittaa treeni-flow'sta. Tässä on tosiaan jokunen hetki mennyt ihan huikeilla treeneillä. Ei ehkä niinkään siten, että aivan kaikki onnistuisi ja oltaisi edetty jotain hulluja harppauksia. Meidän treeni-flow on ollut sellainen, että on ollut aivan äärettömän mukavaa treenata, Hulda on toiminut hyvällä sykkeellä ja niistä pienistä pieleen menneistä jutuistakin on lähinnä osattu vain todeta, että "Kappas. Tätä pitää treenata lisää, niin sitten se onnistuu!". Ei mitään ahdinkoa epäonnistumisista, ei mitään stressiä. Vain ja ainoastaan hauskaa yhdessä tekemistä.

Sellaistahan sen pitäisi aina olla. Mutta varmasti lähes jokainen on joskus halunnu repiä hiuksiä päästään, että mikä tässä mättää, tai muuten vaan vähän arastellut epäonnistumisen pelon kanssa. Tai ollut ensin pää pilvissä kun jokin osa-alue menee kuin strömpsöössä konsanaan, ja sitten tullut kovaa ja korkealta alas kun ilmeneekin jokin The Ongelma. Mulla on kohta viikkotolkulla ollut ihan hurjan hauskaa Huldan kanssa. Toivon, että sama meno jatkuu vielä pitkään. Ehkä nyt aletaan olla siinä vaiheessa, kun meidän tekeminen Huldan kanssa alkaa hitsautua yhteen, ja me ollaan yhä enemmän ja vahvemmin Tiimi isolla teellä.

YYTERI

Tiistaina käytiin Yyterin koirarannalla. Vihdoin kun sinne parin vuoden saamattomuuden jälkeen saatiin sitten aikaiseksi lähteä, niin toki meillä on perheessä koira joka ei tykkää uida. Onneksi Huldakin kuitenkin tykkää luttaamisesta ja yleisestä kirmailusta, joten me vietettiin hauska parituntinen rannalla. Kuvasaastetta tuolta reissulta tulee varmasti vielä näkymään blogitekstien täytekuvina. Tässä nyt esimakuna muutamia.






TOKO

Tokoa on tehty tosi vähän, mutta nyt juoksujen jälkeen on palailtu pikkuhiljaa treenaamaan silläkin saralla. Huomasin seuraamisen vähän hajoilevan ja kontaktin hukkuvan kesken kaiken, joten helpotin tehtävää runsaasti ja pidin taas huolen siitä, että mennään oikea mielentila ja asenne edellä. Lisäksi kun olen itse ollut monesti vähän kipeä ja väsynyt, ja vaikka olisin miten halunnut tehdä enemmän tokojuttuja, olen onneksi malttanut olla niinä hetkinä tekemättä seuruuta. Olen halunnut saada seuraamiseen nyt ne hetken jolloin itsekin olen ihan oikeasti parhaimmillani, sillä tuntuu että seuraamisen opettelu vaatii multa nyt 120% panoksen edetäkseen, ja sellaista pystyvyyttä multa ei vaan joka päivä löydy. Tottakai joka harrastuksessa pitää olla täysillä mukana siinä tekemisessä, mutta mun jäisi tekemiset aika vähiin jos voisin harrastaa vain kivuttomina ja hyvinä päivinä/hetkinä.

Onneksi on kuitenkin lajeja, kuten agility ja jälki, joissa Huldan vire kestää sen, että mä en ole aina ihan parhaimmillani. Tuon seuraamisen kanssa musta on kuitenkin tuntunut, että siinä mun pitää olla se, joka kantaa sitä hommaa eteenpäin, jotta Huldalle saadaan siihen taas hyvä itseluottamus ja paljon onnistumisia. En tiedä onko tää mun ajatusmalli oikea, vai sattumaako vain kaikki, mutta tänään Huldalla oli seuraamistreenissä ihan tosi hyvä vire, ja se teki tosi hyvin hommia kontaktin katkeamatta yhdessäkään seuraamispätkässä! Ehkä tää on sitten juuri sitä tiimityöskentelyä. Mä tiedän milloin Hulda vaatii multa enemmän tukea, ja milloin sillä riittää itseluottamusta paikkailla mun puutteita.

Kapulan pidon, tai ylipäätään koko noutamisen kanssa, ei olla edetty kamalasti minnekään. Tosin se kun on vaikea aihe Huldalle, niin se olisi vaatinut paljon enemmän treeniä viime viikkojen aikana, jotta se olis voinut edetäkään. En siis ihan vielä heitä kirvestä kaivoon ja kapulaa nurkkaan. Hulda ei sentään enää niin kovasti pahoita mieltään pitotreeneistä, joten jonkinlainen edistyminen kai sekin...

AGILITY

Seuraamis- ja kapulatreenin jälkeen Hulda pääsi lepäämään siksi aikaa, että rakentelin pientä rataa. Päätin ottaa ensimmäistä kertaa A:n ja puomin mukaan radalle. Mietin kyllä onko liian haasteellista laittaa siihen samalla heti putki-A erottelu, mutta päätin yrittää. Saisihan siitä sitten käännettyä putken suun pois houkuttelemasta jos ei tunnu onnistuvan.




















Harjoiteltiin ensin yksittäin A ja puomi. A:lla ei ongelmaa, Hulda otti 2o2o alastulon tosi hienosti. Puomi oli odotetusti alkuun vähän jännä, koska on viimekerrat tehty pelkkää keinua, eikä puomia ollenkaan. Yhden kiellon jälkeen Hulda kuitenkin uskaltautui puomille, kun toistelin sille ennen puomille lähettämistä "Kiiiipee, kiiiipee" käskyä. En tiedä auttoiko se Huldaa erottamaan, että tässä on ihan vakaasta puomista kyse, eikä siitä kippaavasta vekottimesta, mutta sinne se sitten joka tapauksessa uskaltautui hienosti ja teki tosi hyvän 2o2o alastulon puomillekin.

Radalle lähdettiin hyvällä sykkeellä, mutta taisin ohjata vähän huonosti, kun Hulda sinkaisi 2 esteeltä suoraan nelosen väärältä puolelta ja jatkoi siitä putken väärään päähän ja tuli kauheen tohkeissaan ulos putkesta mulle hytkymään naama nauraen. Ei siinä oikein voinut kuin itsekin vähän nauraa. Jos en kerta ohjaa selkeästi, niin Hulda kyllä keksii tilanteisiin oman ratkaisunsa. Aloitettiin alusta, ja tarkemmalla ohjauksella putkeen päästiin kunnialla A:lle asti (ei mitään ongelmaa, vaikka oli se putkikin tyrkyllä), ja siellä palkkasin hienosta kontaktista ensin makkaralla Huldan ollessa oikeassa asennossa, ja siitä vielä Äpyli-vinkulelulla muutama heitto palkaksi. Hulda oli niin kierroksilla, että se melkein napsi mua ranteille tavoitellessaan lelua! Ei varmastikaan toivottavaa ihan kaikilla, mutta Huldan kohdalla sellainen sekoilu on vain plussaa.

Jatkettiin rataa, kuin oltaisi oltu siitä A:lta tulossa. Ja taas kerran ne perkeleen hallin pylväät oli just siinä, mistä mä olisin halunnut kulkea (mm. pituuden vieressä), mutta sain itseni sijoiteltua pituuden etupuolelle ja otin Huldan vastaan niin, että se joutui hyppäämään mua kohti. Se kuvio olisi voinut mun osalta aavistuksen jouhevammin mennä, mutta onneksi Hulda sattuu tykkäämään myös pituusesteestä, joten se aika hyvin sieltä tuli vaikka joutui hyppäämään mua "päin". Puomi oli jo alussa todettu vaarattomaksi ja ei-kippaavaksi, joten sen kanssa ei ollut ongelmaa. Hieno kontakti, josta palkaksi taas ensin makkaraa, ja siitä sitten heitin lelua viimeisenkin esteen ylitse. Lopuksi vedettiin vielä koko rata yhtä soittoa läpi niin, että kontakteille nakkasin Huldalle nopeasti makkaran ja siitä sitten jatkettiin rataa.

(C) Kimmo Karvinen
Hulda sai taas lepotaukonsa, ja mä sillävälin purin suurimman osan radasta ja jätin pari hyppyä ja putkea paikoilleen ja roudasin pussin kentälle. Tämä taisi olla kolmas kerta nyt pussin kanssa, ja ekaa kertaa niin ettei ole ketään apparia nostelemassa pussin kangasta. Hulda sujahti kuitenkin pussiin muitta mutkitta, ja lisättiin siihenkin sitten muita esteitä. Hyppy-pussi. Pussi-putki. Hyppy-pussi-putki. Huldan ohjautuvuus pussin jälkeen on vielä vähän heikkoa, mutta se nyt ei ole mikään ihme jos vasta kolmatta kertaa tehdään koko estettä. Se pöllähtää pussista ulos, ja kääntyy sitten kysymään jatko-ohjeita. Pussissa ollessaan se onneksi kuitenkin etenee hyvin suoraan, joten tästä on hyvä tämänkin esteen kanssa jatkaa! :)

Jäähdyttelylenkillä.
Hulda polleana. Syystäkin.
Olihan se kuitenkin vallan taitava koira tänään!