keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Huldan peruutusharjoituksia, youtube-ihmettelyä ja Armaksen lääkepäivityksiä

Osa I

Viime postauksessa sanoin, miten pitää aloittaa askelsiirtymien harjoittelu, jossa tulee vasemmalle käännöksessä koiralle käytännössä peruuttamista sivulla pysyen. Kulmasohvan sisänurkka auttaa sopivasti koiraa alussa, sillä peruutaminen on yllättävän vaikeaa. Ilman kulman tukeahan se peruuttaisi todennäköisesti suoraan (jos ollenkaan).

Olen harmitellut kun en saa videoita suoraan blogiin. Päätin siis ottaa härkää sarvista ja tehdä youtubeen tilin, ja katsotaan nyt saanko meidän peruutusvideon tämän postauksen yhteyteen. Toivottavasti toimii

Tässä siis olisi, Huldan kolmannet peruutustreenit. Ensimmäiset meni täysin siihen, että sain Huldan ottamaan askeleen taaksepäin. Toiset treenit tehtiin ulkona tikapuiden luona niin, että ensin oltiin selkä tikapuita kohden, ja siitä käännyttiin vasemmalle. Lopputuloksena siis koira mun ja tikapuiden välissä. Samalla harjoiteltiin vähän seuraamista ja merkin kiertoa. Tässä sitten kolmas treeni, jossa Hulda lähtee jo hyvin taaksepäin. (Älkää välittäkö mun muodikkaasta kotiryysy-kerrospukeutumisesta...)


Kokeilin videon kuvaamisen jälkeen käännöstä myös vähän enemmän irti sohvasta, ja se onnistui yllättävän hyvin. Seuraava askel on harjoitella tuohon peruuttamisen loppuun perusasento, ja sen jälkeen häivytetään käsiapu/nami.

Osa II

Just kun Armaksella meni kivasti, niin sehän sitten satutti jalkansa. Ne nuhjusivat Huldan kanssa sohvalla, ei edes mitenkään kovin villisti. Armas makasi sohvalla alimmaisena, ja Hulda sitten siitä onistui vahingossa astumaan Armaksen leikatun jalan päälle. Voi sitä rääkäisyä! Siitä asti on mennyt Tramalia 50 mg 1-2 krt päivässä. Ja kylmäämisestä Armas pitää kovin. Mulla on semmoinen kutina, että sen on luun sahauslinja kipeä, eikä niinkään nivel. Vaan mistäs sitä tietää. Kumpaakin olen kuitenkin kylmännyt.

Lisäksi nostin Gabapentinin annoksen ell antamaan maksimiin. Tai en tiedä onko se edes ehdoton maksimi, mutta sellainen, johon voin annoksen nyt lääkkeen aloitettua sen itsenäisesti nostaa. Eli nyt eilisestä alkaen Gabapentinia menee 600 mg päivässä kahteen osaan jaettuna.

Tramalia ajattelin antaa nyt rutiinisti jonkinmittaisen kuurin. Viikko? Kaksi? Joskus oli lääkärin kanssa puhetta, että ei Tramalin jatkuvakaan käyttö olisi poissuljettua, sillä lääke auttaa ja sopii Armakselle tosi hyvin, eikä tee siitä yhtään tokkuraista. Jos tulehduskipulääkkeitä pystyisi käyttämään, se todnäk olisi niillä jatkuvasti. Hirveästi en jaksa stressata Armaksen lääkemääristä, sillä kipeänäkään ei voi olla. Se ei ole vaihtoehto. Ja realistisesti - tuolla kintulla ei todennäköisesti vanhaksi asti eletä. Karua, mutta niin se taitaa olla. Mä lääkitsen elukoitani surutta (mutta toki tietty vain tarpeeseen) niin kauan kuin lääkkeistä ei aiheudu haittavaikutuksia. Veriarvoja seurataan vähintään vuosittain lääkityksellä ollessa. Kohta olisikin taas aika varata Armakselle kontrolliverikokeet.

Armas aamulla peuroja tarkkailemassa

Ei kommentteja: