lauantai 29. maaliskuuta 2008

Otto 4 v.

Otto täytti tänään 4 vuotta. Koska synttärit on niin hauskoja, me aloitettiin hauskanpito jo eilen. Lahjaksi Otto sai röhkivän vinkupossun. Tai ei se mikään vinkupossu ole kun se ei vingu, mutta röhkii se kovasti. Ruun piti aluksi oikein näyttää kieltä moiselle sialle. Kumma vekotin. Otto kuitenkin pienen harkinnan jälkeen alkoi röhkittämään possua, välillä possua piti oikein kunnolla ravistella, mutta röhkii se edelleen.


Iltapuuhaksi pojat saivat vielä putkiluut ja sen jälkeen olikin mukava käydä unille odottamaan seuraavaa päivää - oikeaa syntymäpäivää.

Otolle oli ohjelmaksi suunniteltu Merjan - virallistetun puuhatädin - vierailu. Merjalla olikin taas nakkeja mukana ja Otto sai puuhatuokionsa. Uusi temppu sai alkunsa ja kohta Otto osaakin jo sanoa komeasti "Moro!".

Moro!

Ehtoolla kun ruoka-aika alkoi lähestyä, oli hyvä rakentaa Otolle syntymäpäiväkakku. Jauhelihasta muotoiltiin kakku, joka koristeltiin luonnonjugurtilla ja salamisuikaleilla. Koristeeksi tökättiin tietenkin 4 (yksi jokaista vuotta kohden) puruluu-rouhetikku-tikkaria. Ruu sai puolet kakusta.

torstai 27. maaliskuuta 2008

Antibioottia ja hierontaa

Ruu alkoi taas turpoilla vammakohdista. Samalla löytyi 6 irtoavaa rupea puremakohdista. Kävin lääkärissä taas tiedustelemassa mitä asialle pitäisi tehdä ja päädyttiin antibioottikuuriin. Se hyökännyt koira oli kuitenkin saanut reikiä Ruuhun, vaikka niitä ei tuon paksun karvan seasta aiemmin löytynytkään. Turvotuksia hoidettiin kylmällä.

Saara kävi hieromassa Ruun. Vammakohtia, joissa on todennäköisesti tulehdus, ei hierottu mutta koko koira muualta kylläkin. Ja jumissahan se oli, kutakuinkin kokonaan. Vammakohtia tunnustellessa tuntui joitakin kovempia möykkyjä joihin oli siis hampaat käyneet. Nyt toivutaan taas 10 vrk kestävällä antibioottikuurilla ja vähintään samalla määrällä lepoa. Hieronta uusitaan kun katsellaan ensin miten tässä taas parannutaan.

Harmittaa niin kovasti kun hetken tuo näytti jo niin hyvältä ja ehti päästä mukaan parille lenkillekin. Tyhmää kun koira saa kärsiä muiden mokailuista.

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Tuli

Meille tuli viikoksi hoitoon Ruun kasvattajan koira Tuli. Tuli on 6kk ikäinen porokoiranarttu, ja varsin hauska penneli onkin. Oton piti tietty aluksi vahtia lelujaan mutta nyt on jo todennut että kaippa tuo saa niillä leikkiä. Ja leikkiihän se. Ollaan käyty koko konkkaronkka ulkoilemassa ja siellä se viipottaa metsässä poikien perässä leikeissä mukana.

Huomenna Ruulle on hierontaa tiedossa. Saa nähdä sitten miten on vammat koiran hyökkäyksestä parantuneet. Viikon Ruu lepäili ja sitten se pääsi taas mukaan pidemmille lenkeille. Hyvin se jaksaa lenkillä ja mielellään liikkuu, mutta epänormaalin väsynyt se on lenkkien jälkeen ollut. Saa poloinen tänään vaan huilia taas.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Hyökkäys

Ruun kimppuun kävi eilen joku doggi-mix uros. Sinkosi parkkipaikalta irti omistajaltaan flexi perässä raahaten ja suoraan Ruun päälle. Oltiin juuri ylittämässä tietä joten siinä sitten keskellä autotietä painitaan ja minä potkin sitä koiraa ja revin sitä irti ja huudan kuin p*rkele. Ruu jäi heti alkuunsa kaksi kertaa suuremman koiran alle. Omistaja ehti paikalle hitaasti ja otti koiraansa pannasta. Eihän ne irronnut kun se %¤#&¤ koira oli kiinni Ruussa! Ja sen toisen koiran omistaja ei sano koko aikana mitään, ei mulle eikä edes omalle koiralleen. Kun sen leuat vähän heltisi, niin vedin Ruun sen ulottumattomiin.

Raahauduttiin pyörätielle selvittyämme siitä flexihelvetistä irti. Koira omistajineen vaan lähtee pois sanomatta sanaakaan. Kaksi ihanaa ohikulkijaa pysähtyivät kysymään meidän vointia kun olivat nähneet koko tilanteen. Reikiä Ruussa ei ole, mutta turvotusta ja kipeitä kohtia kylläkin. Eilinen ilta meni läähättäessä ja vinkuessa ja ähkien se kävi aina makuulle. Nyt se seisoo vähän kyyryisessä asennossa, eikä tervehtinyt ollenkaan normaaliin tapaansa kun tulin kotiin. Se nuolee paljon tassujaan, kipu varmaan heijastuu niihin. Samoin makuullemeno käy välillä vähän ähkäisten.

Varasin ajan lääkärille varmuuden vuoksi. Turvotusta ja pehmytkudosvauriota on selässä ja niskan ja kaulan alueella. Keuhkot kuulostaisi toimivan normaalisti. Pari-kolme päivää mennään nyt tulehduskipulääkkeellä ja parannellaan.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Kastrointi

Otto sitten kastroitiin eilen. Kävi vähän nopeaan koko homma. Päätös kastroinnista oli tehty kyllä jo aiemmin, mutta eilen kun menin kyselemään leikkausaikaa saatiinkin se heti samalle päivälle. Aluksi Otto ei olisi halunnut nukahtaa, jännittäjillä kun se kestää yleensä kauemmin. Toimenpiteen jälkeen lääkäri kantoi eteeni koiran jota ei huvittanut herääminen. "Täällä nyt koisataan koko rahan edestä", tuumi Otto.

Heräsihän se siitä sitten aikanaan ja kannoin Oton kotiin. 20 kiloa vetelää koiraa painaa suunnilleen vähintäänkin 100 kiloa. Hanna onneksi tuli availemaan meille ovia. Kotona herra koisasi koko illan eikä valitellut ollenkaan. Nukkumaanmeno tuotti kuitenkin päänvaivaa. Oton tötterö estää Ottoa nuolemasta haavaa, mutta entäs Ruu? Otolle housut jalkaan (sovitettiin parit kappaleet jotta mieluiset löytyi) ja unille. Otto kuitenkin herätti mut tunnin välein yöllä kun housut valuu vaikka ne oli hienosti jeesusteipillä kiristetty.

Kolmen aikaan yöllä luovutin ja otin Oton housut pois ja vaihdoin ne kauluriin. Ruu teljettiin ulos makuuhuoneesta jottei se nuole Oton haavaa. Nyt Otto vinkui taukoamatta. Istualleen, pää riipuksissa ja lopulta väsyneenä makuultaan. Tuli sitten mieleen että sattuuko siihen...?

Mitä vielä, lähdettiin seitsemän aikaan ulos, ensin yksin Oton kanssa, ja kaulurista vapauduttuaan sillä ei ollut mitään hätää. Ulkona se koitti juoksennella ja loikkia ja sitä piti oikein hillitä että pysyy vähän aisoissa eikä rieku. Ruun ulkoilun jälkeen piti taas miettiä että mitä kummaa Otolle keksii kun se on niin vikkelään kokoajan nuolemassa haavaansa, ettei sitä pysty vahtimaan vaikka vapaapäivällä olenkin. Kaulurista tulee maailmanloppu ja housut valuu huonosti haavan päälle.

Sidetaitos ja teippiä. Ensin pyydystetään äärimmäisen epäluuloinen koira. Sitten vauhdissa koitetaan teipata sidetaitos jalkoväliin, ja lopulta katsotaan koiraa joka esittää marttyyriä ja makaa lattialla takajalat oikosenaan. "Mä en voi! Mullon tää teippi täällä, KATO VAIKKA!". Siihen se jäi makaamaan kun ei voi liikkua. Jos se huomasi että sitä katsotaan, se nosti jalkaansa ylös jotta kaikki näkevät hänen kidutusvälineensä sidetaitoksen ja teipin...

Nyt toistaiseksi kaikki näyttäisi olevan hyvin. Kipuja ei tunnu olevan, haava on siisti ja Otto hyväksynyt ainakin osittain moisen teippivirityksen jalkovälissään.

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Poropaimennus

Reissu on tehty ja kotona pötköttää tyytyväinen poropaimennuskokeen suorittanut koira ja kovin ylpeä emäntä. Tässä Ruun arviointi:

Liekaporo
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan:
Kiinnostunut
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: hallinnassa

Porolauma
3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavissa, hermostunut
4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee käskystä

5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Puolikas rasti kohdassa hajoittaa tokan
6. Ajotapa: Jahtaava ja hieman jahtaava
7. Haukun taajuus ja laatu:
Ei lopeta haukkua käskettäes
8. Etäisyys poroista: Liian lähellä
9. Koiran hallittavuus ajon aikana: Tulee luokse kutsuttaessa

10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon vasta u
seasta käskystä
11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus:
Pyrkii takaisin ajamaan
12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Ajoittain hyvä yhteistyö
13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: Toimii yksin
14. Koiran fyysinen kunto: Kunto riittää koko testin ajan

15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Ei voida päätellä onko paimennusvaistoa vai jahtaamista
POROPAIMENNUSKOE: HYVÄKSYTTY


Tyytyväinen olen Ruun rohkeuteen. Yhtään ei emmitty mitä tässä tehtäis ja minkäänlaisata arkuutta tai muuta poroja kohtaan ei ollut. Tuomari kehui ennen testiä ja testin aikana Ruun haukkua, jotta ääni on kuulemma mahtava. Vihdoinkin joku ymmärtää ja arvostaa Ruun äänenkäyttöä. kolmoskohtaan sanoisin, että ei niinkään hermostunut, ennemminkin että yli-innokas. Tai sitä se kai meinaakin, jotta ei tuo rauhallinen ollut, kovasti menossa vain. Vitoskohdan puolikas rasti kohdassa hajoittaa tokan on kanssa mielenkiintoinen. Tavallaan Ruu ei hajoittanut heti alkuunsa tokkaa, lähestyi vaan liian sivusta jolloin yksi poro säikähti toiseen suuntaan. Mutta milläpä noita voisi koira ihan kylmiltään osatakaan. Ei Ruu varsinaisesti kuitenkaan osannut tokkaa kasassakaan pitää.


Aika jahtaamista koko touhu oli kanssa kun tyyppi into piukkana paineli porojen perässä. Haukku oli kuitenkin paimentavaa haukkua, ei sellaista kimeää ajo-jahtaushaukkua mitä esiintyy jänisten ja hirvien kanssa. Very Happy Toisaalta harmittaa ihan vietävästi kun saatiin olla niin vähän aikaa aidassa. Muut sai paimentaa porot vielä toiseen aitaan, mutta me kun lähdettiin ensimmäisinä (enkä minäkään tiennyt mitä siellä tapahtuu) niin tuomarit unohtivat että sekin piti tehdä. Meidät passitettiin pois aidasta ja luulinkin jo että meidät sitten hylättiin kun ei saatu enempää jatkaa. Jälkeenpäin selvisi että tuomarit huuteli uusia poroja aitaan, kun toinen niistä hoksasi että "ai perkele, nää porothan on muuten vielä täällä..." Vaikka mitä sitä nyt sitten harmittelemaan, testihän on läpi kuitenkin.

Onnellinen ilme naamalla

Mennään vielä!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Lepäilyä

Ollaan ulkoiltu Merjan ja Nukan kanssa, mutta myös vietetty pari huilipäivää. Koirat on selkeästi nauttineet välillä vaan nukkumisesta ja syömisestä. Eilen syötiin lohenpäitä, pötköteltiin ja katseltiin telkkaria. :) Koirat selkeesti tykkää luonto-ohjelmista. Erityisesti Ruuta kiinnosti kengurut ja niiden suuret korvat. Otto puolestaan tykästyi arktisiin myskihärkiin, tai mitä ikinä ne olivatkaan. Siine ne möllöttää olohuoneen lattialla, tai istuvat sohvalla ja katselevat herkeämättä. Mielenkiintoisia ääniä pitää mennä ihmettelemään pää kallellaan nenä kiinni kaiuttimessa.

Tässä vielä pari kuvaa edellispäivän urheilusta. Ei me sentään pelkästään olla pötkötelty.