perjantai 30. lokakuuta 2015

Pissatulehdusta ja fysioterapiaa

Pissatulehdus

Edellispäivänä keskiviikkona käytiin tohtorissa ja Armaksella on toispuoleisesti (vasemmalta) lievästi suurentunut eturauhanen, ja on todennäköistä että se on syy päällä olevaan pissatulehdukseen. Tulehdus taas on syypää siihen , että pissassa oli paaaaljon struviittikiteitä. Saatiin 3 viikon kuuri antibioottia (Xeden 150mg, ½ tbl 1 x vrk), ja sen pitäisi poistaa sekä tulehdus, että siitä aiheutuneet kiteet. Lisäksi oltiin jalan osalta hyvässä vauhdissa kipulääkkeen laskussa, niin nyt muutamasta päivästä viikkoon nostettiin Tramal 50mg 2 x vrk. Sen jälkeen lasketaan suunnitellusti jalan vasteen mukaan.

Tuo jalkaleikkauksen takia syöty kipulääkitys on varmaankin peitellyt tehokkaasti pissatulehduksen oireita (mutta samalla se toivottavasti on ollut edes jonkunverran kivuton?), sillä tuo määrä kiteitä ei mun tietääkseni sinne ihan parissa päivässä tule. Armashan on viikon verran ollut jotenkin säikympi, mutta sitä helposti laittaa murkku-mörkö-minkälie iän piikkiin semmoista, kun on muutenkin tuota oleellista kehityksen aikaa joutunut viettämään neljän seinän sisällä ja muutenkin aika pakkolevossa.

Kuitenkin huolestuin kun maanantaista alkaen se ei halunnut autoon ja pelkäsi kyydissä kovin. Tiistai-iltana se sitten oli kovin levoton, mutta rahoittui jonkin verran kun sai illan kipulääkeannoksensa, ja voiko sen selkeämpää merkkiä olla kivusta kun kipulääke auttaa? Siispä keskiviikkona menimme lääkäriin. Osasin eturahas-pissaosastoa epäillä, joten syy sitten löytyikin helposti.

Fysioterapia

Eilen torstaina oli sitten fysioterapia. Mietin kannattaako sinne pissatulehduksesta kärsivää koiraa roudata, mutta ajattelin että jalan tilanne olisi kuitenkin hyvä katsoa kun liikuntaa oli alettu lisäämään. Vesimatolle ei voitu tulehduksen takia Armasta laittaa, mutta niin olin epäillytkin ja ajattelin että tsekataan tilanne ja tehdään se mitä pystytään.

"Viime käynnin jälkeen pystyneet nousujohteisesti lisäämään liikuntaa ja laskemaan kipulääkitystä ilman negatiivista vastetta. Ravissa niiaa vielä selvästi. Suoralla selkeä vinous niin, että vasen puoli johtaa. Lantion vasen puoli erittäin tiukka ja L4-5 kierto vasemmalle tiukka. Staattinen varaaminen operoituun oej:aan hyvä. Operoidun oej:n kyynärpää edelleen rauhallinen ja aristamaton, liikkuvuus täysi."

Eläinlääkärikin kävi paikanpäällä Armasta katsomassa ja tultiin siihen tulokseen, että otetaan kontrollikuvat jo ensi viikolla, jotta varmistetaan mikä jalassa on tilanne ja miten paljon rasitusta uskalletaan lisätä.

Kaikki on sikäli hyvin, että on normaalia jotta ontumista voi olla puolikin vuotta. On kuitenkin hieman outoa että Armas ontuu vielä kohtuullisen paljon, kun se kuitenkin samanaikaisesti jumpissa varaa leikatulle jalalle painoa siinä missä terveellekin eikä varo sitä lainkaan. Nyt halutaan varmistua ettei nivelessä tai luun katkaisukohdassa ole mitään hämminkiä, vaan ontuma olis vain toiminnallinen liikemuistiin jäänyt tapa, tai että lihaksisto on vain niin surkeassa kunnossa, ettei se "jaksa" ravissa kannatella koiraa. Jos kyse on jälkimmäisistä vaihtoehdoista, niin uskalletaan hyvillä mielin lisätä rasitusta, ja sehän se ainoa tapa on saada lihaksistoa rakennettua. Toiminnalliseen, tavaksi jääneeseen ontumaan taas voidaan yrittää vaikuttaa jumppaliikkeillä.

Lantion kireys on sekundaarinen ongelma etujalan tilanteesta, mutta on mahdollista että pissatulehdus ja eturahasen suurentuma on edesauttaneen asiaa. Uinti ja/tai vesikävely on suositeltavaa, kunhan pissatulehdus saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Liikuntaa voi edelleen lisätä vasteen mukaan 5 minuutin lisäyksillä muutaman päivän välein. Kunhan tässäkin asiassa saa ensin tulehdusta hoidettua. Ei todellakaan tulisi itse mieleen lähteä lenkille kamalassa kusitulehduksessa - on se sen verran kivulias vaiva.

Uusia jumppaohjeitakin saatiin ja niitä vastaanotolla jo harjoiteltiin. Etujalat tasapainotyynyn päälle ja takajalat jonkin tukevan, paksun tyyny tms. päälle (toi ortopedinen peti on varmaan hyvä tähän). Siitä sitten pyydetään antamaan vuorotellen tassua, koska tassun antaminen on Armaksen mielestä kamalan hauskaa. Toisessa harjoituksessa seistään samalla tavalla ja etupäässä avustaja syöttää nameja ja minä sitten vuorotellen nostelen takajalkoja.


Armaksen uusi sänky. On hyvä köllötellä!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Vino, mutta parempi

Armas on edelleen vino, mutta olis kai se ihme jos se oikenis tällaisesta viikossa-kahdessa, eikä se varmasti ole ollutkaan kenenkään tavoite. Mutta se on parempi. Otettiin siitä fyssarin ohjeen mukaan videota edestakaisista liikkeistä (ja tullaan ottamaan jatkossakin). Vaikka välissä oli viikko, ja liikunta oli lisääntynyt, niin noissa aamusella otetuissa videoissa ei ollut mun silmään kummoistakaan eroa liikkumisessa. Toisinsanoen, vaikka rasitus on lisääntynyt, ei noissa videoissa ole ontuminen kuitenkaan pahentunut! Tämä oli hyvä huomata, sillä tuntuu kuin se ontuisi pidempien lenkkien loppupuolella enemmän, mutta nähtävästi se palautuu kuitenkin hyvin.

Viimeviikon muistiinpanot

Mitä tulee oikean takajalan käyttöön, ollaan menty mun mielestä hyvin eteenpäin! Se ei enää niin usein jätä oikeaa takajalakaa kropan alle ja säästele sitä, vaan seisahtuu useammin tasajaloin. Jumppaaminen ja venyttely on ilmeisesti auttanut. :) Kuvat on siitä vähän huonoja, että se on se yks pieni hetki, eikä kerro mitään siitä miten Armas useimmiten on ja tekee. Yksinään ehkä hyödytön, mutta työkalu muiden rinnalla.



Otj paremmin käytössä. :)

Siitä kirjoitinkin jo aiemmin, miksi tässä kytätään tällä hetkellä takakinttua, vaikka etujalka on se leikattu. Mutta muistinvirkistykseksi, että siksi, kun etujalka on nyt niin hyvä kuin tässä vaiheessa voi olla, mutta autetaan vähän sieltä mistä tässä vaiheessa paremmin pystytään. Eli korjaillaan vinoutta takaa, vaikkakin sen on aiheuttanut se etujalan kevennys. Muttakun sille etujalalle ei nyt just muuta pysty, kuin pikkuhiljaa lisätä rasitusta ja vahvistaa sitä.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Armaksen kuulumisia

Armas on kova poika jumppaamaan! Se kiipeää etupään jakkaralle ja on jo kinttu ojossa antamassa tassua ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Armas osaa nyt itse antaa vuorotellen kumpaakin tassua.


Eilen oli ensimmäinen päivä kun ulkoiltiin 20 minuuttia. Jonkun verran ontumista on ollut enemmän tässä kautta linjan kun liikunta on lisääntynyt, mutta silti Armas pistelee reippaasti ja iloisesti. Jalan liikelaajudet on edelleen hyvät, eikä jalka kuumota tai turvota. Armas ei myöskään nuole jalkaa, joten en usko varsinaisesti kivusta olevan kysymys. Toki lihaksetkin voivat hieman kipeytyä ja väsyä.

Suunnilleen joka toinen päivä on käyty pätkä metsässä ja joka toinen päivä sitten pysytelty tiellä. Täänään olisi tarkoitus kokeilla jättää yksi kipulääkeannos pois ja katsoa pärjääkö kahdella annoksella kolmen sijaan.



perjantai 16. lokakuuta 2015

Armaksen ensimmäinen fysioterapia

"Käynti tänään aikaan nähden erinomaista, hieman niiaa oej:n tukivaiheen aikana. Lihasmassa erityisesti oikealta kehittymätön. Oej:n asento hieman "rokokoomainen". Operoidun oej:n kyynärpään tila rauhallinen ja liikkuvuus täysi, aristamaton. Hieman keventää otj:aa, mikä ilmeisesti seurausta oej:n keventämisestä ja siitä, että Armas siirtää tuolloin takaosalla myös enemmän vasemmalle. Vasemmalla lantion seudussa hieman tiukkuutta ja raajan taaksevienti ojennuksen loppuliikeradalla vajaa."

Kaikki on siis tilanteeseen nähden erinomaisen hyvin. Nyt pyritään jumpalla ja ulkoilulla tasapanottamaan vinoutta, koska etujalalle ei tällä hetkellä oikein voi tehdä mitään. Se on niin hyvä kuin tähän aikaan nähden voi olla. Sen tilanne korjaantuu sitten ajan kanssa.

On myös mahdollista, että joskus tällaisista operaatioista jää ns. toiminnallinen ontuma, mutta se ei tarkoita sitä että koira olisi kipeä. Armas kuitenkin porskuttaa jo melkoisen hyvin, joten jää sitten nähtäväksi.

Ja sitten sitä liikuntaa ja jumppaa:

1) Metsään kävelemään alkaen 5-10 minuutista ja vasteen mukaan nostetaan aikaa noin 5 minuutilla 3-7 päivän välein. Muuten normaalit lyhyet pissatukset useasti päivässä.

2) Samalla pyritään laskemaan kipulääkettä viikon välein, mutta jos yhtään taantumaa, ei kipulääkitystä muuteta vaan jatketaan kuten tähänkin asti (Tramal 25mg 2-3 krt / vrk). Nyt ensimmäisellä viikolla täysi annos (x3), koska rasitusta lisätään.

3) Etuosan nosto kivelle, jakkaralle, yms, josta vuorottainen eturaajan nosto 3-5x/harj.

4) Vartalon taivutus seisten takaosaa tukien niin, että Armas seuraa namia oikeaan lonkkaan. Etuosa saa siirtyä mukana. 2-3x päivittäin. Mieluiten metsälenkin jälkeen.

5) Kuormituskestävyyttä seurataan vähintään 2x/vko raajan koukistus-ojennusliikkeellä kylkimakuulla. Arvioidaan liikelaajuus ja reagointi liikuttamiseen, sekä kp:ään lämpötila ja mahdollinen turvotus.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Hyvää matkaa Elmo!

Elmon vointiin tuli eilen selkeä romahdus ja tänään oli aika tehdä vaikeita päätöksiä. Hengitys muuttui raskaaksi ja toivonkipinä sammui silmistä, oli aika päästää irti.

Hyvää matkaa Elmo! Nyt voit juosta revontulten mailla, ilman kipua ja tuskaa, kullan hohde turkissasi! Vaikka kaipaus jää, me vielä jonakin päivänä kohdataan...



maanantai 12. lokakuuta 2015

Aamu-ulkoilulla

Eilen oli taas niin mahtava ilma, että roudasin itseni ja Elmon tuohon lähipellolle. Elmo ei eilen ollut ihan niin energinen kuin parina aiempana päivänä, mutta ei se erityisen huonokaan ollut. Aamu-ulkoilulla se pahoitti mielensä, kun jouduin sille niin kovasti sanomaan, että vois tehdä muutakin kuin syödä peuran p*skaa.












Armaksen mielestä sitten taas on ollut eniten mahtavaa, kun on saanut olla nyt enemmän vapaana tässä sisällä. Osittain siksi, että se toisinaan onnistuu karkaamaan omatoimisesti tuolta aitauksestaan... Onnistuin Armaksen aktivoimaan rauhalliseksi tässä viikonloppuna! Ai miten? No, sillävälin kun tehdään pihahommia, niin sidotaan Armas puuhun ja annetaan sille 10L ämpärin kokoinen jääkokkare askarreltavaksi. Kolme varttia myöhemmin on hyvin rauhallista. :D



perjantai 9. lokakuuta 2015

Elmon neljäs nielutulehdus

En saanut rauhaa siltä ajatukselta, että joku nyt mättää. Niimpä kuskasin Elmon eilen eläinlääkäriin, ja mun aavistus osui ihan oikeaan. Nielutulehdus. Taas. Ei siitä ole kuin 2kk kun se viimeksi söi antibioottikuurin. Olkoonkin että silloin borrelioosiepäilyyn, mutta hengityksen haiseminen ja muut nielutulehduksen oireet poistuivat sillä. Sitä ennen on kahdesti kurkattu nieluun ja todettu siellä tulehdus. Eli tämä olis varma kolmas, todennäköinen neljäs, tulehdus 7kk sisään.

Todennäköisestihän tuo Elmon AI-sairaus on näiden tulehdusten takana, ja pitää ottaa asia puheeksi ensiviikon kontrollissa. Nyt kun Elmolla on lääkitys autoimmuuniin reumasairauteen, niin tulehduskin oli paljon lievempi kuin aiemmin, joskin silti ihan selvä tulehdus. Antibiootilla siis mennään seuraavat 10 päivää. Clamovet 200mg/50mg 1 tbl kahdesti päivässä.

Elmo sai ekan satsin antibioottia eilen aamupäivällä klinikalla pistoksena ja kotona jatkettiin illasta alkaen tableteilla. Täänään aamulla Elmo jo toi mulle lelua sisällä ja päivällä sille tuli pihalla hepuli pallon kanssa! Ei nimittäin ole pariin kuukauteen ainakaan nähty mitään omatoimista leikkimistä!

Vielä kun keksittäisi keino pitää sekundaariset tulehdukset kurissa, niin siitähän vois vielä tulla ihan hyvä...

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Noutokapulahommia ja kipulääkkeen säätöä vol II

Otsikon aiheet eivät onneksi liity toisiinsa. Muutama päivä sitten siis kokeilin Armakselle eläinlääkärin ohjeen mukaan puolta annosta Previcoxia samalla mahaa suojaten Pepcidillä. No eipä sovi ei, Armas oksensi jo heti ekasta kipulääkeannoksesta. Koirat nyt toki muutenkin voi oksentaa satunnaisesti, joten kun ei muuta tullut kuin yksi oksu, niin yritin puolikkaan annoksen vielä seuraavana päivänä, josta sitten tulikin oksua useampaan kertaan.

Palasimme siis takaisin Tramaliin 25 mg kolme kertaa päivässä ja oksentelu loppui siihen. Tuntuu kipuun ihan ok auttavan, joten sillä sitten jatketaan ja unohdetaan kaikki tulehduskipulääkkeet toistaiseksi.

Mä en nyt tiedä näkeekö kukaan mun Facebookissa olevia videoita (joku vois hihkaista), mutta linkitämpä tähän nyt pari videota miten meidän nouteluharjoitukset on edenneet.

Pitoharjoituksia:

Ja vähän rennompaa vipatusta:

Elmon kanssa sitten taas ihmetellään. Mulla oli muutama koulupäivä, joiden aikana Elmo oli täällä n. 7h yksinään ja joka päivä oli isot kusilammikot sisällä. Kortisonia menee enää kuitenkin annoksella 5 mg päivässä. Ensi viikolla on sitten kontrolli, joten kyselläämpä siellä mitä nyt pitäis tehdä.

Lisäksi Elmon henki haisee taas jonkin verran, vaikka suu on hyvässä kunnossa hampaiden harjailun ja Dentiseptin ansiosta. Sen enempää närästyslääkkeet eivät ole tehonneet, joten kait sinne kurkkuun pitäisi taas katsoa... Se jää sitten nähtäväksi jos siellä jotain on, että mitä tuon AI-sairauden aknssa tehdään lääkityksen osalta jos nielun/kurkunpään tulehdukset johtuu siitä.

Auringosta nauttimassa!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Kipulääkkeen säätöä

Taas säädellään Armaksen kipulääkitystä. Sillehän meni nyt 5 päivää Tramalia annoksella 25 mg kolmesti päivässä. Välillä tuntui silti, ettei se ihan riitä. Tai sanotaanko, jos ei parempaa ratkaisua löydy, niin sillä pärjätään. Vaikutus on kuitenkin niin lyhyt, että esim. ensiviikolla kun mä olen koulussa ja W on aamuvuorossa, tulee aamu- ja päivälääkkeen väliin aika pitkä pätkä. Samanmoinen väli tuli tässä yhtenä päivänä, ja kyllä se mun mielestä ehti sitten jo olla kipeä.

Mutta nyt kokeillaan siis vielä ell ohjeen mukaan Previcoxia puolikkaalla annoksella alkuperäisestä. Eli Previcox 227mg 1/4 tbl kerran päivässä. Eli mitäs siitä tulee? 56,75 mg. Eli 3,4 mg/kg. Suositusannos on 5 mg/kg ja aiemminhan Armakselle on mennyt sitä jopa 6,8 mg/kg, mutta annostaulukossa on sama annos 15-22 kiloisille koirille, joten siitä tulee vaikuttavaa ainetta 5,2-7,5 mg/kg.

Meni nyt vähän tylsiksi luvuiksi, mutta tulipahan itselle nyt laskettua, että jos suositusannos on 5 mg/kg niin ei tuo 3,4 mg/kg nyt ihan mahdottoman vähän ole kuitenkaan. Toisinsanoen siis, että se voi jopa toimia. Jos maha kestää. Pitää nyt antaa sitä Pepcidiä oheen ja tarvittaessa voi vielä käyttää Antepsiniakin. Ainakaan nyt se ei ole oksennellut, ja se on hyvä juttu! Jospa maha olis vähän ehtinyt rauhoittuakin tässä.

Ja koska postaukset on tylsiä ilman kuvia, niin yksi viikontakainen kuva Elmosta. :)

Ei mulla muuta!