sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Huldan tokotreenit: Ollaan edistytty!

Pari päivää sitten otettiin lyhyet treenit tuossa omassa pihassa kaverin kanssa. En ottanut Huldalle hihnaa, ja vaikka Hulda ja Ressu yleensä saavat pihassa irti ollessaan möyhytä keskenään minkä tahtovat, niin hienosti kumpikin keskittyi treeneihin, vaikka aika samoilla neliöillä välillä oltiinkin.

Tänään käytiin taas porukalla treenaamassa Huittisissa. Onni on treenikaverit, jotka ihastelivat Huldan menoa, ja muistuttivat mua miten lyhyessä ajassa on kehitytty huima harppaus eteenpäin. Ja ennenkaikkea treenissä näkyy se, miten molemmilla on hauskaa.

Ei kaikki tokikaan silti aina täydellisesti mene. Tai jos menee, niin hinkataan liian helppoja juttuja. Hyppy meni tänään tosi hyvin täydellä korkeudella. Samoin seuraaminen. Jälkimmäiseen saatin hyviä vinkkejä, miten edetä ja harjoitella kotona. Perusasennosta käännytään paikallaan oikealle ja vasemmalle. Jos tuon vasemmalle kääntymisen saan Huldalle opetettua, niin sitten ollaan jo aika pitkällä seuraamisen kanssa. Siinä koiran pitää peruuttaa ja kääntyä, ja kun se joku päivä sen hallitsee, niin sillä on jo aika vahva käsitys oikeasta seuraamispaikasta.

Aluksi sitä voi harjoitella esim. kulmasohvan tai muun sisänurkassa (tai siis lattialla tokikin tietty...), jossa käännös ei pääse leviämään ulospäin. Siitä sitten vaikeuttamaan pikkuhljaa niin, ettei ole huonekaluja auttamassa oikeaan paikkaan. Myös noilla meidän tikapuilla sitä voi harjoitella. Seisotaan ensin selkä tikapuita päin, ja siitä käännytään paikallaan vasemmalle, jolloin tikapuut estävät koiraa irtautumasta liian kauas. Lopulta ollaan perusasennossa Hulda minun ja tikapuiden välissä.



Merkin kierrossa Huldan kulkureitti leviää merkin jälkeen liian leveäksi, johtuen ihan siitä, että olen palkannut sitä heittämällä lelua vähän väärään suuntaan. Kun pari kertaa lelu lensikin mun vasemmalle puolelle, niin alkoi Huldan reitistäkin tulla parempi merkkiä nuoleva tiukka mutka.

Ensimmäiset 2 sivulla tehtävää maahanmenoa oli hyviä, kunnes Huldaa alkoi ällöttää kylmä luminen maa. On siinäkin porokoira. :) Siinä se silmiään räpsytellen yritti näyttää siltä, kun ei olisi ikinä kuullutkaan maahanmenokäskyä. Se osaa sen ilman käsimerkkejä, mutta nyt se ei meinannut mennä silläkään. Muutaman kerran vein kuitenkin homman läpi, että sinne maahan nyt vaan on mentävä, että ei siihen porokoira kuole jos siellä pitää parikymmentä sekuntia maata. Saatiin sitten ihan onnistuneita suoriuksia pienellä kärsivällisyydellä, ja pääsin palkkaamaan. Namilla maassa makaamista, ja lelulla sitten vapautus.

Lopuksi otettiin vielä pätkiä seuraamista, kun siinä oli niin hyvä draivi. Kun lelua oli riittävästi tapettu, laitoin Huldan autoon. :)



Ei kommentteja: