keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan, osa 2

Mannantaina oli vuorossa vähän lisää verikokeita, sekä osteopaatin hoito. Tai siis tietenkin Huldan hoito osteopaatilla. Hulda oli vähän kauttaaltaan "pysähdyksissä" ja ns. kipeän koiran oloinen. Hulda sai sellaisen kraniotyyppiseen kallistuvan hoidon ja kropan tasapainottamista enemmänkin kuin varsinaista kipeiden osien vääntelyä.

Labra hautoo Huldan tuloksia, mutta jotain sieltä tänään taas saatiin. Huldalla on SDMA arvo hieman koholla (17, viite 0-14). Viitteen ylitys on lievä, mutta jää nähtäväksi onko tällä tuloksella merkitystä. SDMA siis kertoo munuaisten vajaatoiminnasta paaaaljon aikaisemmassa vaiheessa kuin ns. tavanomaiset munuaiskokeet. SDMA arvoa saattaa kuitenkin virheellisesti nostaa esim. munasarakystat ja puolestaan laskea estrogeeni. Lisäksihän Huldan munuaisiin viittaava oireet voivat olla jonkin muun sairauden oheistuotos ja siis hyvässä lykyssä palautua ihan normaaliksi kun alkuperäinen syy saadaan hoidettua pois. Kunhan siis ensin päästään jyvälle, että missä ongelma piilee.

Toki veri pissassa tuon SDMA kokeen kanssa viittaa munuaisiin, mutta torstaina mennään pissakontrolliin, sekä munuaisten, rakon ja kohdun ultraan. Lisäksi pissanäyte otetaan punktaattina suoraan rakosta, jotta voidaan varmistua veren tulevan pissavärkkiosastolta, eikä esimerkiksi kohdun puolelta. Näillä rööreillä kun on yhteinen ulostuloputki, niin purkkiin pyydystettyyn pissaan on voinut tulla verta muualtakin kuin rakon kautta.

Jos mitään ei ehdi tässä selvitä oireiden alkuperästä, niin ensi viikolla on tarkoitus ottaa uudelleen myös punkkivälitteisten sairauksien varalta verikokeita.

EDIT: Myös reumafaktori ja tumavasta-aineet vamistuivat ja olivat molemmat negatiiviset.


Kissakuiskaajaa on sentään jaksanut
telkkarista katsella.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Dr. Housea taas tarvitaan

Tässähän varsinainen soppa syntyi. Kaikki alkoi viime viikolla, kun agilitytreeneissä huomasin Huldalla vaikeuksia hypyissä pariin otteeseen. Jätettiin treenit siihen ja ajattelin kyseessä olevan liukkaalla nurmipihalla riekkumisesta tullut selkäjumi tai vastaavaa. Lepäiltiin muutama päivä ja sitten tulikin tuo viime viikonlopun rally-tokokisa. Menin sinne ihan hyvällä omallatunnolla, sillä alokasluokan rallyradan tekeminen on koiralle kevyttä, kun palkkakin tulee vasta lopussa kissanruuan muodossa, eikä esim. pallon heittelynä. Huldahan oli silloin outo, eikä ollenkaan oma itsensä radalla. Jälkeenpäin mietin, että se itseasiassa oli hieman jännittynyt/huolestunut koko kisapaikalla olemisen ajan, mikä ei ole Huldalle ollenkaan tyypillistä. Olin itse silloin niin kipeä, että meni suurin osa keskittymisestä omaan "hengissä" selviytymiseen, että ei jotenkin tullut noteerattua koiraa riittävästi, vaikka se siellä kisoissa tärkein on.

Samanaikaisesti Huldalla alkoi olla tässä kotona myös omituisuutta. Se nukkui enemmän, eikä aina vaivautunut ylös sohvalta vaikka joku perheenjäsenistä tuli kotiin. Välillä se leikki itsekseen, mutta saattoi sen jälkeen taas nukkua tiukalla kiepillä. Vaan mitä se leikkiminenkään mitään kerro. Ei koirat osaa etukäteen varoa, että kohta voikin tuntua huonolta jos nyt leikkii. 

Tänään siis käytiin eläinlääkärissä. Koska kokemus on jo opettanut, että kaikenlaisen epämääräisen oireilun mukana kannattaa lääkäriin viedä myös pissanäyte, tein niin tälläkin kerralla. Sieltä löytyikin heti sitten punasoluja, eli siis suomeksi verta pissassa. Kuitenkaan mitään muita tulehduksen merkkejä ei ollut, joten suorilta sitä ei voi pissatulehduksena pitää. Pissa viljeltiin, josta tuloksen saa huomenna (tai tänään, kello on jo reilusti yli puolen yön). Koiran tutkimisen edetessä löytyi aristavat ja kivuliaat polvet - oikea enemmän kuin vasen - päätettiin Huldan polvista ottaa röntgenkuvat. Lonkat on jo aiemmin kuvattu terveiksi, mutta ihan nyt vain varmuuden välttämiseksi kuvattiin myös selkä, ettei ongelma sitten aiheudu ylempää rangasta ja ole sekundaarisesti kipeyttänyt polvia. Selkä oli onneksi ihan priimakunnossa, samoin polvet. Polvissa pysyy myös patellat hyvin paikoillaan, eikä ristisiteissäkään ole moitittavaa.

Alkoi olla sen verran outo oirepari - kipeät polvet ja verta pissassa - että lähdettiin sitten päivän päätteeksi verikoelinjalle vielä. Perusverenkuvassa kaikki normaalia ja elinarvot normaalit. Ulkopuoliseen labraan lähti sitten vielä tutkittavaksi punkkivälitteiset taudit, sekä reumataudit.

Mun mielestähän borrelioosi ja anaplasmoosi selittää aina ja kaiken, mutta nyt ei auta kuin odotella tuloksia ja antaa Huldalle kipulääkettä (Rimadyl 25mg 2 x vrk). Huldallahan oli kesällä myös verivirtsaisuutta, mutta silloin se sopi oirekuvaan karkureissun jälkeen lantioon kohdistuneen tällin myötä ja kontrolleissa veri jäikin itsellään pissasta pois kutakuinkin sellaisessa ajassa, kuin sen voisi kuvitela tuollaisen tällin jälkeen jäävän. Olen kuitenkin törmännyt ihmisten kokemuksiin, jossa borrelioosi on aheuttanut koiralle verta pissaan. Niveloireethan siihen sairauteen on ihan peruskauraa, joten jonkin sortin mielenkiinnolla (ja kauhulla!) jään odottamaan tuloksia...

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rallattelua

Eilen oli vuorossa meidän toiset rally-tokokisat. Saatiin kuin saatiinkin ei-niin-hienolla haahuiluradalla hyväksytty tulos ja 74 pistettä. Hulda oli ihan kuutamolla, siihen ei saanut oikein mitään kontaktia radan aikana, joten on aikamoinen ihme, että siitä tuli ylipäätään hyväksytty tulos. 


Kyltti 3: -10 tvä (rintamasuunta)
Kyltti 4: -10 tvä (liikaa istumisia)
Kyltti 6: -1 tal
Kyltti 7: 3 x -1 tal, kyl, tvä
Kyltti 9: -1 tal
Kyltti 13: -1 tal

Nyt vasta luin tuomarin kommentit: "Iloista ja sujuvaa". Niinku millä planeetalla? :D

Mutta ei sitä tietenkään voi muuta olla kuin tyytyväinen hyväksyttyyn tulokseen. :)


Huldan kanssa tulossa pois radalta

perjantai 17. marraskuuta 2017

Tokokoulutuksessa

Eilen huristeltiin kaverin kanssa Sipooseen Riitta Jantunen-Korrin koulutukseen. Treeniaikaa oli 45 min per kuono, ja aika jaettiin kahteen osaan. Ensimmäisellä vuorolla katsottiin Huldan perusasentoja ja sosiaalista palkkaa. Päästin Huldan autosta irti kentälle, ja se ensimmäisenä bongasi sieltä ikioman merkkitötsänsä jonka olin sinne vienyt, ja kiersi sen noin viisi kertaa, ennenkuin sen tekemiseen sai jotain tolkkua. Merkkitötsä on hyvä pitää ns. palkkaliikkeenä ja on tietenkin positiivista että Hulda niin kovin tykkää siitä. Olisi kuitenkin suositeltavaa tulla kentälle hallitummin, pyytää joku helppo temppu, ja sitten vasta antaa lupa mennä merkin kiertoon. Jos nyt varsinaisesti kieltääkään ei kannata, mutta täytyy itse tehdä tilanne sellaiseksi, jossa koiran tulee selvästi saada lupa merkille.

Perusasento ja sosiaalinen palkka

Sitten päästiin itse asiaan, eli perusasentoihin ja myös sosiaaliseen palkkaan. Näytin ensin meidän palikalla tehtävän etujalkatargetin ja sillä sivulletuloja, sekä sivulletuloja myös ilman targettia. Siihen Hulda tarvitsee toki vielä vähän apuja, kun ollaan aika alkutaipaleella tämän uuden sivulletulon kanssa. Näihin ei oikeastaan mitään kovin ihmeellistä puututtavaa ollut, vaan samalla tavalla kun jatketaan, niin hyvä siitä tulee.

Sosiaalinen palkka, mulle ihan utopiaa... Näytin sitten miten esim. kokeessa palkkaan liikkeiden välillä. Riitan mielestä palkkaus oli hyvä, ja Hulda vaikutti siitä olevan ihan mielissään. Apuja sain sitten siihen, että miten mun kannattaa sitä käyttää, ja palkattomuutta harjoitella. Sikäli ihan simppeleitä juttuja, mutta satun nyt olemaan niissä aika vasemman jalan saapas. Väärässä jalassa. Otettiin sitten erilaisia "sarjoja" ja katsottiin miten palkkaus lähtee toimimaan. Sivulletulo - sosiaalinen palkka - sivulletulo - namipalkka. Sivulletulo - sosiaalinen palkka - sivulletulo + merkin kierto - pallo. Jälkimmäisessä Hulda meni ihan hämmennyksiin, eikä lähtenytkään merkille ensimmäisellä käskyllä. Sanoinkin, että tää on just se mun vika, tai yksi lukuisista: Teen aina liian samalla tavalla. Kun tulikin se sosiaalinen palkka siihen väliin ja sitten sivulletulosta merkille lähetys, niin Hulda ei ollutkaan ihan varma, että mitäkähäh? Eikä kuitenkaan ollut tuon ihmeellisemmästä pakan sekoittamisesta kyse. Mutta tämä oli valaisevaa, ja sain uusia ideoita miten yhdistellä liikkeitä ja toisaalta miten nyt ihan oikeasti lähden sitä sosiaalista palkkaa toteuttamaan.

Seuraaminen ja liikkeestä maahan

Toisella vuorolla katsottiin sitten seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, ja jälkimmäisen vaikutusta ensimmäiseen. Sanoin etten ole sitten viime kokeen jälkeen tehnytkään jääviä, kun se heti alkaa toivomaan ja ennakoimaan, että tehtäisi niitä. Ja ennenkuin kukaan ehti ehdottaa, sanoin että kova aikomus on ottaa vihjesanat käyttöön, mutta treenin jälkeen huomaan, etten taaskaan muistanut. Sain ohjeeksi kirjoittaa itselleni ennen treeniä hyvin yksityiskohtaisesti mitkä liikkeet aion treenata, ja mitkä käskyt niihin kuuluu. Voi sitten ennen jokaista liikettä kurkata, että mitä kaikkea piti muistaa sanoa. Jospa se siitä tulisi sitten pikkuhiljaa selkärankaan.

Seuraaminen meni kohtalaisesti, parhaimmillaan jopa oikein mallikkaasti. (Yhtä omituista mörköilykohtausta lukuunottamatta). Samaten liikkeestä maahanmeno oli tosi hieno, mutta niinhän se heti alkoi sitä sitten ennakoimaan jokaiseen seuraamispätkään. Sain ohjeeksi heti ilmoittaa "Oho":lla, että meni väärin ja kannustaa koira uudelleen mukaan, ja kun se tulee niin seurauttaa se pari askelta vielä ja pistää pystyyn bileet. Aina jos se ennakoi, ei tule palkaksi sitä maahanmenoa ollenkaan. Jos se seuraa todella hyvin, sen voi päästää (käskyllä vasta tottakai) maahan.

Lisäksi maahanmenoihin voisi ottaa käyttöön sellaisen, että toisinaan kulkee maahamenon jälkeen Huldasta muutaman metrin poispäin, tulee takaisinpäin ja kiertää Huldan ympäri ja taas Huldan sivulle tultaessa ottaa sen mukaansa seuraamaan ja vasta siitä superpalkka. Niin saadaan myös sitä seuraamisen arvoa nostettua, kun se palkka ei tule suoraan siitä maahanmenosta.

Riitta tykkäsi kovasti Huldan aktiivisuudesta ja innokkuudesta, ja mielellään kuulemma näkisi Huldan tokon alokasluokkaa pidemmällä. Tärkeimmät kotiläksyt olivat 1) jatkaa sivulletuloharjoituksia kuten tähänkin asti, ja 2) rohkeasti alkaa ohjeiden mukaan tekemään seuraamisen ja jäävien liikkeiden erottelua.

Regina

Tässä vielä kolmeviikkoinen Regina.
(Tosin nythän he ovat jo viisiviikkoisia, mutta on tuo kuva jäänyt laittamatta.)



maanantai 6. marraskuuta 2017

Agiepikset Kangasalla

Viikonloppuna pyörähdettiin agiepiksissä kahden radan verran. Ensin oli agirata. Kaikki sujui hyvin muurille asti, mutta ilmeisesti Hulda hämääntyi muurin takana olevasta putkesta, että kumpaan päähän, ja otti siitä kiellon. Jatkettiin matkaa, mutta seuraavasta putkesta ulos tultaessa Hulda näki sivusilmällä ihanan renkaan, ja tuumasi, että sitä on pakko päästä kokeilemaan vielä uudestaan. En ollut yhtään varautunut, että se oikeasti voi lähteä sinne. Mutta onhan se tiedossa, että Hulda on rengashullu koira. Kovin onnellisena kun pääsi suorittamaan rengasta toistamiseen, Hulda "samoilla vauhdeilla" loikki vähän omia rataratkaisujaan siinä ennenkuin tuli taas mun ohjaukseen. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä ihan typerästi itse ohjasin sen viimeisellä putkella väärään päähän. Tajusin mokani onneksi heti, joten Hulda kuvitteli tekevänsä rataa ihan oikein ja porhallettiin siitä sitten maaliin. Ei nyt järin pitkä maalisuora ollut, mutta hyvin Hulda niihin irtoaa.



Putkiralli mentiin Huldan kanssa samaa rataa, ja siitä hienosti kolmas sija! Eikä hävitty kuin puoli sekuntia voittajalle.


Hulda sijalle 3 ja ystävänsä Hero sijalle 1