Oiva oli lauantaina pentutreffeillä. Noin 1,5h sinkoilun jälkeen Oiva, kera toisen pennun, sai todella riemukkaan idean: Juostaan täysiä toisiamme päin! Hetken päästä katselin kun Oiva vapaanakin mielellään peitsaa, ja totesin että se on kotiinlähdön aika.
Lauantai-illan Oiva oli luonnollisestikkin väsynyt, söi iltaruuan ja veteli sikeitä. Sunnuntaiaamuna Oiva oksensi aamuruuat, oli pahoinvoiva ja kovin nuutunut. Puruluu ei kelvannut. Ripulia ei kuitenkaan ollut. Iltaa kohden Oiva vähän piristyi ja vähän leikki leluillaankin.
Edelleen Oiva peitsasi normaalia enemmän hihnassa. Maanantaina kun Oivis oli jo ihan virkeä, asettelin yhdet agisiivekkeet parkkipaikalle, koska ajattelin aivojumpan olevan vielä turvallisempi vaihtoehto varsinaiselle liikunnalle. Samalla näkisin vähän miten Oiva vapaana liikkuu. Muutamat siivekkeiden läpi kulkemiset eri kulmista ja pari eteenmenoa. Intoa olis piisannut, mutta edelleen esiintyi vapaanakin ajoittain peitsaamista. Laukka ok, ravikin puhdasta kun ravaa, mutta välillä heittää peitsaamiseksi mikä ei ole ollenkaan ollut Oivan tapaista. Varsinkaan vapaana.
Päätin alkaa taas ylihysteeriseksi ja soittaa fysioterapeutille. Hän oli sitä mieltä että kannattaahan tilanne tarkastaa, mutta ei uskonut mitään pahasti olevan vialla. Muuten olis kaiken järjen mukaan muutakin oiretta kuin peitsaamista. Itselle tuli lauantain oksentamisesta mieleen aivotärähdys, vaikka eivät ihan päät edellä törmänneetkään. Riittävän kovaa kumminkin että vauhti loppui kuin seinään. Fyssari meinasi että kyllä tuommoisesta tällistä voi pahoinvointia jo tullakkin. Tai sitten se oli sattumaa.
Mä en kuitenkaan koe reiluksi treenata agikoiraa joka liikkuu itselleen epätyypillisesti - ainakaan kovin pitkään. Olkoonkin että ollaan vasta pentuagikurssilla, eikä Oiva mihinkään kovin fyysisiin harjoituksiin vielä tietenkään joudu. Ja joku vikahan siinä on kun noin liikkuu, vaikkakin todennäköisesti joku harmiton tai itsellään ohi menevä. Ja on se nyt vähän kurjaa kasvaa kovaa kyytiä ja olla sitten lihakset pinkeinä jo alkuunsa.
Nyt on omat työvuorot selvillä niin voi varata ajan, se menee kuitenkin 1-2 viikon päähän ennenkuin vapaita aikoja on. Ajattelin kuitenkin mennä tänään pentutokon vikalle kerralle ja huomenna pentuagiin ainakin kuunteluoppilaaksi ja tekemään jotakin pientä ja kevyttä. Parhaiten taitaa kuitenkin aivojumppa pitää Oivan rauhallisena jos nyt ainakin pari päivää vielä otetaan iisimmin. Muutamat siivekkeiden välistä juoksemiset kuitenkin on enemmän kontrolloitua toimintaa kuin liukkaalla laminaatilla suoritetut pentuhepulit kun "koskaan en o mihkään päässyt!".
Tänäänkin Oiva harrasti hihnassa peitsaamista, eli kunhan jätetään tokossa partisten paimennus välistä tällä kertaa...
Ruu on hyvin toipunut kastroinnistaan, mutta "eniten vituttaa kaikki", sanoo Ruu. Tai ainakin se että pitää kulkea kokoajan torvi päässä, eikä pääse reenaamaan. Tai metsään. Tai vielä edes kunnon lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti