sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kaikki ok!

Jos tiistaina pissassa oli mikroskoopin kolmessa näkökentässä yhteensä 5 punasolua, niin perjantaina niitä oli enää vain yksi. Hurjan helpottavaa on myös ollut se, että Hulda on taas oma iloinen ja touhottava itsensä. Se osallistuu, se haluaa aina ulos kun joku ajatteleekin liikahtavansa ulko-ovea kohti, se juttelee ja selostaa, se leikkii ja kuskaa lelujaan ja jos kukaan ei leiki sen kanssa tai rapsuta riittävästi, se komentaa. Koskaanhan ei voi mistään olla 100-varma, mitä ei itse ole ollut näkemässä, mutta näillä tiedoilla vaivaksi asetettiin melko suurella varmuudella kohellusvamma. Kunnon tällissä verta voi tihkua pitkäänkin pissan mukana, mutta tuo 1 punasolun löydös on jo niin mitätön, että varsinkin kun rinsessalla sinkoilu taas maistuu, niin ihan normaalia elämää saa ja pitää viettää. Niinpä on tässä palailtu taas normaaliin liikuntaan ja saadaan huomenna osallistua agilityvalmennukseenkin hyvillä mielin.

Perjantaina Hulda kävi kevyellä ravilenkillä ja eilen se jo sinkoili kaverin malinoispennun kanssa tukka putkella pitkin pihaa. Tänään ajattelin vähän "verrytellä" hyppylihaksia harjoituksella, jossa jätän Huldan esteen taakse, pyydän odottamaan, ja sitten kutsun liikeelle hypyn yli ja palkkaan heti lelulla. Se on kevyttä, kivaa, hyödyllistä, eikä väsytä liiaksi. Ei henkisesti, eikä fyysisesti. En halua agilityä tehdä sen enempää, jotta huomenna ollaan sitten täydessä iskussa, mutta saadaan pieni hauskanpitotreeni tähän alle ja muutama hyppy sitäkautta otettua ihan kuin ohimennen. Kyllähän tuo fyysisesti jaksaa, mutta henkisellä puolella porokoiran kanssa vähemmän on usein enemmän. :)

Hulda 1v 8kk


Ei kommentteja: