Huldan agitreenit: Se on sittenkin porokoira

Mä olen epäillyt onko Hulda porokoira ollenkaan, mutta tänään tuli vastaan se raja, miten paljon viitsii hinkata samaa kuviota uudestaan ja uudestaan. Eli on se, ihan ehta porokoira. Voidaan tehdä täysillä ja vaikka hullunkiilto silmissä, mutta ei samaa asiaa loputtoman montaa kertaa. Nih!

Aloitettiin siis tekemällä rataa, jonka kaveri oli tälle kerralle suunnitellut. Alun tiukka käännös vähän tuppasi venymään putkea kohden, mutta sujui lopulta ihan ok. Putken nro 10 jälkeen Hulda oli tukka putkella painamassa eteenpäin, vaikka yritin ajoissa pitää mekkalaa, että tullaan takaisin päin. Esteväli 11-12 oli hidas, koska Hulda ei ollut ihan varma miten tehdään. Tai sille jäi putken jälkeen hämmennys, ja sitten takaakiertokin oli esteelle 12 aika hidas. Ongelmakohdat käytiin läpi vielä lyhyemmissä pätkissä onnistuneiksi, ja Hulda pääsi huilaamaan.

Sen jälkeen otettiin yksittäisenä puomia ja taas tauon jälkeen keppejä. Kokeiltiin vinokeppejä nyt toisen kerran, eli ihan alkutekijöissäänhän ne on vielä.

Olin ajatellut lopuksi vielä hurauttaa radan kokonaisuudessaan läpi, mutta Hulda tuumasi, että tää on jo tehty. Ensin se karkasi hyppyjen jälkeen väärään päähän putkea (hei katso nyt tota ratapiirrosta - niinku millä logiikalla ja todennäköisyydellä! :D ). Koska Huldan omakeksimä uusi ratasuunnitelma ei kelvannut, se lähti seuraavalla yrityksellä ravilla radalle. Ravilla! Hyppäsi kyllä, mutta eteni ravaten. Puhalsin pelin poikki heti siihen paikkaan, kun kaksi hyppyä oli jolkoteltu.

Joku sanois, että mun koira kusee mua silmään, ja tällä tavalla se oppii miten ei tarvi tehdä. Onneksi tunnen koirani, ja sanon, että jos noin innokkaan harrastuskaverin saan jolkotamaan radalla, niin mä olen joko tehnyt liikaa samoja toistoja, tai liikaa ylipäätään. Tänään varmaankin molemmat. Käytiin sitten tempaisemassa vauhdikkaasti "ylärivin" putki-hyppy-putki-hyppy -suora, ja johan taas löytyi draivia. Siihen päälle leikittiin tovi, ja laitettiin sitten Hulda odottamaan jäähdyttelylenkille lähtöä.

Kerta se on ensimmäinenkin, eikä sitä tiedä missä raja kulkee, ennenkuin se tulee vastaan. Jatkossa tiedän paremmin, miten paljon yhdellä kerralla kannattaa tehdä. Ja varsinkin miten paljon saman asian hinkkaamista Hulda kestää.

Ai niin, hyppykorkeus 40-45 cm. Ponkaisi Hulda yhden 50 senttisenkin treenikaverin jäljiltä, kun en ollut vielä ehtinyt laskemaan sitä hyppyä.