keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Armaksen kuulumisia: ~4kk leikkauksesta

Armaksella on mennyt suhteellisen kivasti. Vieläkään en ole pystynyt hengähtämään helpotuksesta, että leikkaukset olisivat onnistuneet ja Armaksesta tulee 100-varmasti ehjä. Sitä varmuutta kun ei ole kenelläkään antaa. Se on ollut pakko sopeutua tilanteeseen, työntää pelko tulevasta sivuun, ja nauttia niistä päivistä mitä meillä on. Toivottavasti niitä on vielä vuosikaupalla.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että flexilenkkejä on tehty ja pihassa on oltu vapaana. Lenkkien pituus on tällä hetkellä enimmillään noin 2 km, mutta jatkuvasti matkaa kasvatetaan. Pihassa vapaana oleminen onnistuu ilman Huldaa, eikä jalka ota nokkiinsa edes pienestä spurttailusta. Huldan kanssa ei kuitenkaan voi vielä vapaana pitää, sillä siinä käännökset ovat liian äkkinäisiä ja muukin törmäily ja sekoilu sitä luokkaa, ettei Armaksen jalka sitä vielä kestä. Jos tulee kestämään koskaan.


Toipumisaitaus on hävitetty ja tilalla
on jälleen trukkilavakoiransänky.
Tyyli on vapaa, mutta pakollinen.
Kompromissi siihen, että luuta ei saanut syödä sohvalla.


Viimeisimmästä leikkauksesta on nyt kulunut vajaa 4 kuukautta. Gabapentiini on lisätty hiljattain toistaiseksi olevaksi lääkitykseksi (tällä hetkellä 150+300mg), ja tarvittaessa sitten annetaan Tramalia jos on tullut riekuttua vähän liikaa. Kuten esimerkiksi tänään. Yleensä kuitenkin kerta-annos Tramalia riittää korjaamaan tilanteen ennalleen.

Koen kuitenkin, että Armaksen elämänlaatu alkaa olla semmosissa kantimissa, että se pystyy nauttimaan elämästä ja olemisesta. Se ei vaikuta kipeältä (niitä hetkellisiä ylirasituksia lukuunottamatta, jotka nekin hoituvat kipulääkkeellä), pystytään kokoajan kasvavissa määrin lenkkeilemään, pystytään omaksi iloksi harrastamaan tokoilua/rally-tokoilua/temppuilua ja Armaksella kuitenkin on koirakaveri, eikä Huldan ja Armaksen leikkejä juurikaan tarvitse sisällä rajoittaa. Lisäksi on käyty koirauimalassa, viimeksi juuri Armaksen 2-vuotis synttäreillä. Armaksesta on kuoriutunut oikein kunnon vesipeto.

Kuntoutus on hoidettu tällä erää kokonaan osteopaatilla (Maaria Kaiperlalla) ja olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen. On saatu näkyviä tuloksia aikaan. Fyssarilla ei olla enää käyty, mutta olen hyödyntänyt ensimmäisen leikkauksen jälkeisiä jumppaohjeita. Joskin hieman laiskanlaisesti, mutta kuitenkin. Armashan on innokas jumppaaja. :)



Syntymäpäivänä käytiin koirakylpylässä,
mummolassa ja tietty herkuteltiin.

Ei kommentteja: